Lemmikkieläinten

Eläimet katsotaan irtaimiksi esineiksi. Niiden omistaja on se, joka ne on hankkinut. Kun ne ovat teidän yhteisiä, niin pitäisi päästä sopimukseen yhteisomistussuhteen purkamisesta tai riidellä asiasta käräjillä niinkuin muidenkin yhteisten tavaroiden kanssa. Laista ei siis apua.

Olette siis hankkineet koirat yhdessä? Lukeeko kauppakirjoissa ja rekisterikirjoissa molempien nimet? Jos vain toisen nimi, niin asiahan on selvä, eli se omistaa, jonka nimi on papereissa.

Yleensä on myös niin, että koirat ovat enemmän jommankumman pariskunnan osapuolen koiria. Toinen huolehtii niistä enemmän, osoittaa koirille huomiotaan ehkä enemmän, ja on koirille enemmän auktoriteetin asemassa. Näin ainakin meillä, vaikka molemmille koirat ovat tärkeitä, niin toinen on selvästi enemmän koirien omasta käytöksestä päätellen niiden "pomo". Mielestäni voisitte ajatella myös sitä, kumman teistä koirat "valitsisivat", jos voisivat päättää. Raskasta sille, joka "jää kakkoseksi", mutta miksi pistää koiria kärsimään erostanne?

Älkää vaan missään nimessä jakako koiria erilleen, sillä monelle koiralle se tuttu koirakaveri on tärkeämpi kuin kumpikaan ihmisistä. Jos isäntä tai emäntä häviää kuvioista, niin selviävät helpommin, jos ei tarvitse erota koirakaveristakin. Tarkoitan vaan, että miksi altistaa koirat sille, että joku kohta sanoo niitä ongelmakoiriksi.

Tuli avoero.. Aloin eräs ilta vaan kantamaan tärkeimpiä päivittäistavaroitani pois ja otin koirankin samalla. Minä olin siitä huolehtinut aina, ei avokkini. No, kun avokki huomasi, että olinkin tosissani muuttamassa pois,alkoi hän vaatia koiraa itselleen ja lopulta homma meni siihen, että uhkaili vievänsä koiran minulta pois lenkillä ollessamme.. Arvatkaa vaan, pelottiko! Varsinaisen poismuuton aikana, ex-avokille jäi suurin osa minun hankkimista tavaroista, siis sanotaan 90% ja silti se hamuili koiran perään. Ihan kiusalleen vaan, koska tiesi kuinka rakas kyseinen koira minulle oli (kuollut nyt). Koira jäi minulle, tavarani jäi hänelle. Hyvä ehkä niin... Koira sai elää kanssani hyvät hetket pitkään jase jopa auttoi minua löytämään sen oikean. Harvoista ihmisistä koirani piti, mutta kun se oikea äijä iski paikalle, olin minä sekä koirani myyty..
Tsemppiä sinulle joka tapauksessa, yritä puhua asiat exäsi kanssa ja koittakaa päästä yhteisymmärrykseen.. Ehkä jopa yhteishuoltajuuteen koirista..?

"Kokemuksen syvällä rintaäänellä" :) voin kertoa miten mulla meni avoero jossa yhteinen döögsteri oli mukana. Elikkäs sama tilanne kun sulla, kumpikin oli papereissa ja huolehti koirasta ja ennenkaikkea välitti siitä.

Meillä minä lähdin yhteisestä kodista ja aluksi koira oli 50 - 50 mulla ja ex-avokilla. Se ei toiminut. koira tarvitsee laumalleen paikan, pesän, kodin. Mietittiin koiran parasta yhdessä ja päädyttiin siihen, että ex-avokkini pitää koirasta huolta ja, että se tulee luokseni hoitoon about kerran kuussa viikonlopuksi. Se on toiminut hyvin, paitsi että luonnollisesti välillä on tietty döögää hiukka ikävä. Kun Vilma (se Saksanpaimenkoira, jota döögäksikin ohessa kutsuttu)on ollut mun luona vähän pidempää, huomaa että sillä on ikävä "oikeaan" kotiin. Lauma siis hajosi, minä lähdin... Uskon siihen, että koira tarvitsee sen ydinlauman, johon sen päivittäinen kanssakäyminen liittyy.

Täten suosittelen kahta asiaa:

1) Älkää käyttäkö koiraa pelivälineenä erossa...riitely huonekaluista ja rahasta saisi riittää

2) Ajatelkaa koirien parasta, kun päätöstä teette. Döögä jommalle kummalle, ja jos kunnioitusta exää kohtaan on edes hitunen, antakaa tulla käymään katsomassa koiria/antakaa koirat hoitoon välillä...

Ja tuohon yhteen kommenttiin minkä olit saanut: En lähtisi huomionosoittamisesta antamaan suhdepisteitä siihen, kummasta koira enemmän pitää... Ne kun eivät sitoudu pussailuun ja löllyttelyyn, niin kuin lapset. On mahdotonta sanoa kummasta koira enemmän "välittää", se on jum*lauta lauma eläin ja välittää kaikista sen yläpuolella olevista auktoriteeteista laumassa!!!

Muuten ei muuta kuin tsemppiä ja jaksamista. Ero on kauhein asia mitä itse olen kokenut, joten tiedän miltä se tuntuu - koita jaksaa!!!

heippa!

harmi että eron hetki on koittanut. hyvä kuitenki kuulla että prosessi on muuten sujunut ihan kivasti!

koira tosiaan on lain edessä esine ja rekkarissa lukeva omistaja on laillinen omistaja. harmi vaan jos molemmat on laillisia omistajia, rahalla kun harvoin saa ostettua toiselta osuutta rakkaasta lemmikistä.

mun mielipide taas tohon asunnon kokoon on se, että jos sun asunto kuitenkin kaikin tavoin on koirille hyvä koti, ei jonkin verran isompi välttämättä ole parempi. koirienhan ei ole tarkotus niinkään saada sisällä liikuntaa ja jos jotain aktiviteettia kuitenkin koirilla on kotona, se tuskin on kovin tilaa vievää. joten mun mielestä et saa sortua ajattelemaan että siitä syystä koirilla olisi parempi toisessa kodissa :)

siinä taas olen sun kanssa ehdottomasti samaa mieltä että koirat kuuluu ehdottomasti samaan kotiin. ovat luultavasti toisilleen ne kaikkein tärkeimmät olennot.

voiko olla niin että koirat on enemmän teistä "jomman kumman" lemmikkejä enemmän? siis että toinen huolehtii ja hoitaa enemmän. siinä tapauksessahan ratkasu olis kai aika selvä.

ei siihen yksiselitteistä ratkaisua ole jos papereissa on molempien nimet, mutta toivottavasti saatte eron hoidettua niin että koirat kärsii siitä mahdollisimman vähän ja saa joka tapauksessa kodin missä on hyvä olla. luopuminen on aina raskasta kun rakastaa, mutta muistathan että sitä suurinta rakkautta voi välillä olla sekin että epäitsekkäästi päästää rakkaat pois luotaan :)

tsemppiä, äläkä anna kuitenkaan heti periks jos susta tuntuu että koirilla on parempi olla sun luona!