Tässä taustaa: Pari seurustellut 1,5 vuotta. Saman katon alla kohta vuosi. Eka vuosi meni hienosti, viimeinen puoli vuotta ollut tiheämpään riitelyä enimmäkseen kotitöistä. Ei siis tietääkseni kolmatta osapuolta yms. muuta ongelmaa.
Aikojen alussa sovittu lasten hankkimisesta.
1,5 kk sitten mies näytti vihreää valoa, ja nyt sitten, yhden kuukauden "yrittämisen" jälkeen hän löikin jarrut päälle. Eli ainakin kuukauden tauko lasten "hankintaan", kuulemma riidat häiritsee häntä eikä hän ole aika ajoin onnellinen. Nainen onneton riitojen jälkeen mutta silti unohtaa ne aika pian ja luottaa tulevaisuuteen ja suhteeseen eikä pidä riitoja niin raskaina kuten mies tuntuu pitävän. Ei ole väkivaltaa ollut.
Ongelmana siis tämä: Miten minä naisena pääsen tämän yli vai tarvitseeko päästäkään?
Ensinnäkin A) pidän tätä hänen yksipuolista päätöstä epäreiluna B) mielestäni hän ei enää luota suhteeseen C) en välttämättä pysty jatkamaan tätä suhdetta enää montaa kuukautta koska tämä lapsiasia on mulle erittäin tärkeä ja biologinen kello tikittää jo rankasti.
Kertokaa siis mielipiteenne asiasta... Aika ajoin tuntuu siltä, että pystyn pistämään jäitä hattuun vielä hetkeksi, mutta sitten tulee myös hetkiä jolloin koen tämän niin raskaana, että vain ero tuntuu oikealta ratkaisulta.
Jos hän kuukauden kuluttua näyttääkin vihreää valoa niin silloin voin vielä asian sulattaa mutta mulla ei vain ole pokkaa pidempään tätä tilannetta sietää...!!
Minusta sekin on epäreilua ja henkisesti raskasta, että kuukauden yrityksen jälkeen tehdään tällainen käännös.
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teen ja mikä tässä olisi oikein??
T.Syntyjä syviä miettivä nainen
Aikojen alussa sovittu lasten hankkimisesta.
1,5 kk sitten mies näytti vihreää valoa, ja nyt sitten, yhden kuukauden "yrittämisen" jälkeen hän löikin jarrut päälle. Eli ainakin kuukauden tauko lasten "hankintaan", kuulemma riidat häiritsee häntä eikä hän ole aika ajoin onnellinen. Nainen onneton riitojen jälkeen mutta silti unohtaa ne aika pian ja luottaa tulevaisuuteen ja suhteeseen eikä pidä riitoja niin raskaina kuten mies tuntuu pitävän. Ei ole väkivaltaa ollut.
Ongelmana siis tämä: Miten minä naisena pääsen tämän yli vai tarvitseeko päästäkään?
Ensinnäkin A) pidän tätä hänen yksipuolista päätöstä epäreiluna B) mielestäni hän ei enää luota suhteeseen C) en välttämättä pysty jatkamaan tätä suhdetta enää montaa kuukautta koska tämä lapsiasia on mulle erittäin tärkeä ja biologinen kello tikittää jo rankasti.
Kertokaa siis mielipiteenne asiasta... Aika ajoin tuntuu siltä, että pystyn pistämään jäitä hattuun vielä hetkeksi, mutta sitten tulee myös hetkiä jolloin koen tämän niin raskaana, että vain ero tuntuu oikealta ratkaisulta.
Jos hän kuukauden kuluttua näyttääkin vihreää valoa niin silloin voin vielä asian sulattaa mutta mulla ei vain ole pokkaa pidempään tätä tilannetta sietää...!!
Minusta sekin on epäreilua ja henkisesti raskasta, että kuukauden yrityksen jälkeen tehdään tällainen käännös.
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teen ja mikä tässä olisi oikein??
T.Syntyjä syviä miettivä nainen
Vastaukset 2
Vanhimmat
ymmärtää myös häntä, miestäsi? Jutella? Häntä varmasti joku painaa.. Ja LAPSIA ei kannata silloin tietenkään tehdä, jos asiosita ei edes pystytä puhumaan. Lapset hankitaan, jos ollaan onnellisia, ei sen takia, että biologia niin sanoo- se tuskin on kuukaudesta, kahdestakaan kiinni.
jutelkaa asiasta vielä ja äläkä tee hätäisiä päätöksiä jota joutusit myöhemmin katumaan ensin pitää selvittää riidat ja sit jos kaikki on hyvvin ja miehes todella haluaa lapsen tekoon ja ei enää lyö jarruja pohjaan sit kaikki on ok mut selvitä ensin mikä sun miehen mieltä painaa ja puhukaa asiasta kyllä se siitä älä luovuta t ukkomies