Tästä asiasta on varmaa monesti keskusteltu täälä enkä mä oo mikään palstan vakituinen lukija kun ei noita lapsiakaa vielä oo. Mut nytten kun lapset on toiveissa ja ollaan sillä tavalla hyvin toimeen tulevia että isäntä tienaa tosi hyvin töissään, niin se sanoi että tahtois mun jäävän sit kotiin kun on lapsia. Siis niiden normaalien äitiyslomien sun muiden lisäksi, siis että jäisin kotiäidiksi tyyliin kymmeneksi vuodeksi että lapset on vähä isompia. Tai ainaki niin pitkäks aikaa kun ite haluan kotona olla.
Minkälaisia mietteitä teissä herättää ajatus kotiäitiydestä? Mulla on kauhee pelko siitä, että vieraannun täysin muusta maailmasta, en tiedä mistä puhutaan maailmalla (kaveripiiri on melko pieni ja parhaimmat ystävät asuu kaukana tai käyvät päivisin töissä joten sitä päiväkahvittelevaa mammaporukkaa ei voi kasata). Pelkään vieraantuvani työnteosta ja etten sitten tarpeen tullen enää osaa/halua/pysty palaamaan töihin enkä saisi töitä kun mulla ei ole pitkäaikaista työkokemusta kuin n. kuuden vuoden ajalta. Kauhukuva on lähinnä samanlainen ku tv-sarjassa Tahdon asia, se uskovainen nainen jonka elämä pyöri kotiaskareiden ja vauvahaaveiden parissa.
Mun mies tahtois musta sellaisen ja tällä hetkellä työhöni täysin kyllästyneenä se tuntuis tosi houkuttelevalta ajatukselta, ja olis ihana kun lasten ei tarttis mennä hoitoon vaan äiti olis kotona kun tulevat kerhosta/tarhasta/koulusta. Olis ihana että olis aikaa tehdä kotitöitä ja laittaa ruokaa ja antaa vähän aikaa itselleenkin, elämä on ollu niin hektistä viimeisinä vuosina että tuntuu etten jaksa enää yhtään mitään.
Mutta kuinka nopeesti kotiäitiyteen kyllästyy? Vai kyllästyykö siihen? Onko naisen paikka töissä vai kotona?
Kotiäitiys
18
1271
Vastaukset
- kokemukseni
Mulla on vasta 9 kk vanha lapsi, joten en voi kovin kattavasti vastata, mut ehkä tästä saat ainakin jotain ajatuksia.
Itse olen yrittäjä ja ennen olin tosi sitoutunut työhöni. Äitiyslomalle jääminen ennen synnytystä tuntui tosi vaikealta ja kuvittelin et heti kun äippäloma & vanhempainvapaa ohi niin lapsi hoitoon ja töihin.
No kävipä sitten niin et ne lomat on nyt ohi mutta enpä voisi tuota pienen pientä pörriäistä kenellekään hoitoon antaa. Haluan hoitaa itse ja turvata hänelle mahd. hyvän alun (tuli nimittäin se oma lapsuuskin käytyä uudesta perspektiivistä läpi tuossa syn.jälk. masennuksen kourissa kevättalvella ja sellaista en halua lapselleni) ja kun meillä on kerran mahdollisuus minun kotiäitiyteeni (mies pyörittää yritystä palkattua työvoimaa) niin ehdottomasti jään.
Olen kyllä kanssa ottanut sellaisen 10 v. perspektiivin tähän asiaan. Ystäviä mulla ei ole koskaan oikein paljoa ollut, mut olen huomannut et lasten kautta tulee uusia. Kun lapsia vie kerhoon tai perhekahvilaan tms. niin siellä tapaa ihmisiä jne.
Toki joskus on minustakin tuntunut melko yksinäiseltäkin kun ei ole aikuista seuraa päivisin. Otan sen kuitenkin sellaisena haasteena, että kunhan pikkuinen vähän kasvaa niin kyllä me varmaan kaikkea keksitään/toisaalta jos sisaruksia tulee niin katsotaan tilannetta sitten. Mutta en ota siitä ressiä.
Niin, sellaisen korjauksen tuohon viestiisi kyllä laittaisin että unohda se "aikaa itselle" ja "aikaa kotitöille ja laittaa ruokaa". Ainakaan näinä alkuvuosina sitä ei nimittäin ole. Pieni lapsi tahtoo kyllä vaatia itselleen sen kaiken ajan. Ehkä sitten vanhempien lasten kanssa...
Niin: Minä ainakin arvostan tätä kotiäitiyttä hyvinkin haastavana hommana. Olen ajatellut että nyt tehdään 10 v. tätä. Sen jälkeen aloitan uran uudelleen yrityksessämme.
Olen nimittäin todennut et aika paljon saa tässäkin hommassa opiskella ja oppia (joskus kantapää kouluttaa). Sen verran uusi maailma on lasten myötä avautunut. Ja ihan tosissani olen tämän työni lapseni/lasteni parissa ottanut.
Onnea sinullekin sitten aikanaan valitsemallesi tielle ! - zammu82
Itse ajattelin että siistii saa olla kotona. nyt tyttö on 10 kk ja palan halusta palata töihin.
Mutta kotona olen vielä ainakin vuoden. näin päätin. en raaski vielä tuota palleroa vieraalle antaa...
Se mitä sinä teet, niin tee niin kuin itsestäsi tuntuu. ei miehen. tiedät varmasti kun äitiysloma loppuu että mitä sinä haluat tehdä!!
Veikkaan että haluat olla kotona...
Kannattaa nauttia kotona olosta ja äitiydstä. Kyllä ne työt odottaa. Näin minä ajattelen kun tulee töitä ikävä!!!- ehdottomasti
Annoin ehkä vähä väärän kuvan kun sanoin että mies haluaa mun jäävän. Siis tarkoitin että mies on sitä mieltä, että jos haluan olla kotona niin hänen mielestään se olis upea juttu ja suostuu siihen ja tietysti saan mennä töihin heti kun siltä alkaa tuntua. En mä mikään kotiorja sentään oo. :o)
Niin vähän ajateltiinki että katsotaan sitte ku lapsia joskus siunaantuu ja oon äitiyslomat pitäny, että haluanko jäädä hoitovapaalle ja pitemmäksi aikaa kotiin, vai joko tekee mieli takas sivistyksen pariin. Mutta kiva kuulla muiden ajatuksia tästä kuitenki, jokainen kokee työelämän ja kotona olemisen eri tavalla. - ajatuksia...
ehdottomasti kirjoitti:
Annoin ehkä vähä väärän kuvan kun sanoin että mies haluaa mun jäävän. Siis tarkoitin että mies on sitä mieltä, että jos haluan olla kotona niin hänen mielestään se olis upea juttu ja suostuu siihen ja tietysti saan mennä töihin heti kun siltä alkaa tuntua. En mä mikään kotiorja sentään oo. :o)
Niin vähän ajateltiinki että katsotaan sitte ku lapsia joskus siunaantuu ja oon äitiyslomat pitäny, että haluanko jäädä hoitovapaalle ja pitemmäksi aikaa kotiin, vai joko tekee mieli takas sivistyksen pariin. Mutta kiva kuulla muiden ajatuksia tästä kuitenki, jokainen kokee työelämän ja kotona olemisen eri tavalla.Olen kotiäitinä yksinkertaisesti siitä syystä etten voisi kuvitella antavani lapsiani (1,5 v ja toinen syntyy kohta) vieraalle näin pieninä hoitoon. Aion olla kotona ehkä siihen asti kun tämä syntyvä lapsi täyttää 3 vuotta. Kotiäitiys on ihan tietoinen valinta ja olen valintaani tyytyväinen.
Kotona olon koen aika rennoksi ja joustavaksi, kun vertaan töissä käymiseen. Olin kesän töissä ja sen koin paljon rankemmaksi, kuin pelkän kotona olemisen. Muutama kuukausi oli ihan hyvä nähdä millaista työssäkäynti 1,5 vuotiaan lapsen kanssa on. Työssäoloni ajan lapsi sai kuitenkin olla sisareni hoidossa kotonamme, että sinällään en edes joutunut lasta herättämään ja "raahaamaan" hoitoon.
Kotiäitiyden negatiivisin puoli on se, että rahaa ei juurikaan ole ylimääräistä. Ja tietty aikuiset kontaktit vähenevät.. Mutta sekin riippuu niin paljon itsestä. Itselläni on säilynyt kaikki entiset kaverit vaikka olen ainoa jolla on lapsia. Lisäksi pyrin harrastamaan/opiskelemaan omaksi huvikseni jotain muutamina iltoina viikossa.. Lapsen kanssa päivisin ohjelmaan kuuluu puistossa käynti ja avoin päiväkerho. Eli sieltäkin voi löytää juttuseuraa ja kontakteja..
Kun pitää itse huolen omasta sosiaalisesta elämästään ja huolehtii omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan, niin kotiäitiys on mukavaa. Tai ainakin minä kaipaan myös "omaa elämää" kodin ja lasten ohella. Ja hyvin meillä on toiminut, vaikka äiti harrastaa tai opiskelee, mitä milloinkin keksin. :)
Mitä työstä vieraantumiseen tulee, niin ainakin itse odotan myöskin tulevaisuudelta sitä, että työ- ja opiskeluelämällä on vielä haasteita tarjottavana. Nautin tämän hetkisestä kotonaolo-tilanteesta, mutta odotan samalla mielenkiinnolla tulevaa.
- Yksi vain
Kotiäitiys on paitsi henkinen myös taloudellinen juttu. Lue pari aikaisempaa raha-asioita käsittelevää keskustelua.
Itse en jäisi kotiäidiksi ilman vapaehtoista eläkevakuutusta. Kotiäitiys kostautuu muuten pahemman kerran eläkeiässä.
Talousasioista pitäisi muutenkin tehdä sopimus, jossa rahan jaosta sovittaisiin. Jos teillä on avioehto, jossa rajataan avion aikana hankittu omaisuus toiselta pois, en missään tapauksessa suostuisi. Miettikää myös valmiiksi mitä sitten tehdään, jos työmarkkinat eivät ole sinusta enää 10 vuoden kuluttua kiinnostuneita. Elättääkö miehesi sinut sitten vieläkin?
Äitini jäi kotiin lasten synnyttyä 18-vuotiaana, eikä koskaan ole mennyt töihin kun ei koulutustakaan ole. Pidän häntä totaalisena typeryksenä. Nyt hän passaa kokopäiväisesti kuuskymppistä miestä, muilta tuo homma näyttää onnistuvan 8 tunnin työpäivän lisäksi. Eläkettä hän ei tule saamaan koskaan :( Äitini elatus tulee isäni kuoltua kaatumaan meidän lasten niskaan.- aloittaja
Mulla on koulutus, johon en oo tyytyväinen enkä tykkää tehdä tämän alan töitä. Ajattelin että jos kotona oloon kyllästyttyäni menisin aikuislinjalle opiskelemaan ihan uuden ammatin koska siitä haaveilen tälläkin hetkellä. Sitten ehkä työllistyminenkin olis helpompaa kun on vasta valmistunu uuteen ammattiin, kuin että on ollu vanhasta ammatista pois vuosikaudet ja unohtanut kaiken ja vieraantunut siitä maailmasta.
- Yksi vain
aloittaja kirjoitti:
Mulla on koulutus, johon en oo tyytyväinen enkä tykkää tehdä tämän alan töitä. Ajattelin että jos kotona oloon kyllästyttyäni menisin aikuislinjalle opiskelemaan ihan uuden ammatin koska siitä haaveilen tälläkin hetkellä. Sitten ehkä työllistyminenkin olis helpompaa kun on vasta valmistunu uuteen ammattiin, kuin että on ollu vanhasta ammatista pois vuosikaudet ja unohtanut kaiken ja vieraantunut siitä maailmasta.
Muistathan, että aikuisopiskelijoiden tuet ovat nuoriin verrattuna reilusti pienemmät.
- alottaja
Yksi vain kirjoitti:
Muistathan, että aikuisopiskelijoiden tuet ovat nuoriin verrattuna reilusti pienemmät.
Mutta yhtä köyhää se kotiäitinä olo olis, joten siihen nähden opiskelu ei olis mikään katastrofi rahallisesti.
- täällä!
aloittaja kirjoitti:
Mulla on koulutus, johon en oo tyytyväinen enkä tykkää tehdä tämän alan töitä. Ajattelin että jos kotona oloon kyllästyttyäni menisin aikuislinjalle opiskelemaan ihan uuden ammatin koska siitä haaveilen tälläkin hetkellä. Sitten ehkä työllistyminenkin olis helpompaa kun on vasta valmistunu uuteen ammattiin, kuin että on ollu vanhasta ammatista pois vuosikaudet ja unohtanut kaiken ja vieraantunut siitä maailmasta.
Olen nyt kotiäitinä. Ja, tulevaisuudessa tod.näk. opiskelen itselleni uuden ammatin jättäen vanhan taakse :) Päivä kerrallaan! Vanhaan ammattiin en halua palata. Mutta sitähän sanotaan, että nykymaailmassa ihmiset hankkivat itselleen useamman kuin yhden ammatin niin, et... Emme ole tilastollisesti poikkeavia ;)
Toi rahahomma näyttää hallitsevan ihmisten elämää liikaa. Vai olisko, et siihen viittaaminen ja sen perusteluna käyttäminen olis hyvä syy pysyä vanhassa ja olla heittäytymättä uusiin haasteisiin ja elämään!
- jos se
vaan on mitenkään mahdollista. Ja voi jopa uhrautua! Tästä aiheesta on tutkimuksia http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/06/535193 "Kaikissa maissa yhteinen lasten ongelmien riskitekijä oli liian vähäinen vanhempien kanssa vietetty aika. Suomessa havaittiin, että äidin työssäkäynti kasvattaa lapsen pahoinvoinnin riskiä kolminkertaiseksi." Siinä ehken perusteita kotiäitiyteen.
Nämä ovat valintakysymyksiä ja valinta on teidän vanhempien ja varsinkin äidin!- Ehken..
tuo uhrautuminen on liian voimakas sana. Jos sitä joutuu käyttämään ei kannata hankkia lapsia. Kyllä minä olen ihan ilomielin valinnut lapset uran sijaan - en uhrautunut. Tietenkin kotiäitiydestä pitäisi juosta palkka ja eläke, mutta päättäjät ovat vähän jälkijunassa ja minulla ja perheelläni ei ole aikaa odottaa seuraavaa junaa.
- kikka
Moi! Sun ekassa lauseessa oli jutun ydin: "ainaki niin pitkäks aikaa kun ite haluan..."
Pelko maailmasta vieraantumisesta on mun mielestä aiheeton. Toki se vaatii sen, että on ite kiinnostunut siitä, missä mennään. Ja tarvittaessa tietty päivittelee tietojaan oman alan kehityksestä. Kotona ollessa voi myös hankkia kokonaan uudenkin alan koulutuksen, jos ammatillisen mielenkiinnon kohde muuttuu :-) Tai täydennellä vanhaa. Oikeat Ystävät ei katoa ja uusiakin tulee jos vaan aktiivisesti hakeutuu muitten "mammojen" pariin.
Ite olin lasteni kanssa kokopäiväisesti sen täyden "kympin" enkä ole katunut ...ainakaan vielä :-o Jos sitten lapsistani tulee psykopaatteja tai muita, en voi syyttää päiväkoteja tai muita, ellen sitten kirkon kerhoja ;-)
Kotiäitiyteen kyllästymisestä sitten... Ihan takuulla kyllästyy, väsyy ja kypsyy, tasaisin väliajoin. Mutta niinpä sitä kyllästyy duuniinkin, ja kaikkeen muuhun. Lapset on kuitenkin vain kerran lapsia ja jos miettii ajantajua/kokemista, lapsille kymmenen ja kolmekin vuotta on tooooosi pitkä aika. Aikuiselle taas, loppujen lopuksi hurauksessa menevä elämänvaihe. Näin jälkikäteen sanoisin, aivan ihana, maailmanmenosta kiireetön aika.
Omalla kohdallani halusin nähdä ja kokea lasteni kasvun ja kehityksen näinä vuosina (ja toki yhäkin) ja toisaalta (itsekkäästi) tarjota heille oman elämänkatsomukseni tai näkemykseni ja kasvattaa heidät niin kuin parhaaksi näen. Tän etuoikeuden mukana tulee toki myös tuo edellämainittu vastuun ottaminen: jos sitten olen tehnyt jotain väärin, niin olen. Sen tulen varmaan tulevaisuudessa kuulemaan. Ainakaan ei tarvitse miettiä, että miksi en ollut lasten kanssa, kun ne oli pieniä. No, nyt meni taas itsensätutkiskeluksi...
Pääasia kuitenkin on se, että jos olet kotona, olet siellä omasta tahdostasi, et kenenkään muun, edes miehesi.
Naisen paikka on varmaankin siellä, missä hän tuntee itsensä tarpeellisimmaksi ja missä hän tuntee viihtyvänsä :-) Pääasia, että kuuntelee itseään tärkeitä valintoja tehdessä.
Onnea sulle elämään ja muista, että pääseehän sieltä kotoa sitten takaisin töihin, jos siltä tuntuu :-) Kannattaa kuitenkin kokeilla. - äiti 85
Kun jäät äitiyslomalle, siitä vanhempainvapaalle, kotihoidontuelle..
Silloin ehdit nähdä tahdotko olla kotiäitinä, älä sano itseäsi vielä irti töistä äläkä turhaan stressaa. Kyllä sinä itse sitten tiedät mitä tahdot. - Entinen kotiäiti
Olen aina ollut mielenkiintoisissa ja haastavissa töissä mutta kuitenkin elämäni parhaana aikana pidän kotiäitivuosiani.
kahden ensimmäisen lapseni kanssa olin kotiäitinä viitisen vuotta. Aika oli rauhallista, stressitöntä ja antoisaa aikaa. Päivät olivat toki joskus tylsiä kun aikuiskontaktit jäivät vähiin mutta näitä päiviähän on, olipa tilanne mikä tahansa.
Oli ihanaa herätä aamulla lasten kanssa kiireettömään aamuun, suunnitella päivän ohjelmaa tai olla vain hissukseen kotona. Lapseni olivat villejä ja eloisia poikia, joista on kasvanut todella hurmaavia ja fiksuja nuoria miehiä. Meillä on läheiset ja lämpimät välit edelleen, varmasti osittain kotiäiti vuosien perusteella.
Meillä oli taloudellisesti välill'ä todella tiukkaa mutta se kaikki muu, mitä kotiäitivuodet antoivat, oli ilman muuta satsauksen arvoinen.
Nuorimman lapsen kanssa olin kotiäitinä vain kaksi vuotta. Vanhemmat lapset olivat siinä vaiheessa jo niin isoja, että ottivat aina kuopuksen vastaan koulusta ja kesienkin osalta hoito oli aina järjestetty.
Nyt olen lähemmäs viisikymppinen ja satsaan työntekemiseen ja itseni kouluttamiseen. Lapset ovat yhä edelleen elämäni suurin onni ja nautin suunnattomasti kotiäitivuosien hedelmistä. - mapee
Kotona olon voi päättää vasta kun siellä on ihan oikeasti. Kuvittelin viihtyväni kotona koska tykkään monista asioista joista ne pullantuoksuiset ja omavaraiset emot tykkää. Toisin kävi. Jo vauvan ollessa muutama viikko olin ihan sosiaalisesti tavallaan turhautunut. Työn ja sen asioiden puuttuminen olikin todella iso osa elämääni ja persoonaani jne. Jopa oma lääkärimme teki saman havainnon ja totesi etten ole kotiäitityyppiä.. tarvitsen elääkseni toisia ihmisiä ja kanssakäymistä.
Äippälomat on menneet kun olen oppinut että tosiaankin tarvitsen niitä muita aikuisia ja vuorovaikutusta muutakin kuin vokaaliäänteillä. Kuitenkin työhön paluu on aina ollut yhtä juhlaa ja siihen normaaliin elämään palaamista. Nyt sitten nauttii vapaasta ja lomista, mutta oman itseni orjana pilkon lomanikin osiin sillä pitkä kotona olo ei kertakaikkiaan sovi mun päälle. Seinät alkaa kaatua niskaan jne.
Jos kuitenkin viihtyy kotona niin on vielä kaksi mahdollisuutta. Eli olet ja viihdyt kotona tai lapsen kanssa harrastat ja kuljet ja samalla tapaat ehkä muita ihmisiä joiden kanssa ikävän usein puheenaiheena on lapset. Kahvipiiri kannattaa pitää yllä niiden ystävien kanssa joita ei muuten enää tapaa tai tapaa harvoin sillä kun kotiin jää niin äkkiä huomaa sosiaalisen elämän todella huvenneen jonnekin vaippojen sekaan. Henkireikä voikin olla kahvihetki ystävien kanssa eikä mikään mammapiiri!
Keikkahommia voi tehdä alasta riippuen tai kun aikoo palata töihin niin moneen hommaan on jo olemassa ns päivtyskoulutusta. Siihen tulee olemaan noilla suunnitelmilla niin pitkä aika että voit jopa päättää vaihtaa alaa. Kuitenkin sillä töihinpaluulla ei kannata stressata jos meinaa olla kotona kymmenenkin vuotta.
Mutta älä lyö mitään lopullisesti lukkoon, sillä asioita ei oikeasti tiedä ennen kuin kokeilee! Ja lasten kanssa kotona on varsinkin sellainen juttu... - Kassukka
Hei!!
Olen tuore äiti ja hieman pettynyt omaan tilanteeseeni. Ehkä olis pitänyt tietää, että ei lapsi miestä muuta...eli tarkoitan nyt sitä, että olen lapsen kanssa kotona ja mies järjestää itelleen kokoajan elämää perheen ulkopuolelle. Esimerkiksi nyt pitää päästä käymään vanhempiensa luona ja siellä treffaileen kavereittensa kanssa. Ei osaa olla kotona mun kans...tylsistyy tässä vauva-arjessa. No, ei tämä mitään riemua ole mullekaan. Vauvaa ei voi vielä oikein kuskata mihinkään, kun syöttövälit ovat lyhyet ja muutenkin anopin nurkkiin ei huvittais mun lähteä..siellähän mun mies häipyy kavereittensa kans kirmaamaan.
Vielä mun mies puhuu toisesta lapsesta ja anoppi myös. Olen vähän ilmaissut, että mulle riitti tämä yksi...kiitos vain. En mä osannut todellakaan kuvitella, että lapsen tullessa mies vieläkin häipyy äitinsä helmoihin aina tarpeen tullen. Nyt mainitsi, että jo kuukausi on vierähtänyt. Teki mieli sanoa, että sais kyllä opetella elämään kotona mun kans. Keksiä täällä harrastuksia ja tekemistä. Ei mullakaan ole tässä muuta kuin syöttää vauvaa ja vaihdella vaippoja...omat syömiset ovat pika-annoksia vauvan nukkuessa ja suihkussa käynnitkin ovat pikapesuja. Sitten ulos lähteminenkin on hirveä järjestely..imetystä..ja pikasesti puolentunnin pyrähdys ja taas kotia imettään. Yöt sitä imetystä taas...Olis kaivannut tässä miehestä nyt sitten "ystävää" tähän todella yksitoikkoiseen arkeen.
No, ystäviä on mutta heillekään ei voi kokoajan tätä mun "kurjuuttani" sysätä. Heilläkin on kuitenkin oma elämä. Mulle siis tämä kotonaolo ei sovi, odotan jo sitä että pääsen töihin... - työstään pitävä
Riippuu varmasti ihan ihmisestä, ammatista ja elämäntilanteista, kuinka hyvin ja kuinka kauan kotona viihtyy.
Itse olin kotona pari vuotta lapsen kanssa ja vaikka ihan mukavaa oli, mielelläni palasin sitten töihin. Itse kaipasin työelämää ja sen tuomia haasteita ja aikuista seuraa jne. En kokenut, että puistossa muiden äitien kanssa jutustelu riittäisi minulle vuosiksi.
Voithan tehdä niin, että olet ensin kotona sen kolme vuotta ja mietit sitten, haluatko luopua työpaikasta. On totta, että monilla aloilla 10 vuoden kotona olon jälkeen on pahasti tippunut kelkasta ja työllistyminen voi olla vaikeaa. Monet minun tuntemani vuosikausia kotona olleet naiset ovatkin sitten halunneet samalla vaihtaa alaa tai alkaa opiskelemaan tms.- työstään pitävä
Luin tuossa Mapeen viestiä, ja täytyy sanoa ihan samaa: minäkin olen leipomisesta ja kodinhoidosta pitävä ihminen ja silti kaipasin työelämää, eli välttämättä ei todellakaan etukäteen tiedä, miten kotona viihtyy. Raskausaikana ajatus kotiin jäämisestä tuntui kivalta ja äitiysloma olikin kiva breikki työntekoon, mutta tuo pari vuotta riitti minulle :) Mukava oli palata töihin. Jos pientä lasta joutuu pitämään päiväkodissa/hoidossa viisi pitkää päivää viikossa, varmasti moni miettii töihin paluuta siltäkin kantilta. Hoito on lapselle työtä. Me olemme siitä onnellisessa asemassa, että lapsi on hoidossa vain pari päivää viikossa, joten tämäkin helpotti suuresti töihin paluutani. Muussa tapauksessa varmasti jompi kumpi vanhemmista olisi ollut kotona pidempään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.4602748Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek152575Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2671555Miksi me ei mies voida edes viestitellä irl?
En odota enkä vaadi mitään, voitaisiin vain olla yhteyksissä jollain tapaa ihan oikeasti.841174Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden
"Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia4401121Oliko Farmi-finaalitehtävät mielestäsi tasaveroisia Lloydin ja Johannan välillä?
Onnea Farmi-voitosta, Lloyd. Et tainnut olla ihan kaikkien suosikki, mutta puskit voittoon! Oliko finaalitehtävät miel631088- 156960
Rakennetaanko yhdessä?
Haluaisin rakentaa sun kanssa yhteistä tulevaisuutta❤️ Onko meistä siihen? Huomaan että sulta puuttuu se joku tärkeä elä41918- 56879
- 79865