Niin, en oikein tiedä minkä olisin laittanut otsikoksi. Asian ydin on kuitenkin tämä: olen huomannut, etten ole mielestäni koskaan saanut nykyisessä parisuhteessa mitään mukavia yllätyksiä puolisoltani. Tarkoitan, esim. että minut olisi viety elokuviin, syömään tms mitkä asiat minua kiinnostaisi. Itse kyllä ostan puolisolle esim. hemmotteluhoitoja, vien elokuviin, syömään, kylpylöihin, ostaut kukkia jne jne.
Olemme seurustelleet reilu 6v. Luulisi, että siinä ajassa toinen olisi jo oppinut mitkä asiat toista kiinnostavat ja mitkä eivät. En sanoisi olevani katkera, mutta huomasin vain miettiväni tälläistä asiaa. En ole vielä ottanut puheeksi. Kiinnostaisi kuulla naisten mielipiteitä ja kokemuksia miten itse yllättävät miehensä (jos yllättävät).
En odota saavani mitään kalliita lahjoja tms, mutta pieni mukava yllätys silloin tällöin olisi kiva.
Kommentoikaa, kiitos.
A
Olemme seurustelleet reilu 6v. Luulisi, että siinä ajassa toinen olisi jo oppinut mitkä asiat toista kiinnostavat ja mitkä eivät. En sanoisi olevani katkera, mutta huomasin vain miettiväni tälläistä asiaa. En ole vielä ottanut puheeksi. Kiinnostaisi kuulla naisten mielipiteitä ja kokemuksia miten itse yllättävät miehensä (jos yllättävät).
En odota saavani mitään kalliita lahjoja tms, mutta pieni mukava yllätys silloin tällöin olisi kiva.
Kommentoikaa, kiitos.
A
Vastaukset 9
Vanhimmat
yllätykset: hyvä ruoka tarjoiltuna valmiiksi pöytään ,joskus aamulla paistetut lämpimät sämpylät ja jälkiruokaherkkuja ,hartiahieronta,hyvä? seksi...
lopeta tuollanen tyhjä huomion ja "kiinnostuksen" näyttäminen,ei normaali nainen sitä edes kaipaakkaan, eri asia sellaset prinsessat.
kun teen ruoan valmiiksi kun mieheni tulee töistä kotiin, tai siivoan huushollin... välillä siis mietin että pidetäänkö näitä "itsestään selvinä" naisten töinä, eikä siis "hyvinä yllätyksinä". Entäs jos tuon mäyräkoiran kaupasta?
-kerran sanoin miehelleni että lauantaina ei sitten saa olla muuta menoa. istutin hänet autoon ja ajettiin vaan lähimpään kaupunkiin syömään.
minut on kerran viety 7 vuoden aikana yllätysretkelle .. keilaamaan, siinähän se sitten on ollutkin. Mieheni yllätti kyllä kukkasin seurustelun alkuaikoina. Mutta viimeaikoina ei ole yllätyksiä herunut. Esikoisemme on juuri 4 kk ja välillä arki tuntuu liiankin arjelta. Tuollaiset mainitsemasi yllätykset olisivat ihania.
Toisaalta itse aina hoen että ei kumppani voi tietää mitä haluan ellen sano ääneen. Mutta toisaalta sitä toivoo että ei aina tarvitsisi "jankuttaakaan"...
Ehkä vaimosi tarvitsee "pientä kolausta" tajutakseen miten ihana mies hänellä onkaan.... En tiedä mikä hänet parhaiten herättäisi... se että et hetkeen yllättäsisikään? en halua kuitenkaan yllyttää moiseen
ota aihe kumppanisi kanssa kuitenkin puheeksi. kysy vaikka että millaisista yllätyksistä hän pitää...ja vaivihkaa kerrot myös omista toivomuksista.
Itse totean että minun kumppani ei välttämättä pidä sellaisista asioista mitä itse teen hänelle (esim silitän päätä/hieron niskoja...) mitä taas itse toivoisin itselleni tehtävän... mutta hän ei näitä tee koska ei itse pidä asioista... (*ei taas yhtään epäselvemmin oilisi voitu kirjoittaa..)
''' niin että täällä mietin samaa mutta toisin päin: miehen huomaavaisuus suhteessa.
Minä olen myös sellainen surkea avovaimontekele, että mieheni tuskin koskaan kokee tulleensa iloisesti yllättyneeksi. Mutta tämä ei johdu yrityksen puutteesta! Ukosta ei vaan saa lypsettyä ulos, mikä sitä ilahduttaisi, ja jos jotain yritän, niin suhtautuminen on yhtä innostunut kuin "ai pesit vessan".
On laitettu piknikkiä olohuoneen lattialle ("äh, kun on selkä niin väsynyt töistä"), tarjottu seksiä metsän keskellä (kelpasi kyllä, mutta ei sen kummemmin kuin makuuhuoneessa) ja ostettu jotain pikkuherkkua keskellä viikkoa yllätykseksi ("ai, ok!"). Ehdotukset elokuvasta, ravintolaillallisesta tai muusta saavat vastaukseksi huokauksen, tuhahduksen tai urahduksen.
Viimeisimmäksi järjestin miehelle 30-vuotissynttärijuhlat. Hän vaikutti jotenkin niin ahdistuneelta, kun piti jonnekin lähteä (pommisuoja, jossa mahdollisuus saunomiseen ja bilikseen). Ostamani kuohuviini jäi juomatta, kun se on pahaa.
Kai hän yllättyisi iloisesti, jos täyttäisin jääkaapin possunpihveillä, jättäisin kaukosäätimen näkyville ja katoaisin pariksi päiväksi? Ei tarvitsisi tehdä mitään tai ainakaan ilahtua siitä.
Eilen kävin eräillä messuilla, mieheni piti lähteä mukaan (lupasi) mutta menin yksin, kun hänellä oli ennakkoluuloja tapahtumaan.
Itse viihdyin, otin ystävän mukaan, kotiin ostin vietäväksi herkkuja joita kyseisenlaiset tapahtumat ovat pullollaan, ajattelin miestäni ilahduttaa. Kotimatkalla soitin hänelle, et myöhästyn n puoli tuntia, eksyin matkalla kotiin.
Kotiin päästyäni olin iloinen ja halusin antaa tuliaiseni hänelle, vastaus oli; oliko pakko herättää soittamalla ihan tyhjänpäiväistä asiaa? Missä ne mun tuliaiset on? Ai noi vai, oletko koskaan minun nähnyt syövän mitään tollaista? En tykkää tuollaisista!! Tämän jälkeen mies lähti menemään. Arvatkaa tuonko hänelle enää ikinä mitään. Olisi edes kiittänyt ajatuksesta ja sanonut, et anteeksi nyt mut en pahemmin välitä tuollaisista, mut eiköhän me ne jotenkin saada tuhottua. Olisi paska edes kiittänyt ajatuksesta!!
Naisesi on ehkä vaan tottunut noin hyvään kohteluun. Hän ei ehkä osaa ajatella että kaipaisit jotain yllätyksiä. Ei ole oikein, että sinä aina yllätät hänet eikä hän koskaan sinua. Kerro hänelle, mitä toivoisit.
Olen yllättänyt poikaystäväni pienillä teoilla:
-ostanut jääkaappiini sellaista erikoisolutta josta hän pitää erityisesti
-maksanut ostoksia kun olemme käyneet yhdessä kaupassa (asumme erillään ja yleensä maksamme puoliksi yhteiset ostokset)
-ostamalla "opiskelunalkajaislahjan"
yms
Hän on ollut aina hyvin iloinen näistä pienistä yllätyksistä
Tunnen kuitenkin omantunnon kolkuttavan, koska lähiaikoina hän on esim hieronut hartioitani ja ollut muutenkin huomaavaisempi minua kohtaan kun minä häntä.
Tuli mieleeni vielä sellainen asia, että teettekö kotityöt ja muut puoliksi?? Kun jos molemmat käytte töissä ja vaimosi tekee enemmän hommia kotona niin hän ehkä ajattelee että sinun tuleekin välillä hemmotella häntä tuolla tavalla..
teen usein ruoan miehelleni kun hän pääsee töistä, silti hän ei koskaan pidä itsestään selvyytenä, että kotiin tullessa ruoka on valmiina, viikonloppusin vien miehelleni aamupalan sänkyyn, hieron hartioita jos ne ovat kipeät, lämmitän saunan hänelle työpäivän jälkeen ja haen saunakaljan hänelle kaupasta ja varmistan että se on kylmää, leffaa vuokratessa vuokraan välillä myös toimintaa, mistä hän tykkää, en vain romanttisia pätkiä tai draamaa, etc.
vastaavasti mieheni laittaa viikonloppuisin kanssani ruokaa, viikkoisin keittää teen valmiiksi aamuisin (lähtee yleensä ennen töihin kuin minä nousen) ja jättää aamupala tarvikkeet pöytään valmiiksi, välillä soittaa minulle päivällä töihin, että tänään sun ei tarvi ees miettiä ruoanlaittoa, vaan lupaa viedä mut ulos syömään, auttaa siivouksessa ja pesee ja huoltaa autoni, maksaa usein kaupassa ruokaostokset, tuo suklaata (tietää että rakastan suklaata yli kaiken), hieroo myös mun hartoita, vuokraa myös nyyhkyleffoja vaikka ei ite niistä välitäkään, etc.
eli siis me yllätetään ja hemmotellaan toisiamme tasapainoisesti, harvoin millään kalliilla tavaroilla, mutta enpä ainakaan minä sellaisia kaipaa, riittää että toinen osoittaa rakastavansa ja kunnioittavansa mua. niin ja joka päivä kumpikin sanoo rakastavansa toistansa, eikä ole koskaan tehty mitään sanallista sopimusta tällaisesta.
kylläpä mulla on ihana mies, oikein tuli iloseks ku sai näin kehua sitä... :D
Hei Ari,
musta sun harmistukses on ihan ymmärrettävää. Pienet yllätykset arkipäivää piristämässä ovat tärkeitä, niin suhteen alussa kuin myöhemminkin. Voisiko kuitenkin olla, että vaimosi pitää aivan itsestään selvänä, että tiedät kuinka paljon hän sinua rakastaa? Ehkei hän siksi tule ajatelleeksi, että säkin kaipaisit sillointällöin erikoishuomiota?
Ihmisillä on niin erilaisia käsityksiä toisen huomioimisesta, jotka pohjautuvat varmaan lähinnä aikaisempiin suhteisiin vrt. minkälaista kohtelua on aikaisemmilta kumppaneiltaan saanut.
Omassa aikaisemmassa suhteessani elin väkivaltaisen narsistin kanssa, jota aina sai pelätä. Nykyisellä miestystävälläni onkin siis helppo tehtä - minut saa onnelliseksi tuomalla sunnuntaisin kahvin sänkyyn tai vaikka suloisella tekstiviestillä kesken työpäivää.
Itse en yllättele ystävääni sen kummemmin, mutten koe olevani väliinpitämätön tai epähuomaavainen. En pidä ruoanlaitosta - miesystäväni taas kokkaa mielellään, joten se ei ole ongelma. Saatan kirjoitella pieniä runonpätkiä (huonolla saksallani, koska hän on itävaltalainen), joita lähetän tekstiviesteitsä tai sähköpostina. Tai sitten hyräilen aamulla toista herätellessäni jotain yhteistä lempilauluamme hänen korvaansa ja silittelen. Ostaisin varmaan hänelle paljon kirjoja, mutta se ei kannata, koska hän on kirjakauppias ja saa siis itse kirjat puoli-ilmaiseksi.
Minun yllätykseni ovat kuvainnollisia, mutta niihin on piilotettu paljon suuria tunteita - riittääkö se miehelle?
Naisten perusvirhe on, että eivät sano ääneen, mitä haluavat, ja vielä tee selväksi miten tärkeää se on, jos viesti ei muuten mene perille. Joskus pitää toistaa, ei kuitenkaan liikaa. Sitten naiset olettavat, että mies lukee ajatuksia.
Kerro vaimollesi, mitä toivot. Hän ei ehkä ole tullut ajatelleeksi. Ihmiset näkevät ympärillään niin paljon epätasa-arvoista, että heidän on usein vaikea toimia tasa-arvoisesti tai kuvitella kumppanin sellaista haluavan, ellei sitä väännetä heille rautalangasta. On niitäkin naisia, jotka kuvittelevat, että miehen tulee useimmiten tehdä aloitteet seksissä ja olla sitten myös aktiivisempi vuoteessa.