yksin ikuisesti

En tiedä haluaisinko koskaan mennnä naimisiin, seksisuhdetta ja lapsia.

Koska minusta vanhempani, jotka ovat olleet 30v naimisissa eivät ole kovin kannustava esimerkki. Periaatteessa heillä on kaikki hyvin, mutta avioliitto vaikuttaa vaan niin tylsältä, että huh.
Ongelmia on varmaan parisuhteissa yhtä lailla kuin yksineläjällä.

Seksistä taas en ole kiinnostunut yhtään, paitsi jos olen rakastunut. Mutta rakastuminenkin menee ohi ja kiva sille miehelle sitten jos hän haluaisi seksiä ja minä en koskaan.

Lapset ovat myös kauhistuttava ajatus. Olen hoitanut pikkusisartani ja tiedän, että se on hyvin hyvin raskasta. Ei todellakaan voi olla mitään omaa elämää sitten. Kun kuitenkin on velvollisuus huolehtia siitä lapsesta. Ja se on niin ärsyttävää ,kun on itsekin väsynyt vaikka työpäivän jälkeen ja sitten se lapsi kiukuttelee jostain maailman turhimmasta asiasta.


Toisaalta en tiedä haluaisinko enää elää yksinkään. Kun nyt tuntuu, että olen sitäkin jo tarpeeksi nähnyt enkä opi edes enää mitään uutta, vaan päivät ovat aina samanlaisia. Jotain muutosta pitäisi olla. Olen toki vasta 22.
2721
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Ennen vanhaan ikäistäsi naista oltiin jo työntämässä avioon ettei ihan vanhaksipiiaksi jää. Mutta nyt kun nuoruus venyy kolmekymppiseksi niin aikaista lie ihmettelysi. Sanoisinkin että palaa aiheeseen viiden vuoden kuluttua vaikkapa.

Äänestä

mutta miehenä se on joko kohtalo tai ei. Olen mies.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


summergirl* kirjoitti:

En tiedä haluaisinko koskaan mennnä naimisiin, seksisuhdetta ja lapsia.

Koska minusta vanhempani, jotka ovat olleet 30v naimisissa eivät ole kovin kannustava esimerkki. Periaatteessa heillä on kaikki hyvin, mutta avioliitto vaikuttaa vaan niin tylsältä, että huh.
Ongelmia on varmaan parisuhteissa yhtä lailla kuin yksineläjällä.

Seksistä taas en ole kiinnostunut yhtään, paitsi jos olen rakastunut. Mutta rakastuminenkin menee ohi ja kiva sille miehelle sitten jos hän haluaisi seksiä ja minä en koskaan.

Lapset ovat myös kauhistuttava ajatus. Olen hoitanut pikkusisartani ja tiedän, että se on hyvin hyvin raskasta. Ei todellakaan voi olla mitään omaa elämää sitten. Kun kuitenkin on velvollisuus huolehtia siitä lapsesta. Ja se on niin ärsyttävää ,kun on itsekin väsynyt vaikka työpäivän jälkeen ja sitten se lapsi kiukuttelee jostain maailman turhimmasta asiasta.


Toisaalta en tiedä haluaisinko enää elää yksinkään. Kun nyt tuntuu, että olen sitäkin jo tarpeeksi nähnyt enkä opi edes enää mitään uutta, vaan päivät ovat aina samanlaisia. Jotain muutosta pitäisi olla. Olen toki vasta 22.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu