Tuntuu vaikealta kertoa omaa tarinaa, kun vieläkin tuntuu niin epätodellista, että miten tässä näin kävi.
Rakas Exäni, en ymmärrä miten näin voit tehdä toiselle ihmiselle. Kuinka ketään voi toinen näin paljon satuttaa? Olisi pitänyt nähdä jo aiemmin, sillä olihan kaikki tunnusmerkit ilmassa. Älytön mustasukkaisuus ja että aina olin tärkeysjärjestyksessä viimeinen. Saatika, kun raskaana olessani haukuit minua jakorasiaksi ja selän takanani flirttailit muiden kanssa.
Olin 7 kuukaudella raskaana, kun pelkäsin keskenmenoa raivokohtauksesi takia. En uskaltanut käydä enää missään mustasukkaisuutesi tähden ja sitten haukuit huoraksi ja jakorasiaksi, vaikka hyvin tiesit olevasi ainoa.
Epäilit, onko lapsi sinun, kunnes maailmaan tuli pikku kopiosi. Täysin kopio sinusta.
Olin viimeisillään raskaana, kun pyysin sinua jatkuvasti viettämään aikaa kanssani. Sinulla oli sinun omat menot: työ, harrastukset, kaverit. Silloin, kun olit kotona olit niin väsynyt, ettet jaksanut mitään tehdä kanssani. Odotin ja odotin.
Ajattelin kaiken muuttuvan, kun juniori syntyisi. Tyhmä minä. Kyllä, hölmö minä odotin ja kuuntelin lupauksiasi. Olimme kihloihin menossa, etsimme sormusta ja kuvittelin kaiken olevan hyvin.
Olin rakastunut, sokea ja rakastunut. Hetken olin täysin onnellinen, kiitos siitä, vaikka illuusiota olikin.
Helmikuussa poikamme syntyi. Et viihtynyt sairaaloissa, sanoit minulle. Olit sentään synnytyksessä, kiitos siitä. Kotiuduimme, hait meidät sairaalasta ja ilmoitit, että olet luvannut kaverillesi, että menette Turkuun käymään. Soita vaikka äitisi seuraksesi, sanoit minulle. Näin tein. Olin niin väsynyt, kun yht'äkkiä yhteinen projektimme vauvamme olikin minun hoidettavana 24/7.
Otit isyyslomaa, mutta et ollut kotona kuin yöt nukkumassa. Hoidin kaiken. Olin todella väsynyt ja masennus hiipi. Tulin kipeeksi ja menin äidilleni pariksi yöksi, jotta sain apua. Olimme molemmat kipeinä vauva ja minä. Äitini auttoi, sinulla oli muut asiat tärkeämpiä.
Lähdettiin keskellä yötä sairaalaan, soitin sinulle. Mene vain äitisi kanssa, sanoit minulle.
Veljesi ajoi puutapäin ja lähdit heti siltä istumalta kotikaupunkiisi. Me menimme äidilleni.
Jäit vielä bilettämään kavereidesi kanssa ja minäkin päätin lähteä tyttöjen kanssa ulos tuulettumaan. Soiteltiin illalla, akkusi oli lopussa. Halusit kuvan kenen kanssa olen ja missä. Lähetin sinulle, olit mustasukkainen, vaikka olin vain tyttöjen kanssa.
Sen lauantain muistan aina. Tulit kotiin ja kännykästäsi katsoin pitkästä aikaa mitä kivoja kuvia olet ottanut. Yllätyksekseni siellä oli Sarah "lähettänyt" suukko kuvaa sinulle.
Samaan syssyyn, kun purskahdin itkuun heräsit ja sanoit: "Haluat tauon".
Niin poikamme oli 6 viikkoa vanha.
Halusit parin kuukauden tauon, sanoit muuttavasi kaverisi kanssa kimppaan ja "käyväsi joka päivä".
Sanoin, että minulle se on sama kuin ero, et kuunnellut. Kysyin joka päivä, oletko varma? Aiotko tosissaan?
Ristiäisten jälkeen en kestänyt enää elää tiedon kanssa, että olit lähdössä. Torjuit minut kokoajan, etsit asuntoa.
Annoin sinulle vaihtoehdon: Joko jäät tai lähdet nyt.
Sinä lähdit. Sinä lähdit ja jätit meidät. Poikasi oli n. 2 kk vanha, kun päätit valita lähtemisen.
Juuri kun olin päässyt synnytysmasennuksesta vähän jaloilleni, minulta vietiin arvoistani suurin: Perhe.
Hajosin, hajosin täydellisesti. Itkin päivästä toiseen. Onneksi ystävät auttoivat, ottivat poikaa hoitoon ja tarjosivat apua. Sinun oma äitisi auttoi minua paljon, mutta vieläkin olen hajalla.
Sinä olet jojottanut, antanut toivoa ja seuraavaksi taas tylyttänyt, matto on lähtenyt kerta toisensa jälkeen jalkojeni alta. On kuin testaisit, vieläkö sinulla on valtaa minuun.
Kyllä on, mutta ei kauaa enää. Kyllä minä nousen jaloilleni, vaikka siihen on aikaa kulunut jo puolivuotta. Minä nousen ja aion olla onnellinen, en enää anna sinun pelittää. Viimeaikoina ystäväni ovat ihmetelleet, miten noin fiksulikka antaa kohdella itseään kuin roskaa. Sitä ihmettelen itsekin, vaan yhä uudelleen sorrun sinuun. Olet vain hetken ystävällinen ja toivon yhteistä tulevaisuutta.
noin kaksi kuukautta sitten ehdotin, jos pikkuhiljaa yritettäisiin, että olisit vaikka puolet viikosta kotona tai edes yhden yön. Ei kelvannut sinulle, kaikki tai ei mitään.
Aina, kun olen yrittänyt jatkaa elämääni töräytät jotain kuten... "harkitsin kotiin paluuta silloin ja silloin, mutta koska sinä plää plää"
Ei enää, ei enää nuo Sanat toimi. Katsoin viestit, jotka olit lähettänyt silloin, kun "harkitsit" kotiin paluuta... Ne paljastivat aivan muuta..
Kävitkö kokeilemassa jotain naista, joka ei ollutkaan yhtä hyvä kuin minä?
Sinä pelkäät, että löydän jonkun, joka kohtelee minua paremmin. Pelkäät, että menetät vallan minuun. Tiedät, että olen nuori, kaunis ja fiksu, jolla ei ole oikeasti ongelmaa saada mies seuraa. En vain kykene... En vain kykene luottamaan miehiin enää..
Sinä tiesit, että tämä on pahin pelkoni, koska kerroin sen ennen kuin alettiin lasta tekemään. Toteutit painajaiseni.
Joskus tunnen niin suurta suuttumista sinua kohtaan, kuinka voit olla niin ilkeä ihminen? Kaikki ne sanat, kaikki teot... miksi? Miten sinusta yht'äkkiä tuli hirviö, vai olinko todella niin sokea, etten nähnyt karvaista puoltasi?
Miten voisin vihata sinua, lapseni isää? Olet kyllä hyvä poikasi kanssa, mutta miksi minua kohtelet näin? En ymmärrä. Tämä kipu, jonka kanssa elän on niin suuri, että välillä mietin jo itsemurhaa. Nyt on vähän parempi. Pystyn jo kertomaan tänne tarinani. Suru alkaa tulla hiljalleen ulos, ei enää vain surullisia silmiä, jotka kätkevät salaisuuden sisälleen.
Rakas Exäni, en ymmärrä miten näin voit tehdä toiselle ihmiselle. Kuinka ketään voi toinen näin paljon satuttaa? Olisi pitänyt nähdä jo aiemmin, sillä olihan kaikki tunnusmerkit ilmassa. Älytön mustasukkaisuus ja että aina olin tärkeysjärjestyksessä viimeinen. Saatika, kun raskaana olessani haukuit minua jakorasiaksi ja selän takanani flirttailit muiden kanssa.
Olin 7 kuukaudella raskaana, kun pelkäsin keskenmenoa raivokohtauksesi takia. En uskaltanut käydä enää missään mustasukkaisuutesi tähden ja sitten haukuit huoraksi ja jakorasiaksi, vaikka hyvin tiesit olevasi ainoa.
Epäilit, onko lapsi sinun, kunnes maailmaan tuli pikku kopiosi. Täysin kopio sinusta.
Olin viimeisillään raskaana, kun pyysin sinua jatkuvasti viettämään aikaa kanssani. Sinulla oli sinun omat menot: työ, harrastukset, kaverit. Silloin, kun olit kotona olit niin väsynyt, ettet jaksanut mitään tehdä kanssani. Odotin ja odotin.
Ajattelin kaiken muuttuvan, kun juniori syntyisi. Tyhmä minä. Kyllä, hölmö minä odotin ja kuuntelin lupauksiasi. Olimme kihloihin menossa, etsimme sormusta ja kuvittelin kaiken olevan hyvin.
Olin rakastunut, sokea ja rakastunut. Hetken olin täysin onnellinen, kiitos siitä, vaikka illuusiota olikin.
Helmikuussa poikamme syntyi. Et viihtynyt sairaaloissa, sanoit minulle. Olit sentään synnytyksessä, kiitos siitä. Kotiuduimme, hait meidät sairaalasta ja ilmoitit, että olet luvannut kaverillesi, että menette Turkuun käymään. Soita vaikka äitisi seuraksesi, sanoit minulle. Näin tein. Olin niin väsynyt, kun yht'äkkiä yhteinen projektimme vauvamme olikin minun hoidettavana 24/7.
Otit isyyslomaa, mutta et ollut kotona kuin yöt nukkumassa. Hoidin kaiken. Olin todella väsynyt ja masennus hiipi. Tulin kipeeksi ja menin äidilleni pariksi yöksi, jotta sain apua. Olimme molemmat kipeinä vauva ja minä. Äitini auttoi, sinulla oli muut asiat tärkeämpiä.
Lähdettiin keskellä yötä sairaalaan, soitin sinulle. Mene vain äitisi kanssa, sanoit minulle.
Veljesi ajoi puutapäin ja lähdit heti siltä istumalta kotikaupunkiisi. Me menimme äidilleni.
Jäit vielä bilettämään kavereidesi kanssa ja minäkin päätin lähteä tyttöjen kanssa ulos tuulettumaan. Soiteltiin illalla, akkusi oli lopussa. Halusit kuvan kenen kanssa olen ja missä. Lähetin sinulle, olit mustasukkainen, vaikka olin vain tyttöjen kanssa.
Sen lauantain muistan aina. Tulit kotiin ja kännykästäsi katsoin pitkästä aikaa mitä kivoja kuvia olet ottanut. Yllätyksekseni siellä oli Sarah "lähettänyt" suukko kuvaa sinulle.
Samaan syssyyn, kun purskahdin itkuun heräsit ja sanoit: "Haluat tauon".
Niin poikamme oli 6 viikkoa vanha.
Halusit parin kuukauden tauon, sanoit muuttavasi kaverisi kanssa kimppaan ja "käyväsi joka päivä".
Sanoin, että minulle se on sama kuin ero, et kuunnellut. Kysyin joka päivä, oletko varma? Aiotko tosissaan?
Ristiäisten jälkeen en kestänyt enää elää tiedon kanssa, että olit lähdössä. Torjuit minut kokoajan, etsit asuntoa.
Annoin sinulle vaihtoehdon: Joko jäät tai lähdet nyt.
Sinä lähdit. Sinä lähdit ja jätit meidät. Poikasi oli n. 2 kk vanha, kun päätit valita lähtemisen.
Juuri kun olin päässyt synnytysmasennuksesta vähän jaloilleni, minulta vietiin arvoistani suurin: Perhe.
Hajosin, hajosin täydellisesti. Itkin päivästä toiseen. Onneksi ystävät auttoivat, ottivat poikaa hoitoon ja tarjosivat apua. Sinun oma äitisi auttoi minua paljon, mutta vieläkin olen hajalla.
Sinä olet jojottanut, antanut toivoa ja seuraavaksi taas tylyttänyt, matto on lähtenyt kerta toisensa jälkeen jalkojeni alta. On kuin testaisit, vieläkö sinulla on valtaa minuun.
Kyllä on, mutta ei kauaa enää. Kyllä minä nousen jaloilleni, vaikka siihen on aikaa kulunut jo puolivuotta. Minä nousen ja aion olla onnellinen, en enää anna sinun pelittää. Viimeaikoina ystäväni ovat ihmetelleet, miten noin fiksulikka antaa kohdella itseään kuin roskaa. Sitä ihmettelen itsekin, vaan yhä uudelleen sorrun sinuun. Olet vain hetken ystävällinen ja toivon yhteistä tulevaisuutta.
noin kaksi kuukautta sitten ehdotin, jos pikkuhiljaa yritettäisiin, että olisit vaikka puolet viikosta kotona tai edes yhden yön. Ei kelvannut sinulle, kaikki tai ei mitään.
Aina, kun olen yrittänyt jatkaa elämääni töräytät jotain kuten... "harkitsin kotiin paluuta silloin ja silloin, mutta koska sinä plää plää"
Ei enää, ei enää nuo Sanat toimi. Katsoin viestit, jotka olit lähettänyt silloin, kun "harkitsit" kotiin paluuta... Ne paljastivat aivan muuta..
Kävitkö kokeilemassa jotain naista, joka ei ollutkaan yhtä hyvä kuin minä?
Sinä pelkäät, että löydän jonkun, joka kohtelee minua paremmin. Pelkäät, että menetät vallan minuun. Tiedät, että olen nuori, kaunis ja fiksu, jolla ei ole oikeasti ongelmaa saada mies seuraa. En vain kykene... En vain kykene luottamaan miehiin enää..
Sinä tiesit, että tämä on pahin pelkoni, koska kerroin sen ennen kuin alettiin lasta tekemään. Toteutit painajaiseni.
Joskus tunnen niin suurta suuttumista sinua kohtaan, kuinka voit olla niin ilkeä ihminen? Kaikki ne sanat, kaikki teot... miksi? Miten sinusta yht'äkkiä tuli hirviö, vai olinko todella niin sokea, etten nähnyt karvaista puoltasi?
Miten voisin vihata sinua, lapseni isää? Olet kyllä hyvä poikasi kanssa, mutta miksi minua kohtelet näin? En ymmärrä. Tämä kipu, jonka kanssa elän on niin suuri, että välillä mietin jo itsemurhaa. Nyt on vähän parempi. Pystyn jo kertomaan tänne tarinani. Suru alkaa tulla hiljalleen ulos, ei enää vain surullisia silmiä, jotka kätkevät salaisuuden sisälleen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin se on että rakkaus on sokea. Sinun silmäsi avautuivat ja huomasit ettei rakastamasi ihminen ole sinulle hyvä. Hyvä niin. Sen tajuaminen oli jo ensimmäinen askel. Sitä seuraa luopuminen - luopuminen yhteisen tulevaisuuden haaveesta. Kun saat etäisyyttä näet kuinka ex yrittää manipuloida sinua. Tule vihaiseksi siitä ja anna vihan tunteiden tulla, niin pääset hyväksymisvaiheeseen, johon kuuluu myös suru. Sinulla on oikeus surra epäonnistumista ja kaikkia niitä unelmia, jotka eivät toteutuneet. Ajan kanssa pystyt hyväksymään tapahtuneen ja voit jatkaa elämääsi.
Sinä olet rikki ja kestää ennenkuin parannut. Sinua on kohdeltu uskomattoman huonosti ja ansaitset parempaa. Sen paremman löydät aikanaan kunhan pääset jaloillesi.
Onneksi sinulla on pieni lapsi, joka auttaa jaksamaan. Onneksi myös turvaverkkosi on kunnossa. Se on kummalllista, mutta ne tutut arkirutiinit ja lapsen kehityksen näkeminen auttavat jaksamaan.
Kun tunnet itsesi tarpeeksi voimakkaaksi niin sano exälle, että kohteli sinua huonosti ja että jatkaa vaan edelleen sinnepäin minne on menossa. Hän kyllä tajuaa joskus mitä menetti ja jos ei tajua niin sitä parempi että häipyi.
Voimia sinulle. Usko pois, meitä on monia kohtalotovereita. Kyllä ne haavat umpeutuvat ja kyllä elämä jatkuu ja kantaa sinua eteenpäin. Sitten joskus kun sinulla on arvoisesi mies tajuat kuinka väärässä suhteessa elitkään.
Tsemppiä!
Hei Siipirikkoinen! Nyt on jo pahin takanasi. Sinulla on oma pienen pieni vauvapaketti jota kohtaan sperman luovuttaja ei tunne kovin suurta mielenkiintoa.älä missään vaiheessa, KOSKAAN erehdy kutsumaan spermanluovuttajaa isäksi. Se olisi "isä-hahmon" häpäisemistä. Tuo olio ei ole isä, eikä ilmeisesti koskaan kykene olemaan isä. Tuo helpottaa paljon kuvioita. Sina voit vanhempiesi kanssa taysin keskittaytya hoitamaan tätä uutta ihmisalkua.
Ainoa erittäin tärkeä asia joka sinun on nyt heti tehtävä on lain kautta vaatia spermanluovuttaja taloudellisesti osallistumaan aikaansaamansa ihmisen ylläpitokustannuksiin.
Jos hän vaatii isyystestiä, tee se. Mutta ole varma että tuo olio osallistuu euroilla hoitokustannuksiin. Kuten sanoin, laki on puolellasi ja turvanasi. Käytä sitä.
Olio alkaa pompottamaan taas tunteillasi ja yritää tehdä sinusta hermoraunion, ole hyvä, älä lankea siihen! Lukitse tuo peto pois elämästäsi ja pidä yhteyttä vain lakimiehen kautta.
Sinun velvollisuus on itsesi ja lapsesi.
Ei se mitään opi ellet sano sille suoria sanoja. TAKAISIN EI OLE TULEMISTA ellet muuta tapojasi. Ja nuista hakea lapselle isyys. Se että et haluasi, niin lapselle se on tärkeää myöhemmin esim. perinnöjaossa. Kun lapsi täyttää 18 vuotta et voi enää sitä tehdä! Sen jälkeen haet elatusvelvollisuutta. Se on aivan sama vaikka nyt maksaakin. Mutta maksaminen on tällä hetkellä HÄNELLE vapaaehtoista. Ääni muuttuu kellossa kun se tulee yhtä PAKOLLISEKSI kuin sinulle!
hei, jos sinua kiinnostaa vertaistuki niin täällä olisi yksi äiti. kyyneleet kohosi silmiini, oli kuin olisi omia ajatuksia lukenut ja se tekee kipeää.
minusta olisi mukava jutella kanssasi. Yhdessä päättäväisempiä ja vahvempia? [email protected]
heitä jo helvettiin tuo sureminen. me naiset, varsinkin nuoret, ollaan mukamas niin riippuvaisia jostakin kaksilahkeisesta. Se johtuu odotuksista. Kun lukee kaikenmaailman roskajuttuja rakkaudesta, niin tottakai pettyy. Ei ole montaa tässä maailmassa, joka sellaisia kuvitelmia pystyy täyttämään. Siis potkaise pellolle niin, että rutina käy. Tarvitset mielenrauhaa lapsesi takia. Miehiåa kyllä riittää, niitä on miljardeja!
paremmin en osaisi itsekään sanoa. Mitä sitä kaunistelemaan ja vääntämään itsestään marttyyriuhria, kun mahdollisuus on hypätä surun suosta ja nähdä mahdollisuudet ympärillä.