Taidan tosiaan olla aivan eri planeetalta kuin valtaväestö. Mua haukutaan usein "herra täydelliseksi" vaikka minä en tosiaankaan ole hyvä enkä osaa oikeen mitään. Minulla on vain yksi asia missä tiedän että olen helvetin hyvä ja se on uskollisuus ja lojaalisuus parisuhteessa.
Olen pitkälle yli 30 vuotias ja muutama suhde takansa, yksi todella pitkä, enkä ole koskaan pettänyt enkä tule sitä koskaan tekemäänkään. En koske varattuihin, en petä enkä jätä.
Minulla on tosi vaikeata ymmärtää mikä tuossa on niin vaikeata että ei käy laittamassa vehjettään toiseen? Vaikka olisi kuinka kännissä tahansa. Tai mikä siinä on niin vaikeata olla levittämättä haarojaan toiselle? Jos suhde on kriisissä niin se käsitellään alta pois ennenkuin lähdetään touhumaan tuommoisia.
Se on niin helppoa ja yksinkertaista, en tosiaankaan käsitä miten uskollisuus voi olla vaikeata. Jos et halua että kännykkäsi menee rikki niin älä heitä sitä seinään, jos et halua pettää niin älä työnnä sitä vehjettä tai levitä haaroja naapurille.
Minua on petetty jonka jälkeen minulle sanottiin että kyllä sinäkin vielä petät, pöh. En koe uskollisuutta vaikeana asiana ja voin sanoa että kokemuksesta tiedän.
Minua kiinnostaisi tietää ja ymmärtää tuo miten ihmiset edes kykenee tuohon, minusta tuo tuntuu semmoiselta asialta mikä olisi todella vaikeata tehdä. Ovatko ihmiset sitten niin läheisyyden kaipuussa että menevät rakastumatta parisuhteisiin vain jotta olisi parisuhteessa? Jos rakastaa toista niin en edes ymmärrä miten olisi mahdollista että voisi mennä vieraisiin.
Minulle nainen on aina ollut myös paras ystäväni, henkilö jonka kanssa jaan arjen, hyvät ja huonot hetket, jonka vierellä seison vaikka olisi mitä ja jonka tiedän että seisoo minun vierelläni vaikka olisi mitä. En minä potki paskaksi kaverini mersun sivupeilejä koska se on hienompi kuin mun volvo enkä voisi koskaan tehdä aloitetta tai vastata aloitteeseen, riisua itseni alasti, riisua jonkun toisen naisen alasti, kiihottua ja suorittaa aktia kun tiedän että se olisi verrannollisesti sama asia kun että tappaisin naiseni lemmikkisiilin enkä kertoisi että se oli minä, ja tein sen vaan koska "mua huvitti" tms. En käsitä miten ihmiset voi pettää toistensa luottamusta jos rakastavat toisiaan ja vaikka ei rakastaisikaan niin sitten se asia käsitellään omana asiana ennen kuin menee pettämisiin.
Mikä tulee taas varattuihin sekaantumisista, niin se on jotenkin todella outoa. Ihmiset sanoo että kohtele toisia hyvin, älä varasta jne. Miksi kukaan haluaisi tietoisesti mennä joko ahdistamaan jotain toista ihmistä vielä enemmän joka on huonossa parisuhteessa eikä ole saanut sitä päätökseen tai vielä pahempi, miksi kukaan haluaisi tehdä tietoisesti pahaa toiselle ihmiselle?
Olen tainut jäädä tosiaan jälkeen näissä nykyajan parisuhde-jutuissa kun kaikki pettää, jättää hetken mielijohteesta jne. Löydänköhän minä koskaan enää semmoista naista itselleni joka ei olisi käynyt itse joskus vieraissa tai nussinut jotain miestä kostoksi tms. En tiedä. En minä voi syyttää ketään mistään vaikka olisi minkälaisia tahansa, minä en vaan itse ymmärrä tätä touhua.
Olen pitkälle yli 30 vuotias ja muutama suhde takansa, yksi todella pitkä, enkä ole koskaan pettänyt enkä tule sitä koskaan tekemäänkään. En koske varattuihin, en petä enkä jätä.
Minulla on tosi vaikeata ymmärtää mikä tuossa on niin vaikeata että ei käy laittamassa vehjettään toiseen? Vaikka olisi kuinka kännissä tahansa. Tai mikä siinä on niin vaikeata olla levittämättä haarojaan toiselle? Jos suhde on kriisissä niin se käsitellään alta pois ennenkuin lähdetään touhumaan tuommoisia.
Se on niin helppoa ja yksinkertaista, en tosiaankaan käsitä miten uskollisuus voi olla vaikeata. Jos et halua että kännykkäsi menee rikki niin älä heitä sitä seinään, jos et halua pettää niin älä työnnä sitä vehjettä tai levitä haaroja naapurille.
Minua on petetty jonka jälkeen minulle sanottiin että kyllä sinäkin vielä petät, pöh. En koe uskollisuutta vaikeana asiana ja voin sanoa että kokemuksesta tiedän.
Minua kiinnostaisi tietää ja ymmärtää tuo miten ihmiset edes kykenee tuohon, minusta tuo tuntuu semmoiselta asialta mikä olisi todella vaikeata tehdä. Ovatko ihmiset sitten niin läheisyyden kaipuussa että menevät rakastumatta parisuhteisiin vain jotta olisi parisuhteessa? Jos rakastaa toista niin en edes ymmärrä miten olisi mahdollista että voisi mennä vieraisiin.
Minulle nainen on aina ollut myös paras ystäväni, henkilö jonka kanssa jaan arjen, hyvät ja huonot hetket, jonka vierellä seison vaikka olisi mitä ja jonka tiedän että seisoo minun vierelläni vaikka olisi mitä. En minä potki paskaksi kaverini mersun sivupeilejä koska se on hienompi kuin mun volvo enkä voisi koskaan tehdä aloitetta tai vastata aloitteeseen, riisua itseni alasti, riisua jonkun toisen naisen alasti, kiihottua ja suorittaa aktia kun tiedän että se olisi verrannollisesti sama asia kun että tappaisin naiseni lemmikkisiilin enkä kertoisi että se oli minä, ja tein sen vaan koska "mua huvitti" tms. En käsitä miten ihmiset voi pettää toistensa luottamusta jos rakastavat toisiaan ja vaikka ei rakastaisikaan niin sitten se asia käsitellään omana asiana ennen kuin menee pettämisiin.
Mikä tulee taas varattuihin sekaantumisista, niin se on jotenkin todella outoa. Ihmiset sanoo että kohtele toisia hyvin, älä varasta jne. Miksi kukaan haluaisi tietoisesti mennä joko ahdistamaan jotain toista ihmistä vielä enemmän joka on huonossa parisuhteessa eikä ole saanut sitä päätökseen tai vielä pahempi, miksi kukaan haluaisi tehdä tietoisesti pahaa toiselle ihmiselle?
Olen tainut jäädä tosiaan jälkeen näissä nykyajan parisuhde-jutuissa kun kaikki pettää, jättää hetken mielijohteesta jne. Löydänköhän minä koskaan enää semmoista naista itselleni joka ei olisi käynyt itse joskus vieraissa tai nussinut jotain miestä kostoksi tms. En tiedä. En minä voi syyttää ketään mistään vaikka olisi minkälaisia tahansa, minä en vaan itse ymmärrä tätä touhua.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voi Luoja, kuinka olen aina haaveillut tapaavani miehen, joka ajattelee juuri noin. Sinun kaltaisiasi on todella harvassa. Uskon kuitenkin, että sinun on helpompi löytää uskollinen nainen, kuin naisen löytää kaltaisesi mies. Onnea elämääsi :)
Haluaisit varmaan juuri semmoisen miehen joka osaa tehdä kaikenlaista muutakin :D Minä olen huono kokki, tuottaa ongelmia pitää tavaroita järjestyksessä, mun vaatteet ovat pääasiassa sateenkaaren näköisiä koska en osaa pestä pyykkiä oikein, aina joku säätö on pielessä, olen kömpelö, mietin ääneen asioita jotka joskus ihan sisältönsä takia olisi hyvä pysyä siellä korvien välissä jne. :D En oikeasti taida olla hyvä missään muussa kuin uskollisuudessa.
Olen huomannut että tässä minun elämäntavassani ja suhtautumisessani parisuhteeseen löytyy pari huonoakin juttua. Yksi on mustasukkaisuus, tai paremminkin sen täydellinen puuttuminen. Minä osoitan monella tavalla että välitän ja että naiseni on paljon paljon muutakin kuin minun rakastajani, sydänystäväni, elämänkumppanini jne. ja juuri sen takia luotan häneen täydellisesti.
Minä tiedän että naiseni ei menisi vieraisiin. Näin minun on pakko ajatella, en pystyisi olemaan suhteessa jossa pelkäisin sitä että minun elämänkumppanini olisikin vain hetkellinen ja odotan sitä milloin se lähtee.
En kykene mustasukkaisuuteen, naiseni ei tarvitse eikä ole minusta mustasukkainen koska tietää että vaikka olisi mitä vikittelijöitä tahansa niin en tartu syöttiin. Naiseni tietää sen että jos on jotain ongelmia suhteessa että otan asian puheeksi enkä lähde sooloilemaan selän takana.
Jostain syystä vaikuttaa siltä että naiset tarvitsee hieman mustasukkaisuutta jotta voisivat uskoa siihen että mies välittää. Sinänsä hieman outoa koska en minä ole mustasukkainen ystävistänikään mutta tiedän että eivät puukottaisi minua selkään koskaan. Voivat olla täysin eri mieltä mun kanssa asioista, voidaan riidellä ja ottaa rajusti yhteen mutta tosipaikan tullen tiedän että ystäväni ovat ystäväni kaikesta huolimatta. Luotan heihin täysin ja he voivat luottaa minuun täysin.
Olinhan minä väärässä tuon pettämisen kanssa vaimoni kohdalla (yli 10 vuotta yhdessä) mutta silti uskoin häneen ehdottomasti ja aidosti loppuun saakka, en koskaan kyseenalaistanut. Olihan se järkytys sitten huomata että olin väärässä mutta en minä kuitenkaan koe mitään syytä siihen että nyt munkin pitäisi pettää ja käyttää muita hyväksi koska joku on näin mulle tehnyt. Minä olen minä, minä teen niinkuin minä teen. Nämä pettämis-jutut on muiden heiniä, ei mun.
Elämässä sattuu ja tapahtuu, ihmiset ovat ihmisiä ja juuri siksi kaikista ongelmista ja vastoinkäymisistä huolimatta elämä on mielenkiintoista ja täynnä pieniä seikkailuja. Tuo vaan sattuu niin saatanasti kun vedetään matto alta, lähtee asunto, auto, sydänystävä pettää luottamuksen jne jne. että en haluaisi kokea sitä enää ikinä ja nyt kun tiedän miten tuo sattuu niin en todellakaan voisi tehdä sitä kellekkään ikinä.
Kyllä nitä muitakin uskollisia miehiä ja naisia on, ei vain tällä palstalla. Olen saanut sen kuvan että täällä vain ne moraalia tuntemattomat käyvät hakemassa lupaa ja hyväksyntää suhteilleen. En ole myöskään ikinä ymmärtänyt riitelyä ykkösen ja kakkosen välillä, sillä en ikinä haluaisi olla kakkonen ja jakaa miestäni enkä sellainen ykkönen että miehellä olisi joku toinen, ei silloin ole enää ykkönen. Jos mies on pettänyt niin menköön menojaan, en minä sellaisesta ikinä taistelisi, kalojahan meressä riittää!
terveisin en ikinä pettänyt tai petetty (tietääkseni)
Minä lueskelen satunnaisesti näitä kirjoituksia koska haluan ymmärtää miten ihmiset pystyy tuohon tai mikä sen aiheuttaa. Miten ihmiset ajattelee ja kokee, hakeeko jotain .. en tiedä mitä .. Yrittävätkö saada jotain lisäarvoa johonkin tms. En tiedä.
Luulen että tämä on aika kiperä aihe siinä mielessä koska tämä on yksi semmoinen juttu mitä ei voi koskaan perua, eli jos kerran on pettänyt niin sitten elää elämänsä läpi sillä että on näin tehnyt. Jos on vikitellyt varatun tms. niin silloin on niin tehnyt eikä sitä pysty koskaan enää perumaan sen elämän aikana.
Tästä tulee tämä "pettäjä on aina pettäjä". Olen aika ylpeä itse siitä että olen tuolla saralla edelleen moraalisesti "koskematon" vaikka ikää alkaa olemaan aika paljon ja suhteitakin jo muutamia.
Olen minä tehnyt paljon semmoisia asioita elämässäni mistä en ole ylpeä ja joudun vaan elämään niiden asioiden kanssa, olen ottanut opikseni näistä asioista enkä niitä voi perua koskaan. Typerin juttu on se että tosiaan tapoin tahallani yhden siilin 20 vuotta sitten josta mulla on edelleen omatunnon tuskia :D en tiedä miksi juuri tuo asia vaivaa minua koska olen minä tehnyt yhteiskunnan sääntöjen mukaan paljon pahempiakin asioita.
Hold on your horses...
Tämä palsta on Uskottomuus, ei tänne tarvitse sellaisten kirjoitella, joilla on kaikki hyvin parisuhteessa.
Täällä voivat ne henkilöt vatvoa ajatuksiaan ja tuntojaan, joilla on Uskottomuuden kanssa jotain tekemistä.
Tälläkin palstalla olen huomannut, että just heitä "Moralisoijia" kiinnostaa tavattomasti kommentoida asioita, jotka käsittääkseni ei kuulu edes heille/tänne???
Herää kysymys, miksi he ovat täällä,jos parisuhde kukoistaa, tai paremminkin miksi he kommentoivat jos kaikki on omassa suhteessa hyvin???
Onko tarvetta nostaa itseänsä jalustalle, vai onko heillä ainua oikea resepti onnistuneeseen suhteeseen, sitä varten on olemassa ERI foorumi minne kirjoittaa!!!
Tänne tulevat me,joilla on todella tekemistä jotain Uskottomuuden kanssa!
Oho! Ihka aito pilkunnussija neuvomassa moralisteille minne saa kirjoittaa....
Ettei vaan olis pukki kaalimaan vartijana?
Hyvä kirjoitus, vaikka en omaa samanlaista maailmankatsomusta kuin sinä. Hienoa kuitenkin, että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa.
Juuh, jokainen taapertaa tavallaan eikä sitä voi syyttää ketään siitä että ei ole samanlainen kuin itse. Siitä ei tulisi yhtään mitään jos kaikki olisi samanlaisia kuin minä :)
Itse kunnioitan eniten niitä ihmisiä jotka ovat aidosti omia itseään, oli ne sitten sovinisteja, homoja, juppeja, rasisteja tai mitä tahansa niin minun ei tarvitse rakastaa heitä, pitää heistä tai millään tavalla olla samanhenkinen kuin he mutta jos ovat aitoja omia itseään ja osaa kunnioittaa sitä että kaikki eivät ajattele samalla tavalla niin silloin nostan hattua.
Minulla on pari aika törkeetä sovinisti-ystävää, mutta meillä toimii molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus. Minä hyväksyn sen että ajattelevat ja kokevat elämän sillä tavalla kuin kokevat ja toisinpäin. Me tullaan todella hyvin toimeen keskenämme vaikka ollaan täysin eri maailmoista arvojemme kanssa.
Itse en voi kuin toivoa että löydän aidon naisen jonka uskollisuus tulee selkärangasta eikä sen takia että "kuuluu olla uskollinen". Että se uskollisuus on ominaisuus mikä ei ole opittu vaan se on siinä ihmisessä samalla tavalla kuin nenä ja korvat.
Hienoa kuulla, että planeetalla on muitakin. Minäkin luulin löytäneeni sellaisen miehen 20 vuotta sitten. Mutta taisikin olla vain vieraalta planeetalta käymässä. Suhteen alkuvaiheessa keskustelimme asiat halki ja kummallakin piti olla hyvä ja turvallinen mieli uskollisuuden suhteen.
Vaan toisinhan siinä kävi. Itse olen yksikseni pohtinut asiaa, sen jälkeen kun toinen nainen soitti ja kertoi suhteesta. Kyllä siinä oikein kolahti maan pinnalle. Mieheni oli viimeinen, josta olisin uskonut sellaista.
En itsekään ymmärrä sitä, miten se voi olla niin kauhean vaikeata olla uskollinen. Itse olen ollut aina, sen voin sanoa ylpeänä. Olen yrittänyt ajatella voisinko itse pettää miehestäni. Kyyneleet siinä tulevat silmiini ja todella paha olo. En todellakaan voi tehdä sellaista toiselle.
Mielestäni puhumalla asiat selkiävät. Eikä uskottomuuteen ole aihetta kenelläkään. Kun asiat on hyvin puitu voidaan yhdessä katsoa miten jatketaan. Ikävää, että uskollisuus meni vain sen typeryyden takia, ettei puolisoni voinut puhua asioista, vaan yritti omalla tavallaa tulkita ja senkin virheellisesti.
mites se sanonta menikään niistä kaloista ja hiljaisista vesistä....
itse olen joutunut myös petetyksi mieheni taholta. Mies, joka on juuri sellainen josta ei ikinä voisi uskoa omaavansa niin petturimaisia taitoja.
Mistä luulet että pettäminen johtui sinun kohdallasi?
Minä luulen että mun vaimo ei olisi halunut pettää mutta olosuhteet oli sen verran vaikeat hänelle että se ns. "vain tapahtui", hän tiesi varsin hyvin mitä oli tehnyt eikä edes yrittänyt jatkaa avioliittoa sen jälkeen vaan tiesin että minun kanssa tuo on kerrasta poikki eikä yhteen ole palamista.
Vaimollani oli helvetin raskasta töissä ja sukulaistensa kanssa, teki monen ihmisen töitä ja hänen äiti joutui suljetulle mielenhäiriön takia, mulla oli yksi aika rankka oikeudenkäynti menossa tms. Hän halusi sanoa itsensä irti töistä mutta sain ylipuhuttua että ottaa 3kk palkatonta lomaa, minä maksoin hänelle unelmamatkan, elämisen siellä, kaikki mikä siihen kuului tms. mutta hän sitten sortui huumeisiin ja ryypiskelyyn siellä reissullaan ja .. vieraaseen mieheen.
Minä en elä on/off suhteissa missä minä tai naiseni voisi käydä välillä vähän muualla todetakseen että no olihan tää parempi tämä alkuperäinen. Minusta on alusta lähtien ollut jotain epäyhtenäistä jos ei luottamus kestä kaikkea.
Mulla on todella paljon hienoja kokemuksia ja muistoja ajasta vaimon kanssa ja pyrin pitämään muistot sellaisinaan. Ollaan edelleen väleissä ja viestitellään mutta kummallakaan ei käy edes mielessä mikään yhteenpaluu, rakkaus kuoli, that's it, ja semmoisella tavalla että se oikeasti kuoli eikä vaan ole hetkellisesti poissa.
Jos jotain kiinnostaa jutella kahdestaan näistä asioista tai mistä tahansa muusta niin minulle voi laittaa sähköpostia :
pikkuposti @ gmail.com
Ps. Luottamus on taattu :D
Tiedätkö mitä minä en ymmärrä...
- Minä en ymmärrä murhaajia. Ei sen luulisi olevan kovinkaan vaikeaa olla tappamatta ketään?
- En myöskään ymmärrä alkoholisteja. Mitä vaikeutta siinä on että jättää juomatta?
- Huumeiden käyttäjiä en todellakaan ymmärrä. Kalliitakin ne huumet on.
- Lihavia ihmisiä en myöskään ymmärrä. Eikö se olisi helpompi vain jättää syömättä kuin syödä?
Mutta mutta... Joukossa on aina lihavia, murhaajia, huumeiden käyttäjiä, alkoholisteja jne.
Varmasti nyt esität sen tyypillisen vastaväitteen, että edellä olevasta listasta, vain toisen tappaminen loukkaa suoraan toista ihmistä, kuten uskottomuus tekee ja tappajia on ihmisistä vain muutama promille, joten se ei ole vertailukelpoinen suorite pettämisen rinnalla.
Mutta silti on myös niin, että usein ne ihmiset, jotka tekevät uskollisuudesta hyveen ja nostavat tavallaan itsensä muiden yläpuolelle omalla uskollisuudellaan, ovat niitä ihmisiä, jotka eivät kovinkaan usein kohtaa edes mahdollisuutta olla uskoton. Joko nämä ihmiset ovat niin rumia, että heille ei tule ehdotuksia asian tiimoilta tai heidän itsetunto on niin heikko, että eivät uskaltaisi riisua vaatteitaan jonkun muun kuin oman puolison edessä. Lisäksi on joukko aitoja moralisteja, voimakkaasti uskovaisia ja puolisossaan jonkun materiaalisen syyn takia niin voimakkaasti kiinni, että ei voisi pettää.
En siis sano, että ehdottoman uskollisuuden valinneet ihmiset ovat huonoja ja että ihmisten tulisi olla uskottomia. En tietenkään. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki olisivat alati uskollisia puolisoilleen. Mutta maailma olisi myös parempi paikka, jos pystyisimme myös ymmärtämään uskottomuutta, antamaan anteeksi ja jatkamaan elämää. Oma ehdottomuus kun usein ennemmin tai myöhemmin kääntyy itseä vastaan.
EI KOSKAAN - ainakaan julkisesti.
Välttämättömyydestä voi tulla hyve monellekin, mutta sanotaan että oikein kunnollisessa testissä se monenkin "hyve" murenisi. Esimerkiksi silloin jos tilanteessa olisi mukana tunteet ja romantiikka ja samaan aikaan oman kumppanin kanssa huonot välit. Pettäminen ei ole pelkkää seksiä.
En minäkään ymmärrä murhaajia, alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä ja lihavia ihmisiä. Haluaisin ymmärtää mutta en ymmärrä koska en itse ole ollut tuossa tilanteessa. Voin leikkiä tietäväni mitä se on mutta koska en itse ole siinä tilanteessa ollut niin en tiedä.
Oma ehdottomuus on varmasti nyt jo kääntynyt itseäni vastaan mutta silti olen ylpeä siitä. Jokainen tavallaan, aika tylsä paikka tämä maailma olisi jos jokainen olisi samanlainen kuin minä. Mulla on kova halu ymmärtää ihmisiä, siis oikeasti ymmärtää, en tarkoita sitä että "pfft.. no jokainen tekee mitä tekee" välinpitämättömyyttä vaan olisi hienoa pystyä aidosti ymmärtämään.
Olen jutellut murhaajien, alkoholistien, huumeiden käyttäjien ja lihavien ihmisten kanssa juuri niistä asioista ja yrittänyt ymmärtää. Jollain tasolla ymmärrän mutta haluaisin ymmärtää vielä paremmin.
Se että minä en petä ei tarkoita sitä että olen parempi ihminen kuin muut, minun ominaisuus vain on että en petä, joku muu on minua parempi matematiikassa, ajamaan autoa, keittämään perunoita, osoittamaan rakkautta tms. Eikä se tee heistä minua parempaa ihmistä. Me ollaan kaikki sitä mitä ollaan eikä ole olemassa mitään universaalia täydellisyyttä.
Joku nainen joka oikeasti haluaisi vapaan suhteen pitäisi minua huonoimpana mahdollisena vaihtoehtona puolisoksi koska minä en suostu että hän menisi muiden kanssa enkä minä mene muiden kanssa. Minä sovin tämän piirteen takia vain tietynlaisille ihmisille.
Kyllä minustakin uskollisuus on eräänlainen ominaisuus ihmisessä - sitä joko on tai ei. Itselläni uskollisuus ilmenee siinä, etten edes päästä itseäni tilanteisiin, joissa voisi joutua liian läheisiin tekemisiin vieraan miehen kanssa. En todennäköisesti edes "osaa" flirttailla. Heti kun joku mies lähestyy liikaa, vetäydyn ja otan kylmemmän asenteen. Jos olen juhlissa jossa tulee kiusallisia tilanteita, häivyn koko paikasta ennen kuin mitään ehtii tapahtua.
Ja kaikki tämä siksi, että kun olen parisuhteessa, en edes näe enkä noteeraa niitä muita miehiä. He eivät kiinnosta, en edes huomaa millainen vartalo tai hymy heillä on, he ovat kuin ilmaa ja siksi en halua ottaa heihin läheisempää kontaktiakaan. En katsele kadulla miesten perään tai tiiraile heidän peppujaan koska se ei tuo minulle mitään iloa. Eivätkö muut koe parisuhdetta näin? Onko minulla jollain tavalla suurempi itsesuojeluvaisto (tai parisuhteen suojeluvaisto) kuin muilla? En ymmärrä miksi sanotaan muun muassa niin että on ihan normaalia flirttailla, että se piristää jokaisen arkielämää eikä se tarkoita että kiinnostuisi toisesta seksuaalisesti. Minusta se ei ole normaalia tai tarpeellista eikä se piristä päivääni ollenkaan...
Käyttäydyn melkeen samalla tavalla, tulen kyllä hyvin toimeen ja jotkut tytöt vielä flirttailee aika voimakkaasti mutta en vastaa flirttiin. Kyllä minusta naiset ovat nättejä, mukavia ja ystävällisiä mutta se ei tarkoita sitä että minun pitäisi saada ne omaksi tai päästä peiitn niiden kanssa.
Suurin osa hyvistä ystävistäni ovat naisia, nättejä ja mukavia semmoisia. En ymmärrä miten kukaan voisi koskaan näitä naisia satuttaa esim. pettämällä. Onko se sitten heti joku oma juttunsa jos on suhteessa? Silloin voi pettää ja loukata toista tosi pahasti? Ei tulisi mieleenkään sanoa yhdellekkään näistä että ei mua voinut vähempää kiinnostaa ystävyys ja että oikeasti ovat vain paskanaamoja. Niin ei vaan tehdä rakkaalle ystävälle koska välittää heistä. Sama juttu suhteessa, se ei ole "vain joku nainen" vaan myös sydänystävä.