Sitten mielipidettä ja ajatuksia.
En voisi väittää, että mieheni painostaa, mutta hiukan siihen suuntaan.
Eli hän haluaa lapsia ja minä olen aina ollut vahvasti, että ei.
Ollaan oltu vasta pian puoli vuotta yhdessä, mutta mieheni sanoo, että miksi jatkaa suhdetta kun tietää, että se on pakko lopettaa parin vuoden päästä, koska hän haluaa kersan ja minä en.
Mielummin eroaa nyt parikymppisenä kuin myöhemmin kun kaikki ikäisemme alkaa olla jo varattuja. Nyt se uusi kumppani olisi helpompi löytää.
Hän rakastaa silti minua eikä kattele muita naisia sillä tavalla. Ja minä rakastan. Suhde on muuten ns. täydellinen.
Eli voisiko sanoa, niin että minut on luotu olemaan tässä maailmassa yksin, koska en halua mennä luonnon lakien mukaan ja tehdä kersoja.
Mies olisi hyvä, jolla ei lapset pyöri mielessä. Mutta löytääkö sellaista mistään, ja olen todella valikoiva muutenkin.
En voisi väittää, että mieheni painostaa, mutta hiukan siihen suuntaan.
Eli hän haluaa lapsia ja minä olen aina ollut vahvasti, että ei.
Ollaan oltu vasta pian puoli vuotta yhdessä, mutta mieheni sanoo, että miksi jatkaa suhdetta kun tietää, että se on pakko lopettaa parin vuoden päästä, koska hän haluaa kersan ja minä en.
Mielummin eroaa nyt parikymppisenä kuin myöhemmin kun kaikki ikäisemme alkaa olla jo varattuja. Nyt se uusi kumppani olisi helpompi löytää.
Hän rakastaa silti minua eikä kattele muita naisia sillä tavalla. Ja minä rakastan. Suhde on muuten ns. täydellinen.
Eli voisiko sanoa, niin että minut on luotu olemaan tässä maailmassa yksin, koska en halua mennä luonnon lakien mukaan ja tehdä kersoja.
Mies olisi hyvä, jolla ei lapset pyöri mielessä. Mutta löytääkö sellaista mistään, ja olen todella valikoiva muutenkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rakastavalta mieheltä. Uhkailee erolla, ja vielä perustelee muka käytännön asioilla. Puolen vuoden seurustelun jälkeen. Eiköhän se uusi seurustelukumppani löydy parin vuoden päästä yhtä hyvin kuin nytkin.
Toisaalta, kuulostaa siltä, että sinä olisit jopa valmis päästämään tämän miehen menemään noin vain.
Enpäs tiedä itsekkään, ihmiset on erilaisia.
Todellakaan en ole valmis päästämään miestä, mutta minkäs sille voin jos hän etääntyy minusta päivä päivältä..
No asiat näkee vain ajan kanssa
sinä siis et halua lapsia ,mutta jos mies haluaa lapsia niin minkä hän itselleen voi?
ei tuo mielestäni kuulostanu uhkaukselta että hän jättäisi sinut.lähinnä toteamukselta.mutta ilmeisesti hän välittää sinusta sen verran kuiteskin ettei pysty päästää helpolla irti.
en ymmärrä mikä tulevaisuus teillä on jos sinä et halua ja mies haluaa..vaikkakin hän ei varmaan vielä vähään aikaan halua lapsia,mutta sekin aika tulee.eikö olisi helpompi nyt lopettaa kun sitten myöhemmin.vaaranahan sulla on myös että tulet raskaaksi..mietippä miten tämä asia mieheesi vaikuttaa kun tekisit abortin.ellet sitten steriloi itteesi.
noo joo,mutta tämä on asia joka teidän pitää itse puhua ja selvittää tuskin kukaan ulkopuolinen voi teidän asioistanne päättää!!
Jos tosiaan molemmat olette varmoja kannoistanne, eli miehesi siitä että haluaa lapsia ja sinä siitä että et, niin eikö tosiaan kannattaisi erota? Ei se rakkaus aina riitä jos muuten haluaa elämältä erilaisia asioita.
Itse olin samassa tilanteessa kolmisen vuotta sitten, mutta koska olimme vasta parikymppisiä, emmekä aivan sataprosenttisen varmoja mielipiteistämme, niin päätimme jatkaa yhdessä. Nyt mielipiteemme ovat hieman lähentyneet, mieheni ei enää ole ollenkaan varma haluaako hän välttämättä lapsia, ja minä olen pari kertaa miettinyt että ehkä sittenkin? Vauvakuumetta ei ole ollut, mutta olen siis ajatellut asiaa, eikä se ihan mahdoton ajatus enää ole, vaikkei ihan hirveästi innostakaan...
Mutta riippuu tosiaan siitä, kuinka varmoja olette. Yleensä se ero on vaikeampi pitemmän ajan jälkeen ja kun mielipide-erot liittyvät noin keskeiseen tekijään, niin ongelmia on tulossa.
myös aika tekee tehtävänsä. Itse olen aina ollut sitä mieltä, etten kovasti halua lapsia enkä naimisiin. Kun vuodet ovat lähestyneet kolmeakymmentä niin mustavalkoinen ajattelumaailmanikin on hiukan 'kehittynyt' ja muuttunut. En edelleenkään koe naimisiinmenoa kovin tärkeänä itselleni (ei toki haittaa, jos muut menevät naimisiin) ja onneksi ei miehenikään. Lasten hankkimisessa on kuitenkin tullut selvää epäröintiä ajatusmaailmaani, enkä enää koe mahdottomana vaikka joskus niitä saisinkin. Itselläni on äärettömän realistinen ajattelutapa, jonka luulen vaikuttaneen aiempiin mielipiteisiini eli 'kun opiskelen en ole 'järkeä' hankkia lasta, kun ei ole vaki työtä jne'. Tällöin en myöskään ajatellut asiaa, koska se ei ollut ajankohtainen. Mutta nyt kun alkaa perusasiat olemaan järjestyksessä, lapsen tulo ei romahduttaisi talouttamme, nuoruuttani, opiskelujani, työtäni jne. Sinullakin voi olla samantapainen ajattelutapa, jolloin vasta vanheneminen tuo vastauksen...
Jos olette parikymppisiä, niin mikä kiire teillä on ?
Itse en pitänyt juuri lapsista ja vaimoni kanssa teimme ensimmäisen 30-vuoden hujakoilla. Siinä vaiheessa mielipidekin oli ehtinyt jo muuttua paljon lapsimyönteiseksi. Tällä hetkellä on upeaa olla isä.
Mies voi tehä lapsensa iäkkäänäkin, kun taas naisella biologinen kello tikittää. Tosin tuttavapiirissä on esimerkkejä yli nelikymppisinä äideiksi tulleista.
Neuvoni on, että jos rakastatte toisianne, niin olkaa edelleen muutama vuosi yhdessä ja miettikää taas asiaa uudelleen. Teillä on miettimisaikaa ihan riittämiin. Vuosien kuluessa mielipiteet usein muuttuvat.
Jos jo noin lyhyen ajan jälkeen alkaa ränkytys että joko teet kakaran tai häivyt, niin voisi ajatella että ehkäpä mies haluaakin sinusta eroon. Käyttää vain tätä tekosyynä, kun tietää voimakkaan kielteisen kantasi.
Monta kertaa on saanut kuulla sellaisiakin stooreja että mies on vänkäämällä saanut naisen tekemään lapsen, ja melko pian syntymän jälkeen mies häipyy - isyys ei kiinnostakaan. Kyllä miehiltäkin onnistuu olla ämmämäisen ailahteleva ja tunteellinen; hetken huvittaa joku juttu ja toisena hetkenä sitten enää ei. Harmi vain kun se on yleensä se nainen joka sitten joutuu vastuun kantamaan lapsesta, ja mieheltä saa vain elatusmaksut, jos niitäkään.
Mies joka vaatii ja kiristää, ei ole rakastava mies. Tai ei ainakaan kypsä aikuinen! Ehkei teillä ihan kiristyksestä voi puhua, mutta onhan se aika uhkaavaa rakastavalle ihmiselle puhua erosta...
Yleensä tuo menee aivan toisinpäin. Nainen riutuu vauvakuumeesta ja mies hokee, että ei tässä mitään lasta tarvita vapaudenriistäjäksi. Minä olin pitkään tuo nainen ja olin aivan suunniltani, koska rakastin miestäni mutta minulle oli selvää, että en tuomitse itseäni lapsettomuuteen yhdenkään miehen takia.
Mieheni harkitsi asiaa ja teki päätöksensä: hän lupasi, että kyllä me lapsia tulevaisuudessa hankimme. Toistaiseksi niitä ei ole, ja takana on yksi keskenmeno, mutta mieheni suhtautuminen vauvoihin on muuttunut positiiviseksi.
Niin, ei kai tässä muuta voi sanoa kuin että ymmärrän miestäsi ja olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee lisää lapsia.
Jos te kumpikin olette ihan ehdottoman varmoja, ettei mieli enää tuossa asiassa muutu, niin ehkä tosiaan kannattaa erota mieluummin nyt kuin myöhemmin. Mutta jos todella välitätte toisistanne, ja edes jompikumpi teistä voisi kuvitella vuosien varrella muuttavansa mieltään lapsien suhteen, niin ehkä kannattaisi vielä jatkaa yhdessä. Hyvää kumppania ja sudetta on vaikea löytää, joten siitä kannattaa pitää kiinni niin kauan kuin toivoa on!
Toisaalta, jos nyt kuitenkin päätätte erota, niin älä sinä vaivu epätoivoon. Maailmassa on paljon miehiä, jotka eivät välttämättä halua lapsia, joten kyllä sinäkin sellaisen löydät :)