Tuntuu, että olen täysin umpikujassa.
Tein positiivisen raskaustestin, ja hetken olin innoissani. Sitten jotenkin kaikki iski päälle, ja nyt vain ahdistaa että pilaan elämäni..
Tapasin nykyisen kumppanini opiskeluaikana, jolloin tuli deittailtua useita eikä miettinyt niin tarkkaan. "Jämähdimme" yksiin, vaikka peruslähtökohdat meillä aivan erilaiset. Minut opetettu määrätietoiseksi ja mm. opiskeluja korostettu aina, mies taas saanut aika heikot lähtökohdat elämässä ja työssä perustehdasammatissa. Hänen lähipiirinsä samanlaista. Nämä erot meissä näkyy tietysti kaikessa, ajattelutavassa ja keskustelujen hankaluutena (mies lähinnä ei keskustele vaikka kuinka yritän, ilmoittaa suoraan ettei osaa eikä ymmärrä).
Nämä erot ovat alkanut ärsyttää minua joka vuosi hieman enemmän, kyseenalaista suhdettamme ja tiedän että olisi toisenlaisiakin kumppanivaihtoehtoja. Toisaalta meillä peruselämä ihan kivaa, kotona kiva katsella leffaa yhdessä ja sen sellaista kun ei yritä mitään enempää. Mies oli suhteen alussa aika huithapeli, mutta nykyään panostaa aivan toisella lailla.
Sitten tämä raskaus! Nyt vaan tuntuu, että sidon itseni pakolla kaikkeen tuohon mitä en arvosta elämässä (esim. kunnianhimon puute), olen ehkä väärän ihmisen kanssa tekemässä lasta. Toki voin erota ja pitää vauva yksin, mutta varmaa on että kaikkeni tekisin suhteen puolesta jos tähän lapsi syntyy. Parempi tasapaksussa suhteessa kuin yh:na alusta alkaen, ja mieshän ilahtui positiivisesta testistä. Itse en vain ole tippaakaan iloinen, masentunut koko ajan. Mies sanoi etten enää hymyilekään, stressaa niin tämä tilanne!
Mitä teen? Abortti on vaihtoehto, mutta katuisinko sitä? Mistä sen tietää? Kellä kokemuksia abortista? Lapsista olen aina pitänyt, vaan tahtoisin hyvälle pohjalle sellaiset hankkia. Ikää on jo sen verran etten olisi mikään teiniäiti, mutta mutta... Mielipiteitä ja näkemyksiä!!
Tein positiivisen raskaustestin, ja hetken olin innoissani. Sitten jotenkin kaikki iski päälle, ja nyt vain ahdistaa että pilaan elämäni..
Tapasin nykyisen kumppanini opiskeluaikana, jolloin tuli deittailtua useita eikä miettinyt niin tarkkaan. "Jämähdimme" yksiin, vaikka peruslähtökohdat meillä aivan erilaiset. Minut opetettu määrätietoiseksi ja mm. opiskeluja korostettu aina, mies taas saanut aika heikot lähtökohdat elämässä ja työssä perustehdasammatissa. Hänen lähipiirinsä samanlaista. Nämä erot meissä näkyy tietysti kaikessa, ajattelutavassa ja keskustelujen hankaluutena (mies lähinnä ei keskustele vaikka kuinka yritän, ilmoittaa suoraan ettei osaa eikä ymmärrä).
Nämä erot ovat alkanut ärsyttää minua joka vuosi hieman enemmän, kyseenalaista suhdettamme ja tiedän että olisi toisenlaisiakin kumppanivaihtoehtoja. Toisaalta meillä peruselämä ihan kivaa, kotona kiva katsella leffaa yhdessä ja sen sellaista kun ei yritä mitään enempää. Mies oli suhteen alussa aika huithapeli, mutta nykyään panostaa aivan toisella lailla.
Sitten tämä raskaus! Nyt vaan tuntuu, että sidon itseni pakolla kaikkeen tuohon mitä en arvosta elämässä (esim. kunnianhimon puute), olen ehkä väärän ihmisen kanssa tekemässä lasta. Toki voin erota ja pitää vauva yksin, mutta varmaa on että kaikkeni tekisin suhteen puolesta jos tähän lapsi syntyy. Parempi tasapaksussa suhteessa kuin yh:na alusta alkaen, ja mieshän ilahtui positiivisesta testistä. Itse en vain ole tippaakaan iloinen, masentunut koko ajan. Mies sanoi etten enää hymyilekään, stressaa niin tämä tilanne!
Mitä teen? Abortti on vaihtoehto, mutta katuisinko sitä? Mistä sen tietää? Kellä kokemuksia abortista? Lapsista olen aina pitänyt, vaan tahtoisin hyvälle pohjalle sellaiset hankkia. Ikää on jo sen verran etten olisi mikään teiniäiti, mutta mutta... Mielipiteitä ja näkemyksiä!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä luulen että katusit.Tee vain lapsi yksin.Minäkin olen raskaana ja teen lapsen yksin.En jaksanut enää miestä jonka kanssa oli niin paljon erimielisyyksiä.Kyllä sinä selviät!Minäkin aijon selvitä mutta en missään nimessä halua menettää lastani!Voimia sinulle ja toivottavasti päätät pitää lapsen.
Se että sinä olet valinnut noin, ei tarkoita että se olisi toiselle hyvä ratkaisu. Outoa että edes kehotat ottamaan itsestäsi mallia, vaikka et tiedä ihmisestä mitään. Aivan kuin vain haluaisit mahdollisimman monta kanssasisarta samaan veneeseen seuraksesi, koska olet itse yhä epävarma ratkaisustasi..
Kukaan ei voi toisen puolesta tehdä noin suurta päätöstä. Ylimielistä edes yrittää.
Erota mielessäsi mies ja lapsi toisistaan. Tee ensin päätöksesi raskautesi suhteen, se miten päädyt miehesi kanssa jatkamaan on pienempi ja toisarvoinen kysymys. Äitiys on ikuista, siitä sinun on päätettävä täysin riipumatta siitä miltä parisuhteesi vaikuttaa - sen onnistumisesta kun ei kukaan meistä voi olla täysin varma vaikka lähtökohdat olisivatkin helpommat.
hei,
kerron oman mielipiteeni, minulla on lapsi miehen kanssa joka on hyvin pitkälti samanlainen kuin sinun miehesi ja meidän elämämme on ollut hyvinkin pitkälti tasapaksua, mutta minä nautin siitä. mieheni on loistava isä lapselleni, ja lapsi tuo sen oikean sisällön minun elämääni, kaikki muu on toisarvoista, arvosta miehessäni nykyisin asioita joita en ennen edes ajatellut, minä kehotan sinua myös ajattelemaan silti lapsen ja miehen erikseen, lapsesi on kuitenkin nyt ja aina sinun lapsesi, ja jos raskauden päätät keskeyttää, seuraa sen asian varjo sinua varmasti aina, toivon että luotat itseesi ja kykyihisi tarpeeksi pitääksesi lapsen, sillä äitiys on maailman tärkein ja palkitsevin työ, mutta tee ratkaisu omien tunteidesi pohjalta, siltä mikä tuntuu oikealta.
kaikesta?
Sinulla meni vuosia huomata, että olette hiukan erilaisia?
Et liene kovin välkky itsekään, joten peilin eteen mars mars.
Sinulaisille ei liene muuta opettavaista tapaa, kuin kaikki kantapään kautta, onnea elämään ja etsi vikaa ensin itsestä ja sen jälkeen muista.
Nainen tekee itsestään uhrin, vaikka väkisin.
Kuinka VOI olla mahdollista että et tiennyt että intiimistä suhteesta voi tulla raskaaksi? Ahaa, käytit siis pillereitä? Ilmeisesti vikapaikassa. Pillerit nimittäin ovat varmoja ainoastaan silloin kun pitää ne polvien välissä.
Siis olit koko ajan tietoinen että saatat tulla raskaaksi? Kuulehan nainen, kun oikein rehellisesti katsot asiaa, sinä olet hyvin harkiten ja tietoisesti viettänyt valitsemasi miehen kanssa intiimiä aikaa josta nyt olet hankkinut seurauksen. Kaiken hyvin harkiten ja huolellisesti valiten.
On hirveän epäreilua suhtautua tapahtuneeseen asiaan negatiivisesti, olethan sinä päävaikuttaja kahden muun ihmisen elamään.
Tee kaikkesi että miehesi haluaisi sinut lapsensa äidiksi. Teidän tuleva lapsenne ei ole antanut vähintäkään syytä sinun typerään ajattelutyyliin. Sinun velvollisuutesi tästä hetkestä eteenpäin on lapsesi ja miehesi. Velvollisuutesi lastasi kohtaan seuraavat 18 vuotta eteenpäin!
Niin jäi vähän epäselväksi että miltä pohjalta raskaaksi on alunperin edes tultu, mikä tietysti vaikuttaa aika paljon asiaan.
Toinen asia mitä täytyy kyllä vakavasti tietenkin miettiä on se että kyllä se tuleva lapsi on ihan yhtä lailla miehesi kuin sinun. Kaikki päätökset, mielipiteet jne. pitää lähteä siitä mitä sinä/hän/te yhdessä ajattelette eikä vain siitä miten asia sinuun vaikuttaa. Et ole yksin tuossa tilanteessa tekemässä päätöksiä.
Olen tuntenut ja tunnen edelleen useita naisia joille tuo "jämähtäminen" on ollut tosissaan jo ongelmakin. Ovat miettineet jotenkin niin että eipä nyt mitenkään niin erikoinen suhde ole mutta kun mikään ei oikeasti ole huonosti ja vaikka mies ei niin kummoinen ole niin onpahan nyt jotain kuitenkin, turvallista. Osan näistä suhteista olen todistanut kariutuvan vuosikausien vakavanoloisen seurustelun ja näennäisen onnellisen yhdessäolon jälkeen, johon kuuluu asuntoa, avioliittoa jne. ja osa jatkuu edelleen.
Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä että ei tarvitse tyytyä mihinkään keskinkertaiseen tilanteeseen vain siksi että se ei kuitenkaan ole huono. Eikä tämä tarkoita mitään epärealistisia unelmia ja toivelistoja. Olen vaan useampia kertoja joutunut jo kuuntelemaan vajaa kolmekymppisten naisten itkuja menetetystä nuoruudesta, menetetyistä tilaisuuksista jne. sen vuoksi että ovat vaan "jämähtäneet". Niitä lapsia ja sormuksia ehtii kyllä hommata siinä vaiheessa kun oikeasti hyvältä tuntuu mutta keskinkertaisesti elettyä aikaa ja elämää ei saa takaisin.
Ei tässä varmasti vastausta tullut mutta muutamia ajatuksia mitä heräsi.
mutta sinun tilanteessasi ehkä abortti olisi paras vaihtoehto, jos sitä olet harkinnut. Itse tulin raskaaksi aikanaan samankaltaiseen tilanteeseen jossa olet...mies oli ihan OK, mutta tuntui etten kuitenkaan kyseisen miehen kanssa halunnut viettää koko tulevaisuutta. Ja lapsentulo ei ainakaan paranna tilannetta eikä parisuhdetta, vaan vaikeuttaa asioita jos kaikki ei ole kunnossa.
Itse päädyin aborttiin joka tuntui aluksi pahalta, mutta nyt vuosien päästä voin hyvällä omallatunnolla sanoa että ratkaisu oli kuitenkin oikea ja viisain siihen tilanteeseen. Nyt olen löytänyt ihanan miehen jonka kanssa asiat sujuvat paljon paremmin, usko tai älä, niin sinäkin tulet tekemään. Mutta jos olet YH, sen "oikean" löytäminen ei ole niin helppoa, eikä parisuhteesta tällöin tule koskaan helppoa.
En halua sinua painostaa mihinkään ratkaisuun, se on sinun omissa käsissäni. Itse olen tyytyväinen että tein tämän rankan ratkaisun vaikka pahalta se tuntuikin. Elämää on niin paljon vielä edessä, että niitä lapsia ehtii saamaan sitten aikanaan sen oikealta tuntuvan miehen kanssa. Tsemppiä sinulle, ja olisi kiva kuulla mihin ratkaisuun tulet päätymään!
Edelliseen vielä lisäten.. tuttavapiirissäni on naisia, jotka ovat tehneet lapsen ns. väärälle miehelle. Naiset ovat nyt n.25-27 vuotiaita ja valitettavan katkeroituneita elämäänsä. Tuntuu pahalta kuunnella tällaista jo heidän lapsiensakin puolesta. Miehet ovat vääriä ja parisuhde muutenkin huonossa jamassa. Tahtoa ei kuitenkaan ole irrottautua huonosta suhteesta vaan he haluavat vain toivoa että parempia aikoja olisi vielä tulossa..