Onko tämä kauhean itsekästä?
Olen kolmen lapsen lähivanhempi. Lapsilla on paljon harrastuksia, joten illat ja viikonloput pitää kiirettä. Olen itse vuorotyössä, joten kuljetukset harrastuksiin hoidetaan joskus myös tuttavien avustuksella. Illat ovat täynnä touhua kun läksyt ja muut hommat pitää tietysti myös tehdä. Omina vapaina aamuina ehdin laittamaan ruuan ja hoitamaan kodin askareet kun lapset ovat koulussa.
Lasten isä pitää säännöllisesti lapsia luonaan joka toinen viikonloppu. Viikonloppujen aikana lapsilla ei saa olla mitään menoja, sillä isä ei hoida niitä vaan tuo lapset kotiin jos heitä täytyy jonnekin viedä. Jos on vaikka kaverin synttärit, niin lahjan ostamiset ja kuljetukset synttäreille kuuluvat kuulemma minulle. Samoin lomalla isä ottaa lapset vain silloin kun heillä on täysin vapaata tai jos on harjoituksia niin jätetään menemättä.
Nyt kun koulu ja kaikki harrastustoiminta taas syksyllä alkoi, päätin että meidän perheessä aletaan viettää kiireen helpottamiseksi (kaikkien jaksamisen takia) yksi vapaa arki-ilta. Sinä iltana ehditään puhua asioista, keskittyä koulujuttuihin, tehdä ruokaa ja syödä yhdessä, pestä pyykkiä ja olla kerrankin yhdessä ja rauhassa. Se on meidän oma päivä, jonka järjestämisen eteen on nähty vaivaa. Se on myös ainoa ilta, kun iltatoimiin on kunnolla aikaa ja päästään saunaan ja nukkumaan ajoissa.
Lasten isä kuuli tästä vapaaillastamme ja haluaa nyt lapset luokseen aina kyseisenä iltana. Isä näkee lapsia lähes päivittäin koska käy katsomassa lasten harjoituksia, esityksiä ym. (lapset eivät voi mennä isän autolla, koska se ei sovi isälle, niinpä esityksiin ym. minä vien vaikka en ehtisikään jäädä paikalle; kolmen lapsen kanssa tulee yllättävän paljon päällekkäisiä menoja). Minä en missään tapauksessa suostu antamaan lapsia isälle tuona ainoana vapaailtana.
Nyt isä soitti tehneensä ilmoituksen lastenvalvojalle. Isän mukaan estän häntä tapaamasta lapsia ja estän häntä muodostamasta hyvän suhteen lapsiin.
Tähän asti olen joutunut järjestämään lasten menot parhaani mukaan niin että kun he ovat isänsä luona niin isällä ei ole mitään velvollisuuksia. Tämä yksi arki-ilta on sitä laatuaikaa äidin kanssa, sillä se on todella harvinaista. Olen mielestäni minäkin ansainnut olla lasten kanssa muutakin kuin pyykinpesijänä, kuskina ja ruuanlaittajana. Sen ajan kesälomasta kun ei ollut muuta kuin lomaa, lapset olivat isänsä luona ja se loppuloma jäi minun järjestettäväksi. Toivoin että isä olisi ottanut lapset luokseen kesällä silloin kun lapset olivat koulusta lomalla mutta minä töissä. Siihen isä ei suostunut koska olisi pitänyt viedä lapset harrastuksiinsa kolme kertaa viikossa.
Onko kohtuutonta, että äitikin saisi viettää lastensa kanssa laatuaikaa?
Olen kolmen lapsen lähivanhempi. Lapsilla on paljon harrastuksia, joten illat ja viikonloput pitää kiirettä. Olen itse vuorotyössä, joten kuljetukset harrastuksiin hoidetaan joskus myös tuttavien avustuksella. Illat ovat täynnä touhua kun läksyt ja muut hommat pitää tietysti myös tehdä. Omina vapaina aamuina ehdin laittamaan ruuan ja hoitamaan kodin askareet kun lapset ovat koulussa.
Lasten isä pitää säännöllisesti lapsia luonaan joka toinen viikonloppu. Viikonloppujen aikana lapsilla ei saa olla mitään menoja, sillä isä ei hoida niitä vaan tuo lapset kotiin jos heitä täytyy jonnekin viedä. Jos on vaikka kaverin synttärit, niin lahjan ostamiset ja kuljetukset synttäreille kuuluvat kuulemma minulle. Samoin lomalla isä ottaa lapset vain silloin kun heillä on täysin vapaata tai jos on harjoituksia niin jätetään menemättä.
Nyt kun koulu ja kaikki harrastustoiminta taas syksyllä alkoi, päätin että meidän perheessä aletaan viettää kiireen helpottamiseksi (kaikkien jaksamisen takia) yksi vapaa arki-ilta. Sinä iltana ehditään puhua asioista, keskittyä koulujuttuihin, tehdä ruokaa ja syödä yhdessä, pestä pyykkiä ja olla kerrankin yhdessä ja rauhassa. Se on meidän oma päivä, jonka järjestämisen eteen on nähty vaivaa. Se on myös ainoa ilta, kun iltatoimiin on kunnolla aikaa ja päästään saunaan ja nukkumaan ajoissa.
Lasten isä kuuli tästä vapaaillastamme ja haluaa nyt lapset luokseen aina kyseisenä iltana. Isä näkee lapsia lähes päivittäin koska käy katsomassa lasten harjoituksia, esityksiä ym. (lapset eivät voi mennä isän autolla, koska se ei sovi isälle, niinpä esityksiin ym. minä vien vaikka en ehtisikään jäädä paikalle; kolmen lapsen kanssa tulee yllättävän paljon päällekkäisiä menoja). Minä en missään tapauksessa suostu antamaan lapsia isälle tuona ainoana vapaailtana.
Nyt isä soitti tehneensä ilmoituksen lastenvalvojalle. Isän mukaan estän häntä tapaamasta lapsia ja estän häntä muodostamasta hyvän suhteen lapsiin.
Tähän asti olen joutunut järjestämään lasten menot parhaani mukaan niin että kun he ovat isänsä luona niin isällä ei ole mitään velvollisuuksia. Tämä yksi arki-ilta on sitä laatuaikaa äidin kanssa, sillä se on todella harvinaista. Olen mielestäni minäkin ansainnut olla lasten kanssa muutakin kuin pyykinpesijänä, kuskina ja ruuanlaittajana. Sen ajan kesälomasta kun ei ollut muuta kuin lomaa, lapset olivat isänsä luona ja se loppuloma jäi minun järjestettäväksi. Toivoin että isä olisi ottanut lapset luokseen kesällä silloin kun lapset olivat koulusta lomalla mutta minä töissä. Siihen isä ei suostunut koska olisi pitänyt viedä lapset harrastuksiinsa kolme kertaa viikossa.
Onko kohtuutonta, että äitikin saisi viettää lastensa kanssa laatuaikaa?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Mitä tahansa teetkin asian suhteen muista aina ,että lapsi tarkkailee.Avioerolapsena koin ahdistavana ainaisen vanhempien taistelun minusta.Ihmettelin sitä juhlapyhien ja lomien vatvomista.Olisivat kysyneet joskus minultakin.Pienenä lapsi ei pysty päättämään, mutta koin tappelun johtuvan enemmänkin heidän oman vallankäytön halusta.
Lapsi oppii arvostamaan tasaista turvallista perhe-elämää harrastuksineen aikuisena.Turvallisuus pohja tulee siitä.Miehesi haluaa käyttää valtaa, koska ei halua osallistua siihen kuin "kannustamassa" ja "näkyvänä".Lapset tajuavat senkin.Lapsi tyytyy vähään jos sille ollaan avoimia ja rehellisiä.Älä siis riitele vaan jousta, mutta pidä kiinni kuitenkin vapaa illastanne.Sen te olette ansainneet.Kyllä lastenvalvojakin sen ymmärtää.
..menkää sinne ja esitä tämä sama, mikä täälläkin. Luulisi ymmärtävän.
Olisiko syytä vähentää harrastuksia?
Kuka on järjestänyt lasten harrastukset, onko lapset itse halunneet olla kaikessa vai onko äiti valinnut lapsille "hyviä" harrastuksia? Onko jo avioliiton aikana ollut tuo rumba päällä ja mies on siihenkin kyllästynyt kun ei halua osallistua kuljetukseen ja muuhun.
Totta kai lapset haluavat harrastaa kun joku tarjoaa kaiken valmiina, mutta voisiko harrastajilta edellyttää enemmän omatoimisuutta pyykkäämiseen ja kulkemiseen. Voi olla, ettei se harrastus olekaan enää niin rakas, jos joutuu itse kulkemaan busseilla ja polkupyörällä huonoissa keleissä tai huolehtimaan esiintymiskamppeistaan sun muista.
Lasten harrastukset ovat aikuisten valinta ja siinä monesti menee överiksi. Toisaalta se kiihkeän harrastamisen aika ei kuitenkaan kestä iankaiken, kymmenen vuoden päästä hommasta on vain muistoja jäljellä.
meillä (äiti) minä vein aikoinaan tyttären voimistelu harrastuksen pariin , alkuun puolipakolla, ja siitäpä tyttö innostui ja oli kilpavoimistelussa n. 7 vuotta kunnes mm. aika ja raha tuli esteeksi jatkaa. siitäpä hän sitten siirtyi valmennus puolelle, on kurssittanut itseään ja tänä syksynä hän sai ihan oman ryhmän,muissa ryhmissä toimii apuvalmentajana.
seuraavaksi on menossa tuomarointi kurssille ja kaikki tämä ihan omasta tahdosta. minä olen se joka yrittää nyt jarrutella koska lukiokin vaatii oman panoksensa eikä se ole pieni.
täytyy olla tyytyväinen kun on harrastus, ei kulje kylillä kaljapullo kourassa tms.
Jopas jotakin. Luin kirjoitukseni uudelleen ja siitä saa sellaisen kuvan, että lasten elämä olisi ohjelmoitu. Äiti ei ole valinnut tässä tapauksessa lapsille yhtään harrastusta. Päinvastoin. Kun lapset ovat olleet vauvoja, oltiin kotona eikä missään virikkeitä hakemassa. Mutta lapset sitten kasvoivat ja liikkumaan heitä on kannustettu juuri viemällä niihin harrastuksiin mitä he ovat halunneet tehdä.
Kiire tulee siitä että lapsia on kolme, ja ihan tavallinen arki teettää jo äidillä töitä. Ei tarvitse niin kauheasti harrastaa, niin on jo vientiä. Kokeilkaapa vaikka kertoa omat iltatekemisenne neljällä ja sijoittaa ne kymmenen kilsan päähän. ;)))) Äidille riittää sen lisäksi kaiken maailman talkootöitä, jolla yritetään pitää kustannuksia kurissa.
Oli helppoa silloin kun nuoremmat eivät vielä harrastaneet mitään, mutta nuoremmille on annettava sama mahdollisuus kuin esikoisellekin. Meillä harrastukset ovat mahdollisuus, eivät äidin keksimää muodikasta viriketoimintaa.
Sitä mukaa kun lapset kasvavat kasvaa myös omatoimisuus ja vaatimukset kotona. Sen verran pieniä ovat nämä meidän muksut, etteivät vielä pyykkää eivätkä ainakaan kulje busseilla. Jaksamisesta täytyy huolehtia myös olemalla rasittamatta asioilla, jotka eivät ikään kuulu.
Minä en ymmärrä, miten lapsi voisi harrastaa mitään, jos ei vanhemmat tarjoa kaikkea valmiina? Sitähän se lapsesta huolehtiminen alkuvuosina on.
Lasteni harrastukset ovat olleet heidän oma valintansa. He ovat saaneet kokeilla, aloittaa ja lopettaa, mutta eivät tietenkään kaikkea hetken mielijohteesta. Meillä keskustellaan, ja aika ajoin tarkistetaan motivaatiotakin. Tulee aika kun lapset kulkevat itse, mutta siihen on vielä monta vuotta. Harrastuksista jää muistoja, mutta myös taitoja, hyvä kunto, aktiivisuus liikkumiseen ja niin, minä olen ajatellut, että kaiken hyöty on myös se, että kun lapset ovat tekemässä jotain asiallista, he ovat poissa sieltä, missä tehdään kaikkea muuta.
Avioliiton aikana lapsilla oli samat harrastukset. Ennen eroa isä houkutteli lapsia uusien lajien pariin, mikä oli ilkeää, sillä isä tiesi, etten ehtisi eikä olisi varaakaan. Isä auttoi kuljetuksissa sen verran kuin omilta harrastuksiltaan ja töiltään ehti. Toisaalta, kuskasin isää, jotta sain auton käyttööni muuta varten. Näin kiire ei kuitenkaan ollut, sillä tein silloin osa-aikatöitä juuri sen vuoksi, että ehtisin hoitamaan kotia ja lapsia paremmin.
Turha valittaa, jos itse olet ollut jättäjä.
Niin ex mullekin valittaa, mutta eihän enää mennyttä
saa takaisin.
Hyvät ohjeet ovat tulleet aiemmin. Vähennä lastesia
harrastuksia.
Eron jälkeen olen asennoitunut elämään siten, että exältä en pyydä enkä vaadi, enkä hänelle valita. Otan yhteyttä, jos asia koskee lapsia ja on vähintään vakava. Ja vakavia asioita ei ole ollut. Jos aikuinen mies ja isä ei itse tajua ottaa vastuuta lapsistaan, se ei nyt oikeastaan ole minun ongelmani eikä me sitä lasten kanssa kotona pähkäillä, vaan järjestämme elämämme niin että se sujuu ilman isääkin. Saisi vain isä pysyä pois hyvästä, kun pysyy pois huonostakin.
Kirjoituksestasi sain kuvan että ex-miehesi haluaa kuoria kerman päältä. Mikä isä tuommoinen on joka ei kunnolla osallistu lastensa elämään?
Ei se arki ole pelkkää laatuaikaa mitä vietetään isän ehdoilla. Siihen kuuluu myös lasten menot ja touhut. Sain sen käsityksen että välinne ex-miehesi kanssa eivät ole parhaimmat mahdolliset.
Todella hienoa että olet "ottanut" itsellesi laatuaikaa lastesi kanssa, isähän siitä ei tykkää mutta se onkin hänen ongelmansa.
Jaksamista sinulle arjen pyöritykseen!
Isä on omasta mielestään erittäin hieno ja upea isä. Täältä näkökulmasta ei voi samaa sanoa. Isän mielestä osallistuminen on sitä, että hän näyttäytyy erilaisissa tilaisuuksissa ja tulee sopivasti paikalle, kun on katsojia. Ilkeä huomautus vai? Luonteenpiirre ei ole uusi, mutta eron jälkeen korostunut entisestään.
Arki on täyttä työtä, ja melko määrätietoisesti täytyy asiat hoitaa, että kaikki on kunnossa. Järjestys tarvitsee myös aikaa, jota ei voi aina ottaa jättämällä nukkumisen yöllä väliin, joten hengähdystauko keskellä viikkoa on se meidän pelastus. Isä saa laatuaikansa, mutta jotenkin vain tuntuu, että äidin laatuaika on tuntematonta. Päivääkään en vaihtaisi silti pois!
---Päivääkään en vaihtaisi silti pois!---
Ei tuollaista tarvitse yrittää esittää. Jokaisen elämässä on päiviä jotka vaihtaisi pois.
on hyvää ja parasta aikaa lapsille, älä tingi sitä. Jos suinkin mahdollista vähennä jokaiselta lapselta yksi harrastus. Vaadi lastesi isää osallistumaan myös lastesi harrastuksiin kustannukset, kuljetukset ym. Lastesi isä jostain kumman syystä ottanut tai ottaa yhteyden lastenvalvojalle, koska haluat viettää lastesi kanssa laatuaikaa. Jos teillä on sopimuksessa, että hänellä on lapset joka toinen vk:nloppu, niin teette kuten olette sopineet ja turha siitä jauhaa. Se on eri asia tietenkin, jos lapset haluaa tavata isäänsä viikollakin ja se sopii teidän perhesuunnitelmaan, niin mikäs siinä. Tsemppiä.
Harrastuksiin otin jo kantaa. Isältä en vaadi mitään. Hän antaa kykyjensä mukaan ja se saa riittää, vaikka se ei minun mieleeni olisikaan. Avioliiton aikana ehdin vaatia yhtä ja toista, mutta ei se mitään auta, jos toisesta ei ole antamaan.
Aluksi huolestuin kun mies ilmoitti yhteydenotosta lastenvalvojaan. Mies halusi muuttaa tapaamisoikeussopimusta siten, että se meidän vapaailta juuri olisi sitten se arkipäivien tapaamisilta. Muut illat eivät ole miehelle sopineet juuri siksi, että siellä on niitä menoja. Sitähän ne meidän arki-illat ovat, eikä isän ja lasten tapaaminen voi olla mielestäni aina pelkkää juhlaa.
Huomasin tosiaan, että enhän minä ole mitään tapaamisia estänyt tai haitannut, koska sopimuksessa mainitut tapaamiset ovat hoituneet mallikkaasti. Lapset olisivat halunneet tavata isäänsä enemmän, mutta isälle harvoin sopi. Hän ei harrastuksiaan peruuta tai vähennä, siitä on todisteena nyrkin isku, joka meni ovesta läpi.
Kovin helposti en enää lähtisi tapaamisoikeussopimusta muuttamaan, sillä sen aikaansaaminen oli pitkä ja ikävä väännös. Ei saa sitten herjata: suostuin ihan kaikkeen, mitä isä vaati ja ajattelin, että sitten ei tarvitse enää koskaan keskustella asioista. Tässä sitä sitten ollaan.
Haluaisin asennoitua todella niin, että isä sovittaa lasten tapaamiset aikatauluunsa, eikä niin, että me sovitamme elämämme isän aikatauluun. Isällä jää joka tapauksessa noin 26 päivää kuukaudessa mennä menojaan.
Mene sinne lastenvalvojalle ja yritä selvittää tilanne. Uskoisin, että he kyllä ymmärtävät, ei isän suhde lapsiinsa voi olla yhdestä illasta kiinni. Lähivanhemman ja lasten yhteinen aika on myös tärkeää.
Tai sitten voit ehdottaa, että kaikki lapset muuttavat isänsä luokse ja ilmaista huolesi siitä, että isä estää käytöksellään/passiivisuudellaan lasten kehittymisen harrastuksissa. Harrastuksethan ovat tärkeitä lapsen kehitykselle mm. kasvattavat sosiaalisuuteen ja pärjäämään ryhmässä. (Tosin tämä ratkaisu voi kaiketi mennä läpikin ja silloin (tulojesi mukaiset) elarit siirtyvät sinun maksettavaksesi.)
Kiitos. Ehdotus on hyvä, mutta en taida lähteä mukaan tuohon miehen pompotteluun, sillä sitähän se on, yritystä määräillä elämästäni edelleen.
Elarit jättäisin tämän keskustelun ulkopuolelle, sillä niiden apu on lähinnä lapsilisän veroinen: kiva että tulee, mutta eihän niillä käydä kuin kerran ruokaostoksilla - ja muinakin päivinä täytyy syödä.
elatusmaksuja lapsilisän verran,ssat tosi hyvin elareita
...et halua "alistua miehen pompoteltavaksi"?
onko tosiaan kyse miehen pompotushalusta vai siitä että käsität tai haluat uskoa olevan?
ajattele lapsiasi ennemminkin. heidän suhde isäänsä ei ole sama kuin sinun suhde siihen mieheen.
Jos elareita on lapsilisän verran, niin se on tuommoinen summa kolmesta. Kyllä sillä pitäisi ainakin kaksi kauppareissua tehdä.
joka haluaa määrästä kaikesta.
Olet nähnyt vain toisen osapuolen tarinan.
Isällä voisi olla tähän aivan päinvastainen totuus.
Tiedän omasta kokemuksesta, että nainen(kin) voi valehdella aivan uskomattomia tarinoita, vieläpä ilman minkäänlaista häpeän tunnetta.
En ota kantaa ap:n juttuun, mutta kehoitan lukemaan näitä juttuja varauksella.
Olet oikeassa, ei kaikkea lukemaansa ja kuulemaansa kannatakaan uskoa. Paitsi, että joskus totta on juuri se, mitä ei ikinä uskoisi.
Isällä on tähän päinvastainen tarina, johon hän varmasti itse uskoo. Olen kaikin tavoin estänyt lapsia tapaamasta isäänsä ja piste. Tosin luulen, että tähän mennessä minuun olisi ottanut yhteyttä lastenvalvojakin, eikä vain mies, joka uhkailee lastenvalvojan yhteydenotolla. Ero on aika tuore, tapaamisoikeussopimus oli pakko hakea oikeusteitse, ja nyt mies haluaa uusia sen, koska hän ei ole mielestään voinut vaikuttaa tapaamisiin mitenkään. Hänelle on annettu tilaisuus vastineisiin, jotka hän toimittikin. Niissä ei vain juurikaan otettu kantaa tapaamisiin, vaan kehuttiin, kuinka upea ja esimerkillinen aviomies ja perheenisä mies on ollut. Lakimiehelläni oli valtakirja suostua kaikkiin miehen ehdotuksiin, koska halusin vain nopeasti asian hoidettua. Sen tiesin, että mies ei lapsia ottaisi luokseen asumaan ennen kuin ehkä sitten, kun lapset ovat tarpeeksi omatoimisia, eivät tarvitse enää hoitoa, ja voisivat huolehtia menemisistään itse.
En sitouttanut miestä mihinkään, sillä minusta lasten on parempi ilman isää kuin vastahankainen isä. En halua, että lapseni saavat tuntea olevansa ylimääräinen rasite, joka on pakko hoitaa jonkin sopimuksen velvoittamana.
Ex-mieheni kyllä lukee tätä palstaa, joten esittäköön tarinansa ihan itse. Ja tervetuloa vain kuskaamaan lapsia, sillä tänäkin iltana taas mennään.
vähentäkää ihmeessä noita harrastuksia.. tuli ihan hiki jo lukiessa.. mistä ihmeestä tulee tämä tarve ohjelmoida lapset täyteen menemistä ja tekemistä jo pienestä pitäen --tärkeintä on kuitenkin OLEMINEN..
Joo,tiedän että myös naiset osaa olla v....mäisiä..kuitenkaan en epäile kyseisen aiheen kirjoittajaa.Mulla taas halu nähdä lapsia useesti mut multa se kielletään.On jotenkin voimaton olo kun ei saa lapsia luokseen..ja kun soitan niin mut haukutaan puhelimessa,ja tietenkin lasten kuullen.Mut onnex ainakin musta tuntuu siltä et lapset tykkää olla mun luona..toivottavasti ne kasvaa nopeesti niin osaa jo koht ite kulkea ton 3km:n matkan
pitäisi jokaisella lapsella olla. Kun ikää tulee, kasvaa yleensä harrastuksen viikkotuntimäärät. Ikävä kyllä vain harvoin löytyy sellaisia harrastuksia joihin lapsi voisi mennä itse vaikka suoraan koulusta. Nostan hattua vanhemmille ja UO:ille jotka jaksavat lapsia roudailla.
t. exän lapsia kuskaileva UO
Kun puhutaan isän ja lasten välimatkoista, ei 3 km ole yhtään mitään. Meillä välimatkaa on muutama sata metriä, mies muutti melkein viereiseen taloon ja me jäimme vanhaan kotiin. Se ei kuitenkaan auta, sillä miehellä on omat menonsa, joiden mukaan minä en enää suostu menemään. Jos isä haluaa lastensa kanssa viettää aikaa muulloinkin kuin on sovittu, järjestäköön menonsa; sitä minäkin olen tehnyt lasten syntymästä asti.
Ole silti huoleti. Uskon, että lapsi vaistoaa rakkautesi ja aikaa myöten voitte olla tekemisissä enemmänkin. Aivan varmasti lapsi tykkää olla luonasi ja vaatii sitä kasvaessaan enemmän itsekin.
Ymmärsinkö oikein, että teillä lasten ja etän viikkotapaaminen on nyt sellaisena päivänä, kun lapset ovat harrastuksissaan. Jotenkin tajuan, että etä aistii, ettet varsinaisesti tue lasten isäsuhteen kehittymistä.
Muista kommenteistasi vuotaa, ettei sinua varsinaisesti häiritse, ettei lasten etä ole heidän elämässään läsnä etkä ole nähnyt tarpeelliseksi kommunikoida exäsi kanssa hänen lastensa harrastuksista.
Jos olet aidosti huolissasi kaikkien jaksamisesta, niin sinun pitäisi alkaa irrottautua katkeruudestasi ja teidän yhdessä miettiä, kuinka monta kertaa viikossa pieniä koululaisia on järkevä kuskata harrastuksiin. Vuorotyö ja kolme lasta kuulostaa jo lähtökohtana aika haastavalta. Ei siitä kannata tehdä enää vaikeampaa.
ja kireän tuntuinen heppu. Haluaa näköjään tehdä sun elämän vaikeaksi.
Kyllä sulla on oikeus ( ja pitääkin olla ) nauttia edes yksi päivä lastesi kanssa ilman mitään kiireitä.
Sun exäs tuntuu tosi itsekkäältä, omaan napaansa tuijottavalta tapaukselta, koska haluaa kaikki "herkut" päältä.
Mun mielestä molempien pitäis osallistua, jotta toinen sais välillä huilattua.
Anna lapset isälle ja pidä heitä luonasi vain joka toinen viikonloppu, jolloin lapsilla ei ole harrastuksia.
Se, että äiti on "lasten takia" kiireinen viikolla, ei ole lapsista kivaa. Ainakaan minusta ei ollut kun olin pieni. Kun ajatusmaailmani itsenäistyi, lopetin harrastukset etten stressaisi vanhempiani.
Omien lasteni kohdalla en koe lasten harrastuksia ja niihin kuskaamisia stressaavana tai että se olisi "pois" jostain muusta....laatuajasta?? Minusta laatuaikaa on mikä tahansa lasten kanssa touhuaminen. Ja toisin kuin teillä, minun ex mies koki ahdistavana kun minä olin aina pojan harkoissa ja peleissä, eikä hän voinut käydä. Ei sitä mikään kieltänyt, mutta minä aiheutin hänelle ahdistusta eikä siksi käynyt. Kun asia selvisi minullekin (lapsi valitteli kun ei isä koskaan käy enää peleissä), sovin exän kanssa miten lapsia kuskataan jne. No,, onpa silloin minulla hieman aikaa itsellenikin ja lapsi saa nauttia isän kanssa olemisesta vaikka isä onkin vain kentän laidalla. Niin siitä huolimatta että se tapahtuu keskellä viikkoa joka olisi "minun vuoro" pitää lapsia.
Ongelmanne on sekä sinun korvien välissä, että miehen korvien välissä. Olette sodassa keskenänne ja unohdatte lapset. Itse et huomaa omaa sotimistasi, mutta jollet pysty sopimalla hoitamaan asiaa kuntoon, voit "sopia" asian keskenäsi ja antaa miehelle tilaisuuksia käytettäväksi. Muista, että mies on se, joka lapsia harvemmin tapaa - et sinä. Mieheltähän se laatuaika ja arki puuttuu.
hyvin kirjoitettu....kyllä se arjen puuttuminen on kaikista raskainta...valitettavasti se osuu turhan usein miesten kohdalle...en kyllä tiedä miksi???
itse niin haluavan? On vapaa-aikaa etsiä uusia naisia.Voi tehdä työnsä rauhassa,eikä tarvitse miettiä lapsenhoitoa.Ei tarvitse jäädä töistä pois lapsen sairastaessa.Ei tarvitse väsyneenä kuunnella lapsen uhmaa.Ei tarvitse miettiä kaikkia asioita ensin lapsen kannalta.
Otetaan vaan vanhemmuus leikkien ja mäkkärillä käyden.Vain pelkkää juhlaa,hoitakoon äiti loput,hiusten pesemisestä lähtien..
En kylläkään vaihtaisi osia,vaikka välillä väsyykin..
kysy siellä lastenvalvojan tapaamisessa
- miksi isä ei voi omalla autollaan viedä lapsia harrastuksiin? Eikö harrastukset ole isän mielestä tärkeitä? Kummallista että hän silti käy katsomassa harjoituksia ja esityksiä.
- miksi isä nyt, kun olet organisoinut lapsille yhden koti-illan, haluaa juuri sen illan ja muuttaa jo tehtyä sopimusta tapaamisista? Hän ei ehkä ole ymmärtänyt, miksi sen vapaan arkiillan organisoit tai sitten ymmärtää ja haluaa tehdä kiusaa.
Todella outoa ettei isää lasten kuskaaminen kiinnosta.
Olisiko tässä jokin selitys siihen, miksi vanhempien kommunikaatio kasvatus- ja huoltokysymyksissä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla:
"Otan yhteyttä, jos asia koskee lapsia ja on vähintään vakava. Ja vakavia asioita ei ole ollut."
Jos ei puhevälejä ole, niin kannattaa sitten käyttää hyväkseen vaikka lastenvalvojan palvelu. Jos ei siihenkään ole mielenkiintoa tai halua, niin sitten on turha täälläkään valittaa. Ero taitaa olla aika tuore, tunteet pinnassa, puolustusreaktio päällä ja siksi kyvyt ratkaista asioita hieman heikot. Toisilla tuo pahin kuohunta menee ohi ajan kanssa ja jotkut katkeroituvat loppuiäkseen. Omasta toiminnasta on vikaa aina vaikea löytää.
Toivottavasti sinulla ei sentään ole talousvaikeuksia?
Minulla muuten samanlainen tilanne paitsi että isä
ei ota lapsiaan joka toista vkonloppua vaan vain silloin kun sopii eli noin kerran kuussa tai kahdessa nuorin voi olla yötä hänen luonaan.
Lomilla ei ollenkaan koska isä lähtee omalle lomalle silloin.
Soittelevat sentään kerran viikossa ja joskus isä käy heittämässä harrastukseen jos kerkiää.
Maksaa minimielatuksia ja minä olen opiskelija itsekkin.
Rahaa ei ole kuin yhden harrastukseen.
En ole jättäjä mutta voisin kyllä olla sekin nyt kun olen huomannut kuinka itsekäs tuo lasten isä on.
Olen iloinen että lähti siitä huolimatta että olen täysin yksin tässä rumbassa 24 h vuorokaudessa.
Laatuaikaa on kai se arkinen meno?