vaikeasta eroon mutta.....

elin kauan epävarmana "huonona ihmisenä".en kellekään koskaan oikein kertonut kuinka paha oli olla jatkuvan uhkailun kohteena ja katsella alituista juopottelua.aloin tottua siihen elämään,eikä paremmasta ollut tietoakaan.onneksi havahduin vihdoin ja tajusin että nytlikka pitäs ottaa hatkat.vihdoin heräsin ja huomasin mitä ympärillä tapahtui....minullahan on lapsia ja yks hullu juo..juo..juo,ei anna minun nukkua ja huutaa,raivoo pelottelee.lapsilla pahaolla ja pelkäävät.seuraava valvotettu yö ja taas sai kuulla sen seittemän kertaa kuinka kohta huora kuolet.aamu tuli ja minä läksin lasten kanssa.meni pari kuukautta ja sain siltä sit turpaan...no enää ei pääse niin tapahtuu,mut kokoaika saa pelkää et mistä se suuttuuu ja minkä nurkan takaa tulee esiin.olen ollu nyt omillani puol vuotta enkä missään vaiheessa oo vanhaa haikaillu.uutta haluisin kokea,m u t t a...jospa se hullu vanha saa tietää...!sen tiedän että vaik en sen kaa oo yhteydessä kun pakosta lasten takia ja harvoin,mutta se ei siedä ajatusta että minä voisin olla joskus onnellinen.kerkeshän se melkein kymmenen vuotta terrorisoida,enkä ole edes kovinkaan vanha,joten en kyllä yksin halua loppuelämääni viettää!!!!!mutta silti loppuihan se raskas paska elämä.vaikeeta oli mut teinpäs sen!vielä ku löytäis "uuden" onnen,ni oisin ihan oikeesti onnellinen nainen.
41168
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

ollu rankkaa en voi muuta,ku ihmetellä miten olet kestäny sellasta äijää?mutta,jos se vielä vainoo sinua ja uhkailee,niin kannattas mennä poliisille ja pyytää lähestymiskielto siitä vois olla apua.

Äänestä
  • joo oon jo poliisitkin ottanu kehiin.oikeudessa tavataan pahoinpitelyn osalta.olin alkuun niin hajalla et en oikein jaksanu rupee kaikkee hoitelee(lähestymiskieltoa).onneks on ollu pari tosi hyvää ystävää nostamassa pinnalle ja lapset on niin iso pakottava voima jaksamaan et ei täs enää hätää oo.tosiaan vaan pelottaa se reaktio siitä mitä hän tuuma jos ja kun löydän itselleni kumppanin. mut kyl siin vaihees sit tulee lähestymiskiellot ja kaikki jos ei rupee rauhaa saamaan.

    Äänestä

  • vihdoin... kirjoitti:

    joo oon jo poliisitkin ottanu kehiin.oikeudessa tavataan pahoinpitelyn osalta.olin alkuun niin hajalla et en oikein jaksanu rupee kaikkee hoitelee(lähestymiskieltoa).onneks on ollu pari tosi hyvää ystävää nostamassa pinnalle ja lapset on niin iso pakottava voima jaksamaan et ei täs enää hätää oo.tosiaan vaan pelottaa se reaktio siitä mitä hän tuuma jos ja kun löydän itselleni kumppanin. mut kyl siin vaihees sit tulee lähestymiskiellot ja kaikki jos ei rupee rauhaa saamaan.

    Et selviä yksin lasten kanssa tuota miestä vastaa. Hae apua vaikka seuraavasta osoitteesta!!

    http://www.hedvig.fi/

    Äänestä

Voin sanoo että siitä lähestymiskiellosta ei ole mitään hyötyä. sitä voi rikkoo aina ja mitä teet jos se sun exsä rikkoo sitä ja tappaa sut , niin poliisit tulee vasta sen jälkeen ja sä olet taivaassa ? luuletko että sitä siinä vaiheessa kiinnostaa et joutuuko linnaan vai mitä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vihdoin... kirjoitti:

elin kauan epävarmana "huonona ihmisenä".en kellekään koskaan oikein kertonut kuinka paha oli olla jatkuvan uhkailun kohteena ja katsella alituista juopottelua.aloin tottua siihen elämään,eikä paremmasta ollut tietoakaan.onneksi havahduin vihdoin ja tajusin että nytlikka pitäs ottaa hatkat.vihdoin heräsin ja huomasin mitä ympärillä tapahtui....minullahan on lapsia ja yks hullu juo..juo..juo,ei anna minun nukkua ja huutaa,raivoo pelottelee.lapsilla pahaolla ja pelkäävät.seuraava valvotettu yö ja taas sai kuulla sen seittemän kertaa kuinka kohta huora kuolet.aamu tuli ja minä läksin lasten kanssa.meni pari kuukautta ja sain siltä sit turpaan...no enää ei pääse niin tapahtuu,mut kokoaika saa pelkää et mistä se suuttuuu ja minkä nurkan takaa tulee esiin.olen ollu nyt omillani puol vuotta enkä missään vaiheessa oo vanhaa haikaillu.uutta haluisin kokea,m u t t a...jospa se hullu vanha saa tietää...!sen tiedän että vaik en sen kaa oo yhteydessä kun pakosta lasten takia ja harvoin,mutta se ei siedä ajatusta että minä voisin olla joskus onnellinen.kerkeshän se melkein kymmenen vuotta terrorisoida,enkä ole edes kovinkaan vanha,joten en kyllä yksin halua loppuelämääni viettää!!!!!mutta silti loppuihan se raskas paska elämä.vaikeeta oli mut teinpäs sen!vielä ku löytäis "uuden" onnen,ni oisin ihan oikeesti onnellinen nainen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu