Eräs poika rinnakkais luokallani osoitti selviä merkkejä kiinnostuksesta minuun(olen siis tyttö).
Poika oli tosin hyvin ujo joten hän jännitti aina kun puhuin hänelle kasvotusten. Puhuimme mesessä usein kovin pitkiä keskusteluita ja kävi ilmi että meillä oli todella paljon yhteistä.
Ystävänpäivänä oletin tietysti saavani kortin häneltä. Oletin että hän antaisi kortin minulle kasvotusten olin suunnitellut jo kaiken mielessäni... Löysin kortin kumminkin kaapistani, mutta kortti oli mitä lutuisin, siinä oli runo.
Hän on syntynyt päivää ennen minua ja olimme jutelleet mesessä vaikka kuinka paljon ja vitsailleet että meillä voisi jopa olla synttärit samaan aikaan.
Tein hänelle kitaran muotoisen kortin jossa onnittelin häntä.
Kun olin ottanut kortin aamulla mukaani kouluun eräs kaverini löysi kortin käytävältä, se oli ilmeisesti pudonnut. kaverini nauroi kortille ja sanoi että poikahan on ihan ruma ja tyhmä ja outo.
En antanut korttia hänelle silloin. en edes onnitellut.
Aloin puhua hänen kanssaan yhä vähemmän, käytävillä vilkuilimme toisiamme mutta emme moikanneet. Kaverini vitsailivat aina hänen ulkonäöstään ja pilkkasivat häntä.. en kommentoinut.
Hän tuli luokseni kotitaloustunnilla ja alkoi puhua siinä jotain, katsoin kaveriani ja aloin vain selittää siihen päälle jotain epämääräistä ja nauroin. Poika katsoi vain alas ja peruutti huomaamattomasti pois.
Minulle tuli paha olo.
Kerran poika sitten pyysi minua leffaan. Suostuin mielelläni ja sovimme menevämme perjantaina.
Kun kerroin kavereilleni että poika oli pyytänyt minua leffaan he kysyivät että olenko menossa, sanoin että "joo..?" kaverit vain vilkaisivat toisiaan ja sanoivat "kiva".
Pojan kaverit aina vain alkoivat nauraa kun yritin moikata poikaa tai sitten kun hän yritti tulla minun luokseni omat kaverini nauroivat.
Aloin olla epävarma leffasta.
Koulun jälkeen odotin aina että poika tulisi koneelle ja hän tulikin yleensä tosi nopeesti, juttelimme sitten koko päivän iltaan asti melkein yöhön.
Sanoin sitten kun poika alkoi vihjailla suhteesta että en minä haluakkaan tulla leffaan hänen kanssaan että minua ei kiinnosta.
Poika ei tullut seuraavana päivänä kouluun.
olin täysin omissa maailmoissani koko päivän ja mietin mitä olin mennyt tekemään! kaverini sanoivat että se on parempi näin, et äminä löydän paremman..
Soitin koulun jälkeen pojalle kysyin häneltä että oliko hän minun takiani poissa koulusta hän vain mumisi sanan kyllä.. hän ei sanonut mitään. Yritin selittää hänelle että olimme tutustuneet vain virtuaalisesti että olisi ehkä parempi pysyä vain ysävinä, - ei vastausta.
Maanantaina hän vältteli minua. Yleensä hän oli ollut iloinen koulussa. mutta nyt vain istui kuunteli ipodiaan.
en ollut niin pahoillaan koska kaverini antoivat minulle hyviä puolia miksi en ole hänen kanssaan.
Lukuvuosi loppui ja kesäloma tuli. En ollut jutellut pojalle 2-3kk. Emme toivottaneet hyvää kesää.
Kesäloman alussa ajattelin häntä välillä ajattelin häntä aika paljonkin.
kesän edetessä sain uusia ystäviä ja minulla oli ollut paljon seikkailuja kesän aika. Olin jo unohtanut pojan.
Kun koulut alkoi minulla oli eräs toinen poika mielessä jonka olin tavannut kesälomalla.
Mutta toisena päivänä koulua kun poika tuli nurkan takaa täysin yllättäen olin hänestä vain metrin päässä.. huomasin miten hänellä oli hiukset leikatut hänellä oli uusia vaatteita hän oli kasvanut kesän aikana.. hän oli komea.
Poika ei katsellut minua, poika käveli ohitseni katsomatta sanomatta mitään. Poika oli unohtanut minut.
Onnekseni poika oli samassa matikan ryhmässä kanssani. Matikan tunnilla katselin häntä kun hän kirjoitteli vihkoonsa tehtäviä. Muistelin kuinka hän oli raapustanut erääseen pulpettiin "I love her" sydämmen sisään.. Raaputus on poissa.
Matikan tunnin jälkeen näin hänet yksin käytävällä. minulla oli kaveri mukana mutta sanoin hänelle "heippa" hän katsoi minuun ensimmäistä kertaa ja sanoi "öö mulla on viel köksää"... noh olin taivaissa niin tylsästä lauseestakin.
Poika ei enään käynyt mesessä ei ollut käynyt moneen kuukauteen..
Suunnittelin että liikunnassa olisin hänen kanssaan samassa joukkueessa mutta laskin väärin kun joukkueet valittiinkin laskemalla 1-6..
Olen selvästikkin umpirakastunut poikaan mutta olen loukannut häntä ja hän edennyt jo elämässään.
Kyselin hänen kaveriltaan jos poika vihaa minua mutta kaveri ei tiennyt sanoa.. kun poika ei juurikaan puhu minusta.
En tiedä mitä tekisin saadakseni hänen luottamuksen takaisin. :( Haluaisin vain palata takaisin siihen aikaan kun hän piti minusta.
Poika oli tosin hyvin ujo joten hän jännitti aina kun puhuin hänelle kasvotusten. Puhuimme mesessä usein kovin pitkiä keskusteluita ja kävi ilmi että meillä oli todella paljon yhteistä.
Ystävänpäivänä oletin tietysti saavani kortin häneltä. Oletin että hän antaisi kortin minulle kasvotusten olin suunnitellut jo kaiken mielessäni... Löysin kortin kumminkin kaapistani, mutta kortti oli mitä lutuisin, siinä oli runo.
Hän on syntynyt päivää ennen minua ja olimme jutelleet mesessä vaikka kuinka paljon ja vitsailleet että meillä voisi jopa olla synttärit samaan aikaan.
Tein hänelle kitaran muotoisen kortin jossa onnittelin häntä.
Kun olin ottanut kortin aamulla mukaani kouluun eräs kaverini löysi kortin käytävältä, se oli ilmeisesti pudonnut. kaverini nauroi kortille ja sanoi että poikahan on ihan ruma ja tyhmä ja outo.
En antanut korttia hänelle silloin. en edes onnitellut.
Aloin puhua hänen kanssaan yhä vähemmän, käytävillä vilkuilimme toisiamme mutta emme moikanneet. Kaverini vitsailivat aina hänen ulkonäöstään ja pilkkasivat häntä.. en kommentoinut.
Hän tuli luokseni kotitaloustunnilla ja alkoi puhua siinä jotain, katsoin kaveriani ja aloin vain selittää siihen päälle jotain epämääräistä ja nauroin. Poika katsoi vain alas ja peruutti huomaamattomasti pois.
Minulle tuli paha olo.
Kerran poika sitten pyysi minua leffaan. Suostuin mielelläni ja sovimme menevämme perjantaina.
Kun kerroin kavereilleni että poika oli pyytänyt minua leffaan he kysyivät että olenko menossa, sanoin että "joo..?" kaverit vain vilkaisivat toisiaan ja sanoivat "kiva".
Pojan kaverit aina vain alkoivat nauraa kun yritin moikata poikaa tai sitten kun hän yritti tulla minun luokseni omat kaverini nauroivat.
Aloin olla epävarma leffasta.
Koulun jälkeen odotin aina että poika tulisi koneelle ja hän tulikin yleensä tosi nopeesti, juttelimme sitten koko päivän iltaan asti melkein yöhön.
Sanoin sitten kun poika alkoi vihjailla suhteesta että en minä haluakkaan tulla leffaan hänen kanssaan että minua ei kiinnosta.
Poika ei tullut seuraavana päivänä kouluun.
olin täysin omissa maailmoissani koko päivän ja mietin mitä olin mennyt tekemään! kaverini sanoivat että se on parempi näin, et äminä löydän paremman..
Soitin koulun jälkeen pojalle kysyin häneltä että oliko hän minun takiani poissa koulusta hän vain mumisi sanan kyllä.. hän ei sanonut mitään. Yritin selittää hänelle että olimme tutustuneet vain virtuaalisesti että olisi ehkä parempi pysyä vain ysävinä, - ei vastausta.
Maanantaina hän vältteli minua. Yleensä hän oli ollut iloinen koulussa. mutta nyt vain istui kuunteli ipodiaan.
en ollut niin pahoillaan koska kaverini antoivat minulle hyviä puolia miksi en ole hänen kanssaan.
Lukuvuosi loppui ja kesäloma tuli. En ollut jutellut pojalle 2-3kk. Emme toivottaneet hyvää kesää.
Kesäloman alussa ajattelin häntä välillä ajattelin häntä aika paljonkin.
kesän edetessä sain uusia ystäviä ja minulla oli ollut paljon seikkailuja kesän aika. Olin jo unohtanut pojan.
Kun koulut alkoi minulla oli eräs toinen poika mielessä jonka olin tavannut kesälomalla.
Mutta toisena päivänä koulua kun poika tuli nurkan takaa täysin yllättäen olin hänestä vain metrin päässä.. huomasin miten hänellä oli hiukset leikatut hänellä oli uusia vaatteita hän oli kasvanut kesän aikana.. hän oli komea.
Poika ei katsellut minua, poika käveli ohitseni katsomatta sanomatta mitään. Poika oli unohtanut minut.
Onnekseni poika oli samassa matikan ryhmässä kanssani. Matikan tunnilla katselin häntä kun hän kirjoitteli vihkoonsa tehtäviä. Muistelin kuinka hän oli raapustanut erääseen pulpettiin "I love her" sydämmen sisään.. Raaputus on poissa.
Matikan tunnin jälkeen näin hänet yksin käytävällä. minulla oli kaveri mukana mutta sanoin hänelle "heippa" hän katsoi minuun ensimmäistä kertaa ja sanoi "öö mulla on viel köksää"... noh olin taivaissa niin tylsästä lauseestakin.
Poika ei enään käynyt mesessä ei ollut käynyt moneen kuukauteen..
Suunnittelin että liikunnassa olisin hänen kanssaan samassa joukkueessa mutta laskin väärin kun joukkueet valittiinkin laskemalla 1-6..
Olen selvästikkin umpirakastunut poikaan mutta olen loukannut häntä ja hän edennyt jo elämässään.
Kyselin hänen kaveriltaan jos poika vihaa minua mutta kaveri ei tiennyt sanoa.. kun poika ei juurikaan puhu minusta.
En tiedä mitä tekisin saadakseni hänen luottamuksen takaisin. :( Haluaisin vain palata takaisin siihen aikaan kun hän piti minusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, sehän tuntuu tosi mukavalta jos joku on ihastunut ja osoittaa huomiotaan, piirtelee sydämiä ja muuta. Mutta mietipä nyt tykkäätkö pojasta, vai tykkäsitkö vaan siitä, kun poika tykkäsi sinusta ja osoitti sulle huomiotaan? Eli oletko rakastunut rakastumiseen. Jos et oikeasti tykkää pojasta, vaan vain huomiosta, ja kaippat nyt näitä huomionosoituksia, se ei kuulosta kovin reilulta tilanteelta.
Et ole ehkä vielä mokannut kaikkea, mutta vaatii rohkeutta olla välittämättä pinnallisten kavereiden mielipiteistä ja luottaa vain omiin tunteisiin.
Avoimuus ja rehellisyys ovat avaimet ujon pojan sydämeen. Tiedän kokemuksesta.
Antaisit jäbän olla. Sä taidat olla altis muitten mielipiteille, eikä semmosesta kuiteskaan mitään tuu.
Meinas nousta laatta suuhun ton sun sepostuksen tiimoilta.