Ystäväni on menossa naimisiin. Hän myönsi (kun kysyin), että osittain avioliittoaikeiden takana on se, että "se on oikein", koska hänellä ja miehellä on yhteinen lapsi. Lapsen syntymän jälkeen olivat erossa jonkin aikaa. Ystäväni kyllä sanoo, että rakastaa miestä ja että voi kuvitella elävänsä hänen kanssaan koko ikänsä, mutta jotenkin edes osasyynä ratkaisuun "se on oikein" kuulostaa minusta pahalta. Mies on tehnyt väärin ystävääni kohtaa ennenkin, enkä tiedä mikä olisi todistanut ettei se toistu.
Oletko sinä tai joku tuttusi mennyt naimisiin osittain siksi, että nyt (syystä tai toisesta) niin kuului tehdä? Miten kävi?
Oletko sinä tai joku tuttusi mennyt naimisiin osittain siksi, että nyt (syystä tai toisesta) niin kuului tehdä? Miten kävi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikös kaikki parit mene osaksi juuri tuon takia?
Juu, ihan totta, se riippuu miten asian ymmärtää. Mutta tarkoitin tässä nyt tilannetta, jossa jotain muissa olosuhteissa avioliittoa estävä asia (esim. huono kohtelu) annetaan anteeksi siksi, että on joku syy (lapsi) miksi kuuluisi mennä naimisiin.
Tietysti jokaista avioliittoa solmiessa aviopari tietää myös sen, että se on yhteiskunnallisesti hyväksytty asia. Ajattelin asiaa enemmän yksilötasolla.
Yleensä aina on joku syy mennä naimisiin. Ja läheskään aina sitä syytä ei kerrota vaan se on parin välinen asia.
En ihan tarkaan ymmärtänyt pointtiasi mutta mielestäni me ihmiset käyttäydymme ja toimimme hyvin monessa muussakin asiassa niin kuin oikein on (tai siis oletamme tai ymmärrämme) ja mikä on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Kumpikin on hyvä motiivi tehdä ratkaisuja eikä ollenkaan esim. halveksuttavaa.
Enemmän ihmettelisin ja kyseenalaistaisin toiminnan, jonka kokee olevan jotenkin väärin ja yhteiskunnallisesti tuomittavaa.
Romanttinen rakkaus on vain yksi osa syistä miksi mennään naimisiin, järkisyyt ovat ihan yhtä hyviä ja usein jopa parempiakin, eivätkä vähennä pariskunnan kiintymystä yhtään.
Pointtini on - vaikka sen ehkä hyvin piilotin - että pelkään ystäväni sitoutuvan eliniäkseen mieheen tyydyttääkseen perhettä, muita ympärillä olevia sekä omaa omaatuntoaan. Jos tuota "näin kuuluu tehdä" -syytä ei olisi, en usko että ystävälläni olisi ainakaan näin kova kiire avioon... ja pieni miettimisaika saattaisi olla paikallaan.
Mies on ollut ystävääni kohtaan väkivaltainen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ja nyt ystäväni lupautuu tälle miehelle eliniäkseen osittain siksi, että se on oikein. Missähän maailmassa se on oikein, mietin vain.
Minä epäilen, että moni (nainen) menee naimisiin, koska haluaa häät. On oltu niin monissa kavereiden häissä ja sitten tulee semmoinen olo, että miksei meillä ja eikö olisi ihanaa... Minusta se on tosi tökerö syy. Arvostan aivan erityisesti ihmisiä, jotka pitävät pienet häät tai ei häitä ollenkaan. Silloin voi helpommin ajatella avioitumisen olevan pääasia.
Ex-mieheni sanoi hääpäivänä juuri ennen vihkimistä, että ei tiedä yhtään syytä, miksi menee kanssani naimisiin. Ei ollut edes sitä syytä, että kuuluu tehdä niin.
Jos nyt saisin tehdä toisin, olisin lähtenyt siltä istumalta ja jättänyt sen vihkimisen väliin.
Ehkäpä ystäväsi avioliitto sen sijaan onnistuu, ja he keksivät muitakin syitä olla yhdessä kuin yhteinen lapsi.
Kaverillani on pankista lainaa vaikka millä mitalla, auto ja oma asunto kun pitää saada. Samaten kakara tuloillaan, vaikka riitelevät muijansa kanssa minkä ehtivät. Kaikenkaikkiaan tuntuu, että vetävät elämäänsä ihan tarkoituksella syvempään paskaan.
Kaikki tämä vain siksi, koska "niin pitää tehdä". Ei siinä juuri järjellistä ajattelua tunnu olevan taustalla.