Meillä homma toimii tai käytännössä ei toimi seuraavasti:
MIES osallistuu lasten hoitoon ja ruokkimiseen arki-iltaisin ja viikonloppuisin, keittiön siivoukseen ja tiskaukseen melko oma-aloitteisesti, samoin kuin viikkosiivoukseen vähintään imuroinnin osalta. Tekee kyllä monet noista hoito- ja ruokkimishommista kovin suurpiirteisesti välillä töpeksien, mikä ottaa pattiin, kun ei voi rentoutua varmana siitä, että homma hoituu.
Lähes KAIKKI muu tuntuu vaativan miehen patistamista eli aloitekyvyssä on kyllä puutteita. Ylipäätään ei osaa ottaan vastuulleen oikein muita kuin em. rutiinit. Ei myöskään tee juuri aloitteita perheen eteen.
VAIMO hoitaa kaiken muun lapsiin ja kotiin liittyvän, pääosin ruokatalouden (ainakin ostoslistan laatimisen osalta), pyykin ja pyrkii aktiivisesti keksimään perheelle, asuntoon, ja pihaan uutta ja virkistävää. Kaikki tuo yhdistettynä monen vuoden kotona oloon lasten kanssa ja edellämainittuihin miehen puutteisiin on vetänyt pinnan tosi tiukalle.
Mies yrittää nyt ottaa aktiivisemman roolin, mutta se tuntuu olevan vaikeaa. Vanhat tavat istuvat lujassa.
Olen utelias siitä, mitä skaalaa tänne tarjotaan: Löytyykö vielä niitä, jotka kiltisti katselevat, kun mies käyttää kotiaikansa suunnilleen sohvalla röhnöttäen ja ehkä jopa passuuttaen, onko tasajakopareja, joilla homma skulaa vai onko peräti mies se perheen aktiivijäsen ja nainen taka-alalla?
Antaapa tulla: Mikä on työnjako ja mättääkö jokin?
MIES osallistuu lasten hoitoon ja ruokkimiseen arki-iltaisin ja viikonloppuisin, keittiön siivoukseen ja tiskaukseen melko oma-aloitteisesti, samoin kuin viikkosiivoukseen vähintään imuroinnin osalta. Tekee kyllä monet noista hoito- ja ruokkimishommista kovin suurpiirteisesti välillä töpeksien, mikä ottaa pattiin, kun ei voi rentoutua varmana siitä, että homma hoituu.
Lähes KAIKKI muu tuntuu vaativan miehen patistamista eli aloitekyvyssä on kyllä puutteita. Ylipäätään ei osaa ottaan vastuulleen oikein muita kuin em. rutiinit. Ei myöskään tee juuri aloitteita perheen eteen.
VAIMO hoitaa kaiken muun lapsiin ja kotiin liittyvän, pääosin ruokatalouden (ainakin ostoslistan laatimisen osalta), pyykin ja pyrkii aktiivisesti keksimään perheelle, asuntoon, ja pihaan uutta ja virkistävää. Kaikki tuo yhdistettynä monen vuoden kotona oloon lasten kanssa ja edellämainittuihin miehen puutteisiin on vetänyt pinnan tosi tiukalle.
Mies yrittää nyt ottaa aktiivisemman roolin, mutta se tuntuu olevan vaikeaa. Vanhat tavat istuvat lujassa.
Olen utelias siitä, mitä skaalaa tänne tarjotaan: Löytyykö vielä niitä, jotka kiltisti katselevat, kun mies käyttää kotiaikansa suunnilleen sohvalla röhnöttäen ja ehkä jopa passuuttaen, onko tasajakopareja, joilla homma skulaa vai onko peräti mies se perheen aktiivijäsen ja nainen taka-alalla?
Antaapa tulla: Mikä on työnjako ja mättääkö jokin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko mies saanut laiskan vaimonsa osallistumaan myös kodin/piha-alueen/mäkin/auton yms. kunnossapitoon, raha-asioiden hoitoon ym. hallinnollisiin hommiin?
Vaimo ei ole mielestään laiska, päivastoin: Mies on saamaton nahjus.
Vaimo on kiinnostunut, aloitteen tekijä ja useimmiten myös suorittaja kodin ja piha-alueen kunnossapitoasioissa paitsi raskaimmissa töissä, raha-asioissa hommat menee tasan, auton huollon aloitteitakin vaimo joutuu ajoittain miehelleen tekemään.
Mäkin????
Jos nainen on kotona ja mies käy töissä, on silloin koti naisen työ. Eihän nainenkaan mene miehen työpaikalle hänen töitään tekemään, miksi siis sitä odotetaan toisinpäin.
Minkä ihmeen takia siis odotat miehesi hoitavan osan myös sinun töistäsi omiensa lisäksi?
Kotona ollessa helposti unohtuu se, että puoliso todellakin tekee töitä jossakin muualla. Jos teillä on päätetty, että sinä olet kotona ja miehesi käy töissä, parempi kun asennoidut niin, että kotihommat todellakin ovat sinun töitäsi.
Kotona ollessaan kaipaa enemmän ja useammin niitä virikkeitä ja sitä "uutta", kuin silloin kun käy töissä.
"Olen utelias siitä, mitä skaalaa tänne tarjotaan: Löytyykö vielä niitä, jotka kiltisti katselevat, kun mies käyttää kotiaikansa suunnilleen sohvalla röhnöttäen ja ehkä jopa passuuttaen, onko tasajakopareja, joilla homma skulaa vai onko peräti mies se perheen aktiivijäsen ja nainen taka-alalla?"
Minä olen kotona, ja hoidan myös kotityöt. Mieheni tullessa töistä, on hänellä oikeus työpäivän jälkeen rentoutua, oli tapa sitten mikä hyvänsä, samoin kuin minullakin. Kotityöt on siiheksi jo tehty kun mieheni tulee kotiin, en odota hänen omien töidensä jälkeen vielä hoitavan minunkin hommani ja iske imuria käteen. Minulla on hyvää aikaa päivällä siivota, pestä pyykit ja käydä kaupassa hoitaa muut kodinhoitoon liittyvät asiat, miksei sinulla ole?
Viikonloppuisin sitten tehdään yhdessä pihatöitä tai käydään ostamassa jotakin uutta, mikäli sitä todella tarvitaan, ei vain minun huvituksekseni vaan koko perheen tarpeeseen.
Vastaus kysymykseen "Antaapa tulla: Mikä on työnjako ja mättääkö jokin?"
Meillä työnjako on hyvin selvä, ja minä hoidan hommani, mitä sinä teet?
Meillä ei mätä, miksi teillä mättää?
Kuulostat muuten melkoiselta pirttihirmulta.
Kahden pienen lapsen äitinä olo on täysipäiväistä hommaa, johon kaipaisi edes pientä hengenvetoa, kun puoliso tulee kotiin. Päivähän menee melko tarkkaan ruokailujen, ulkoilun ja siivoilun merkeissä. Ja silti koti ei ole siisti illalla. EI miestä viikolla laiteta imuroimaan kuin poikkeustapauksissa.
Ihmettelen, mistä taiot tuota "hyvää aikaasi". Joko sinulla ei ole lapsia tai sitten ne ovat jo helpommassa iässä eivätkä sotke paikkoja, vaadi huomiota ja ole vahdittavissa koko ajan?
En tiedä millaisia sinun päiväsi ovat, mutta itselleni esimerkiksi päiväunet ovat loistava ja aikaa antava keksintö. Samoin lasten oma huone, jossa jatkuva vahtiminen ei ole tarpeen, pyykit pestään yhdessä, muksuista on kiva osallistua "kotihommiin".
Joskus päiväjärjestys oli totaalisen sekaisin eikä aikaa tuntunut riittävän mihinkään, siihen auttoi pieni uudelleen järjestely ja organisointi. Niin inhalta kuin aikataulut kuulostavatkin, kannattaa silti kokeilla, yllättävän usein jää itsellekin muuta minuutti päivässä aikaa, vaikka sitten kirjoitella tietokoneella.
Tosi on, kokopäivähommasta on kysymys, mutta vanhemmuus ei ole yhden ihmisen "työtä", eli kotiin tultuaan ja hetken rentouduttuaan osallistuu mies lasten viihdyttämiseen, jolloin on taas "omaa" aikaa hetki. Mutta kuten sanottu, kodinhoitoon liittyvät työt ovat minun töitäni, nimenomaan koska en käy kodin ulkopuolella töissä.
Jos haluat vinkin, kokeile seuraavaa: ota yksinkertaisesti kynä ja paperia, kirjoita ylös mitä teet suunnilleen mihinkin aikaan, ja mistä voit "nipistää" lisää aikaa itsellesi ja saat hommat tehtyä ajoissa. Siitä tulee äkkiä toimiva tapa kun jaksaa vähän panostaa, niin pienet aikataulun heilahtelutkaan eivät tunnu enään missään. Ja lasten vahtiminen voi olla joko sitä, että kävelet perässä ja siivoat tai sitten opetat vähitellen leikkinä muksut siivoamaan omat jälkensä. Siis siinä tapauksessa että edes jompi kumpi on kävelyiässä.
Itse mietin välillä huvikseni edellisenä iltana seuraavan päivän "työlistan" valmiiksi, jolloin saan siivouksen ja asiat hoidettua ajoissa, ja illalla on aikaa nauttia perheestä ja parisuhteesta.
Älä siis ala pirttihirmuksi, vaan mieti miten saat asiasi hoitumaan pienimmällä stressimäärällä, kyse on sinun töittesi organisoimisesta. Sinä pystyt siihen kun pystyy moni muukin, ilman että mies osallistuu omien töidensä lisäksi vaimon töihin.
joo olen ihan samaa mieltä jos nainen on päivät kotona niin kyllä sen ne kotityöt hoitaa täytyy.itse siis olen kotona päivät pitkät lapsien kanssa ja mielessänikään ei käy että kun perjantai tulee niin mieheni kanssa yhdessä siivotaan!!!(mieheni matkatöissä)kyllä ne hommat mulle kuuluu ja sillä selvä!!!
Silloin, kun ollaan hyvällä tuulella, puuhaillaan tyytyväisenä se mitä ehditään ja tehdään loput sitten, kun siihen on sopiva tilaisuus. Ei ole niin väliä, jos on paikat siivoamatta tai lasten dieetit ei ole aina ihan niitä ravintorikkaimpia. Väliaikaisesti joku homma voi ottaa pattiin, kun sitä ei saa tehtyä heti ja juuri niinkuin haluaisi, mutta yleensä nekin tilanteet aika pian selkiintyy. Ehkä jäisivät vaivaamaan, jos olis merkittäviä eroja vaatimustason suhteen.
Koittaisin itse pitää huolen ensin siitä, että viihdytään. Ja sitten jaksetaan taas tehdä niitä töitä. Vaikka aika paljonhan nuo ovatkin toisistaan riippuvia asioita. Se paha vika parisuhteessa on, että tyytymättömyys parisuhteen yhdessä osa-alueessa helposti levittaä tyytymättömyyttä muuallekin (kommunikaatio, seksi, vapaa-ajan vietto, ...). Mutta onneksi homma toimii myös päinvastoin, eli jos jossain suhteessa saadaan pieni parannus aikaan, se vaikuttaa positiivisesti myös kaikkeen muuhun.
Mies: melkein 30v, satunnaisesti työkeikkaa, käyttää palkkansa tietokoneeseen ja autoon, ei tee mitään kotitöitä, 4v yhdessäolon aikana imuroinut 2 kertaa ja tiskannut 4. Ei juopottele, mutta viettää aikaa nuorten kavereiden kanssa, vihaa ajatusta vanhenemisesta. Ei maksa laskuja.
Nainen: 24, vakituinen ruumiillinen työ, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikki laskut, ei harrastuksia.
Mies luonteeltaan itsepäinen, mustasukkainen ja omistushaluinen (kaikki tavarat vain hänen) sekä hellä, romanttinen ja uskollinen.
Nainen realisti, kyyninen, ahkera, arka ja helposti loukkaantuva.
Lapsia ei toiveissa.
Jätä tuo taukki , oikeasti!
Mies 27 vee, vakituisessa työsuhteessa ja tienaa ihan hyvin. Paljon duunissa ja siihen liittyvässä harrastuksessa.Ei käy juuri koskaan baarissa(4-5 kertaa vuodessa duunin saunailloissa) mutta senkin edestä viihtyy sitten kamujen tykönä harrastuksensa parissa.Ei juuri koskaan tee kotitöitä, koska mä olen päivät kotona. Maksaa melkein kaikki laskut, koska mun 330 euron tuki ei riitä kuin vuokraan.
En edes kehtaisi sellaista vaatia, se nyt on päivänselvä asia että mä ne teen kun kotona olen. Kyllä se mies sitten hommia tekee, jos pyydän. Toisinaan vaan joutuu melko useesti pyytämään ennenkun hän hommaan ryhtyy =)
Mutta kun alottaa jotain tekemään, tekee sen myös kunnolla.
Nainen 23 vee opiskelija ja kuten sanottu, tekee kotityöt ja maksaa niin paljon laskuista kuin vaan pystyy.
Mies huumorintajuinen, hellä, uskollinen,rehellinen, muut huomioon ottava menevä mies jolla aikaavievä harrastus ja työ.
Nainen rehellinen, uskollinen, huumorintajuinen(ton miehen kanssa pakko olla h-tajua, ettei joka päivä loukkaannu, heh) kotikissa. Nainen viihtyy hyvin kotona, kun sitten mies olisi aina menossa ja kyläilemässä. Harrastuksena lähinnä iltalenkkeily..
6 vuotta yhdessä, 3v asustelua saman katon alla =)
Molemmilla lapsia toiveissa sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.
Mun miehen työpäivät on yleensä n. 10 tuntia, ja usein viikonloppuinakin (ja joskus viikolla yölläkin) sillä on kannettava mukana ja se tekee kotona töitä. Kyse ei ole työnarkomaniasta vaan lyhytaikaisista projektitöistä, joihin voi päästä jatkamaan jos on ahkera. Tyypillinen akateeminen pätkätyöläinen.
Kotona olin melkeen neljä vuotta, mutta menin vuosi sitten töihin. Kun olin kotona, hoidin tietysti kaikki kotityöt, koska ne musta kuuluu sille, jolla on niihin enemmän aikaa, eli kotona olijalle. Yhdessä miehen kanssa tehtiin joskus isompia siivouksia viikonloppuna tai käytiin porukalla lauantaina kaupoilla. Lasten kanssa voi tehdä kotona monia asioita, sehän on kasvattamista ja yhdessäoloa, että tehdään yhdessä. Meillä lapsilla on omat leipomisesiliinat ja ne oikein tykkää esim. pyyhkiä pölyjä tai kastella kukkia kun on siivousaika. Kyllä 1-vuotiaallekin keksii tekemistä, kun ottaa sellaisen asenteen, että "nyt me tehdään yhdessä". Me myös ommeltiin vaatteita lasten kanssa, ne tykkäs niistä tilkuista tehdä omia juttujaan. Yleensä me iltapäivällä istuttiin sohvalla kaikki kolme nipussa ja luettiin satuja. Luxustahan se on töissä oloon verrattuna. Ja jää sitä omaa aikaakin järjestää vaikka silloin tällöin kahvikutsut naapurin rouvan kanssa.
Mutta neljä vuotta oli ainakin mulle tarpeeksi. Pääasiassa aloin turhautua jatkuviin rutiineihin - sitähän ne kotityöt pääasiassa on. Toisaalta pitkä opiskelu ja kotonaolo lasten kanssa ei kartuta eläkettä eikä tuo työkokemusta, mikä sekin huoletti, samoin se, että yhden työpaikan varassa elämä on epävarmempaa kuin kahden, joten menin töihin.
Töihinmenovaiheessa musta tuntu, että meillä ei enää siivonnu kukaan, eikä kukaan kerenny edes kunnolla kokkaamaan.
Ekoista liksoista ostin meille mikrouunin, sitten tiskikoneen, ja sen jälkeen säästin vähän ja ostin Trilobiten, joka imuroi itse. Ollaan myös siirrytty melko valmiisiin ruokiin, enkä edes muista, koska olisin viimeksi leiponut. Nykyään yritän pitää omat työpäivät alle 10-tuntisina, että ehdin hakea lapset hoidosta, ja lämmitän ruuat isllä välin kun tulee Pikku kakkonen. Sitten syödään, ja samassa onkin nukkumaanenoaika. Ei ehdi mitään. Voi olla, että kohta jään takasin kotiin ...