Hei te kaikki, jotka kärvistelette sinkkuina ilman omaa tahtoanne! Vielä jokin aika sitten minäkin olin samassa tilanteessa... Elin niin monta vuotta. Luulin, että en kelpaa enää koskaan kenellekään tai ainakaan kenellekään sellaiselle, jonka kanssa voisi aikuisten oikeesti elää hyvässä ihmissuhteessa. Kävin läpi monet turhauttavat ravintolaillat, nettitreffit jne. turhine toiveineen ja odotuksineen. Harrastin, biletin, pidin silmät auki... Toki täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että viihdyinkin kyllä yksin, mutta jossain takaraivossa silti eli toivo kumppanin löytymisestä ja epätoivo sen löytämättömyydestä. En varmaan koskaan aidosti lakannut etsimästä - siis ajatuksen tasolla - vaikka en mitenkään kovin aktiivinen asian suhteen ollutkaan, kunhan pidin itseni liikkeessä. Ja välillä en jaksanut tehdä sitäkään.
Näin meni siis monta vuotta, kunnes sitten... yhtäkkiä HÄN vain käveli elämääni. Paikassa, ajankohtana ja elämäntilanteessa, jossa ikinä, en IKINÄ kuvitellutkaan Siihen Oikeaan törmääväni :) Se oli molemminpuoleista rakkautta ensi silmäyksellä ja kolahti kuin se kuuluisa metrinen halko :) Ja minun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään: ei laihduttaa, ei miellyttää, ei suunnitella huimia iskustrategioita - olla vaan oma itseni oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.
Nyt eletään todella harmonista ja rakkaudentäytteistä yhteiselämää ja suunnitellaan tätä jatkavamme loppuelämämme. Olemme kuin luodut toisillemme. Luottamus toista kohtaan pelaa. Arvostamme toinen toisiamme. Ei ole asiaa, mitä ei voisi toisen kanssa jakaa. Toki on myös ongelmia, mutta niistä puhutaan ja ne selvitetään yhdessä. Okei, pakko myöntää, että alkuhuumaakin on vielä vähän jäljellä, mutta uskon siihen, että kun alusta asti perustetaan suhde rehellisyydelle, luottamukselle, arvostukselle ja YSTÄVYYDELLE osataan se vielä suurimman intohimon lopahdettuakin. Ollaan molemmat nelikymppisiä, joten kokemuksen tuomaa realismiakin on jo matkassa mukana, joten ihan mitään kahjoja asioita ei haaveilla eikä suunnitella. Olemme tosi onnellisia yhdessä ja jaksamme sitä joka päivä toisillemme ihmetellä. Molemmilla on vähän päinvastaisia kokemuksia edellistä suhteista... Se, miten tässä lopulta käy ei voi tietää, koska elämä muuttuu koko ajan. Mutta ainakin pitää yrittää... Ja nauttia onnesta, kun sellaista saa!
Mikä on tarinan opetus ja miksi kirjoitin? Halusin kannustaa niitä sinkkuja, jotka parhaillaan viettävät sellaista elämää kuin minä ennen. Ikinä ei kannata luopua toivosta! Minullakin kävi tuuri, miksei voi käydä sinullakin! Onni tulee eläen ei etsien, siihen sanontaan uskon nyt... Ja kohtaloon... Tsemppiä kaikille sinkuille, jotka etsivät/kaipaavat/toivovat kumppania. Joskus elämä osaa myös yllättää :) Muistakaa elää nyt itsellenne ettei elämä valu käsistänne ja nauttia myös sinkkuajasta. Onnea elämäänne!
Näin meni siis monta vuotta, kunnes sitten... yhtäkkiä HÄN vain käveli elämääni. Paikassa, ajankohtana ja elämäntilanteessa, jossa ikinä, en IKINÄ kuvitellutkaan Siihen Oikeaan törmääväni :) Se oli molemminpuoleista rakkautta ensi silmäyksellä ja kolahti kuin se kuuluisa metrinen halko :) Ja minun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään: ei laihduttaa, ei miellyttää, ei suunnitella huimia iskustrategioita - olla vaan oma itseni oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.
Nyt eletään todella harmonista ja rakkaudentäytteistä yhteiselämää ja suunnitellaan tätä jatkavamme loppuelämämme. Olemme kuin luodut toisillemme. Luottamus toista kohtaan pelaa. Arvostamme toinen toisiamme. Ei ole asiaa, mitä ei voisi toisen kanssa jakaa. Toki on myös ongelmia, mutta niistä puhutaan ja ne selvitetään yhdessä. Okei, pakko myöntää, että alkuhuumaakin on vielä vähän jäljellä, mutta uskon siihen, että kun alusta asti perustetaan suhde rehellisyydelle, luottamukselle, arvostukselle ja YSTÄVYYDELLE osataan se vielä suurimman intohimon lopahdettuakin. Ollaan molemmat nelikymppisiä, joten kokemuksen tuomaa realismiakin on jo matkassa mukana, joten ihan mitään kahjoja asioita ei haaveilla eikä suunnitella. Olemme tosi onnellisia yhdessä ja jaksamme sitä joka päivä toisillemme ihmetellä. Molemmilla on vähän päinvastaisia kokemuksia edellistä suhteista... Se, miten tässä lopulta käy ei voi tietää, koska elämä muuttuu koko ajan. Mutta ainakin pitää yrittää... Ja nauttia onnesta, kun sellaista saa!
Mikä on tarinan opetus ja miksi kirjoitin? Halusin kannustaa niitä sinkkuja, jotka parhaillaan viettävät sellaista elämää kuin minä ennen. Ikinä ei kannata luopua toivosta! Minullakin kävi tuuri, miksei voi käydä sinullakin! Onni tulee eläen ei etsien, siihen sanontaan uskon nyt... Ja kohtaloon... Tsemppiä kaikille sinkuille, jotka etsivät/kaipaavat/toivovat kumppania. Joskus elämä osaa myös yllättää :) Muistakaa elää nyt itsellenne ettei elämä valu käsistänne ja nauttia myös sinkkuajasta. Onnea elämäänne!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Menit sitten pienentämään sitä vapaiden miesten määrää, ja vielä kehuskelemaan tulet? Jo on otsaa!
;)
No niinpä menin tekemään, mutta en minä tahallani... ;-) Yritin kyllä viestissäni korostaa nimenomaan sattuman osuutta asiaan ja kannustaa ex-kohtalotovereita siihen, että niin kauan on toivoa kuin on elämää :) Nämä palstat kun tahtoo olla yhtä melankoliaa niin teki mieli vähän kertoa mukaviakin uutisia välillä...
Tsemppiä sinulle!
Piristipä paljon.
piristää itseä - ja varmaan piristikin !
... kun on kyynistä porukkaa. No, tarkoitukseni oli hyvä, mutta hukkaan näköjään menee... Kieriskelkää itsesäälissänne ja jatkakaa pyörimistä oman napanne ympärillä, minä luovutan... Kaduttaa, että edes yritin...
Kun on kurja olo niin nauru helpottaa, oli se sitten sarkastista tai ei. Kiva kun laitoit viestisi, ei se hukkaan mennyt. Onnea sinulle!
*ojentaa nenäliinan*
piristi ja kannustikin. Kiva aina kuulla tuollaisia tarinoita! Lisää vaan, kiitos - vaikka tähän viestiketjuun :)
Seuraavaksi menet varmaan kertomaan velkaongelmaisille, että tuurilla voi voittaa lotossa miljoonan. He varmaan riemastuvat tästä tiedosta ja unohtavat rahahuolensa...
Hienoa että on ollut sihti kohdallaan !
Vilpittömästi onnea vaan !
Itsekin yritän vihreänä märkäkorvana edelleen katkeran nielleenä ja silmät kosteina etsiä elämän valtatiellä vastakappaletta.
Itse sain elämääni surkeat pelikortit näissä lemmenasioissa, jossa Cupido suorastaa mulle vittuilee.... ; )
Don't Mess With Cupid, He Ain't Stupid.....
Meitä taitaa sitten olla kaksi =D Cupidolla on erittäin kiero huumorintaju mun suhteen =D
Täytyy sanoa, että onnea sinulle ja hänelle! =)
"Toki täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että viihdyinkin kyllä yksin, mutta jossain takaraivossa silti eli toivo kumppanin löytymisestä ja epätoivo sen löytämättömyydestä"
Jukra miten hyvin osasit asian ilmaista! Aivan minun ajatuksiani.
Kiitos tarinastasi sillä se TODELLA piristi minua. Viime aikoina olen ollut hieman allapäin sinkkuuteni takia. Toivoni on ollut sammumassa mutta, kiitos sinun, nyt tunnen sen taas nousseen! =)
Mitäs "miehiä" se Sinkku(n) oikeen on jos saan tiedustella....?
Kiitos ihanasta ja toivoa herättävästä viestistä. Monta vuotta olen ollut yksin, ja tuntuu ihanalta ajatella, että jossain on joku joka hyväksyy ja haluaa minut sellaisena kuin olen..
Todella kiva lukea juuri positiivisia viestejä kun tuntuu että kohta ollaan kuin jenkeissä jossa valitetaan kaikesta.Kirjoitus oli kuin omasta elämästä paitsi siltä osin ettei ole kollia löytynyt,,mutta jos se vaikka tulisi vastaan kaupan kassalla :)
Tsemppiä.
Kiitos teille kaikille onnen toivottajille :) Sitähän tässä tarvitaan... Oli myös todella ihana lukea kirjoituksistanne, että sain piristettyä teitä ja luotua toivoa. Se oli tarkoituskin :) Kyllä sitä toivoa on aina, vaikka välillä tuntuu siltä, että ei ikinä...
Tsemppiä teille kaikille ja toivottavasti teillekin käy yhtä hyvä tsägä :) Eihän sitä koskaan tiedä... :)