Olen onnistunut sotkemaan asiani niin perusteellisesti, että en jaksa enää tätä ahdistusta. Se alkaa hallitsemaan elämää. Haluaisin olla onnellinen ja päästä eroon tästä onnettomasta rakkauden tunteesta, mutta kun se päinvastoin alkaa muistuttamaan jo pakkomiellettä. Tulen varmaan hulluksi. Välillä luulen, että se on jo ohi, mutta pienikin toivonkipinä saa liekin välittömästi lepattamaan, roihuamaan. Ihan huomaamatta. Ja pudotus on aina yhtä armoton. Minulla oli suhde varattuun mieheen, ja varattu olen itsekin. Tulkaa kivittämään. No se on kuitenkin ohi, loppui jo puolitoista vuotta sitten. Se oli työpaikkaromanssi. Onnistuin sitten vaihtamaan toiseen yksikköönkin, saman työnantajan palveluksessa tosin. Olimme jossakin vaiheessa silmittömän rakastuneita molemmat. Kumpikaan ei kuitenkaan halunnut erota ja niin sitä sitten jatkettiin repaleisin sydämin eri suuntiin. Yhteys on säilynyt yhteisen harrastuksen merkeissä. (Se on ainakin lähes täysin platonista. Mukana on aina muitakin, eikä kukaan ei ole tiennyt suhteestamme.) Toisaalta tiedän, että pitäisi katkaista välit kokonaan, mutta en pysty, ENKÄ HALUA vaikka satutan vain itseäni. Toinen osapuoli on selvinnyt paremmin.
En osaa jatkaa tästä eteenpäin
mitä nyt pitäis tehdä?!
3960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sääliä ja ymmärrystäkö täältä haet
En sen syvällisemmin tuota kommenttia ajatellut. En ole ylpeä suhteesta, reaktio oli ennakoitavissa. Mutta se täytynee mainita, että sänkyyn asti ei menty. Pettämistä se silti oli. Tuli paha mieli kommentista. En ole ilkeyttäni tai ajattelemattomuuttani tällaiseen ryhtynyt. Tunteet vei mukanaan kuin hyökyaalto, järki pisti vastaan. Silti vaan se vieläkin sattuu, aina välillä. Mietin että pitäisikö kirjoittaa tuonne "uskottomuus" tai "työpaikkaromanssit" -palstalle, mutta tämä särkynyt sydän tuntui hyvältä. Mutta se siitä säälin ja ymmärryksen kerjäämisestä, itse koetan sydäntäni hoitaa. Onneksi tiedän olevani ihan normaali ja järkevä ihminen, noin pohjimmiltani. Kiitos vaan kaikille jotka jaksoitte lukea ja tsemppiä omaan tilanteeseenne. Minä poistun tästä takavasemmalle.
nyt tutkia tunteitasi rauhallisesti. Ehkä aluksi voisit yrittää vähentää aikaa jota vietät keskustelupalstoilla. Niillä voi olla epäterveellinen vaikutus, joka vähentää henkistä kapasiteettiasi. Jos tuntuu siltä ettet kykene käsittelemään tapahtunutta itseksesi, voimat eivät riitä tms. Asuinkunnan terveydenhuoltopalvelusta saat apua mielenterveysongelmiisi, eikä maksa varmaan mitään.
kikkeliskokkelis