yhteenmuutto?!

Otsikko ei kuvaa tämän "tarinan" keskeistä sisältöä, kuhan on osa sitä..

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa reilut 2 vuotta, joista ensimmäisen vuoden aikana emme harrastaneet seksiä kertaakaan. Suhde voi ihan hyvin, mutta nyt sitä on alkanut kalvaa liian monet erimielisyydet kummallekin tärkeistä asioista.

Ensiksikin tuo yhteenmutto. Okei, olemme kummatkin 20-vuotiaita, joten mikään kiire muuttaa yhteen ei ole, eikä tarvitse ollakaan. Siltikin, minä sitä kovasti haluaisin ja poikaystäväni ei. Hän sanoo, ettei tiedä koska on valmis siihen, ehkei vielä monen vuodenkaan päästä..syynä se, että hän tarvitsee omaa aikaa, eikä usko, että sitä saisi tarpeeksi, jos asuisimme yhdessä. Sulatan ton jotenkin, muttaa...en haluaisi asua seuraavia 5vuotta yksin ja odotella, josko herra muuttaa joskus mielensä. En halua painostaakaan, mutta on pakosti tullut mieleen, onko tälläisiä ihmisiä (miehiä etenkin?) paljon? Sellaisia, jotka asuvat mielummin yksin ja näkevät tyttöystäväänsä 3-4 kertaa viikossa?

Sitten...tuntuu tyhmältä huomata tässä vaiheessa, että rakastaa toista ihan mielettömän paljon, mutta kun ollaan kuitenkin niin erilaisia. Voiko tästä edes tulla mitään?

Ajatuksen virtaa koko teksti...en nyt pysty parempaan :(
3499
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

omasta mielestä ei kannata hätäillä ton yhteenmuuton kanssa koska siinä saattaa ne välit kiristyä vaa turhan kireiks varsinki kun ootte seurustellu vasta niin vähän aikaa.. ite tein aikanaan mokan kun muutin sillosen tyttöystäväni kans yhteen liian nopeesti ja eihän siitä pidemmän päälle mitää sit tullu muuta kun ero. eli kärsivällisyyttä vaan kyl se odotus sit palkitaan :)

Äänestä

Ei aina mutta usein:

Kun mies sanoo että "ei välttämättä tunne tarvetta vielä pariin vuoteen" se tarkoittaa että "ei aio suostua ainakaan viiteen vuoteen, ja senkin jälkeen mietitään asiaa uudemman kerran".

Jos painostat riittävän kauan, saat ehkä vastauksen joka kuulostaa mieleiseltäsi. Esimerkiksi "on mahdollista, että asutte ensi vuonna yhdessä" vaikka todellisuus on se, että tuolla saa sinut vain hiljaiseksi.

Mieti kahdesti haluatko odottaa. Onko mies sen arvoinen, että haluat pitää hänet vaikka sitten hänen ehdoillaan ja silläkin riskillä että hän nostaa kytkintä? Vai otatko etäisyyttä ja käsket miehen rimpauttaa jos hän joskus keksii mitä tahtoo. Muita vaihtoehtoja sinulla ei näyttäisi olevan.

Äänestä

Että mies ei halua vielä sitoutua sinuun niin vakavasti. Itse en halunnut muuttaa aikoinaan entisen poikaystäväni kanssa yhteen koska en nähnyt meillä pitkää tulevaisuutta. Hän oli vain väliaikainen kainalo ja halusin pitää ovet avoinna sille oikealle prinssille. Hän haluaa vielä miettiä ja tunnustella ootko se oikea. Jos muuttaa yhteen eroaminen on aina vaikeampaa.. Tämä ei ole ainoa oikea totuus, mutta ole varovainen ja lue oikein merkit mitä häneltä saat. Älä elä ruusunpunaisten lasien läpi ja usko kaikkea...ole ovela kuin kettu. Olette nuoria joten älä huoli moisesta.. odota tai vapaudu! ehdotan että olet hänen kanssaa vielä, mutta jos on muitakin merkkejä "sitoutumattomuudesta" niin ole itsellesi rehellinen!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mjauu kirjoitti:

Otsikko ei kuvaa tämän "tarinan" keskeistä sisältöä, kuhan on osa sitä..

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa reilut 2 vuotta, joista ensimmäisen vuoden aikana emme harrastaneet seksiä kertaakaan. Suhde voi ihan hyvin, mutta nyt sitä on alkanut kalvaa liian monet erimielisyydet kummallekin tärkeistä asioista.

Ensiksikin tuo yhteenmutto. Okei, olemme kummatkin 20-vuotiaita, joten mikään kiire muuttaa yhteen ei ole, eikä tarvitse ollakaan. Siltikin, minä sitä kovasti haluaisin ja poikaystäväni ei. Hän sanoo, ettei tiedä koska on valmis siihen, ehkei vielä monen vuodenkaan päästä..syynä se, että hän tarvitsee omaa aikaa, eikä usko, että sitä saisi tarpeeksi, jos asuisimme yhdessä. Sulatan ton jotenkin, muttaa...en haluaisi asua seuraavia 5vuotta yksin ja odotella, josko herra muuttaa joskus mielensä. En halua painostaakaan, mutta on pakosti tullut mieleen, onko tälläisiä ihmisiä (miehiä etenkin?) paljon? Sellaisia, jotka asuvat mielummin yksin ja näkevät tyttöystäväänsä 3-4 kertaa viikossa?

Sitten...tuntuu tyhmältä huomata tässä vaiheessa, että rakastaa toista ihan mielettömän paljon, mutta kun ollaan kuitenkin niin erilaisia. Voiko tästä edes tulla mitään?

Ajatuksen virtaa koko teksti...en nyt pysty parempaan :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu