Sanon heti aluksi että en todellakaan ole ylpeä siitä mitä olen tehnyt!
Itse tulin avoliitossa petetyksi, ja moneen kertaan, ennen kuin tajusin tilanteen. Tai jollain tavalla tajusin mutta en vain halunnut tajuta ennen kuin asia lävähti päin naamaa. Ero tuli saman tein enkä ole sen miehen perään jahkaillut.
Joitakin vuosia tämän eron jälkeen päätin että paskat minäkään mitään moraalia pidän kun ei tunnu kukaan muukaan pitävän, ja harrastin seksiä kolmen varatun miehen kanssa (siis en yhtä aikaa), joista yhden kohdalla tosin sain tietää hänen olevan varattu vasta tapaamisen jälkeen. Mutta kahden muun kohdalla tiesin heidän olevan varattu. Kyseessä oli pelkkä seksi, ei muu suhde ja kaikki heistä tapasin vain kerran.
Nyt onneksi olen tullut järkiini ja huomannut että ei sovi mulle.
Onko muilla petetyillä naisilla käynyt samoin? Että on ikään kuin pakko kokeilla mitä se oikein on? Järjetön morkkis iski ainakin ja omatunto kolkutti koko ajan mutta pakko oli vain tehdä niin.
Itse tulin avoliitossa petetyksi, ja moneen kertaan, ennen kuin tajusin tilanteen. Tai jollain tavalla tajusin mutta en vain halunnut tajuta ennen kuin asia lävähti päin naamaa. Ero tuli saman tein enkä ole sen miehen perään jahkaillut.
Joitakin vuosia tämän eron jälkeen päätin että paskat minäkään mitään moraalia pidän kun ei tunnu kukaan muukaan pitävän, ja harrastin seksiä kolmen varatun miehen kanssa (siis en yhtä aikaa), joista yhden kohdalla tosin sain tietää hänen olevan varattu vasta tapaamisen jälkeen. Mutta kahden muun kohdalla tiesin heidän olevan varattu. Kyseessä oli pelkkä seksi, ei muu suhde ja kaikki heistä tapasin vain kerran.
Nyt onneksi olen tullut järkiini ja huomannut että ei sovi mulle.
Onko muilla petetyillä naisilla käynyt samoin? Että on ikään kuin pakko kokeilla mitä se oikein on? Järjetön morkkis iski ainakin ja omatunto kolkutti koko ajan mutta pakko oli vain tehdä niin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tekeväni juuri niinkuin sinäkin vastaavassa tilanteessa.
Miksi oli "pakko"? Missä ihmeessä ihmisten selkäranka on nykyään?
Mun juttu meni toisin päin, Mä olin ensi se toinen ja kuin ihmeen kaupalla kaveri jättikin muijansa. Olin onneni kukkuloilla, kunnes tajusin, että kaveri saman aikaan kun eros, "järkkäs" työpaikkaromanssin itelleen. Mulle väitti et muijan soitot ol vaan tyäasioita, vaik puhelin soi lauantaisin 7.30 tai 23.59 jne. No, selitys löytyi myöhemmin et muija vaan on sydän ystävä ja eihän mulle voinu sanoa et se oli ihastunu häneen.... PASKAA.
No, surkeinta kai täs on et olen edelleen sen kaverin kanssa, tosin kaukosuhdetta eletään. Viime pikkujouluna oman firman bileissä mul oli mies jo alastomana valmiina touhuun, kun mä en voinukkaa tehdä sitä. Vaikka mua on petetty kybällä, "kun sua on niin helppo vedettää" niin se ei o tehny musta pettäjää.
Mun mielestä oli ensin helppoa olla se toinen kun itellä ei ollut siteitä eikä itse pettänyt. Nyt kun karvaasti olen kokenut pettämisen jättämät arvet, ei tulisi mieleenkään mennä toiseksi suhteeseen ja kovasti kyllä tekisi mieli käräyttää sitä kokeileva. Tänä päivänä vaan on niin helppo pettää. Baarista joku mukaan, naida ja vaihtaa seuraavaan. Tai sit tuntuu olevan pinnalla ne naimakaverit, soittotytöt ja pojat. Et siitä sitten seukkamaan..
todellakaan ole tullut mieleen (minua petettiin todella pahasti ex-aviomies 5 v sit), koska muistan kuinka se itseeni sattui ja lapseni on kärsinyt erosta en koskakaan halua olla satuttamasssa toisia ihmisiä en henkisesti/fyysisti taikka aiheuttaa lapsen perheelle ongelmia (en halua olla kodinrikkoja). EI KIITOS, haluan pystya katsomaan itseäni peilistä joka aamu!
Ex mieheni kans olemma vain lasten asiois tekemisis ei pettäjän ja valhtelijan kanssa voi olla ystävä - luottamus puuttuu