Pystyttekö te puhumaan kaikista asioista?
Me olemme olleet avoliitossa yli 7 vuotta, ja meillä on yksi lapsi.
Alkuaikoina, eli seurusteluaikaan, mies puhui kuin ruuneperi. Kertoi kaikki ajatuksensa, mietteensä, tulevaisuuden suunnitelmat jne.
Kun muutettiin yhteen, kaikki muuttui. Ruuneperistä tulikin yhtäkkiä tuppisuu jolla ei ole mitään asiaa. No, olin jo siinä vaiheessa raskaana, joten päätin (päätimme) jatkaa yhteistä matkaa. Ei meillä ikinä ole mitään erimielisyyksiä ollut, mutta tämä miehen luonteenmuutos vaati minulta kyllä voimia jatkaa. Tuntuu, kuin olisin ollut taas yksin. Ei ketään, kenelle kertoa huolet ja muut asiat.
Ja siten on elämä jatkunut. Miehellä ei ole mitään asiaa. Kyllä hän toivoisi minun puhuvan, mutta miksi puhuisin jos en saa mitään vastakaikua. Sama kuin puhuisin seinälle.
Olen kyllä jo tottunut asiaan, mutta en aio tähän loppueläkseni sopeutua, vaan etsiä puhuvamman partnerin sitten kun lapsemme on isompi (täysi-ikäinen).
Vai olisiko kellään keinoja, joiden avulla tästä tilanteesta voisi tehdä paremman? En vihaa, en inhoa puolisoani, toivoisin vain hänen puhuvan, edes vähän.
Me olemme olleet avoliitossa yli 7 vuotta, ja meillä on yksi lapsi.
Alkuaikoina, eli seurusteluaikaan, mies puhui kuin ruuneperi. Kertoi kaikki ajatuksensa, mietteensä, tulevaisuuden suunnitelmat jne.
Kun muutettiin yhteen, kaikki muuttui. Ruuneperistä tulikin yhtäkkiä tuppisuu jolla ei ole mitään asiaa. No, olin jo siinä vaiheessa raskaana, joten päätin (päätimme) jatkaa yhteistä matkaa. Ei meillä ikinä ole mitään erimielisyyksiä ollut, mutta tämä miehen luonteenmuutos vaati minulta kyllä voimia jatkaa. Tuntuu, kuin olisin ollut taas yksin. Ei ketään, kenelle kertoa huolet ja muut asiat.
Ja siten on elämä jatkunut. Miehellä ei ole mitään asiaa. Kyllä hän toivoisi minun puhuvan, mutta miksi puhuisin jos en saa mitään vastakaikua. Sama kuin puhuisin seinälle.
Olen kyllä jo tottunut asiaan, mutta en aio tähän loppueläkseni sopeutua, vaan etsiä puhuvamman partnerin sitten kun lapsemme on isompi (täysi-ikäinen).
Vai olisiko kellään keinoja, joiden avulla tästä tilanteesta voisi tehdä paremman? En vihaa, en inhoa puolisoani, toivoisin vain hänen puhuvan, edes vähän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Seuraavat vuorosanat tiedämme,mitään uutta ei kuule. Ollaan oltu yli 30v samassa taloudessa. Miehet eivät tarvitse keskustelua. Joskus meinaa ottaa pattiin.Jos töissä saa puhua,ei kotona jaksa avata suuta.