Moikka kyselisin sellaista asiaan kun tämä nyt sattui omalle kohdalle että kuinkas monen mies/vaimo on muuttunut naimisiin menon jälkeen??
Itselläni on algerialainen mies ja ukko muuttui kuin yö ja päivä sen jälkeen kun menimme naimisiin ja kun ottaa huomioon että siitä on kulunut vasta 3kk. Textiviestit harveni puheluita ei tule enään ollenkaan ja alkoi kiinnostus myös suomalaista sosiaali syteemiä kohtaan.
Sitten hän väitti et hällä on 3000 euroa rahaa ja toisina päivinä ei ollutkaan ja toisina päivinä hän oli lainannu veljelleen auton ostoa varten ja sit taas toisena päivänä sitöä rahaa olikin.
sitten hra alkoi kiinnostumaan ystävästäni alkoi hänestä kyselee kaikkia onko hällä poikaystävää ja mitä kouluja on käynnyt ja kun kyseinen ystäväni oli ollut poikaystävänsä luona hän lähetti hälle keskellä yötä viestin mitä teet nyt?
Kun sovimme että hän saa mun kamun puhnumeron sen takia että jos mulle sattuu jotain eism joudun sairaalaan tai muuta sellaista et mun kamu kertoo hälle.
Kumpikin hämmästelimme että mitä ihmettä sä tollasia laittelet toiselle muijalle??? Hän tietty viisaana "miehen" selitti että joo en tarkottanut sillä mitään olin no miks sä sit tollasia lähettelet??
Sitten kun riitelimme AINA OLI KAIKKI MINUN SYYTÄNI!!
hirveetä dramaattista että miksi teet tämän minulle? Ei tullut koskaan kyseeseen että hän voisi minua loukkaa aina se meni toistepäin et tämän kokemuksen perusteella voin sanoa että look before you leap.
Olen tässä päättänyt että vaikka hänestä tykkäänkin niin minun siivelläni ei pääse tänne joten aion ottaa avioeron mahdollisimman nopeasti ja uviin soittaa että haen avioeroa.
Olisi kiva kuulla muitten kokemuksia kun aina ei menekkään elämä niin kuin on suunitellut... En kaipaa päänauontaa vaan omia kokemuksia
Itselläni on algerialainen mies ja ukko muuttui kuin yö ja päivä sen jälkeen kun menimme naimisiin ja kun ottaa huomioon että siitä on kulunut vasta 3kk. Textiviestit harveni puheluita ei tule enään ollenkaan ja alkoi kiinnostus myös suomalaista sosiaali syteemiä kohtaan.
Sitten hän väitti et hällä on 3000 euroa rahaa ja toisina päivinä ei ollutkaan ja toisina päivinä hän oli lainannu veljelleen auton ostoa varten ja sit taas toisena päivänä sitöä rahaa olikin.
sitten hra alkoi kiinnostumaan ystävästäni alkoi hänestä kyselee kaikkia onko hällä poikaystävää ja mitä kouluja on käynnyt ja kun kyseinen ystäväni oli ollut poikaystävänsä luona hän lähetti hälle keskellä yötä viestin mitä teet nyt?
Kun sovimme että hän saa mun kamun puhnumeron sen takia että jos mulle sattuu jotain eism joudun sairaalaan tai muuta sellaista et mun kamu kertoo hälle.
Kumpikin hämmästelimme että mitä ihmettä sä tollasia laittelet toiselle muijalle??? Hän tietty viisaana "miehen" selitti että joo en tarkottanut sillä mitään olin no miks sä sit tollasia lähettelet??
Sitten kun riitelimme AINA OLI KAIKKI MINUN SYYTÄNI!!
hirveetä dramaattista että miksi teet tämän minulle? Ei tullut koskaan kyseeseen että hän voisi minua loukkaa aina se meni toistepäin et tämän kokemuksen perusteella voin sanoa että look before you leap.
Olen tässä päättänyt että vaikka hänestä tykkäänkin niin minun siivelläni ei pääse tänne joten aion ottaa avioeron mahdollisimman nopeasti ja uviin soittaa että haen avioeroa.
Olisi kiva kuulla muitten kokemuksia kun aina ei menekkään elämä niin kuin on suunitellut... En kaipaa päänauontaa vaan omia kokemuksia
Vastaukset 11
Vanhimmat
joillakin kohdalle, ja aina ne omat hoksottimet eivät toimi, tai sitten ei haluta kuunnella sisäistä varoitusääntä. Pelimies on aina pelimies. Hyvä kun päätit jättää juipin. Parempaa kohti, ja toivon että löydät vielä arvoisesi kumppanin.
niin elämä potkii useinkin, joskus kovimman kautta.Mutta muista että asenteesi ratkaisee aina nytkin.Onnea matkaan selvittelyssä,ei kannata antaa kävellä ylitse kenenkään.
Mies oli 32v ja kaikki oli todella hyvin ennekuin hän alkoi kyselee ystävästäni ja niin poispäin ja vaikka hänestä välitänkin niin ei ole minun arvoseni ukko. Kyllä se oikea sattuu kohdalle vielä joskus.
Vaikka se nyt tekee kipeetä niin parempi näinpäin kuin sitten se että hän olis tullut tänne ja jättänyt minut kuin nallin kalliolle kiittänyt vaan kohteliaasti että kiitos vaan ja se heips sulle.
Ihmettelin myös sitä että aina kun sanoin jotain negatiivista niin sitten alkoi draama ( siis kun selitin elämän tosiasioita) ja sitten ei hän ymmärtänyt KUN ON NIIN SURKEA ENGLANTI niin hän selitti, ihmettelin että kaiken positiivisen hän ymmärsi kuin ihmeen kaupalla.
Niin kuin sanottu niin tämä oli ikävä kokemus mutta elämä on juoksuhaudoissa hyppimistä EI KUN SITKEELLÄ SISULLA ETEENPÄIN
En ihmettele jos joku voi kypsähtää heti alkuun tuollaisella menolla. Ei tuo kuulosta kovin normaalilta kuviolta yhteiselämää aloittaessa. Oma mieheni on muuttunut jonkin verran, mutta mielestäni vain entistä parempaan suuntaan. Mitään koottuja selityksiä tai epämääräisiä juttuja en jaksaisi kuunnella alkuunkaan.
Itsellä mies on muuttunut jonkin verran kontrolloivemmaksi naimisiinmenon jälkeen. Ei kuitenkaan mitenkään radikaalisti. Ja oltiin jo puhuttu etukäteen siitä, että naimisiinmeno muuttaa yhteisiä pelisääntöjämme, eli se ei tullut yllätyksenä.
Parilla ystävälläni on ollut juuri tuo sama tilanne, että mies on häiden jälkeen pikkuhiljaa alkanut paljastaa pimeitä puoliaan. Valehtelua, sovitusta on vaikea pitää kiinni, avointa flirttiä ulkopuolisten kanssa, taloudellista hyväksikäyttöä,itsekkyyttä ja toisen väheksymistä,.. jne. Kummassakin tapauksessa tilanne meni pahempaan päin jatkuvasti ja lopulta päätyi avioeroon.
Vaikuttaa siltä, että mies ei ole tasoisesi, ja jos tarkkaan mietit haluatko jakaa elämäsi ja vanheta tuon ihmisen kanssa, Joka on jo heti häiden jälkeen osoittautunut täydeksi idiootiksi.
Olet oikeassa, se oikea löytyy vielä ihan varmasti. Toisesta eroaminen on vaikeaa, varsinkin kun on rakastunut. Mutta säästä itseäsi ja eroa nyt, jää monet itkut, turhat stressit ja valvomiset kokematta. Keskity asioihin, jotka tuovat iloa elämääsi.
Oma mieheni taas muuttui toiseen suuntaan. Seurusteluvaiheessa mietin sitä kontrolli-asiaa ja epäilin sen tulevan kuvioon mukaan jossain vaiheessa. Psyykkasin itseni jo jonkinlaisiin taisteluasemiin. Toisin kuitenkin kävi, häiden jälkeen mies jotenkin entisestään rentoutui, sillä yhteenkuuluvaisuuden tunteemme syveni. Puhuin miehelle sitten aikaisemmista peloistani ja hän vain nauroi, mutta sanoi toisaalta tietävänsä sellaisia tapauksia, missä tämän tyyppiset pelot ovat osoittautuneet aiheellisiksi. Mieheni sanoo että näissä tapauksissa äijät vain ovat täysin itsekkäitä ääliöitä tai eivät ymmärrä rakkaudesta mitään. Tai molempia pahimmassa tapauksessa.
Yksi järkevä juttu joka pätee myös ihan samasta maasta oleviin pareihin:
Älkää rynnätkö kiireellä naimisiin! Ihmiseen ei tutustu parissa viikossa,
tai edes parissa kuukaudessa. Kuka tahansa pystyy kuukauden
näyttelemään jotain unelmien prinssiä, jos sillä saa narutettua toisen
naimisiin. Näin varsinkin silloin, jos pari ei asu yhdessä ja
näkee toisiaan vain harvoin.
Ottakaa aikaa sille tutustumiselle. Ei naimisiin ole mikään kiire.
Jos se mies (tai nainen) on tosissaan rakastunut, hän kyllä
jaksaa odottaa.
Mitä enemmän mies hinkuu naimisiin kiireellä, sitä enemmän pitäisi
hälyytyskellojen soida. Jos on kauhea kiire, niin rohkeasti
vaan jarrua ja sanotte että ette aio rynnätä mihinkään suinpäin.
Jos mies sen takia jättää, niin tuskin oli alunperinkään
tosissaan.
mutta minkäs voi tehdä silloin, jos ainoa mahdollisuus tutustumiselle on ulkomaalaispolitiikan vaatima perhesuhde? Ja jos vielä toisen puolison kulttuurissa ei ole olemassa käsitettä seurustelu?
Kysehän tosiaan ei aina ole siitä etteikö jaksaisi odottaa ja antaa aikaa tutustumiselle. Rakkaus on vain niin kumma juttu. Eikös oikea ja aito rakkaus kestä, anna ja pysy?
Ei meillä ainakaan ukkokulta edes hinkunut naimisiin, jollei nyt oteta huomioon sitä paikallista liittoa, jolla ei ole mitään virkaa Suomen saati Uvin kirjoissa. Se lappu mikä takasi meille vain oikeuden olla samassa asunnossa, autossa tai ylipäätänsä kahdenkesken. Virallinen, siis meidän mittapuun mukaan, solmittiin vasta kun en jaksanut tapella suurlähetystön kanssa turistiviisumista ja halusin näyttää miehelleni edes muutaman päivän sen, mistä minä olen kotoisin.
Kauniita ja hyviä on jokainen neuvosi, mutta monelle vain mahdottomuuksia...
"mutta minkäs voi tehdä silloin, jos ainoa mahdollisuus tutustumiselle on ulkomaalaispolitiikan vaatima perhesuhde? "
Eiköhän asia ole juuri päinvastoin?
Nimenomaan siinä tapauksessahan lähes takuuvarmasti tulee kielteinen vastaus niin viisumille kuin oleskeluluvallekkin jos on menty naimisiin lyhyellä yhteisellä historialla!
Sata varma keino päätyä ongelmiin UVIn kanssa on juuri tuo nopea naimisiinmeno mutta jos takana pitkä seurusteluaika takana niin lupa tulee kuin Manulle illallinen!
se yleensä estää sen pitkän ja hartaan seurustelun. Yleensä ja toivottavasti se oma elämä olisi molemmilla siellä kotimaassa kunnossa, siis työ tai opiskelu. Aikas harvan työnantaja peesaa vähän välia ylimääräisiä lomia ja eikä tuo rahakaan puussa kasva. Ei kaikille ole mahdollisuutta matkustella tämän tästä. Ei minullekkaan riitä kerta tai kaksi vuodessa näkemiset jos yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan. Ja eikä erimaista tapahtuvasta seurustelustakaan välttämättä jää paljon uville näytettävää. On aika vaikea todistaa skypen tai mesen kautta tapahtuvaa kommunikointia.
Ongelmahan on juuri se, että se mikä monesti näyttää uvin silmin lumeelta, on olosuhteiden pakosta nopeaa toimintaa. Ymmäärrän että pakko on jollain tavalla kontrolloida lumeliittojen kautta tapahtuvaa luvatonta maahan tuloa, mutta väärin on yksikin todellinen liitto joka päättyy aiheettomaan epäilyyn.
sanoisin tähän ei muuta ku haet ero välittömästi ennen kun jätkä kerkes saada viisumi ! olen sieltä päin kotoisin ja en todella ymmärä moisesta homma miksi suurin osa miehistä on epärehellisiä en käsitä myös miten ihminen voi olla niin kaksinaamanen ... voimia ja jaksamista sinulla