-paatti ja narsisti

Puolisolleni on tehty monet testit mahdollisesta persoonahäiriöstä, mutta ei saatu häntä persoonahäiriöiseksi. En uskokaan että asia tulee esille psykiatriansairaalassa. Parisuhteessa hänessä on jotain vialla persoonassa: uhkailee, pelottelee, väkivaltainen myös fyysisesti, kääntää asiat omaksi hyväksi, sotkee ja selittää minun pään täysin joten aina olen lopulta minä vikapää.......

Persoonallishäiriöisnen testi kirjoitti:

Puolisolleni on tehty monet testit mahdollisesta persoonahäiriöstä, mutta ei saatu häntä persoonahäiriöiseksi. En uskokaan että asia tulee esille psykiatriansairaalassa. Parisuhteessa hänessä on jotain vialla persoonassa: uhkailee, pelottelee, väkivaltainen myös fyysisesti, kääntää asiat omaksi hyväksi, sotkee ja selittää minun pään täysin joten aina olen lopulta minä vikapää.......

Lue lisää

tuollaisia ovat! ei se ole mikään häiriö.

Persoonallishäiriöisnen testi kirjoitti:

Puolisolleni on tehty monet testit mahdollisesta persoonahäiriöstä, mutta ei saatu häntä persoonahäiriöiseksi. En uskokaan että asia tulee esille psykiatriansairaalassa. Parisuhteessa hänessä on jotain vialla persoonassa: uhkailee, pelottelee, väkivaltainen myös fyysisesti, kääntää asiat omaksi hyväksi, sotkee ja selittää minun pään täysin joten aina olen lopulta minä vikapää.......

Lue lisää

Mitenkähän sinä itse sitten käyttäydyt - oikeasti? Onko aihetta?

En minä uhkaile, pelottele enkä ole väkivaltainen kenellekään. Huom: Piirteetkin puuttuivat. Siis: Maailman tylsin ihminen.

Minunkin puolisoni mielestä minä olen syyllinen vaikka mihin, vaikka olisin ihan hiljaa. Hän voi kuvitella minulle tosi ilkeitä ajatuksianikin ilman että olen ajatellut mitään sinne päinkään. Hän voi riidelläkin kanssani siten, että olen ihan hiljaa toisessa huoneessa ja kuvitella minun osallistuvan riitaan. Eikö kuulosta hauskalta?

.
"Mikä persoonallisuushäiriö on alkoholismi?"

Vissiin niin ;-)

Diagnosointi on ihan oma maailmansa. Jos on pers.häiriö ja dokaa, pannaan kaksi diagnoosia.

Veikko Tähkä teki väitöskirjan (engl.) Alkoholistipersoonallisuus. Yleensä kai ajatellaan, että ei ole erityistä alkoholisti-persoonallisuutta; niin monenlaiset dokaa.
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
"Mikä persoonallisuushäiriö on alkoholismi?"

Vissiin niin ;-)

Diagnosointi on ihan oma maailmansa. Jos on pers.häiriö ja dokaa, pannaan kaksi diagnoosia.

Veikko Tähkä teki väitöskirjan (engl.) Alkoholistipersoonallisuus. Yleensä kai ajatellaan, että ei ole erityistä alkoholisti-persoonallisuutta; niin monenlaiset dokaa.
.

Lue lisää

.
Vuonna 1891 saksalainen J. L. Koch korvasi siihen asti käytetyn ilmauksen moral insanity termillä psykopaattinen inferioriteetti. Vuonna 1915 Kraepelin jakoi psykopatian kahtia. Toinen ryhmä käsitti mm. obsessionaalisia ja seksuaalisesti poikkeavia, toinen ryhmä seitsemän kategoriaa, joista kolme oli sellaista jotka tulevat lähelle nykyistä käytäntöä: 1) valehtelijat ja huijarit (Luegner und Schwindler), 2) antisosiaaliset (Gesellschaftsfeinde), 3) riidanhaluiset (Streitsuechtige). Antisosiaaliset on edeltäjänä nykyiselle tautiluokituksissa sovelletulle käytännölle. Vuonna 1909 saksalainen K. Birnbaum esitti termin sosiopaatti, joka kattoi psykopatia-ryhmän enemmistön.

Vuonna 1923 saksalainen psykiatri Kurt Schneider (1887–1967) jakoi vaikutusvaltaisessa kirjassaan Die psychopathischen Personlichkeiten (9. englanninkielinen painos 1958) psykopaatit kymmeneen ryhmään, jolla on yhteyksiä nykyiseen persoonallisuushäiriö-luokitukseen. Martti Kaila esittää koko komeuden Mielitaudeissaan (1956); otsikkona on Luonnevikaisuus (psykopatia).

.1. Hypertyymiset eli kiihkomieliset psykopaatit
.2. Depressiiviset eli masentuneet psykopaatit
.3. Itse-epävarmat psykopaatit
.4. Fanaattiset psykopaatit
.5. Itseään tehostavat psykopaatit
.6. Mielialaltaan herkäst psykopaatit
.7. Räjähtävät psykopaatit
.8. Tunteettomat psykopaatit
.9. Heikkotahtoiset psykopaatit
10. Asteeniset psykopaatit

Ei mitään uutta mollukan alla. Kun vedetään -paatti pois ja korvataan se sanalla persoonallisuushäiriö, saadaan nyky-diagnostiikkaa! Esim. 2. on suunnilleen sama kuin DSM-IV:n koe-diagnoosi depressiivinen persoonallisuushäiriö.
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
"Mikä persoonallisuushäiriö on alkoholismi?"

Vissiin niin ;-)

Diagnosointi on ihan oma maailmansa. Jos on pers.häiriö ja dokaa, pannaan kaksi diagnoosia.

Veikko Tähkä teki väitöskirjan (engl.) Alkoholistipersoonallisuus. Yleensä kai ajatellaan, että ei ole erityistä alkoholisti-persoonallisuutta; niin monenlaiset dokaa.
.

Lue lisää

Päättelen tuosta:
Toiset hoitavat persoonallisuushäiriötään alkoholilla.
Persoonallisuushäiriön hoito ei poista alkoholismia.

Miten muuten persoonallisuushäiriötä hoidetaan, kun ihminen on melko vaikeasti muutettavissa miksikään muuksi kuin on? Kasvatetaan aikuisesta aikuinen? (kunhan ihmettelen)
Laitetaan ne elämään itsekseen, että joutuvat selviytymään yksinkin (jos eivät koskaan ole joutuneet sitä opettelemaan)- mieluummin autiolle saarelle. Jotain siihen suuntaanko?

Jos persoonallisuushäiriö hoidetaan, jääkö jäljelle mukava alkoholisti, joka muka luopuisi valheistaan (syiksi juoda)? Ilmeisesti ei kuitenkaan, koska se toinen sairaus jäisi jäljelle. Kai ne vierotusoireet palaavat joka tapauksessa, jos tauti on niin pitkällä. Joka kerta pahempina. Jos vastassa on läheisillä jokin psykoottinen tila, niin kuinka ihmeessä samassa taloudessa elävät voivat niistä selvitä. Pitääkö olla varautunut suurinpiirtein tilaamaan poliisi, ambulanssi tms. Tulee mieleen vain, että "pakene niin pitkälle kuin pääset", ennenkuin ne vieroitusoireet tulevat. Kuulostaako järkevältä?

Alkoholisti itse tietenkin lupaa 9 hyvää ja 10 kaunista lopetettuaan juomisen eikä ymmärrä, että sellaisia vierotusoireita on edes tulossa. Miten suhtautua tällaisiin lupauksiin? Turha sanoa, ettei tuo tila tule jatkumaan kuin sen 3 kuukautta. Eivät ne usko. Eivät pysty käsittämään sitäkään, miksi heidät käsketään jättämään yksin. Ettei toisten tarvitse hukkua heidän kanssaan samaan suohon, koska eivät he itse koe edes olevansa millään suolla. Eihän heillä ole sairauden tuntua.

Ulkopuolista apua hakevat läheiset todistavat näille olevansa itse sairaita. Minusta näiden ajatusmaailma sinällään on jo uskomaton.

Utelias minä kirjoitti:

Päättelen tuosta:
Toiset hoitavat persoonallisuushäiriötään alkoholilla.
Persoonallisuushäiriön hoito ei poista alkoholismia.

Miten muuten persoonallisuushäiriötä hoidetaan, kun ihminen on melko vaikeasti muutettavissa miksikään muuksi kuin on? Kasvatetaan aikuisesta aikuinen? (kunhan ihmettelen)
Laitetaan ne elämään itsekseen, että joutuvat selviytymään yksinkin (jos eivät koskaan ole joutuneet sitä opettelemaan)- mieluummin autiolle saarelle. Jotain siihen suuntaanko?

Jos persoonallisuushäiriö hoidetaan, jääkö jäljelle mukava alkoholisti, joka muka luopuisi valheistaan (syiksi juoda)? Ilmeisesti ei kuitenkaan, koska se toinen sairaus jäisi jäljelle. Kai ne vierotusoireet palaavat joka tapauksessa, jos tauti on niin pitkällä. Joka kerta pahempina. Jos vastassa on läheisillä jokin psykoottinen tila, niin kuinka ihmeessä samassa taloudessa elävät voivat niistä selvitä. Pitääkö olla varautunut suurinpiirtein tilaamaan poliisi, ambulanssi tms. Tulee mieleen vain, että "pakene niin pitkälle kuin pääset", ennenkuin ne vieroitusoireet tulevat. Kuulostaako järkevältä?

Alkoholisti itse tietenkin lupaa 9 hyvää ja 10 kaunista lopetettuaan juomisen eikä ymmärrä, että sellaisia vierotusoireita on edes tulossa. Miten suhtautua tällaisiin lupauksiin? Turha sanoa, ettei tuo tila tule jatkumaan kuin sen 3 kuukautta. Eivät ne usko. Eivät pysty käsittämään sitäkään, miksi heidät käsketään jättämään yksin. Ettei toisten tarvitse hukkua heidän kanssaan samaan suohon, koska eivät he itse koe edes olevansa millään suolla. Eihän heillä ole sairauden tuntua.

Ulkopuolista apua hakevat läheiset todistavat näille olevansa itse sairaita. Minusta näiden ajatusmaailma sinällään on jo uskomaton.

Lue lisää

.
Tuosta tulee mieleen, että kirjoittaja mieltäisi ns. persoonallisuushäiriöiset ylen kummallisina.

Kun puhutaan persoonallisuushäiriöistä, tulisi täsmentää, varsinkin kun nimike on sisäisesti ristiriitainen.
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Tuosta tulee mieleen, että kirjoittaja mieltäisi ns. persoonallisuushäiriöiset ylen kummallisina.

Kun puhutaan persoonallisuushäiriöistä, tulisi täsmentää, varsinkin kun nimike on sisäisesti ristiriitainen.
.

Lue lisää

Ihmisen lajikehitys on jäänyt pahasti kesken, kun väkivaltaan taipuvaisille ei ole kehittynyt sarvia.
Valehtelijoille olisi myös kätevää, jos niille kasvaisi pitkä nenä. Ehkä ne huomaisivat itsekin...

Psykopatologia kirjoitti:

.
Vuonna 1891 saksalainen J. L. Koch korvasi siihen asti käytetyn ilmauksen moral insanity termillä psykopaattinen inferioriteetti. Vuonna 1915 Kraepelin jakoi psykopatian kahtia. Toinen ryhmä käsitti mm. obsessionaalisia ja seksuaalisesti poikkeavia, toinen ryhmä seitsemän kategoriaa, joista kolme oli sellaista jotka tulevat lähelle nykyistä käytäntöä: 1) valehtelijat ja huijarit (Luegner und Schwindler), 2) antisosiaaliset (Gesellschaftsfeinde), 3) riidanhaluiset (Streitsuechtige). Antisosiaaliset on edeltäjänä nykyiselle tautiluokituksissa sovelletulle käytännölle. Vuonna 1909 saksalainen K. Birnbaum esitti termin sosiopaatti, joka kattoi psykopatia-ryhmän enemmistön.

Vuonna 1923 saksalainen psykiatri Kurt Schneider (1887–1967) jakoi vaikutusvaltaisessa kirjassaan Die psychopathischen Personlichkeiten (9. englanninkielinen painos 1958) psykopaatit kymmeneen ryhmään, jolla on yhteyksiä nykyiseen persoonallisuushäiriö-luokitukseen. Martti Kaila esittää koko komeuden Mielitaudeissaan (1956); otsikkona on Luonnevikaisuus (psykopatia).

.1. Hypertyymiset eli kiihkomieliset psykopaatit
.2. Depressiiviset eli masentuneet psykopaatit
.3. Itse-epävarmat psykopaatit
.4. Fanaattiset psykopaatit
.5. Itseään tehostavat psykopaatit
.6. Mielialaltaan herkäst psykopaatit
.7. Räjähtävät psykopaatit
.8. Tunteettomat psykopaatit
.9. Heikkotahtoiset psykopaatit
10. Asteeniset psykopaatit

Ei mitään uutta mollukan alla. Kun vedetään -paatti pois ja korvataan se sanalla persoonallisuushäiriö, saadaan nyky-diagnostiikkaa! Esim. 2. on suunnilleen sama kuin DSM-IV:n koe-diagnoosi depressiivinen persoonallisuushäiriö.
.

Lue lisää

Syvyyspsykologia on niin monisyinen alue, ettei teologin pätevyydellä tehdä aina oikeita dg:ja.
Kuitenkin monet uskovaiset ovat tarttuneet Raimo Mäkelän kirjaan kuin hukkuva ojenkorteen.

Naamiona terve mieli kirjaa käytetään innolla lyömäaseena jopa täysin tuntemattomia ihmisiä vastaan.
On tässä selvää edistystäkin nähtävissä. em. kirjassa on vähemmän ristiriitaisuuksia
kuin Raamatussa; faktan ja fiktion suhteen.

capt.cöpenick kirjoitti:

Syvyyspsykologia on niin monisyinen alue, ettei teologin pätevyydellä tehdä aina oikeita dg:ja.
Kuitenkin monet uskovaiset ovat tarttuneet Raimo Mäkelän kirjaan kuin hukkuva ojenkorteen.

Naamiona terve mieli kirjaa käytetään innolla lyömäaseena jopa täysin tuntemattomia ihmisiä vastaan.
On tässä selvää edistystäkin nähtävissä. em. kirjassa on vähemmän ristiriitaisuuksia
kuin Raamatussa; faktan ja fiktion suhteen.

Lue lisää

"em. kirjassa on vähemmän ristiriitaisuuksia
kuin Raamatussa; faktan ja fiktion suhteen."

Vedoten ei sen enempään, eikä vähempään, kuin epätäydellisyyslauseeseen, ristiriita syntyy, kun lukija ei ymmärrä lukemaansa.

capt.cöpenick kirjoitti:

Syvyyspsykologia on niin monisyinen alue, ettei teologin pätevyydellä tehdä aina oikeita dg:ja.
Kuitenkin monet uskovaiset ovat tarttuneet Raimo Mäkelän kirjaan kuin hukkuva ojenkorteen.

Naamiona terve mieli kirjaa käytetään innolla lyömäaseena jopa täysin tuntemattomia ihmisiä vastaan.
On tässä selvää edistystäkin nähtävissä. em. kirjassa on vähemmän ristiriitaisuuksia
kuin Raamatussa; faktan ja fiktion suhteen.

Lue lisää

.
Minulla on tarkoituksena kirjoittaa tieteellinen kirja-sarja persoonallisuushäiriöstä, ensiksi rajatilasta. Mutta siitä tulee niin tieteellinen, että rahvas sitä tuskin lukee.
.

.
Tänne vaan joukkoon tummaan!

Laitoin kirjoituksen Hesariinkin (Mielipiteeseen); saa nähdä julkaisevatko.
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Tänne vaan joukkoon tummaan!

Laitoin kirjoituksen Hesariinkin (Mielipiteeseen); saa nähdä julkaisevatko.
.

Miten sen asian oivaltaminen, että elää täysikasvuisen lapsen kanssa, helpottaa kenenkään elämää?
Jos henkinen kehitys on pysähtynyt vaikkapa murrosiän asteelle "isän läsnäolon puutteesta johtuen" niin mikä ilouutinen se sitten on? Ja millaisen henkisen perinnön tällainen isä jättää omille murrosikäisille pojilleen? Poikien on kyllä helppo käsittää, että isällä on sama kehitysvaihe menossa kuin heilläkin. Senkun vertaavat omaan käytökseensä.

Parisuhdeterapeutin näkemys asiaan on tyly: Suurin lapsi vie liikaa huomiota oikeilta lapsilta. Äidin voimavarat kuuluvat lapsille eikä kaiken huomion vievälle aikuiselle. No minä olen sitten taas muuntanut totuutta: Kirjaimellisesti sanoma oli, ettei ole mitään syytä olla eroamatta siitä lapsen tasolle jääneestä aikuisesta - jopa työpaikan menetys(oman yrityksen alasajo siinä kaiken muun ohessa) ei saanut olla esteenä.

Nyt se ylikasvanut lapsi kieriskelee suuren epätietoisuuden vallassa sanoman kuultuaan ja on itse menossa kuulemaan samalta tyypiltä vastausta kysymykseen: Miksi?

Siinä syy uteliaisuuteeni. Kuinka suhtautua, kun ei oikein mielestäni voi suhtautua mitenkään. Olla vaan ja ihmetellä. Ymmärtäähän näitä ei voi eikä asettua näiden asemaan.

Minusta on hirvittävän inhottavaa nimitellä omia perheenjäseniäni miksikään. Oman puolison nimeäminen edes alkoholistiksi on melko rankkaa, saati sitten alkaa puhumaan jostain muista persoonallisuushäiriöistä ja nimeämään niitä - ilman koulutusta ja mielenterveysalan pätevyyttä. Ja kun sairaskin on vielä omasta mielestään terve ja riittävän tahdonvoimainen muuttamaan itseään omin avuin. Mikä ei ole totta.

Utelias minä kirjoitti:

Miten sen asian oivaltaminen, että elää täysikasvuisen lapsen kanssa, helpottaa kenenkään elämää?
Jos henkinen kehitys on pysähtynyt vaikkapa murrosiän asteelle "isän läsnäolon puutteesta johtuen" niin mikä ilouutinen se sitten on? Ja millaisen henkisen perinnön tällainen isä jättää omille murrosikäisille pojilleen? Poikien on kyllä helppo käsittää, että isällä on sama kehitysvaihe menossa kuin heilläkin. Senkun vertaavat omaan käytökseensä.

Parisuhdeterapeutin näkemys asiaan on tyly: Suurin lapsi vie liikaa huomiota oikeilta lapsilta. Äidin voimavarat kuuluvat lapsille eikä kaiken huomion vievälle aikuiselle. No minä olen sitten taas muuntanut totuutta: Kirjaimellisesti sanoma oli, ettei ole mitään syytä olla eroamatta siitä lapsen tasolle jääneestä aikuisesta - jopa työpaikan menetys(oman yrityksen alasajo siinä kaiken muun ohessa) ei saanut olla esteenä.

Nyt se ylikasvanut lapsi kieriskelee suuren epätietoisuuden vallassa sanoman kuultuaan ja on itse menossa kuulemaan samalta tyypiltä vastausta kysymykseen: Miksi?

Siinä syy uteliaisuuteeni. Kuinka suhtautua, kun ei oikein mielestäni voi suhtautua mitenkään. Olla vaan ja ihmetellä. Ymmärtäähän näitä ei voi eikä asettua näiden asemaan.

Minusta on hirvittävän inhottavaa nimitellä omia perheenjäseniäni miksikään. Oman puolison nimeäminen edes alkoholistiksi on melko rankkaa, saati sitten alkaa puhumaan jostain muista persoonallisuushäiriöistä ja nimeämään niitä - ilman koulutusta ja mielenterveysalan pätevyyttä. Ja kun sairaskin on vielä omasta mielestään terve ja riittävän tahdonvoimainen muuttamaan itseään omin avuin. Mikä ei ole totta.

Lue lisää

.
tai kasvun pysähtyminen siis on kyseessä; ei sairaus!
.

Utelias minä kirjoitti:

Miten sen asian oivaltaminen, että elää täysikasvuisen lapsen kanssa, helpottaa kenenkään elämää?
Jos henkinen kehitys on pysähtynyt vaikkapa murrosiän asteelle "isän läsnäolon puutteesta johtuen" niin mikä ilouutinen se sitten on? Ja millaisen henkisen perinnön tällainen isä jättää omille murrosikäisille pojilleen? Poikien on kyllä helppo käsittää, että isällä on sama kehitysvaihe menossa kuin heilläkin. Senkun vertaavat omaan käytökseensä.

Parisuhdeterapeutin näkemys asiaan on tyly: Suurin lapsi vie liikaa huomiota oikeilta lapsilta. Äidin voimavarat kuuluvat lapsille eikä kaiken huomion vievälle aikuiselle. No minä olen sitten taas muuntanut totuutta: Kirjaimellisesti sanoma oli, ettei ole mitään syytä olla eroamatta siitä lapsen tasolle jääneestä aikuisesta - jopa työpaikan menetys(oman yrityksen alasajo siinä kaiken muun ohessa) ei saanut olla esteenä.

Nyt se ylikasvanut lapsi kieriskelee suuren epätietoisuuden vallassa sanoman kuultuaan ja on itse menossa kuulemaan samalta tyypiltä vastausta kysymykseen: Miksi?

Siinä syy uteliaisuuteeni. Kuinka suhtautua, kun ei oikein mielestäni voi suhtautua mitenkään. Olla vaan ja ihmetellä. Ymmärtäähän näitä ei voi eikä asettua näiden asemaan.

Minusta on hirvittävän inhottavaa nimitellä omia perheenjäseniäni miksikään. Oman puolison nimeäminen edes alkoholistiksi on melko rankkaa, saati sitten alkaa puhumaan jostain muista persoonallisuushäiriöistä ja nimeämään niitä - ilman koulutusta ja mielenterveysalan pätevyyttä. Ja kun sairaskin on vielä omasta mielestään terve ja riittävän tahdonvoimainen muuttamaan itseään omin avuin. Mikä ei ole totta.

Lue lisää

En ainakaan huomannut antaneeni viestissäni sellaista kuvaa.

Läheisillä kuitenkin on tarve jollakin tavoin etsiä syitä ja selityksiä oudolle ja heitä uuvuttavalle käyttäytymiselle. Tärkeän/rakkaan ihmisen ajatteleminen paatuneena psykopaattina ei ole välttämättä kovin helppoa - etenkin, kun itsellä on monivuotinen kokemus siitä, ettei kyseinen ihminen ole mitenkään paatunut eikä vailla 'omaatuntoa'.
Kyllä mielestäni tosiaankin läheisten kannalta on tärkeä tieto tuo, etteivät narsismi ja psykopatia ole sama asia.

En osaa sanoa kuinka sellaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua. Läheskään aina ratkaisu ei ole siinä, että lähde tiehesi ja unohda koko ihminen. Takana voi olla pitkä yhteinen elämä tai narsisti voi olla oma vanhempi.
Mielestäni juuri läheisiä auttaa se, että hankalan ihmisen käyttäytymisestä voidaan puhua ja heille annetaan käsitteitä, joilla puhua; vaikkapa narsismi, sosiopatia ja psykopatia. Ja sitten mietitään mitä eroa niillä on ja mistä mahdollisesti oman läheisen kohdalla on kysymys.

Sellainen pohdiskelu auttaa narsistin 'uhreja' heidän eheytymisessään. Samoin kuin heitä auttaa, jos edes jollakin tavoin löytävät jotakin syitä ja selityksiä itsensä ulkopuolelta. Läheiset tarvitsevat sitä, että 'diagnosoivat' narsistia saadakseen narsistin heissä aiheuttaman kaaoksen edes jollakin tavoin hallintaansa ja selviytyäkseen siitä ulos.

Jos on vuosikaudet etsiskellyt syitä itsestään narsistin auliisti opastaessa ja osoittaessa läheisissään vaikka mitä syitä, on hyvin terapeuttista päästä vaiheeseen, jossa uskaltaakin löytää syitä narsistista ja jopa saada asioille sanoja - nimityksiä.

Mirri

ilouutinen. kirjoitti:

En ainakaan huomannut antaneeni viestissäni sellaista kuvaa.

Läheisillä kuitenkin on tarve jollakin tavoin etsiä syitä ja selityksiä oudolle ja heitä uuvuttavalle käyttäytymiselle. Tärkeän/rakkaan ihmisen ajatteleminen paatuneena psykopaattina ei ole välttämättä kovin helppoa - etenkin, kun itsellä on monivuotinen kokemus siitä, ettei kyseinen ihminen ole mitenkään paatunut eikä vailla 'omaatuntoa'.
Kyllä mielestäni tosiaankin läheisten kannalta on tärkeä tieto tuo, etteivät narsismi ja psykopatia ole sama asia.

En osaa sanoa kuinka sellaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua. Läheskään aina ratkaisu ei ole siinä, että lähde tiehesi ja unohda koko ihminen. Takana voi olla pitkä yhteinen elämä tai narsisti voi olla oma vanhempi.
Mielestäni juuri läheisiä auttaa se, että hankalan ihmisen käyttäytymisestä voidaan puhua ja heille annetaan käsitteitä, joilla puhua; vaikkapa narsismi, sosiopatia ja psykopatia. Ja sitten mietitään mitä eroa niillä on ja mistä mahdollisesti oman läheisen kohdalla on kysymys.

Sellainen pohdiskelu auttaa narsistin 'uhreja' heidän eheytymisessään. Samoin kuin heitä auttaa, jos edes jollakin tavoin löytävät jotakin syitä ja selityksiä itsensä ulkopuolelta. Läheiset tarvitsevat sitä, että 'diagnosoivat' narsistia saadakseen narsistin heissä aiheuttaman kaaoksen edes jollakin tavoin hallintaansa ja selviytyäkseen siitä ulos.

Jos on vuosikaudet etsiskellyt syitä itsestään narsistin auliisti opastaessa ja osoittaessa läheisissään vaikka mitä syitä, on hyvin terapeuttista päästä vaiheeseen, jossa uskaltaakin löytää syitä narsistista ja jopa saada asioille sanoja - nimityksiä.

Mirri

Lue lisää

Kyllähän parisuhteessa lähteminen on oikein hyvä käytännön ratkaisu. Se vaan valitettavasti ei aina ratkaise kaikkea. Mitä pitempi suhde on ollut, sitä vähemmän se ratkaisee. Tai tarkemmin sanottuna sitä pitempi toipumis- ja asioiden jäsentelyaika kaikkine käsitteineen tarvitaan.

Ja sitten ovat lapset, joilla narsisti on ja pysyy isänä/äitinä. Heillä on oikeus kaikkeen mahdolliseen saatavilla olevaan tukeen, myös toiselta vanhemmaltaan. Niinpä narsismi ei välttämättä ollenkaan katoa omasta elämästä sillä, että lähtee tiehensä narsistin luota. Sen sijaan elinikäinen vanhemmuus on sitoumus, joka panee olemaan lasten tukena ihan niin kauan kuin nämä tekevät töitä oman narsistin 'uhriutensa' kanssa.

Mirri

Psykopatologia kirjoitti:

.
tai kasvun pysähtyminen siis on kyseessä; ei sairaus!
.

Uskonhan minä tuon. Ei kuulosta epäuskottavalta.

Narsisteja olen tavannut, kukapa ei olisi. Ne ovat hiukan erilaisia, mutta omalla tavallaan myös "läpinäkyviä" kaikesta viehätysvoimastaan huolimatta. Eri ilmiöksi mieltäisin kokemuksieni perusteella kuitenkin, vaikka monessa asiassa on yhtäläisyyksiäkin.
Todennäköisen narsistin puolison kanssa olen jutellut paljonkin. Hän kokee meidän puhuvan samasta ilmiöstä. Minusta kaikki ei täsmää. Ilmeisesti oikea havainto.

epäselvästi. kirjoitti:

Kyllähän parisuhteessa lähteminen on oikein hyvä käytännön ratkaisu. Se vaan valitettavasti ei aina ratkaise kaikkea. Mitä pitempi suhde on ollut, sitä vähemmän se ratkaisee. Tai tarkemmin sanottuna sitä pitempi toipumis- ja asioiden jäsentelyaika kaikkine käsitteineen tarvitaan.

Ja sitten ovat lapset, joilla narsisti on ja pysyy isänä/äitinä. Heillä on oikeus kaikkeen mahdolliseen saatavilla olevaan tukeen, myös toiselta vanhemmaltaan. Niinpä narsismi ei välttämättä ollenkaan katoa omasta elämästä sillä, että lähtee tiehensä narsistin luota. Sen sijaan elinikäinen vanhemmuus on sitoumus, joka panee olemaan lasten tukena ihan niin kauan kuin nämä tekevät töitä oman narsistin 'uhriutensa' kanssa.

Mirri

Lue lisää

.
Vaikka "puhtaasti" narsistinen (so. ei-psykopaattinen) ei olisikaan varsinaisesti julma, voi hänen kanssaan olla hankala elää, koska hän saattaa olla kovapäinen kaiken uuden oivaltamisen suhteen. So. esim. jos hän näkee omia vikojaan muissa (projektio) tai lumeperustelee (rationalisoi) omaa käyttäytymistään muiden (luulotellulla) huonotapaisuudella, menevät persoonat helposti sekaisin kaikkien (myös "uhrin") päässä.
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Vaikka "puhtaasti" narsistinen (so. ei-psykopaattinen) ei olisikaan varsinaisesti julma, voi hänen kanssaan olla hankala elää, koska hän saattaa olla kovapäinen kaiken uuden oivaltamisen suhteen. So. esim. jos hän näkee omia vikojaan muissa (projektio) tai lumeperustelee (rationalisoi) omaa käyttäytymistään muiden (luulotellulla) huonotapaisuudella, menevät persoonat helposti sekaisin kaikkien (myös "uhrin") päässä.
.

Lue lisää

Tuo tavallaan pätee myös siihen keskenkasvuiseen. Vaikea hahmottaa sitä eroa, mutta jokin näissä tyypeissä on erona. En osaa kyllä keksiä mikä. Luulen, että niitä tyyppejä sotketaan toisiinsa. Olenkohan ihan väärässä? Näen kyllä eron selvästi, kun tunnen tyypit elävässä elämässä.

Utelias minä kirjoitti:

Tuo tavallaan pätee myös siihen keskenkasvuiseen. Vaikea hahmottaa sitä eroa, mutta jokin näissä tyypeissä on erona. En osaa kyllä keksiä mikä. Luulen, että niitä tyyppejä sotketaan toisiinsa. Olenkohan ihan väärässä? Näen kyllä eron selvästi, kun tunnen tyypit elävässä elämässä.

Lue lisää

.
Ei pastori Mäkeläkään erota!

Käytännössä sosiopaatti vetää kamaa ja voi tappaa.

Valkokaulus-psykopaatti vie hyvin omantunnoin lesken viimeiset ruokarahat ja sukkamehut.

Narsistinen (esim. Kekkonen) elää lainkuuliaisesti ja kirjoittelee myllykirjeitä.
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Ei pastori Mäkeläkään erota!

Käytännössä sosiopaatti vetää kamaa ja voi tappaa.

Valkokaulus-psykopaatti vie hyvin omantunnoin lesken viimeiset ruokarahat ja sukkamehut.

Narsistinen (esim. Kekkonen) elää lainkuuliaisesti ja kirjoittelee myllykirjeitä.
.

Lue lisää

Kekkosellakin oli valtaisa suosio. Niin näillä tosielämän narsisteillakin. Joskus parikymmentävuotta sitten rakastuin sellaiseen päätä pahkaa, kun en tiennyt sellaisia olevan olemassakaan. Pikkuhiljaa -parissa vuodessa- valkeni kyllä, että paras häipyä mahdollisimman kauas ja tavoittamattomiin. Ystäväni miestä arvelin samaan sarjaan kuuluvaksi ja ihmettelin, mistä sille niitä naisia riittää. Enköhän eräänä kauniina päivänä huomannut olevani "maalitauluna" - onneksi normaali ihminen ei lankea ystäviensä puolisoihin eikä tee muitakaan ikäviä seurauksia aiheuttavia tekoja. Helvetillisen taitavia ovat. Normaalin ihmisen rajoista ei tietoakaan. Itse omasta mielestään äärimmäisen kunniallisia. Muita arvostelevat paljon viattomammistakin virheistä. Toisilla ei ole samoja oikeuksia, joita antavat itselleen. Äkkipäätään näyttävät ihan täyspäisiltä.
Jostain syystä pystyn helposti kuvittelemaan näillä olevan pirullisen kääntöpuolen omille läheisilleen, vaikken sellaisen kanssa ole asunut. Ystäväni kertoma kyllä on vahvistanut olettamukseni oikeaksi.

Murrosikäinen ei ole samanlainen, vaikkakin hankala. Vihan tunteiden hallitsemattomuus tekee kyllä elämän murrosikäisen aikuisen kanssa hankalaksi. Ja tunne-elämän vaihtelu äärimmäisyydestä toiseen - muut ei pysy perässä. Henkiseen väkivaltaan iskeminen vaikka näytellyllä vihalla on tehokasta, mutta kun kyseessä on myös alkoholisti, se riemastuu saadessaan syyn juoda. Ei kannata puutua mitenkään eikä oikein mihinkään, kun leikkikaveriahan nämä ovat vailla.

Tällälaillahan me tavalliset ihmiset pohdimme tietysti kanssaihmisiämme ja olemme varmaan paljossa väärässä. Mistä toden totta näitä lopulta toisistaan erottaa. Kun sitten on vielä ne kaikki muutkin vaihtoehdot. Eikä se nyt varmaan hirveän vakavaa ole, vaikka puhuisimmekin näistä väärillä nimillä. Eihän tosiaan Mäkeläkään kaikkia erota.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Ei pastori Mäkeläkään erota!

Käytännössä sosiopaatti vetää kamaa ja voi tappaa.

Valkokaulus-psykopaatti vie hyvin omantunnoin lesken viimeiset ruokarahat ja sukkamehut.

Narsistinen (esim. Kekkonen) elää lainkuuliaisesti ja kirjoittelee myllykirjeitä.
.

Lue lisää

"Käytännössä sosiopaatti vetää kamaa ja voi tappaa."

Tai meillä päin: vetää viinaa ja kaataa naisia.