Olen hetken aikaa seurannut näitä keskusteluja ja ihmetellyt tätä valituksen määrää. Riidelläänkö kaikissa parisuhteissa? Ovatko kaikki onnettomia parisuhteissaan? Eikö ole yhtään suhdetta, jossa kumppanit kunnioittaisivat toisiaan ja olisivat aidosti onnellisia yhdessä?
Ihmettelen vaan...
Ihmettelen vaan...
Vastaukset 8
Vanhimmat
sehän on selvä asia. Eihän sitä voi aian olla joka asiasta samaa mieltä. Riitely on tervettä ja se ei tarkoita etteikö silti olla onnellisia ja rakasteta toisia. Se, että usklataa myös riidellä ja pitää omasta mielipiteestän kiinni osoittaa vaan miten vahva rakkaus parisuhteessa on. Välillä tulee pahojakin riitoja ja mennän eron partaalle asti, jos näistäkin selvitään, voi todellakin luottaa puolisoonsa ja rakkauden määrään. Ihmiset on ihmisiä ja kuka haluaa suhteen jossa toinen määräär kaiken ja toinen vaan alistuu. Semmosessa suhteessa ei todellakaan ole muutakuin yksipuolista tai ehdollista rakkautta.
Miksi pitäisi riidellä? Se, että ei olla asioista samaa mieltä, ei tarkoita että siitä tarvitsisi hirveetä huutoa nostaa ja kuuluttaa sitä omaa mielipidettä. Tiuskia ja kiukutella toiselle, kun vain oma mielipide on se oikea.
Eikö parisuhde perustu siihen, että perustavanlaatuisista asioista ollaan samaa mieltä (=niistä, joilla oikeasti on väliä). Muista asioista keskustellaan ja löydetään kompromissi... joskus toinen joustaa, toisinaan toinen. Oli tilanne mikä tahansa, niin toisen mielipidettä kunnioitetaan.
Mitä riidoilla saavutetaan? Jos jostakin aiheesta riidellään, niin silloinhan jommankumman on lopulta annettava periksi. Vai pyyhitäänkö aihe hiljaa vaan maton alle (mökötyksen jälkeen) ja otetaan esille taas seuraavan kerran, kun jostakin on erimielisyyttä. Jollakin tavallahan riitelyn jälkeen jomman kumman on joustettava, jotta sopu syntyy? En usko kenenkään haluavan suhdetta, jossa taistellaan valtatilanteesta, mutta tätähän riitely nimenomaan on. Se joka huutaa kovempaa on oikeassa?
Eikös parisuhde perustu molemminpuoliseen kunnioitukseen, jossa kummannkin näkökanta otetaan huomioon. Parhaiten tämän luulisi onnistuvan keskustelemalla.
Ihan kiinnostuksesta... Minkälaisista aiheista te riitelette? Mistä nämä eron partaalle johtavat riidat käydään?
on tuo sulla jos et ikinä suutu mistään. Silloin kun suututaan ja oikeen kunnolla silloin riidellään. Jos teillä ei ikinä suututa ( tai anneta toiselle lupaa suuttua) kannattaa tarkatella lapsuuttaan. Oliko kotona ikinä lupa näyttäät unteet, myös ne negatiiviset sellaiset ja hyväksyttiinkö sinut tunteinesi päivinesi. Pelkäätkö riitelyä kska pelkäät sitä että partnerisi ei hyväkykkään sinua vihoinesi ja suuttumuksinesi?
Varsinkin silloin kun parisuhde on tuore on hyvä koetella ja asetella ne rajat jopa riitelemällä. Siinä opetellaan tuntemaan toinen läpikotoisin ja hyväksytään toinen semmoisena kuin se on.
Suhde jossa ei saa näyttää muuta kuin positiivisia tunteita ei ole aito.
Luinpa viikonloppuna 60 (!) vuotta naimisissa olleen papparaisen toteamus: " Ei se terve ole, jolle ei koskaan tule mistään sanomista!"
Eli samaa mieltä olen. Parisuhteessa ei ole kaikki kunnossa, jos JOKA ASIASTA ollaan "samaa mieltä". Mielipiteensä pitäisi jokaisen pystyä ilmaisemaan suhteessa eläessään. Ei ole suhdetta, jossa ei mistään oltaisi eri mieltä. Ja myös paha mielensä pitäisi voida purkaa.
Olen huomannut, että on paljon keski-ikäisiä eronneita, jotka pelkäävät "riitelyä". Kai siinä todella on pelko siitä, että joutuu jätetyksi, jos korottaa ääntään? Aika erikoista ja ahdistavaa ajattelua.
Eri juttu on haastaa riitaa tarkoituksellisesti etsimällä etsien lähes joka asiasta. Mutta normaaliin elämään kuuluu tunteiden leiskunta. Me suomalaiset vain olemme niin "tasaisia". Vaikkapa etelä-Euroopassa matkaillessaan näkee, että tulisestikin voidaan keskustella - ja silti rakastaa! ;))
Tunnevammainen? tuota en olekaan ennen kuullut :D
Kyllä mulla pinna palaa, tunteet kuumenee ja joskus suorastaan **tuttaa, mutta puhun nyt parisuhteessa tapahtuvasta "riitelystä"
Jep... ihan normaalisti sain kiukutella ja tapella sisarusten kanssa :)
Kyllä näytän miltä minusta tuntuu ja myös kerron sen, jos joku loukkaa, **tuttaa jne, mutta en ymmärrä sitä, että kaksi toisistaan välittävää ihmistä huutaa toisilleen pää punaisena. En ymmärrä sitä, että omaa pahaa oloa pitää purkaa muihin ihmisiin.
Kyllä tähän ikään mennessä on oppinut sen verran, että parisuhteessa tulee saada olla oma itsensä. Se, että ei huuda kumppanilleen pää punaisena, että viehän sukkasi pyykkikoriin (
Kyllä kaksi ihmistä yleensä jossain vaiheessa on eri mieltä asioista, mutta tarvitseeko sitä omaa kantaa tuoda "ääntä korottamalla" tuoda esille.
En ole tarkoittanut sitä, että asioista pitäisi olla samma mieltä, vaan sitä, että yritetään takoa toiselle omaa mielipidettä, niin että jopikumpi jyrää toisen jossain vaiheessa.
Ahdistava on oikea sana sille, jos ei saa ilmaista itseään. Mutta onko se oikein toista kohtaan ilmaista itseään niin, että toinen saa "kuulla kunniansa". Samalla sanalla kuvailisin sitä, kun joutuu huutaen imaisemaan itseään ja tuomaan kantaansa esille. Ahdistaa, kun toinen tuo oman kantansa esille korottamalla ääntänsä... loukkaa, kun näyttää luulevan, että toinen ei kykene normaaliin keskusteluun.
En kyllä sanosi, että suomalaiset ovat "tasaisia". Saattaa näyttää julkisesti niin, mutta totuus kodeissa on toinen, kun parit "riitelevät" keskenään. Usein joutuu kuuntelemaan naapurin korottavan ääntään. Riitelyjen seurauksena voi tosiaan käydä niin , että nelikymppisenä näyttää siltä, että kummatkin ovat hiljaa... Jompikumpi on huutanut toisen maanrakoon. Toinen ei vaan jaksa enää, vaan alistuu.
Toivoisin myös miesten kommentteja asiaan...
Mulla on samanlaisia kokemuksia entisestä suhteestani.
Taustana minulla tavallinen, "hyvä" perhe, jossa sai ja opittiin näyttämään negatiivisia tunteita kuten kiukkua, surua ja vihaakin.
Entisessä suhteessani riideltiin myös, mutta erilailla. Pienimmästäkin tyytymättömyyden eleestäni kumppanini tunteet hyppäsivät pilviin, sitten huudettiin, itkettiin, heiteltiin huonekaluja (ja lopulta valitettavasti myös minua, jolloin lähdin), mökötettiin ja lopulta pyydettiin surkeana anteeksi. Silloin anteeksipyyntö oli jo kuitenkin myöhässä - kaikkea ei voi toiselta niellä, vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi, lopulta ei vaan enää osaa unohtaa ja antaa anteeksi.
Tällä hetkellä aloittelen juuri uutta suhdetta ja opettelemme ystäväni kanssa riitelemään, mikä ei hänelle ole erityisen helppoa. Hän on juuri sellainen harmonianhakuinen ihminen, jolle on erityisen tärkeää, että "kaikki on aina hyvin". Toisaalta hänen entinen suhteensa hajosi juuri siihen, ettei koskaan sanottu kun harmitti, ja yhtenä päivänä 5 vuoden suhteen jälkeen tyttöystävä sitten vain lähti - ei ollut kuitenkaan koskaan kertonut, että olisi tyytymätön. Siksi ystäväni onkin sanonut, että haluaa oppia sanomaan silloin kun joku harmittaa tai häiritsee.
Itse en entisen suhteeni jälkeen enää pysty hyväksymään huutamista. Ennen huusin itsekin, mutta nykyisin en voisi kuvitellakaan korottavani ääntäni yli normaalin voimakkuuden (paitsi jalkapallo-ottelussa), enkä siedä sitä, että minulle huudetaan.
On todellakin tärkeää voida ilmaista harmistustaan ja kiukkuaan, mutta niin kuin yllä jo sanottiinkin, asioista voi keskustella myös normaali äänenvoimakkuudella ja toista kunnioittaen, vaikka sillä hetkellä ajattelisikin että toinen on täysi idiootti.
Itsehillintää voi harjoitella, ja siitä on hyötyä myös muilla elämän osa-aluilla. Meillä on sovittu yhteiset riitelysäännöt ja tähän asti ne ovat pitäneet hyvin, tosin suuria taisteluita ei meillä ole ollutkaan.
Oletteko te sopineet yhteisistä riitelytoimenpiteistä ja ovatko ne käytännöntilanteissa toimineet?
minä ole ukkoni kanssa ollu 20.vuotta ja kyllä siihen aikaan on mahtunu ylä ja alamäkiä ei ole semmosta pariskuntaa vielä keksittykään jotka ei joskus riitele.ja suoraan sanottuna pieni riita sillon tällön putsaa ilmaa ja poistaa paineita...