Harva saa sen oman ihanteen omaksi? Vai?
Kun tälläkin hetkellä olen taas tavannut ihan miellyttävän hemmon, mutta hyvien puolien lisäksi on myös häiritseviä juttuja...esim.en ole ylpeä miehen harrastuksesta, pituutta voisi olla mielellään enemmän ja ruumiinrakenne vähän erilainen. Mutta hän on kuitenkin omalla tavallaan tosi hyvännäköinen ja luonteeltaan ihana. Pitäisikö tähän sitten tyytyä? Toisaalta haluan yrittää, mutta toisaalta huomaan etsiväni sitä vielä parempaa. Mutta täydellistähän ei ikinä löydy?
Kun tälläkin hetkellä olen taas tavannut ihan miellyttävän hemmon, mutta hyvien puolien lisäksi on myös häiritseviä juttuja...esim.en ole ylpeä miehen harrastuksesta, pituutta voisi olla mielellään enemmän ja ruumiinrakenne vähän erilainen. Mutta hän on kuitenkin omalla tavallaan tosi hyvännäköinen ja luonteeltaan ihana. Pitäisikö tähän sitten tyytyä? Toisaalta haluan yrittää, mutta toisaalta huomaan etsiväni sitä vielä parempaa. Mutta täydellistähän ei ikinä löydy?
Vastaukset 12
Vanhimmat
maailman täydellisin nainen, kun kehtaat olla moinen nirppanokka vaikka edessäsi on tekstistä päätellen kuitenkin hyvä mies!
Tällasia ne kaikki nykyajan naiset taitaa olla, katotaan niitä perkeleen saippuasarjoja teeveestä kieli pitkällä missä on vaan täydellisiä miehiä, luetaan naistenlehtiä joissa on ihan aivot kieroon vääntäviä juttuja miehistä jne. ja sitten aletaan odottamaan samanlaista täydellistä miestä live-elämässäkin. Ja kyllähän sen tietää, sillon ei mikään kelpaa.
Muuttakaa perkele Hollywoodiin, sieltä niitä plastiikkakirurgien töitä taitaa löytyä.
Kannattaako sitoutua sekundamieheen kun täydellinen mies odottaa jossain juuri sinua?
Täydellisellä miehellä on täydellisen oikeat harrastukset ja hän on millilleen juuri sen muotoinen kuin haluat. Hän ei ole mikään "hemmo", vaan hän on MIES.
Tutustu mieheen paremmin, ennen kuin teet päätöksiä. Itselle tärkeintä on, että tulee toisen kanssa se tunne, että on ihastunut, ja haluaa olla vain toisen kanssa. Jos tätä tunnetta ei ole suhteellisen pian, on vain reilua ettei leiki toisen tunteilla pidempään!! Ihastumisen, välittämisen ja rakastamisen tunteet tulevat itselle siitä kokonaisuudesta, millaisena toisen ihmisen näen, ei pelkistä ulkoisista asioista. Vaikka niihin ensimmäisenä kiinnittää huomion, kun tapaa. Vain sinä tiedät mitkä ovat fiiliksesi tämän miehen suhteen! Jos asiaa pitää hirveän paljon pohtia, veikkaan että olisit onnellisempi yksin. Ilman rakkautta ei suhdekaan toimi pidemmän päälle. Ja jäljelle jää vain yksi särkynyt sydän lisää..
Täydellinen löytyy, jos kriteerinä on se että mies on minulle itselle täydellinen (hyvine ja huonoine puolineen) eikä kaikille ihmisille.
Kun ajattelen itseäni, en voisi kuvitella olevani miehen kanssa johon olen vain tyytynyt kun parempaa en löytänyt. Mieti jos mies vain tyytyisi sinuun? Eikö se loukkaisi? Minua ainakin loukkaisi.
Itsekin olen ollut samanlaisessa tilanteessa monta kertaa ja aina olen pitäytynyt vain kaverina. Kun sitten itselle täydellinen mies tulee eteen, sen tietää. Siinä vaiheessa huomio kiinnittyy aivan muihin asioihin kuin esimerkiksi pituuteen.
jonka jaat sitten vaimon ja parin muunkin naisen kanssa ;)
(näinhän se menee)
Ihannemies?? Kyllä sä tietysti löydät siitäkin jotain saatanan vikaa...hä?
No mutta eikö kukaan sitten ole törmännyt siihen esimerkiksi että mies keräilee posliininukkeja ja naurahtaa välillä kuin hevonen että koko kahvila kaikuu? Nainen joka harrastaa kehonrakennusta ja vetää jotain hybridejä saadakseen kehonrakentajan vartalon? Nainen jolla on iso, karvainen luomi poskessa, jota ei halua poistaa (et huomannut sitä pimeässä yökerhossa, jossa tyttöön tutustuit ja hän on kuitenkin tosi ihana luonteeltaan). Eikö teitä sitten häiritsisi tuollaiset asiat, vaan sisäinen luotettavuus merkkaa vai?
Ok, eli olen itseänikin kohtaan erittäin kriittinen, ja se jotenkin heijastuu miehen valintaanikin. Ehkä tarvitsen vain itsetuntoni pönkittämiseen sen mielestäni täydellisen miehen?
Samankaltaista keskustelua on käyty miehen logiikka-palstalla, joten tässä oma puheenvuoroni siitä ketjusta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000028448230
Miksi kaikki kuvittelevat, että omien ihanteiden mukainen ihminen olisi itselle se oikea? En minä ainakaan oleta niin. Jos minulla olisi lista ominaisuuksista, jotaka naiselta haluaisin ja löytäisin naisen joka edustaisi niitä kaikkia, niin luulisin että olisi jopa todennäköistä että en ihastuisi juuri häneen.
Kuka muutenkaan haluaa että elämä olisi juuri sellaista kuin haluaa tai on kuvitellut. Yllätyksellisyys on paljon mielenkiintoisempaa.
Tein itselleni tänään kokeen kun kävelin kaupungilla. Katselin naisia tarkoituksella juuri sillä silmällä, eli kuka miellyttäisi juuri minua ja kenestä kiinnostuisin ensisilmäyksellä.
Tulokset olivat yhtä moninaiset kuin kohteetkin. Yllätyksekseni huomasin, että naisilla, joista ulkonäön perusteella kiinnostuin, ei ollut mitään johdonmukaista yhteistä nimittäjää. Oli minua pidempää, eli reilusti yli 180cm. Oli hieman vatsakkaampaa ja sitten myös hoikkaa. Oli perinteistä tyyliä ja sitten sellaista gootahtavaa tai punkkaria. Joillain oli joku yksi mielenkiintoinen yksittäinen piirre, kuten upea nenän profiili tai huulet ja toisissa ratkaisi kokonaisuus. Jotkut olivat kiihottavia koska olivat paljastavasti pukeutuneita ja toiset taas täysin päinvastaisesta syystä.
Kait pointti on se, että ei kannata keskittyä pelkästään siihen mikä ei sovi, vaan siihen mikä sopii. Oman ihannekuvaa vastaavan ihmisen etsiminen on tuskaa, koska se on aina negatiivista. Silloin keskitytään siihen mikä piirre on huonom, eikä siihen mikä on mahtava.
bittiavaruuteen, niin laitan vielä kertaalleen tähän viestin.
Miksi kaikki kuvittelevat, että omien ihanteiden mukainen ihminen olisi itselle se oikea? En minä ainakaan oleta niin. Jos minulla olisi lista ominaisuuksista, jotaka naiselta haluaisin ja löytäisin naisen joka edustaisi niitä kaikkia, niin luulisin että olisi jopa todennäköistä että en ihastuisi juuri häneen.
Kuka muutenkaan haluaa että elämä olisi juuri sellaista kuin haluaa tai on kuvitellut. Yllätyksellisyys on paljon mielenkiintoisempaa.
Tein itselleni tänään kokeen kun kävelin kaupungilla. Katselin naisia tarkoituksella juuri sillä silmällä, eli kuka miellyttäisi juuri minua ja kenestä kiinnostuisin ensisilmäyksellä.
Tulokset olivat yhtä moninaiset kuin kohteetkin. Yllätyksekseni huomasin, että naisilla, joista ulkonäön perusteella kiinnostuin, ei ollut mitään johdonmukaista yhteistä nimittäjää. Oli minua pidempää, eli reilusti yli 180cm. Oli hieman vatsakkaampaa ja sitten myös hoikkaa. Oli perinteistä tyyliä ja sitten sellaista gootahtavaa tai punkkaria. Joillain oli joku yksi mielenkiintoinen yksittäinen piirre, kuten upea nenän profiili tai huulet ja toisissa ratkaisi kokonaisuus. Jotkut olivat kiihottavia koska olivat paljastavasti pukeutuneita ja toiset taas täysin päinvastaisesta syystä.
Kait pointti on se, että ei kannata keskittyä pelkästään siihen mikä ei sovi, vaan siihen mikä sopii. Oman ihannekuvaa vastaavan ihmisen etsiminen on tuskaa, koska se on aina negatiivista. Silloin keskitytään siihen mikä piirre on huonom, eikä siihen mikä on mahtava.
jim
ihmeessä jos ei äijä miellytä. Jos minä seukkailisin jonkun tytön kanssa, josta kovasti pitäisin ja kuulisin jotain kautta, että tyttö on sanonut olevansa mun kaa vaan sen takia ettei se ole löytänyt parempaakaan, loukkaantuisin aika pahasti!
Tuollainen peli on toisen tunteilla leikkimistä ja äärimmäisen itsekästä. Olen nimittäin itse joutunut tuollaista kokemaan...tuntui älyttömän pahalle, kun mut jätettiin sen takia, että joku uusi kolli oli hurmannut tyttöseni.
Älä jatka tuollaista, ellet halua loukata toista.