Vielä vanhemmiksi

40 vuotias ku sai pikkusiskoni ja minä olin sillon 15v.ja isoveljeni 20v.Eli meillä on isot ikäerot eikä se ole meitä haitannut.Pikkusiskolle olen minä erityisen tärkeä ku olen paljon sen hoitoon osallistunut vauvasta saakka.Äiti on aina sanonut,että heillä vanhimmilla olis tyhjää jos tämä iltatähti ei olis siunaantunut heidän ilokseen.Nyt sisko alotti sit koulun ja minusta on tulossa äiti kuukauden kuluttua eli pikkukoululaisesta tulee nyt sit täti :) Ja minusta on ihanaa ku on äitillä tuoreessa muistissa tuo vauvanhoito niin voin sit turvautua äitiini hyvillä mielin.Näin meillä,onnea teille :)

Mitä täällä kyselet? Makuuhuoneeseen ja hommiin:) Siis ihan oikeesti! Tottakai voitte yrittää lasta, jos vaikka onnistuisitte. Valitettavasti ikä voi olla jo este, mutta yritystä kehiin. Uskoisin, että olette jo sen verran "varakkaita" että yöhoitoon voi esim. ostaa apua vaikkapa MLL:stä jos sitä miettii, että miten jaksaa. Uskon lapsellanne olevan kaikki edellytykset tasapainoiseen elämään "vanhoista" vanhemmista huolimatta. Tsemppiä ja onnea. Mulla ja siskolla 16 vuotta ikäeroa. Sisko täytti just 18 kun isä kuoli ja toisella tutulla äiti oli liki 50 kun synnytti tämän tuttuni, joka kohta täyttää 30 ja isukkinsa reippaasti yli 80 eli ei se ikä ole tai siitä, että lapsensa saa kasvatettua, kuollaanhan sitä esim. liikenteessä päivittäin

mun rakkaani on myös 56, itse olen 45. Ollaan seurusteltu jokunen vuosi, ja silloin joskus suhteen alussa kävin läpi samaa asiaa: olisimme halunneet vielä yhteisen lapsen. Omalla kohdalla se vaan ei enää siinä vaiheessa ollut mahdollista. Nyt ajatellen, ihan hyvä on ollut näinkin, meillä on aikaa toisillemme, voimia elää kypsästi ja täydesti.
Hyvin todennäköisesti vauvaperheen arki tässä vaiheessa olisi ollut melkoisen rankkaa.. ainakin mitä muistelee aikoja parinkymmenen vuoden takaa.

Mutta teidän tilanteenne on teidän, eri kuin meidän, joten onnea matkaan, jos minkä ratkaisun teettekin.