"Pyöräteitä, onko heitä??" Tämän kysymyksen voi
mielestäni esittää aivan aiheellisesti ainakin
nykyisellä asuinpaikkakunnallani Espoossa.
Muistelen lukeneeni viime keväänä eräästä
paikallislehdestä jutun, jossa ylpeänä kerrottiin
Espoon voittaneen "Suomen pyöräilykaupunki vuonna
2000!!" -tittelin. Perusteena kerrottiin, että
täällä on paikkakunnan pinta-alaan suhteutettuna
kestopäälystettyjä ja turvallisia pyöräteitä
eniten Suomessa, eli n. 500 km!
Pohjoismaitten suurimman sisämaakaupungin
kasvattina en viitsi alkaa tässä sen enempää
miettimään, onko Espoo kaupunki laisinkaan, vaiko
vain Helsingin nukkumalähiö? Mutta vuosittain
paljon pyöräilevänä ihmettelen, etten ole
löytänyt täältä metriäkään niitä paljon
mainostettuja "kunnollista pyörätietä"??
Sen sijaan joudun lähes päivittäin pelkäämään
terveyteni puolesta näillä tämän
pitäjän "kevyenliikenteen-väylillä", jossa
jalankulkijat, lastenvaunuilijat,
koiranulkoiluttajat, rullaluistelijat,
rullalautailijat, potkulautailijat,
sauvakävelijät ja jopa mopoilijat tötöilevät
kapealla asfalttipolulla täysin säännöttömästi!!
Lisäksi tämä kaikki höystetään mukavasti
kaljapullonsirpaleilla, kanttikivillä ja
jalakulkuliikenteen painonappivaloilla!!!
Sinne sitten sukellat sievästi pyörälläsi sekaan
ja hiljaa toivot, ettei törmäys yllätä ainakaan
takaviistosta.... Viimeisen kahden vuoden aikana
on "läheltä piti" -tilanteita kertynyt
kymmenittäin ja yksi, onneksi lieväkolhuinen
kaatuminen väistäessäni hölkkääjää.
Miksi pyöräteiden suunnittelu on jäänyt
junnaamaan 80 -luvulle? Miksi kaikki kevyt
liikenne sullotaan samalle väylälle ja eväiksi
annetaan: "Käyttäkää kypärää" ja "ajakaa hiljaa" -
hokemia, joilla vain kierretään ongelmia.
Polkupyörä on ajoneuvo, joka kuuluu ajoradalle,
ei kävelyteille! Miksei ajoratojen pientareille
ole varattu omaa kaistaansa pyöräilijöille, jotka
ajaisivat oikeata reunaa samaan suuntaan autojen
kanssa ja noudattaisivat samoja liikennesääntöjä
ja -valoja kuin autot?
Maantiepyöräilyä yli 20 vuotta harrastaneena olen
huomannut, kuinka joutuisaa ja turvallista on
liikennöidä maantien tai kadun reunassa, kunhan
kunnioittaa muita tielläliikkujia
(ts.autoilijoita) ja noudattaa sääntöjä.
Nykyiset "pyörätiet" ovat aktiivipyöräilijän
painajainen, ne eivät vastaa mielestäni
tämänpäivän vaatimuksia. Lisäksi luulen, ettei
tämä tilanne ole ainoastaan Espoon ongelma, vaan
että näin on muuallakin.
Ottakaa joukolla kantaa tähän aiheeseen!
mielestäni esittää aivan aiheellisesti ainakin
nykyisellä asuinpaikkakunnallani Espoossa.
Muistelen lukeneeni viime keväänä eräästä
paikallislehdestä jutun, jossa ylpeänä kerrottiin
Espoon voittaneen "Suomen pyöräilykaupunki vuonna
2000!!" -tittelin. Perusteena kerrottiin, että
täällä on paikkakunnan pinta-alaan suhteutettuna
kestopäälystettyjä ja turvallisia pyöräteitä
eniten Suomessa, eli n. 500 km!
Pohjoismaitten suurimman sisämaakaupungin
kasvattina en viitsi alkaa tässä sen enempää
miettimään, onko Espoo kaupunki laisinkaan, vaiko
vain Helsingin nukkumalähiö? Mutta vuosittain
paljon pyöräilevänä ihmettelen, etten ole
löytänyt täältä metriäkään niitä paljon
mainostettuja "kunnollista pyörätietä"??
Sen sijaan joudun lähes päivittäin pelkäämään
terveyteni puolesta näillä tämän
pitäjän "kevyenliikenteen-väylillä", jossa
jalankulkijat, lastenvaunuilijat,
koiranulkoiluttajat, rullaluistelijat,
rullalautailijat, potkulautailijat,
sauvakävelijät ja jopa mopoilijat tötöilevät
kapealla asfalttipolulla täysin säännöttömästi!!
Lisäksi tämä kaikki höystetään mukavasti
kaljapullonsirpaleilla, kanttikivillä ja
jalakulkuliikenteen painonappivaloilla!!!
Sinne sitten sukellat sievästi pyörälläsi sekaan
ja hiljaa toivot, ettei törmäys yllätä ainakaan
takaviistosta.... Viimeisen kahden vuoden aikana
on "läheltä piti" -tilanteita kertynyt
kymmenittäin ja yksi, onneksi lieväkolhuinen
kaatuminen väistäessäni hölkkääjää.
Miksi pyöräteiden suunnittelu on jäänyt
junnaamaan 80 -luvulle? Miksi kaikki kevyt
liikenne sullotaan samalle väylälle ja eväiksi
annetaan: "Käyttäkää kypärää" ja "ajakaa hiljaa" -
hokemia, joilla vain kierretään ongelmia.
Polkupyörä on ajoneuvo, joka kuuluu ajoradalle,
ei kävelyteille! Miksei ajoratojen pientareille
ole varattu omaa kaistaansa pyöräilijöille, jotka
ajaisivat oikeata reunaa samaan suuntaan autojen
kanssa ja noudattaisivat samoja liikennesääntöjä
ja -valoja kuin autot?
Maantiepyöräilyä yli 20 vuotta harrastaneena olen
huomannut, kuinka joutuisaa ja turvallista on
liikennöidä maantien tai kadun reunassa, kunhan
kunnioittaa muita tielläliikkujia
(ts.autoilijoita) ja noudattaa sääntöjä.
Nykyiset "pyörätiet" ovat aktiivipyöräilijän
painajainen, ne eivät vastaa mielestäni
tämänpäivän vaatimuksia. Lisäksi luulen, ettei
tämä tilanne ole ainoastaan Espoon ongelma, vaan
että näin on muuallakin.
Ottakaa joukolla kantaa tähän aiheeseen!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olet laiska, siitä se johtuu. Haluat kulkea
lyhintä mahdollista tietä. Pyöräteitä on
mahdotonta sijoittaa siten.
Lopeta siis uhoilu, jos ei kerta polkeminen
kuitenkaan kiinnosta.
Eihän pyöräteitä tarvitsisi enää
mihinkään "sijoittaa", riittäisi että
pyöräilijöitä varten piennarta hiukan
levennettäisiin ja kaupunkialueilla rajattaisiin
kadun reunasta n. metrin kaistale
pyöräliikenteelle. Nämä nykyiset kevyenliikenteen
väylät säilyisivät ennallaan ja reippaat voisivat
mutkitella edelleen sielläkin.
Vaikka olisinkin mielestäsi laiska, on silti 25-
35 km/h vauhtia liikkuvan maantiepyöräilijän
ainoa turvallinen paikka mielestäni ajoradan
oikea reuna! Jos kannanottoni oli mielestäsi
uhoava, sorry! Siinä taisi olla hieman liikaa
arkirealismin tuomaa paatosta. Polkeminen on
kiinnostanut jo yli 20 vuotta ja kiinnostaa
edelleen......
Samaa mieltä, pyörät kuuluvat ehdottomasti
ajoradalle eivätkä jalkakäytäville jotka on
nimetty virheellisesti "kevyenliikenteen
väyliksi". Pyörätiellä vauhtia ei saa pidettyä
yllä läheskään yhtä hyvin ja risteyksissä joutuu
aina arpomaan että tajuaakohan autoilijat nyt
että se kolmio tarkoittaa että myös pyörätieltä
tulijoita pitää väistää. Itse ajan mieluummin
ajoradalla kuin "pyörätiellä" koska se on
joutuisampaa ja sulavampaa.
Olisin itse tuon kirjoittanut. Paitsi, että en
ole polkenut aktiivisesti kun vasta 7 vuotta.
Taidamme olla samasta kaupungista lähtöisin ja
samaan paikkaan päädytty. On tosiaan mukava ajaa
ensin 10 km, että pääsee painonappihelvetistä
pois. Lisäksi unohdit vielä mainita, että nuo
pyöräteiden profiilit ovat aivan erilaisia kuin
maanteillä ja tuon kyllä huomaa vauhdissakin.
Pahimmillaanhan pyörätiet ovat vielä noiden
mainitsemiesi asioiden lisäksi rakennustyömiesten
parkkipaikkoja ja soransäilytyspaikkoja. Hienoin
idea on tämä kunnitain vaihteleva mopolla ajo
kielletty -periaate. Tamperelaisena olin jo
ehtinyt tottua siihen, että kukaan ei päräytä
jostain alikulkutunnelista 70 km/h päälle.
Päättäjät kun ajattelevat, että eihän ne mopot
kulje kuin 45 km/h. Käytännössähän valtaosan
kakaroista mopot on viimeiseen asti viritetty.
Lisäksi on vielä ihmeteltävä asfalttitöiden
tasoa. Viereinen maantie on usein samanikäinen,
mutta ei silti mistään ole lohkeillut ja
haljennut kuten pyörätie, jossa lisäksi kuljetaan
huomattavasti kevyemmällä kalustolla. Ei vain ole
ilmeisesti viitsitty tehdä kunnon pohjia, eihän
sillä niin ole väliä kun ei siellä itse kulje
vaan ajaa jollain ympäristörikoksen merkit
täyttävällä vanhalla taunuksella tai corollalla.
Joku järki noiden pyöräteiden kuntoon saadaan
vasta sitten kun joku ajaa renkaansa johonkin
koloon, haastaa kaupungin oikeuteen ja vielä
voittaa kanteen oikein amerikan tyyliin.
(Muistakaa värvätä kunnollinen määrä
silmnnäkijöitä, jos kaadutte tien huonon kunnon
vuoksi.)
Ai niin ja nuo kevyen liikenteen väylän kyltit.
Nekin on väännelty osoittamaan minne sattuu, eikä
kukaan niitä ole vaivautunut korjaamaan.
...sano komeet toisilleen! Mistä ihmeestä arvasit
meikäläisen olevan "Tompereelta, nääs"? No,
annoin ehkä hieman vinkkiä, jota muusuomalaiset
eivät välttämättä ole tienneet...
Kärsiikö udella, mitä pahaa sinä olet tehnyt kun
olet joutunut tänne "etelän onnelaan, kehäteiden
hektiseen sykkeeseen"? Meikäläisellä se on se
tavallinen tarina työn perässä juoksemisesta,
tosin suunta kyllä heti Manseen päin, kun se vain
on mahdollista. Kyllä kotikaupunki on aina paras!
Mainitsit nuo työkoneet pyörätiellä. Joo, olen
samaa mieltä, lisäksi eteen sattuu luvattoman
usein huonosti merkittyjä kaapeli ym. kaivantoja
jotka hiljaisellakin ajonopeudella tupsahtavat
eteen aivan yllättäen.
Nuo skootterit ovat todellakin tämän alueen
outokummajainen. Päähäni ei mahdu, miksi
moottoriajoneuvolla saa ajaa lähinnä
jalankulkijoille tarkoitetulla väylällä???
Noista vääntyneistä liikennemerkeistä saamme taas
kiittää lähinnä näitä vapaan kasvatuksen
tuotteita, joilla sattuu olemaan ylinergiaa,
keskikaljaa ja tekemisen puutetta. Eivät ne
peltilätkät itsestäänkään mutkalle taivu.
Muitakin outouksia on: Miksi pyörätien täytyy
aina kulkea alikulkutunnelin kautta, vaikket
olisi sinne menossakaan? Eli miksei tunnelin yli
ole rakennettu kaistaa suoraan meneville? Aina,
kun ajat tunnelin suun ohi on olemassa riski,
että joku täräyttää sieltä eteesi.
Miksi pyörätie kulkee useinmiten linja-
autopysäkin editse? Pari kertaa on tullut tiukka
tilanne, kun linja-autoa odottava on astunut
katsomatta eteen juuri ohittaessasi häntä.
Miksi pyöräteitä suunnittelevat eivät toden-
näköisesti itse aja lainkaan pyörällä, vaan
suunnittelevat väylät joko jalankulkijan tai
autoilijan näkökulmasta? Nykyiset pyörätiet ovat
hyviä ja turvallisia olettaen, että ajat 15 km/h
ja omaat silmät takaraivossasikin!
Ei muuta kuin hyvät syksynjatkot sulle!
näkemykseesi. Toisaalta olen katsellut Stadin
julkaisemaa ilmaista pyörätiekarttaa, ja saanut
sieltä hyviä kimmokkeita fillaroinnille. Ennen
itsekin ajoin näitä kantakaupungin "helvetin"
teitä jossa joutuu kilpailemaan autojen,
kävelijöiden kanssa jne.
Olen tässä viimeisen kesän aikana polkenut
suurimmaksi osaksi kuntoiluteitä, jotka ovat
kovia sorateitä suurimmaksi osaksi. Esim. olen
ajanut täältä Vallista Viikin arboretumiin ja
siitä Hertsikkaan jne. Matkalleni on osunut
todella hienoja merimaisemia, peltomaisemia jne.
Ja mikä parasta, suurimmaksi osaksi kaikessa
rauhassa. Ilman autojen mekkalaa tms. Tiet ovat
olleet hyviä harjoittelukilpafillarilleni, ja
vaihtelevia. En kaipaa enään yhtään
kantakaupungissa ajelua.
Täällä Espoossakin pyöräilijän toiveuni toteutuu
vasta, kun lähtee pois "kaupungin" alueelta
Veikkolaan tai Kirkkonummelle päin. Hangon tietä
on hyvä polkea pienellä porukallakin, kun
pientareet ovat todella leveät. Bodom -järven
rannassa ja Nuuksioon päin pyöräillessä löytyy
hyväkuntoisia, kauniissa maisemissa kulkevia ja
mukavasti mutkittelevia maaseututeitä.Taajama-
alueillakin joutuu kuitenkin matkaa taittamaan ja
ajan tietysti muutakin ajoa, kuin pelkkiä
kuntolenkkejä. Siksi toivoisi nykyisiin
pyörätiejärjestelyihin parannuksia.
Asun Uudessa-Seelannissa jonka sanotaan olevan
pyöräilijän paratiisi mutta kyllä asiat on paljon
paremmin Suomessa ainakin silloin kun ei ole
lunta maassa.
Täällä on todella vähän kevyen liikenteen väyliä
joita kutsutaan kylläkin pyöräteiksi (cyclepath),
ja ne on monesti jossain puiston läpi ja sitten
on taas mentävä autojen sekaan.
Autojen sekaan meno onnistuu tietysti hyvin
agressiivisilta kilpa- tai maastopyöräilijältä
mutta jos on vähänkin hitaampi ja ei halua
haistella pakokaasuja niin ei voi muuta kuin
ottaa bussin??
Muutama vuosi sitten matkustin täällä Kiwimaassa
maastopyörälläni ympäriinsä ja huomasin että
autoilijat ei jätä kovin paljoa tilaa joten oli
paljon läheltä piti tilanteita.
Suomessa muistan Espoossa asuessani töihin
mennessäni nauttineeni hiljaisista pyöräteistä ja
linnunlaulusta, onko niillä teillä nyt ruuhkaa?
Tulkaa vain tänne tai Australiaan katsomaan että
ei ole kehumista pyöräteissä, kai sitä on aina
parantamisen varaa Suomen pyöräteissäkin mutta
loppujen lopuksi asiat siellä ovat melko hyvin,
kuten sanoin lumettomana aikana.
Tervehdys KiwimiesNZ.
Espoon ja ehkä koko Suomen pyörätieongelma on
niiden muuttuminen "kevyenliikenteen" -väyliksi,
jonne on ahdettu kaikki ilman moottoria liikkuva
liikenne ne moposkootterit. Keskellä arki- tai
pyhäpäivää ei liikennettä tietenkään millään
ruuhkaksi asti riitä, mutta kyllä kesäaamuisin
ja -iltapäivisin väkeä riittää.
Toinen ongelma on väylien säännöttömyys. Kai
niilläkin liikkumiseen on jonkinlaiset säännöt
tieliikennelaissa määritelty, mutta harva tuntuu
tietävän edes perusasioita, eli oikeanpuoleista
liikennettä. Useimmat menevät siitä, mistä
mahtuvat ja kuvittelevat, että nyt kun ollaan
täällä "pyörätiellä" voidaan mennä miten sattuu,
kun ollaan autoilta "turvassa".
Kolmanneksi, näiden väylien suunnittelussa ei
olla otettu lainkaan huomioon sujuvaa etenemistä.
Lähes kaikkiin risteyksiin on nykyään
ympätty "liikenneturvallisuuden nimissä"
jalankulkijoille painonappivalot, joita pitäisi
painella riippumatta siitä, onko muuta
liikennettä. Nämä valot ovat kyllä hyvät ruuhka-
aikoina, mutta muuten niillä mielestäni
kyseenalaistetaan kansalaisten oma järjenkäyttö.
Ei siis ihme, että punaisia päin kulkeminen
lisääntyy. Kuka viitsii painella valoja
jatkuvasti vihreäksi pahimmillaan 200 m:n välein?
Neljänneksi, useinmiten väylä ei seuraa
lähelläkään ajotien profiilia, vaan seikkailee
sinne tänne ajotien viereisessä pöpelikössä. Tämä
johtunee suunnittelijoiden kuvitelmasta, että "on
hauskempaa pyöräillä, kun tie mutkittelee ja
menee vinkeästi ylös ja alas..." Tämä saattaakin
olla totta perheen pienimpien polkijoiden
mielestä leppoisalla sunnuntaipyöräilyllä, mutta
tasaista etenemistä kaipaavalle
maantiepyöräilijälle se on keljua mutkittelua.
Lopuksi, suurin ongelma on, että vaikka itse
ajaisit sääntöjen mukaan ja tasaista vauhtia, et
koskaan tiedä, mistäpäin joku sinuun törmää. Sen
verran on tapahtunut, että ainakin itse olen
alkanut pelkäämään näitä huipputurvallisia
pyöräteitä. Ajotien reunassa tunnen olevani
sikäli turvassa, että kun noudatan yleisiä
liikennesääntöjä, tulee ainoa mahdollinen uhka
takavasemmalta, tai kolmion takaa.....
Ja ne olen valmis hyväksymään. Oli kuitenkin
mukava kuulla myös valtamerentakaisia kokemuksia
pyöräilystä....niin, omat ongelmansa tuntuvat
olevan kaikkialla...mutta yritetään pärjätä!
Parasta mahdollista jatkoa sulle!
ps: onkos siellä nyt kevät??
Hyvää Kevättä täältä Christchurchista!Olin @ New
Zealand Cycling Conference ja noista asioista
puhuttiin paljonkin.
Suurin ongelma täällä on tosiaan tuo pyöräteiden
puuttuminen kokonaan monesta paikasta joten
pyöräilijät menevät autoilijoiden seassa ja
armoilla!
Itse olen väliaikaisesti onnettomuuden
seurauksena poissa pyörän selästä. Se oli lento-
onnettomuus ja nyt opettelen uudelleen kävelemään
mutta pystyn kuitenkin käyttämään potkupyörää
jonka valmistin itse Eslan potkupyörää mallina
käyttäen. Katso sivut www.slida.iscool.net.
Niitä ei vielä täällä ole joten pikkupojat katsoo
kateellisena ja pyytää jos saisi kokeilla!
Niin että ajan myös potkulautailijoiden asiaa.
Suomi näyttää olevan 20 vuotta Uutta-Seelantia
edellä pyöräilyssä kuten monessa muussakin
asiassa joten yritän saada päättäjiä tulemaan
sinnepäin opintomatkalle tutkimaan miten pitää ja
miten ei pidä tehdä.
Tuo jalankulkijoiden tolloilu pännii täälläkin ja
samanlaista se on kai joka maassa? Pitäis kai
maalata kaistat katuun ja poliisin alkaa sakottaa
jos kulkee väärällä puolen tietä? Ei tosiaankaan
mutta niin kauan kun ei paljon satu
onnettomuuksia niin mitään ei tehdä ...
Joskus miettii Slidalla jalkakäytävällä potkiessa
että pitäis olla joku kunnon torvi ohjaustangossa
jotta voisi säikytellä koko käytävän tukkivat
ryhmät. Mutta se ei saattaisi olla hyvä koska
mainostan samalla kulkiessani potkupyörää
kätevänä kulkuvälineenä enkä halua ihmisten
vihoja niskaani.
Jotenkin kuitenkin pitäisi saada ihmiset
tajuamaan liikennesääntöjen tarpeellisuus mutta
täkäläisten opettamiseen menisi kaikki aika koska
autoilukin täällä on vähän niin ja näin. Paras on
vain olla valppaana koko ajan ja pitää
tilannenopeus. Hyvää Jatkoa Sinnekin
Sen verran jaarittelisin aiheesta "Pyöräily
Suomessa" että jos tarkkoja ollaan, ongelma ei
ole varsinaisesti itsessään pyöräteissä, vaan
siinä, että ne ovat jääneet ajastaan jälkeen.
Liikennemäärät ovat kasvaneet sitten 80 -luvun ja
myös pyörien keskinopeudet. Mikäli kaikki
pyöräteillä liikkuvat noudattaisivat
oikeanpuoleista liikennöintiä, huomioisivat
toisiaan ja ajaisivat n. 15 km/h, ei ongelmia
olisi.
Probleemat alkavat, kun kaikki menevät "minä
itse" -tekniikalla, säännöttömästi ja siihen
lisätään vielä kiihtynyt nopeus.
On selviö, että 25 - 35 km/h keskinopeutta
kulkeva maantiepyöräilijä on pyörätiellä riski
sekä itselleen että muille. On mielestäni
kuitenkin kohtuutonta vaatia häntä ajamaan hiljaa
pyörätiellä, jos vieressä kulkee ajorata, jota
hän nopeutensa puolesta voisi vallan mainiosti
käyttää matkantekoonsa. Maantiepyöräilyn ideahan
on juuri liikkua pyörällä kevyesti mahdollisimman
suurella nopeudella.
Useimmat maantiepyöräilijät ovat kokeneita ajajia
jotka ovat tottuneet ajamaan sovussa autojen
kanssa ja tottuneita käyttämään ajorataa. Miksi
heille ei tarjota lain puitteissa mahdollisuutta
tehdä niin?
Tämähän ei pois-sulkisi varsinaisen pyörätien
käyttöä silloin, kun ei ajeta lenkkivauhtia, tai
kun se liikenneolosuhteiden vuoksi on järkevää.
Nykyinen pyörätien "käyttöpakko" on vain
aiheuttanut sen, että jos poikkeat sieltä oman
matkasi jouduttamiseksi ajoradalle, näkevät
autoilijat siitä hirveän vaivan
ja "kansanpoliisit" veivailevat ikkunoita auki,
kyselevät pyörätien sijaintia, osoittelevat
sormella jne.
Eli tässäkin asiassa peräänkuuluttaisin oman
järjen käyttöä ja joustavampaa suhtautumista.
Kiwi-maan liikennesuunnitelijoille sellaisia
terveisiä, että saavat kyllä ottaa oppia
Suomalaisesta kevyestä liikenteestä, mutta älkää
tehkö väylistä pyöräilijöille pakkopullaa.
Jalankulkijoille omat kävelytiensä,
pyöräilijöille omat kaistat ajoradan reunaan!
Hyvää jatkoa sinulle, KiwimiesNZ! Pikaista
paranemista ja runsaasti potkupyöräkilometrejä!
Täällä esitetyt moitteet tunnistan reiteiltäni
Espoon ja Helsingin alueilta. Hyvää kehitystä on
kuitenkin havaittavissa. Kun matkaa haittaavia
risteyksiä ja liikennevaloja näytti tulevan
jatkuvasti lisää, tuli kakkoskehän ansiosta
kerralla selvä parannus 15 km:n matkaani. Nyt on
vain yksi paha valoton risteys ja yhdet
liikennevalot koko reitillä.
Katuverkko jäsentyy paremmin. Aikoinaan
pääkaupungin kaikki pyöräilyonnettomuudet
tutkittiin. Itse näin yhden tapauksen läheltä.
Nykyään senkin onnettomuuden tapaisia paikkoja on
selvästi vähemmän. Tutkijalautakunta teki hyvää
työtä. Vielä pitäisi saada liikennesäännöt
näillekin väylille...