Syöttekö masennus/uni/psyykelääkkeitä?
Vastatkaapa anonyyminä
Klisee
12875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Henkisesti heikot ihmiset syö masennus/uni/psyykelääkkeitä! Meikäläinen vetää kunnon kännin ja seuraavana päivänä on huolet hävinnyt.
et jotkut nukahtamislääkkeet olis varmaan ihan tarpeellisia, koska mulla ei nyt tuon nukkumisen kanssa kaikki mee ihan putkeen. Valvon johonkin kahteen kolmeen ja aamulla on kuitenkin pakko herätä, vaikka kuin väsyttäisi ja sen tietää et koko päivä menee sit ihan puolinukuksissa aina. Iltaa kohden virkistyy vasta vähän, eli joskus kuuden seitsemän aikaan illalla.
Sulla on vain ’rakkauden puutostauti’, joka aiheuttaa tuota unettomuutta.
Mutta hyvää tekisi. Tässä ankeudessa.
Minä en, koska ei ole syytä ja en ihan pikku elämän varjopuolista alkaiskaan. Musta elämään kuuluu monenlaisia kausia, ilman, että sitä heti pitää lähtä lääkärille droppia hakemaan ja ne jotka hakee, ei nyt suutu tästä, koska se on vapaus hakea jos kokeen niin. Tiiän silti ihan hirveän paljon ihmisiä, jotka käyttää jotain lääkettä, perheestäkin yhdellä on psykosinestolääkkeet. Musta se on aika jotenkin omituista, että on kauhean paljon nuoria ihmisiä, elämä edessään ja masennus valtaa totaalisesti, kun elämä näyttää eteenpäin niin toivottomalta.. Kaveripiiristä löytyy masislääkkeet, paniikkilääkkeet, psykoosinestolääkkeet ja aivan normaaleja ihmisiä, mistä ei koskaan arvais.
Masennusta en ymmärrä monilla. Ja olosuhteet pitäisi olla kuitenkin hyvät, no ehkä minä olen elänyt niin konkreettisesti vaikeita aikoja oikeasti, etten turhasta ihan heti osaakkaan kitistä, jos ei mitään konkreettista ongelmaa ole.
En sekoittaisi uni ja psyykelääkkeitten tarvitsijoita masennukseen. Masennuskin on sairaus, ja sellanen matala mieliala sillointällöin kuitenkin kuuluu elämään ilman, et on sairastunut.
"Kaveripiiristä löytyy masislääkkeet, paniikkilääkkeet, psykoosinestolääkkeet ja aivan normaaleja ihmisiä, mistä ei koskaan arvais."
No miksiköhän heistä ei lääkitystä arvaa? Ehkä siksi, että lääkitys pitää ihmisen jollakin tavoin kasassa.
Itse paniikkihäiriöön lääkitystä syövänä voin sanoa, että elämäni ei ole elämisen arvoista ilman lääkkeitä. Mulla on asiasta kokemusta tuollaisen 15 vuoden ajalta.
"Ja olosuhteet pitäisi olla kuitenkin hyvät, no ehkä minä olen elänyt niin konkreettisesti vaikeita aikoja oikeasti, etten turhasta ihan heti osaakkaan kitistä, jos ei mitään konkreettista ongelmaa ole."
Tai sitten et ole elänyt tarpeeksi vaikeita aikoja. Jos olisit, et kirjoittaisi tuolla tavalla.
Mistä voit tietää, ettei ihmisellä ole konkreettista ongelmaa? Esim. raiskatuksi joutuminen on sellainen taakka, ettei kaikki pysty kertomaan rikoksesta edes lähimmille ystävilleen. Samoin lapsuudessa koettua perheväkivaltaa useasti hävetään, ja uhri ottaa syyn niskoilleen. Nämä ovat tapauksia, joissa rikoksen tekijä ei varmasti kerro, mitä on tullut hommailtua.
Toisekseen, onko ongelma ongelma vasta sitten, kun se on konkreettinen? Esmeks tämä mun paniikki/ahdistuneisuushäiriö lähtee nimenomaan tunteesta, johon ei löydy selvää aiheuttajaa tai syytä. Pitäisikö siis jännittää päivät pitkät ainoastaan siksi, että olisi hienoa, etteitarvitse vetää nappia? Olisin paljon mieluummin ilman lääkitystä, koska ainakin itselleni lääke kuin lääke on aiheuttanut sivuoireita väsymyksestä vatsakipuun ja seksuaaliseen haluttomuuteen. Siitäkin huolimatta elämä lääkittynä on paljon parempaa kuin ilman lääkettä.
Kannattaa muistaa, että työkyvyttömän ja henkisesti täysin terveen yksilön välillä on paljon vaihtoehtoa, ja onneksi on (ainakin mun kannalta katsottuna).
Onneksi on mielialalääkkeet, jotka tekevät elämästäni paremman!
Lääkitys ei sinällään ole mulle ihan pakollinen, koska olen ollut vuosia ilman lääkitystä. Mutta eläämälleni se tuo arvoa todella paljon.
Miten vastaksesi muuten liittyi ap:n kysymykseen? Taisit sittenkin vaan tuntea halua näpäyttää toisia.
Siis miksi pitäisi syödä? Tiedossa on, että masennus ym mielenterveyshäiriöt ovat kasvussa.Paras lääke siihen on hyvä tukirinki(läheiset, ystävät, ammattiapu ja puhuminen, puhuminen,puhuminen) ja jo sillon kun ongelmien nähdään kehittyvän. Lääkkeet tulevat kuvioon sitten, kun on tavallaan luovutettu tästä vaiheesta. Vakavammat sairaustilat on sitten asia erikseen.
Saa sitä olla sitten onnellinen kun oma pää on kunnossa ja muutenkin hyvästä terveydestään.
Syön kaksivaikutteisia masennuslääkkeitä, en tosin itse masennukseen vaan muihin "vaivoihin".
niin olen joku 5-6 kertaa saanu piikin ja aika mahtava olo, ainut huono puoli se että siviilissä kielletty, täytyy turtua sitten vaan alkoholiin....
mutta kamoissa loppu pelissä elämä alkaa...
se loppu peli...
Syön mielialalääkkeitä paniikkihäiriöön. Olihan se iso kynnys niitä aikoinaan hakea, mutta kun alkoi olla suunnittomien ponnisteluitten ja suunnitteluitten takana jo kaupassa käyminen ja ihan kaikki arkitoiminnot, ja kotona yksin ollessakin alkoivat seinät kaatua päälle ja kohtausta pukata, niin kyllä se järkevintä oli.
Niin minäkin joskus ajattelin että koska sairaus on omassa mielessä niin heikkoutta on hakea lääkkeistä apua, mutta joskus se on kuitenkin ainoa vaihtoehto. Sitä paitsi, usein taustalla on ihan fyysinenkin ongelma (esim serotoniinin vajaatuotanto).
En kyllä enää haukkuisi heikoksi ihmistä, jolla jotain mielenvaivoja tms. on ja hakee niihin apua. Mielestäni on noloa arvostella muita jos ei itsellään ole asiasta mitään kokemusta. Eikä silloinkaan voi täysin tietää mitä toinen ihminen kokee.
Nykyään kun on mahdollisuutta parantaa elämänlaatuaan niin tehkää se, älkääkä miettikö mitä ahdasmieliset tuttunne siitä ajattelevat!
niitä, tosi paljon on elämä helpottanut. Unilääkkeitä en onneksi tarvitse.