Olen asunut jo yli kymmenen vuotta Varsinais-Suomessa (Turun alueella) enkä vieläkään koe päässeeni sisään tähän mielenmaisemaan. Ihmiset tuntuvat ystävystyvän todella pinnallisesti .. tuttavustuvan paremminkin, jos näin voi sanoa?
Olen itse aluperin itäisestä Suomesta kotoisin ja tavallaan kärsin tästä tietynlaisesta kylmyydestä ja jäykkyydestä, joka ainakin täällä meidän seudullamme luo leimaansa ihmissuhteisiin. Ihmiset ovat koko ajan kuin jännittäisivät jotain. Jos kutsutaan kotiin niin kaikki pitää aina olla viimoisen päälle, tarjottavat ja muut, ja juhlaa valmistellaan kuukausitolkulla. Miksi ei voitaisi yksinkertaisesti rentoutua, parempi kanelikorppu ystävyydessä kuin sans rival jäykistelijöiden kera?
Olen itse aluperin itäisestä Suomesta kotoisin ja tavallaan kärsin tästä tietynlaisesta kylmyydestä ja jäykkyydestä, joka ainakin täällä meidän seudullamme luo leimaansa ihmissuhteisiin. Ihmiset ovat koko ajan kuin jännittäisivät jotain. Jos kutsutaan kotiin niin kaikki pitää aina olla viimoisen päälle, tarjottavat ja muut, ja juhlaa valmistellaan kuukausitolkulla. Miksi ei voitaisi yksinkertaisesti rentoutua, parempi kanelikorppu ystävyydessä kuin sans rival jäykistelijöiden kera?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asuttuani Turun seudulla pari vuotta totesin että kaunis on paikka muttei ihmiset. Muutin länsi-suomeen ja tutustun täällä "oikeisiin" ihmisiin. Turussa ei edes naapurit tervehdi saatikka että vielä tutustuis... Ei ole valkoihoisen paikka!
Jos jollekkin puhuu kaikki on Turussa pelkkää kulissia eikä oikeaa kaveruutta/ystävyyttä
Joo mäkin oon asunut turussa nyt 14vuotiaasta asti..Ja joo meidän turkulaisten pääajatus on että naapurit haluavat olla rauhassa. Mutta ei se tarkoita sitä että ei tutustuta, voi sitä tervehtiä ja jäädä juttelemaan. Meidän turkulaisten mielestä se olisi erittäin kivaa :) ja ystäviäkin (hyviä) otetaan vastaan, mutta me ystävystytään pitkäällä ajalla. Tai pitää olla paljon hetkiä ennen kuin voi rentoutua täysin ystävänsä kanssa :) EN tiedä mistä se tulee, jotenkin tuntuu että ihmiset luulevat että toinen ei pidä jos häneen lähestytään... kyllä meinaan mun mielestä olisi tosi kiva jos naapurit olisivat kavereita eikä vain moi tuttuja. Mutta olen oikeasti aina ajatellut että en halua häiritä heidän yksityisyyttään.... (varmaan aika väärin- täytyy siis koittaa korjata) ... tänään voisikin sitten jutella naapurin kanssa paljonkin kaikke kivaa! :)
Olen myös kotoisin Itä-Suomesta ja asunut Varsinais-Suomessa muutaman vuoden. Ystäviä lähinnä työn ja erään harrastuksen kautta. Onneksi tännekin on eksynyt myös muualta kotoisin olevia, joiden kanssa keskustelu sujuu luontevammin. On vain otettava härkää sarvista, jos ei muu auta. Onneksi muutama hyvä ystävä on vielä olemassa "edellisessä" elämässä. Tavallaan toivoisin päätyväni vielä jonain päivänä sisämaahan, missä todennäköisemmin törmää useammin itäsuomalaisiin. Ei lannistuta!