Kaipaan niin sitä "tylsää" arkea joka minulla vielä oli vuosi sitten. Tytär herättää kuudelta aamulla ja mennään puistoon jne - kaikki vanhemmat tietää tunteen. Tai kun tuli töistä niin kuului ihana kiljaisu "ISI!".
Nyt joka toinen viikonloppu (kun tytär on poissa), niin olen ulkona ns markkinoilla. Ja tulen surullisemmaksi mitä enemmän olen ulkona.
Yritän sanoa itselleni että aika parantaa, mutta nyt olen huolissani kun ei uni eikä ruoka maistu.
Aika jonka olen poissa prinsessani luota on kuin piikkilankaa.
Kun minut jätettiin, yritin saada vastauksia X:ltä joita en tietenkään saannut. Olen todella katkeroitunut koska tämä uusi arki on minun mielestäni täyttää paskaa. Vaikka seuraa löytyykin, niin mikään ei täytä sitä tyhjyyttä mitä tunnen.
Tein kaikkeni suhteen eteen, kävimme eri terapeuteilla, leirillä ja muuta sielun kartoitusta. X ei näköjään ollut tositarkoituksella...
Nyt on Fisherin kirja luettu ja kai se vei askeleen eteenpäin.
Huomaan vain että mulla on aika paha trauma joka estää mua elämästä tätä "uutta elämää" täysillä (mitä se sitten tarkoittaa, en tiedä).
T: Mies
Nyt joka toinen viikonloppu (kun tytär on poissa), niin olen ulkona ns markkinoilla. Ja tulen surullisemmaksi mitä enemmän olen ulkona.
Yritän sanoa itselleni että aika parantaa, mutta nyt olen huolissani kun ei uni eikä ruoka maistu.
Aika jonka olen poissa prinsessani luota on kuin piikkilankaa.
Kun minut jätettiin, yritin saada vastauksia X:ltä joita en tietenkään saannut. Olen todella katkeroitunut koska tämä uusi arki on minun mielestäni täyttää paskaa. Vaikka seuraa löytyykin, niin mikään ei täytä sitä tyhjyyttä mitä tunnen.
Tein kaikkeni suhteen eteen, kävimme eri terapeuteilla, leirillä ja muuta sielun kartoitusta. X ei näköjään ollut tositarkoituksella...
Nyt on Fisherin kirja luettu ja kai se vei askeleen eteenpäin.
Huomaan vain että mulla on aika paha trauma joka estää mua elämästä tätä "uutta elämää" täysillä (mitä se sitten tarkoittaa, en tiedä).
T: Mies
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun on salattavaa, niin epärehellinen vaikenee. Monet naiset ovat täysin himonsa viemiä. Ei siihen tarvita kuin hiukankin vetävännäköinen mies. Myös vallan kahvassa olevat ovat vetävännäköisiä. Ja sitten on vielä niitä joilla vaan on aikaa, vakuutella.
Harvemmin kerrotaan etukäteen rehellisesti mitä olis kaivattu. Kaiken maailman terapeuteille sitten itketään omia kaipuita. Sellaista se on kun ei järki päätä pakota.
Hei mitä tuollaisista, hyvä että pääsit siitä. Sinua odottaa elämä, siihen asti tuntuu tyhjältä tuuliviirien keskellä. Kunhan tapaat ajattelukykyisen naisen, niin ... tosin niitä on harvassa. Mutta hyvää kannattaa odotaa...
On hyvä, että käyt fisherin kirjaa (yms) lävitse. Ymmärrän tunteesi ja kaipauksesi tylsään ja turvalliseen arkeen.
Kokemuksesta voin sanoa, että isän suhde lapseen ei ole kiinni avioerosta, elleivät vanhemmat käy 'oikeuksistaan periaatteellista kamppailua'.
Nauti pienestä tyttärestäsi nyt. Minä tiedän, että hän tulee aikanaan mielellään kulkemaan kanssasi elokuvissa parikymppisenä vaikkapa kerran kuussa. Hän silloin ehkä kysyy sinulta vähän, mutta sitä tarkemmin katsoo miehen mallia ja tulevan poikaystävänsä hahmoa - sinusta.
Otat ihan iisisti. Vaikka suru on puserossa, luo uutta elämää. Älä kohella kiireellä, ole pikkaisen varovainen. Asiat tulevat aikanaan.
Ja minua aiemmin vastanneen kanssa olen sitä mieltä, että jos avioerossa toinen jätetään vastauksia vaille, on se merkki syyllisyydestä (edellyttäen ettet ole ollut humisti, hakkaaja tms).
Hyväksy vain tilanne. Vastauksia ei ole. Saat myös tuntea vihaa ja raivoa, mutta älä päästä niitä näkyviksi siten, että rupeaisit riitelemään tai muuten ikäväksi. Asialinja.
Elämä voittaa.
Minulle kävi samoin, mutta itse olen nainen. Mieheni oli pitkään etäinen ja kyselin mikä on jne. Sanoi, että on masentunut, no yritin myös häntä piristää eri tavoin, kunnes hän humalassa yhtenä iltana tunnusti, että hänellä on ollut suhde toiseen naiseen...tuntui, että pyörryn ja jalat melkein petti...en kuuna päivänä olisi hänestä uskonut...en ikinä. Kuitenkin ryhdistäydyin muutaman päivän sisällä ja ajattelin, että tästä ei ole kuin tie ylöspäin...Olin tehnyt voitavani piristääkseen häntä ja siten syy olikin toinen nainen. Ero nyt edessä, syy ei ole pelkästään uskottomuus vaan petkutus raha-asioissa ym.ym. Löydät kyllä varmasti ihmisen, joka osaa arvostaa sinua ja yritystäsi pitää suhde kasassa:).
Jep. Ikävää, että niin moni OIKEASTI isä ei saa tavata lapsiaan ainakaan tarpeeksi usein.
Ja sitten on näitä hemmoja, jotka vain mieluummin bailaisivat/joisivat ja unohtaisivat koko kersat, mutta he sitten traumatisoivat lapsiaan olemalla kotona ja läsnä.
mitä oikein yrität sanoa?
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
En tiedä, onko ex:i narsisti, mutta minulla nousi aivan karvat pystyyn kun luin tuon kuvauksen.
Lähes jokainen sana sopi minun ex:ni.
Paljon siitä puuttuikin.
Oli hirveä tunne, kun ex kaikissa paikoissa missä kävimme apua hakemassa, sanoi vain tahtovansa eron, ei neuvoja.
Ei minkäänlaista selitystä koskaan.
Itkin ja rukoilin, että mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, ja voisinko pyytää jotain anteeksi. Hän vastasi hiljaisuudella.
Vasta lasten huoltajuussopimusta tehtäessä hän oli laatinut listan kauheasta käytöksestäni.
Yhtään kohtaa ei kyllä osannut perustella. Kaikki oli puutaheinää, mutta teki tehtävänsä. Olin ainakin "epäilyttävä", sillä kuka nyt niin paljon valehtelisi?
Siitä on jo muutama vuosi ja nyt kiitän luojaani joka päivä, että hän antoi minulle vapauden, jota en itse tahtonut.
Löydät varmasti kunnollisen naisen. Hän tulee eteesi silloin, kun vähiten odotat. Niin kävi ainakin minulle.
Nyt elämä on taas elämisen arvoista.
Uusi rakkaani ihailee kaikkea minussa, ja se tuntuu hyvältä sen helvetin jälkeen.
En olekaan täysin arvoton ja aina väärässä.