Olen 26, pian 27 vee ja romahtanut täysin.Sattui putkeen monta kriisiä eri tavoin viimeisten vuosien aikana.Sain vuonna 2006 psyykelääkityksen.Saikkua nostaen oleskelen kotona.
En saanut toivomaani ja hakemaani työpaikkaa. Kysyin tutuilta, mitä tekee "kelvoton työtön" aikansa kanssa. Vastausket olivat, että jaa, kaipa he viilaavat kynsiään ja ovat ns. kalliisti pidettyjä edustusvaimoja kotona pölyimuroinnin parissa. Ironisesti ostin kolme eriväristä kynsilakkaa ja aloin ratkoa helppoja sanaristikoita.Painopiste sanassa "helppoja".
Haluaisin käydä läpi lapsuuteni traumat päässäni, mutta siihen en saa keskittymisrauhaa ollenkaan, sillä naapurin rouvat vahtaavat kilojani ja "halveksivat" nollakokoani.He pistävät aina merkille, onko naisella rapussa A tai C meikkiä lähtiessään ovesta ulos.He myöskään eivät kunnioita alkeellisia keittotaitoja, vaan pitävät Sara La Fountainia ihanteellisena kyökin ja siten asunnon haltijattarena.Asunnosta kuuluu huokua harmoniaa, joka tulee käytännöllisen naisen kädestä, tai sitten PC:n naputtelusta kun asukas tekee gradua.
Olen kelvoton laiska anorektikon näköinen sossupummi!! Yritän kyllä patistaa itseni ylös, ulos ja lenkille mottoa käyttäen.Meren ääressä koen taas saavani ajatusyhteyden jonka tarvitsen menneisiin asioihin, jotta voin prosessoida ne pois.
Nainen ei saa yhtään rauhaa toisilta naisilta, jos on a)nollakokoinen b) ei ole sauvakävelijä sunnuntaileipuri c) ajattelee liikaa yläpäällä eikä hihittele pikkutyttömäisesti kun tuuli saa kellohamehelman lentämään. Mä olen lopen uupunut kellohelmahameisiin.. XX !
Joten, pyydän muilta naislogiikan käyttäjiltä sitä tilaa käydä läpi ajatuksia, joihin uusi meikkipakkaus Cliniqueltä ei tarjoa minkäänlaista lohtua tai tukea.Rumathan ne vaatteilla koreilee..XX Samoin mielisairaat rypevät omissa "sic" ajatuksissaan, joten viime mainittua minä teen tästä lähtien, ja se aatelinen/ tai maalaistalosta kotoisin oleva spagettia itse jauhaava kotikyökkirouva saa painua Matrix-hiusvärinsä kanssa ihan omaan tukkukauppaansa asioimaan, minun luonani ei kahvitilaisuuksia järjestetä.
En saanut toivomaani ja hakemaani työpaikkaa. Kysyin tutuilta, mitä tekee "kelvoton työtön" aikansa kanssa. Vastausket olivat, että jaa, kaipa he viilaavat kynsiään ja ovat ns. kalliisti pidettyjä edustusvaimoja kotona pölyimuroinnin parissa. Ironisesti ostin kolme eriväristä kynsilakkaa ja aloin ratkoa helppoja sanaristikoita.Painopiste sanassa "helppoja".
Haluaisin käydä läpi lapsuuteni traumat päässäni, mutta siihen en saa keskittymisrauhaa ollenkaan, sillä naapurin rouvat vahtaavat kilojani ja "halveksivat" nollakokoani.He pistävät aina merkille, onko naisella rapussa A tai C meikkiä lähtiessään ovesta ulos.He myöskään eivät kunnioita alkeellisia keittotaitoja, vaan pitävät Sara La Fountainia ihanteellisena kyökin ja siten asunnon haltijattarena.Asunnosta kuuluu huokua harmoniaa, joka tulee käytännöllisen naisen kädestä, tai sitten PC:n naputtelusta kun asukas tekee gradua.
Olen kelvoton laiska anorektikon näköinen sossupummi!! Yritän kyllä patistaa itseni ylös, ulos ja lenkille mottoa käyttäen.Meren ääressä koen taas saavani ajatusyhteyden jonka tarvitsen menneisiin asioihin, jotta voin prosessoida ne pois.
Nainen ei saa yhtään rauhaa toisilta naisilta, jos on a)nollakokoinen b) ei ole sauvakävelijä sunnuntaileipuri c) ajattelee liikaa yläpäällä eikä hihittele pikkutyttömäisesti kun tuuli saa kellohamehelman lentämään. Mä olen lopen uupunut kellohelmahameisiin.. XX !
Joten, pyydän muilta naislogiikan käyttäjiltä sitä tilaa käydä läpi ajatuksia, joihin uusi meikkipakkaus Cliniqueltä ei tarjoa minkäänlaista lohtua tai tukea.Rumathan ne vaatteilla koreilee..XX Samoin mielisairaat rypevät omissa "sic" ajatuksissaan, joten viime mainittua minä teen tästä lähtien, ja se aatelinen/ tai maalaistalosta kotoisin oleva spagettia itse jauhaava kotikyökkirouva saa painua Matrix-hiusvärinsä kanssa ihan omaan tukkukauppaansa asioimaan, minun luonani ei kahvitilaisuuksia järjestetä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mistäpäin maailmaa kirjoitat, tai miltä vuosikymmeneltä? Edustusvaimoja..kellohameita.. meikkien ja kokkaustaitojen vahtaamista, hohhoo.
Olet huippu tyyppi, sinullekin on joku rakas jossain. Rohkeasti eteenpäin omaa tietäsi, se on varmasti sekä parempi ja mielenkiintoisempi kuin keskimääräinen kerrostalospagetinkeittäjänaapurinvahtaajan elämä.
Mä luulen että moni miettii liikaa sitä mitä muut kanssaeläjät oletettavasti tekevät tai ajattelevat. Vaikkei sitä tiedä. Tod. näk. naapurin Milla ostaa sen kellohameen kun se näytti kivalta myös kaverin päällä ja ehkä se söpö surfing-poikakin tykkää jos on se hamonen siinä lantsalla keikkumassa.. vaikka Millan mieleen ei edes noi tulis. Kinkkistä.
Mulle itsellenikin tulee aina kausia että pitäis ehkä alkaa laittelemaan ruokaa tai ostamaan halterneck-toppeja mutta ne on jotain häiriöviboja energiakentässä ;)
niin, että projisoit nyt omaa ahdistustasi naapureiden oletettuihin kyttäilyihin ja odotuksiin? Ehkä he eivät ole niin kamalia kuin luulet? Mistä edes tiedät?
Voisikohan olla kyse omien vanhempiesi toiveiden ja odotusten täyttämisen pakosta ennemminkin?
ennen minua sanomaan oleellisen.Jos on identiteettiä etsivä nuori eikä ole saannut vahvistusta tässä tapauksessa tyttö isältään, omaan naisellisuuteensa (pohtiminen ok)
toivottavasti(ns.terve nainen muuta kuin tukea sinua, hei älä vaan luule,senhän tiedätkin että masennus on kielteinen sairaus.paitsi ei kaikki kielteisyys ole masennusta.Naisetkin ovat erilaisia.
Tuli jotenkin sellaisen vaikutelma, että sinulla on aika miesmäinen mielikuva naisista tai että et tunne naisia kovin hyvin. Tai sitten sinulle on vaan saatunut harmittavan -noh- pinnallinen tuttavapiiri.
Mutta tuonkaltainen ahdistus ei ole minullekaan ihan tuntematonta. Yhteiskuntamme ja sen asukkaat ovat ajautuneet keskittymään hyötytavoitteluun ja tehokkuuden vaalimiseen, että siinä jää joskus ihan perusinhimilliset tarpeet jalkoihin. Aina pitää tehdä jotain! Pitää olla suunnitelma! Pitää tietää mitä haluaa! tik tak tik tak... Aika kuluu ja se oikea elämä odottaa jossain muualla.
Unohtaa ne "muut" ja niiden rutiinit ja se mitä he kaikki odottavat sinulta ja ennen kaikkea antaa itsellesi tilaa käydä läpi niitä ajatuksia... -onhan se vaikeaa, mutta toisaalta, mitä muutakaan sitä sitten tekisi?