Lastenteko ja riidat

tuohon A -kohtaan. Mulla on kokemusta asiasta hiukan.
Lapsen teko on toki semmoinen asia, josta pari ihannetapauksessa päättää yhdessä. Siinä päätöstilanteessa tulevat vanhemmat käyttävät isoa valtaa, vaikka sitä ei aina niin ajatella: he päättävät elämästä.

Se valta vain loppuu heti, kun lapsi on saatettu alulle. Siis se vapaa harkintavalta. Sen jälkeen molempien vanhempien velvollisuus on rakastaa lasta - ja se velvollisuus koskee myös sitä, että lapsella pitäisi olla ehdoton oikeus tuntea olevansda rakastettu ja haluttu molempien vanhempien taholta.
Eli. Lapsenteko ei oikeastaan ole sellaista puuhaa, missä voi epäröivää puolisoa patistaa siihen puuhaan vetoamalla aiempiin sopimuksiin. Koska silloin se epäröivä puoliso ei hanki sitä lasta lapsen itsensä takia, vaan muista syistä. Silloin et sinä, eikä se lapsi, voi koskaan ihan täysin luottaa toisen vanhemman täyteen rakkauteen.

Minusta tuntuu, että teidän olisi hyvä biologisen kellon tikityksestä huolimatta odottaa sen asian kanssa. Voi olla niin, että sinäkään et ole ihan oivaltanut asian kovaa ydintä, kun puhut jättämisestä tuolla tavalla kuukausien asiana. Sulla pitäisi olla isäehdokkaana ehkä joku, johon sulla on lujempi kiintymys.
Voi myös olla niin, että jos mies on noin häilyvä halussaan ruveta isäksi, ei ole edes viisasta saattaa häntä isyyden tilaan, ennenkuin hän vähän vakiintuu.

Voihan se olla että en tiedä tästä asiasta tarpeeksi naisen kantilta, kun olen mies. Biologisen kellon raksutus on mulle kuulopuhetta: naiset voi ottaa kantaa siitä näkökulmasta.
Mutta sen kyllä tiedän, että myös sinun biologinen kellosi on toissijainen tekijä lapsen kannalta sitten kun se on maailmaan saatettu.

on toisinpäin, mies halunnut kovasti puolisen vuotta alkaa yrittää lasta, minä taas löin jarrut päälle vaikka asiasta oli "sovittu". Meidänkin suhde on aika tuore, vasta vajaan vuoden verran, eli aika paljolti vieläkin toiseen tutustumista, mm. riitojen myötä. Vaikka pakitinkin asiassa, ei se tarkoita sitä ettenkö voisi olla melko pian valmiskin. Tuntui vaan etten ole vielä kuitenkaan ihan valmis, kypsytellyt asiaa yhtä paljon, ja ehkä tunsin päätöksen tulleen lievästi painostuksen alla, tarvitsen vielä omaa aikaa omassa rauhassa ajatella asiaa. Ajatella sekä käytännön asioita että henkistäkin puolta, enemmän vielä tutustumista toiseen ja varmistumista siitä että tämä on se loppuelämän juttu. Luultavasti miehesikin on joko melko pian valmis, kun tuntee, että päätös on hänen omansa ja "loppuun" ajateltu, tai sitten haluaa vielä punnita koko suhdetta, jollei ota tätä lastentekoasiaa juurikaan puheeksi. Itse en ainakaan haluaisi nyt minkäänlaista painostusta tai hoputusta asian suhteen muutamaan kuukauteen, tai löisin vaan enemmän jarruja päälle. Anna siis aikaa, tai jutelkaa kokonaisuudessaan suhteestanne.

mun kaikki lapset on vahinkolaukauksia.

tässä ei nyt miehesi puoleleta ole lainkaan kyse siitä tahtooko lasta vai ei vaan että kyse on siitä että tahtoo käyttää tuota "vahvaa asetta" vastaasi riitatilanteessa. Hän tietää että tämä lapsen teko on se yksi iso asia jolla sua voi kontrolloida ja hallita ja vääntää siihen suuntaan mihin hän tahtoo. Sitten kun teet kaiken kuin hän tahtoo ja alistut hän "palkitsee" sut antamalla lapsen. Et ehkä usko tätä tai huomaa hänen perimmäsitä tarkoitustansa koska se on NIIN helppo kätkeä. Mutta kuunteleppas hänen snsnmuotja tarkoin niin voit oppia että totta puhun.

Niin, ja jos näin tosiaankin on, niin ase on helppo deletoida ja poistaa käytöstä. Sano hänelle, että et todellakaan tahdo tehdä lasta ja kerro miten HYVÄ asia oli että hän löi jarrut siinä vaiheessa kun et itse tajunnut sitä tehdä. Tällöin häneltä poistuu tuon aseen voima ja hups...hän voi ihan vapaasti suostua lapsen tekoon. Sinuna en kuitenkaan lähtis tommosen kans lapsia enää tekeen....sori.

Ei tuo riitely ainakaan vähene suhteessanne jos lapsen teette.

Oma järki käteen nyt, kannat vastakkain ja HOP!