Mistä on kysymys kun 23-vuotias 2-vuoden ikäisen tytön isä vetäytyy vastuustaan ja ajankäytöllisesti perheestään ja parisuhteestaan. Töitten jälkeen mies istuu tietokoneella, pelaa pleikkaria, käy salilla, viikonloput dokaamassa. Leikkihetket tyttären kanssa ovat harvinaisia ja max. 5 min kestäviä. Parisuhteessa ei ole enää aikaa kuin panemiselle korkeintaan ja siihenkin minun naisena tulisi olla valmis tuosta noin vain, ilman että suhteessa on muuta yhteyttä lainkaan tai hellyyden osoituksia tai edes normaalia kohteliaisuutta, auttavaisuutta tai huomioon ottamista. Olen 99% varma ettei tähän liity ulkopuolista suhdetta, mutta koskaan ei voi olla varma. Mistä on kyse? Mitä minä voin enää tehdä?? Tuntuu että olen kokeillut kaikki keinoni ja silti olemme hänelle kuin ilmaa.
Kun isä vetäytyy-mistä on kysymys?
väsynyt
122186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
suhdepalstoilla nykyisin vastaavia aika paljon ja trendi on ilmeisesti kasvamassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000026887230
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000005981648
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000015376465#22000000015376465
Jotain jopa vieroitettiin koneelta:)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000005991263#22000000005991263
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000021522625#22000000021522625
Ym.ym.
http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&advanced=1&all_words=tietokoneella&some_words=&exclude_words=&exact_words=&conference=Parisuhde&poster=&sort=relevance&search_interval=fixed_interval&fixed_interval_time=0&sd=01&sm=01&sy=2007&ed=24&em=8&ey=2007&hpp=25
Itsekkin olen saman huomannut. Tuntuu siltä, että nykyään ei nuoret ole alle 30:senä valmiita vielä perhettä perustamaan, kun kaikki kaverit on kanssa salilla/baarissa/netissä, ja niille pitää ajan riittää niinkuin ennenkin. Itse kohta 30:senä olen tullut siihen tulokseen, että vielä ei aika riitä kersoille, vaikka baarissa en juoksekkaan.
jo monta vuotta sitten, kun Ilta-sanomien keskusteluissa alettiin kyselemään näistä peli ja nettiriippuvaisista puolisoista, pahimmillaan sellaiset riippuvuudet johtaa jopa näinkin karmeaan tulokseen, mitä linkissä kuvataan, ei voi kun sääliä lapsia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000563&posting=22000000027721248
Ehkäpä Sun mies ei vaan vielä ole sisäistänyt isyyteen kuuluvaa vastuuta.. kun vielä noin nuori on. :) Pettämistä on turha epäillä teidän tapauksessa.. Kyllä sen ukkos ajan kanssa pitäs huomata, mistä jää paitsi. Usko pois.. tai muuten on.. *****. ;)
Jotkut miehet vaan aattelee, että Rakas Muija on tyytyväinen kun on saanut lapsen ja se siitä.. Leikkii sitten, kun huvittaa isää olla.
Oma Mies on myös Isä ja lapsi on nykyään sijaisäidillä, koska kumpikaan ei jaksanu "nuorena" vastuuta... (en ole lapsen äiti). Pari kertaa kuussa käy kattomassa ja on kiwaa hänen mielestään. Tuskin lapsen mielestä..
Muuten, tuoko hän ns. Ruuan perheeseen? Se rasittaa myös.. mutta ei ole oikeutettua silti olla olematta se toinen osa vanhemmista..
Ajatuksia vain.. Kysy häneltä miten menee ja missä mennään? :)
juo ja pelaa,sinä peset ja paijaat...siis äiti sille.Kohta loppuu se vähäkin seksi, eihän äidin kanssa...pakkaa jenkkikassit vaan...ja menox
Tuommoistahan tuo tuntuu olevan monessakin perheessä jossa lapset ovat tehneet lapsia. Monet naiset kyllä tuntuu jaksavan vastuun mutta miehillä se on mitä on.
Miehethän kypsyy henkisesti hitaammin (tottakai on poikkkeuksia) ja joskus tuntuukin että alle 30 vuotiaasta miehestä ei oikein olisi vielä isäksi.
Tavallaan mukavaa että jaksaa nuorena jo tehdä lapsia niin kuulemma jaksaakin paremmin. Mutta olen ollut huomaavinani että monessa tälläsessa perhessä miehet kiinnostuu oikeasti lapsistaan kun ne alkavat olla jo kouluiässä. Siinä on parisuhteelle ja lapsille jo koitunut paljon vahinkoa.
Toivotaan että teillä tilanne selkenee. Yritä jaksaa ja puhu miehellesi tunteistasi.
Meillä on se tilanne että saamme esikoisemme nyt kun olemme 28 ja 32 vuotiaita. Olisimme halunneet aiemmin mutta kärsimme vuosia lapsettomuudesta.
Tavallaan asiat on nyt hyvin, kerkesimme käydä sellaisen rumban läpi jo toivoessamme lasta että nyt tuntuu jos emme ole valmiita lapseen niin ei sitten koskaan. Olemme olleet jo vuosia naimisissa ja pidämme molemmat suhdettamme hyvänä. Rakastamme ja olemme toistemme parhaita kavereita.
Tuntuu turvalliselta saada lapsi tälläiseen perheeseen. En koe tarvetta pelätä millään lailla miten meidän käy. En tiedä miten arkemme ja elämämme muuttuu mutta olemme siihen valmiita. Mieheni on varmasti hyvä isä ja minä olen äiti. Lapseni isä on minulle myös puoliso joka tulee huomioida. Molempien pitää saada elää omaakin elämää mutta perheen puitteissa. Emme juurikaan käytä alkoholia ja tykkäämmekin käydä ennemminkin syömässä yhdessä jossain mukavassa ravintolassa.
Olisi aika vastuutonta tuollainen että kotiin tullessa tehdään kaikkea muuta kuin huomioidaan oma perhe. Voimia sinulle.
Mieheni on kiireinen yrittäjä joka joutuu välillä tekemään aika huimiakin työrupeamia. Tiedän että ettei aina jaksa jaksaa, pitää saada levätäkkin välillä. Mutta itsekkin nykyjään entisenä yrittäjänä tiedän ettei työ kuitenkaan ime ihmisestä niin kaikkea voimaa että voisi väittää ettei töitten jälkeen enää vain jaksa mitään (terve ihminen).
Lähes samantapaisessa tilanteessa olen juuri. Minun mieheni on vaan 26 ja minä 24. Meillä on puolitoista vuotias tytär. Meillä tämä ns. isän vetäytyminen on mennyt siihen pisteeseen, että mies sanoi itsensä irti kaikesta viikko sitten. Sen jälkeen on kirjaimellisesti kulkenut omia polkuja ilmoittelematta mitään (en kylläkään, ehkä, usko kolmatta osapuolea asiaan). Mies on ollut minulle nyt sitten niin vihainen kun ei kuulemma tunne minua kohtaa mitään ja ero tulee nyt. Olen toivoton tässä tilanteessa. Tiedän, että mieheni on käyttäytynyt minua kohtaa tosi ilkeesti ja tälläkin hetkellä olen "lapsenvahtina" kotona ja mies ryyppäämässä. Siltikkin toivon asioiden järjästyvän lapsemme puolesta. Nämä on todella helvetin vaikeita tilanteita! ahdistaa niin vitusti ettei usko kukaan. Huomisen työvuoronkin valehtelin alkavalla mahataudilla kun ei paljoa hymyilytä....
Miten sitten voisin sinua auttaa?.... en tiedä. Auttaako olla yhtä tyly takaisin? Onko sinulla mahdollisuus saada lapsesi esim. isovanhemmille ja lähdet omien parhaiden kavereiden kanssa tuulettumaan ja et mieti miestäsi yhtään? En tarkoita, että etsisit miehen itselle vaan lähtisit vaan hauskaa pitämään ja saisit näin ehkä voimia seuraavaan viikkoon. :0)
Voimia sinulle!!
En osaa ikävä kyllä neuvoa, kohtalontoveri silti olen :)
Meillä ei auta mikään. Ties monesko viikonloppu kesän aikana, kun olen KAHDEN lapsen (pienen) kanssa yksin kotona autotta..:/
Tämä on jo nähty, ystävät ym. ovat tärkeämpiä, kuin oma perhe, surullista huomata tässä vaiheessa se. Älä ainakaan tee toista lasta tuossa tilanteessa, kuten minä idiootti tein!
Lähtisin, mutta.. Eroaisin, mutta...:/ :( :("
kamat kassiin ja omille teille,paperit lastenvalvojalle ja rahaa tiskiin kerran kuussa. Mitä tuota itkemään, mäntti mikä mäntti! Paremmin pärjäätte lapsen kanssa ittekseen kuin että hinaatte siinä yhtä murkkua mukana,joka pyörii kylillä kavereittensa kanssa. Passittakaa takaisin mamman luo tommoset luuserit!
Meillä kans alkanu luistaa koko homma käsistä mies tekee reissuhommaa, niinhän tuo julisti odotus aikana että pitää ettiä uus työ ku ei tuu mitään kasvatuksesta jos on reissussa koko ajan.No nyt vauva 3kk ja ei toivoakaan että ees ettis uutta työtä. Minä hoidan poikaa koko ajan, yötä päivää seittemän päivää viikossa. Olen kotona vankina, en uskalla jättää poikaa isälleen koska en ole sata varma tuleeko lapsi hoidettua, en voi siis lähteä ilman lastani mihinkään. Onneksi anoppi hoitaa lasta kuitenki tarvittaessa että pääsen asioilla käymään... Saas nähä mitä tästä tulee, mies ei ole puhuvaa sorttia ollenkaan joten ottaa sitten asian valituksena jos mainitsen. Viikonloput menee työkaverin seurassa ihan niinku viikolla ei sais jo tarpeekseen. En tiedä mitä teen...Olen jo todella uupunut, mutta rakastan poikaani ihan liikaa. Parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut.
syy miksi en ymmärrä minkä takia lapset pitää tehdä kun on itsekin vielä lapsi. Ja kyllähän suurin osa tietää että 23 vuotias mies on vielä aika lapsi... ties minkä ikäinen ollut kun lapset ovat syntyneet.
Ymmärrän sen että jotkut haluavat tehdä lapset nuorena (vaikka itse en näin ajattele), mutta eikö kuitenkin sen suhteen tila, vanhempien kypsyys yms. pitäisi olla ratkaisevampi tekijä kuin ikä???
En minä ihmettele tuota yhtään. Mies on liian nuorena sidottu perhe elämään mihin ei selkeesti ole vielä ollut valmis. Nyt sitten perhe kärsii kun mies juoksee ja käyttäytyy niin kuin sen ikäiset yleensäkin. Kaikista ei ole sen vastuun ottajiksi vaikka tilanteet muuttuu. Sen takia suhde olisi hyvä vakinaistaa ja sitoutua toiseen ennen kuin siihen tuodaan lapsia.
Vähän samalta tuntuu. Kaverini on 28 ja hänellä jo kaksi lasta, vanhempi 3,5vee ja nuorempi 0,5vee. Mies 30. Ei kyllä tunnu olevan vielä 30-vuotiaanakaan tällä hetkellä valmis isäksi tai sitten iski niin vasten kasvoja silloin 3,5 vuotta sitten ettei ole vieläkään toipunut.
Ystäväni "valittaa" kun ei ole todellakaan minkäänlaista aikaa yhdessä vaan ollaan yhdessä erikseen. Äijä surffaa netissä, katsoo televisiota tai nukkuu, syö, näkee kavereita. Ei auta jättää lapsia hänelle hoitoon, menee omille vanhemmilleen jossa sitten mummo hoitaa. Kaverini on yksin kotona päivät, laittaa ruoat ja kinaa käydään kauppavuoroista - ei mies haluaisi sinnekään tunkea töiden jälkeen vaikka auto on käytössä, vaan äidin pitäisi lasten ja vaunujen kanssa mennä kauppaan. Haloo? Ei tunnu olevan mihinkään asiaan otetta ja sen kyllä huomaa lasten, sen vanhemman, käyttäytymisestäkin jo.
Ja lisää lapsia ystäväni vain haluaisi. Miten siinä sitten neuvoa että avaa jo silmäsi ja laita edes tämä tilanne kuntoon. Voisi todella aloittaa nettiliittymän sulkemisesta (sitä kun kumpikaan ei työnsä vuoksi tarvitse) ja edes yksi ilta viikolla yhteiseen harrastukseen kodin ulkopuolella, onpa se kävelyretki tai jotain missä oikeasti tulisi puhuttua toiselle. Naiset, sanelette sille miehelle säännöt että koska tässä aviossa ollaan ja perhettä eletään (ei leikitä) ja lapsia on tehty niin tästä lähtien kumpikin tekee osansa ja aletaan toimimaan yhdessä. Halusiko se mies edes niitä lapsia vai pelkästään sinä? Ei ihminen sitoudu jollei se oikeasti halua.