Siis joo, ikivanha ongelma varmaan, avomies on siis intis ja meillä on kaikki hyvin ja menee hyvin ja plaa plaa mut oon alkanu olee tosi masentunu ja turhautunu tähän jatkuvaan oottamiseen ja yksinäisyyteen. Luulin ettei tää tulis oleen mulle ongelma koska meidä suhde on meidä molempie mielestä vahva ja mul on paljo kavereita ym mut jotenki tää tilanne on laittanu tavallaa miettii kaikkee uudella tavalla. Rakastan miestäni tosi paljon, mikä siis avuks et tää jatkuva vitutus jotenki helpottas...
suhde ja armeija
im lost
9985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja ok mennyt. viel melkein vuosi jäljellä. itku tulee joka sunnuntai ja hirveä ikävä joka päivä. jotenkin sitä vaan jaksaa, koska tilanteelle ei voi mitään. siks vittuuntuminen ei auta. lue vaikka kirjoja kavereiden kaa olon lisäksi..en tie. koita kestää.
käytä aikaasi odotteluun, kai sinulla on elämää ilman avomiestäsikin; omia harrastuksia, ystäviä, töitä, opintoja... Jos ei, niin ongelma ei ole armeija vaan se, ettei elämässäsi ole sisältöä. Parhaillaan on ilmoittautumisaika kaikenlaisille syksyn kursseille, hanki uusia harrastuksia, jos niitä ei ole ennestään.
Intistähän pääsee nykyisin lomille joka viikonloppu, joten ei ikävän pitäisi ehtiä yllättää. Ja jos olette yhdessä koko loppuelämänne niin ehditte kyllä kiehnätä kylki kyljessä vielä ihan riittämiin.
Armeija pilaa monet suhteet, näin se on ollut, näin se on ja näin se tulee aina olemaankin.. Valitan. Kannattas seurustella sellasten kundien kanssa, jotka on jo käyneet armeijan!
Jos ei suhde yhtä inttiä kestä niin ei siitä eläjäksi ole! Voi huokaus jos tuo on elämän ylitsepääsemättömin ongelma =) Onhan se ikävää, mutta joskus elämä on.
Intti kestää vai vuoden korkeintaan.
Jotkut tekee keikkahommia koko ikänsä, jolloin yhteinen aika jää vain viikonloppuihin jatkuvasti...
kyllä se vika on jo jossain muualla,jos armeijan takia pitää erota.Eihän se kestä kun korkeintaan vuoden ja lomia on kuitenki melkein joka viikonloppu.Mieti nyt itelles jotain tekemistä,äläkä istu kotona oottamassa. Ja tosiaan on pareja mitkä asuu eri paikkakunnilla ja näkee vaan viikonloppusin ja pareja,missä toinen on reissun päällä jatkuvasti ja kommennukset saattaa kestää viikkoja.
olet väärässä suhteessa. Tai sitten et osaa rakastaa.
Muistan kuinka itsestäni tuntui samalta silloin kun poikakaverini meni armeijaan. Siis emme todellakaan miettinyt eroa, mutta olihan se inhottavaa kun näki vain viikonloppuisin, jolloin minäkin olin usein töissä. Meillä oli siinä kyllä eri tilanne, sillä olin sitä ennen opiskellut toisella paikkakunnalla, joten olimme tottuneet näkemään vain viikonloppuisin.
Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, ne kaksi vuotta jolloin näimme harvoin, menivät aika nopeasti, ja onhan vielä toivottavasti koko loppuelämä aikaa nähdä=)
Kyllä se siitä, kun vain keksit itsellesi tarpeeksi tekemistä, ajattele että se on kuitenkin vain vuosi, ja sitten voitte nähdä niin paljon kuin haluatte!
kultaa muistot tai jotain, mutta kun eksä oli intissä 19-vuotiaana, ei tuntunut läheskään näin pahalta kuin nyt nykyisen lähdettyä sinne vasta yo-opiskelujen jälkeen. kultia koko ajan ikävä, viestitään ja soitellaan päivittäin. eri rakkauksia ei tietty voi verrata keskenään, mut kyllä tä on tosirakkautta jos jokin. ei voi mitään, jos rakastaa liikaa. omillaankin on tultava toimeen, mulla ei varsinaisia ongelmia ole ollutkaan. ainakaan vielä.