Tuntuu että kaikki seurustelevat paitsi minä. Olen 23 vuotias, nätti, kiltti, urheilullinen sh opiskelija mut en vain ole löytänyt sitä oikeaa itselleen ja sen haluaisin jo. En ole edes kranttu miesten suhteen. En ole kyllä varsinaisesti mitenkään aktiivisesti sitä etsinyt. Tai en ainakaan netistä ja silloin tällöin käyn yöelämässä. Kerro syysi sinkkuuteen? oletko ihan omasta tahdosta sinkku vai pakosta. Minkä ikäinen olet? onko pitempiä seurusteluita takana? oletko kranttu vai onko rima matalalla? yms.
Syyt sikkuuteen
sigle pakosta
253879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
26vee äijä. Koskaan en ole seurustellut. Syykin lienee selvä, liian ujo raukka enkä uskalla tehdä aloitteita. No joskus jotain netistä yrittänyt, mutta nekin meni karille kun ei naisille kelvannut, ilmeisesti taas tän perkeleen ujouden takia. Pettyivät, kun en livenä osannutkaan olla samanlainen huuliheikki kuin netissä.
Rima ei todellakaan ole korkealla, jos naiset tekis aloitteita niin mulle mahtais kelvata melkeen kaikenlaiset. Senverran alkaa sinkkuus ja "sen oikean" odottelu jo välillä tympimään. Vaan kun eivät tee.
Paineita kasvattaa vaan entisestään, kun kaikki kaverit on jo parisuhteessa ja muuttelevat omaan asuntoonsa yms. yms. parhaimmillaan mukulaakin pukkaa. Väkisinkin siinä alkaa tympimään oma paikallaanjunnaava naiseton tilanne.
Lähes sama tilanne mutta itse en ole kauhean ujo mutta jostakin vitun ihme syystä mä ne uskalla tehdä kauheasti aloitteita naisille! Mutta paineet kasvaa ja sitä myöten vitutus, joten pikku hiljaa alkaa tuntumaan siltä että kannataako mitään parisuhdetta rakentelemaankaan vaan elää hamaan loppuun asti yksin sinkkuna, niin kuin tähänkin asti...
ei saatana.. kyllä näyttää muilla olevan samoja ongelmia :) en juo alkoholia ollenkaa enkä tupakoi.. on vaa sellanen fiilis ettei naiset oo kiinnostuneita koskaa vaikka ite pukkaa vitsiä ja yrittää kikkailla.. livenä sitte sormi suuhun eikä sanaa saa suusta :)
ilmastonmuutoskatastrofia ja ole onnellinen, ettei vielä ole naista, koska sen jälkeen saat kärsiä omien lasten tulevista kauhuskenaarioista
ja useimmat avioerosta.
Ja oman lapsen luovuttamisesta exälle.
Mieti asioita ja risti kätesi ja ole onnellinen.
Kyllä niitä tyhmiä maailmaan mahtuu, ei ne sun
kakaraa pukkaavat kaverisi tajua mistään mitään, ovat eläimen tasolla, sanoisin.
Tosiaan minullakin on sellainen tilanne, että KAIKKI ihmiset jotka jotenkin tunnen seurustelevat.
Ei siinä auta kuin ajatella että tälläinen elämänpolku minulla tällä kertaa. Ultimaalinen tavoite onkin seurustella ennen kuin täytän 30.
Ehkä olisi siinä teini-iässä kun muut aloitteli seurustelua ja vastaavaa tajuta jo että en ihan normaali ole, kun en edes niille tytöille uskaltanut puhua...
mutta ei vain onnaa siltikään, toki sitä jonkun saisi jos haluaisi, mutta kun en halua ketä vaan, sen pitää kolahtaa.
Kommenttini toisesta ketjusta
On jotenkin paradoksaalista, että monet ovat kateellisia ystävilleen heidän monista suhteistaan tai siitä että he löytävät niin helposti ihmisiä.
Samlla nämä ihmiset unohtavat sen, että helposti toisia löytävät ihmiset eivät ole turhan valikoivia seuransa suhteen. En tarkoita että he olisivat "kaikki käy"-tyyppiä, mutta eivät ehkä ole nostaneet kriteereitään joka suhteessa mahdottoman korkealle.
Minusta kriteereitä ei kannata pitää liian ylhäällä. On aika mahdotonta hallita sitä, kenestä pitää ja minkä takia. Voi olla illuusio hallinnasta ihmissuhteissa jos ajattelee että kumppanin pitää olla sen 20 kohdan listasi täyttävä ihminen, mutta loppupeleissä sitä ei voi hallita.
Jos ottaa elämän ja sen tuomat ihmiset sellaisinaan, keskittyy siihen mikä ihmisissä on mahtavaa sen sijaan että miettii millä tavalla he ovat epäsopivia, niin se ei ole "kaikki käy" mentaliteettia, vaan terve ja positiivinen tapa elää elämää. Se on myös hirveän paljon helpompaa.
Täällä palstalla tuntuu olevan ihan hirvittävästi ihmisiä jotka ovat pistämässä peliä poikki jonkun täysin toissijaisen asian takia, kuten kumppanin painon tai pituuden takia, vaikka muuten vetoa tuntevatkin.
Ja sitä perustellaan sillä, että "minkäs sitä tunteilleen voi". tunteista on tehty joku pyhä lehmä, asia jotka ovat yhtä muuttumattomia kuin verityyppi suonistoissa. Tosiasiassa jokainen voi niin halutessaan oppia pois elämäänsä rajoittavista seikoista. Se vaatii asennemuutoksen ja itsensä löytämisen ja myös sen tunnustamisen, että nyt kaikki ei ole ihan kohdillaan.
Pitää oppia nimenomaan ajattelemaanpositiivisesti negatiivisuuden sijaan. Ja negatiivisuus on sitä, kun heti kättelyssä alkaa etsimään toisesta niitä vikoja miksi hän ei olisi sopiva.
Kyllä tämä kranttujen palsta on, suurimman osan ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan siitä.
Vetovoimaa täytyy olla riittävästi ja molemminpuolisesti, muuten homma karahtaa kiville heti alkumetreillä. Muutaman kerran olen luullut löytäneeni "helmen", mutta ei siitä ole mitään siltikään tullut.
Viimeinen juttu oli ikisinkun kans...hän ei vaan tainnut uskaltaa heittäytyä suhteeseen. Ei se riitä että on kiinnostunut, ihmissuhteissa pitää olla tahtoakin..
Mua harmittaa tää viimeinen juttu vietävästi, vaikka aikaa on jo kulunut ja ehkä jokin pieni shanssi on olemassa hänen suhteensa. Tuntuu ettei elämässä oo mitään ja varsinkaan minkään suhteenvirittely ei kiinnosta ainakaan vähään aikaan.
Oon pari vuotta vanhempi kun tämän ketjun aloittaja.
Muuten teksti oli hyvin lähellä omaani. Itsekkään en mitenkään aktiivisesti etsi miestä enkä käy baareissa kovin usein. Mielestäni en ole edes liian kranttu, mutta toki jotain juttuja miehessä täytyy olla, esim. ei saa olla allerginen eläimille.
Mulla on takana 4 vuoden seurustelusuhde ja tuota ennen vuoden ja puolen vuoden suhteet. Nyt vaan ei ole löytynyt enää ketään tai jos onkin niin ne kestää sen 2 viikkoa ja sitten kuulee, että sä oot ihan kiva mut ei kuitenka.
Tällä hetkellä kuitenkin suurin mieskarkotin on se, että mä joudun syömään masennuslääkkeitä, en tosin masennuksen takia vaan muiden juttujen joihin nuo auttaa.
Jos ei ole mikään trendikäs kansikuvapoju tai muuten lipevä supliikkimies, niin kyllä se parinhankinta vaikeampaa on.
Naiset ei edes jaksa keskittyä taviksiin/näköisiin ja ujoihin.
Se vaan on fakta
Ikää on 30 eikä pidempiä suhteita ole takana, kuten ei myöskään lyhyempiä suhteita. Rima on matalalla, mutta olen vain liian pelokas (tai sitten laiska) yrittämään sen ylitystä tai menemään edes lähelle. Riman toiselta puolelta kukaan ei ole koskaan yrittänyt hypätä yli, (ja miksi sitä kukaan yli yrittäisikään kun riman toisella puolella ei näy ketään). Haluaisin kuitenkin seurustella.
Olen kai niin ujo/laiska, etten ole sitä puolisoa kunnolla saanut. Elämä vain tuntuu lipuvan ohi ja minä mietin, että mikähän minussa on vialla. No, sitä en kiellä, ettenkö läski ole, eli sekö on ainoa syy, miksi olen yksin?? Niin ja rumuus?
Puhtaasti oma valinta eli vapaa, mutta ei saatavilla.
Itse olen 22-vuotias opiskelija (M) enkä yhtä yläasteihastusta ja yhtä lukiosäätöä lukuun ottamatta kokenut seurustelun saloista tuon taivaallista.
Muuta kautta tutuksi tulleet naiset kuitenkin väittävät kännipäissään että olen komea ja mukava, mutta niinhän kännissä sanotaan vaikka halkopinolle jos silmiin osuu.
Kyseenalainen komeus on kuitenkin varsin merkityksetöntä jos ei itse usko siihen, eikä ennen muuta muihin.
Sivusta seuraamalla ja omien parin kokemuksen perusteella olen melkolailla lyönyt ehkä tuottamuksellisesti jokaisen naisen otsaan potentiaalisen petturin ja pahantekijän leiman. Näistä lähtökohdista onkin sitten vähän huono tutustua kehenkään.
Kuitenkin kun tähänkin saakka olen yksin saanut olla, en enää (ennenaikaista ikään verrattuna??) osaa edes kuvitella itseäni seurustelemassa. Mitä ihmettä muka siinä tilanteessa tekisin, mitä kukaan tyttö voisi antaa, mitä ennestään ei jo ole? Irvileuat sanovat että pillua, mutta noh, en katso sitä niin merkittäväksi seikaksi. En oikeastaan tunnu tarvitsevan ketään, vaikka se lieneekin vain jonkinlainen yksinäisyyden torjuntaan kehitetty ajatusmalli joka jossain vaiheessa jumittui katkaisijastaan ikuiseen ON-asentoon.
Merkittävä seikka on myös ujous, joka kuulopuheiden mukaan näyttää ulkopuolisten silmin välinpitämättömyydeltä, kylmyydeltä ja vihamielisyydeltä. Joku sanoi taannoin että näytän jopa väkivaltaiselta.
Näillä eväillä ynnättynä minä ajattelen naisten olevan vähintäänkin vaarallisia, ja naiset puolestaan ajattelevat minun olevan joku pahansisuinen mököttäjä joka huitaisee nyrkillä jos lähelle menee.
Mamma on tietysti surullinen kun poikansa ei siitä terveitä lapsenlapsia tässä vaiheessa, mutta minkäs teet, tyhjä arpa on osunut kohdalle.
Olen parisuhteen ja rakkausasioiden osalta ns. fucked-up in the head, enkä korjaa asiaa lähinnä koska en osaa, enkä oikeastaan välitäkään. Sydänsurujen saldo on tällä hetkellä melko vähäinen, mikä on ihan positiivinen juttu ja kaiketi koko systeemin perimmäinen tarkoitus.
ihan uskomatonta lukea juttuja, jotka vois olla ite kirjottanut =D. KAveri piirissä, kun ei löydy yhtään samanhenkistä. Nyt, kun lueskelin nuita teän kommentteja niin osaan itsekin niitä hyväksikäyttäen perustella sinkkuuteni muille, sitä kun ikävä kyllä tässä yhteiskunnassa vaaditaan. Olen tainnut jo 16-vuotiaasta kuulla, että miksei sulla ole poikaystävää sukulaisilta ja jopa kavereiden vanhemmatkin sitä ovat ihmetelleet. Mutta itse asiassa en kanssa osaa kuvitella, että voisin olla onnellisempi suhteessa. Tulee hetkiä, että kaipaan toista, mutta ne menee äkkiä ohi. Sen lisäksi olen lohduttanut niin paljon kavereita sydänsuruissaan, etten oikeastaan mistään hinnasta haluais semmosia omalle kohdalle. Näin on ihan hyvä. Ehkä joskus 30 tulee perheenperustamisvimma tai joku en tiedä, mutta sen näkee ja ellei niin yksinkin on hyvä. Saa matkustella ja mennä, eikä ole ketään kuka vaatisi selityksiä ja mikä parasta krapulamehut on vielä aamullakin jääkaapissa
ainakin siitä syystä ettei kukaan huoli mua kenet mä huolisin. 25v ja takana 2 kertaa kun oon luullu seurustelevani, mutta yhden lauantain aikana kumpikin on löytänyt paremman ja toinen käski minun keskittyä tasoisiini. Sen jälkeen päätin niin tehdä eli rima on korkella.
Eli panit vahingon kiertämään, kostat kaikille sioille. Kukahan siitäkin sitten kärsii eniten, peili tietää.
Millä lailla panin vahingon kiertämään ja kostan? Mua kehotettiin tasoistani seuraa etsimään, joten päätin siis nostaa riman korkealle, omalle tasolleni. Mikä kosto se kenellekkään on?
paljastamaan enemmän ajatuksistasi kuin ehkä ymmärsitkään. Ensinnäkin, mistä edes tiedät oman tasosi? Toiseksi, mistä tiedät että olet muiden mielestä korkeatasoista seuraa jos kerran nostit riman omalle tasollesi joka on korkealla? Ainakin tälle palstalle kirjoittamistasi jutuista päätellen olet aika pahasti hukassa itsesi kanssa.
on sellainen jolle en ole se paremman puute ja joka ei pidä mua itseään alempi tasosena kuten tämä mainittu teki. Varmaan jonakin armopalana siinä puolisen vuotta pyöri tämmösen itseään huonomman kanssa. Olen itseni mielestä niin korkeatasoista seuraa etten ansaitse moista kohtelua, ja niin on jokainen muukin ihminen.
Ikää 30-vuotta (M) eikä seurustelukokemuksista ole käytännössä tietoakaan! En oikein osaa itsekään sanoa mistä tämä johtuu. Toisaalta olen aina ollut erittäin itsenäinen persoona, enkä oikeastaan kaipaa ketään muuta elämääni. Arvostan toki sosiaalisia suhteita, mutta loppupeleissä pärjään arkielämässä hyvin ilman niitäkin. Kuitenkin minua pidetään aina tosi mukavana ja älykkäänä tyyppinä, joten ota siitä sitten selvää.
Treffeillä olen käynyt viimeiset viisi vuotta hirveästi, mutta kaikki on aina päättynyt ensimmäiseen tapaamiseen. Osasyy on varmasti se, etten osoita kiinnostusta keneenkään "kuivana virkamiestyyppinä" ja toisaalta se, että jos joku on minusta kiinnostunut, en ole noteerannut sitä mitenkään. Olen tällainen kulkurityyppi, joten en edes tiedä, olisinko yhtään onnellisempi suhteessa kuin nyt. Onnen kun voi löytää niin monella tavalla.
Lopputuloksena voisin siis sanoa, että sinkkuuteni on täysin oma valintani, ja tulen sellaisena varmaan aina olemaan.
samaa juttua, viihdyn yksikseni oikein hyvin ja joskus sitten tulee aina se, että olisi kiva jos ois joku tossa viekussa, mutta se menee yleensä aika nopeasti ohi.
tämä vastaus, jonka kirjoitin toiseen ketjuun, sopii tähänkin:
On jotenkin paradoksaalista, että monet ovat kateellisia ystävilleen heidän monista suhteistaan tai siitä että he löytävät niin helposti ihmisiä.
Samlla nämä ihmiset unohtavat sen, että helposti toisia löytävät ihmiset eivät ole turhan valikoivia seuransa suhteen. En tarkoita että he olisivat "kaikki käy"-tyyppiä, mutta eivät ehkä ole nostaneet kriteereitään joka suhteessa mahdottoman korkealle.
Minusta kriteereitä ei kannata pitää liian ylhäällä. On aika mahdotonta hallita sitä, kenestä pitää ja minkä takia. Voi olla illuusio hallinnasta ihmissuhteissa jos ajattelee että kumppanin pitää olla sen 20 kohdan listasi täyttävä ihminen, mutta loppupeleissä sitä ei voi hallita.
Jos ottaa elämän ja sen tuomat ihmiset sellaisinaan, keskittyy siihen mikä ihmisissä on mahtavaa sen sijaan että miettii millä tavalla he ovat epäsopivia, niin se ei ole "kaikki käy" mentaliteettia, vaan terve ja positiivinen tapa elää elämää. Se on myös hirveän paljon helpompaa.
Täällä palstalla tuntuu olevan ihan hirvittävästi ihmisiä jotka ovat pistämässä peliä poikki jonkun täysin toissijaisen asian takia, kuten kumppanin painon tai pituuden takia, vaikka muuten vetoa tuntevatkin.
Ja sitä perustellaan sillä, että "minkäs sitä tunteilleen voi". tunteista on tehty joku pyhä lehmä, asia jotka ovat yhtä muuttumattomia kuin verityyppi suonistoissa. Tosiasiassa jokainen voi niin halutessaan oppia pois elämäänsä rajoittavista seikoista. Se vaatii asennemuutoksen ja itsensä löytämisen ja myös sen tunnustamisen, että nyt kaikki ei ole ihan kohdillaan.
Pitää oppia nimenomaan ajattelemaanpositiivisesti negatiivisuuden sijaan. Ja negatiivisuus on sitä, kun heti kättelyssä alkaa etsimään toisesta niitä vikoja miksi hän ei olisi sopiva.
Kyllä tämä kranttujen palsta on, suurimman osan ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan siitä.
toi toinen vastaus jonka äsken lähetin piti tulla ihan toiseen kommenttiin, kuin tähän.
27 ja neljä vuotta sinkkuna, mutta eipä ne vastaan kävele kun ei asialle mitään tee. Ei ole ollu pakottavaa sitoutumisen tarvetta ellei nyt täydelliseen sattuisi törmäämään. Ihan kiva se on yksikseenkin olla.