Mua ihmetyttää aika paljon se että kun avokin kanssa tulee riitaa, hän vetää kaikki vanhatkin riidat siihen mukaan. Ei osaa riidellä siitä aiheesta josta riita alunperin alkoi! Onko muilla miehillä samaa ns. ongelmaa??? Itse osaan pysyä aiheessa, enkä ala kaivelemaan vanhoja! Miten saisi tuon miehenkin oppimaan sen?
Entäs haukkuminen? Joskus riidan yhteydessä mies haukkui mut huoraksi, ilman syytä (en siis ole pettänyt tms.) halusi vaan loukata. (Sen jälkeen tosin ilmotin alkavani perimään maksua seksipalveluista jos jo kerran oon huoran nimityksen saanu ;-) ) Musta se on pahinta mitä naiselle voi sanoa, huoraksi nimitteleminen siis! Mitä mieltä asiasta?
Oli erittäin sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti nyt joku sai pointista kiinni.
Entäs haukkuminen? Joskus riidan yhteydessä mies haukkui mut huoraksi, ilman syytä (en siis ole pettänyt tms.) halusi vaan loukata. (Sen jälkeen tosin ilmotin alkavani perimään maksua seksipalveluista jos jo kerran oon huoran nimityksen saanu ;-) ) Musta se on pahinta mitä naiselle voi sanoa, huoraksi nimitteleminen siis! Mitä mieltä asiasta?
Oli erittäin sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti nyt joku sai pointista kiinni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Moi!!Meillä on aivan sama ongelma ei osata riidellä siitä mistä alunperin riita alkoi ja myös minut haukuttu huoraks ja ihan ilman syytä!!Luulisin että taitaa olla monenkin ongelma ainankin kun muutaman kaverin kanssa olen asiasta jutellut!!
Moikka!
Onko teillä jatkunut kauan tällästä? Meillä on ollut koko 5 vuoden ajan :-( Alkaa tässä itsetunto laskea kun saa monesti kuulla olevansa huora. Ja ilman syytä. Jos olisin pettänyt ja jäänyt kiinni/kertonut niin sitten EHKÄ sallisin huora-sanan käytön.
On noi miehet sitten kummallisia kun ei aiheessa osaa pysyä :-( En oo kovin monen naisen kuullu vetävän riitoihin kaikki vanhatki asiat mukaan. *huoh*
Moi, noin pari vuotta meillä on tämä ja yhdessä ollaan oltu kolme vuotta.Ei aina jaksa ymmätää miehiä!!
Jos huorittelu jatkuu, yksinkertaisesti sanokaa miehillenne, että jos moiseksi vielä kutsutaan, niin pian alatte myös käyttäytyä kuten oletetaan.
Tuollaista ei tarvitse kenenkään kuunnella, muistakaa se! Itse olen tuon sanan kerran exältäni kuullut, ja se riitti, sen jälkeen hän ei kuullut minusta muuten kuin silloin kun ilmoitin koska hän voi tulla hakemaan loput tavaransa yhteisestä asunnostamme.
Huorittelu alettuaan jatkuu tasan niin kauan kuin annatte sen jatkua, erota ei välttämättä tarvitse, mutta kuunteleminenkaan ei ole pakollista.
On ihan pakko sanoa (siis kirjoittaa), että "jos et halua jalanjälkia kasvoillesi, miksi makaat lattialla". Luin tuon Seppo Jokisen kirjasta ja pidän sitä todella hyvänä oivalluksena. Jokaisella ihmisellä on oikeus asettaa rajat sille, miten antaa itseään kohdella.
älykkyys ja itsetunto.
Jos tarkoitit, että älykkyyttä puuttu siltä, joka kuuntelee moista tekstiä, en ainakaan minä voi yhtyä siihen. Itsetunto sen sijaan taitaa olla nollilla henkilöllä, joka suostuu kuuntelemaan vuodesta toiseen huorittelua ja huononee koko ajan, kunnes ei enää uskalla edes ajatella itestään mitään, vaan uskoo toisen sanat todeksi. Tunnen älykkään ja hyvin korkeasti koulutetun henkilön, joka alistui tällaiseen sekä vielä paljon pahempaan monen vuoden ajan, kunnes eräs ystävä tuki häntä ottamaan lapset ja aloittamaan uuden elämän ilman väkivaltaa.
Meillä vanhoja kaivelee ja henkilökohtaisia syytöksiä harrastaa vaimo. Niin että kyseessä ei ole mikään miehisen sukupuolen yksinoikeus.
Kysyin vuosia sitten lastenhoitoalalla työskentelevältä hoitajalta hänen jonkin repliikkinsä innoittamana, miten saisin vaimoni ymmärtämään, ettei tilanteita hoideta haukkumalla ja huutamalla. Hän kertoi esimerkin lastenkodista:
"Toista sanasta sanaan , itse kuitenkaan kiihtymättä, jokainen repliikki täydellisenä, jonka riitelijä / haukkuja lataa sinulle. Muutaman minuutin kuluttua huutaminen loppuu, kun kaiku vastaa aina samat sanat."
Kun en vuosien varrella ollut mihinkään tulokseen päässyt ajattelin, että kokeilen vielä tuotakin shokkihoitoa. Ehkä kymmenisen minuuttia kiroilin ja
haukuin vaimoni perässä enemmän kuin siihen astisen elämäni aikana yhteensä. Mutta homma kannatti.
Tosin jouduin vielä toistamaan saman kahdesti muutamien viikkojen välein. Sitten haukkuminen ja riiteleminen vain loppui eikä kumpikaan ole toiselleen edes maininnut, miten se loppui. HÄN siis lopetti räyhäämisen. Samalla pelastui vääristä syytöksistä keikkumaan alkanut avioliittomme.
Yhteiselämämme on ollut huomattavan tasapainoista jo 10 vuoden ajan.
Epäilenpä suuresti, ettei tuo toimi meidän tapauksessamme. Kyllä tuo toinen aiheesta haukkuu, paisutteleepa vaan. Onko idea siis, että toistaminen lopetetaan, kun toinen alkaa haukkumisen sijaan ihmetellä, että mitä tää meinaa. Tai todennäköisesti sekin jatkuu hakkumistyyliin: "Mitä helvettiä toi nyt?" "Ootko sää seonnu?" "Lopeta tollanen." jne. No, täytyy kokeilla riittääkö meillä kymmenen minuuttia.
Jatka samaan tapaan vaan kaikki ihmettelyt ja loukkaantumisen ilmauksetkin, jos ne kerran jatkuvat samassa keskustelussa. Jos toinen osoittaa
aitoja keskustelun oireita olet tietenkin hyvä kuuntelija.
Jos myöhemmin tai vieläkin myöhemmin alkaa uusi ryöpytys, jatka toistolinjalla.
En minäkään aluksi uskonut asiaan, mutta kun ei enää muutakaan keinoa tuntunut olevan niin kokeilin