Tässä taustaa: Pari seurustellut 1,5 vuotta. Saman katon alla kohta vuosi. Eka vuosi meni hienosti, viimeinen puoli vuotta ollut tiheämpään riitelyä enimmäkseen kotitöistä. Ei siis tietääkseni kolmatta osapuolta yms. muuta ongelmaa.
Aikojen alussa sovittu lasten hankkimisesta.
1,5 kk sitten mies näytti vihreää valoa, ja nyt sitten, yhden kuukauden "yrittämisen" jälkeen hän löikin jarrut päälle. Eli ainakin kuukauden tauko lasten "hankintaan", kuulemma riidat häiritsee häntä eikä hän ole aika ajoin onnellinen. Nainen onneton riitojen jälkeen mutta silti unohtaa ne aika pian ja luottaa tulevaisuuteen ja suhteeseen eikä pidä riitoja niin raskaina kuten mies tuntuu pitävän. Ei ole väkivaltaa ollut.
Ongelmana siis tämä: Miten minä naisena pääsen tämän yli vai tarvitseeko päästäkään?
Ensinnäkin A) pidän tätä hänen yksipuolista päätöstä epäreiluna B) mielestäni hän ei enää luota suhteeseen C) en välttämättä pysty jatkamaan tätä suhdetta enää montaa kuukautta koska tämä lapsiasia on mulle erittäin tärkeä ja biologinen kello tikittää jo rankasti.
Kertokaa siis mielipiteenne asiasta... Aika ajoin tuntuu siltä, että pystyn pistämään jäitä hattuun vielä hetkeksi, mutta sitten tulee myös hetkiä jolloin koen tämän niin raskaana, että vain ero tuntuu oikealta ratkaisulta.
Jos hän kuukauden kuluttua näyttääkin vihreää valoa niin silloin voin vielä asian sulattaa mutta mulla ei vain ole pokkaa pidempään tätä tilannetta sietää...!!
Minusta sekin on epäreilua ja henkisesti raskasta, että kuukauden yrityksen jälkeen tehdään tällainen käännös.
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teen ja mikä tässä olisi oikein??
T.Syntyjä syviä miettivä nainen
Aikojen alussa sovittu lasten hankkimisesta.
1,5 kk sitten mies näytti vihreää valoa, ja nyt sitten, yhden kuukauden "yrittämisen" jälkeen hän löikin jarrut päälle. Eli ainakin kuukauden tauko lasten "hankintaan", kuulemma riidat häiritsee häntä eikä hän ole aika ajoin onnellinen. Nainen onneton riitojen jälkeen mutta silti unohtaa ne aika pian ja luottaa tulevaisuuteen ja suhteeseen eikä pidä riitoja niin raskaina kuten mies tuntuu pitävän. Ei ole väkivaltaa ollut.
Ongelmana siis tämä: Miten minä naisena pääsen tämän yli vai tarvitseeko päästäkään?
Ensinnäkin A) pidän tätä hänen yksipuolista päätöstä epäreiluna B) mielestäni hän ei enää luota suhteeseen C) en välttämättä pysty jatkamaan tätä suhdetta enää montaa kuukautta koska tämä lapsiasia on mulle erittäin tärkeä ja biologinen kello tikittää jo rankasti.
Kertokaa siis mielipiteenne asiasta... Aika ajoin tuntuu siltä, että pystyn pistämään jäitä hattuun vielä hetkeksi, mutta sitten tulee myös hetkiä jolloin koen tämän niin raskaana, että vain ero tuntuu oikealta ratkaisulta.
Jos hän kuukauden kuluttua näyttääkin vihreää valoa niin silloin voin vielä asian sulattaa mutta mulla ei vain ole pokkaa pidempään tätä tilannetta sietää...!!
Minusta sekin on epäreilua ja henkisesti raskasta, että kuukauden yrityksen jälkeen tehdään tällainen käännös.
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teen ja mikä tässä olisi oikein??
T.Syntyjä syviä miettivä nainen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä vaan sellaista että tilanteeni on hyvin samankaltainen sun kanssasi. Seurustelua takana 1,5v, ollaan yli 30, miehellä entisestä liitosta lapsia.
Alussa mies oli romanttinen ja haaveili perheestä kanssani, nyt kun olen ottanut asiat sitten puheeksi, hän onkin kiusaantunut ja on kiinnostunut enemmän harrastuksistaan ja urastaan.
Mä olen ollut tästä hyvin loukkaantunut, ja eilen sain lopulta melkein hermoromahduksen. Aloin vollottaa, ja vollotin koko illan ilman että pystyin edes puhumaan. Mies meni ihan paniikkiin, yritti lähinnä tarjota mulle suklaata jos se vähän rauhoittaisi mua. Hän selvästi pelkää että aion lähteä kävelemään. Ja se tuntuukin yhdeltä vaihtoehdolta, tämä on jotenkin liian nöyryyttävää ja ahdistavaa elää epätietoisena.
Mä en tiedä mitä sun pitäisi tehdä, mutta ymmärrän sun tikityksesi ja ahdistuksesi 100%, sisko!
OK, sua ahdistaa, mutta tarviiko tätä nyt ihan joka palstalle laittaa? Tää on täällä jo ainakin 5x!!! Pistä vielä "romantiikkaankin" ja kysy neuvoja. Pistä "treffailuun" ja kysy, miksi treffasit näin surkean ihmisen, paukauta sitä, ja pistä ongelmaksi "perheväkivaltaan".
Vaihtaa sinun kanssa enemmänkin ajatuksia, mutta en halua täältä mitään roskapostia kun tuntuu, että on vihat joidenkin suunnalta jo päällensä saanut...
Minäkin ymmärrän sinua. Kyllä siinä tosiaan menee luotto toiseen ja ikäänkuin musertuu kokonaan. Eli kannattaa varmaan meidän kummankin miettiä onko tässä enää järkeä jatkaa? Ainakin sitten kun on keskustellut kumppanin kanssa siihen pisteeseen ettei ratkaisua tunnu löytyvän eikä mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitelmineen.
Jokainen tekee valintansa lastenhankkimisesta itse etkä voi niksuttaa jos joku ei sellaista kanssasi halua. Miehesi hoksasi, että teidän parisuhteessa lapsi on sinulle tärkein. Kun olet kerran valmis hänet jättämään, niin hänen tilannearvionsa on oikea ja hänen luottamuksenpuutteeseensa on hyvä syy.
Olen vastannut tuonne alkupäähän otsikolla "novelliin lisää jatkoa", joten antaapa olla.
Mies siellä tietenkin taas yrittää jyrätä.
Luottamuksen pettämiseen semmoinen kommentti vaan etä kyllä hänkin on jo sen tehnyt lupaamalla sellaista jota ei voinutkaan pitää. Kyllä tässä luotto on mennyt siinä tapauksessa puolin ja toisin.
"Kyllä tässä luotto on mennyt siinä tapauksessa puolin ja toisin"
Siinäpä tapauksessa kysymys kuuluukin, että kannattaako suhteeseen tehdä sitä lasta vai ei.