Mitä teille sinkkuus merkitsee?
Mulla se on yhä enemmän ikää tullessa vaikka vasta 3kybönen vasta olenkin, niin yksinäisyyttä ja sitä ettei minussa ole mitään oikeastaan mitä joku haluaisi.
Alkaa tosissaan pelottaa että jättääkö juna lopullisesti vielä kun kohtalaisen märkäkorva näissä naisjutuissa olen.
Ja asiaa ei auta että runsaan alkon kanssa muutun enemmän sulkeutuneeksi, kun muuten olen aika mietteliäs ihminen jota enemmän kiinnostaa musiikki ja muutenkin vähän yksinkertaiset asiat.
Pidän jalat tiukasti maassa, se saattaa näyttää muista että olen melko energitön tapaus vaikkei niin ole.
Kiteytettynä ; en osaa tutustua ihmisiin (naisiin) ja jollain keinoilla saan karkoitettuan ne vähätkin kontaktit....
Tämä nyt on varmaan melko kornin kuuloista tekstiä, mutta enemmän alkanut tuntua siltä että masentaa ja vituttaa kilvan kunnolla...
Mulla se on yhä enemmän ikää tullessa vaikka vasta 3kybönen vasta olenkin, niin yksinäisyyttä ja sitä ettei minussa ole mitään oikeastaan mitä joku haluaisi.
Alkaa tosissaan pelottaa että jättääkö juna lopullisesti vielä kun kohtalaisen märkäkorva näissä naisjutuissa olen.
Ja asiaa ei auta että runsaan alkon kanssa muutun enemmän sulkeutuneeksi, kun muuten olen aika mietteliäs ihminen jota enemmän kiinnostaa musiikki ja muutenkin vähän yksinkertaiset asiat.
Pidän jalat tiukasti maassa, se saattaa näyttää muista että olen melko energitön tapaus vaikkei niin ole.
Kiteytettynä ; en osaa tutustua ihmisiin (naisiin) ja jollain keinoilla saan karkoitettuan ne vähätkin kontaktit....
Tämä nyt on varmaan melko kornin kuuloista tekstiä, mutta enemmän alkanut tuntua siltä että masentaa ja vituttaa kilvan kunnolla...
Vastaukset 13
Vanhimmat
tota... sä soitat rumpuja, teettekö keikkoja? eikö esiintymällä saisi hieman huomiota naisilta, ja sitte jos joku nainen tulisi keikan jälkeen jutteleen...
En ole oikeen esiintyvä artisti. Lähinnä harrastemuusikko ja sekin kausittain.
Itse koen sinkuuden aika ahdistavaksi. Olen sosiaalinen luonne ja ystävät auttaa pahimpaan ihmisen nälkään, mutta silti sisällä asuu se hento pieni tarve siihen rakkauteen ja välittämiseen. Jotenkin vaan kun on aika herkkä ihminen niin pettymyksiä on vaikea käsitellä, ja mitä vanhemmaksi tulee sen enempi tietää miten julma paikka tämä ihmis-suhde-härdelli-viidakko on. Mä olen niin väsynyt, ja en kyllä enää edes uskalla laittaa itseäni alttiiksi. Rakkaus sucks.
Oletko ujo tai koetko vaikeaksi myös sellaiset tilanteet joissa pitäs puhua naispuolisille ihmiselle muutenkin kuin romantillisissa tunnelmissa? Vai rupeeko homma takeltaan vaan niiden naisten kohdalla joista olet kiinnostunut? ajattelin vaan, että tuota sosiaalisuutta voi tavallaan "harjoitella", ja sitten kun on tilanteessa jossa on kiinnostunut toisesta yrittää huijata itsensä uskomaan että kyseessä on vaan kaveri yms niin ei ehkä olisi niin jännittynyt... kuulostaa varmasti dorkalta, mutta itse taistelin miehiin kohdistuvaa ujoutta vastaan noin, en muutakaan keksinyt ;)))) Nykyisin pystyn jopa treffeillä juomaan kahvin tärisemättä/läikyttämättä hysteerisesti ja pystyn keskustelemaan ihan järkeviä... heh...
Olen jokseenkin ujo kun pitää tavallaan "pelata".
Muuten pystyn puhumaan kaikenmaailman asioista ,mutta kun pitäisi jotenkin iskeä niin homma lopahtaa siihen. Pala nousee kurkkuun ja alan änkyttää.
Tänään muuten jostain syystä parempi fiilis kuin eilen ; )
no eihän homma ole sitten ollenkaan pahimmasta päästä! Sehän on oikeesti aika inhimillistäkin että menee luu kurkkuun, kun tilanne on tavallaan sulle outo ja et hallitse sitä. Siis siihen ei ihan oikeesti auta muu kuin HARJOITTELU. Sinne vaan, leijonan suuhun, juttelemaan naisille baarissa tai vaikka ruokakaupan kassalla. Varmasti tulee huonojakin kokemuksia, mutta ihan taatusti sellaisiakin että ajattelet jälkeenpäin että hyvä kun menin juttelemaan, heitinpäs hyvän läpän tms. Mikä on muka pahinta mitä sulle voisi tapahtua esim treffeillä? Mitä sä siis pelkäät noissa tilanteissa? Jos sä pelkäät pakkeja niin niitä nyt saa kaikki. Kipu kasvattaa ;)))) ja sitäpaitsi, usko pois, maailma on pullollaan sun ikäisiä naisia jotka oikeesti etsii mukavaa miestä! (vaikka täällä katkerat miehet sanois mitä)
Kyllä tää elämä on yksinäiseksi käynyt, aiemmin oli sentään kavereita, mutta nämä pariutuneet ihmiset tekevät joko lapsia tai sitten ovat liimauttuneet kumppaniensa kainalloon. Lapsen teolla tarkoitan sitä odotuspuolta ;)
Minusta tuntuu, että olen kylmä ihminen, mutta tarpeen tullen sitä lämpöäkin löytyy. Koen itseni hyvin vahvaksi, joten mikään nyssykkä ei minun kanssani pärjään ja ennen kaikkea ärsyynnyn, jos mies vaan mukailee kaikkea. Miehellä kun pitää olla sitä omaakin tahtoa.
Elämä käy vaan yksinäisemmäksi ja kavereilla perheet ym.
Missään ei edes näe yksinäisiä miehiä, joko ovat liikkeellä laps'lauman kanssa tai sitten naisen. Ehkä mä liikuskelen väärissä paikoissa :DD
P.s. Missäs päin Hollolaa sitä asustellaan?
Sen enenpää paljastamatta ,niin täällä lähellä asutusta : )
Mää olin vaan joskus yli vuosi sitten, siellä Hollolan perämailla duunissa. Siellä kaukana-kaukana, missä ei paljoa asustustakaan ollut :DD Nyt oon täällä kaukana maalla, jossa ei myöskään asustusta ole...
se tosiasia ettei me kaikki löydetä ketään koskaan. Jos yli kolmekymppisenä tekee vaikeeta tehdä tuttavuutta ja kontaktit naisiin on vähissä niin aikalailla aletaan olemaan siinä ryhmässä, että yksin sitä joutuu tätä maailmaa taaplaamaan. Ei silti kannata vaipua epätoivoon, kyllä sitä voi elämästä nauttia ilman sitä toistakin ja lisäksi löytyy monia positiivisiakin puolia.
eli ei kannata hyväksyä ja ikään kuin luovuttaa, jos kuitenkin kaipaa sitä parisuhdetta. Jos ei ole tyytyväinen elämäänsä, niin miksi pitäisi antaa asian olla. Aina voi muuttua (olen siitä itse yksi elävä esimerkki), ja muutenkaan en niele sitä ajattelua, että jos on ollut nuorena tietynlainen (esimerkiksi ne kokemukset parisuhteessa ovat jääneet hankkimatta), niin sen pitäisi leimata sitten koko loppuelämää, siitäkin huolimatta vaikka tilastojen valossa näin olisikin - yksilöt ovat kuitenkin yksilöitä. Tuo on mielestäni sitä vääränlaista menneessä elämistä.
Itse olin aiemmin tosi ujo varsinkin miesten seurassa, mutta tietoisella "harjoittelulla" olen päässyt siitä pahimmasta ujoudesta eroon ja nyt onnistuu ihan luonteva keskustelu jopa niiden miesten kanssa, joista parisuhdemielessä olen kiinnostunut. Käytännössä tämä yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että on vaan pakko hakeutua niihin harjoittelutilanteisiin, vaikka kamalalta aluksi tuntuisikin ja niitä mokailujakin sattuisikin: ajan ja kokemuksen myötä kyllä helpottaa. Eikä ole minullakaan (suurelta osin varmasti tuosta ujousongelmasta johtuen) juurikaan sitä parisuhdekokemusta kertynyt, mutta enää en koe tätäkään asiaa mitenkään ongelmallisena eivätkä ole kokeneet tapaamani miehetkään (omia harhakuvitelmia siis...), vaikka aiemmin koin - miksi ihmeessa pitäisikään kokea?
Toisaalta huono itsetunto tai minäkuvakin on omalla kohdallani ollut ongelmaa. Sitten kun olin valmis hyväksymään itseni kaikkine puutteineenkin (mikä sekin saattaa olla aika pitkä prosessi), niin toisen ihmisen kohtaaminen on ollut paljon helpompaa. Jotenkin sitä vaan on vähitellen oppinut ajattelemaan, että kaikki ihmiset ovat jollain lailla kiinnostavia omine persoonallisine piirteineen, miksen siis minäkin. Helppoa mikään muuutos - tämäkään - ei tietenkään ole ja vaatii todellakin itsensä peliin pistämistä ja tietoista omien ajattelutapojen sorvaamista ja kyseenalaistamista. Eikä tämäkään tietenkään vielä takaa sitä parisuhdetta, mutta ainakin mahdollisuudet paranevat rutkasti.