Tohon aiemmin krjoitettuun liittyen!!
Totta puhut! Itse olen 27 vuotias nainen ja olen tässä sinkkuillut pari vuotta ja mun ongelmaksi onkin koitunut nimenomaan jonkinasteinen sitoutumiskammo.
Suurin ongelma on lähinnä, ettei ikään kuin riitä halua aloittaa mitään ja myöskään uskallusta avautua ja päästää ketään niin lähelle.
Eli siinä on todella suuri kynnys, että lähtisin enää kolmansille treffeille, se on helpompaa antaa olla ja ilmoittaa ettei nyt tunnu miltään.
Useasti itselläni se menee niin, että aluks on ihan innoissaa (ekojen treffien jälkeen), sitten tokat treffit on viä innoissaan ja kolmansilla yleensä innostus loppuu ja sen jälkeen loppuu kaikki muukin.
Sekään ei yhtään helpota asiaa, että olen aika nätti ja takaraivossa jyllää aina ajatus "tyydynkö nyt tähän" ja myös tieto siitä, että pärjää vähän liiankin hyvin yksin.
Tossa noi perimmäiset syyt... :)
Totta puhut! Itse olen 27 vuotias nainen ja olen tässä sinkkuillut pari vuotta ja mun ongelmaksi onkin koitunut nimenomaan jonkinasteinen sitoutumiskammo.
Suurin ongelma on lähinnä, ettei ikään kuin riitä halua aloittaa mitään ja myöskään uskallusta avautua ja päästää ketään niin lähelle.
Eli siinä on todella suuri kynnys, että lähtisin enää kolmansille treffeille, se on helpompaa antaa olla ja ilmoittaa ettei nyt tunnu miltään.
Useasti itselläni se menee niin, että aluks on ihan innoissaa (ekojen treffien jälkeen), sitten tokat treffit on viä innoissaan ja kolmansilla yleensä innostus loppuu ja sen jälkeen loppuu kaikki muukin.
Sekään ei yhtään helpota asiaa, että olen aika nätti ja takaraivossa jyllää aina ajatus "tyydynkö nyt tähän" ja myös tieto siitä, että pärjää vähän liiankin hyvin yksin.
Tossa noi perimmäiset syyt... :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos haluaa olla yksikseen.Mutta voit varmaan sitten lopettaa tuon miesten harhauttamisen ja lopetat treffailut?Pitää sitä joskus johonkin "tyytyä".Sinkkuuteenkin.Ja kaikki vibraattorithan on just sitä varten,kun ei tarvi sitä munanjatketta siihen häiriköimään.
Sitten tuskin puhuisit kammosta jos asia ei olisi ajankohtainen?
Ne on kaikki kynnyksiä, elämänmuutokset. Itselläni on nyt kova homma lopettaa parisuhde joka on todella vakava ja "siteikäs". Niin vaikeaa että oikeasti harkitsen jääväni yksinkertaisesti ettei tarvi kohdata kaikkia niitä ahdistuksia joita ero tuo mukanaan.
Ehkä se on "muutoksen vaikeus"? Niistä hyvistä asioista joita kukin elämäntilanne tuo tullessaan on kuitenkin vaikea luopua. Sitäpaitsi tokihan kumppanin olisi oltava niin hyvä että sen takia HALUAA asioiden muuttuvan.
Mistä sinä voit/haluat luopua ja mistä et?
Aloitetaanko siitä?
En nyt halua mennä turhan poliittiseksi, mutta en voi olla näkemättä kapitalismia tässä nykyisessä elämänmenossa. Ihmissuhteetkin ovat ikään kuin luksustavaroita, joita shoppaillaan.
Puhutaan omasta markkina-arvosta ja parisuhdemarkkinoista.
Mutta samalla tavalla kun puhutaan pörssimarkkinoilla kuplasta, niin kupla on myös sinkkumarkkinoilla. Oma markkina-arvo saattaa olla vain pelkkien mielikuvien varassa ja paisunut aivan suhteettomaksi omassa päässä. Kun se kupla puhkeaa, niin saattaa olla liian myöhäistä enää tehdä asialle mitään. Käteen jää vain kasa tuottamatonta panosta ja katkeruus markkinoiden valheellisista lupauksista.
Siksi kannattaisikin sijoittaa varman tuoton kohteisiin, eikä vain markkinoiden ylikuumentuneisiin nopean tuoton ja lyhyen aikavälin kohteisiin.
Siinä hieman alkuillan analogiaa :)
(jos tämä viesti tulee toiseen kertaan, niin johtuu siitä että edellistä postausta ei tullut näkyviin, vaikka viesti ilmeisesti lähtikin).
En nyt halua mennä turhan poliittiseksi, mutta en voi olla näkemättä kapitalismia tässä nykyisessä elämänmenossa. Ihmissuhteetkin ovat ikään kuin luksustavaroita, joita shoppaillaan.
Puhutaan omasta markkina-arvosta ja parisuhdemarkkinoista.
Mutta samalla tavalla kun puhutaan pörssimarkkinoilla kuplasta, niin kupla on myös sinkkumarkkinoilla. Oma markkina-arvo saattaa olla vain pelkkien mielikuvien varassa ja paisunut aivan suhteettomaksi omassa päässä. Kun se kupla puhkeaa, niin saattaa olla liian myöhäistä enää tehdä asialle mitään. Käteen jää vain kasa tuottamatonta panosta ja katkeruus markkinoiden valheellisista lupauksista.
Siksi kannattaisikin sijoittaa varman tuoton kohteisiin, eikä vain markkinoiden ylikuumentuneisiin nopean tuoton ja lyhyen aikavälin kohteisiin.
Siinä hieman alkuillan analogiaa :)
...Se vaatii jonkunasteisen "syttymisen" ettei se kiinnostus toista ihmistä kohtaan lakkaa just niillä kolmansilla treffeillä...eli Sä oot tavannu tyyppejä jotka ei oo sytyttäny tarpeeksi tai Sulla on semmonen "itsesammutusjärjästelmä" joka tehokkaasti estää uudelleentapaamiset...neuvoisin tapaamaan kokonaan erilaisia ihmisiä ja katsomaan mitä tapahtuu tai tutkiskelemaan itteesi mitä haluat elämältä ja toimimaan sen mukaan...
Sama tilanne täällä.
Itse olen sinkkuillut 1,5 vuotta 8 vuoden suhteen jälkeen ja pitkästä aikaa nautin yksin asumisesta.
Mä olen sitä mieltä, että olen tällä hetkellä tunnevammainen. Miehiä riittää ja jostain syystä usea on halunnut jotain vakavampaa, jolloin tämä tyttö perääntyy. Vaikka ei miehestä löydy mitän "vikaa", ei vaan nappaa pidemmän päälle. Vaikka mies kuinka sanoo, että olen spesiaali tapaus.
Jo sana seurustelu vie ihon kananlihalle.
Sehän tarkoittaa vaan sitä, ettei tarpeeksi mielenkiintoista tapausta ole tullut vastaan ja etten ole valmis toisen kalsareiden pyykkäämiseen.
Kyllä se mieli sitten jossain vaiheessa muuttuu, kaikki vie aikansa. Nyt ei ole sen aika.
Nautitaan elämästä tällaisenaan, ei kaikkien tarvitse olla parisuhteessa ;)