Olen 38 vuotias eronnut nainen ja olen tunteitteni kanssa hiukan solmussa.. Olen tuntenut erään pariskunnan 2 vuotta ja käyn heidän luonaan lähes joka viikonloppu. Mies on 41 vuotias ja nainen 51. Ovat avoliitossa ja olleet yhdessä 9 vuotta. Nainen sairastaa vakavaa mielenterveydensairautta. Hänellä on maanisdepressio ja paha paniikkihäiriö. Hän on eläkkeellä ja suojatyössä.
Viime syksynä istuin iltaa heidän kotonaan. Otimme yhdessä kuppia ja hän alkoi kertoa hänellä olevan tunteita minua kohtaan. Sanoi viihtyvänsä seurassani ja minun olevan kaunis ja hauska nainen. Olin hämmentynyt ja en tiennyt mitä ajatella. Huomasin hänen usein katsovan minua todella pitkiä aikoja. Huomasin miten pidämme samoista asioista.
-Musiikinmaku, elokuvat ja juttelu välillämme on todella luontevaa ja välitöntä. Viihdymme toistemme seurassa. koskaan ei ole tapahtunut mitään intiimiä.
Tänä keväänä hän rupesi soittelemaan minulle usein ja laitteli viestejä. Olen itsekkin ihastunut myönnetään...
Olimme konsertissa yhdessä viikkositten.. yhdessä menimme baariin ja hän kertoi olevansa ahdistunut nykyiseen elämäänsä.
-Seksiä todella harvoin. Ei vieressä nukkumista. Sanoi olevan raskasta, kun saa pelätä ottaako toinen omat lääkkeensä ja mitä seuraa jos ei ota.. Ei tunne enää rakkautta sanojensa mukaan.
tuntee kuitenkin vastuuta ja olisi vaikeaa jättää toinen pärjäämään yksin sairautensa kanssa..
- Sanoi miksi emme tavanneet aikaisemmin ja olevansa ihastunut minuun.
Hänen kumppaninsa on aina ollut minulle ystävällinen ja pitää minusta..
En enää tiedä mitä ajatella. Pitäisikö unohtaa kaikki, vai katsoa mitä tuleman pitää..
Minulla on huono omatunto, vaikka mitään ei ole tapahtunut josta pitäisi moraalisesti olla pahamieli. En voi mitään,että pidän hänestä.
Hän laittoi minulle viestin jossa kertoi minun antavan hänelle voimaa ja minun olevan todella positiivinen ihminen. Voimaa saan minäkin, kun voi puhua ihmisen kanssa joka on samalla aaltopituudella..
Siis mitä teen? Mielipiteitä, kommentteja.. kiitos!
Viime syksynä istuin iltaa heidän kotonaan. Otimme yhdessä kuppia ja hän alkoi kertoa hänellä olevan tunteita minua kohtaan. Sanoi viihtyvänsä seurassani ja minun olevan kaunis ja hauska nainen. Olin hämmentynyt ja en tiennyt mitä ajatella. Huomasin hänen usein katsovan minua todella pitkiä aikoja. Huomasin miten pidämme samoista asioista.
-Musiikinmaku, elokuvat ja juttelu välillämme on todella luontevaa ja välitöntä. Viihdymme toistemme seurassa. koskaan ei ole tapahtunut mitään intiimiä.
Tänä keväänä hän rupesi soittelemaan minulle usein ja laitteli viestejä. Olen itsekkin ihastunut myönnetään...
Olimme konsertissa yhdessä viikkositten.. yhdessä menimme baariin ja hän kertoi olevansa ahdistunut nykyiseen elämäänsä.
-Seksiä todella harvoin. Ei vieressä nukkumista. Sanoi olevan raskasta, kun saa pelätä ottaako toinen omat lääkkeensä ja mitä seuraa jos ei ota.. Ei tunne enää rakkautta sanojensa mukaan.
tuntee kuitenkin vastuuta ja olisi vaikeaa jättää toinen pärjäämään yksin sairautensa kanssa..
- Sanoi miksi emme tavanneet aikaisemmin ja olevansa ihastunut minuun.
Hänen kumppaninsa on aina ollut minulle ystävällinen ja pitää minusta..
En enää tiedä mitä ajatella. Pitäisikö unohtaa kaikki, vai katsoa mitä tuleman pitää..
Minulla on huono omatunto, vaikka mitään ei ole tapahtunut josta pitäisi moraalisesti olla pahamieli. En voi mitään,että pidän hänestä.
Hän laittoi minulle viestin jossa kertoi minun antavan hänelle voimaa ja minun olevan todella positiivinen ihminen. Voimaa saan minäkin, kun voi puhua ihmisen kanssa joka on samalla aaltopituudella..
Siis mitä teen? Mielipiteitä, kommentteja.. kiitos!
Vastaukset 9
Vanhimmat
miehestä vai naisesta? Jos miehestä, niin johan hän itse kertoi seksinpuuttesta. Jos naisesta, niin psyykkisiä ongelmia.
Jotenka voit helpottaa toisen seksintarvetta taikka olla sitten mielenterveysongelmaisen tuki ja turva. Kumpi tuntuu itsestäsi helpommalta?
Ettäkkö mies olisi pelkästä vastuuntunnosta kiinni mielisairaassa naisessa?
No, anna sille sitä positiivista energiaa, jos sulla sitä on paljon ylimääräistä. Paljon mahdollista, että sulle jää luu käteen varsinkin sitten, kun sillä naisella (?) alkaa taas parempi vaihe sairaudessa.
Mies haluaa sinulta helppoa ja kivaa pikku romanssia ja siltä avovaimoltaan yhteiselämää.
paha tilanne. Tiedän liittoja, joissa toinen puoli on vain vastuun takia .(lapset, sairaus tms.)Mut mielessä vain käy, et onko se oikein. Tän miehen kyl kannattais oikeesti miettiä, et mitä hän haluaa. Haluaako hän sut vai entisen elämän. Ja tehdä päätös sen mukaan. Mut sinuna mä en lähtis sänky hommiin, ennenkuin mies on tehnyt päätöksen. Koska nyt miehellä on mahdollisuus valita. Mut sun tilanne on aika hankala. Olen joskus ollut hyvin vastaavanlaisessa tilanteessa. Tunteet kuumina molemmilla. Mut meidän tilanne rauhoittu kun keskustelimme asiasta, ja sovimme, et kunnioitamme toistemme liittoa. Mutta ...Ei ne tunteet ole mihinkään hävinnyt. Me molemmat todella nautimme toistemme seurasta, ilman seksiä ilman läheisyyttä. (Vaikka ehkä molemmat sitäkin haluaisi.)
väärin pitää/tykätä ihmisestä.
Asetu nyt kuitenkin sen "himon" yläpuolelle ja asetu tämän toisen naisen asemaan. Mieti oletko tälle naiselle ystävä, vai "susi", joka iskee heti tilaisuuden tullen. Oletko valmis kantamaan vastuusi tilanteista, joita mahdollisesti kohtaat tulevaisuudessa. Arvostatko sinä sitä miestä, joka olisi valmis mihin vain, unohtaen oman naisensa.
On helppo selittää, että elämä on sitä ja tätä, elämässä ei ole sitä ja tätä ja tällä verukkeella myöntää itselle lupa toimia puolisoaan loukkaavasti.
Kysy itseltä, haluatko olla "rikoskumppani" vai oletko heille todellinen ystävä! Ystävä ei petä ystävää, eikä mahdollista ystävänkään pettävän, mikäli siihen voi vaikuttaa.
laitettua viestiä.
Jos lähdet suhteeseen tän miehen kanssa, niin muista, ettet koskaan voi pitää häntä "omanasi" silloin kun häntä tarvitset. Vain ainoastaan silloin ku hän pystyy luoksesi tulemaan. Et pysty edes kertomaan kenellekkään onnestasi. Ja olet ehkä myös hänen "roskiksensa", jonne hän purkaa pahan olon, jos hän kertoo kotiongelmistaan sinulle.
Mutta... on tärkeää, että ihmisellä on joku toinen ihminen, jolle voi puhua ja jonka seurasta saa voimaa tähän kylmään arkeen. Ja edelleen olen sitä mieltä, että älä lähde suhteeseen ennenkuin mies on valinnut sinut ja jättänyt vaimonsa.
Jäin tätä miettimään, koska tää kosketti mua ku tää mun oma tilanne on ollu niin lähellä. Ratkaisun tekeminen ei välttämättä ole helppoa.
Jos vaikka ottaisit hieman etäisyyttä, jotta saisit ajatuksesi kasaan ja näkisit tilanteen paremmin.
Kiitos, kun kirjoitit. En meinaa todellakaan mennä sänkyyn hänen kanssaan. Varatun miehen kanssa, vaikka tunne olisi miten vahva. En halua satuttaa itseäni. En voi sille mitään, että pidän hänestä todella paljon ja hän selvästi myös minusta.
Kun puhumme asioista on kaikki niin luontevaa ja me nauramme palkon yhdessä. Olen kuunnellut hänen huoliaan ja ilojaan, kuten hän minun.
Tuntuu, kuin olisimme tunteneet jo vuosia toisemme. Itse hän toi ihastuksensa esille viime syksynä. Joulu oli tulossa ja istuimme iltaa. oli hän vähän maistissa. Laittoi kaulaani sinisen joulupunoskoristeen ja katsoi minua kauniisti. Sanoi minun olevan hänelle paras joululahja.. Olin hämmentynyt hänen kommentistaan.
Hänen suhteensa on hoito-huoltosuhde hyvin pitkälle. Nainen ei pärjää taloudellisesti yksin. Saa pahoja mania tiloja. Ollaan menossa milloin minnekkin. Käyttää alkoa paljon ja taustalla on itsemurha yrityksiä. Nainen sanoi kerran, "- Että, jos naista haluat mene kapakkaan ja ota sieltä, kunhan et jää kiinni. Aikas kylmää tekstiä. Komentelee ja pompottaa.
Mies todella kiltti ja rauhallinen. Hyvin sovitteleva ja aivan mielettömän symppis joka lailla..
Hän sanoi minun olevan hänelle aurinko ja voima.
Ihanasti sanottu, kun tietää, että hän sitä todella tarkoittaa.
Ymmärrän jos hän pättää jäädä tuohon elämäntilanteeseensa, mutta myös jos hän lähtee omilleen.
Se olisi varmasti vaikeaa. Toisaalta olen miettinyt missä menee raja.. Mielestäni parisuhde ei saa olla mikään hoito-huoltosuhde. jos rakkautta ei enää ole oinko reilua itseään, tai toista kohtaan olla, vaan säälistä ja välittämisetä toisen kanssa.. Unohtaen omat tarpeet ja elämän..
Minun mielipiteeni on, että mies päättäköön itse mitä haluaa. Turha puolustella ja sääliä miestä joka ei pysty tekemään ratkaisua, jos olet sen hänen eteensä laittanut. Minä tai hän. Suojeleisin itseäni moiselta kumppanilta ja etsisin sellaisen joka on vapaa. Ennenkaikkea ottaisin välimatkaa, koska ystävyydestä ei ole enää kyse teidän välillä.
syvimmän luonteensa ja olisi varmasti valmis vaikka mihin.
Mitä se rakkaus on? Eikö sitä tarvita myötä ja vastamäessä, jotku erehtyy luulemaan, että rakastaminen on jatkuvaa myötämäkeä.
tunteistasi hänen kanssaan?? Ei todellakaan ole oikein jatkaa liitossa, jossa on paha olla.
Kyl mäkin olin viime talven ihan sekaisin, ku en tienny mitä olis pitäny tehdä. Ehkäpä tätä tilannetta ei sellainen ihminen ymmärrä, joka ei ole sitä kokenut.
Kun mä juttelen tän mun ihmisen kanssa, josta ei sitten kumppania tullutkaan, niin kuulen äänestä sen välittämisen ja hellyyden. Ei hänen tartte mulle tunteitaan kertoa, vain äänensävy riittää kertomaan paljon asioita.
Yritä vaikka keskustella hänen kanssaan. Ehkä tämä "miehesi" tarvitsee aikaa tehdä omat ratkaisunsa. Avioero ei ole päätöksenä helppo juttu.