Ollaan tapailtu muutama viikko, ja jo nyt tuntuu ihan kun oisin aina tuntenut hänet ja ollut hänen kanssaan. Samalla aaltopituudella, luemme toistemme ajatukset, olo on luonteva ja hyvä. Mitään estoja, yhteentörmäyksiä, vaikeita puheenaiheita ei ole. Voisin kuvitella, että pitkän avioliiton jälkeen pitäisi tuntua tältä. Voiko hommasta tulla mitään, jos jo alku on "arkinen", vailla suuria leimahduksia?
Voi tietty kysyä, että miksi olen hänen kanssaan, jos ei suurta huumaa ole ilmassa. En keksi syytä, miksen. Aluksi toki olin kovasti ihastunut, mutta se vaan laimeni näin nopeasti. Olen erittäin sitoutumiskammoinen ja yleensä tässä vaiheessa on pakko ottaa jalat alle. Ekaa kertaa elämässäni (29 v.) siedän näin hyvin jotain ihmistä, johon en ole päättömästi ihastunut.
Eikö se ollut ennen aikaan niin, että naimisiin ei menty niinkään rakkaudesta vaan käytännön syistä? Ja yhdessä pysyttiin. Kuinka paljon tunteilla on merkitystä parisuhteen syntymiseen, kuinka paljon on omasta tahdosta kiinni?
Voi tietty kysyä, että miksi olen hänen kanssaan, jos ei suurta huumaa ole ilmassa. En keksi syytä, miksen. Aluksi toki olin kovasti ihastunut, mutta se vaan laimeni näin nopeasti. Olen erittäin sitoutumiskammoinen ja yleensä tässä vaiheessa on pakko ottaa jalat alle. Ekaa kertaa elämässäni (29 v.) siedän näin hyvin jotain ihmistä, johon en ole päättömästi ihastunut.
Eikö se ollut ennen aikaan niin, että naimisiin ei menty niinkään rakkaudesta vaan käytännön syistä? Ja yhdessä pysyttiin. Kuinka paljon tunteilla on merkitystä parisuhteen syntymiseen, kuinka paljon on omasta tahdosta kiinni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
taisi olla muut syyt päällimmäisenä ennen sitä rakkautta.
En osaa sanoa tapaukseesi muuta, mutta se voi helposti muuttaa muotoaan se suhde ajan kuluessa, jos se jokin puuttuu. Ei se tarkoita, että toisessa olisi mitään vikaa tai muuta, mutta silloin jos tulee tunne, että on kuin siskon tai veljen kanssa, niin voit uskoa, ettei se ole parisuhteen kannalta mikään niin hyvä asia.
Onhan se aikamoinen ongelma jos muuten hyvän tuntuiseen suhteeseen ei kykene tuomaan seksuaalisuuttaan mukaan. Luonnollisuuden kammo on vakava asia.
sepäs tässä onkin, kun seksiä ollaan harrastettu alusta asti ja se puoli sujuu hyvin sekin. Normaalisti, jos tyyppi ei sen ihmeemmin kiinnosta, en pysty edes suutelemaan, saati jotain muuta.
seksi toki mukana onkin. Alussa ainakin.... Tarkoitin, että jos se yhteys ja läheisyyden tuntu menee sen tietyn rajan yli, niin vaarana on helposti se että tuntee toisen niin läheiseksi kuin vaikka siskon tai veljen. Ja siitä on vaikea päästä eroon siitä tunteesta.
"...jo nyt tuntuu ihan kun oisin aina tuntenut hänet ja ollut hänen kanssaan. Samalla aaltopituudella, luemme toistemme ajatukset, olo on luonteva ja hyvä. Mitään estoja, yhteentörmäyksiä, vaikeita puheenaiheita ei ole."
Tuossa tekstissäsi on kuule iso osa asioita, jotka kuuluvat HYVÄÄN parisuhteeseen. Jotenkin lukiessani ajattelin, että nykyisessä suhteessani ei ole oikeastaan mitään noista. Järkyttävää!
Eli kokeneneen, 40 naisen mielestä suhteenne on todella hyvällä pohjalla! Hienoja asioita, joita ei joka ihmisen kanssa saavuteta. Ja kirjoitit seksinkin sujuvan mukavasti. Mistä siis kiikastaa?? Oikeasti, pelkäätkö vain sitoutumista vai mitä hyvää vielä odottaisit?
Jos itse löytäisin tuollaisen suhteen jonkun miehen kanssa, en päästäisi IKINÄ pois! Tuokin, että pystytte keskustelemaan vaikeistakin asioista, on kultaakin arvokkaampaa. Todennäköisimmin pystyisitte selvittämään karikot, yhteiset tai jommankumman omat vaikeudet, joita elämä tuo tullessaan.
Arvosta suhdettanne. Lieneekö niin, että mies vaikuttaa sinusta ylikiltiltä tms.? Itselleni joskus on sellainen estänyt sen intohimoisen rakkauden syntymisen...
Sanotaan, että mitä intohimoisemmin suhde alkaa, sitä nopeammin se myös päättyy. Intohimo, loistava seksi yms. voi sokaista näkemästä tosiasiaa, että muuta hyvää toisessa ei olekaan. Itselleni käynyt niinkin joskus...
Hyvää jatkoa teille! :)
Näin minäkin olen yrittänyt asian ajatella. Ongelmana on, että haluaisin tuntea sen intohimon ja kiihkeän ihastuksen/rakkauden tunteen..
Mies on tosiaan aika kiltti, ainakin vielä tässä vaiheessa. Tossuksi häntä ei voi haukkua, mutta kaipaisin vähän enemmän särmää.
Pitänee kahtella nyt ainaki jonkun aikaa...
Minustakin tuo tilanteesi kuulostaa ihanteelliselta. Muutama viikko tapailua on aitojen (pysyvien!) tunteiden kannalta vielä todella vähän, ja itselläni ainakin "liekin syttymiseen" kuluu pikemminkin kuukausia kuin viikkoja. Takuuta ei tunteistasi voi kukaan sinulle antaa, mutta hyvä puoli on ainakin se, että myöhemmin heräävät tunteet kohdistuvat todellakin ihmiseen jonka jo tunnet, eikä vain ensivaikutelman luomaan mielikuvaan. Joskushan käy niinkin että alkuhuuman laimettua tajutaan, ettei koko ihmistä oikeastaan edes tunne, arkisesta viihtymisestä ja aaltopituuksista puhumattakaan.
Eikö ollut jonkinlainen kansanviisaus sekin, että paras rakkaus ja avioliitto kasvaa ystävyyden ja kumppanuuden pohjalle? Tiedä häntä, mutta varmasti se on yksi mahdollinen tie :)
Parin vuoden päästä se intohimo on mennyt kenen tahansa kanssa, ainakin useimmissa hyvissäkin suhteissa. Jos jäljelle jää niin paljon kuin teillä nyt on, niin sehän on hienoa.
Ei alun intohimo mikään huono juttu ole. Sen huono maine johtunee siitä, että se voi joskus saada aivan yhteensopimattomat ihmiset yhteen, mutta sinänsä se on hyvä asia, ei kuitenkaan välttämätön.