Kun etävanhempi menee uudestaan naimisiin ja muuttaa uuden puolison omistamaan taloon,vaikuttaako talon arvo elatusmaksujen suuruuteen?
Lainalyhennyshän lasketaan puoliksi ja se otetaan as.menoina huomioon.
Kiitos vastauksesta,jos joku tietää!!
Lainalyhennyshän lasketaan puoliksi ja se otetaan as.menoina huomioon.
Kiitos vastauksesta,jos joku tietää!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Riippuu miten on määritetty vanhempien elatuskyky kun heidän osuuksiaan lapsen elatukseen on laskettu.
Jos on käytetty yleisintä, eli pelkästään nettotulojen suhdetta... kuvaamallasi asialla ei ole merkitystä.
Mutta jos jouduttu käyttämään hieman työläämpää tapaa, jossa aloitetaan nettotuloista, joista sitten vähennetään pakolliset menot (vaatteet, asuminen, terveydenhoito, työmatkat, jne.), ja loppu summa on ns. "vapaata rahaa".
Sama laskuharjoitus lähivanhemmalle, ja siitä jäljelle jäävästä summasta kumpikin vanhempi sitten hoitaa lapsen elatusta... eli, etävanhempi osuutensa siinä suhteessa kuin tuosta "vapaasta rahasta" (tämä on sitten mun keksimä termi, saattaa lastenvalvoja ihmetellä jos siteeraatte) saadaan lasketuksi.
Tässä jälkimmäisessä tapauksessa sillä on vaikutusta, jos etävanhemman asumismenot laskevat huomattavasti ... tai nousevat. Sama logiikka pätee myös lähivanhempaan, eli joissain tilanteissa hänen maksukykynsä voi parantua ja etävanemman maksamat elarit laskea.
Muutoksen muuten on oltava merkittävä, käytännössä yli 20%.
Eli ap. muuttaa kalliiseen asuntoon ja kysyy voiko saada alennusta maksuista, jotka on tarkoitettu LASTEN elämiseen ja näin lasten äidin tulisi rahoittaa enimmäkseen yksin lastensa elämisen, jos kykenee. Olisikohan jotain muuta mistä voisi tinkiä? Yhteiskunnanko tulisi antaa enemmän rahallista tukea yh-lapsille, koska lasten isä haluaa asua kalliimmin? Mutta kuten jo alussa kirjoitin, että en usko asunnon tai uuden talolainan vaikuttavan elarimaksujen alenemiseen, sillä se on itse aiheutettu ja ei mikään PAKOLLINEN itsestä riippumaton suurentunut rahameno.
YLEENSÄ se ei vaikutakaan, koska vanhempien maksukyky on määritetty yksinkertaisesti nettotulojen mukaan. Siitä kuukaudessa käteenjäävästä osasta jokin EUR summa menee elareihin, ja kukin itse päättää miten lopun tuloistaan jakaa ja missä suhteessa (asuntoon, autoon, vaatteisiin, harrastuksiin, matkusteluun jne.).
JOSKUS tuo laskenta ei anna oikeudenmukaista tulemaa, tai ole edes mahdollinen. Näissä tapauksissa usein henkilö jo elää sosiaalituen varassa. Jos katsotaan heidän kohdallaan pelkästään nettotulojen suhdetta, voivat tulot olla niin pienet ettei elareiden jälkeen jää enää rahaa ns. pakollisiin minimi menoihin. Tällaisessa tilanteessa elävät ihmiset eivät noin vain muuta kalliiseen asuntoon, vaikka tahtoisivatkin.
Paremminkin näissä tapauksissa henkilön tulotaso kohenee (saa töitä, tai suoriutuu esim. velkasaneerauksesta, tai muuttaa yksiin toisen kanssa eikä tarvitse maksaa kalliimpaa yksiön vuokraa), jolloin maksukyky paranee ja elarit nousevat... kuten yllä kirjoitin toiseen vastaavan tyyppiseen avaukseen.
Maksimissaanhan kunta tulee vastaan noin 130 EUR/kk/lapsi, jos etävanhemman maksukyky (tai halu) ei riitä.
Saman voisi kysyä toisin päin: vaikuttaako saatuun elatusavun määrään, jos lähivanhempi ostaa yli sadan neliön asunnon itselleen ja yhdelle lapselle, ja laina on rahoitettu tappiin asti ts. suurin mitä pankki hlön tuloilla ja menoilla hyväksyy ja siten myös lyhennyserät ovat suuret. Kysymys siis siitä pitääkö etän maksaa helvetin isot elarit vain exänsä aiheettoman(?) korkeiden asuntomenojen takia. Pienemmässä ja halvemmassakin asunnossa olisivat pärjänneet.
Toisessa tapauksessa lähi osti erossa saamillaan rahoilla asunnon josta ei jäänyt velkaa ja asumiskulut (yhtiövastike, sähkö, vakuutus) ovat pienet, asunto on n. 65 neliöinen kolmio ja lähin tulot n. 2500/kk brutto, eikä muitakaan velkoja ole. Elatusmaksua vaati ja saa (etän hyväuskoisuuden takia) entisen kalliin asumiskulujen mukaan, ja silloin palkkakin oli pienempi.
Mikä on oikein ja mikä väärin? Jos lapset hoksaa tuollaisen väärinkäytöksen äidissä tai isässä, voi lopputulos olla mitä vain. Joko lapsesta tulee samanlainen, tai alkaa vihata toista vanhempaansa, tai ei reagoi mitenkään, tai alkaa tehdä jotain protestiksi, tai jotain mitä ei osaa ennalta edes arvata miten vaikuttaa.
Jos kyseisissä tapauksissa tehtiin elatussopimus, niin sitten meni oikein. Aikuiset ihmiset saavat tehdä myös itselleen epäedullisia diilejä. Käräjillä taas oikeus ratkaisee valitsemillaan perusteluilla, mikä on oikea ja mikä väärä. Jos vanhempien elatuskyky muuttuu oleellisesti, niin sopimusta tai tuomiota voi yrittää muuttaa.
Vanhempien riidat ovat vanhempien riitoja. Tietysti lasten käyttäminen niissä välikappaleina on ihan oma taiteenlajinsa.
Kun tilanne muuttuu sopimuksen teon jälkeen eikä toinen osapuoli suostu muuttamaan sopimusta. Toisessa tapauksessa lisäksi lastenvalvoja hyväksyi äidin yli sataneliöisen kämpän suuret asumismenot siten, että isä joutuu maksamaan kohtuuttomia elareita. Eipä isä siinä yksin lastaan elätä, vaan myös äitiä. Ilman niitä elreita äidillä ei kertomansa mukaan olisi varaa asua siinä kämpässä.
Viranomaiset eivät ole puolueeton osapuoli. Se tässä yhteiskunnassa on vikana, ettei oikeudenmukaisuutta ole jaossa. Äidit jotka vedättää ex miehiään, eivät ole minkään arvoisia äitejä.
>
Eikä sopua synny lastenvalvojallakaan, niin silloin asia viedään käräjäoikeuden päätettäväksi. Ja silloin kannattaa palkata juristi... tosin tolkku tässäkin, muutaman kympin korotuksella per kk ei todellakaan kannata mennä käräjillä, mutta jos elareiksi vaaditaan perusteetta aivan posketonta summaa jollaisista täällä saanut lukea joskus), niin silloin kyllä.
>
Antaa lastenvalvojan hyväksyä aivan mitä tahtoo, sinun ei tarvitse. Lastenvalvoja ei asiaa päätä, eikä elareiden suuruudesta päätettäessä käräjäoikeudessa häntä edes kuulla.
>
Se ei ole tarkoitus, mutta lapsen elatuksen tarpeeseen kuuluu myös osuus asumiskuluista. Voidaan tietenkin vastaavasti kysyä, eikä samalla perusteella etävanhempi tarvitse isomman (lue: kalliimmaan) asunnon ... etenkin jos kyseessä laajemmat tapaamiset... ja muutenkin.
>
Eikä siis lapsellakaan...
>
Näin varmasti joskus on... onneksi itse en ole sitä joutunut kokemaan. Lastenvalvojissa puolueellisuutta esiintynee useammin, oikeuslaitoksessa vähemmän. Ja useinhan kompromissit tuntuvat epäoikeudenmukaislta kummastakin osapuolesta.