Moi,
Ihmettelen tätä meininkiä, ihan niin kuin se parisuhde olisi ainoa asia elämässä ja jokin elämän mittari. Mikä ihmisiä vaivaa jos yksin ei pysty elämään? Ja siitähän ei edes sinkkuudessa ole kyse. Monet sinkut tuntuu olevan hurjan epätoivoisia ja tahtovat kipeästi parisuhteeseen.
En nyt tässä mitenkään dissaa parisuhdetta, ei minullakaan mitään sellaista vastaan ole, mutta osaan myös elää hyvin ilmankin. Usein myös kohtaa luuloja että sinkuissa olisi jotakin vikaa, mieluummin minä vietän ainakin aikaani sinkkujen seurassa, kuin yhteen kasvaneiden parien kanssa.
Ihmettelen tätä meininkiä, ihan niin kuin se parisuhde olisi ainoa asia elämässä ja jokin elämän mittari. Mikä ihmisiä vaivaa jos yksin ei pysty elämään? Ja siitähän ei edes sinkkuudessa ole kyse. Monet sinkut tuntuu olevan hurjan epätoivoisia ja tahtovat kipeästi parisuhteeseen.
En nyt tässä mitenkään dissaa parisuhdetta, ei minullakaan mitään sellaista vastaan ole, mutta osaan myös elää hyvin ilmankin. Usein myös kohtaa luuloja että sinkuissa olisi jotakin vikaa, mieluummin minä vietän ainakin aikaani sinkkujen seurassa, kuin yhteen kasvaneiden parien kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näkevät asiassa jonkinlaisen ongelman tai ihmettelevät jotain epäkohtaa. Tämä on aivan luonnollista, koska ei tyytyväisyyden tunteessa tai onnellisena tule ensimmäiseksi mieleen että pitää löytää jokin paikka, mihin sen menee kertomaan.
Tämä palsta siis voi luoda hieman vääristyneen kuvan siitä miten tyytyväisiä tai tyytymättömiä väki on omaan elämäntilanteeseensa. Tämäbn palstan persuteellahan voisi kuvitella että 50% sinkuista on jonkinlaisessa depressiivisessä itsesäälissä ja toiset 50% sinkuista on katkeria ja vihaisia vastakkaiselle sukupuolelle.
Epäkohdista ja ongelmista syntyy myös kaikkein parhaat keskustelutkin. Ne edustavat ongelmaa ja ongelmia on kiva ratkoa, uusia tietoja on mielenkiintoista löytää. Jos joku kertoo että kaikki on hyvin ja bisneksetkin voivat vallan mainiosta, niin siihen ei oikein voi tarttua. Se on sitten niin ja hyvä tälle ihmiselle.
En tiedä miten muilla palstoilla, kun en ole perehtynyt, mutta voin kuvitella että jos täällä on "parisuhde"-palsta ja varmasti onkin, niin sielläkin käydään läpi parisuhteessa ilmeneviä kummallisuuksia, epäkohtia ja ongelmia.
Aloitin tuolla vähän järjestäytyneemmällä sinkkupalstalla pari viikkoa sitten ketjun, jossa oli eiliseen asti tasan yksi vastaus. Kysymys oli sinkkukesän ihanuudesta eli niistä asioista, joita on kesällä tehnyt, mutta joita ei olisi pystynyt tekemään, ellei olisi sinkku.
Muissa ketjuissa - joiden nimet paljastavat asetelmat: "sinkkuuden pohjaton yksinäisyys", "kärsimys jatkuu" ja "mikä teissä on vikana" - porukkaa on sivukaupalla jakamassa ajatuksiaan.
Ymmärrän kyllä, kuinka paha paikka sinkkuus monille on, koska ihmettelin vuosia itsekin, mikä hemmetti minussa oli vikana. Muutaman viime vuoden olenkin ollut selibaatissa ja täysin vailla edes flirttailua. Töissä olen tekemisissä pääasiassa mukavien ja fiksujen miesten kanssa, mutta se on pisnesmaailma se, ei vikittelymaailma.
En ole tainnut ikinä olla näin tasapainoisella mielellä. Olen olosuhteiden vuoksi varma siitä, että parisuhdetta minulla tule enää koskaan olemaan, mutta yllättäen tämä asia ei haittaa minua yhtään. Kun tottuu sinkkuna olemisen hyviin puoliin ja alkaa pitää niitä itsestäänselvyyksinä, ei enää edes halua luopua saavuttamistaan eduista. :)
Kyllä mäkin mielellään sinkkukavereiteni kanssa aikaa viettäisin, mutta he asuvat yli 300 kilsan päässä. Tässä lähistöllä asuvat kaverit ja sisarukset ovat pariutuneet jo aikoja sitten ja viettävät aikaa kumppaniensa kanssa. Eli minä sitten nyyhötän yksin, jos en johonkin keksi yksin mennä. En kadu sitä, että olen tälläinen, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Aikoinaan kun olin kova menemään iltaisin ja viikonloppusin, niin isäni sanoi, että kyllä se mies tulee kotoakin hakemaan. Ei ole tullut, vaikka olen jo aika monta vuotta sitä odottanut :DDD