Mulla oli aivan hirveä anoppi edellisessä suhteessa. Hän haukkui, parjasi ja teki kaikkensa, että tulisi ero. Näin tapahtui. Viime syksynä rouva kävi haukkumassa minut pystyyn eikä ex-mieheni tehnyt asialle mitään, kuunteli toisessa huoneessa tätä vuodatusta.
Muutimme erillemme ja tapasin n. puolen vuoden jälkeen uuden miehen. Tapailimme ja rupesimme seurustelemaan. Ensimmäinen kerta, kun ajattelimme mennä hänen kotiinsa kylään, ahdisti. Sain paniikkikohtauksen juuri ennen heidän kotiaan ja ajattelin, etten kykene menemään sinne kun sielläkin kuitenkin odottaa joku pirttihirmu kaulimen kanssa. Onneksi ei. :)
Uuden mieheni äiti ja isä (samoin kuin sisarukset perheineen) ovat mitä ihanempia ihmisiä! Hössöttäähän se äiti, mutta mitä sitten! Hyväähän hän vain tarkoittaa. Ja huomasin, että kun sanoo nätisti että "ei kiitos tarvitse" niin siihenhän se turha hössäys loppuu.
Aivan ihana tunne kun ei tarvitse koko ajan pelätä mitä sanoo, miten istuu tms. ettei vaan saa sitä ryöppyä niskaansa. Uskallan jopa hengittää kylässä käydessämme.
Olen todella onnellinen, että pääsin edellisen elämäni helvetistä pois. Tosin, silloin eron hetkellä se tuntui todella pahalta, että minut savustettiin sieltä pois. Ex-mieheni ei uskaltanut pistää vastaan kun mamma käski erota minusta.
Nyt olen onnellinen! Toivotan voimia kaikille helvetissä tarpoville, toivottavasti löydätte jonkinlaisen ratkaisun joko suhteen sisällä tai eroamalla. Kaikki ovat oikeutettuja onneen.
Muutimme erillemme ja tapasin n. puolen vuoden jälkeen uuden miehen. Tapailimme ja rupesimme seurustelemaan. Ensimmäinen kerta, kun ajattelimme mennä hänen kotiinsa kylään, ahdisti. Sain paniikkikohtauksen juuri ennen heidän kotiaan ja ajattelin, etten kykene menemään sinne kun sielläkin kuitenkin odottaa joku pirttihirmu kaulimen kanssa. Onneksi ei. :)
Uuden mieheni äiti ja isä (samoin kuin sisarukset perheineen) ovat mitä ihanempia ihmisiä! Hössöttäähän se äiti, mutta mitä sitten! Hyväähän hän vain tarkoittaa. Ja huomasin, että kun sanoo nätisti että "ei kiitos tarvitse" niin siihenhän se turha hössäys loppuu.
Aivan ihana tunne kun ei tarvitse koko ajan pelätä mitä sanoo, miten istuu tms. ettei vaan saa sitä ryöppyä niskaansa. Uskallan jopa hengittää kylässä käydessämme.
Olen todella onnellinen, että pääsin edellisen elämäni helvetistä pois. Tosin, silloin eron hetkellä se tuntui todella pahalta, että minut savustettiin sieltä pois. Ex-mieheni ei uskaltanut pistää vastaan kun mamma käski erota minusta.
Nyt olen onnellinen! Toivotan voimia kaikille helvetissä tarpoville, toivottavasti löydätte jonkinlaisen ratkaisun joko suhteen sisällä tai eroamalla. Kaikki ovat oikeutettuja onneen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
näin on. ja kun menet kolmannen ja neljännen kerran av(i)oon, olet jo täysinoppinut. et pelkää enää ketään. pikemmin päinvastoin.
kokemus tekee mestarin.
Kyllä tuossa tarinassa oli kaukana naisen syntymä pirttihirmuksi.
Ei ne anopit aina tajua, että voivat olla 75% syy poikansa eroon. Näitä taruja on paljon. Kaikki on tehty, että pariskunnan luottamussuhde saadaan tuhotuksi ja ne todelliset pirttihirmut hääräävät toisten suhdetta sekoittaen.
Huvittavinta on, että joissakin tapauksissa tilanne muuttuu muutama vuosi eron jälkeen niin, että se eronnut miniä onkin maailman ihanin ihminen ja parasta olisi ollut jos suhde olisi jatkunut. Tähän muutokseen vaikuttaa se, kun pojalle tulee uusi nainen kuvioihin, uusi suhde, jossa ehkäpä se anoppi ei pääsekkään huseeraamaan mielensä mukaan. Sitten kelpaisi jo takaisin se ennen niin kauhea ex-miniä, kun sen aikana poika sentään liittoutui äitinsä kanssa sitä naista vastaan. :D
Nimim. päätään puristellen vierestä seuraillut sisko
Joo, mun ex-anoppi oli aivan järkyttävä tapaus. Sanoisin että pahimmasta päästä mitä täältä olen lukenut. Hän koko avioliittomme ajan (10-v) löi kiilaa minun ja exäni väliin. Hän ja hänen suhtautumisensa minuun oli yksi syy eroon.
Minua jännitti myös ihan hirveästi uuden anopin tapaaminen. Ahdisti etukäteen. Kuinka ollakaan hän osoittautui todella mukavaksi ja sydämelliseksi ihmiseksi : ). Kuulemma huolehtii ennemminkin minun jaksamisesta poikansa kanssa ; ). Miehen siskotkin ovat mukavia ja tuntuu, että minut on otettu avosylin vastaan kahden lapsen kanssa tähän uuteen sukuun.
Et siis ole yksin kokemuksinesi. Nykyään ex-anoppi, kun ei enää voi minua kiusata, niin puhuu jopa lasteni kuullen minusta rumasti. Onneksi ovat niin isoja, että tajuavat kun olen heille selittänyt mummon omituisuutta.