Kuinka olette jatkaneet? en kaipaa naurettavia tyhmiä kommentteja, vaan kunnon keskustelua jolloin parisuhdetta päätetään yrittää jatkaa pettämisen ilmitulon jälkeen.
Kuinka yhteiselo sujuu ensimetreillä ja yleisestikin ottaen mihin suuntaa parisuhteenne on lähtenyt
etenemään?
Kuinka yhteiselo sujuu ensimetreillä ja yleisestikin ottaen mihin suuntaa parisuhteenne on lähtenyt
etenemään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nainen joka pettää kerran, pettää tilaisuuden tullen uudelleen. Säästä itseäsi pahemmalta ja heitä muija pihalle.
En edes yrittänyt.
Suhde päätettiin lopettaa. Näin on siis käynyt kahdesti, joista toinen oli avioliitto. Pettäminen johtui ilmeisesti siitä, että naisella oli halu mennä muualle, mutta ei ollut pokkaa alkaa keskustelemaan asiasta. Näin vastuu ja päätöksenteko saatiin mukavasti siirrettyä minun kontolle.
Vanhemmalla iällä voisi ehkä ajatella olevansa vähän joustavampi pettämisen suhteen. Mutta vielä tässä vaiheessa se on kyllä tulos tai ulos. Mikäli rakastamani ihminen minua nöyryyttää tietentahtoen, tehköön hän niin. Mutta sen seurauksena en kyllä itseäni enää nöyryytä enempää anteeksi antamalla.
... miksi minäkään annoin mahdollisuuden jatkolle,
olen aina ajatellut että jos mua petetään
niin en varmasti pysty edes yrittämään jatkaa.
Ehkäpä se halu ainakin yrittää kumpuaa siitä suuresta rakkaudesta jota kuitenkin vielä
häntä kohtaan tunnen.
Eihän tää nyt helppoa varmasti tule olemaan,
kokoajan itsellä tuntuu ettei mihinkään mitä
puoliso sanoo voi luottaa.
Paska ja epäonnistumisen tunne jyllää hetkestä toiseen sisälläni, kuitenkin sen toisen menettämistä pelkään eniten, syynä siihen varmasti
on aikanaan teinirakkauden menetys rattijuopon
vuoksi, kaikki on niin haurasta ja helposti
särkyvää/menetettävää, ehkä näissä ajatuksissani
on juuri se syy joka haluaa jatkaa, toista ei
halua menettää varsinkaan silloin kun haluaa
uskoa siihen suureen rakkauteen, suureen rakkauteen jonka kuitenkin rinnassani tunnen.
Ei auta ku koittaa päivä kerrallaan, asia ei
varmasti unohdu koskaan ja aina se jollain
tapaa muistuttaa tulevaisuudessakin, siitä olen
varma.
Haluaisin nyt vaan kuulla muutaman tarinan siitä
että kuinka tälläinen tarina voisi saada
sen onnellisen lopun pettäneen ihmisen kanssa.
Vai läheisriippuvaisuutta?
on kypsä ote asiaan..pikkupojat reagoi "poikki pinoon" tyylillä!Totuus on et sellaisia naisia/miehiä on joiden itsetunto ei ikinä kehity parisuhteen kautta,vaikka suhde olisi kuin upea tahansa.Sellaset ihmiset tuntee jatkuvaa epävarmuutta ja riittämättömyyttä sisällään ja kulkevat sängystä toiseen ikään kuin kysellen kuin "hyviä" ja haluttavia ovat!Eli heiltä uupuu se sisäinen tunne et he ovat haluttavia ja seksikkäitä,sitä on haettava ulkoa päin,ettei epävarmuus luhistaisi ja tuhoaisi seksuaalista kyvykkyyttä kokonaan!Tuollaset tyypit tarttee terapiaa ja siellä pohditaankin sit ihan muuta kuin sitä pettämistä! Jos taas epävarmuus ja tahto pettää sen myötä on suhteen tuomaa,esim. toisen välinpitämättömyys jne. asia on korjattavissa avoimuuden ja rehellisen suhteen pohtimisen kautta,pettävän osapuolen arvostelu kyky on vaan tilapäisesti rempallaan,eikä se tarkoita että hän jatkaisi tai edes toistaisi tekoaan koskaan uudestaan!Eli asia ei ole ykselitteinen ollenkaan!
Kun vaimo kertoi, avioliitto, suhde ja kaikki loppui juuri siihen paikkaan eikä asiasta keskusteltu enää. Vaimoni tiesi että minä en jaa naistani ja että tuo on asia mistä ei ole paluuta.
...siitä, miten hyvin pystytte asian keskenänne selvittämään ja katuuko puolisosi tekoaan vaiko sitä, että jäi siitä kiinni.
Itse pystyin antamaan anteeksi, suhdekin on ehkä vähän parantunut. Toisaalta anteeksi antaminen ei ole samaa kuin unohtaminen eikä tapahtunutta voi koskaan lakaista maton alle. Sellainenkin tosiasia on hyvä tunnustaa.
Tsemppiä kuitenkin.
Olennaisinta on se, että suostuuko pettäjä oikeasti lopettamaan ulkopuolisen suhteen. Jos suostuu, voi antaa anteeksi. Jos asiassa on epäselvyyttä, ei anteeksianto onnistu. Meillä prosessi kesti 6 kk. Huono lopputulos. Ero.