Kiitos!

Hei!

>Päätit siis tulla taas tänne keskustelemaan itsesi kanssa. Sut tunnistaa aina siitä että muistat kehasta itteäsi.<

Selitätkö minulle, siis, mitä tarkoitat sillä että täällä julkisella keskustelukanavalla "keskustelisin" itseni kanssa?
Toki tätä voin tehdä kaiken aikaa, missä ja milloin vain.

Ja mikä "kirjoituksessani" sai Sinulle "syttymään" tunteen, että kehuskelen?!

En ymmärrä sittenkään "ihmisluonnetta". Valitettavasti.

PS. Alennun, jos tarve on, ylennyn jos tarve on (kaikki ilman lainausmerkkejä "")!

Rosatar kirjoitti:

Hei!

>Päätit siis tulla taas tänne keskustelemaan itsesi kanssa. Sut tunnistaa aina siitä että muistat kehasta itteäsi.<

Selitätkö minulle, siis, mitä tarkoitat sillä että täällä julkisella keskustelukanavalla "keskustelisin" itseni kanssa?
Toki tätä voin tehdä kaiken aikaa, missä ja milloin vain.

Ja mikä "kirjoituksessani" sai Sinulle "syttymään" tunteen, että kehuskelen?!

En ymmärrä sittenkään "ihmisluonnetta". Valitettavasti.

PS. Alennun, jos tarve on, ylennyn jos tarve on (kaikki ilman lainausmerkkejä "")!

Lue lisää

Tunnen netistä mr. moninimisen ja voin lohduttaa että se on vain negatiivisen ihmisen väite että sinä olisit hän ja täällä itseäsi kehumassa. Voisin itsekin kehua mr. moninimistä, siinä on ihminen noussut kaiken elämän paskan yläpuolelle ja löytänyt rennon otteen elämään ja henkisyyteen.

Pitää olla oikeus antaa välillä ruusujakin iänikuisten risujen sijasta. On ihan liian helppo haukkua. Räksyttäjiä riittää joka junaan ja osa jää asemallekin, räksyttäköön keskenään.

t. ms. moniniminen, ei sukua

satunnainen tsekkailija kirjoitti:

Tunnen netistä mr. moninimisen ja voin lohduttaa että se on vain negatiivisen ihmisen väite että sinä olisit hän ja täällä itseäsi kehumassa. Voisin itsekin kehua mr. moninimistä, siinä on ihminen noussut kaiken elämän paskan yläpuolelle ja löytänyt rennon otteen elämään ja henkisyyteen.

Pitää olla oikeus antaa välillä ruusujakin iänikuisten risujen sijasta. On ihan liian helppo haukkua. Räksyttäjiä riittää joka junaan ja osa jää asemallekin, räksyttäköön keskenään.

t. ms. moniniminen, ei sukua

Lue lisää

Otsikon mukaisesti!

Tämän olen tänään oppinut, tosin siltä "nurjalta" puolelta.

Ja kiitos Sinulle, kiitos siitä että taistelen, tai ainaksin yritän taistella meidän (en "tohdi" sitä ääneen lausua) kenen puolesta!

Kiitos on harvoin lausuttu "sana" kuten myös se sana "anteeksi".

Rosatar kirjoitti:

Otsikon mukaisesti!

Tämän olen tänään oppinut, tosin siltä "nurjalta" puolelta.

Ja kiitos Sinulle, kiitos siitä että taistelen, tai ainaksin yritän taistella meidän (en "tohdi" sitä ääneen lausua) kenen puolesta!

Kiitos on harvoin lausuttu "sana" kuten myös se sana "anteeksi".

Lue lisää

Kiitos myös minunkin puolestani. Muutama ihminen näillä palstoilla on oikeasti kykeneväinen ajattelemaan asioita henkisesti.

Henkisyys ei muuten todellakaan tarkoita sitä että tarvisi suppeasti kulkea yhtä oikeaa polkua sokeana. Reittejä on valittava ihan niin paljon kuin jaksaa keksiä.

Sive Lee kirjoitti:

Kiitos myös minunkin puolestani. Muutama ihminen näillä palstoilla on oikeasti kykeneväinen ajattelemaan asioita henkisesti.

Henkisyys ei muuten todellakaan tarkoita sitä että tarvisi suppeasti kulkea yhtä oikeaa polkua sokeana. Reittejä on valittava ihan niin paljon kuin jaksaa keksiä.

Lue lisää

Ja aina, mikäli vain siitä jotain opimme tai haluamme oppia. Tai, jos edes ymmärrämme, että siitä pitää oppia!

No niin, olen tässä nyt tänään, tuossa puutarhaa hoitaessani "keskustellut" itseni kanssa. Onhan minulla Neiti karman mukaan sisälläni kaksi persoonaa. Ja mikä hienointa, sekä miehinen että naisellinen.

Aikansa sitä keskustelua jaksoi käydä, mutta sitten se juttu alkoi kuiteskin "pyöriä" samaa kehää. Ehkä syynä se, että ymmärtääkseni Mr. Monimiminen on oikeesti mies ja minä Rosatar olen nainen. Ja se minun femiininen puoli "ylitti" aina sen maskuliinisen. (Toki näinhän se ei todellisuudessa edes saisi olla).

Mutta kun niillä urospuolisilla useimmiten on osa siitä aivomassasta valahtanut yläpäästä alapäähän. Tulipa vain mieleen siinä "kauheassa" yksin käydyssäni kommunikaatioketjussani. Näet, minä pikkuisena blondina (ehkä kyllästyneenä niihin blondivitseihin) "vetäisin" eräänä päivänä osan hiusteni väristä brunetiksi (tai siis kampaajani).

Blondeihin "viehättynyt" kolleegani havaitsi heti muutoksen, ja tiedusteli syytä "asiaan". Vastasin, "että ehkä se aivokapasiteettisi sieltä alapäästäsi alkaisi nyt sen tärkeän vaellusmatkansa takaisin sinne missä sen oikeesti kuuluukin olla. Tuliko valinnan vaikeutta? Jospa sen myötä "näkisit" minut oikeesti myös ihmisenä."

Että tällaista! Mutta oikeesti "keskustellessani" ihan sen oman itteni kanssa, tein sellaisen havainnon, että TÄRKEINTÄ minulle on, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen (kaikkine kakkaominaisuuksineen). Vasta sen kautta voin "ymmärtää" muita. "Loppupelissä" suurimmat taistelut käyn kuiteskin itseni kanssa. (Tunnenko edes itseäni??)

En tiedä! Mutta kyllä Sinun Mr. manynamesin "jutustelut" ovat sieltä parhaimmasta päästä. Siksi minun on vähän vaikea mieltää, että olisit joku pippapää! En tiedä kuka sen on mitannut ja millä mittareilla!

Ainut "havainto" tästä on se, että ne (=psykologit) oppineina peilaavat/sovittavat oppimaansa teoriaa kaikkiin yksilöihin samoilla kriteereillä. Mutta ei se vaan valitettavasti näin mene.

Käytännön kokemus minulle on: ihminen diagnisoitiin "skitsoksi". Minä mennä väliin, koska kyseessä oli läheinen. Ja kaiken sen takana olikin vain, ettei tämä ihminen ollut "löytänyt/hyväksynyt" omaa identiteettiänsä. Lääkkeet lähti (=minun ”ohjeistuksellani” huitsin nevadaan, ja nyt tämä "skitso" tekee tärkeätä työtä, meidän kaikkien hyväksi.

Eli tätä minä tarkoitan, jokainen yksilönä on tärkeä. "Heikot" (=herkät) yrittävät, vastoin omaa näkemystään, sopeutua "asetettuihin" yleisiin näkemyksiin. (Tosin tässä kohtaa voinen mainita pointin, joka meidän kaikkien on hyvä muistaa, että yleiset lait koskevat meitä kaikkia, ja niitä meidän on noudatettava, halusimmepa tai emme).

>Osa meistä onkin tullut tänne 'palvelemaan', laittaen oman itsensä likoon ja heitä alkaa olla koko ajan enemmän ja enemmänEn ole varsinaisesti ihminen josta voidaan sanoa, että 'hän tekee todellista työtä'. Heh! ;-) Minun tehtäväni onkin auttaa heitä, jotka tekevät sitä 'todellista työtä' huomaamaan, että maailmassa on paljon muutakin kuin se heidän työnsä!<

Antaa ajattelemisen aihetta. Tosin tokkopa ne ”tärkeimmät” työn puurtajat näillä kanavistoilla seilaavat. Toki onneksi ainaskin minä ”löysin” jotain.

>Olen 'luomassa uutta ihmistä' joka ei määritä enää paikkaansa maailmassa sen mukaan mitä hän omistaa, miltä hän näyttää, kuinka paljon häntä muut arvostavat, vaan sen mukaan, että hän arvostaa itseään vaikka ei olisi "yhtään mitään"!<

Tähän lopputulemaan minäkin tänään, siinä sisäisessä keskustelussani, päädyin.

>Vain luova ihminen voi ymmärtää maailmankaikkeutta, itseään ja Jumalaa!<

Yhdistän luovuuden myös herkkyyteen (=ei tarkoita ”itkupillejä”). Mutta missä se herkkyys sitten on ja miten sitäkin mitattaan? Koen itseni ”sanomasi” mukaiseksi luovaksi ihmiseksi. Ja ehkä tästä syystä aina silloin tällöin kuulen myös lausahduksen: ”Olet omituinen, miksen voi ajatella niin kuin yleensä pitää”? Tätä mietin ja mietin, mutta ”jääräpäänä” tajuan, että olen ja vain olen tällainen. Jonkun mittarin mukaan ”omituinen”. Ja siltikään se minun herkkyyteni, omituisuuteni ei ole ollut ”este” mihinkään. Mihinkään mitä reaalimaailmassa/työssäni teen. Päinvastoin.

>Luova ihminen on aina onnellinen, hänelle maailma on seikkailu! Luovuus sisältää valtaisan määrän myös viisautta, huumorintajua, aistillisuutta ja kaikkea sitä mikä on 'todellinen Jumalan kuva'.<

Tämä lausahduksesi on täyttä totuutta. Minulle!

>Itsensä menettäminen on virhe, vaikka saisi koko maailman vastineeksi.<

Kuten myös tämä!

>Liikaa ei kannata yrittää yhdellä kerralla 'haukata' vaan antaa myös 'ajan olla armollinen'! Myös kohtuus pitää pitää mielessään! Kiirettähän ei ole, sillä aikaa on kokonainen ikuisuus!<

Ilosanoma minulle, koska ”kiire” on osaltani loppunut! Ja sen ohella moni muukin juttu on saanut oman ”arvonsa”.

>Ei ehkä ihan sitä mitä odotit arvoisa 'Rosatar' mutta toivottavasti sait jotain. Jätetään nuo Neiti Karmasen jutut omaan arvoonsa! Taitaa olla vähän sekasin sekin(mähän oon aina ja ikuisesti!);), kun kuvittelee minut ja sinut yhdeksi ja samaksi! No, samaa 'tähtipölyähän' me oikeastaan ollaankin! ;-) Ja niin on Neiti K. myös! ;-<

Ainaskin tässä ajattelutavassa olemme aika ”yhtä”. Toivottavasti Neiti K. ilmentäisi itseään ja ajattelumaailmaansa, ei niinkään ”hämmennystä” tuottavilla lausunnoillaan, vaan ihan oikeesti ja omilla ajatuksillaan.

PS. En halua ”kuulla” sanaa ”arvoisa”. Se vaan jotenkin tökkii minulle;-)!!!

Rosatar kirjoitti:

No niin, olen tässä nyt tänään, tuossa puutarhaa hoitaessani "keskustellut" itseni kanssa. Onhan minulla Neiti karman mukaan sisälläni kaksi persoonaa. Ja mikä hienointa, sekä miehinen että naisellinen.

Aikansa sitä keskustelua jaksoi käydä, mutta sitten se juttu alkoi kuiteskin "pyöriä" samaa kehää. Ehkä syynä se, että ymmärtääkseni Mr. Monimiminen on oikeesti mies ja minä Rosatar olen nainen. Ja se minun femiininen puoli "ylitti" aina sen maskuliinisen. (Toki näinhän se ei todellisuudessa edes saisi olla).

Mutta kun niillä urospuolisilla useimmiten on osa siitä aivomassasta valahtanut yläpäästä alapäähän. Tulipa vain mieleen siinä "kauheassa" yksin käydyssäni kommunikaatioketjussani. Näet, minä pikkuisena blondina (ehkä kyllästyneenä niihin blondivitseihin) "vetäisin" eräänä päivänä osan hiusteni väristä brunetiksi (tai siis kampaajani).

Blondeihin "viehättynyt" kolleegani havaitsi heti muutoksen, ja tiedusteli syytä "asiaan". Vastasin, "että ehkä se aivokapasiteettisi sieltä alapäästäsi alkaisi nyt sen tärkeän vaellusmatkansa takaisin sinne missä sen oikeesti kuuluukin olla. Tuliko valinnan vaikeutta? Jospa sen myötä "näkisit" minut oikeesti myös ihmisenä."

Että tällaista! Mutta oikeesti "keskustellessani" ihan sen oman itteni kanssa, tein sellaisen havainnon, että TÄRKEINTÄ minulle on, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen (kaikkine kakkaominaisuuksineen). Vasta sen kautta voin "ymmärtää" muita. "Loppupelissä" suurimmat taistelut käyn kuiteskin itseni kanssa. (Tunnenko edes itseäni??)

En tiedä! Mutta kyllä Sinun Mr. manynamesin "jutustelut" ovat sieltä parhaimmasta päästä. Siksi minun on vähän vaikea mieltää, että olisit joku pippapää! En tiedä kuka sen on mitannut ja millä mittareilla!

Ainut "havainto" tästä on se, että ne (=psykologit) oppineina peilaavat/sovittavat oppimaansa teoriaa kaikkiin yksilöihin samoilla kriteereillä. Mutta ei se vaan valitettavasti näin mene.

Käytännön kokemus minulle on: ihminen diagnisoitiin "skitsoksi". Minä mennä väliin, koska kyseessä oli läheinen. Ja kaiken sen takana olikin vain, ettei tämä ihminen ollut "löytänyt/hyväksynyt" omaa identiteettiänsä. Lääkkeet lähti (=minun ”ohjeistuksellani” huitsin nevadaan, ja nyt tämä "skitso" tekee tärkeätä työtä, meidän kaikkien hyväksi.

Eli tätä minä tarkoitan, jokainen yksilönä on tärkeä. "Heikot" (=herkät) yrittävät, vastoin omaa näkemystään, sopeutua "asetettuihin" yleisiin näkemyksiin. (Tosin tässä kohtaa voinen mainita pointin, joka meidän kaikkien on hyvä muistaa, että yleiset lait koskevat meitä kaikkia, ja niitä meidän on noudatettava, halusimmepa tai emme).

>Osa meistä onkin tullut tänne 'palvelemaan', laittaen oman itsensä likoon ja heitä alkaa olla koko ajan enemmän ja enemmänEn ole varsinaisesti ihminen josta voidaan sanoa, että 'hän tekee todellista työtä'. Heh! ;-) Minun tehtäväni onkin auttaa heitä, jotka tekevät sitä 'todellista työtä' huomaamaan, että maailmassa on paljon muutakin kuin se heidän työnsä!<

Antaa ajattelemisen aihetta. Tosin tokkopa ne ”tärkeimmät” työn puurtajat näillä kanavistoilla seilaavat. Toki onneksi ainaskin minä ”löysin” jotain.

>Olen 'luomassa uutta ihmistä' joka ei määritä enää paikkaansa maailmassa sen mukaan mitä hän omistaa, miltä hän näyttää, kuinka paljon häntä muut arvostavat, vaan sen mukaan, että hän arvostaa itseään vaikka ei olisi "yhtään mitään"!<

Tähän lopputulemaan minäkin tänään, siinä sisäisessä keskustelussani, päädyin.

>Vain luova ihminen voi ymmärtää maailmankaikkeutta, itseään ja Jumalaa!<

Yhdistän luovuuden myös herkkyyteen (=ei tarkoita ”itkupillejä”). Mutta missä se herkkyys sitten on ja miten sitäkin mitattaan? Koen itseni ”sanomasi” mukaiseksi luovaksi ihmiseksi. Ja ehkä tästä syystä aina silloin tällöin kuulen myös lausahduksen: ”Olet omituinen, miksen voi ajatella niin kuin yleensä pitää”? Tätä mietin ja mietin, mutta ”jääräpäänä” tajuan, että olen ja vain olen tällainen. Jonkun mittarin mukaan ”omituinen”. Ja siltikään se minun herkkyyteni, omituisuuteni ei ole ollut ”este” mihinkään. Mihinkään mitä reaalimaailmassa/työssäni teen. Päinvastoin.

>Luova ihminen on aina onnellinen, hänelle maailma on seikkailu! Luovuus sisältää valtaisan määrän myös viisautta, huumorintajua, aistillisuutta ja kaikkea sitä mikä on 'todellinen Jumalan kuva'.<

Tämä lausahduksesi on täyttä totuutta. Minulle!

>Itsensä menettäminen on virhe, vaikka saisi koko maailman vastineeksi.<

Kuten myös tämä!

>Liikaa ei kannata yrittää yhdellä kerralla 'haukata' vaan antaa myös 'ajan olla armollinen'! Myös kohtuus pitää pitää mielessään! Kiirettähän ei ole, sillä aikaa on kokonainen ikuisuus!<

Ilosanoma minulle, koska ”kiire” on osaltani loppunut! Ja sen ohella moni muukin juttu on saanut oman ”arvonsa”.

>Ei ehkä ihan sitä mitä odotit arvoisa 'Rosatar' mutta toivottavasti sait jotain. Jätetään nuo Neiti Karmasen jutut omaan arvoonsa! Taitaa olla vähän sekasin sekin(mähän oon aina ja ikuisesti!);), kun kuvittelee minut ja sinut yhdeksi ja samaksi! No, samaa 'tähtipölyähän' me oikeastaan ollaankin! ;-) Ja niin on Neiti K. myös! ;-<

Ainaskin tässä ajattelutavassa olemme aika ”yhtä”. Toivottavasti Neiti K. ilmentäisi itseään ja ajattelumaailmaansa, ei niinkään ”hämmennystä” tuottavilla lausunnoillaan, vaan ihan oikeesti ja omilla ajatuksillaan.

PS. En halua ”kuulla” sanaa ”arvoisa”. Se vaan jotenkin tökkii minulle;-)!!!

Lue lisää

>Toivottavasti Neiti K. ilmentäisi itseään ja ajattelumaailmaansa, ei niinkään ”hämmennystä” tuottavilla lausunnoillaan, vaan ihan oikeesti ja omilla ajatuksillaan.

Palstaa aiemmin aktiivisesti seuranneena jäi mielikuva että nti K:lla on ilmeisesti missiona sotkea kaikki karmaan ja reinkarnaatioon liittyvät asiat niin pahasti kuin suinkin pystyy. Onko takana pelko, kiukku tai vain kiusanteon hinku, ei välttämättä kuulu minulle.

Toisaalta ymmärrän että sinä, mr. moniniminen ja minä kirjoitelmiemme kautta voimme helposti vaikuttaa samalta ihmiseltä, sillä meillä on samanlaisia piirteitä kirjoituksissamme. Ne ovat pitkiä, on paljon lainausmerkkejä ja sulkeita.

En tällä kertaa kuitenkaan aio enää palstalle vakiintua sen kummemmin, kunhan käyn välillä vilkaisemassa onko mitään järkevää. Sen vuoksi en erikoisempaa keskustelunimeäkään jaksa nyt keksiä. Pitäkää te misterin kanssa keskusteluanne yllä ja olkaa välittämättä välihuutelijoista, olkoot niiden pyrkimykset mitkä hyvänsä. ;)

Rosatar kirjoitti:

No niin, olen tässä nyt tänään, tuossa puutarhaa hoitaessani "keskustellut" itseni kanssa. Onhan minulla Neiti karman mukaan sisälläni kaksi persoonaa. Ja mikä hienointa, sekä miehinen että naisellinen.

Aikansa sitä keskustelua jaksoi käydä, mutta sitten se juttu alkoi kuiteskin "pyöriä" samaa kehää. Ehkä syynä se, että ymmärtääkseni Mr. Monimiminen on oikeesti mies ja minä Rosatar olen nainen. Ja se minun femiininen puoli "ylitti" aina sen maskuliinisen. (Toki näinhän se ei todellisuudessa edes saisi olla).

Mutta kun niillä urospuolisilla useimmiten on osa siitä aivomassasta valahtanut yläpäästä alapäähän. Tulipa vain mieleen siinä "kauheassa" yksin käydyssäni kommunikaatioketjussani. Näet, minä pikkuisena blondina (ehkä kyllästyneenä niihin blondivitseihin) "vetäisin" eräänä päivänä osan hiusteni väristä brunetiksi (tai siis kampaajani).

Blondeihin "viehättynyt" kolleegani havaitsi heti muutoksen, ja tiedusteli syytä "asiaan". Vastasin, "että ehkä se aivokapasiteettisi sieltä alapäästäsi alkaisi nyt sen tärkeän vaellusmatkansa takaisin sinne missä sen oikeesti kuuluukin olla. Tuliko valinnan vaikeutta? Jospa sen myötä "näkisit" minut oikeesti myös ihmisenä."

Että tällaista! Mutta oikeesti "keskustellessani" ihan sen oman itteni kanssa, tein sellaisen havainnon, että TÄRKEINTÄ minulle on, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen (kaikkine kakkaominaisuuksineen). Vasta sen kautta voin "ymmärtää" muita. "Loppupelissä" suurimmat taistelut käyn kuiteskin itseni kanssa. (Tunnenko edes itseäni??)

En tiedä! Mutta kyllä Sinun Mr. manynamesin "jutustelut" ovat sieltä parhaimmasta päästä. Siksi minun on vähän vaikea mieltää, että olisit joku pippapää! En tiedä kuka sen on mitannut ja millä mittareilla!

Ainut "havainto" tästä on se, että ne (=psykologit) oppineina peilaavat/sovittavat oppimaansa teoriaa kaikkiin yksilöihin samoilla kriteereillä. Mutta ei se vaan valitettavasti näin mene.

Käytännön kokemus minulle on: ihminen diagnisoitiin "skitsoksi". Minä mennä väliin, koska kyseessä oli läheinen. Ja kaiken sen takana olikin vain, ettei tämä ihminen ollut "löytänyt/hyväksynyt" omaa identiteettiänsä. Lääkkeet lähti (=minun ”ohjeistuksellani” huitsin nevadaan, ja nyt tämä "skitso" tekee tärkeätä työtä, meidän kaikkien hyväksi.

Eli tätä minä tarkoitan, jokainen yksilönä on tärkeä. "Heikot" (=herkät) yrittävät, vastoin omaa näkemystään, sopeutua "asetettuihin" yleisiin näkemyksiin. (Tosin tässä kohtaa voinen mainita pointin, joka meidän kaikkien on hyvä muistaa, että yleiset lait koskevat meitä kaikkia, ja niitä meidän on noudatettava, halusimmepa tai emme).

>Osa meistä onkin tullut tänne 'palvelemaan', laittaen oman itsensä likoon ja heitä alkaa olla koko ajan enemmän ja enemmänEn ole varsinaisesti ihminen josta voidaan sanoa, että 'hän tekee todellista työtä'. Heh! ;-) Minun tehtäväni onkin auttaa heitä, jotka tekevät sitä 'todellista työtä' huomaamaan, että maailmassa on paljon muutakin kuin se heidän työnsä!<

Antaa ajattelemisen aihetta. Tosin tokkopa ne ”tärkeimmät” työn puurtajat näillä kanavistoilla seilaavat. Toki onneksi ainaskin minä ”löysin” jotain.

>Olen 'luomassa uutta ihmistä' joka ei määritä enää paikkaansa maailmassa sen mukaan mitä hän omistaa, miltä hän näyttää, kuinka paljon häntä muut arvostavat, vaan sen mukaan, että hän arvostaa itseään vaikka ei olisi "yhtään mitään"!<

Tähän lopputulemaan minäkin tänään, siinä sisäisessä keskustelussani, päädyin.

>Vain luova ihminen voi ymmärtää maailmankaikkeutta, itseään ja Jumalaa!<

Yhdistän luovuuden myös herkkyyteen (=ei tarkoita ”itkupillejä”). Mutta missä se herkkyys sitten on ja miten sitäkin mitattaan? Koen itseni ”sanomasi” mukaiseksi luovaksi ihmiseksi. Ja ehkä tästä syystä aina silloin tällöin kuulen myös lausahduksen: ”Olet omituinen, miksen voi ajatella niin kuin yleensä pitää”? Tätä mietin ja mietin, mutta ”jääräpäänä” tajuan, että olen ja vain olen tällainen. Jonkun mittarin mukaan ”omituinen”. Ja siltikään se minun herkkyyteni, omituisuuteni ei ole ollut ”este” mihinkään. Mihinkään mitä reaalimaailmassa/työssäni teen. Päinvastoin.

>Luova ihminen on aina onnellinen, hänelle maailma on seikkailu! Luovuus sisältää valtaisan määrän myös viisautta, huumorintajua, aistillisuutta ja kaikkea sitä mikä on 'todellinen Jumalan kuva'.<

Tämä lausahduksesi on täyttä totuutta. Minulle!

>Itsensä menettäminen on virhe, vaikka saisi koko maailman vastineeksi.<

Kuten myös tämä!

>Liikaa ei kannata yrittää yhdellä kerralla 'haukata' vaan antaa myös 'ajan olla armollinen'! Myös kohtuus pitää pitää mielessään! Kiirettähän ei ole, sillä aikaa on kokonainen ikuisuus!<

Ilosanoma minulle, koska ”kiire” on osaltani loppunut! Ja sen ohella moni muukin juttu on saanut oman ”arvonsa”.

>Ei ehkä ihan sitä mitä odotit arvoisa 'Rosatar' mutta toivottavasti sait jotain. Jätetään nuo Neiti Karmasen jutut omaan arvoonsa! Taitaa olla vähän sekasin sekin(mähän oon aina ja ikuisesti!);), kun kuvittelee minut ja sinut yhdeksi ja samaksi! No, samaa 'tähtipölyähän' me oikeastaan ollaankin! ;-) Ja niin on Neiti K. myös! ;-<

Ainaskin tässä ajattelutavassa olemme aika ”yhtä”. Toivottavasti Neiti K. ilmentäisi itseään ja ajattelumaailmaansa, ei niinkään ”hämmennystä” tuottavilla lausunnoillaan, vaan ihan oikeesti ja omilla ajatuksillaan.

PS. En halua ”kuulla” sanaa ”arvoisa”. Se vaan jotenkin tökkii minulle;-)!!!

Lue lisää

>>Että tällaista! Mutta oikeesti "keskustellessani" ihan sen oman itteni kanssa, tein sellaisen havainnon, että TÄRKEINTÄ minulle on, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen (kaikkine kakkaominaisuuksineen). Vasta sen kautta voin "ymmärtää" muita. "Loppupelissä" suurimmat taistelut käyn kuiteskin itseni kanssa. (Tunnenko edes itseäni??)>En tiedä! Mutta kyllä Sinun Mr. manynamesin "jutustelut" ovat sieltä parhaimmasta päästä. Siksi minun on vähän vaikea mieltää, että olisit joku pippapää! En tiedä kuka sen on mitannut ja millä mittareilla! >Ainut "havainto" tästä on se, että ne (=psykologit) oppineina peilaavat/sovittavat oppimaansa teoriaa kaikkiin yksilöihin samoilla kriteereillä. Mutta ei se vaan valitettavasti näin mene. >Käytännön kokemus minulle on: ihminen diagnisoitiin "skitsoksi". Minä mennä väliin, koska kyseessä oli läheinen. Ja kaiken sen takana olikin vain, ettei tämä ihminen ollut "löytänyt/hyväksynyt" omaa identiteettiänsä. Lääkkeet lähti (=minun ”ohjeistuksellani” huitsin nevadaan, ja nyt tämä "skitso" tekee tärkeätä työtä, meidän kaikkien hyväksi. >Itseni laitan likoon asioissa kuin asioissa. En tiedä ketä se oikeesti palvelee. Toivon, että meitä kaikkia.>Antaa ajattelemisen aihetta. Tosin tokkopa ne ”tärkeimmät” työn puurtajat näillä kanavistoilla seilaavat. Toki onneksi ainaskin minä ”löysin” jotain.>Yhdistän luovuuden myös herkkyyteen (=ei tarkoita ”itkupillejä”). Mutta missä se herkkyys sitten on ja miten sitäkin mitattaan? Koen itseni ”sanomasi” mukaiseksi luovaksi ihmiseksi. Ja ehkä tästä syystä aina silloin tällöin kuulen myös lausahduksen: ”Olet omituinen, miksen voi ajatella niin kuin yleensä pitää”? Tätä mietin ja mietin, mutta ”jääräpäänä” tajuan, että olen ja vain olen tällainen. Jonkun mittarin mukaan ”omituinen”. Ja siltikään se minun herkkyyteni, omituisuuteni ei ole ollut ”este” mihinkään. Mihinkään mitä reaalimaailmassa/työssäni teen. Päinvastoin.

satunnainen tsekkailija kirjoitti:

>Toivottavasti Neiti K. ilmentäisi itseään ja ajattelumaailmaansa, ei niinkään ”hämmennystä” tuottavilla lausunnoillaan, vaan ihan oikeesti ja omilla ajatuksillaan.

Palstaa aiemmin aktiivisesti seuranneena jäi mielikuva että nti K:lla on ilmeisesti missiona sotkea kaikki karmaan ja reinkarnaatioon liittyvät asiat niin pahasti kuin suinkin pystyy. Onko takana pelko, kiukku tai vain kiusanteon hinku, ei välttämättä kuulu minulle.

Toisaalta ymmärrän että sinä, mr. moniniminen ja minä kirjoitelmiemme kautta voimme helposti vaikuttaa samalta ihmiseltä, sillä meillä on samanlaisia piirteitä kirjoituksissamme. Ne ovat pitkiä, on paljon lainausmerkkejä ja sulkeita.

En tällä kertaa kuitenkaan aio enää palstalle vakiintua sen kummemmin, kunhan käyn välillä vilkaisemassa onko mitään järkevää. Sen vuoksi en erikoisempaa keskustelunimeäkään jaksa nyt keksiä. Pitäkää te misterin kanssa keskusteluanne yllä ja olkaa välittämättä välihuutelijoista, olkoot niiden pyrkimykset mitkä hyvänsä. ;)

Lue lisää

Hei!

Itse en ole aiemmin seurannut mitään keskustelukanavaa, kuten en tätäkään. Siksi en "tunne" neiti K:ta", enkä hänen tapaansa kommunikoida.

>...on paljon lainausmerkkejä ja sulkeita.<

Koska, eihän tämä kommunikointitapa ole kuiteskaan samaa, kuin kasvo/suu-suuta vasten.

>En tällä kertaa kuitenkaan aio enää palstalle vakiintua sen kummemmin, kunhan käyn välillä vilkaisemassa onko mitään järkevää.<

Sääli, minun mielestäni.

>Pitäkää te misterin kanssa keskusteluanne yllä ja olkaa välittämättä välihuutelijoista, olkoot niiden pyrkimykset mitkä hyvänsä.<

Toki ne "väliinhuutelijatkin" voisivat tuoda jotakin, jotakin uutta näkemystä. Näkemystä, joka kuiteskin liippaisi tätä tavan tavallista elämää. Välillä ne menevät vain yli!

Kiitos kuiteskin "kannatuksesta"!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Että tällaista! Mutta oikeesti "keskustellessani" ihan sen oman itteni kanssa, tein sellaisen havainnon, että TÄRKEINTÄ minulle on, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen (kaikkine kakkaominaisuuksineen). Vasta sen kautta voin "ymmärtää" muita. "Loppupelissä" suurimmat taistelut käyn kuiteskin itseni kanssa. (Tunnenko edes itseäni??)>En tiedä! Mutta kyllä Sinun Mr. manynamesin "jutustelut" ovat sieltä parhaimmasta päästä. Siksi minun on vähän vaikea mieltää, että olisit joku pippapää! En tiedä kuka sen on mitannut ja millä mittareilla! >Ainut "havainto" tästä on se, että ne (=psykologit) oppineina peilaavat/sovittavat oppimaansa teoriaa kaikkiin yksilöihin samoilla kriteereillä. Mutta ei se vaan valitettavasti näin mene. >Käytännön kokemus minulle on: ihminen diagnisoitiin "skitsoksi". Minä mennä väliin, koska kyseessä oli läheinen. Ja kaiken sen takana olikin vain, ettei tämä ihminen ollut "löytänyt/hyväksynyt" omaa identiteettiänsä. Lääkkeet lähti (=minun ”ohjeistuksellani” huitsin nevadaan, ja nyt tämä "skitso" tekee tärkeätä työtä, meidän kaikkien hyväksi. >Itseni laitan likoon asioissa kuin asioissa. En tiedä ketä se oikeesti palvelee. Toivon, että meitä kaikkia.>Antaa ajattelemisen aihetta. Tosin tokkopa ne ”tärkeimmät” työn puurtajat näillä kanavistoilla seilaavat. Toki onneksi ainaskin minä ”löysin” jotain.>Yhdistän luovuuden myös herkkyyteen (=ei tarkoita ”itkupillejä”). Mutta missä se herkkyys sitten on ja miten sitäkin mitattaan? Koen itseni ”sanomasi” mukaiseksi luovaksi ihmiseksi. Ja ehkä tästä syystä aina silloin tällöin kuulen myös lausahduksen: ”Olet omituinen, miksen voi ajatella niin kuin yleensä pitää”? Tätä mietin ja mietin, mutta ”jääräpäänä” tajuan, että olen ja vain olen tällainen. Jonkun mittarin mukaan ”omituinen”. Ja siltikään se minun herkkyyteni, omituisuuteni ei ole ollut ”este” mihinkään. Mihinkään mitä reaalimaailmassa/työssäni teen. Päinvastoin.

Lue lisää

>Juu, mä olenkin kokoajan ajatellut olevani sulle 'taustatukijoukoissa'! ;-) Piti vaan vähän "tönästä” oikeaan suuntaan"<

On se hyvä, että on yksikin ihminen, siis IHMINEN, taustajoukkosakin. Tosin tässä lähiaikoina olen saanut heitä useampiakin. Ihka tässä reaalimaailmassa. Mutta täällä (=reaalimaailmassa) sitä ei saavuteta muutoin kuin LUOTTAMUKSEN kautta. Tosin tönäisysi osui vain oikeaan ajankohtaan (=vaatisi toki tämäkin asia paljon ”selvittelyjä”, siis jotakin sitä ”suusta- suuhun” puhumista).

>Olishan se varmaan aika inhottavaa jos kaikki ihmiset olis suhun lääpällään? Sua palvottais ja muuta sellasta? Mutta onko siinä oikeasti yhtään mitään järkeä? Tekiskö se kenestäkään oikeasti onnellista ja tasapainoista ihmistä?<

Eiköhän nämä persoonat ole niitä todellisia ”pippapäitä”? Ovat loppupelissä niitä kaikkein onnettomampia jne. ihmisiä!

>Se on vaan näyttäs muutenkin olevan osa sen 'henkisesti kypsemmän' ihmisen haastetta, että joutuu ottamaan pilkkaakin välillä vastaan? <

Näinhän se ehkä menee. Pilkka ja iva ovat aika hyviä keinoja, keinoja toisen nöyryyttämisessä. Ja siinä kisassa eivät kaikki vain valitettavasti pärjää. Sääli, kun ajatellaan nuoria, jotka muutoinkin ovat ”epävarmoja” itsestään/elämästä yleensä. Toki poikkeuksiakin on. On/olisi hyvä havaita, että tässäpä vaan tallaan, tallaan ihan sillä omalla tavallani. (En viitsi edes lausua, mitä kaikkea tässäkin asiassa pitäisi ”huomioida”):

>Sellanen joka voi yhdessä hetkessä olla täysin hullu ja seuraavassa laskee jo leikkiä koko jutusta! Joskus mä olen turhautuneena kyllä esittänyt hullumpaa kuin olen! Heh! Ihmisiä on kuitenkin aika helppo huijata jos vaan vähänkin omaa näyttelijänlahjoja.<

Olen aika vakuuttunut, että meistä kaikista ”löytyisi” jotain vikaa.. Nimenomaan sieltä pääkopasta, jos menisimme asiantuntijoiden ”tutkittaviksi”. Voinen ”heittää” tähän kohtaan yhden jutun, jossa psykologin kasvattama lapsi joutuikin luokkansa kiusatuimmaksi. Ainaskin minulle (vanhempaintoimikunnan jäsenenä) heräsi tunne, että eikö tällaisessa perheessä kasvaneella lapsella/nuorella olisi ne ”parhaimmat” eväät astua tähän maailmaan. (Tästäkin olisi juttua paljon enemmän. Siinä mielessä, kun oma penska oli samalla luokalla, ja tiedustelin ”syytä” tähän kiusaamiseen). Ja ainaskin oma penska selitti ”syyt” osuvasti. Mutta tällä tasollahan se ”itsetunto” luodaan (= vitsi, kun vaikea selittää).

>Mun mielestäni se on vaan sitä, että järki ja sydän on molemmat jo hommassa mukana.<

Niinpä ja nimenomaan se maalaisjärki. Tähän voinen liittää sanan: hyväksyntä. Hyväksyntä ja minun arvomaailmassani se on yhtä kuin aiemmin mainitsemasi sana ”ARVOSTUS”.

>Yleensähän ihminen alkaa käsittääkseni tutustua itseensä paremmin vasta vähän kypsemmällä iällä, kun asiatkin alkavat olla jo paremmin järjestyksessä. Lapset ehkä jo lähteneet omille teilleen ja uraputkikin alkaa olla enemmän rutiinia. Silloin on vielä sen elämänkokemuksensa vahvistamakin!<

En ole tästä aivan vakuuttunut, koska (ehkä harvinaista) ”tapasin” tosi fiksun nuoren tälläkin alueella.

>Jotain vartenhan tässä koko ajan "harjoitellaan"! Siitä olen 100 % varma!<

Haluaisin aina ja aina vain tietää, miksi. Sinulla on tällä alueella niin vahva ”tietämys”, että minäkin, jolla voimavarat ei riitä kaikkeen, haluaisin ”tietää”.

>Mä ainakin taitaisin alkaa hyppimään ja ääntelemään kuin apina, jos joku tulis sanomaan, että olisit niin kuin muutkin ovat! Tää on ihan 'apinoiden planeetta' muutenkin! Omituisuus on jotain mihin ei kyllä apina pysty! Tulevaisuudessa aletaan varmaan pitää 'omituisuuskisoja' ja ihmiset alkaa muutenkin arvostamaan omituisuutta. Ehkä sitten kun kaikki ovat jo omalla tavallaan omituisia, siinäkään ole enää mitään uutta ja omituista! Omituisimmat ovatkin usein vain niitä, jotka uskaltavat olla sitä mitä ovat. Muut on vaan pelkkiä apinoita vaatteissa!<

Mitä tähän nyt sanoisi? Onhan Ruotsissa jo ”esitetty” jotain apinamallia johonkin. Kuiteskaan se ei sovi minun sabluunaani!

Rosatar kirjoitti:

>Juu, mä olenkin kokoajan ajatellut olevani sulle 'taustatukijoukoissa'! ;-) Piti vaan vähän "tönästä” oikeaan suuntaan"<

On se hyvä, että on yksikin ihminen, siis IHMINEN, taustajoukkosakin. Tosin tässä lähiaikoina olen saanut heitä useampiakin. Ihka tässä reaalimaailmassa. Mutta täällä (=reaalimaailmassa) sitä ei saavuteta muutoin kuin LUOTTAMUKSEN kautta. Tosin tönäisysi osui vain oikeaan ajankohtaan (=vaatisi toki tämäkin asia paljon ”selvittelyjä”, siis jotakin sitä ”suusta- suuhun” puhumista).

>Olishan se varmaan aika inhottavaa jos kaikki ihmiset olis suhun lääpällään? Sua palvottais ja muuta sellasta? Mutta onko siinä oikeasti yhtään mitään järkeä? Tekiskö se kenestäkään oikeasti onnellista ja tasapainoista ihmistä?<

Eiköhän nämä persoonat ole niitä todellisia ”pippapäitä”? Ovat loppupelissä niitä kaikkein onnettomampia jne. ihmisiä!

>Se on vaan näyttäs muutenkin olevan osa sen 'henkisesti kypsemmän' ihmisen haastetta, että joutuu ottamaan pilkkaakin välillä vastaan? <

Näinhän se ehkä menee. Pilkka ja iva ovat aika hyviä keinoja, keinoja toisen nöyryyttämisessä. Ja siinä kisassa eivät kaikki vain valitettavasti pärjää. Sääli, kun ajatellaan nuoria, jotka muutoinkin ovat ”epävarmoja” itsestään/elämästä yleensä. Toki poikkeuksiakin on. On/olisi hyvä havaita, että tässäpä vaan tallaan, tallaan ihan sillä omalla tavallani. (En viitsi edes lausua, mitä kaikkea tässäkin asiassa pitäisi ”huomioida”):

>Sellanen joka voi yhdessä hetkessä olla täysin hullu ja seuraavassa laskee jo leikkiä koko jutusta! Joskus mä olen turhautuneena kyllä esittänyt hullumpaa kuin olen! Heh! Ihmisiä on kuitenkin aika helppo huijata jos vaan vähänkin omaa näyttelijänlahjoja.<

Olen aika vakuuttunut, että meistä kaikista ”löytyisi” jotain vikaa.. Nimenomaan sieltä pääkopasta, jos menisimme asiantuntijoiden ”tutkittaviksi”. Voinen ”heittää” tähän kohtaan yhden jutun, jossa psykologin kasvattama lapsi joutuikin luokkansa kiusatuimmaksi. Ainaskin minulle (vanhempaintoimikunnan jäsenenä) heräsi tunne, että eikö tällaisessa perheessä kasvaneella lapsella/nuorella olisi ne ”parhaimmat” eväät astua tähän maailmaan. (Tästäkin olisi juttua paljon enemmän. Siinä mielessä, kun oma penska oli samalla luokalla, ja tiedustelin ”syytä” tähän kiusaamiseen). Ja ainaskin oma penska selitti ”syyt” osuvasti. Mutta tällä tasollahan se ”itsetunto” luodaan (= vitsi, kun vaikea selittää).

>Mun mielestäni se on vaan sitä, että järki ja sydän on molemmat jo hommassa mukana.<

Niinpä ja nimenomaan se maalaisjärki. Tähän voinen liittää sanan: hyväksyntä. Hyväksyntä ja minun arvomaailmassani se on yhtä kuin aiemmin mainitsemasi sana ”ARVOSTUS”.

>Yleensähän ihminen alkaa käsittääkseni tutustua itseensä paremmin vasta vähän kypsemmällä iällä, kun asiatkin alkavat olla jo paremmin järjestyksessä. Lapset ehkä jo lähteneet omille teilleen ja uraputkikin alkaa olla enemmän rutiinia. Silloin on vielä sen elämänkokemuksensa vahvistamakin!<

En ole tästä aivan vakuuttunut, koska (ehkä harvinaista) ”tapasin” tosi fiksun nuoren tälläkin alueella.

>Jotain vartenhan tässä koko ajan "harjoitellaan"! Siitä olen 100 % varma!<

Haluaisin aina ja aina vain tietää, miksi. Sinulla on tällä alueella niin vahva ”tietämys”, että minäkin, jolla voimavarat ei riitä kaikkeen, haluaisin ”tietää”.

>Mä ainakin taitaisin alkaa hyppimään ja ääntelemään kuin apina, jos joku tulis sanomaan, että olisit niin kuin muutkin ovat! Tää on ihan 'apinoiden planeetta' muutenkin! Omituisuus on jotain mihin ei kyllä apina pysty! Tulevaisuudessa aletaan varmaan pitää 'omituisuuskisoja' ja ihmiset alkaa muutenkin arvostamaan omituisuutta. Ehkä sitten kun kaikki ovat jo omalla tavallaan omituisia, siinäkään ole enää mitään uutta ja omituista! Omituisimmat ovatkin usein vain niitä, jotka uskaltavat olla sitä mitä ovat. Muut on vaan pelkkiä apinoita vaatteissa!<

Mitä tähän nyt sanoisi? Onhan Ruotsissa jo ”esitetty” jotain apinamallia johonkin. Kuiteskaan se ei sovi minun sabluunaani!

Lue lisää

Kirjottelin viime yönä taas pitkän pätkän rupisia riimujani, mutta näköjään eivät tulleet koskaan perille tänne?

Jotain lapsista kirjoittelin ja siitä miten hyvä tämä netti olis nuorillekin purkaa sitä angstiaan! Täältä kuitenkin löytää varmaan vielä kohtalotovereitaankin ja oliskin todella hyväksikin, että koulukiusatuillakin olis omat keskustelupalstansa täällä netissä! Voihan täällä sellaisia tosin jo ollakin? En ole asiaa juuri tutkinut. Ja muutenkin vanhuksille, mielenterveyskuntoutujille ja ihan kaikille muillekin vaan omat palstansa pystyyn! ;-)

Kohta on psykiatritkin varmaan vailla työtä? No, hekin voisivat jo tulla tänne nettiinkin, sillä täällähän on tulevaisuus jo nyt! ;-)

Ja lapsetkin varmaan kasvavat vähän tasapainoisemmiksi, kun ovat koko ikänsä oppineet puhumaan asioistaan netissäkin muiden ihmisten kanssa? Saavat ilmaista itseään ja jos ikätovereistakaan ei ole juuri 'henkistä juttuseuraa', niin ainahan voi keskustella netissä vaikkapa viisaan vanhuksen kanssa! Tämähän on kuin paluu vanhoihin aikoihin ja vielä sitäkin parempaa! Ei olekaan enää pelkästään se yksi heimo, vaan koko planeetta, joka opettaa itseään! ;-) Huimaa! ;-)

Ja fiksujahan nykynuoret jo onkin! Aina välillä kuulee näitä 'indigojuttujakin' joiden mukaan nuoret olisikin jotenkin erityisempiä sieluja kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa? Jotain 'vanhoja sieluja' varmaan täällä jo onkin paljon? Eivät ole ensimmäistä, eivätkä edes toistakaan kertaa täällä maan päällä ihmiskehoissa!

>>Näinhän se ehkä menee. Pilkka ja iva ovat aika hyviä keinoja, keinoja toisen nöyryyttämisessä.>Niinpä ja nimenomaan se maalaisjärki. Tähän voinen liittää sanan: hyväksyntä. Hyväksyntä ja minun arvomaailmassani se on yhtä kuin aiemmin mainitsemasi sana ”ARVOSTUS”. >Olen aika vakuuttunut, että meistä kaikista ”löytyisi” jotain vikaa.. Nimenomaan sieltä pääkopasta, jos menisimme asiantuntijoiden ”tutkittaviksi”. Voinen ”heittää” tähän kohtaan yhden jutun, jossa psykologin kasvattama lapsi joutuikin luokkansa kiusatuimmaksi. Ainaskin minulle (vanhempaintoimikunnan jäsenenä) heräsi tunne, että eikö tällaisessa perheessä kasvaneella lapsella/nuorella olisi ne ”parhaimmat” eväät astua tähän maailmaan.>Haluaisin aina ja aina vain tietää, miksi. Sinulla on tällä alueella niin vahva ”tietämys”, että minäkin, jolla voimavarat ei riitä kaikkeen, haluaisin ”tietää”.

Mr. manynames kirjoitti:

Kirjottelin viime yönä taas pitkän pätkän rupisia riimujani, mutta näköjään eivät tulleet koskaan perille tänne?

Jotain lapsista kirjoittelin ja siitä miten hyvä tämä netti olis nuorillekin purkaa sitä angstiaan! Täältä kuitenkin löytää varmaan vielä kohtalotovereitaankin ja oliskin todella hyväksikin, että koulukiusatuillakin olis omat keskustelupalstansa täällä netissä! Voihan täällä sellaisia tosin jo ollakin? En ole asiaa juuri tutkinut. Ja muutenkin vanhuksille, mielenterveyskuntoutujille ja ihan kaikille muillekin vaan omat palstansa pystyyn! ;-)

Kohta on psykiatritkin varmaan vailla työtä? No, hekin voisivat jo tulla tänne nettiinkin, sillä täällähän on tulevaisuus jo nyt! ;-)

Ja lapsetkin varmaan kasvavat vähän tasapainoisemmiksi, kun ovat koko ikänsä oppineet puhumaan asioistaan netissäkin muiden ihmisten kanssa? Saavat ilmaista itseään ja jos ikätovereistakaan ei ole juuri 'henkistä juttuseuraa', niin ainahan voi keskustella netissä vaikkapa viisaan vanhuksen kanssa! Tämähän on kuin paluu vanhoihin aikoihin ja vielä sitäkin parempaa! Ei olekaan enää pelkästään se yksi heimo, vaan koko planeetta, joka opettaa itseään! ;-) Huimaa! ;-)

Ja fiksujahan nykynuoret jo onkin! Aina välillä kuulee näitä 'indigojuttujakin' joiden mukaan nuoret olisikin jotenkin erityisempiä sieluja kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa? Jotain 'vanhoja sieluja' varmaan täällä jo onkin paljon? Eivät ole ensimmäistä, eivätkä edes toistakaan kertaa täällä maan päällä ihmiskehoissa!

>>Näinhän se ehkä menee. Pilkka ja iva ovat aika hyviä keinoja, keinoja toisen nöyryyttämisessä.>Niinpä ja nimenomaan se maalaisjärki. Tähän voinen liittää sanan: hyväksyntä. Hyväksyntä ja minun arvomaailmassani se on yhtä kuin aiemmin mainitsemasi sana ”ARVOSTUS”. >Olen aika vakuuttunut, että meistä kaikista ”löytyisi” jotain vikaa.. Nimenomaan sieltä pääkopasta, jos menisimme asiantuntijoiden ”tutkittaviksi”. Voinen ”heittää” tähän kohtaan yhden jutun, jossa psykologin kasvattama lapsi joutuikin luokkansa kiusatuimmaksi. Ainaskin minulle (vanhempaintoimikunnan jäsenenä) heräsi tunne, että eikö tällaisessa perheessä kasvaneella lapsella/nuorella olisi ne ”parhaimmat” eväät astua tähän maailmaan.>Haluaisin aina ja aina vain tietää, miksi. Sinulla on tällä alueella niin vahva ”tietämys”, että minäkin, jolla voimavarat ei riitä kaikkeen, haluaisin ”tietää”.

Lue lisää

>Mun mielestäni hyväksyntä kuuluu jo automaattisestikin jokaiselle, mutta arvostus pitää jo ansaita! Ja kun ihmiset arvostaa, ainakin mun mielestäni, nykyjään aika toisarvoisia asioita. Mä muutenkin uskon hyvin paljon kaikessa nimenomaan ansaitsemisen voimaan!<

Tätä jäin tässä nyt miettimään. Ovathan molemmat sanat, siis `hyväksyntä´ ja `arvostus´ aika moniulotteisia sanoja. Kuten vaikkapa sana `sääli´ sanana, jonka pahin muoto mielestäni on itsesääli. Sanoja, jotka kukin mieltävät sisällöllisesti tai merkityksellisyydeltään aika omakohtaisesti.

Itse en tarkoittanut tai ajatellut sanalla `arvostus´ olleskaan sitä, mitä tai minkälaisia asioita ihmiset tuppaavat elämässään arvostamaan. Siis kuten menestystä, rahaa tai asemaa. Liitin/liitän sen vieläkin ihmiseen itseensä, siis ihmiseen persoonana tai vain yleensä ihmiseen ihmisenä. Yksilön arvostus maalliseen ”hyvään” kaikkoaa sen oman henkisen kasvun/kypsymisen kautta. Kypsymisellä tarkoitan, että osaa oikeesti elää. Ja elää nimenomaan niin, että minä itse ihmisenä en ole sen suurempi tai pienempi kuin kukaan muukaan. Tämä vaatii mielestäni meiltä jokaiselta nöyrtymisen taitoa, joka ei taaskaan tarkoita, että meidän pitäisin alistua. Eli jotain tällaista minä tarkoitin. Voi vitsi kun vaikea selittää tai ilmaista itseään! Tämä ajatteluni taitaa mennä nyt muutoinkin pois raiteiltaan. Eli jonkin asteinen syvällisyys –ajattelun kierre!

>Mä muutenkin uskon hyvin paljon kaikessa nimenomaan ansaitsemisen voimaan!<

Eli liittykö se ”kohtelunsa ansainta” sitten siihen karmaan. Minua saa kohdella tai minulle saa sanoa vaikka kuinka rumasti. Toki pahaa mieltähän se ainaksin hetkeksi tuottaa. Ja jopa itkukin voi tulla, mutta anti tulla. En kuiteskaan näistä teoista verisesti/lopullisesti loukkaannu. Enemminkin olen ryhtynyt osittain välttämään tätä tämmöistä käytöstä omalta puoleltani. Tosin se on joskus aika vaikeeta. Eikä siitä pidä edes täysin pois pyrkiäkkään. Ehkä se menisi enemmänkin sitten jo sinne alistumisen puolelle. Onkohan näissä minun jutuissani nyt tänään mitään tolkkua, tai sitten en vain osaa ilmaista itseäni!

>Pimeys ja valokaan eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä asioita. Ja sama koskee kaikkea muutakin! Ilman toista ei olisi toistakaan.<

No sehän on täysi selvä totuus, että yksilöinä me kukin olemme oma ainutlaatuisuus. Ymmärtääkseni ei ole kahta täysin samanlaista, aineskaan ajattelumaailmaltaan. Ja tätä toistemme erilaisuutta/ainutlaatuisuutta pitäisi osata hyödyntää. Fiksut ja filmaattiset voisivat saada paskapäiksi tai niiltä omituiksi kutsutuilta yksilöiltä todella paljon. Paljon elämäänsä, työhönsä, elämiseensä tai mihin vaan ja päinvastoin. Esteenä lienee ne yleisesti luodut ennakkokäsitykset/ennakkoluulot kaikesta ja kaikista. Mutta kun se ei mene näin, siis se yleistäminen. Tässä kohtaa voinen mainita, että arvostan ihmistä, joka omaa taidon, jota minulla ei ole ja jota minun ei tarvitse opetellekaan. Riittää kun se on hänellä. Ja toivottavasti hän olisi tästä taidostaan ylpeä. Ja josta minäkin jotain saisin. Siis hän täydentäisi minun vajavuuttani.

>Annetaan lasten olla lapsia!<

Niinpä ja tällä hektisellä aikakaudella vaikuttaisi, että mitä pitempään sen parempi.

>Nykyäänhän papitkin ovat itsekin aika pihalla kaikesta, eikä monet niistä edes enää usko niihin juttuihinsa.<

Uskonto ja oma uskoni ovat minulle ihan oma juttuni. Minulla on tosi vahva usko Jumalaani ja olen, jos en juuri sillä hetkellä niin ainaskin myöhemmin, todennut että näinhän sen tai sen jutun pitikin mennä. Luotan Jumalaani, ilman Raamatun ja sisällön lukemistakaan.

>Ehkä sitä ennen tarvitaan kuitenkin joku tälläinen 'superluuseri', kuin mitä minäkin olen?<

Et ole superluuseri tai mikään muukaan luuseri. Älä aliarvioi itseäsi tai kykyjäsi. Sinä omaat paljon sellaista mitä meillä muilla ei ole! Sinä olisit varmasti paras mahdollinen ihminen kertomaan tämän päivän nuorille monista asioista. Onhan Sinulla niin mahtava ymmärrys kaikkeen. Kaikkeen mikä liittyy tähän elämiseen. Lähde ”kiertueelle”! Tarkoitan tällä sitä, että ne nuoret kuuntelevat miljoonaa kertaa syvällisemmin ihmistä, jolla on oma kokemus jostakin jutusta. Kuten vaikkapa vammautumisesta liikenteessä, huumehörhöilystä ymv. Kyllä ne äiskien tai iskien varoitukset/ohjeistukset menevät kuuroille korville!

Toivoisin niin!

Rosatar kirjoitti:

>Mun mielestäni hyväksyntä kuuluu jo automaattisestikin jokaiselle, mutta arvostus pitää jo ansaita! Ja kun ihmiset arvostaa, ainakin mun mielestäni, nykyjään aika toisarvoisia asioita. Mä muutenkin uskon hyvin paljon kaikessa nimenomaan ansaitsemisen voimaan!<

Tätä jäin tässä nyt miettimään. Ovathan molemmat sanat, siis `hyväksyntä´ ja `arvostus´ aika moniulotteisia sanoja. Kuten vaikkapa sana `sääli´ sanana, jonka pahin muoto mielestäni on itsesääli. Sanoja, jotka kukin mieltävät sisällöllisesti tai merkityksellisyydeltään aika omakohtaisesti.

Itse en tarkoittanut tai ajatellut sanalla `arvostus´ olleskaan sitä, mitä tai minkälaisia asioita ihmiset tuppaavat elämässään arvostamaan. Siis kuten menestystä, rahaa tai asemaa. Liitin/liitän sen vieläkin ihmiseen itseensä, siis ihmiseen persoonana tai vain yleensä ihmiseen ihmisenä. Yksilön arvostus maalliseen ”hyvään” kaikkoaa sen oman henkisen kasvun/kypsymisen kautta. Kypsymisellä tarkoitan, että osaa oikeesti elää. Ja elää nimenomaan niin, että minä itse ihmisenä en ole sen suurempi tai pienempi kuin kukaan muukaan. Tämä vaatii mielestäni meiltä jokaiselta nöyrtymisen taitoa, joka ei taaskaan tarkoita, että meidän pitäisin alistua. Eli jotain tällaista minä tarkoitin. Voi vitsi kun vaikea selittää tai ilmaista itseään! Tämä ajatteluni taitaa mennä nyt muutoinkin pois raiteiltaan. Eli jonkin asteinen syvällisyys –ajattelun kierre!

>Mä muutenkin uskon hyvin paljon kaikessa nimenomaan ansaitsemisen voimaan!<

Eli liittykö se ”kohtelunsa ansainta” sitten siihen karmaan. Minua saa kohdella tai minulle saa sanoa vaikka kuinka rumasti. Toki pahaa mieltähän se ainaksin hetkeksi tuottaa. Ja jopa itkukin voi tulla, mutta anti tulla. En kuiteskaan näistä teoista verisesti/lopullisesti loukkaannu. Enemminkin olen ryhtynyt osittain välttämään tätä tämmöistä käytöstä omalta puoleltani. Tosin se on joskus aika vaikeeta. Eikä siitä pidä edes täysin pois pyrkiäkkään. Ehkä se menisi enemmänkin sitten jo sinne alistumisen puolelle. Onkohan näissä minun jutuissani nyt tänään mitään tolkkua, tai sitten en vain osaa ilmaista itseäni!

>Pimeys ja valokaan eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä asioita. Ja sama koskee kaikkea muutakin! Ilman toista ei olisi toistakaan.<

No sehän on täysi selvä totuus, että yksilöinä me kukin olemme oma ainutlaatuisuus. Ymmärtääkseni ei ole kahta täysin samanlaista, aineskaan ajattelumaailmaltaan. Ja tätä toistemme erilaisuutta/ainutlaatuisuutta pitäisi osata hyödyntää. Fiksut ja filmaattiset voisivat saada paskapäiksi tai niiltä omituiksi kutsutuilta yksilöiltä todella paljon. Paljon elämäänsä, työhönsä, elämiseensä tai mihin vaan ja päinvastoin. Esteenä lienee ne yleisesti luodut ennakkokäsitykset/ennakkoluulot kaikesta ja kaikista. Mutta kun se ei mene näin, siis se yleistäminen. Tässä kohtaa voinen mainita, että arvostan ihmistä, joka omaa taidon, jota minulla ei ole ja jota minun ei tarvitse opetellekaan. Riittää kun se on hänellä. Ja toivottavasti hän olisi tästä taidostaan ylpeä. Ja josta minäkin jotain saisin. Siis hän täydentäisi minun vajavuuttani.

>Annetaan lasten olla lapsia!<

Niinpä ja tällä hektisellä aikakaudella vaikuttaisi, että mitä pitempään sen parempi.

>Nykyäänhän papitkin ovat itsekin aika pihalla kaikesta, eikä monet niistä edes enää usko niihin juttuihinsa.<

Uskonto ja oma uskoni ovat minulle ihan oma juttuni. Minulla on tosi vahva usko Jumalaani ja olen, jos en juuri sillä hetkellä niin ainaskin myöhemmin, todennut että näinhän sen tai sen jutun pitikin mennä. Luotan Jumalaani, ilman Raamatun ja sisällön lukemistakaan.

>Ehkä sitä ennen tarvitaan kuitenkin joku tälläinen 'superluuseri', kuin mitä minäkin olen?<

Et ole superluuseri tai mikään muukaan luuseri. Älä aliarvioi itseäsi tai kykyjäsi. Sinä omaat paljon sellaista mitä meillä muilla ei ole! Sinä olisit varmasti paras mahdollinen ihminen kertomaan tämän päivän nuorille monista asioista. Onhan Sinulla niin mahtava ymmärrys kaikkeen. Kaikkeen mikä liittyy tähän elämiseen. Lähde ”kiertueelle”! Tarkoitan tällä sitä, että ne nuoret kuuntelevat miljoonaa kertaa syvällisemmin ihmistä, jolla on oma kokemus jostakin jutusta. Kuten vaikkapa vammautumisesta liikenteessä, huumehörhöilystä ymv. Kyllä ne äiskien tai iskien varoitukset/ohjeistukset menevät kuuroille korville!

Toivoisin niin!

Lue lisää

>>Itse en tarkoittanut tai ajatellut sanalla `arvostus´ olleskaan sitä, mitä tai minkälaisia asioita ihmiset tuppaavat elämässään arvostamaan. Siis kuten menestystä, rahaa tai asemaa. Liitin/liitän sen vieläkin ihmiseen itseensä, siis ihmiseen persoonana tai vain yleensä ihmiseen ihmisenä. Yksilön arvostus maalliseen ”hyvään” kaikkoaa sen oman henkisen kasvun/kypsymisen kautta. Kypsymisellä tarkoitan, että osaa oikeesti elää.>Tämä vaatii mielestäni meiltä jokaiselta nöyrtymisen taitoa, joka ei taaskaan tarkoita, että meidän pitäisin alistua. Eli jotain tällaista minä tarkoitin. Voi vitsi kun vaikea selittää tai ilmaista itseään! Tämä ajatteluni taitaa mennä nyt muutoinkin pois raiteiltaan. Eli jonkin asteinen syvällisyys –ajattelun kierre! >Eli liittykö se ”kohtelunsa ansainta” sitten siihen karmaan. Minua saa kohdella tai minulle saa sanoa vaikka kuinka rumasti. Toki pahaa mieltähän se ainaksin hetkeksi tuottaa. Ja jopa itkukin voi tulla, mutta anti tulla. En kuiteskaan näistä teoista verisesti/lopullisesti loukkaannu. Enemminkin olen ryhtynyt osittain välttämään tätä tämmöistä käytöstä omalta puoleltani.>No sehän on täysi selvä totuus, että yksilöinä me kukin olemme oma ainutlaatuisuus. Ymmärtääkseni ei ole kahta täysin samanlaista, aineskaan ajattelumaailmaltaan. Ja tätä toistemme erilaisuutta/ainutlaatuisuutta pitäisi osata hyödyntää. Fiksut ja filmaattiset voisivat saada paskapäiksi tai niiltä omituiksi kutsutuilta yksilöiltä todella paljon. Paljon elämäänsä, työhönsä, elämiseensä tai mihin vaan ja päinvastoin. Esteenä lienee ne yleisesti luodut ennakkokäsitykset/ennakkoluulot kaikesta ja kaikista.>Uskonto ja oma uskoni ovat minulle ihan oma juttuni. Minulla on tosi vahva usko Jumalaani ja olen, jos en juuri sillä hetkellä niin ainaskin myöhemmin, todennut että näinhän sen tai sen jutun pitikin mennä. Luotan Jumalaani, ilman Raamatun ja sisällön lukemistakaan. >Et ole superluuseri tai mikään muukaan luuseri. Älä aliarvioi itseäsi tai kykyjäsi. Sinä omaat paljon sellaista mitä meillä muilla ei ole! Sinä olisit varmasti paras mahdollinen ihminen kertomaan tämän päivän nuorille monista asioista. Onhan Sinulla niin mahtava ymmärrys kaikkeen. Kaikkeen mikä liittyy tähän elämiseen. Lähde ”kiertueelle”! Tarkoitan tällä sitä, että ne nuoret kuuntelevat miljoonaa kertaa syvällisemmin ihmistä, jolla on oma kokemus jostakin jutusta.

Mr. manynames kirjoitti:

>>Itse en tarkoittanut tai ajatellut sanalla `arvostus´ olleskaan sitä, mitä tai minkälaisia asioita ihmiset tuppaavat elämässään arvostamaan. Siis kuten menestystä, rahaa tai asemaa. Liitin/liitän sen vieläkin ihmiseen itseensä, siis ihmiseen persoonana tai vain yleensä ihmiseen ihmisenä. Yksilön arvostus maalliseen ”hyvään” kaikkoaa sen oman henkisen kasvun/kypsymisen kautta. Kypsymisellä tarkoitan, että osaa oikeesti elää.>Tämä vaatii mielestäni meiltä jokaiselta nöyrtymisen taitoa, joka ei taaskaan tarkoita, että meidän pitäisin alistua. Eli jotain tällaista minä tarkoitin. Voi vitsi kun vaikea selittää tai ilmaista itseään! Tämä ajatteluni taitaa mennä nyt muutoinkin pois raiteiltaan. Eli jonkin asteinen syvällisyys –ajattelun kierre! >Eli liittykö se ”kohtelunsa ansainta” sitten siihen karmaan. Minua saa kohdella tai minulle saa sanoa vaikka kuinka rumasti. Toki pahaa mieltähän se ainaksin hetkeksi tuottaa. Ja jopa itkukin voi tulla, mutta anti tulla. En kuiteskaan näistä teoista verisesti/lopullisesti loukkaannu. Enemminkin olen ryhtynyt osittain välttämään tätä tämmöistä käytöstä omalta puoleltani.>No sehän on täysi selvä totuus, että yksilöinä me kukin olemme oma ainutlaatuisuus. Ymmärtääkseni ei ole kahta täysin samanlaista, aineskaan ajattelumaailmaltaan. Ja tätä toistemme erilaisuutta/ainutlaatuisuutta pitäisi osata hyödyntää. Fiksut ja filmaattiset voisivat saada paskapäiksi tai niiltä omituiksi kutsutuilta yksilöiltä todella paljon. Paljon elämäänsä, työhönsä, elämiseensä tai mihin vaan ja päinvastoin. Esteenä lienee ne yleisesti luodut ennakkokäsitykset/ennakkoluulot kaikesta ja kaikista.>Uskonto ja oma uskoni ovat minulle ihan oma juttuni. Minulla on tosi vahva usko Jumalaani ja olen, jos en juuri sillä hetkellä niin ainaskin myöhemmin, todennut että näinhän sen tai sen jutun pitikin mennä. Luotan Jumalaani, ilman Raamatun ja sisällön lukemistakaan. >Et ole superluuseri tai mikään muukaan luuseri. Älä aliarvioi itseäsi tai kykyjäsi. Sinä omaat paljon sellaista mitä meillä muilla ei ole! Sinä olisit varmasti paras mahdollinen ihminen kertomaan tämän päivän nuorille monista asioista. Onhan Sinulla niin mahtava ymmärrys kaikkeen. Kaikkeen mikä liittyy tähän elämiseen. Lähde ”kiertueelle”! Tarkoitan tällä sitä, että ne nuoret kuuntelevat miljoonaa kertaa syvällisemmin ihmistä, jolla on oma kokemus jostakin jutusta.

Lue lisää

Hello!

Takana on uuvuttava viikko ja sitä myötä myös uupunut ihminen. Ei ole paljon ollut aikaa näille nettikeskusteluille. Ei itsellä eikä näet muillakaan. Ja kait olen tässä syksyn hämärissä vaipumassa siihen kammoksumaani itsesääliin. Vai onko se sitä syysmasennusta. En tiedä, kun perusluonteeni ei kuiteskaan ole masennukseen taipuvainen.

Tässä on tätä tällaista alkusoittoa, jonkinlaista kait sisäistä tyhjennystä. Ja onhan tämäkin aivan hyvä tapa purkaa tuntojaan, etenkin kun maakuntamme kirkon edustajakin on kehottanut paikallislehdessämme purkamaan ajatuksiamme vaikka näillä keskustelukanavilla. Että siinä mielessä Sinä Mr. Moniniminen olet oikeilla jäljillä. Tosin olen saanut kuulla myös varoittavia sormen ”soo, soo” sanoja.

>Tarkoitat varmaankin tervettä itsensä arvostamista? Itsensä rakastamista yms.<

Vieläkin ja edelleenkin mietin tätä eroa hyväksymisen ja arvostamisen välillä. Sinä mainitset, että hyväksyntä kuuluu automaattisesti kaikille mutta arvostus pitää ansaita. En tiedä, jos tätä asiaa pohtii tässä arkimaailmassa. Moni on heittänyt minulle sanasta arvostus mielipiteen: ”Koska minun mielipiteitäni ei hyväksytä tai ammattitaitoani ei noteerata, minua ei myöskään hyväksytä”. En tiedä.

Ainaskin minulle henkilökohtaisesti se itsensä arvostaminen on kaikkein vaikeinta. Puhumattakaan siitä itsensä rakastamisesta. Kait tämäkin vaatisi vain taitoa opetella olla olematta liian ankara itseään/tekojaan kohtaan.

>Missä sitten kulkee terveen itsensä arvostamisen ja narsismin raja, onkin jo ihan eri juttu.<

Niinpä, minä olenkin aina mieltänyt sanan ”narsisti” ihan oman järkeni mukaan. Olen mieltänyt jonkun yksilön narsistiseksi hänen käytöksensä/puheittensa perusteella. Mutta jos sitä peilataan psykoanalyytikkojen määritelmiin, niin eihän ajatuksenjuoksuni ole mennyt alkuunkaan oikeaan suuntaan. ”Minun” narsistini ovat olleet yksilöitä, jotka eivät osaa kuunnella, siis ”oma sanoma” ei ole mennyt hänelle/heille perille. Toisaalta he eivät osaa/ymmärrä edes loukkaantua, vaikka kuinka rumasti heille sanoisin/puhuisin. (Narsismi voi olla myös sairaus?).

>Nuorempana sitä varmaankin muodostaa oman minäkuvansa lähinnä muilta saamansa palautteen perusteella ja jos se on vähättelevää tai jopa pilkkaavaa, niin onhan se hankalaa oppia itseään arvostamaankin! Vanhemmiten alkaa taas kiinnittää vähemmän huomiota siihen, mitä muut sinusta ajattelevat ja silloin on jo helpompaa oppia itseäänkin paremmin arvostamaan.<

Ja jälleen niinpä! Ja siksipä jokaisella meillä, kenellä lapsia on, olisi oltava taito synnyttää omalle lapselle terve arviointikyky saamastaan palautteestaan. Miksi se pitäisi hankkia vasta sen elämisen kautta? Miksi meidän useimpien tulee löytää ne vastaukset vasta sen eletyn, siis juuri tässä ja nyt, elämän kautta? Onko sekin sitä karmaa? Minulle se/tämä on yhtä kuin henkinen kasvu. Ja mitä tekemistä sillä sitten on karman kanssa?

>Joskus olosuhteet voivat olla tietenkin meitä vastaan ja silloin ei ole mitään pahaa alistua tai luovuttaa, mutta koskaan ei pitäisi tehdä niitä helpolla!<

Niinkö? Minä olen aika huono luovuttaja! Eli, taistelen kyllä viimeiseen asti, jos voin sen taistelun kautta vaikuttaa jonkun toisen hyvinvointiin.
>…törmää New Agen sisällä.<

Jos viitsit, niin selitätkö minulle, mitä tämä New Age tarkoittaa? Tässä minun vuorovaikutteisuus periaatteeni tulee taas vastaa. Eli minun ei tarvitse tietää kaikkea.

>Monet ei tietenkään tajua sovittavaansa karmaansa ja sekin taitaa kuulua ihan asiaankin? Moni todellakin saattaisi ihan turhaan alistua ja luovuttaa jos tietäisi tällaisia asioita? Ihminen jaksaa taistella aina paremmin jos uskoo olevansa oikealla puolella ja kokevansa vääryyttä vastustajansa taholta. Tiedämme kuitenkin kokemuksesta, että aina ei voi millään olla oikealla puolella! Tosin joskus on pakko olla väärälläkin puolella.<

Tätäkään lausumaasi en ymmärrä. Selvennätkö?!

>Enkä me edes usko, että ihmiset olis loppujen lopuksi niin kauhean erilaisia? Kaikki iloitsee ja tuntee suruakin ihan samoista asioista täällä. Kellään ei ole täällä hyvä yksin jne. Ihmiset vaan usein esittää sitä, että niitä ei muka koskis samat asiat kuin muita. Jokainen ihminen voidaan murtaa haluttaessa! <

Voin olla täysin samaa mieltä tässä asiassa.

>No, onneksi et asu naapurissani! Jos asuisit, niin kyllä tietäsit millanen 'luuseri' mäkin olen! <

No sitähän ei koskaan voi näillä keskustelukanavilla tietää, kuinka lähellä asuu. Arviointini Sinun ”luuseruudestasi” perustuu ainoastaan näillä kanavilla käytyihin keskusteluihin. Ja lopputulema on enemmän kuin positiivinen!

>Mitähän mäkin nuorille sanoisin? =) Ett on ihan ok olla työtön ja syrjäytynyt keski-ikänen 'pipipää'! No, okei. Nuoruus on niin hankala elämänvaihe, että ei mulla niille taitas olla hirveesti sanottavaa, muuta kun ehkä, että sekin menee lopulta ohi ja todennäköisesti elämäkin siitä vähän jo tasaantuu?<

Juuri tätä kaikkea!

PS. Sorry, jos olen tällainen tänään. Mutta toki tämäkin naisille suodaan!? Kuiteskin loppupelissä ne hyvät asiat syntyvät tosi pienistä asioista!

Rosatar kirjoitti:

Hello!

Takana on uuvuttava viikko ja sitä myötä myös uupunut ihminen. Ei ole paljon ollut aikaa näille nettikeskusteluille. Ei itsellä eikä näet muillakaan. Ja kait olen tässä syksyn hämärissä vaipumassa siihen kammoksumaani itsesääliin. Vai onko se sitä syysmasennusta. En tiedä, kun perusluonteeni ei kuiteskaan ole masennukseen taipuvainen.

Tässä on tätä tällaista alkusoittoa, jonkinlaista kait sisäistä tyhjennystä. Ja onhan tämäkin aivan hyvä tapa purkaa tuntojaan, etenkin kun maakuntamme kirkon edustajakin on kehottanut paikallislehdessämme purkamaan ajatuksiamme vaikka näillä keskustelukanavilla. Että siinä mielessä Sinä Mr. Moniniminen olet oikeilla jäljillä. Tosin olen saanut kuulla myös varoittavia sormen ”soo, soo” sanoja.

>Tarkoitat varmaankin tervettä itsensä arvostamista? Itsensä rakastamista yms.<

Vieläkin ja edelleenkin mietin tätä eroa hyväksymisen ja arvostamisen välillä. Sinä mainitset, että hyväksyntä kuuluu automaattisesti kaikille mutta arvostus pitää ansaita. En tiedä, jos tätä asiaa pohtii tässä arkimaailmassa. Moni on heittänyt minulle sanasta arvostus mielipiteen: ”Koska minun mielipiteitäni ei hyväksytä tai ammattitaitoani ei noteerata, minua ei myöskään hyväksytä”. En tiedä.

Ainaskin minulle henkilökohtaisesti se itsensä arvostaminen on kaikkein vaikeinta. Puhumattakaan siitä itsensä rakastamisesta. Kait tämäkin vaatisi vain taitoa opetella olla olematta liian ankara itseään/tekojaan kohtaan.

>Missä sitten kulkee terveen itsensä arvostamisen ja narsismin raja, onkin jo ihan eri juttu.<

Niinpä, minä olenkin aina mieltänyt sanan ”narsisti” ihan oman järkeni mukaan. Olen mieltänyt jonkun yksilön narsistiseksi hänen käytöksensä/puheittensa perusteella. Mutta jos sitä peilataan psykoanalyytikkojen määritelmiin, niin eihän ajatuksenjuoksuni ole mennyt alkuunkaan oikeaan suuntaan. ”Minun” narsistini ovat olleet yksilöitä, jotka eivät osaa kuunnella, siis ”oma sanoma” ei ole mennyt hänelle/heille perille. Toisaalta he eivät osaa/ymmärrä edes loukkaantua, vaikka kuinka rumasti heille sanoisin/puhuisin. (Narsismi voi olla myös sairaus?).

>Nuorempana sitä varmaankin muodostaa oman minäkuvansa lähinnä muilta saamansa palautteen perusteella ja jos se on vähättelevää tai jopa pilkkaavaa, niin onhan se hankalaa oppia itseään arvostamaankin! Vanhemmiten alkaa taas kiinnittää vähemmän huomiota siihen, mitä muut sinusta ajattelevat ja silloin on jo helpompaa oppia itseäänkin paremmin arvostamaan.<

Ja jälleen niinpä! Ja siksipä jokaisella meillä, kenellä lapsia on, olisi oltava taito synnyttää omalle lapselle terve arviointikyky saamastaan palautteestaan. Miksi se pitäisi hankkia vasta sen elämisen kautta? Miksi meidän useimpien tulee löytää ne vastaukset vasta sen eletyn, siis juuri tässä ja nyt, elämän kautta? Onko sekin sitä karmaa? Minulle se/tämä on yhtä kuin henkinen kasvu. Ja mitä tekemistä sillä sitten on karman kanssa?

>Joskus olosuhteet voivat olla tietenkin meitä vastaan ja silloin ei ole mitään pahaa alistua tai luovuttaa, mutta koskaan ei pitäisi tehdä niitä helpolla!<

Niinkö? Minä olen aika huono luovuttaja! Eli, taistelen kyllä viimeiseen asti, jos voin sen taistelun kautta vaikuttaa jonkun toisen hyvinvointiin.
>…törmää New Agen sisällä.<

Jos viitsit, niin selitätkö minulle, mitä tämä New Age tarkoittaa? Tässä minun vuorovaikutteisuus periaatteeni tulee taas vastaa. Eli minun ei tarvitse tietää kaikkea.

>Monet ei tietenkään tajua sovittavaansa karmaansa ja sekin taitaa kuulua ihan asiaankin? Moni todellakin saattaisi ihan turhaan alistua ja luovuttaa jos tietäisi tällaisia asioita? Ihminen jaksaa taistella aina paremmin jos uskoo olevansa oikealla puolella ja kokevansa vääryyttä vastustajansa taholta. Tiedämme kuitenkin kokemuksesta, että aina ei voi millään olla oikealla puolella! Tosin joskus on pakko olla väärälläkin puolella.<

Tätäkään lausumaasi en ymmärrä. Selvennätkö?!

>Enkä me edes usko, että ihmiset olis loppujen lopuksi niin kauhean erilaisia? Kaikki iloitsee ja tuntee suruakin ihan samoista asioista täällä. Kellään ei ole täällä hyvä yksin jne. Ihmiset vaan usein esittää sitä, että niitä ei muka koskis samat asiat kuin muita. Jokainen ihminen voidaan murtaa haluttaessa! <

Voin olla täysin samaa mieltä tässä asiassa.

>No, onneksi et asu naapurissani! Jos asuisit, niin kyllä tietäsit millanen 'luuseri' mäkin olen! <

No sitähän ei koskaan voi näillä keskustelukanavilla tietää, kuinka lähellä asuu. Arviointini Sinun ”luuseruudestasi” perustuu ainoastaan näillä kanavilla käytyihin keskusteluihin. Ja lopputulema on enemmän kuin positiivinen!

>Mitähän mäkin nuorille sanoisin? =) Ett on ihan ok olla työtön ja syrjäytynyt keski-ikänen 'pipipää'! No, okei. Nuoruus on niin hankala elämänvaihe, että ei mulla niille taitas olla hirveesti sanottavaa, muuta kun ehkä, että sekin menee lopulta ohi ja todennäköisesti elämäkin siitä vähän jo tasaantuu?<

Juuri tätä kaikkea!

PS. Sorry, jos olen tällainen tänään. Mutta toki tämäkin naisille suodaan!? Kuiteskin loppupelissä ne hyvät asiat syntyvät tosi pienistä asioista!

Lue lisää

Mullakin on tässä viime viikkoina vähän "mieli vaelleskellut" eikä oikein ajatus pelaa. Mulle tosin syksy on ollut lähes aina se "vapauttava" vuodenaika. Kesä ei oikein sovi tälläselle 'synkistelijälle'. Jossain vaiheessa vähän vihasin kesää ja valoisuutta. No, se oli sitä itsetuhoisempaa elämänvaihettani ja pääsin siitä kuitenkin aika pian eroon. Vain tämä mieltymykseni pimeään jäi kuitenkin jonnekin sinne sieluni sopukoihin elämään omaa elämäänsä.

Mun mielestäni täällä Suomessa on muutenkin vähän kumma meininki, kun ihmiset elää vuodenajoista lähinnä kesää varten ja viikollakin perjamtai-iltaa varten! Mun mielestäni se on rassaavaa ja jotenkin levotonta olemista. Mä taas kaipaan enemmänkin tasaisuutta. Jotain sellaista 'eurooppalaisen sivistynyttä' meininkiä. Hillittyä, mutta hilpeää ja sitä ei suomalaiset vielä oikein osaa. Ryypätään, mellastetaan ja käyttäydytään muutenkin kuin latvalahot! Ja se on sitten muka jotenkin 'siististi coolia'? Mua ainakin etoo! =(

Ai, että kun kohta taas tulee pimeetä ja kylmää! Jengikin rauhottuu taas ihan kummasti! ;-)

>>Tässä on tätä tällaista alkusoittoa, jonkinlaista kait sisäistä tyhjennystä. Ja onhan tämäkin aivan hyvä tapa purkaa tuntojaan, etenkin kun maakuntamme kirkon edustajakin on kehottanut paikallislehdessämme purkamaan ajatuksiamme vaikka näillä keskustelukanavilla. Että siinä mielessä Sinä Mr. Moniniminen olet oikeilla jäljillä. Tosin olen saanut kuulla myös varoittavia sormen ”soo, soo” sanoja. >Vieläkin ja edelleenkin mietin tätä eroa hyväksymisen ja arvostamisen välillä. Sinä mainitset, että hyväksyntä kuuluu automaattisesti kaikille mutta arvostus pitää ansaita. En tiedä, jos tätä asiaa pohtii tässä arkimaailmassa. Moni on heittänyt minulle sanasta arvostus mielipiteen: ”Koska minun mielipiteitäni ei hyväksytä tai ammattitaitoani ei noteerata, minua ei myöskään hyväksytä”. En tiedä. >Ainaskin minulle henkilökohtaisesti se itsensä arvostaminen on kaikkein vaikeinta. Puhumattakaan siitä itsensä rakastamisesta. Kait tämäkin vaatisi vain taitoa opetella olla olematta liian ankara itseään/tekojaan kohtaan. >Niinpä, minä olenkin aina mieltänyt sanan ”narsisti” ihan oman järkeni mukaan. Olen mieltänyt jonkun yksilön narsistiseksi hänen käytöksensä/puheittensa perusteella. Mutta jos sitä peilataan psykoanalyytikkojen määritelmiin, niin eihän ajatuksenjuoksuni ole mennyt alkuunkaan oikeaan suuntaan. ”Minun” narsistini ovat olleet yksilöitä, jotka eivät osaa kuunnella, siis ”oma sanoma” ei ole mennyt hänelle/heille perille. Toisaalta he eivät osaa/ymmärrä edes loukkaantua, vaikka kuinka rumasti heille sanoisin/puhuisin. (Narsismi voi olla myös sairaus?). >Ja jälleen niinpä! Ja siksipä jokaisella meillä, kenellä lapsia on, olisi oltava taito synnyttää omalle lapselle terve arviointikyky saamastaan palautteestaan. Miksi se pitäisi hankkia vasta sen elämisen kautta? Miksi meidän useimpien tulee löytää ne vastaukset vasta sen eletyn, siis juuri tässä ja nyt, elämän kautta? Onko sekin sitä karmaa? Minulle se/tämä on yhtä kuin henkinen kasvu. Ja mitä tekemistä sillä sitten on karman kanssa?>Niinkö? Minä olen aika huono luovuttaja! Eli, taistelen kyllä viimeiseen asti, jos voin sen taistelun kautta vaikuttaa jonkun toisen hyvinvointiin. >Jos viitsit, niin selitätkö minulle, mitä tämä New Age tarkoittaa? Tässä minun vuorovaikutteisuus periaatteeni tulee taas vastaa. Eli minun ei tarvitse tietää kaikkea. >Tätäkään lausumaasi en ymmärrä. Selvennätkö?! >No sitähän ei koskaan voi näillä keskustelukanavilla tietää, kuinka lähellä asuu. Arviointini Sinun ”luuseruudestasi” perustuu ainoastaan näillä kanavilla käytyihin keskusteluihin. Ja lopputulema on enemmän kuin positiivinen! >PS. Sorry, jos olen tällainen tänään. Mutta toki tämäkin naisille suodaan!? Kuiteskin loppupelissä ne hyvät asiat syntyvät tosi pienistä asioista!

Mr. manynames kirjoitti:

Mullakin on tässä viime viikkoina vähän "mieli vaelleskellut" eikä oikein ajatus pelaa. Mulle tosin syksy on ollut lähes aina se "vapauttava" vuodenaika. Kesä ei oikein sovi tälläselle 'synkistelijälle'. Jossain vaiheessa vähän vihasin kesää ja valoisuutta. No, se oli sitä itsetuhoisempaa elämänvaihettani ja pääsin siitä kuitenkin aika pian eroon. Vain tämä mieltymykseni pimeään jäi kuitenkin jonnekin sinne sieluni sopukoihin elämään omaa elämäänsä.

Mun mielestäni täällä Suomessa on muutenkin vähän kumma meininki, kun ihmiset elää vuodenajoista lähinnä kesää varten ja viikollakin perjamtai-iltaa varten! Mun mielestäni se on rassaavaa ja jotenkin levotonta olemista. Mä taas kaipaan enemmänkin tasaisuutta. Jotain sellaista 'eurooppalaisen sivistynyttä' meininkiä. Hillittyä, mutta hilpeää ja sitä ei suomalaiset vielä oikein osaa. Ryypätään, mellastetaan ja käyttäydytään muutenkin kuin latvalahot! Ja se on sitten muka jotenkin 'siististi coolia'? Mua ainakin etoo! =(

Ai, että kun kohta taas tulee pimeetä ja kylmää! Jengikin rauhottuu taas ihan kummasti! ;-)

>>Tässä on tätä tällaista alkusoittoa, jonkinlaista kait sisäistä tyhjennystä. Ja onhan tämäkin aivan hyvä tapa purkaa tuntojaan, etenkin kun maakuntamme kirkon edustajakin on kehottanut paikallislehdessämme purkamaan ajatuksiamme vaikka näillä keskustelukanavilla. Että siinä mielessä Sinä Mr. Moniniminen olet oikeilla jäljillä. Tosin olen saanut kuulla myös varoittavia sormen ”soo, soo” sanoja. >Vieläkin ja edelleenkin mietin tätä eroa hyväksymisen ja arvostamisen välillä. Sinä mainitset, että hyväksyntä kuuluu automaattisesti kaikille mutta arvostus pitää ansaita. En tiedä, jos tätä asiaa pohtii tässä arkimaailmassa. Moni on heittänyt minulle sanasta arvostus mielipiteen: ”Koska minun mielipiteitäni ei hyväksytä tai ammattitaitoani ei noteerata, minua ei myöskään hyväksytä”. En tiedä. >Ainaskin minulle henkilökohtaisesti se itsensä arvostaminen on kaikkein vaikeinta. Puhumattakaan siitä itsensä rakastamisesta. Kait tämäkin vaatisi vain taitoa opetella olla olematta liian ankara itseään/tekojaan kohtaan. >Niinpä, minä olenkin aina mieltänyt sanan ”narsisti” ihan oman järkeni mukaan. Olen mieltänyt jonkun yksilön narsistiseksi hänen käytöksensä/puheittensa perusteella. Mutta jos sitä peilataan psykoanalyytikkojen määritelmiin, niin eihän ajatuksenjuoksuni ole mennyt alkuunkaan oikeaan suuntaan. ”Minun” narsistini ovat olleet yksilöitä, jotka eivät osaa kuunnella, siis ”oma sanoma” ei ole mennyt hänelle/heille perille. Toisaalta he eivät osaa/ymmärrä edes loukkaantua, vaikka kuinka rumasti heille sanoisin/puhuisin. (Narsismi voi olla myös sairaus?). >Ja jälleen niinpä! Ja siksipä jokaisella meillä, kenellä lapsia on, olisi oltava taito synnyttää omalle lapselle terve arviointikyky saamastaan palautteestaan. Miksi se pitäisi hankkia vasta sen elämisen kautta? Miksi meidän useimpien tulee löytää ne vastaukset vasta sen eletyn, siis juuri tässä ja nyt, elämän kautta? Onko sekin sitä karmaa? Minulle se/tämä on yhtä kuin henkinen kasvu. Ja mitä tekemistä sillä sitten on karman kanssa?>Niinkö? Minä olen aika huono luovuttaja! Eli, taistelen kyllä viimeiseen asti, jos voin sen taistelun kautta vaikuttaa jonkun toisen hyvinvointiin. >Jos viitsit, niin selitätkö minulle, mitä tämä New Age tarkoittaa? Tässä minun vuorovaikutteisuus periaatteeni tulee taas vastaa. Eli minun ei tarvitse tietää kaikkea. >Tätäkään lausumaasi en ymmärrä. Selvennätkö?! >No sitähän ei koskaan voi näillä keskustelukanavilla tietää, kuinka lähellä asuu. Arviointini Sinun ”luuseruudestasi” perustuu ainoastaan näillä kanavilla käytyihin keskusteluihin. Ja lopputulema on enemmän kuin positiivinen! >PS. Sorry, jos olen tällainen tänään. Mutta toki tämäkin naisille suodaan!? Kuiteskin loppupelissä ne hyvät asiat syntyvät tosi pienistä asioista!

Lue lisää

Hei!

Rohkenen vieläkin vastata Sinulle, siitäkin huolimatta, ettei kukaan muu ole näitä keskustelujamme kommentoinut! Toki olen ilmaissut mielipiteitäni siellä toisellakin ketjulla. Ja ymmärtääkseni siellä keskustellaan asioista, jotka minun valitettavasti on jollain tapaa vain ohitettava. Ohittaminen taas tarkoittaa sitä, etten vain näissä Jumaluus/Raamattu –kysymyksissä voi yhtyä ketjulla esitettyihin näkemyksiin, siis henkilökohtaisesti. Ja rohkenen edelleen lausua, että jos joku on niin vahvasti sitoutunut johonkin ajattelutapaan, niin onko sekään oikein? Mielestäni silloin ihminen ei todellakaan näe metsää puilta.

>Mulle tosin syksy on ollut lähes aina se "vapauttava" vuodenaika. Kesä ei oikein sovi tälläselle 'synkistelijälle'.<

Itsekkään en ole koskaan oppinut nauttimaan sydänkesästä. Keväästä toki ja talvesta etenkin, näin talvella syntyneenä.

>Mun mielestäni täällä Suomessa on muutenkin vähän kumma meininki, kun ihmiset elää vuodenajoista lähinnä kesää varten ja viikollakin perjantai-iltaa varten!<

Näinhän se meneekin, jos työyhteisön jäseniä kuuntelee. Aina vain odotetaan jotakin. Koskaan ei eletä juuri tässä ja nyt tilanteessa. Eli tätä taustaa vasten vain menetämme monia ainutlaatuisia hetkiä. Tässä elämässämme.

>…annako itsestäni jutuillani hieman narsistisen mielikuvan? Mutta ehkä se on taas vaan niin, että kun "laittaa itsensä likoon" niin ihmiset usein vaan jotenkin alkaa pitämään susta?<

Joillekin voit antaa sen kuvan, mutta minulle sitä kuvaa ei ole syntynyt. Koska havaintojeni/ymmärrykseni kautta olen heitäkin tavannut ja tapaan päivittäin, niitä psykoanalyytikkojen määritysten mukaisia narsisteja. Itsensä likoon laittaminen on juttu, joka todella poikii jotain. Ja se likoon laittaminen on minulle yhtä kuin ne teot. Sanoja voi suoltaa. Mutta missä ovat ne teot? Tai ainaskin pyrkimykset toteuttaa niitä sanojen taakse kätkettyjä tekoja. Ei siihen aina yhden yksilön voimavarat riitä. Valitettavasti.

>Täällä onkin tulevaisuus! Se on täysin selvä juttu! Kehitystätähän nää keskustelupalstatkin vielä vähän kaipaa, mutta sekin on jo tuloillaan.<

Hope so! Sinun kuten minunkin jututkin voidaan vetää koska vaan tapetille.

>Tämä 'elämän oppikoulu' sisältää myös paljon rankkojakin juttuja, niin kuin voi hyvin itsekin täällä jo havaita. Katsoo vain niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet kärsimään. Sinä voit itse olla jo 'seuraavana jonossa'! Ja ihan varmasti oletkin! Me olemme kaikki, ihan jokainen meistä!<

Ja kukin kokee ne kokemuksensa rankkoina tai ei rankkoina. Onneksi tai onneksi tämän palstan tai enemminkin Sinun näkemyksesi tästä elämästä ovat antaneet todellista potkua elämääni. Tai enemminkin rauhallisuutta, joka taas tarkoittaa, että olen valmis kohtaamaan kaikki asiat hyvät tai huonot aivan rauhallisin mielin.

>Luovuttaminen ei tulekaan kysymykseen kuin vasta viimeisenä keinona, kun ensin on muut keinot loppuunkäytetty. Ihminen saattaa tosin olla joskus sellainenkin, että se taistelee pelkästään taistelemisen ilosta ja vaikka tuulimyllyjä vastaan.<

En luovuta koskaan asioiden ajamista, joissa yksilö ihmisenä huomioidaan. Koskaan en taistele omaa etuani ajatellen. Tosin tuulimyllyt ovat aika mahtavia!

>Mitäs jos viisaan onkin parempi esittää täällä vähän hullua? Ehkä ei nouse pissikään niin paljon päähän?<

Niinpä, näinhän se menee. Tosin tuo sana `hullu` voidaan ymmärtää niin monella eri tavoin. Tänään vain olen saanut niin vahvaa käsitystä/rohkaisun ”sanoja” monille jutuille, joita en koskaan olisi voinut odottaa edes kuulevanikaan.

Toivottavasti tämä jutusteluni liittyy kuiteskin jollain tapaan tähän karmaan, jonka joku/jotkut ymmärtää/ymmärtävät tämänkin liittyvän siihen, siis karmaan.

PS. Se hyväksyntä/arvotus juttu vieläkin askarruttaa!

Rosatar kirjoitti:

Hei!

Rohkenen vieläkin vastata Sinulle, siitäkin huolimatta, ettei kukaan muu ole näitä keskustelujamme kommentoinut! Toki olen ilmaissut mielipiteitäni siellä toisellakin ketjulla. Ja ymmärtääkseni siellä keskustellaan asioista, jotka minun valitettavasti on jollain tapaa vain ohitettava. Ohittaminen taas tarkoittaa sitä, etten vain näissä Jumaluus/Raamattu –kysymyksissä voi yhtyä ketjulla esitettyihin näkemyksiin, siis henkilökohtaisesti. Ja rohkenen edelleen lausua, että jos joku on niin vahvasti sitoutunut johonkin ajattelutapaan, niin onko sekään oikein? Mielestäni silloin ihminen ei todellakaan näe metsää puilta.

>Mulle tosin syksy on ollut lähes aina se "vapauttava" vuodenaika. Kesä ei oikein sovi tälläselle 'synkistelijälle'.<

Itsekkään en ole koskaan oppinut nauttimaan sydänkesästä. Keväästä toki ja talvesta etenkin, näin talvella syntyneenä.

>Mun mielestäni täällä Suomessa on muutenkin vähän kumma meininki, kun ihmiset elää vuodenajoista lähinnä kesää varten ja viikollakin perjantai-iltaa varten!<

Näinhän se meneekin, jos työyhteisön jäseniä kuuntelee. Aina vain odotetaan jotakin. Koskaan ei eletä juuri tässä ja nyt tilanteessa. Eli tätä taustaa vasten vain menetämme monia ainutlaatuisia hetkiä. Tässä elämässämme.

>…annako itsestäni jutuillani hieman narsistisen mielikuvan? Mutta ehkä se on taas vaan niin, että kun "laittaa itsensä likoon" niin ihmiset usein vaan jotenkin alkaa pitämään susta?<

Joillekin voit antaa sen kuvan, mutta minulle sitä kuvaa ei ole syntynyt. Koska havaintojeni/ymmärrykseni kautta olen heitäkin tavannut ja tapaan päivittäin, niitä psykoanalyytikkojen määritysten mukaisia narsisteja. Itsensä likoon laittaminen on juttu, joka todella poikii jotain. Ja se likoon laittaminen on minulle yhtä kuin ne teot. Sanoja voi suoltaa. Mutta missä ovat ne teot? Tai ainaskin pyrkimykset toteuttaa niitä sanojen taakse kätkettyjä tekoja. Ei siihen aina yhden yksilön voimavarat riitä. Valitettavasti.

>Täällä onkin tulevaisuus! Se on täysin selvä juttu! Kehitystätähän nää keskustelupalstatkin vielä vähän kaipaa, mutta sekin on jo tuloillaan.<

Hope so! Sinun kuten minunkin jututkin voidaan vetää koska vaan tapetille.

>Tämä 'elämän oppikoulu' sisältää myös paljon rankkojakin juttuja, niin kuin voi hyvin itsekin täällä jo havaita. Katsoo vain niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet kärsimään. Sinä voit itse olla jo 'seuraavana jonossa'! Ja ihan varmasti oletkin! Me olemme kaikki, ihan jokainen meistä!<

Ja kukin kokee ne kokemuksensa rankkoina tai ei rankkoina. Onneksi tai onneksi tämän palstan tai enemminkin Sinun näkemyksesi tästä elämästä ovat antaneet todellista potkua elämääni. Tai enemminkin rauhallisuutta, joka taas tarkoittaa, että olen valmis kohtaamaan kaikki asiat hyvät tai huonot aivan rauhallisin mielin.

>Luovuttaminen ei tulekaan kysymykseen kuin vasta viimeisenä keinona, kun ensin on muut keinot loppuunkäytetty. Ihminen saattaa tosin olla joskus sellainenkin, että se taistelee pelkästään taistelemisen ilosta ja vaikka tuulimyllyjä vastaan.<

En luovuta koskaan asioiden ajamista, joissa yksilö ihmisenä huomioidaan. Koskaan en taistele omaa etuani ajatellen. Tosin tuulimyllyt ovat aika mahtavia!

>Mitäs jos viisaan onkin parempi esittää täällä vähän hullua? Ehkä ei nouse pissikään niin paljon päähän?<

Niinpä, näinhän se menee. Tosin tuo sana `hullu` voidaan ymmärtää niin monella eri tavoin. Tänään vain olen saanut niin vahvaa käsitystä/rohkaisun ”sanoja” monille jutuille, joita en koskaan olisi voinut odottaa edes kuulevanikaan.

Toivottavasti tämä jutusteluni liittyy kuiteskin jollain tapaan tähän karmaan, jonka joku/jotkut ymmärtää/ymmärtävät tämänkin liittyvän siihen, siis karmaan.

PS. Se hyväksyntä/arvotus juttu vieläkin askarruttaa!

Lue lisää

>>Toki olen ilmaissut mielipiteitäni siellä toisellakin ketjulla. Ja ymmärtääkseni siellä keskustellaan asioista, jotka minun valitettavasti on jollain tapaa vain ohitettava. Ohittaminen taas tarkoittaa sitä, etten vain näissä Jumaluus/Raamattu –kysymyksissä voi yhtyä ketjulla esitettyihin näkemyksiin, siis henkilökohtaisesti. Ja rohkenen edelleen lausua, että jos joku on niin vahvasti sitoutunut johonkin ajattelutapaan, niin onko sekään oikein? Mielestäni silloin ihminen ei todellakaan näe metsää puilta. >Näinhän se meneekin, jos työyhteisön jäseniä kuuntelee. Aina vain odotetaan jotakin. Koskaan ei eletä juuri tässä ja nyt tilanteessa. Eli tätä taustaa vasten vain menetämme monia ainutlaatuisia hetkiä. Tässä elämässämme.>Joillekin voit antaa sen kuvan, mutta minulle sitä kuvaa ei ole syntynyt. Koska havaintojeni/ymmärrykseni kautta olen heitäkin tavannut ja tapaan päivittäin, niitä psykoanalyytikkojen määritysten mukaisia narsisteja. Itsensä likoon laittaminen on juttu, joka todella poikii jotain. Ja se likoon laittaminen on minulle yhtä kuin ne teot. Sanoja voi suoltaa. Mutta missä ovat ne teot? Tai ainaskin pyrkimykset toteuttaa niitä sanojen taakse kätkettyjä tekoja. Ei siihen aina yhden yksilön voimavarat riitä. Valitettavasti.>Hope so! Sinun kuten minunkin jututkin voidaan vetää koska vaan tapetille.>Ja kukin kokee ne kokemuksensa rankkoina tai ei rankkoina. Onneksi tai onneksi tämän palstan tai enemminkin Sinun näkemyksesi tästä elämästä ovat antaneet todellista potkua elämääni. Tai enemminkin rauhallisuutta, joka taas tarkoittaa, että olen valmis kohtaamaan kaikki asiat hyvät tai huonot aivan rauhallisin mielin. >En luovuta koskaan asioiden ajamista, joissa yksilö ihmisenä huomioidaan. Koskaan en taistele omaa etuani ajatellen. Tosin tuulimyllyt ovat aika mahtavia!>Niinpä, näinhän se menee. Tosin tuo sana `hullu` voidaan ymmärtää niin monella eri tavoin. Tänään vain olen saanut niin vahvaa käsitystä/rohkaisun ”sanoja” monille jutuille, joita en koskaan olisi voinut odottaa edes kuulevanikaan.>Toivottavasti tämä jutusteluni liittyy kuiteskin jollain tapaan tähän karmaan, jonka joku/jotkut ymmärtää/ymmärtävät tämänkin liittyvän siihen, siis karmaan.

PS. Se hyväksyntä/arvotus juttu vieläkin askarruttaa!

Se jolla on monta nimeä kirjoitti:

>>Toki olen ilmaissut mielipiteitäni siellä toisellakin ketjulla. Ja ymmärtääkseni siellä keskustellaan asioista, jotka minun valitettavasti on jollain tapaa vain ohitettava. Ohittaminen taas tarkoittaa sitä, etten vain näissä Jumaluus/Raamattu –kysymyksissä voi yhtyä ketjulla esitettyihin näkemyksiin, siis henkilökohtaisesti. Ja rohkenen edelleen lausua, että jos joku on niin vahvasti sitoutunut johonkin ajattelutapaan, niin onko sekään oikein? Mielestäni silloin ihminen ei todellakaan näe metsää puilta. >Näinhän se meneekin, jos työyhteisön jäseniä kuuntelee. Aina vain odotetaan jotakin. Koskaan ei eletä juuri tässä ja nyt tilanteessa. Eli tätä taustaa vasten vain menetämme monia ainutlaatuisia hetkiä. Tässä elämässämme.>Joillekin voit antaa sen kuvan, mutta minulle sitä kuvaa ei ole syntynyt. Koska havaintojeni/ymmärrykseni kautta olen heitäkin tavannut ja tapaan päivittäin, niitä psykoanalyytikkojen määritysten mukaisia narsisteja. Itsensä likoon laittaminen on juttu, joka todella poikii jotain. Ja se likoon laittaminen on minulle yhtä kuin ne teot. Sanoja voi suoltaa. Mutta missä ovat ne teot? Tai ainaskin pyrkimykset toteuttaa niitä sanojen taakse kätkettyjä tekoja. Ei siihen aina yhden yksilön voimavarat riitä. Valitettavasti.>Hope so! Sinun kuten minunkin jututkin voidaan vetää koska vaan tapetille.>Ja kukin kokee ne kokemuksensa rankkoina tai ei rankkoina. Onneksi tai onneksi tämän palstan tai enemminkin Sinun näkemyksesi tästä elämästä ovat antaneet todellista potkua elämääni. Tai enemminkin rauhallisuutta, joka taas tarkoittaa, että olen valmis kohtaamaan kaikki asiat hyvät tai huonot aivan rauhallisin mielin. >En luovuta koskaan asioiden ajamista, joissa yksilö ihmisenä huomioidaan. Koskaan en taistele omaa etuani ajatellen. Tosin tuulimyllyt ovat aika mahtavia!>Niinpä, näinhän se menee. Tosin tuo sana `hullu` voidaan ymmärtää niin monella eri tavoin. Tänään vain olen saanut niin vahvaa käsitystä/rohkaisun ”sanoja” monille jutuille, joita en koskaan olisi voinut odottaa edes kuulevanikaan.>Toivottavasti tämä jutusteluni liittyy kuiteskin jollain tapaan tähän karmaan, jonka joku/jotkut ymmärtää/ymmärtävät tämänkin liittyvän siihen, siis karmaan.

PS. Se hyväksyntä/arvotus juttu vieläkin askarruttaa!

Lue lisää

Hei!

Kait minulla on tässä viikon vaihteessa hieman isompi tarve purkaa näitä omia tuntemuksiani. Kun ei näitä, tällaisia hivenen syvällisempiä asioita, voi oikein tässä reaaliympäristössä esiintuoda. Kuiteskin meidän jokaisen olisi hyvä, jopa suotavaa, tehdä näitä välitilinpäätöksiä jotka kohdistuvat vain tähän elämiseen. Eikä aina vain siihen taloudelliseen näkökulmaan.

>Aina heillä on ne samat jutut siitä, että vain Jeesus voi sitä ja vain Jeesus voi tätä. Eihän sitä kukaan jaksa pidemmän päälle. Ovat kuin toistensa klooneja ja se on vähän jopa pelottavaa, mutta enimmäkseen vain turhauttavaa.<

Mielestäni he tällä paasaamisella menevätkin omaan ansaansa. Nimenomaan, kukaan ulkopuolinen ei jaksa turhautumatta kuunnella samaa sanomaa. Olisikin aika mielenkiintoista tavata tällainen paasaaja silmästä silmään, ja kokea sitä vuorovaikutuksen toimivuutta. Kokisiko sen aivopesuna? Vai voisiko tämä jutustelu ollakin jonkin asteista narsismia, siis puhujan puolelta?

Toki meillä jokaisella on sekä omat mielipuuhansa että omat ideologiset näkemyksenä, mutta ymmärtääkseni ne eivät saa kuiteskaan hallita elämistämme. Kaikki mahdollinen, soopakin, on osa elämäämme. Sitä voimaa ja elämän mielekkyyttä saa, ja on hyvä saadakin, sitten niistä omista ”mieltymyksistään”.

>Välillä aina kuulee jostain vanhasta rappioalkoholististakin, joka tuli uskoon ja pääsi eroon viinasta. Varmasti ihan positiivinen asia, mutta on myös heitäkin jotka eivät tulleet uskoon, vaan yksinkertaisesti järkiinsä. Tajusivat, että elivät elämäänsä tyhmällä tavalla ja päättivät, että nyt saa riittää! Oikeastaan mitään muuta ei tarvitakaan elämän muuttamiseen kuin päätös siitä, että nyt saa riittää!<

Niinpä, jokseenkin mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi. Mutta kait se uskoon tuleminen tuo jollekin jonkun päämäärän, jonka vuoksi yleensä elää. Kyllä sitä itsekin joskus miettii tämän elämisen tarkoitusta. Aina sitä mielekkyyttä saa etsiä. Mutta loppupelissä, kun järjellä ajattelee, ne löytyvät ja ovat äärelläsi kaiken aikaa. Tässä ja nyt. On vain avattava silmänsä ja ennen kaikkea oma mielensä. Antaa niiden kakka-asioiden vain kulkea siinä rinnalla, sillä niistähän ei kuunaan eroon pääse. Pitää todellakin omata sitä lapsen mieltä. Lapsellehan kaikki jutut kuuluvat elämään. Ymmärtääkseni. Siksi vahvasti uskonnollisessa perheessä eläminen voi luoda lapselle aika huonon maaperän lapsen omalle kasvulle. Itse olen ajatellut, että lapsen/nuoren pitää saada kokea kaikkea mahdollista siten, että vanhempi niitä ”ohjauslankoja” vain hallitsee. Välillä hölläten ja välillä kiristäen. Jokaisella, niin lapsella kuin aikuisellakin, on oikeus kokea, vetää omat johtopäätöksensä jne. Niiden ohjauslankojen avulla voinemme vain auttaa tekemään ”oikeita” johtopäätöksiä. Tosin, vaikka jollain tällaisella periaatteella olen yrittänyt/yritän mennä, niin ei se siltikään toimi, koska sieltä ”taustalta” löytyy aina oma, ainutlaatuinen persoonansa. Lopulliset päätökset on kuiteskin tehtävä aina aivan itse.

>Jos menisimme käymään taivaassakin niin saisimme huomata, että se on täynnä nimenomaan lapsenmielisiä sieluja!<

Lapsenmielisyys tai lapsissa ilmenevä vilpittömyys on ihailtavaa. Mihin ja miksi se sitten tässä elämän hurumyllyssä katoaakin?!

>En mä tiedä osaisinko mä edes ihmisten edessä oikein esiintyä minään guruna? Täällä netissä on paljon helpompaa kirjotella. Jos näkisitte mun pärstäni, niin vois olla, että ette osais sitä ollenkaan yhdistää näihin juttuihini?<

Kirjoittaminen onkin paljon helpompaa. Saahan tässä edes jonkun aikaa miettiä, mitä suoltaa. Esiintyminen on tuonut minulle ja tuo aina edelleenkin tietynlaista jännitystä (lienemme eri asioiden ”guruja”). Mutta tuosta pärstä ajattelusta olen päässyt jo jokseenkin irti. Toki ”vaatetus”, jossa tuntee olonsa rennoksi, auttaa. Muutoin, jos itse kuuntelen, ei pärstäkertoimella sinällään ole mitään merkitystä. Vain ja ainoastaan asian sisällöllä. Toki hyvä esiintyjä tempaa mukaansa jo sillä omalla ainutlaatuisella olemuksellaankin/esittämistyylilläänkin, olipa aihe kuinka ”tylsä” tahansa.

>Monet kuitenkin tuntuu "tunnistavan" mut tyyliin 'toi on se hullu'! Tekis mieli kyllä kävellä yötä päivää aurinkolasit päässä, ettei tartteis kohdata ihmisten tunkeilevia ja välillä jopa ivallisiakin katseita!<

Älä suotta! Kaikki ”katseet” on vain hyväksi. Niillä vain mitataan kunkin yksilön ”kestävyyttä”. Siksi minä en koskaan käytä aurinkolaseja. Sillä ne silmät ovat ne sielun peili. Ja olen jokseenkin hyvin oppinut sitä lukemaan.

>Monet rankatkin jutut olen jo ehtinyt aika pitkälti unohtaa. Joskus joku juttu vaan muistuttaa jostain, mutta muuten on ihan siedettävä olo, ja välillä jopa ihan hyväkin.<

Näinhän se menee meidän jokaisen kohdalla.

>Sitä ei silloin oikein kestä ihmisten katseita ja yrittää jotenkin vältellä niitä.<

Taaskin, älä suotta! Ihailen ihmisiä, jotka ”kykenevät” katsomaan suoraan silmiin. Olet aivan samalla viivalla tässä suhteessa, pää pystyssä ja silmät (ne kiiluvatkin) vain vastaantulijaan.

>En mä ihan usko, että nää mun juttuni olis sulle tuon 'rauhan sieluun' tuottaneet, mutta varmaan pientä apua näistäkin on saattanut olla.<

No niitten apujen kautta sitten. Sillä ei tällaisia keskusteluja tässä minun arkimaailmassani käydä. On helpompi kertoa omista fyysistä sairauksistaan kuin niistä ”omassa mielessään” kiehuvista asioista. Toisaalta, ymmärtääkseni se oma sisäinen paha olo, purkaantuukin fyysisinä oireina. En tiedä.

>..maailma osaa välillä yllättää. Ihmisten pitää vaan avata ensin silmänsä ja korvansa tälle maailmalle! Ei Jumala salaa yhtään mitään! Ongelma onkin vaan siinä, että ihmiset eivät näe, eivät kuule!<

Elämä yllättää aina, joka ainut päivä. Minunkaan Jumalani ei salaa minulta mitään (ja minä en voi Häneltä mitään salata). Olet oikeassa, että kunkin ”oma” Jumala toimii samalla periaatteella. On vain kuultava, nähtävä ja toimittava!

>Antamalla saakin aina moninkertaisesti takaisin omansa, kuin mitä koskaan ottamalla voisi saada.<

Täysin näin!

>Jumalakin on ollu mulle aika ankara tässä suhteessa, ja aina kun olen liian ylpeäksi heittäytynyt, niin pudotus on tullut lähes välittömästi. Ei anna mulle mitään enää helpolla, tosin en ole siltä pahemmin mitään pyytänytkään.<

Näin se menee meillä kaikilla. Eri asia sitten on vain se, kuinka niihin pudotuksiin suhtautuu tai onko yksilö edes tajunnut sitä, että miksi minun piti pudota. Minäkään en enää pyydä Jumalaltani muuta kuin että Hän antaisi minulle ymmärrystä ymmärtää muita yksilöitä ja ymmärrystä ”olemassa olooni!”

Have a nice evening!

Rosatar kirjoitti:

Hei!

Kait minulla on tässä viikon vaihteessa hieman isompi tarve purkaa näitä omia tuntemuksiani. Kun ei näitä, tällaisia hivenen syvällisempiä asioita, voi oikein tässä reaaliympäristössä esiintuoda. Kuiteskin meidän jokaisen olisi hyvä, jopa suotavaa, tehdä näitä välitilinpäätöksiä jotka kohdistuvat vain tähän elämiseen. Eikä aina vain siihen taloudelliseen näkökulmaan.

>Aina heillä on ne samat jutut siitä, että vain Jeesus voi sitä ja vain Jeesus voi tätä. Eihän sitä kukaan jaksa pidemmän päälle. Ovat kuin toistensa klooneja ja se on vähän jopa pelottavaa, mutta enimmäkseen vain turhauttavaa.<

Mielestäni he tällä paasaamisella menevätkin omaan ansaansa. Nimenomaan, kukaan ulkopuolinen ei jaksa turhautumatta kuunnella samaa sanomaa. Olisikin aika mielenkiintoista tavata tällainen paasaaja silmästä silmään, ja kokea sitä vuorovaikutuksen toimivuutta. Kokisiko sen aivopesuna? Vai voisiko tämä jutustelu ollakin jonkin asteista narsismia, siis puhujan puolelta?

Toki meillä jokaisella on sekä omat mielipuuhansa että omat ideologiset näkemyksenä, mutta ymmärtääkseni ne eivät saa kuiteskaan hallita elämistämme. Kaikki mahdollinen, soopakin, on osa elämäämme. Sitä voimaa ja elämän mielekkyyttä saa, ja on hyvä saadakin, sitten niistä omista ”mieltymyksistään”.

>Välillä aina kuulee jostain vanhasta rappioalkoholististakin, joka tuli uskoon ja pääsi eroon viinasta. Varmasti ihan positiivinen asia, mutta on myös heitäkin jotka eivät tulleet uskoon, vaan yksinkertaisesti järkiinsä. Tajusivat, että elivät elämäänsä tyhmällä tavalla ja päättivät, että nyt saa riittää! Oikeastaan mitään muuta ei tarvitakaan elämän muuttamiseen kuin päätös siitä, että nyt saa riittää!<

Niinpä, jokseenkin mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi. Mutta kait se uskoon tuleminen tuo jollekin jonkun päämäärän, jonka vuoksi yleensä elää. Kyllä sitä itsekin joskus miettii tämän elämisen tarkoitusta. Aina sitä mielekkyyttä saa etsiä. Mutta loppupelissä, kun järjellä ajattelee, ne löytyvät ja ovat äärelläsi kaiken aikaa. Tässä ja nyt. On vain avattava silmänsä ja ennen kaikkea oma mielensä. Antaa niiden kakka-asioiden vain kulkea siinä rinnalla, sillä niistähän ei kuunaan eroon pääse. Pitää todellakin omata sitä lapsen mieltä. Lapsellehan kaikki jutut kuuluvat elämään. Ymmärtääkseni. Siksi vahvasti uskonnollisessa perheessä eläminen voi luoda lapselle aika huonon maaperän lapsen omalle kasvulle. Itse olen ajatellut, että lapsen/nuoren pitää saada kokea kaikkea mahdollista siten, että vanhempi niitä ”ohjauslankoja” vain hallitsee. Välillä hölläten ja välillä kiristäen. Jokaisella, niin lapsella kuin aikuisellakin, on oikeus kokea, vetää omat johtopäätöksensä jne. Niiden ohjauslankojen avulla voinemme vain auttaa tekemään ”oikeita” johtopäätöksiä. Tosin, vaikka jollain tällaisella periaatteella olen yrittänyt/yritän mennä, niin ei se siltikään toimi, koska sieltä ”taustalta” löytyy aina oma, ainutlaatuinen persoonansa. Lopulliset päätökset on kuiteskin tehtävä aina aivan itse.

>Jos menisimme käymään taivaassakin niin saisimme huomata, että se on täynnä nimenomaan lapsenmielisiä sieluja!<

Lapsenmielisyys tai lapsissa ilmenevä vilpittömyys on ihailtavaa. Mihin ja miksi se sitten tässä elämän hurumyllyssä katoaakin?!

>En mä tiedä osaisinko mä edes ihmisten edessä oikein esiintyä minään guruna? Täällä netissä on paljon helpompaa kirjotella. Jos näkisitte mun pärstäni, niin vois olla, että ette osais sitä ollenkaan yhdistää näihin juttuihini?<

Kirjoittaminen onkin paljon helpompaa. Saahan tässä edes jonkun aikaa miettiä, mitä suoltaa. Esiintyminen on tuonut minulle ja tuo aina edelleenkin tietynlaista jännitystä (lienemme eri asioiden ”guruja”). Mutta tuosta pärstä ajattelusta olen päässyt jo jokseenkin irti. Toki ”vaatetus”, jossa tuntee olonsa rennoksi, auttaa. Muutoin, jos itse kuuntelen, ei pärstäkertoimella sinällään ole mitään merkitystä. Vain ja ainoastaan asian sisällöllä. Toki hyvä esiintyjä tempaa mukaansa jo sillä omalla ainutlaatuisella olemuksellaankin/esittämistyylilläänkin, olipa aihe kuinka ”tylsä” tahansa.

>Monet kuitenkin tuntuu "tunnistavan" mut tyyliin 'toi on se hullu'! Tekis mieli kyllä kävellä yötä päivää aurinkolasit päässä, ettei tartteis kohdata ihmisten tunkeilevia ja välillä jopa ivallisiakin katseita!<

Älä suotta! Kaikki ”katseet” on vain hyväksi. Niillä vain mitataan kunkin yksilön ”kestävyyttä”. Siksi minä en koskaan käytä aurinkolaseja. Sillä ne silmät ovat ne sielun peili. Ja olen jokseenkin hyvin oppinut sitä lukemaan.

>Monet rankatkin jutut olen jo ehtinyt aika pitkälti unohtaa. Joskus joku juttu vaan muistuttaa jostain, mutta muuten on ihan siedettävä olo, ja välillä jopa ihan hyväkin.<

Näinhän se menee meidän jokaisen kohdalla.

>Sitä ei silloin oikein kestä ihmisten katseita ja yrittää jotenkin vältellä niitä.<

Taaskin, älä suotta! Ihailen ihmisiä, jotka ”kykenevät” katsomaan suoraan silmiin. Olet aivan samalla viivalla tässä suhteessa, pää pystyssä ja silmät (ne kiiluvatkin) vain vastaantulijaan.

>En mä ihan usko, että nää mun juttuni olis sulle tuon 'rauhan sieluun' tuottaneet, mutta varmaan pientä apua näistäkin on saattanut olla.<

No niitten apujen kautta sitten. Sillä ei tällaisia keskusteluja tässä minun arkimaailmassani käydä. On helpompi kertoa omista fyysistä sairauksistaan kuin niistä ”omassa mielessään” kiehuvista asioista. Toisaalta, ymmärtääkseni se oma sisäinen paha olo, purkaantuukin fyysisinä oireina. En tiedä.

>..maailma osaa välillä yllättää. Ihmisten pitää vaan avata ensin silmänsä ja korvansa tälle maailmalle! Ei Jumala salaa yhtään mitään! Ongelma onkin vaan siinä, että ihmiset eivät näe, eivät kuule!<

Elämä yllättää aina, joka ainut päivä. Minunkaan Jumalani ei salaa minulta mitään (ja minä en voi Häneltä mitään salata). Olet oikeassa, että kunkin ”oma” Jumala toimii samalla periaatteella. On vain kuultava, nähtävä ja toimittava!

>Antamalla saakin aina moninkertaisesti takaisin omansa, kuin mitä koskaan ottamalla voisi saada.<

Täysin näin!

>Jumalakin on ollu mulle aika ankara tässä suhteessa, ja aina kun olen liian ylpeäksi heittäytynyt, niin pudotus on tullut lähes välittömästi. Ei anna mulle mitään enää helpolla, tosin en ole siltä pahemmin mitään pyytänytkään.<

Näin se menee meillä kaikilla. Eri asia sitten on vain se, kuinka niihin pudotuksiin suhtautuu tai onko yksilö edes tajunnut sitä, että miksi minun piti pudota. Minäkään en enää pyydä Jumalaltani muuta kuin että Hän antaisi minulle ymmärrystä ymmärtää muita yksilöitä ja ymmärrystä ”olemassa olooni!”

Have a nice evening!

Lue lisää

>>Kait minulla on tässä viikon vaihteessa hieman isompi tarve purkaa näitä omia tuntemuksiani. Kun ei näitä, tällaisia hivenen syvällisempiä asioita, voi oikein tässä reaaliympäristössä esiintuoda.>Mielestäni he tällä paasaamisella menevätkin omaan ansaansa. Nimenomaan, kukaan ulkopuolinen ei jaksa turhautumatta kuunnella samaa sanomaa. Olisikin aika mielenkiintoista tavata tällainen paasaaja silmästä silmään, ja kokea sitä vuorovaikutuksen toimivuutta. Kokisiko sen aivopesuna? Vai voisiko tämä jutustelu ollakin jonkin asteista narsismia, siis puhujan puolelta?> Kaikki mahdollinen, soopakin, on osa elämäämme. Sitä voimaa ja elämän mielekkyyttä saa, ja on hyvä saadakin, sitten niistä omista ”mieltymyksistään”. > On vain avattava silmänsä ja ennen kaikkea oma mielensä. Antaa niiden kakka-asioiden vain kulkea siinä rinnalla, sillä niistähän ei kuunaan eroon pääse. Pitää todellakin omata sitä lapsen mieltä. Lapsellehan kaikki jutut kuuluvat elämään. Ymmärtääkseni. Siksi vahvasti uskonnollisessa perheessä eläminen voi luoda lapselle aika huonon maaperän lapsen omalle kasvulle. Itse olen ajatellut, että lapsen/nuoren pitää saada kokea kaikkea mahdollista siten, että vanhempi niitä ”ohjauslankoja” vain hallitsee. Välillä hölläten ja välillä kiristäen. Jokaisella, niin lapsella kuin aikuisellakin, on oikeus kokea, vetää omat johtopäätöksensä jne.>Lapsenmielisyys tai lapsissa ilmenevä vilpittömyys on ihailtavaa. Mihin ja miksi se sitten tässä elämän hurumyllyssä katoaakin?! >Kirjoittaminen onkin paljon helpompaa. Saahan tässä edes jonkun aikaa miettiä, mitä suoltaa. Esiintyminen on tuonut minulle ja tuo aina edelleenkin tietynlaista jännitystä (lienemme eri asioiden ”guruja”). Mutta tuosta pärstä ajattelusta olen päässyt jo jokseenkin irti. Toki ”vaatetus”, jossa tuntee olonsa rennoksi, auttaa. Muutoin, jos itse kuuntelen, ei pärstäkertoimella sinällään ole mitään merkitystä. Vain ja ainoastaan asian sisällöllä. Toki hyvä esiintyjä tempaa mukaansa jo sillä omalla ainutlaatuisella olemuksellaankin/esittämistyylilläänkin, olipa aihe kuinka ”tylsä” tahansa.>Älä suotta! Kaikki ”katseet” on vain hyväksi. Niillä vain mitataan kunkin yksilön ”kestävyyttä”. Siksi minä en koskaan käytä aurinkolaseja. Sillä ne silmät ovat ne sielun peili. Ja olen jokseenkin hyvin oppinut sitä lukemaan.>Älä suotta! Kaikki ”katseet” on vain hyväksi. Niillä vain mitataan kunkin yksilön ”kestävyyttä”. Siksi minä en koskaan käytä aurinkolaseja. Sillä ne silmät ovat ne sielun peili. Ja olen jokseenkin hyvin oppinut sitä lukemaan. >Taaskin, älä suotta! Ihailen ihmisiä, jotka ”kykenevät” katsomaan suoraan silmiin. Olet aivan samalla viivalla tässä suhteessa, pää pystyssä ja silmät (ne kiiluvatkin) vain vastaantulijaan. >No niitten apujen kautta sitten. Sillä ei tällaisia keskusteluja tässä minun arkimaailmassani käydä. On helpompi kertoa omista fyysistä sairauksistaan kuin niistä ”omassa mielessään” kiehuvista asioista. Toisaalta, ymmärtääkseni se oma sisäinen paha olo, purkaantuukin fyysisinä oireina. En tiedä. >Näin se menee meillä kaikilla. Eri asia sitten on vain se, kuinka niihin pudotuksiin suhtautuu tai onko yksilö edes tajunnut sitä, että miksi minun piti pudota. Minäkään en enää pyydä Jumalaltani muuta kuin että Hän antaisi minulle ymmärrystä ymmärtää muita yksilöitä ja ymmärrystä ”olemassa olooni!”

mr. Manynames kirjoitti:

>>Kait minulla on tässä viikon vaihteessa hieman isompi tarve purkaa näitä omia tuntemuksiani. Kun ei näitä, tällaisia hivenen syvällisempiä asioita, voi oikein tässä reaaliympäristössä esiintuoda.>Mielestäni he tällä paasaamisella menevätkin omaan ansaansa. Nimenomaan, kukaan ulkopuolinen ei jaksa turhautumatta kuunnella samaa sanomaa. Olisikin aika mielenkiintoista tavata tällainen paasaaja silmästä silmään, ja kokea sitä vuorovaikutuksen toimivuutta. Kokisiko sen aivopesuna? Vai voisiko tämä jutustelu ollakin jonkin asteista narsismia, siis puhujan puolelta?> Kaikki mahdollinen, soopakin, on osa elämäämme. Sitä voimaa ja elämän mielekkyyttä saa, ja on hyvä saadakin, sitten niistä omista ”mieltymyksistään”. > On vain avattava silmänsä ja ennen kaikkea oma mielensä. Antaa niiden kakka-asioiden vain kulkea siinä rinnalla, sillä niistähän ei kuunaan eroon pääse. Pitää todellakin omata sitä lapsen mieltä. Lapsellehan kaikki jutut kuuluvat elämään. Ymmärtääkseni. Siksi vahvasti uskonnollisessa perheessä eläminen voi luoda lapselle aika huonon maaperän lapsen omalle kasvulle. Itse olen ajatellut, että lapsen/nuoren pitää saada kokea kaikkea mahdollista siten, että vanhempi niitä ”ohjauslankoja” vain hallitsee. Välillä hölläten ja välillä kiristäen. Jokaisella, niin lapsella kuin aikuisellakin, on oikeus kokea, vetää omat johtopäätöksensä jne.>Lapsenmielisyys tai lapsissa ilmenevä vilpittömyys on ihailtavaa. Mihin ja miksi se sitten tässä elämän hurumyllyssä katoaakin?! >Kirjoittaminen onkin paljon helpompaa. Saahan tässä edes jonkun aikaa miettiä, mitä suoltaa. Esiintyminen on tuonut minulle ja tuo aina edelleenkin tietynlaista jännitystä (lienemme eri asioiden ”guruja”). Mutta tuosta pärstä ajattelusta olen päässyt jo jokseenkin irti. Toki ”vaatetus”, jossa tuntee olonsa rennoksi, auttaa. Muutoin, jos itse kuuntelen, ei pärstäkertoimella sinällään ole mitään merkitystä. Vain ja ainoastaan asian sisällöllä. Toki hyvä esiintyjä tempaa mukaansa jo sillä omalla ainutlaatuisella olemuksellaankin/esittämistyylilläänkin, olipa aihe kuinka ”tylsä” tahansa.>Älä suotta! Kaikki ”katseet” on vain hyväksi. Niillä vain mitataan kunkin yksilön ”kestävyyttä”. Siksi minä en koskaan käytä aurinkolaseja. Sillä ne silmät ovat ne sielun peili. Ja olen jokseenkin hyvin oppinut sitä lukemaan.>Älä suotta! Kaikki ”katseet” on vain hyväksi. Niillä vain mitataan kunkin yksilön ”kestävyyttä”. Siksi minä en koskaan käytä aurinkolaseja. Sillä ne silmät ovat ne sielun peili. Ja olen jokseenkin hyvin oppinut sitä lukemaan. >Taaskin, älä suotta! Ihailen ihmisiä, jotka ”kykenevät” katsomaan suoraan silmiin. Olet aivan samalla viivalla tässä suhteessa, pää pystyssä ja silmät (ne kiiluvatkin) vain vastaantulijaan. >No niitten apujen kautta sitten. Sillä ei tällaisia keskusteluja tässä minun arkimaailmassani käydä. On helpompi kertoa omista fyysistä sairauksistaan kuin niistä ”omassa mielessään” kiehuvista asioista. Toisaalta, ymmärtääkseni se oma sisäinen paha olo, purkaantuukin fyysisinä oireina. En tiedä. >Näin se menee meillä kaikilla. Eri asia sitten on vain se, kuinka niihin pudotuksiin suhtautuu tai onko yksilö edes tajunnut sitä, että miksi minun piti pudota. Minäkään en enää pyydä Jumalaltani muuta kuin että Hän antaisi minulle ymmärrystä ymmärtää muita yksilöitä ja ymmärrystä ”olemassa olooni!”

Lue lisää

Hei!

Niinpä! Näitä ”hörhökeskusteluja” lienee aika vaikea ymmärtää. Tai sitten sen kolikon kääntöpuoli vai yksinkertaisesti on, että näitä tällaisia, tämänkaltaisia keskusteluja pelätään.

Minä taas tässä hetkessä ennakoin/pelkään, että tämä meidän kahden keskinen keskustelumme saa jälleen päätepisteensä. Ennakointini perustuu tuohon uuteen aloitettuun keskusteluun, jonka tarkoituksena on johdatella meitä sinne jonnekin, kaiketinkin karman alkulähteille. En tiedä. Ainaskin siellä puhuttiin energioista (= minunkin alkukantaista tietämyksen taustaa vasten, että karmaa on energiaa). Joten aihe aiheena tältä osin vaikuttaa kiinnostavaltakin. Mutta kokonaisuutena olin aika pihalla. (Se tieteellinen taso).

Mutta kenties olen nyt taipuvainen, juuri tällä hetkellä, taipuvainen uskomaan olettamukseen, että joka ikinen eletty hetki ja sitä kautta joka tuleva hetkemme on sitä karmaamme. Tosin se karmakäsitykseni on saanut hivenen uusia sävyjä (= ei kuiteskaan niitä energioita poissulkien).

Tällaisia mutu –tuntemuksia vain on näinä parina päivänä pikku mieleeni syntynyt. Pelkästään sen olemisen/elämisen kautta. Poissa tutuista ympäristöistä, uusia ihmisiä tavatessa ja tätä kautta jollain tapaan asioita uudesta näkökulmasta tarkasteltuna. Kuiteskin niin, että ne kykenisi jollain tavalla sovittamaan siihen kokonaisuuteen, jossa itse juuri nyt elää. Kokonaisuuteen, jossa toimesi ja toimellesi asetut ”odotukset” täyttyisivät. Täyttyisivät siten, kuten niiden on aina aiemminkin odotettu täyttyvän.

Olin jo tavallaan valmis heittämään pyyhkeet kehään, mutta nyt ei edes tarvinnut nukkua yötäkään yli. Oivalsin vain, että en voi (enkä edes halua) toimia muutoin. Sekoitanpa vain ”pakkaa”. Olkootpa se sitten vaikkapa sitä ”hörhöilyä”. Hörhöilyä, joka luo hivenen pelkoa siihen aiemmin totuttuun, ja joka sitä kautta koetaan aika uhkaavaksikin. Aikamoinen alkusoitto. Mutta anti olla. Toki olen keskustellut tästä silmästä silmäänkin.

>…vois olla muutenkin hyvä, että tällaiset 'oman tiensä kulkijat' voisivat jossain tutustua toisiinsa ja vaihtaa ajatuksiaan<

Hyvä ajatus sinällään. Mutta kaikki nämä tällaiset uudet jutut vaan vaativat tosi energistä/energisiä ihmisiä.

>Totuus vain taitaa olla se, että ensin pitää oppia rakastamaan itseään, ennen kuin voi rakastaa ketään muutakaan? Ihmiset yleensä etsivätkin rakkautta ulkopuoleltaan, eivätkä tajua, että sitä pitäisikin etsiä sisäpuolelta, itsestään.<

Juuripa näin! Käännän sen vain hieman toiseen suuntaan. Eli, tätä ajattelutapaa nyt tässä vain sovellan ihan ittekseni. Siten, että ne ylen katseet ja sitä kautta se poissulkeminen siitä omasta jengistä onkin vain poissulkemista siitä omasta sisimmästään. (Aikaa ymmärrettävä sanoma puoleltani?).

>Sitä vartenhan meillä on täällä näitä elämiäkin vaikka huru mykke! Ei yhdessä elämässä tartte vielä kaikkea oppia ja se on aika mahdotontakin.<

Ja tässähän se vaikeus tuleekin. Tätä taustaa vasten ajateltuna. Jatkumo lienee ikuinen, koska meidän eri yksilöiden ajatukset/sitä kautta tekemämme teot tuskin koskaan löytävät täyttä harmoniaa.

>Luonnossa ihminen paljastaa todellisen olemuksensa ja luonteensa.<

Etenkin, kun siellä olla yhdessä.

>Mielestäni ihmisen suuruutta ei pitäisi mitata sen mukaan, mitä hän voittaa, vaan sen mukaan miten hän kestää tappiot ja menetykset. Se jolla on eniten koettelemuksia, voikin olla kaikkein suurin! Viisas se, joka tämän on oivaltanut.<

Tämä onkin taas tässä menneinä päivinä koettu/oivallettu. Eikä tämä oivallus kosketa pelkästään minua.

>Pitäskö mun nyt sitten kuitenkin mennä tuonne kouluihin puhumaan syrjäytymisestä ja kannustamaan nuoria 'taistelijoiksi'? Mene ja tiedä!<

En minäkään tiedä mutta uskoisin näin. Ja tosi vahvasti.

>Mä olen kyllä vähän eri linjoilla. Kun näitä itämaisia lajejakin on tullut treenailtua, niin siellähän sanotaan, että ihmisen katse ei saisi koskaan olla pistävä ja tunkeileva. Sellainen katse ei ole oikeasti voimakas, vaan hauras! Sellainen katse heijastuu lopulta takaisin katsojaan itseensä ja tekeekin hänet heikoksi. Katseet eivät saisi taistella keskenään! Mulla on ongelmia sen kanssa koska mulla on aika pistävä katse ja mä olen joutunut omakohtaisesti kokemaan sen asian, että se todellakin heijastuu takaisin itseeni ja vie voimiani.<

Tällä pistävällä katseella tarkoitin vain ja ainoastaan sitä, että itse olen valmis vastaanottamaan vaikka minkälaisia katseita tahansa. Sitä en ajatellut, että se pistävyys onkin pahaksi vain sen luojalle itselleen.

>Joskus tietenkin pistää vihaksi ja tekis mieli vääntää kaikilta näiltä pilkkaajilta niskat nurin, mutta se on visiin mun kohdallani jo "kiellettyä"? Luultavasti tapanani oli jossain ed. elämässäni eliminoida kaikki minua vastustaneet ja nyt sitten kohtaan tämän karmani tällä tavalla? Oikeen selkeä 'karman mekanismi'! Oikein malliesimerkki karman toiminnasta! Ei auta muu kuin niellä vihansa ja ymmärtää karmansa! Pakko kääntää se toinenkin poski!<

Onneksi tämän voi ajatella näin päin, siis positiivisesti. Minäkin voisin kuvaannollisesti joskus ”vääntää joltakin niskat nurin”, (olisihan minullakin jujutsun taitajana se ”mahdollisuus”, tosin tämä ajatus on tämänkin lajin osalta täysin poissuljettu ajatus, heitinpä vain). Kait sen vihan (=aika rankka sana) nieleminen onkin osa omien mielipiteidensä –”hyväksymismaailmaa”. (Ja sen oman mielipiteen esittäminen vaatii joskus myös sen toisen posken kääntämistä).

>Tulikin mieleen, että naisten silmiin katsominen onkin vähän eri juttu. Se on helpompaa ja sieltä tulee harvemmin agressiota takaisin. Naiset kun eivät ole yleensä argessiivisia. Naiset välttää tosin katsomasta sellaista miestä silmiin, joka ei heitä ulkoisesti miellytä.<

Ehkä miehille! Mutta kyllä nainen saa ne agresiivisimmat ja ivallisimmat katseet aina toiselta naiselta. Tässä suhteessa asiat lienevät siis käänteiset. Henkilökohtaisesti katson kaikkia ihmisiä silmiin neutraalisti. Ja minulle ne silmät ovat kaikkein tärkeintä.

>On typerää yrittää voittaa toista silmiin katsomalla. Järkevä ihminen ei vastaa, vaan kääntääkin katseensa pois.<

Ei silmiin katsominen välttämättä tarkoita ”voittamista”. En vain ole ajatellut asiaa tältä kantilta; koska minä en ehkä vain olisi valmis kääntämään katsettani missään tilanteessa.

>Tiedetään tasan tarkkaan kuka on ollut hullujenhuoneella, kuka linnassa, ja kuka missäkin. Sitten näillä tuntemattomilla on joku oikeus ilkkua ja jopa uhata fyysisestikin.<

Ja mitä väliä sillä ilkkumisella on? Osoittaapahan vain ilkkujien tyhmyyden ja heidän sisäisen ”onnettoman” tilansa. Fyysistä väkivaltaa en hyväksy koskaan.

Aika paljon lainausmerkkejä, sulkeita tuli taas käytettyä. Ja aika myöhään kirjoittelenkin. Mutta kaiken uhallakin!

Rosatar kirjoitti:

Hei!

Niinpä! Näitä ”hörhökeskusteluja” lienee aika vaikea ymmärtää. Tai sitten sen kolikon kääntöpuoli vai yksinkertaisesti on, että näitä tällaisia, tämänkaltaisia keskusteluja pelätään.

Minä taas tässä hetkessä ennakoin/pelkään, että tämä meidän kahden keskinen keskustelumme saa jälleen päätepisteensä. Ennakointini perustuu tuohon uuteen aloitettuun keskusteluun, jonka tarkoituksena on johdatella meitä sinne jonnekin, kaiketinkin karman alkulähteille. En tiedä. Ainaskin siellä puhuttiin energioista (= minunkin alkukantaista tietämyksen taustaa vasten, että karmaa on energiaa). Joten aihe aiheena tältä osin vaikuttaa kiinnostavaltakin. Mutta kokonaisuutena olin aika pihalla. (Se tieteellinen taso).

Mutta kenties olen nyt taipuvainen, juuri tällä hetkellä, taipuvainen uskomaan olettamukseen, että joka ikinen eletty hetki ja sitä kautta joka tuleva hetkemme on sitä karmaamme. Tosin se karmakäsitykseni on saanut hivenen uusia sävyjä (= ei kuiteskaan niitä energioita poissulkien).

Tällaisia mutu –tuntemuksia vain on näinä parina päivänä pikku mieleeni syntynyt. Pelkästään sen olemisen/elämisen kautta. Poissa tutuista ympäristöistä, uusia ihmisiä tavatessa ja tätä kautta jollain tapaan asioita uudesta näkökulmasta tarkasteltuna. Kuiteskin niin, että ne kykenisi jollain tavalla sovittamaan siihen kokonaisuuteen, jossa itse juuri nyt elää. Kokonaisuuteen, jossa toimesi ja toimellesi asetut ”odotukset” täyttyisivät. Täyttyisivät siten, kuten niiden on aina aiemminkin odotettu täyttyvän.

Olin jo tavallaan valmis heittämään pyyhkeet kehään, mutta nyt ei edes tarvinnut nukkua yötäkään yli. Oivalsin vain, että en voi (enkä edes halua) toimia muutoin. Sekoitanpa vain ”pakkaa”. Olkootpa se sitten vaikkapa sitä ”hörhöilyä”. Hörhöilyä, joka luo hivenen pelkoa siihen aiemmin totuttuun, ja joka sitä kautta koetaan aika uhkaavaksikin. Aikamoinen alkusoitto. Mutta anti olla. Toki olen keskustellut tästä silmästä silmäänkin.

>…vois olla muutenkin hyvä, että tällaiset 'oman tiensä kulkijat' voisivat jossain tutustua toisiinsa ja vaihtaa ajatuksiaan<

Hyvä ajatus sinällään. Mutta kaikki nämä tällaiset uudet jutut vaan vaativat tosi energistä/energisiä ihmisiä.

>Totuus vain taitaa olla se, että ensin pitää oppia rakastamaan itseään, ennen kuin voi rakastaa ketään muutakaan? Ihmiset yleensä etsivätkin rakkautta ulkopuoleltaan, eivätkä tajua, että sitä pitäisikin etsiä sisäpuolelta, itsestään.<

Juuripa näin! Käännän sen vain hieman toiseen suuntaan. Eli, tätä ajattelutapaa nyt tässä vain sovellan ihan ittekseni. Siten, että ne ylen katseet ja sitä kautta se poissulkeminen siitä omasta jengistä onkin vain poissulkemista siitä omasta sisimmästään. (Aikaa ymmärrettävä sanoma puoleltani?).

>Sitä vartenhan meillä on täällä näitä elämiäkin vaikka huru mykke! Ei yhdessä elämässä tartte vielä kaikkea oppia ja se on aika mahdotontakin.<

Ja tässähän se vaikeus tuleekin. Tätä taustaa vasten ajateltuna. Jatkumo lienee ikuinen, koska meidän eri yksilöiden ajatukset/sitä kautta tekemämme teot tuskin koskaan löytävät täyttä harmoniaa.

>Luonnossa ihminen paljastaa todellisen olemuksensa ja luonteensa.<

Etenkin, kun siellä olla yhdessä.

>Mielestäni ihmisen suuruutta ei pitäisi mitata sen mukaan, mitä hän voittaa, vaan sen mukaan miten hän kestää tappiot ja menetykset. Se jolla on eniten koettelemuksia, voikin olla kaikkein suurin! Viisas se, joka tämän on oivaltanut.<

Tämä onkin taas tässä menneinä päivinä koettu/oivallettu. Eikä tämä oivallus kosketa pelkästään minua.

>Pitäskö mun nyt sitten kuitenkin mennä tuonne kouluihin puhumaan syrjäytymisestä ja kannustamaan nuoria 'taistelijoiksi'? Mene ja tiedä!<

En minäkään tiedä mutta uskoisin näin. Ja tosi vahvasti.

>Mä olen kyllä vähän eri linjoilla. Kun näitä itämaisia lajejakin on tullut treenailtua, niin siellähän sanotaan, että ihmisen katse ei saisi koskaan olla pistävä ja tunkeileva. Sellainen katse ei ole oikeasti voimakas, vaan hauras! Sellainen katse heijastuu lopulta takaisin katsojaan itseensä ja tekeekin hänet heikoksi. Katseet eivät saisi taistella keskenään! Mulla on ongelmia sen kanssa koska mulla on aika pistävä katse ja mä olen joutunut omakohtaisesti kokemaan sen asian, että se todellakin heijastuu takaisin itseeni ja vie voimiani.<

Tällä pistävällä katseella tarkoitin vain ja ainoastaan sitä, että itse olen valmis vastaanottamaan vaikka minkälaisia katseita tahansa. Sitä en ajatellut, että se pistävyys onkin pahaksi vain sen luojalle itselleen.

>Joskus tietenkin pistää vihaksi ja tekis mieli vääntää kaikilta näiltä pilkkaajilta niskat nurin, mutta se on visiin mun kohdallani jo "kiellettyä"? Luultavasti tapanani oli jossain ed. elämässäni eliminoida kaikki minua vastustaneet ja nyt sitten kohtaan tämän karmani tällä tavalla? Oikeen selkeä 'karman mekanismi'! Oikein malliesimerkki karman toiminnasta! Ei auta muu kuin niellä vihansa ja ymmärtää karmansa! Pakko kääntää se toinenkin poski!<

Onneksi tämän voi ajatella näin päin, siis positiivisesti. Minäkin voisin kuvaannollisesti joskus ”vääntää joltakin niskat nurin”, (olisihan minullakin jujutsun taitajana se ”mahdollisuus”, tosin tämä ajatus on tämänkin lajin osalta täysin poissuljettu ajatus, heitinpä vain). Kait sen vihan (=aika rankka sana) nieleminen onkin osa omien mielipiteidensä –”hyväksymismaailmaa”. (Ja sen oman mielipiteen esittäminen vaatii joskus myös sen toisen posken kääntämistä).

>Tulikin mieleen, että naisten silmiin katsominen onkin vähän eri juttu. Se on helpompaa ja sieltä tulee harvemmin agressiota takaisin. Naiset kun eivät ole yleensä argessiivisia. Naiset välttää tosin katsomasta sellaista miestä silmiin, joka ei heitä ulkoisesti miellytä.<

Ehkä miehille! Mutta kyllä nainen saa ne agresiivisimmat ja ivallisimmat katseet aina toiselta naiselta. Tässä suhteessa asiat lienevät siis käänteiset. Henkilökohtaisesti katson kaikkia ihmisiä silmiin neutraalisti. Ja minulle ne silmät ovat kaikkein tärkeintä.

>On typerää yrittää voittaa toista silmiin katsomalla. Järkevä ihminen ei vastaa, vaan kääntääkin katseensa pois.<

Ei silmiin katsominen välttämättä tarkoita ”voittamista”. En vain ole ajatellut asiaa tältä kantilta; koska minä en ehkä vain olisi valmis kääntämään katsettani missään tilanteessa.

>Tiedetään tasan tarkkaan kuka on ollut hullujenhuoneella, kuka linnassa, ja kuka missäkin. Sitten näillä tuntemattomilla on joku oikeus ilkkua ja jopa uhata fyysisestikin.<

Ja mitä väliä sillä ilkkumisella on? Osoittaapahan vain ilkkujien tyhmyyden ja heidän sisäisen ”onnettoman” tilansa. Fyysistä väkivaltaa en hyväksy koskaan.

Aika paljon lainausmerkkejä, sulkeita tuli taas käytettyä. Ja aika myöhään kirjoittelenkin. Mutta kaiken uhallakin!

Lue lisää

>>Tai sitten sen kolikon kääntöpuoli vai yksinkertaisesti on, että näitä tällaisia, tämänkaltaisia keskusteluja pelätään. >Minä taas tässä hetkessä ennakoin/pelkään, että tämä meidän kahden keskinen keskustelumme saa jälleen päätepisteensä. Ennakointini perustuu tuohon uuteen aloitettuun keskusteluun, jonka tarkoituksena on johdatella meitä sinne jonnekin, kaiketinkin karman alkulähteille. En tiedä. Ainaskin siellä puhuttiin energioista (= minunkin alkukantaista tietämyksen taustaa vasten, että karmaa on energiaa). Joten aihe aiheena tältä osin vaikuttaa kiinnostavaltakin. Mutta kokonaisuutena olin aika pihalla. (Se tieteellinen taso). >Olin jo tavallaan valmis heittämään pyyhkeet kehään, mutta nyt ei edes tarvinnut nukkua yötäkään yli. Oivalsin vain, että en voi (enkä edes halua) toimia muutoin. Sekoitanpa vain ”pakkaa”. Olkootpa se sitten vaikkapa sitä ”hörhöilyä”. Hörhöilyä, joka luo hivenen pelkoa siihen aiemmin totuttuun, ja joka sitä kautta koetaan aika uhkaavaksikin. Aikamoinen alkusoitto. Mutta anti olla. Toki olen keskustellut tästä silmästä silmäänkin. >Hyvä ajatus sinällään. Mutta kaikki nämä tällaiset uudet jutut vaan vaativat tosi energistä/energisiä ihmisiä.

Yön lapsi(mr. man...) kirjoitti:

>>Tai sitten sen kolikon kääntöpuoli vai yksinkertaisesti on, että näitä tällaisia, tämänkaltaisia keskusteluja pelätään. >Minä taas tässä hetkessä ennakoin/pelkään, että tämä meidän kahden keskinen keskustelumme saa jälleen päätepisteensä. Ennakointini perustuu tuohon uuteen aloitettuun keskusteluun, jonka tarkoituksena on johdatella meitä sinne jonnekin, kaiketinkin karman alkulähteille. En tiedä. Ainaskin siellä puhuttiin energioista (= minunkin alkukantaista tietämyksen taustaa vasten, että karmaa on energiaa). Joten aihe aiheena tältä osin vaikuttaa kiinnostavaltakin. Mutta kokonaisuutena olin aika pihalla. (Se tieteellinen taso). >Olin jo tavallaan valmis heittämään pyyhkeet kehään, mutta nyt ei edes tarvinnut nukkua yötäkään yli. Oivalsin vain, että en voi (enkä edes halua) toimia muutoin. Sekoitanpa vain ”pakkaa”. Olkootpa se sitten vaikkapa sitä ”hörhöilyä”. Hörhöilyä, joka luo hivenen pelkoa siihen aiemmin totuttuun, ja joka sitä kautta koetaan aika uhkaavaksikin. Aikamoinen alkusoitto. Mutta anti olla. Toki olen keskustellut tästä silmästä silmäänkin. >Hyvä ajatus sinällään. Mutta kaikki nämä tällaiset uudet jutut vaan vaativat tosi energistä/energisiä ihmisiä.

Lue lisää

>En tiedä pelkääkö ne ihmiset, vai onko ne vain tietämättömiä näistä jutuista? Eivät ehdi pohdiskelemaan, kun on kiire juosta siinä oravanpyörässään.<

Ainaskin osa ihmistä sekä tietää ja ymmärtääkin näitä juttuja. Ja olen havainnut, että se oikeesti synnyttää heissä pelkoa jopa ahdistusta. Kuten vaikkapa pelkoa ”naamansa menettämisestä” tai pelkoa ”leimautumisesta”, pelkoa että omana itsenä oleminen tiputtaakin sinut siitä tutusta jengistä. Ahdistus taas syntyy siitä, ettei voi olla sellainen kuin oikeesti on tai ei ”voi” toimia niin kuin haluaisi. Tämä tällainen pohdiskelu synnyttää aivan toisen tason oravanpyörän. Pyörän, joka uuvuttaa yksilön ihmisenä. Ei tällainen ihminen osaa nauttia siitä maallisestakaan hyvästä.

Eli on aika suuri virhe etsiä sitä hyväksyntää samaistumalla siihen totuttuun. Ja suurimman vahingon tällä aiheuttaa vain itselleen. Sen sisimmäisen rauhan, sen tärkeimmän olotilan, löytäminen (tai ainaskin pyrkimys siihen) on aina sen kriittisen metrin/parin päässä. Turha sitä on jäädä odottelemaan sitä sinne ”eläkkeellä oloikään”. Kuten usein sen kuulen: ”Sitten kun olen eläkkeellä, voin olla juuri sellainen kuin olen; tai sitten toimin juuri niin kuin nyt haluaisin toimia.” Tätä ajattelutapaa minun on oikeesti sääli. Mutta myös sääli tällaisen ajattelutavan omaavaa ihmistä kohtaan. Ainut odottamisen arvoinen asia on päästä eläkkeelle! Olen luopunut vastaamisesta: ”Sen me jokainen olemme joskus ansainneet, mutta onko meitä enää silloin”.

>Mua ei filosofia oikein kiinnosta, koska en oikein osaa ajatella pelkästään älyllisesti. Mulle se ei vaan riitä, koska mun mielestäni pelkkä älyllisyys jää usein aika pinnalliseksi asioiden pyörittelyksi.>

Filosofia on filosofiaa, joskus antoisaakin! Mutta mainitsemasi älyllisen ajattelun voi mieltää toisellakin tavalla. Vaikkapa, että ok, minä tiedän tästä asiasta/tältä alueelta kaiken. (mielestäni melko absurdi väittämä). Menee ja esittää, sen kaiken tietämänsä. Ja hei, ei se sykähdytä, ei ketään kuulijaa! Ehkä ja kenties siksi, että siinä ”sanomassa” ei ole mukana hitustakaan esittäjän omaa persoonaa. Persoonan mukanaan tuomaa, sitä jossakin mainitsemaasi ”sydämen ajattelua”. Kaikki on oikeesti faktaa mutta se tärkein puuttui! Hello, että on vaikea ilmaista itseään. Yritän kaiketinkin hakea tällä jotain vertauskuvaa johonkin aivan tähän jokapäiväiseen kanssakäymiseen, en tiedä osaanko?

>Ihmisillä on sellanen tarve välillä vaan, että pitää 'heittää väliin', kun ne on vähän turhautuneella päällä.>

No joskus ne väliin heitotkin ovat/olisivat tervetulleita. Syntyisi uutta pohdittavaa.

>Turhaa sun on pelätä näiden juttujen loppumista. Loppuvat kun loppuvat ja mistäs sen tietää vaikka kirjoittelisimme vielä vuosia toisillemme aina silloin tällöin.<

Puoleltani tämä on ollut aikamoinen henkireikä. Mutta jos se joku moderaattori/sheriffi heittää taasen pihalle. Tai jos tämä vain muutoin jotain toista lukijaa häiritsee. (Onhan tämä ainaskin minulle ollut joku juttu, siis uusi juttu, purkaa tuntojaan).

>'Henkisyys' kasvaakin yleensä likaojissa!<

Hyvä pointti. Koska nimenomaan siellä, jos vain tuon sanan likaojissa saisi heittää lainausmerkkeihin.

>Teillä naisilla onkin nuo intuitionne ja tietynlainen miehistä vähän poikkeava rohkeuskin. Osaatte käsitellä ihmisiä vähän monipuolisemmin kuin me miehet ja osaatte ottaa heitä paremmin huomioon.<

Ehkä se totuus, että ”kaiken takana on nainen” pitää paikkansa. Kuten pitääkin, aivan niiden ”tiedemiestenkin” osalta. Sorry miehet vaan! Haluaisin toki vielä tarkentaa tuota sanaa ”sorry”. Sehän on aivan olennainen sana siinä englannin kielellä käytävässä keskustelussa, small-talkissa, siis. Sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä Suomen ”anteeksi” sanan kanssa.

>Itse koenkin olevani juuri tällainen 'oikeaanjohdattaja. Sanon ihan suoraan missä mättää!<

Samoilla linjoilla menen. Toki aihepiiri ja siihen liittyvät moninaisuudet vain voinevat poiketa toisistaan, mutta ei yhtä ilman toista!

>Ihminen ei kyllä usein opi tuntemaan itseään ainakaan missään jengissä! Kyllä se vaatii vähän sellaista omaa rauhaansa, että alkaa kunnolla oppia itsestään.<

Ei, jos samaistuu siihen liiaksi. Eli se jengi on ihan hyvä, jos vain sen kautta oppiikin olemaan ”erilainen!” Toki se ”jengiajattelusta” irtautuminen vaatii sitä omaa yksinäisyyttä ja sitä itsensä kanssa keskustelemista.

>Tämä meidänkin välinen keskustelu on osa tätä muutosta.<

Jos joku sitä sillä korvalla kuuntelee.

>Olemme harmoniassa itsemme ja kaiken tämän kanssa ja vapaita lähtemään jonnekin ihan muualle.<

Vaikein juttu tässä elämässä. Se harmonia itsensä kanssa. Ja se pelottavin juttukin. Minne me lähdemme?!

>'Vaatimattomuus', 'pienuus', 'mitättömyys' ovat juuri niitä pieniä mystisiä asioita joita varten olemme tänne syntyneet!<

Ja näillä ”termeillä” oikeesti saavutamme jotain uutta. Tosin aika hitaasti.

>Meilläkin on yhä eläimen luontoa kuitenkin jäljellä ja silmiin katsominenkin voikin tuntua haasteelta taisteluun, aivan kuten on koirillakin. No, ihminen kuitenkin pystyy hillitsemään itseään ja ymmärtämään näitäkin asioita eläintä paljon paremmin.<

Katsehan voi jopa ”tappaa”. Tosin en välttämättä usko jälkimmäiseen ”väittämääsi”.

>Naiset olisivat toisilleen veemäisiä. Ehkä sekin on vaan sitä 'naaraiden' tapaa olla se 'lauman vahvin naaras' ja 'parhaan uroksen' arvoinen.<

Tähän väittämääsi en usko. Toki ensimmäinen lauseesi pitää paikkansa, mutta sitten sen ”parhaan uroksen” valinta tuottaakin jo pään vaivaa. Ne mittarit, ne mittarit!

>Parikymppisenä pojan 'kloppina' rakastuinkin 16 vuotta itseäni vanheempaan naiseen!<

Aika huono yhdistelmä, siis yleensä. Sinusta en tiedä. Jostain syystä itse ”ottaisin” mieluummin 60 vee kuin 30 vee miehen. Kait hakisin tällä ”erolla” sitä henkistä kasvua, sieltä miehiseltäkin puolelta (toki kaikkea ei voi tässäkään suhteessa yleistää). Ei voi yleistää, jos ajattelen Sinun ajattelumaailmaasi ja toki olen tavannut nuoriakin ”mielenkiintoisia” ihmisiä. (= ovatko niitä ”vanhoja” sieluja). Ja yllätys, yllätys omalla pojallanikin, kohta aikuisikää lähestyvällä on useimmiten ”järkevämpi” ajatusmaailma kuin itselläni.

>Silmiin katsomisellahan näkee usein sen jos ihminen on jotenkin ahdistunut. <

Ja paljon muutakin. Voinen esittää jutun, jossa joku minulle täysin vieras ihminen kysyi hississä liikkuessamme: ”Miksi sinulla on noin surulliset silmät?”

>Onnettomia ja todellisia 'luusereitahan' sellaset vaan on, joiden pitää haukkua ja juoruta muista ihmisistä! Pitää vaan ymmärtää heitäkin! <

Niinpä! Paljon jäi kenties ”kertomattakin”. Mutta itsessäni olen havainnut sen piirteen, että se henkinen väsyminen on (kullakin oma kertoimensa) paljon rankempaa kuin se ”parempi” fyysinen väsymys.

Kuiteskin on hyvä tietää, että on tässä pikku maailmassamme ainaskin yksi (toivottavasti useampikin) joka ”ymmärtää”!

Rosatar kirjoitti:

>En tiedä pelkääkö ne ihmiset, vai onko ne vain tietämättömiä näistä jutuista? Eivät ehdi pohdiskelemaan, kun on kiire juosta siinä oravanpyörässään.<

Ainaskin osa ihmistä sekä tietää ja ymmärtääkin näitä juttuja. Ja olen havainnut, että se oikeesti synnyttää heissä pelkoa jopa ahdistusta. Kuten vaikkapa pelkoa ”naamansa menettämisestä” tai pelkoa ”leimautumisesta”, pelkoa että omana itsenä oleminen tiputtaakin sinut siitä tutusta jengistä. Ahdistus taas syntyy siitä, ettei voi olla sellainen kuin oikeesti on tai ei ”voi” toimia niin kuin haluaisi. Tämä tällainen pohdiskelu synnyttää aivan toisen tason oravanpyörän. Pyörän, joka uuvuttaa yksilön ihmisenä. Ei tällainen ihminen osaa nauttia siitä maallisestakaan hyvästä.

Eli on aika suuri virhe etsiä sitä hyväksyntää samaistumalla siihen totuttuun. Ja suurimman vahingon tällä aiheuttaa vain itselleen. Sen sisimmäisen rauhan, sen tärkeimmän olotilan, löytäminen (tai ainaskin pyrkimys siihen) on aina sen kriittisen metrin/parin päässä. Turha sitä on jäädä odottelemaan sitä sinne ”eläkkeellä oloikään”. Kuten usein sen kuulen: ”Sitten kun olen eläkkeellä, voin olla juuri sellainen kuin olen; tai sitten toimin juuri niin kuin nyt haluaisin toimia.” Tätä ajattelutapaa minun on oikeesti sääli. Mutta myös sääli tällaisen ajattelutavan omaavaa ihmistä kohtaan. Ainut odottamisen arvoinen asia on päästä eläkkeelle! Olen luopunut vastaamisesta: ”Sen me jokainen olemme joskus ansainneet, mutta onko meitä enää silloin”.

>Mua ei filosofia oikein kiinnosta, koska en oikein osaa ajatella pelkästään älyllisesti. Mulle se ei vaan riitä, koska mun mielestäni pelkkä älyllisyys jää usein aika pinnalliseksi asioiden pyörittelyksi.>

Filosofia on filosofiaa, joskus antoisaakin! Mutta mainitsemasi älyllisen ajattelun voi mieltää toisellakin tavalla. Vaikkapa, että ok, minä tiedän tästä asiasta/tältä alueelta kaiken. (mielestäni melko absurdi väittämä). Menee ja esittää, sen kaiken tietämänsä. Ja hei, ei se sykähdytä, ei ketään kuulijaa! Ehkä ja kenties siksi, että siinä ”sanomassa” ei ole mukana hitustakaan esittäjän omaa persoonaa. Persoonan mukanaan tuomaa, sitä jossakin mainitsemaasi ”sydämen ajattelua”. Kaikki on oikeesti faktaa mutta se tärkein puuttui! Hello, että on vaikea ilmaista itseään. Yritän kaiketinkin hakea tällä jotain vertauskuvaa johonkin aivan tähän jokapäiväiseen kanssakäymiseen, en tiedä osaanko?

>Ihmisillä on sellanen tarve välillä vaan, että pitää 'heittää väliin', kun ne on vähän turhautuneella päällä.>

No joskus ne väliin heitotkin ovat/olisivat tervetulleita. Syntyisi uutta pohdittavaa.

>Turhaa sun on pelätä näiden juttujen loppumista. Loppuvat kun loppuvat ja mistäs sen tietää vaikka kirjoittelisimme vielä vuosia toisillemme aina silloin tällöin.<

Puoleltani tämä on ollut aikamoinen henkireikä. Mutta jos se joku moderaattori/sheriffi heittää taasen pihalle. Tai jos tämä vain muutoin jotain toista lukijaa häiritsee. (Onhan tämä ainaskin minulle ollut joku juttu, siis uusi juttu, purkaa tuntojaan).

>'Henkisyys' kasvaakin yleensä likaojissa!<

Hyvä pointti. Koska nimenomaan siellä, jos vain tuon sanan likaojissa saisi heittää lainausmerkkeihin.

>Teillä naisilla onkin nuo intuitionne ja tietynlainen miehistä vähän poikkeava rohkeuskin. Osaatte käsitellä ihmisiä vähän monipuolisemmin kuin me miehet ja osaatte ottaa heitä paremmin huomioon.<

Ehkä se totuus, että ”kaiken takana on nainen” pitää paikkansa. Kuten pitääkin, aivan niiden ”tiedemiestenkin” osalta. Sorry miehet vaan! Haluaisin toki vielä tarkentaa tuota sanaa ”sorry”. Sehän on aivan olennainen sana siinä englannin kielellä käytävässä keskustelussa, small-talkissa, siis. Sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä Suomen ”anteeksi” sanan kanssa.

>Itse koenkin olevani juuri tällainen 'oikeaanjohdattaja. Sanon ihan suoraan missä mättää!<

Samoilla linjoilla menen. Toki aihepiiri ja siihen liittyvät moninaisuudet vain voinevat poiketa toisistaan, mutta ei yhtä ilman toista!

>Ihminen ei kyllä usein opi tuntemaan itseään ainakaan missään jengissä! Kyllä se vaatii vähän sellaista omaa rauhaansa, että alkaa kunnolla oppia itsestään.<

Ei, jos samaistuu siihen liiaksi. Eli se jengi on ihan hyvä, jos vain sen kautta oppiikin olemaan ”erilainen!” Toki se ”jengiajattelusta” irtautuminen vaatii sitä omaa yksinäisyyttä ja sitä itsensä kanssa keskustelemista.

>Tämä meidänkin välinen keskustelu on osa tätä muutosta.<

Jos joku sitä sillä korvalla kuuntelee.

>Olemme harmoniassa itsemme ja kaiken tämän kanssa ja vapaita lähtemään jonnekin ihan muualle.<

Vaikein juttu tässä elämässä. Se harmonia itsensä kanssa. Ja se pelottavin juttukin. Minne me lähdemme?!

>'Vaatimattomuus', 'pienuus', 'mitättömyys' ovat juuri niitä pieniä mystisiä asioita joita varten olemme tänne syntyneet!<

Ja näillä ”termeillä” oikeesti saavutamme jotain uutta. Tosin aika hitaasti.

>Meilläkin on yhä eläimen luontoa kuitenkin jäljellä ja silmiin katsominenkin voikin tuntua haasteelta taisteluun, aivan kuten on koirillakin. No, ihminen kuitenkin pystyy hillitsemään itseään ja ymmärtämään näitäkin asioita eläintä paljon paremmin.<

Katsehan voi jopa ”tappaa”. Tosin en välttämättä usko jälkimmäiseen ”väittämääsi”.

>Naiset olisivat toisilleen veemäisiä. Ehkä sekin on vaan sitä 'naaraiden' tapaa olla se 'lauman vahvin naaras' ja 'parhaan uroksen' arvoinen.<

Tähän väittämääsi en usko. Toki ensimmäinen lauseesi pitää paikkansa, mutta sitten sen ”parhaan uroksen” valinta tuottaakin jo pään vaivaa. Ne mittarit, ne mittarit!

>Parikymppisenä pojan 'kloppina' rakastuinkin 16 vuotta itseäni vanheempaan naiseen!<

Aika huono yhdistelmä, siis yleensä. Sinusta en tiedä. Jostain syystä itse ”ottaisin” mieluummin 60 vee kuin 30 vee miehen. Kait hakisin tällä ”erolla” sitä henkistä kasvua, sieltä miehiseltäkin puolelta (toki kaikkea ei voi tässäkään suhteessa yleistää). Ei voi yleistää, jos ajattelen Sinun ajattelumaailmaasi ja toki olen tavannut nuoriakin ”mielenkiintoisia” ihmisiä. (= ovatko niitä ”vanhoja” sieluja). Ja yllätys, yllätys omalla pojallanikin, kohta aikuisikää lähestyvällä on useimmiten ”järkevämpi” ajatusmaailma kuin itselläni.

>Silmiin katsomisellahan näkee usein sen jos ihminen on jotenkin ahdistunut. <

Ja paljon muutakin. Voinen esittää jutun, jossa joku minulle täysin vieras ihminen kysyi hississä liikkuessamme: ”Miksi sinulla on noin surulliset silmät?”

>Onnettomia ja todellisia 'luusereitahan' sellaset vaan on, joiden pitää haukkua ja juoruta muista ihmisistä! Pitää vaan ymmärtää heitäkin! <

Niinpä! Paljon jäi kenties ”kertomattakin”. Mutta itsessäni olen havainnut sen piirteen, että se henkinen väsyminen on (kullakin oma kertoimensa) paljon rankempaa kuin se ”parempi” fyysinen väsymys.

Kuiteskin on hyvä tietää, että on tässä pikku maailmassamme ainaskin yksi (toivottavasti useampikin) joka ”ymmärtää”!

Lue lisää

Ehkä ajat ovat muuttumassa tässäkin suhteessa, että 'hörhöilyä' ei pidetä enää ollenkaan negatiivisena. Ensin oli nörtit ja jupit, ja nyt on hörhöt! =)

Ihmisen kannattakin olla siksikin se oma itsensä, että silloin ei ahdista ollenkaan niin pahasti, vaikka elämä oliskin vähän sekaisin. Mäkin hajoon, niin fyysisesti, kuin psyykkisesti vähän joka suuntaan, mutta olemalla oma itseni, kaikki nämä tuskanikin pysyvät siedettävissä rajoissa. =)

Muuten kai olisin kuollut jo aikoja sitten!

Ihmiset tosiaankin näyttäs aina odottelevan sitä eläkeikää tai sitten sitä lottovoittoa! Mutta ehkä ihmisten ei ole usein hyväksi ajatella liikaa näitä 'henkisiäkään', etteivät vain tosiaankin joudu toisenlaiseen 'oravanpyörään'. Aikakin tekee koko ajan työtä hyväksemme! Moni on 'kypsä' vasta elettyään ensin 50-60 vuotta. Ja jos jotkut vaan on vielä niitä 'nuorempia sieluja', niin ei niiden tarttekaan näitä sillon hirveesti funtsia. ;-)

Heidänkin aikansa on kuitenkin tuloillaan! =)

Ehkä kuitenkin vasta seuraavassa elämässään? =)

Kiirettä ei ole mihinkään, ei edes 'henkisyyteen' ja matkastakin on aina tarkoitus nauttia! =)

>>Filosofia on filosofiaa, joskus antoisaakin! Mutta mainitsemasi älyllisen ajattelun voi mieltää toisellakin tavalla. Vaikkapa, että ok, minä tiedän tästä asiasta/tältä alueelta kaiken. (mielestäni melko absurdi väittämä). Menee ja esittää, sen kaiken tietämänsä. Ja hei, ei se sykähdytä, ei ketään kuulijaa!>Puoleltani tämä on ollut aikamoinen henkireikä. Mutta jos se joku moderaattori/sheriffi heittää taasen pihalle. Tai jos tämä vain muutoin jotain toista lukijaa häiritsee. (Onhan tämä ainaskin minulle ollut joku juttu, siis uusi juttu, purkaa tuntojaan). >Hyvä pointti. Koska nimenomaan siellä, jos vain tuon sanan likaojissa saisi heittää lainausmerkkeihin. >Ehkä se totuus, että ”kaiken takana on nainen” pitää paikkansa. Kuten pitääkin, aivan niiden ”tiedemiestenkin” osalta. Sorry miehet vaan!>Ei, jos samaistuu siihen liiaksi. Eli se jengi on ihan hyvä, jos vain sen kautta oppiikin olemaan ”erilainen!” Toki se ”jengiajattelusta” irtautuminen vaatii sitä omaa yksinäisyyttä ja sitä itsensä kanssa keskustelemista. >Jos joku sitä sillä korvalla kuuntelee. >Vaikein juttu tässä elämässä. Se harmonia itsensä kanssa. Ja se pelottavin juttukin. Minne me lähdemme?!>Ja näillä ”termeillä” oikeesti saavutamme jotain uutta. Tosin aika hitaasti.>Tähän väittämääsi en usko. Toki ensimmäinen lauseesi pitää paikkansa, mutta sitten sen ”parhaan uroksen” valinta tuottaakin jo pään vaivaa. Ne mittarit, ne mittarit! >Aika huono yhdistelmä, siis yleensä. Sinusta en tiedä. Jostain syystä itse ”ottaisin” mieluummin 60 vee kuin 30 vee miehen. Kait hakisin tällä ”erolla” sitä henkistä kasvua, sieltä miehiseltäkin puolelta (toki kaikkea ei voi tässäkään suhteessa yleistää). Ei voi yleistää, jos ajattelen Sinun ajattelumaailmaasi ja toki olen tavannut nuoriakin ”mielenkiintoisia” ihmisiä. (= ovatko niitä ”vanhoja” sieluja). Ja yllätys, yllätys omalla pojallanikin, kohta aikuisikää lähestyvällä on useimmiten ”järkevämpi” ajatusmaailma kuin itselläni.>Kuiteskin on hyvä tietää, että on tässä pikku maailmassamme ainaskin yksi (toivottavasti useampikin) joka ”ymmärtää”!

Yön lapsi(mr. man...) kirjoitti:

Ehkä ajat ovat muuttumassa tässäkin suhteessa, että 'hörhöilyä' ei pidetä enää ollenkaan negatiivisena. Ensin oli nörtit ja jupit, ja nyt on hörhöt! =)

Ihmisen kannattakin olla siksikin se oma itsensä, että silloin ei ahdista ollenkaan niin pahasti, vaikka elämä oliskin vähän sekaisin. Mäkin hajoon, niin fyysisesti, kuin psyykkisesti vähän joka suuntaan, mutta olemalla oma itseni, kaikki nämä tuskanikin pysyvät siedettävissä rajoissa. =)

Muuten kai olisin kuollut jo aikoja sitten!

Ihmiset tosiaankin näyttäs aina odottelevan sitä eläkeikää tai sitten sitä lottovoittoa! Mutta ehkä ihmisten ei ole usein hyväksi ajatella liikaa näitä 'henkisiäkään', etteivät vain tosiaankin joudu toisenlaiseen 'oravanpyörään'. Aikakin tekee koko ajan työtä hyväksemme! Moni on 'kypsä' vasta elettyään ensin 50-60 vuotta. Ja jos jotkut vaan on vielä niitä 'nuorempia sieluja', niin ei niiden tarttekaan näitä sillon hirveesti funtsia. ;-)

Heidänkin aikansa on kuitenkin tuloillaan! =)

Ehkä kuitenkin vasta seuraavassa elämässään? =)

Kiirettä ei ole mihinkään, ei edes 'henkisyyteen' ja matkastakin on aina tarkoitus nauttia! =)

>>Filosofia on filosofiaa, joskus antoisaakin! Mutta mainitsemasi älyllisen ajattelun voi mieltää toisellakin tavalla. Vaikkapa, että ok, minä tiedän tästä asiasta/tältä alueelta kaiken. (mielestäni melko absurdi väittämä). Menee ja esittää, sen kaiken tietämänsä. Ja hei, ei se sykähdytä, ei ketään kuulijaa!>Puoleltani tämä on ollut aikamoinen henkireikä. Mutta jos se joku moderaattori/sheriffi heittää taasen pihalle. Tai jos tämä vain muutoin jotain toista lukijaa häiritsee. (Onhan tämä ainaskin minulle ollut joku juttu, siis uusi juttu, purkaa tuntojaan). >Hyvä pointti. Koska nimenomaan siellä, jos vain tuon sanan likaojissa saisi heittää lainausmerkkeihin. >Ehkä se totuus, että ”kaiken takana on nainen” pitää paikkansa. Kuten pitääkin, aivan niiden ”tiedemiestenkin” osalta. Sorry miehet vaan!>Ei, jos samaistuu siihen liiaksi. Eli se jengi on ihan hyvä, jos vain sen kautta oppiikin olemaan ”erilainen!” Toki se ”jengiajattelusta” irtautuminen vaatii sitä omaa yksinäisyyttä ja sitä itsensä kanssa keskustelemista. >Jos joku sitä sillä korvalla kuuntelee. >Vaikein juttu tässä elämässä. Se harmonia itsensä kanssa. Ja se pelottavin juttukin. Minne me lähdemme?!>Ja näillä ”termeillä” oikeesti saavutamme jotain uutta. Tosin aika hitaasti.>Tähän väittämääsi en usko. Toki ensimmäinen lauseesi pitää paikkansa, mutta sitten sen ”parhaan uroksen” valinta tuottaakin jo pään vaivaa. Ne mittarit, ne mittarit! >Aika huono yhdistelmä, siis yleensä. Sinusta en tiedä. Jostain syystä itse ”ottaisin” mieluummin 60 vee kuin 30 vee miehen. Kait hakisin tällä ”erolla” sitä henkistä kasvua, sieltä miehiseltäkin puolelta (toki kaikkea ei voi tässäkään suhteessa yleistää). Ei voi yleistää, jos ajattelen Sinun ajattelumaailmaasi ja toki olen tavannut nuoriakin ”mielenkiintoisia” ihmisiä. (= ovatko niitä ”vanhoja” sieluja). Ja yllätys, yllätys omalla pojallanikin, kohta aikuisikää lähestyvällä on useimmiten ”järkevämpi” ajatusmaailma kuin itselläni.>Kuiteskin on hyvä tietää, että on tässä pikku maailmassamme ainaskin yksi (toivottavasti useampikin) joka ”ymmärtää”!

Lue lisää

Voi vitsi ja vieläkin kerran vitsi ja suomeksi sanottuna voi v…u! Hyvä aloitus tähän juttuuni tai ainaskin hyvä lopetus tälle päivälle. Torstai ei taidakaan, sen vanhan sanonnan mukaan, olla aina toivoa täynnä!

Toki en halua tätä oloani silmillesi sylkeä, enkä kenenkään muunkaan. Mutta syljenpä vaan, kun ei taida kuiteskaan kohdettaan tavoittaa! Eikä oikeesti kenenkään silmille saa edes sylkeä. Tosin mieluummin räkisin ja sitä kautta kerryttäisin niitä karma pisteitäni. Siis alaspäin tai johonkin suuntaan kuiteskin. Mutta se näistä!

>Mäkin hajoon, niin fyysisesti, kuin psyykkisesti vähän joka suuntaan, mutta olemalla oma itseni, kaikki nämä tuskanikin pysyvät siedettävissä rajoissa.<

Niinkö? Joskus vaan tuntuu, että repeää. Se oma itsensä oleminen vain joskus, näin torstaisinkin, synnyttää vain syyllisyyden tunteita. Siis itseään kohtaan. Enkä ollut tänään ainut. Hivenen sitä omaa syyllisyyden tunnetta pystyi kuiteskin hälventämään ’jonkun’ heitto, että ruokatauotkin ovat parempi viettää punttisalilla kuin ’täällä’.

>Moni on 'kypsä' vasta elettyään ensin 50-60 vuotta. Ja jos jotkut vaan on vielä niitä 'nuorempia sieluja', niin ei niiden tarttekaan näitä sillon hirveesti funtsia.<

No vaikken en vielä ihan noita vuosia ole saavuttanutkaan, niin on se kuiteskin harmi, että ne ’nuoremmat sielut’ vain ja ainoastaan sillä ikänsä mukanaan tuomalla ’arvovallallaan’ toimivilla on ajatukset/teot ihan peestä. Tarttis niiden kuiteskin funtsia. Eli ei se sanonta vanhuus ja viisauskaan aina päde.

>Kiirettä ei ole mihinkään, ei edes 'henkisyyteen' ja matkastakin on aina tarkoitus nauttia!<

Ok!

>Sydäntään ei pidä koskaan unohtaa!<

Joskus se vain tuottaa tuskaa! Siis minunkin periaatteeni tässä.

>Ihminen tietenkin haluaa välillä 'päteä' sillä älylläänkin.<

’Älylläkin’ on jokin mittaristo, ainaskin minulle. Eli äly ilman sitä sydäntä on aika turhaa älyä! Useimmissa asioissa. Toki sillä ’älyllä’ on käyttöä monissa ihan arkipäivän jutuissakin.

>…Eikä tartte sitten kun 'antaa ajatuksenkin vaan lentää'!<

Ja minullahan se ainaskin tänään lentää. Johonkin suuntaan. Toivottavasti positiivisella tavalla.

>…minunkin pääni saattoi mennä ihan pyörälleen tällaisista jutuista, mutta ei mene enää!<

Harva juttu saa päätäni pyörälle. Ja ne voin sormillani laskea, eikä niitä ole kuin korkeintaan kaksi.

>Faktat ovat kylmät! Olen 'alinta kastia'! En ole idealisti, joka lässyttää tasa-arvoista sun muista! Ihmiset laittaa joka tapauksessa toisensa aina jonkinlaiseen 'arvojärjestykseen', ja mä vaan en ole tässä elämässäni ollut siinä koskaan kovin korkealla.<

Hei ja hello! Olen aistivani jotain, joka sotii vasten ajatusmaailmaasi. Arvojärjestyksiä on monenlaisia!

>Mun muijani on taas aika 'vaatimatonta' luokkaa. Samanlainen kuin minäkin olen. Ei oikein minkäänlaista yhteiskunnallista 'statusta'! Ei sitä voi toiselta tietenkään enempää vaatia, kuin mitä vaatii itseltäänkään! Pilkkaahan sitä saa tästäkin syystä osakseen, mutta sitä karmaa sekin vaan on!<

Sorry, jos olen tänään ilkeällä päällä. Sinulle ei kaiketi tätä asiaa tarvitse edes kommentoida.

>Mullakin on treenin puolesta se oma jengini. Kaikki ollaan kuitenkin aika omanlaisia persoonia ja joskus vähän tulee mielipide-erojakin.<

Niin minullakin, mutta tämän ohella myös työyhteisössäkin. Ja välillä ’riidellään’, välillä nauretaan ja välillä jopa itketään.

>Eikö naiset sitten 'tappele miehistä'?<

Toki olen nähnyt senkin tai tämänkin ’ihmeen’. Itse en tiedä (tai voisin ehkä tietääkin) miksi ’tappelisin’ tai tappelisinko kuiteskaan. Miksi miehistä pitäisi tapella? Se harmonia/rakkaus löytyy/on ilman sen suurempia tappeluita.

>…'Huonoa' tais vaan olla tää mun 'rujouteni' ja köyhyyteni?<

Kuule hei! Tällaisilla asioilla ei siinä ’loppupelissä’ ole mitään merkitystä.

Aikamoinen ’tilitys’ tänään. Toivottavasti ei ihan väärällä palstalla! Enää ei kuiteskaan tarvitse mielessään lausua muuta kuin, että voi vitsi. Vitsi ilman sitä suomennosta.

Ok! En tilittänytkään, koska eihän se ’perus syy’ kettumaiseen olooni esiin tullutkaan. Voineekin puhua vain jonkin tai joidenkin juttujen ’aikaansaannoksesta’. Eli joskus me, ainaskin naiset, haluamme sylkeä sen kiehumisen jonnekin. Ja nyt se kiehuminen purkautui sen päiväkirjan sijaan tänne.

>Ollaan vaan toistemme 'terapeutteina'. …en tosin ole entinen, vaan nykyinen, mutta ehkä jonain päivänä joku osaa parantaa tämän päänikin?<

Ollaan vaan, jos se sallitaan. Toisaalta en oikein ymmärrä mikä Sinun päässäsi on vikana? Yksi ’syy’ eiliseen tunnekuohadukseen syntyi aivan niiden täysijärkisiksi luokiteltujen mielipiteistä tai enemminkin jaaritteluista tai enemminkin niin sanotusta kaksinaismoraalista. Tosin ei yksin minulle, koska mainitsinhan, että jonkun piti lähteä sinne punttisalille ’purkamaan’ tunteitaan. Ja minä tänne. Mutta ne on niitä juttuja, joita ei vain yksinkertaisesti voi täällä esiintuoda.

Ja sen voin toki vielä todeta, että Sinä, olit sitten vaikka kuinka pippapää hyvänsä (mielestäsi) rauhoitat minua. Eli olen sitten kenties yhtä pippapää!

>En pysty teeskentelemään hetkeäkään, mulla ei ole enää sellaiseen varaa! Voi lähteä ihan oikeasti muuten mopo käsistä.<

En tiedä onko meillä kullakaan siihen varaa. Teeskentelyllä ei mitään saavutetakaan. Siis oikeesti. Tuo teeskentely on minulle yhtä kuin se ’kaksinaismoraali’.

>Ja näiden 'nuorten sielujen' kanssakin saa vain usein lyödä päätään seinään! Tyypillinen 'nuori sielu' onkin just joku tollanen George W. Bush tai Hitler! 'Vanhan' täytyy vissiin vaan jättää tämä planeetta kokonaan taakseen! Olo on kuin aikuisella lastentarhassa<

Ja tällaiset ’nuoret sielut’ tätä oloamme ohjaavat. Valitettavasti. Mutta mihin tämä kaikki johtaakaan, jos ne ’vanhat sielut’ siirtyvät pois tästä kaikesta? Aina vain niitä nuoria sieluja, iästä riippumatta.

>Uskovaisetkin joskus selittää, että sydän olis jotenkin 'petollinen' ja on siinä vähän tottakin.<

Niin onkin. Mutta ei uskovaistenkaan ajattelu saa keskittyä pelkästään siihen Raamatun sanomaan (=viittaan tuohon banaaniketjuun). Mikäli jos haluamme, tai haluammeko olleskaan, elää tämän pienen hetken tässä elämässämme kutakuinkin sillä harmonisella tasolla. Minä olen aika taipuvainen uskomaan (Jumalani siinä mukana), että huitsin nevadaan kaikki muu. Eihän tässä muutoin ole mitään järkeä. Jos ei sitten sen karman mukaan?

>Nythän koko ihmiskunta onkin oikeesti kusessa ja älliäkin kovasti tarvittais, että saatais nää ilmastohommelitkin kuntoon, mutta kyllä sitä viisauttakin pitäs aina olla siinä mukanakin. Mutta kun raha ratkaisee, niin ei vaan viitsitä välittää siitä miten tässä tulee käymään? Sitten kun paska sataa rikkaankin päälle, niin jotain ehkä alkaa tapahtumaan, jos ei ole jo liian myöhäistä?<

Älliä, ymmärtääkseni vain sitä maalaisälliä. Totta se on, että se paska, olipa asia mikä hyvänsä, että vasta sitten, kun se ’satuttaa’ sitä rikasta/päättäjää, niin sitten herätään.

>En ole mitään negatiivista vielä sun jutuissas huomannutkaan. Antaa lentää vaan! Eikä aina tartte olla niin hiton 'positiivinen'!<

Ei siinä mielessä, jos ajattelen ihmistä ihmisenä. Mutta se kokonaisuus! Entä kun ne kaiken kokeneet, siis oman karmansa sovittaneet ’poistuvat’ tästä hurumyllystä. Onko sekään oikein? Eikö heidän pitäisi jäädä tänne (= koko maapallon parasta ajatellen) ’pelastamaan’ tätä maailmaa? Heillähän se paras tietämys olisi. Aina vain ne nuoret sielut täällä kamppailevat? Ja sama hurumylly jatkuu, niin kauan kuin jatkuukin. Ja ne ’paremmat’ sielut sitten elävätkin jossakin siinä ’täydellisessä, omassa yhteiskunnassaan’?

>Mulla se on kyllä pääasiassa teidän naisten ihanuus! Joskus mietin, että homona pääsis paljon helpommalla! Heh! Väittävät, että saman sukupuoliset tietävät mitä toinen haluaa, eikä tartte arvailla! =) Miehet ja naiset kun taitavat tosiaankin olla ihan toiselta planeetalta? Naiset Venuksesta ja miehet Anuksesta, vai olikos se sittenkin miehet Marsista?<

Siis missä mielessä se naisten ihanuus ilmenee? Kaiketi homoillakin (lesboilla) on se femiininen/maskuliininen puoli? Toki näissä ’normaali’ suhteissa ne naiset muodostavat sen ongelmapuolen. Eikä siihen mielestäni tarvitse eri planeettoja etsiä. Naisilla vai, tieteellisestikin tutkittuna (huolimatta pienemmästä aivomassasta) on suurempi kyky ajatella/koordinoida asioita: Sorry miehet taas! Eli tuo sanasi anus voisi olla kenties joku muu, joku muu jolle en osaa/tiedä ’hienompaa’ sanaa. Toki me naiset olemme teille miehille ihania!!

>Tuosta päätellen työyhteisösihän näyttäs olevan kunnossa! Hyvä homma!<

Ei se kuiteskaan kokonaisuutena sitä tarkoittanut. Siitä se eilinen kuohahduksenikin ’syttyi’1

>Olenhan mä aikasemminkin täällä ihan samasta asiasta sulle ruikuttanut.<

On se kuiteskin hyvä, että jossain saa ruikuttaa. Samanlainen ruikuttaja meistä on itse kukin. Asiat vain voivat vaihdella.

>Miehet ainakin saattaa kilpailla samasta naisesta. Ensin pitäs päästä kuitenkin niiihin 'alkupeleihinkin', että pääsis joskus sinne 'loppupeleihinkin'. <

Niinpä, se on sitä miehien välistä kamppailua, jolle minä ainaskin (sorry vaan) sisimmissäni naureskelen. Kun kuiteskin tietää sen ’loppupelinkin’.

>Pitäskö sitä sanoa vaikka jollekin naiselle, että "vaikka olenkin tälläinen, työtön, hullu ja ruma jätkä, niin loppupeleissä sä tuut huomaamaan mut täydelliseksi!<

Mieluummin näin!

>Sua ei onneksi ole taidettu koskaan pahemmin kiusata, pilkata yms.? Siinä kuule itsetuntokin menee miinuksen puolelle, eikä sitä jaksa ajatella itsestään enää niin hirveän idealistisesti, mutta karmaahan tääkin vaan taas on. Eikä se niillä 'vaaleenpunasilla laseilla' siitä juuri miksikään muutu.<

Riippuu miltä kantilta sen katsoo. Lapsena/nuorena ’kuittasin’ sen toisin ottein. Sitä ’piiloivaa’ on saanut tässä viimeaikoina kuulla. Toki ei se nyttemmin niin helppoakaan ole, mutta ’tietyllä tasolla’ kuiteskin helpompaa (aika selkokielistä, sorry vaan).

Mutta kiitos kuiteskin Sinulle!

PS. Minulla on nuo sanat: ainaskin ja kuiteskin pyrkivät ’pehmentämään’ niitä perusmuotoja.

Rosatar kirjoitti:

Ok! En tilittänytkään, koska eihän se ’perus syy’ kettumaiseen olooni esiin tullutkaan. Voineekin puhua vain jonkin tai joidenkin juttujen ’aikaansaannoksesta’. Eli joskus me, ainaskin naiset, haluamme sylkeä sen kiehumisen jonnekin. Ja nyt se kiehuminen purkautui sen päiväkirjan sijaan tänne.

>Ollaan vaan toistemme 'terapeutteina'. …en tosin ole entinen, vaan nykyinen, mutta ehkä jonain päivänä joku osaa parantaa tämän päänikin?<

Ollaan vaan, jos se sallitaan. Toisaalta en oikein ymmärrä mikä Sinun päässäsi on vikana? Yksi ’syy’ eiliseen tunnekuohadukseen syntyi aivan niiden täysijärkisiksi luokiteltujen mielipiteistä tai enemminkin jaaritteluista tai enemminkin niin sanotusta kaksinaismoraalista. Tosin ei yksin minulle, koska mainitsinhan, että jonkun piti lähteä sinne punttisalille ’purkamaan’ tunteitaan. Ja minä tänne. Mutta ne on niitä juttuja, joita ei vain yksinkertaisesti voi täällä esiintuoda.

Ja sen voin toki vielä todeta, että Sinä, olit sitten vaikka kuinka pippapää hyvänsä (mielestäsi) rauhoitat minua. Eli olen sitten kenties yhtä pippapää!

>En pysty teeskentelemään hetkeäkään, mulla ei ole enää sellaiseen varaa! Voi lähteä ihan oikeasti muuten mopo käsistä.<

En tiedä onko meillä kullakaan siihen varaa. Teeskentelyllä ei mitään saavutetakaan. Siis oikeesti. Tuo teeskentely on minulle yhtä kuin se ’kaksinaismoraali’.

>Ja näiden 'nuorten sielujen' kanssakin saa vain usein lyödä päätään seinään! Tyypillinen 'nuori sielu' onkin just joku tollanen George W. Bush tai Hitler! 'Vanhan' täytyy vissiin vaan jättää tämä planeetta kokonaan taakseen! Olo on kuin aikuisella lastentarhassa<

Ja tällaiset ’nuoret sielut’ tätä oloamme ohjaavat. Valitettavasti. Mutta mihin tämä kaikki johtaakaan, jos ne ’vanhat sielut’ siirtyvät pois tästä kaikesta? Aina vain niitä nuoria sieluja, iästä riippumatta.

>Uskovaisetkin joskus selittää, että sydän olis jotenkin 'petollinen' ja on siinä vähän tottakin.<

Niin onkin. Mutta ei uskovaistenkaan ajattelu saa keskittyä pelkästään siihen Raamatun sanomaan (=viittaan tuohon banaaniketjuun). Mikäli jos haluamme, tai haluammeko olleskaan, elää tämän pienen hetken tässä elämässämme kutakuinkin sillä harmonisella tasolla. Minä olen aika taipuvainen uskomaan (Jumalani siinä mukana), että huitsin nevadaan kaikki muu. Eihän tässä muutoin ole mitään järkeä. Jos ei sitten sen karman mukaan?

>Nythän koko ihmiskunta onkin oikeesti kusessa ja älliäkin kovasti tarvittais, että saatais nää ilmastohommelitkin kuntoon, mutta kyllä sitä viisauttakin pitäs aina olla siinä mukanakin. Mutta kun raha ratkaisee, niin ei vaan viitsitä välittää siitä miten tässä tulee käymään? Sitten kun paska sataa rikkaankin päälle, niin jotain ehkä alkaa tapahtumaan, jos ei ole jo liian myöhäistä?<

Älliä, ymmärtääkseni vain sitä maalaisälliä. Totta se on, että se paska, olipa asia mikä hyvänsä, että vasta sitten, kun se ’satuttaa’ sitä rikasta/päättäjää, niin sitten herätään.

>En ole mitään negatiivista vielä sun jutuissas huomannutkaan. Antaa lentää vaan! Eikä aina tartte olla niin hiton 'positiivinen'!<

Ei siinä mielessä, jos ajattelen ihmistä ihmisenä. Mutta se kokonaisuus! Entä kun ne kaiken kokeneet, siis oman karmansa sovittaneet ’poistuvat’ tästä hurumyllystä. Onko sekään oikein? Eikö heidän pitäisi jäädä tänne (= koko maapallon parasta ajatellen) ’pelastamaan’ tätä maailmaa? Heillähän se paras tietämys olisi. Aina vain ne nuoret sielut täällä kamppailevat? Ja sama hurumylly jatkuu, niin kauan kuin jatkuukin. Ja ne ’paremmat’ sielut sitten elävätkin jossakin siinä ’täydellisessä, omassa yhteiskunnassaan’?

>Mulla se on kyllä pääasiassa teidän naisten ihanuus! Joskus mietin, että homona pääsis paljon helpommalla! Heh! Väittävät, että saman sukupuoliset tietävät mitä toinen haluaa, eikä tartte arvailla! =) Miehet ja naiset kun taitavat tosiaankin olla ihan toiselta planeetalta? Naiset Venuksesta ja miehet Anuksesta, vai olikos se sittenkin miehet Marsista?<

Siis missä mielessä se naisten ihanuus ilmenee? Kaiketi homoillakin (lesboilla) on se femiininen/maskuliininen puoli? Toki näissä ’normaali’ suhteissa ne naiset muodostavat sen ongelmapuolen. Eikä siihen mielestäni tarvitse eri planeettoja etsiä. Naisilla vai, tieteellisestikin tutkittuna (huolimatta pienemmästä aivomassasta) on suurempi kyky ajatella/koordinoida asioita: Sorry miehet taas! Eli tuo sanasi anus voisi olla kenties joku muu, joku muu jolle en osaa/tiedä ’hienompaa’ sanaa. Toki me naiset olemme teille miehille ihania!!

>Tuosta päätellen työyhteisösihän näyttäs olevan kunnossa! Hyvä homma!<

Ei se kuiteskaan kokonaisuutena sitä tarkoittanut. Siitä se eilinen kuohahduksenikin ’syttyi’1

>Olenhan mä aikasemminkin täällä ihan samasta asiasta sulle ruikuttanut.<

On se kuiteskin hyvä, että jossain saa ruikuttaa. Samanlainen ruikuttaja meistä on itse kukin. Asiat vain voivat vaihdella.

>Miehet ainakin saattaa kilpailla samasta naisesta. Ensin pitäs päästä kuitenkin niiihin 'alkupeleihinkin', että pääsis joskus sinne 'loppupeleihinkin'. <

Niinpä, se on sitä miehien välistä kamppailua, jolle minä ainaskin (sorry vaan) sisimmissäni naureskelen. Kun kuiteskin tietää sen ’loppupelinkin’.

>Pitäskö sitä sanoa vaikka jollekin naiselle, että "vaikka olenkin tälläinen, työtön, hullu ja ruma jätkä, niin loppupeleissä sä tuut huomaamaan mut täydelliseksi!<

Mieluummin näin!

>Sua ei onneksi ole taidettu koskaan pahemmin kiusata, pilkata yms.? Siinä kuule itsetuntokin menee miinuksen puolelle, eikä sitä jaksa ajatella itsestään enää niin hirveän idealistisesti, mutta karmaahan tääkin vaan taas on. Eikä se niillä 'vaaleenpunasilla laseilla' siitä juuri miksikään muutu.<

Riippuu miltä kantilta sen katsoo. Lapsena/nuorena ’kuittasin’ sen toisin ottein. Sitä ’piiloivaa’ on saanut tässä viimeaikoina kuulla. Toki ei se nyttemmin niin helppoakaan ole, mutta ’tietyllä tasolla’ kuiteskin helpompaa (aika selkokielistä, sorry vaan).

Mutta kiitos kuiteskin Sinulle!

PS. Minulla on nuo sanat: ainaskin ja kuiteskin pyrkivät ’pehmentämään’ niitä perusmuotoja.

Lue lisää

Ei me kuiteskaan ihan kaksistaan täällä näytettäis oltavan! Lähes 900 kertaa jo luettu tätäkin aloittamaasi ketjua. =)

>>Eli joskus me, ainaskin naiset, haluamme sylkeä sen kiehumisen jonnekin. Ja nyt se kiehuminen purkautui sen päiväkirjan sijaan tänne.>Ollaan vaan, jos se sallitaan. Toisaalta en oikein ymmärrä mikä Sinun päässäsi on vikana? Yksi ’syy’ eiliseen tunnekuohadukseen syntyi aivan niiden täysijärkisiksi luokiteltujen mielipiteistä tai enemminkin jaaritteluista tai enemminkin niin sanotusta kaksinaismoraalista. Tosin ei yksin minulle, koska mainitsinhan, että jonkun piti lähteä sinne punttisalille ’purkamaan’ tunteitaan. Ja minä tänne. Mutta ne on niitä juttuja, joita ei vain yksinkertaisesti voi täällä esiintuoda. >Ja sen voin toki vielä todeta, että Sinä, olit sitten vaikka kuinka pippapää hyvänsä (mielestäsi) rauhoitat minua. Eli olen sitten kenties yhtä pippapää!>Ja tällaiset ’nuoret sielut’ tätä oloamme ohjaavat. Valitettavasti. Mutta mihin tämä kaikki johtaakaan, jos ne ’vanhat sielut’ siirtyvät pois tästä kaikesta? Aina vain niitä nuoria sieluja, iästä riippumatta. >Niin onkin. Mutta ei uskovaistenkaan ajattelu saa keskittyä pelkästään siihen Raamatun sanomaan (=viittaan tuohon banaaniketjuun). Mikäli jos haluamme, tai haluammeko olleskaan, elää tämän pienen hetken tässä elämässämme kutakuinkin sillä harmonisella tasolla. Minä olen aika taipuvainen uskomaan (Jumalani siinä mukana), että huitsin nevadaan kaikki muu. Eihän tässä muutoin ole mitään järkeä. Jos ei sitten sen karman mukaan? >Älliä, ymmärtääkseni vain sitä maalaisälliä. Totta se on, että se paska, olipa asia mikä hyvänsä, että vasta sitten, kun se ’satuttaa’ sitä rikasta/päättäjää, niin sitten herätään.>Ei siinä mielessä, jos ajattelen ihmistä ihmisenä. Mutta se kokonaisuus! Entä kun ne kaiken kokeneet, siis oman karmansa sovittaneet ’poistuvat’ tästä hurumyllystä. Onko sekään oikein? Eikö heidän pitäisi jäädä tänne (= koko maapallon parasta ajatellen) ’pelastamaan’ tätä maailmaa? Heillähän se paras tietämys olisi. Aina vain ne nuoret sielut täällä kamppailevat? Ja sama hurumylly jatkuu, niin kauan kuin jatkuukin. Ja ne ’paremmat’ sielut sitten elävätkin jossakin siinä ’täydellisessä, omassa yhteiskunnassaan’? >Siis missä mielessä se naisten ihanuus ilmenee? Kaiketi homoillakin (lesboilla) on se femiininen/maskuliininen puoli? Toki näissä ’normaali’ suhteissa ne naiset muodostavat sen ongelmapuolen. Eikä siihen mielestäni tarvitse eri planeettoja etsiä. Naisilla vai, tieteellisestikin tutkittuna (huolimatta pienemmästä aivomassasta) on suurempi kyky ajatella/koordinoida asioita: Sorry miehet taas! Eli tuo sanasi anus voisi olla kenties joku muu, joku muu jolle en osaa/tiedä ’hienompaa’ sanaa. Toki me naiset olemme teille miehille ihania!! >Niinpä, se on sitä miehien välistä kamppailua, jolle minä ainaskin (sorry vaan) sisimmissäni naureskelen. Kun kuiteskin tietää sen ’loppupelinkin’. >Riippuu miltä kantilta sen katsoo. Lapsena/nuorena ’kuittasin’ sen toisin ottein. Sitä ’piiloivaa’ on saanut tässä viimeaikoina kuulla. Toki ei se nyttemmin niin helppoakaan ole, mutta ’tietyllä tasolla’ kuiteskin helpompaa (aika selkokielistä, sorry vaan).

Mutta kiitos kuiteskin Sinulle!

mr. Manynames kirjoitti:

Ei me kuiteskaan ihan kaksistaan täällä näytettäis oltavan! Lähes 900 kertaa jo luettu tätäkin aloittamaasi ketjua. =)

>>Eli joskus me, ainaskin naiset, haluamme sylkeä sen kiehumisen jonnekin. Ja nyt se kiehuminen purkautui sen päiväkirjan sijaan tänne.>Ollaan vaan, jos se sallitaan. Toisaalta en oikein ymmärrä mikä Sinun päässäsi on vikana? Yksi ’syy’ eiliseen tunnekuohadukseen syntyi aivan niiden täysijärkisiksi luokiteltujen mielipiteistä tai enemminkin jaaritteluista tai enemminkin niin sanotusta kaksinaismoraalista. Tosin ei yksin minulle, koska mainitsinhan, että jonkun piti lähteä sinne punttisalille ’purkamaan’ tunteitaan. Ja minä tänne. Mutta ne on niitä juttuja, joita ei vain yksinkertaisesti voi täällä esiintuoda. >Ja sen voin toki vielä todeta, että Sinä, olit sitten vaikka kuinka pippapää hyvänsä (mielestäsi) rauhoitat minua. Eli olen sitten kenties yhtä pippapää!>Ja tällaiset ’nuoret sielut’ tätä oloamme ohjaavat. Valitettavasti. Mutta mihin tämä kaikki johtaakaan, jos ne ’vanhat sielut’ siirtyvät pois tästä kaikesta? Aina vain niitä nuoria sieluja, iästä riippumatta. >Niin onkin. Mutta ei uskovaistenkaan ajattelu saa keskittyä pelkästään siihen Raamatun sanomaan (=viittaan tuohon banaaniketjuun). Mikäli jos haluamme, tai haluammeko olleskaan, elää tämän pienen hetken tässä elämässämme kutakuinkin sillä harmonisella tasolla. Minä olen aika taipuvainen uskomaan (Jumalani siinä mukana), että huitsin nevadaan kaikki muu. Eihän tässä muutoin ole mitään järkeä. Jos ei sitten sen karman mukaan? >Älliä, ymmärtääkseni vain sitä maalaisälliä. Totta se on, että se paska, olipa asia mikä hyvänsä, että vasta sitten, kun se ’satuttaa’ sitä rikasta/päättäjää, niin sitten herätään.>Ei siinä mielessä, jos ajattelen ihmistä ihmisenä. Mutta se kokonaisuus! Entä kun ne kaiken kokeneet, siis oman karmansa sovittaneet ’poistuvat’ tästä hurumyllystä. Onko sekään oikein? Eikö heidän pitäisi jäädä tänne (= koko maapallon parasta ajatellen) ’pelastamaan’ tätä maailmaa? Heillähän se paras tietämys olisi. Aina vain ne nuoret sielut täällä kamppailevat? Ja sama hurumylly jatkuu, niin kauan kuin jatkuukin. Ja ne ’paremmat’ sielut sitten elävätkin jossakin siinä ’täydellisessä, omassa yhteiskunnassaan’? >Siis missä mielessä se naisten ihanuus ilmenee? Kaiketi homoillakin (lesboilla) on se femiininen/maskuliininen puoli? Toki näissä ’normaali’ suhteissa ne naiset muodostavat sen ongelmapuolen. Eikä siihen mielestäni tarvitse eri planeettoja etsiä. Naisilla vai, tieteellisestikin tutkittuna (huolimatta pienemmästä aivomassasta) on suurempi kyky ajatella/koordinoida asioita: Sorry miehet taas! Eli tuo sanasi anus voisi olla kenties joku muu, joku muu jolle en osaa/tiedä ’hienompaa’ sanaa. Toki me naiset olemme teille miehille ihania!! >Niinpä, se on sitä miehien välistä kamppailua, jolle minä ainaskin (sorry vaan) sisimmissäni naureskelen. Kun kuiteskin tietää sen ’loppupelinkin’. >Riippuu miltä kantilta sen katsoo. Lapsena/nuorena ’kuittasin’ sen toisin ottein. Sitä ’piiloivaa’ on saanut tässä viimeaikoina kuulla. Toki ei se nyttemmin niin helppoakaan ole, mutta ’tietyllä tasolla’ kuiteskin helpompaa (aika selkokielistä, sorry vaan).

Mutta kiitos kuiteskin Sinulle!

Lue lisää

Toki tekisi mieli joskus ’karatakin’, kaikkia ja kaikkea. Jonnekin korpeen piiloon tästä hurumyllystä. Ihan yksin ja ittekseen! Olla vain ja hiljentyä. Elää täysillä ja täysin luonnon armoilla. Luonto on niin ihmeellinen, kenties niitä parhaita seuralaisiamme. Siitäkin huolimatta. että jostain kummasta syystä, pelkään pimeää. Silloin kun olen yksin.

Tuo kiitokseni oli vain niin luontevasti/sydämestä tullut ilmaisu, siis Sinulle. En osaa sitä tai sen sisältöä sen kummemmin selventää. Se vain tuli.

>Joo, mä olen huomannut, että monet naiset on vähän semmosia, että niiden pitää välillä antaa vaan tulla! <

Eikä tämä etuoikeus tunteiden purkamiseen pidä olla vain naisilla. Kaikilla on se oikeus. Ja kaikki se sisäinen soopa pitää purkaa jossain. Mutta oikealla tavalla. Olen joskus miettinyt tätä asiaa tämän nuorison kannalta. Keskustelut käydään pääasiallisesti Messengerin välityksellä. Sen bestiksen kanssakin. Mutta onko tämä se paras tapa kuiteskaan? Vai onko tämä tietotekniikka luonut uuden tavan vuorovaikutukseenkin/kommunikointiin? Minulle näin kalkkiksena se ei oikein uppoa. Kaikki kiva yhdessäolo on häviämässä.

Ja ’syyllistynhän’ siihen itsekin. Tällä kanavalla. Minulle tämä kanava kuiteskin istuu, vaikka kanavia tuntuu olevan vaikka millä mitalla. Ja vaatiihan se jonkinlaista luovuutta/taitoa hahmottaa vastapelurikin näkemättä sen pelurin ’elekieltä’.

>Olen yrittänyt selittää sitä itselleni jotenkin hormooneistakin johtuvaksi. Naiset tuppaavat välillä mököttämään, mikä on mulle ainakin ollut aika harvinaista. Emmä ymmärrä näitä 'mykkäkoulujakaan'.<

Kyllä miehilläkin on ne hormooninsa. Niin siinä mökötyksessä kuin myös niissä mykkäkouluissa. Ja miehet ne vasta nämä ’taidot’ oikeesti osaavatkin, sen viimeisen päälle!

>Ehkä me miehet ollaan vaan niitä 'putkiaivoja', jotka pystyvät keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan ja kaikki muu unohtuu?<

Mutta näinhän se useimmiten menee. On se hyvä, jos sen miehenä ’uskaltaa’ tunnustaa.

>En mä tiedä. Ehkä mä olen vaan jo liiankin täysjärkinen tähän maailmaan? Olen vähän sellanen lapsenmielinen äijä, joka ei tosiaankaan osaa enää oikein teeskennelläkään.<

Lapsenmielisyys on aina hyvä juttu. Monessa jutussa. Ikävää, että se aito/vilpitön lapsenmielisyys vain katoaa johonkin ja jonnekin, tämän elämisen myötä.

>Sellaset joutuukin aina täällä vaan ongelmiin ja välillä muiden 'sylkykupeiksikin'. Jonkunlainen 'vitsihän' mä taidan täällä mut tietäville ihmisille olla?<

Sylkykuppeja ’tarvitaan’ aina. Eri asia on sitten kuinka sen ’sylkykuppi’ –asemansa voi hyödyntää. Sillä siitäkin, siitä sylkykupista, löytyy monia arvokkaita ’aseita’.

Kukaan ihminen ei ole mikään vitsi, kuiteskaan.

>Mutta ihan kylmä fakta on kuitenkin se, että jos jätän 'mömmöt' ottamatta, niin alan vähitellen hajota henkisesti, kunnes olen täysin vainoharhainen.<

Onhan se kuiteskin hyvä, että tiedostat tämän. Ja mitä pahaa siinä mömmöjen ottamisessa sitten oikeesti on? Jos ne auttavat. Voi kuule, kuinkahan paljon me suomalaiset niitä mömmöjä nielemmekään. Joku syö niitä masennukseensa, unettomuuteensa, piristymiseen, särkyihinsä, kolestrooliarvojen/ verenpaineen hallintaan, paniikkihäiriöönsä jne. loputon lista.

>Joskus tosin oikein kunnon psykoosissa olen saanut kaikki hermoherkiksikin, joten voi mulla olla ihan päinvastainenkin vaikutus.<

Olen minä tämän ’psykoosikohtauksenkin’ nähnyt/kokenut kerran pari tässä elämässäni. En ole sitä pelännyt. Olen vain istunut ja ’katsonut’, puhumatta sanakaan. Ja, sorry vaan, olen ollut pahoillani tämän ihmisen puolesta. Eli kaiketi ne ’napit’ ovat aika kohdallaan ottaa, jos ne nämä ’kohtaukset’ estävät.

>No, 'juju' onkin katos siinä, että nää 'nuoret sieluthan' vanhenee myös tietenkin kokoajan ja ne onkin seuraavana vuorossa olevia 'vanhoja sieluja'! Saavat siis itse siivota sotkunsa!<

Mutta tätä taustaa vasten se lopullinen harmonia ja sen olemassaolo ei toteudu koskaan. Aineskaan tällä meidän maapallollamme.

>Loppujen lopuksi siis aivan simppeliä!<

Pitänee miettiä!

>Mun mielestäni nämä nykyiset uskovaiset 'syyllistyvät' vain lähinnä naiviuuteen (taivutinko nyt oikein? Heh!). Se niiden "papukaijamainen" Raamatun toistelu on kyllä aika rasittavaa, mutta eihän niitäkään juttuja tartte lukea. Mun mielestän tuo 'banaanikärpäsketju' voitaiskin täältä kokonaan poistaa. Ihan tyhjänpäiväistä jankkaamista taas lähinnä koko ketju!<

Sana ’naivius’ on sana, jota tämä tietsikka ei vaan ymmärrä. Mutta, se saman sanan saarnaaminen, antaa kuvan, että sen saarnaajan elämä kokonaisuudessaan on tyhjää, paljon tyhjempää kuin oma elämä konsanaan. Toki olen lueskellut uusimpia kommentteja, mutta jos ne todellakin ovat pelkkää Raamatun lauseiden siteeraamista, niin se lukeminen loppuu siihen. Suodaan heille kuiteskin se ’keskustelu mahdollisuus’. Voihan siinä pian käydä niinkin, että tämäkin ketju poistetaan.

>Osa tuosta ihanuudestanne on tietenkin ulkoista. Itse olen ihan 'riivattu' kaikista naisellisista muodoistakin! Sääret, reidet, rinnat, peppu, niska, nilkat, varpaat, hiukset ja ihan kaikki! Voi hitto tätä 'miehen elämää', tai ainaskin tätä mun elämää!<

Niinpä! Kyllä me naiset nämä ’kriteerit’ tiedetään. Luettelostasi puutui vain ne kasvot. Ja kasvoissa olevat silmät!

>Joskus tuntuu, että olis hyvä kun olis täysin frigidi ihminen! Mutta ne ei kyllä vissiin saakaan täällä oikein mitään koskaan aikaiseksi! Täytyy olla sitä intohimoakin, ja mielummin paljon, koska siitä syntyy kaikki paras taidekin!<

Nimenomaan intohimoa (tosin luen sen intohimon oikeaksi rakkaudeksi). Sen voima on aika arvaamaton. Tai ainaskin se tuo/luo ihmiselle ennennäkemätöntä energiaa. Eli se oikea rakkaus antaa voimia. Voimia selviytyä kaikista kakkajutuistakin. Ja siihen tosi rakkauteen kuuluu sen intohimon lisäksi taito kuulla toista ja taitoa ’sisäistää’ oma ajattelumaailmansa sen vastapuolen ajattelumaailmaan.

>Ei nää 'rodunjalostuksetkaan' nyt niin täysin karmeita juttuja ole! Tosin näyttäs siltä, että tää 'henkinen kasvumme' vaan tartteis niitä kokemuksia heikkoudestakin, koska sekin on taas vaan erittäin, erittäin tarkoituksenmukaista!<

Minä en aineskaan halua mitään ’rodunjalostuksia’. En haluaisi olla kenenkään klooni. Ja kuka toisaalta osaisi valita ne parhaimmat kloonattavat yksilöt? Eikö tämä elämän rikkaus synny kuiteskin siitä, että olemme erilaisia? Eli ne kokemukset ovat tärkeintä. Ja ’tulkitkoon’ niitä kukin tahoillaan!

>Mä olen sitä mieltä, että ainakin vähän täytyis kuitenkin ihan jokaisen ihmisenkin saada täällä kuulla niitä paskajuttujakin itsestään. Vähän pitäs 'karaistua' siinäkin suhteessa.<

Nimenomaan! Ilman mitään kaunisteluja. Karaistukoon tai oppikoon karaistumaan sitä ’mukaan’!

Have a nice evening!

Rosatar kirjoitti:

Toki tekisi mieli joskus ’karatakin’, kaikkia ja kaikkea. Jonnekin korpeen piiloon tästä hurumyllystä. Ihan yksin ja ittekseen! Olla vain ja hiljentyä. Elää täysillä ja täysin luonnon armoilla. Luonto on niin ihmeellinen, kenties niitä parhaita seuralaisiamme. Siitäkin huolimatta. että jostain kummasta syystä, pelkään pimeää. Silloin kun olen yksin.

Tuo kiitokseni oli vain niin luontevasti/sydämestä tullut ilmaisu, siis Sinulle. En osaa sitä tai sen sisältöä sen kummemmin selventää. Se vain tuli.

>Joo, mä olen huomannut, että monet naiset on vähän semmosia, että niiden pitää välillä antaa vaan tulla! <

Eikä tämä etuoikeus tunteiden purkamiseen pidä olla vain naisilla. Kaikilla on se oikeus. Ja kaikki se sisäinen soopa pitää purkaa jossain. Mutta oikealla tavalla. Olen joskus miettinyt tätä asiaa tämän nuorison kannalta. Keskustelut käydään pääasiallisesti Messengerin välityksellä. Sen bestiksen kanssakin. Mutta onko tämä se paras tapa kuiteskaan? Vai onko tämä tietotekniikka luonut uuden tavan vuorovaikutukseenkin/kommunikointiin? Minulle näin kalkkiksena se ei oikein uppoa. Kaikki kiva yhdessäolo on häviämässä.

Ja ’syyllistynhän’ siihen itsekin. Tällä kanavalla. Minulle tämä kanava kuiteskin istuu, vaikka kanavia tuntuu olevan vaikka millä mitalla. Ja vaatiihan se jonkinlaista luovuutta/taitoa hahmottaa vastapelurikin näkemättä sen pelurin ’elekieltä’.

>Olen yrittänyt selittää sitä itselleni jotenkin hormooneistakin johtuvaksi. Naiset tuppaavat välillä mököttämään, mikä on mulle ainakin ollut aika harvinaista. Emmä ymmärrä näitä 'mykkäkoulujakaan'.<

Kyllä miehilläkin on ne hormooninsa. Niin siinä mökötyksessä kuin myös niissä mykkäkouluissa. Ja miehet ne vasta nämä ’taidot’ oikeesti osaavatkin, sen viimeisen päälle!

>Ehkä me miehet ollaan vaan niitä 'putkiaivoja', jotka pystyvät keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan ja kaikki muu unohtuu?<

Mutta näinhän se useimmiten menee. On se hyvä, jos sen miehenä ’uskaltaa’ tunnustaa.

>En mä tiedä. Ehkä mä olen vaan jo liiankin täysjärkinen tähän maailmaan? Olen vähän sellanen lapsenmielinen äijä, joka ei tosiaankaan osaa enää oikein teeskennelläkään.<

Lapsenmielisyys on aina hyvä juttu. Monessa jutussa. Ikävää, että se aito/vilpitön lapsenmielisyys vain katoaa johonkin ja jonnekin, tämän elämisen myötä.

>Sellaset joutuukin aina täällä vaan ongelmiin ja välillä muiden 'sylkykupeiksikin'. Jonkunlainen 'vitsihän' mä taidan täällä mut tietäville ihmisille olla?<

Sylkykuppeja ’tarvitaan’ aina. Eri asia on sitten kuinka sen ’sylkykuppi’ –asemansa voi hyödyntää. Sillä siitäkin, siitä sylkykupista, löytyy monia arvokkaita ’aseita’.

Kukaan ihminen ei ole mikään vitsi, kuiteskaan.

>Mutta ihan kylmä fakta on kuitenkin se, että jos jätän 'mömmöt' ottamatta, niin alan vähitellen hajota henkisesti, kunnes olen täysin vainoharhainen.<

Onhan se kuiteskin hyvä, että tiedostat tämän. Ja mitä pahaa siinä mömmöjen ottamisessa sitten oikeesti on? Jos ne auttavat. Voi kuule, kuinkahan paljon me suomalaiset niitä mömmöjä nielemmekään. Joku syö niitä masennukseensa, unettomuuteensa, piristymiseen, särkyihinsä, kolestrooliarvojen/ verenpaineen hallintaan, paniikkihäiriöönsä jne. loputon lista.

>Joskus tosin oikein kunnon psykoosissa olen saanut kaikki hermoherkiksikin, joten voi mulla olla ihan päinvastainenkin vaikutus.<

Olen minä tämän ’psykoosikohtauksenkin’ nähnyt/kokenut kerran pari tässä elämässäni. En ole sitä pelännyt. Olen vain istunut ja ’katsonut’, puhumatta sanakaan. Ja, sorry vaan, olen ollut pahoillani tämän ihmisen puolesta. Eli kaiketi ne ’napit’ ovat aika kohdallaan ottaa, jos ne nämä ’kohtaukset’ estävät.

>No, 'juju' onkin katos siinä, että nää 'nuoret sieluthan' vanhenee myös tietenkin kokoajan ja ne onkin seuraavana vuorossa olevia 'vanhoja sieluja'! Saavat siis itse siivota sotkunsa!<

Mutta tätä taustaa vasten se lopullinen harmonia ja sen olemassaolo ei toteudu koskaan. Aineskaan tällä meidän maapallollamme.

>Loppujen lopuksi siis aivan simppeliä!<

Pitänee miettiä!

>Mun mielestäni nämä nykyiset uskovaiset 'syyllistyvät' vain lähinnä naiviuuteen (taivutinko nyt oikein? Heh!). Se niiden "papukaijamainen" Raamatun toistelu on kyllä aika rasittavaa, mutta eihän niitäkään juttuja tartte lukea. Mun mielestän tuo 'banaanikärpäsketju' voitaiskin täältä kokonaan poistaa. Ihan tyhjänpäiväistä jankkaamista taas lähinnä koko ketju!<

Sana ’naivius’ on sana, jota tämä tietsikka ei vaan ymmärrä. Mutta, se saman sanan saarnaaminen, antaa kuvan, että sen saarnaajan elämä kokonaisuudessaan on tyhjää, paljon tyhjempää kuin oma elämä konsanaan. Toki olen lueskellut uusimpia kommentteja, mutta jos ne todellakin ovat pelkkää Raamatun lauseiden siteeraamista, niin se lukeminen loppuu siihen. Suodaan heille kuiteskin se ’keskustelu mahdollisuus’. Voihan siinä pian käydä niinkin, että tämäkin ketju poistetaan.

>Osa tuosta ihanuudestanne on tietenkin ulkoista. Itse olen ihan 'riivattu' kaikista naisellisista muodoistakin! Sääret, reidet, rinnat, peppu, niska, nilkat, varpaat, hiukset ja ihan kaikki! Voi hitto tätä 'miehen elämää', tai ainaskin tätä mun elämää!<

Niinpä! Kyllä me naiset nämä ’kriteerit’ tiedetään. Luettelostasi puutui vain ne kasvot. Ja kasvoissa olevat silmät!

>Joskus tuntuu, että olis hyvä kun olis täysin frigidi ihminen! Mutta ne ei kyllä vissiin saakaan täällä oikein mitään koskaan aikaiseksi! Täytyy olla sitä intohimoakin, ja mielummin paljon, koska siitä syntyy kaikki paras taidekin!<

Nimenomaan intohimoa (tosin luen sen intohimon oikeaksi rakkaudeksi). Sen voima on aika arvaamaton. Tai ainaskin se tuo/luo ihmiselle ennennäkemätöntä energiaa. Eli se oikea rakkaus antaa voimia. Voimia selviytyä kaikista kakkajutuistakin. Ja siihen tosi rakkauteen kuuluu sen intohimon lisäksi taito kuulla toista ja taitoa ’sisäistää’ oma ajattelumaailmansa sen vastapuolen ajattelumaailmaan.

>Ei nää 'rodunjalostuksetkaan' nyt niin täysin karmeita juttuja ole! Tosin näyttäs siltä, että tää 'henkinen kasvumme' vaan tartteis niitä kokemuksia heikkoudestakin, koska sekin on taas vaan erittäin, erittäin tarkoituksenmukaista!<

Minä en aineskaan halua mitään ’rodunjalostuksia’. En haluaisi olla kenenkään klooni. Ja kuka toisaalta osaisi valita ne parhaimmat kloonattavat yksilöt? Eikö tämä elämän rikkaus synny kuiteskin siitä, että olemme erilaisia? Eli ne kokemukset ovat tärkeintä. Ja ’tulkitkoon’ niitä kukin tahoillaan!

>Mä olen sitä mieltä, että ainakin vähän täytyis kuitenkin ihan jokaisen ihmisenkin saada täällä kuulla niitä paskajuttujakin itsestään. Vähän pitäs 'karaistua' siinäkin suhteessa.<

Nimenomaan! Ilman mitään kaunisteluja. Karaistukoon tai oppikoon karaistumaan sitä ’mukaan’!

Have a nice evening!

Lue lisää

>>Toki tekisi mieli joskus ’karatakin’, kaikkia ja kaikkea. Jonnekin korpeen piiloon tästä hurumyllystä. Ihan yksin ja ittekseen! Olla vain ja hiljentyä. Elää täysillä ja täysin luonnon armoilla. Luonto on niin ihmeellinen, kenties niitä parhaita seuralaisiamme. Siitäkin huolimatta. että jostain kummasta syystä, pelkään pimeää. Silloin kun olen yksin. >Tuo kiitokseni oli vain niin luontevasti/sydämestä tullut ilmaisu, siis Sinulle. En osaa sitä tai sen sisältöä sen kummemmin selventää. Se vain tuli. >Eikä tämä etuoikeus tunteiden purkamiseen pidä olla vain naisilla. Kaikilla on se oikeus. Ja kaikki se sisäinen soopa pitää purkaa jossain. Mutta oikealla tavalla. Olen joskus miettinyt tätä asiaa tämän nuorison kannalta. Keskustelut käydään pääasiallisesti Messengerin välityksellä. Sen bestiksen kanssakin. Mutta onko tämä se paras tapa kuiteskaan? Vai onko tämä tietotekniikka luonut uuden tavan vuorovaikutukseenkin/kommunikointiin? Minulle näin kalkkiksena se ei oikein uppoa. Kaikki kiva yhdessäolo on häviämässä. >Ja ’syyllistynhän’ siihen itsekin. Tällä kanavalla. Minulle tämä kanava kuiteskin istuu, vaikka kanavia tuntuu olevan vaikka millä mitalla. Ja vaatiihan se jonkinlaista luovuutta/taitoa hahmottaa vastapelurikin näkemättä sen pelurin ’elekieltä’.

Sussakin on selvästi 'soturin vikaa'! Käytät ilmaisuja, jotka kuuluvat selvästi 'soturin repertuaariin'! ;-) Jujutsuakin olet treenaillut! Mun mielestäni tämä 'kasvottomuus/elekielettömyys' on ihan jänskäkin juttu! Monet ei ehkä keskustelis koskaan toistensa kanssa jos näkisivät toisensa fyysisen olemuksen? Ulkoinen olemus kun on usein pettävä! Ehkä se vaatimattoman oloinen 'resupekka/lökäpöksy' onkin oikeasti upea persoona? =)

>>Kyllä miehilläkin on ne hormooninsa. Niin siinä mökötyksessä kuin myös niissä mykkäkouluissa. Ja miehet ne vasta nämä ’taidot’ oikeesti osaavatkin, sen viimeisen päälle! >Mutta näinhän se useimmiten menee. On se hyvä, jos sen miehenä ’uskaltaa’ tunnustaa. >Lapsenmielisyys on aina hyvä juttu. Monessa jutussa. Ikävää, että se aito/vilpitön lapsenmielisyys vain katoaa johonkin ja jonnekin, tämän elämisen myötä. >Sylkykuppeja ’tarvitaan’ aina. Eri asia on sitten kuinka sen ’sylkykuppi’ –asemansa voi hyödyntää. Sillä siitäkin, siitä sylkykupista, löytyy monia arvokkaita ’aseita’.>Kukaan ihminen ei ole mikään vitsi, kuiteskaan. >Onhan se kuiteskin hyvä, että tiedostat tämän. Ja mitä pahaa siinä mömmöjen ottamisessa sitten oikeesti on? Jos ne auttavat. Voi kuule, kuinkahan paljon me suomalaiset niitä mömmöjä nielemmekään. Joku syö niitä masennukseensa, unettomuuteensa, piristymiseen, särkyihinsä, kolestrooliarvojen/ verenpaineen hallintaan, paniikkihäiriöönsä jne. loputon lista. >Olen minä tämän ’psykoosikohtauksenkin’ nähnyt/kokenut kerran pari tässä elämässäni. En ole sitä pelännyt. Olen vain istunut ja ’katsonut’, puhumatta sanakaan. Ja, sorry vaan, olen ollut pahoillani tämän ihmisen puolesta. Eli kaiketi ne ’napit’ ovat aika kohdallaan ottaa, jos ne nämä ’kohtaukset’ estävät.

>>Mutta tätä taustaa vasten se lopullinen harmonia ja sen olemassaolo ei toteudu koskaan. Aineskaan tällä meidän maapallollamme. >Sana ’naivius’ on sana, jota tämä tietsikka ei vaan ymmärrä. Mutta, se saman sanan saarnaaminen, antaa kuvan, että sen saarnaajan elämä kokonaisuudessaan on tyhjää, paljon tyhjempää kuin oma elämä konsanaan. Toki olen lueskellut uusimpia kommentteja, mutta jos ne todellakin ovat pelkkää Raamatun lauseiden siteeraamista, niin se lukeminen loppuu siihen. Suodaan heille kuiteskin se ’keskustelu mahdollisuus’. Voihan siinä pian käydä niinkin, että tämäkin ketju poistetaan. >Niinpä! Kyllä me naiset nämä ’kriteerit’ tiedetään. Luettelostasi puutui vain ne kasvot. Ja kasvoissa olevat silmät! >Nimenomaan intohimoa (tosin luen sen intohimon oikeaksi rakkaudeksi). Sen voima on aika arvaamaton. Tai ainaskin se tuo/luo ihmiselle ennennäkemätöntä energiaa. Eli se oikea rakkaus antaa voimia. Voimia selviytyä kaikista kakkajutuistakin. Ja siihen tosi rakkauteen kuuluu sen intohimon lisäksi taito kuulla toista ja taitoa ’sisäistää’ oma ajattelumaailmansa sen vastapuolen ajattelumaailmaan. >Minä en aineskaan halua mitään ’rodunjalostuksia’. En haluaisi olla kenenkään klooni. Ja kuka toisaalta osaisi valita ne parhaimmat kloonattavat yksilöt? Eikö tämä elämän rikkaus synny kuiteskin siitä, että olemme erilaisia? Eli ne kokemukset ovat tärkeintä. Ja ’tulkitkoon’ niitä kukin tahoillaan!>Nimenomaan! Ilman mitään kaunisteluja. Karaistukoon tai oppikoon karaistumaan sitä ’mukaan’!

Have a nice evening!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Toki tekisi mieli joskus ’karatakin’, kaikkia ja kaikkea. Jonnekin korpeen piiloon tästä hurumyllystä. Ihan yksin ja ittekseen! Olla vain ja hiljentyä. Elää täysillä ja täysin luonnon armoilla. Luonto on niin ihmeellinen, kenties niitä parhaita seuralaisiamme. Siitäkin huolimatta. että jostain kummasta syystä, pelkään pimeää. Silloin kun olen yksin. >Tuo kiitokseni oli vain niin luontevasti/sydämestä tullut ilmaisu, siis Sinulle. En osaa sitä tai sen sisältöä sen kummemmin selventää. Se vain tuli. >Eikä tämä etuoikeus tunteiden purkamiseen pidä olla vain naisilla. Kaikilla on se oikeus. Ja kaikki se sisäinen soopa pitää purkaa jossain. Mutta oikealla tavalla. Olen joskus miettinyt tätä asiaa tämän nuorison kannalta. Keskustelut käydään pääasiallisesti Messengerin välityksellä. Sen bestiksen kanssakin. Mutta onko tämä se paras tapa kuiteskaan? Vai onko tämä tietotekniikka luonut uuden tavan vuorovaikutukseenkin/kommunikointiin? Minulle näin kalkkiksena se ei oikein uppoa. Kaikki kiva yhdessäolo on häviämässä. >Ja ’syyllistynhän’ siihen itsekin. Tällä kanavalla. Minulle tämä kanava kuiteskin istuu, vaikka kanavia tuntuu olevan vaikka millä mitalla. Ja vaatiihan se jonkinlaista luovuutta/taitoa hahmottaa vastapelurikin näkemättä sen pelurin ’elekieltä’.

Sussakin on selvästi 'soturin vikaa'! Käytät ilmaisuja, jotka kuuluvat selvästi 'soturin repertuaariin'! ;-) Jujutsuakin olet treenaillut! Mun mielestäni tämä 'kasvottomuus/elekielettömyys' on ihan jänskäkin juttu! Monet ei ehkä keskustelis koskaan toistensa kanssa jos näkisivät toisensa fyysisen olemuksen? Ulkoinen olemus kun on usein pettävä! Ehkä se vaatimattoman oloinen 'resupekka/lökäpöksy' onkin oikeasti upea persoona? =)

>>Kyllä miehilläkin on ne hormooninsa. Niin siinä mökötyksessä kuin myös niissä mykkäkouluissa. Ja miehet ne vasta nämä ’taidot’ oikeesti osaavatkin, sen viimeisen päälle! >Mutta näinhän se useimmiten menee. On se hyvä, jos sen miehenä ’uskaltaa’ tunnustaa. >Lapsenmielisyys on aina hyvä juttu. Monessa jutussa. Ikävää, että se aito/vilpitön lapsenmielisyys vain katoaa johonkin ja jonnekin, tämän elämisen myötä. >Sylkykuppeja ’tarvitaan’ aina. Eri asia on sitten kuinka sen ’sylkykuppi’ –asemansa voi hyödyntää. Sillä siitäkin, siitä sylkykupista, löytyy monia arvokkaita ’aseita’.>Kukaan ihminen ei ole mikään vitsi, kuiteskaan. >Onhan se kuiteskin hyvä, että tiedostat tämän. Ja mitä pahaa siinä mömmöjen ottamisessa sitten oikeesti on? Jos ne auttavat. Voi kuule, kuinkahan paljon me suomalaiset niitä mömmöjä nielemmekään. Joku syö niitä masennukseensa, unettomuuteensa, piristymiseen, särkyihinsä, kolestrooliarvojen/ verenpaineen hallintaan, paniikkihäiriöönsä jne. loputon lista. >Olen minä tämän ’psykoosikohtauksenkin’ nähnyt/kokenut kerran pari tässä elämässäni. En ole sitä pelännyt. Olen vain istunut ja ’katsonut’, puhumatta sanakaan. Ja, sorry vaan, olen ollut pahoillani tämän ihmisen puolesta. Eli kaiketi ne ’napit’ ovat aika kohdallaan ottaa, jos ne nämä ’kohtaukset’ estävät.

>>Mutta tätä taustaa vasten se lopullinen harmonia ja sen olemassaolo ei toteudu koskaan. Aineskaan tällä meidän maapallollamme. >Sana ’naivius’ on sana, jota tämä tietsikka ei vaan ymmärrä. Mutta, se saman sanan saarnaaminen, antaa kuvan, että sen saarnaajan elämä kokonaisuudessaan on tyhjää, paljon tyhjempää kuin oma elämä konsanaan. Toki olen lueskellut uusimpia kommentteja, mutta jos ne todellakin ovat pelkkää Raamatun lauseiden siteeraamista, niin se lukeminen loppuu siihen. Suodaan heille kuiteskin se ’keskustelu mahdollisuus’. Voihan siinä pian käydä niinkin, että tämäkin ketju poistetaan. >Niinpä! Kyllä me naiset nämä ’kriteerit’ tiedetään. Luettelostasi puutui vain ne kasvot. Ja kasvoissa olevat silmät! >Nimenomaan intohimoa (tosin luen sen intohimon oikeaksi rakkaudeksi). Sen voima on aika arvaamaton. Tai ainaskin se tuo/luo ihmiselle ennennäkemätöntä energiaa. Eli se oikea rakkaus antaa voimia. Voimia selviytyä kaikista kakkajutuistakin. Ja siihen tosi rakkauteen kuuluu sen intohimon lisäksi taito kuulla toista ja taitoa ’sisäistää’ oma ajattelumaailmansa sen vastapuolen ajattelumaailmaan. >Minä en aineskaan halua mitään ’rodunjalostuksia’. En haluaisi olla kenenkään klooni. Ja kuka toisaalta osaisi valita ne parhaimmat kloonattavat yksilöt? Eikö tämä elämän rikkaus synny kuiteskin siitä, että olemme erilaisia? Eli ne kokemukset ovat tärkeintä. Ja ’tulkitkoon’ niitä kukin tahoillaan!>Nimenomaan! Ilman mitään kaunisteluja. Karaistukoon tai oppikoon karaistumaan sitä ’mukaan’!

Have a nice evening!

Lue lisää

En nyt oikein tiedä mitä oikealta soturinaiselta vaaditaan. Äläkä nyt liiaksi minua rohkeaksi kuvaile. Kun en sitä kuiteskaan aina ole. Olen vain aika intuitiivinen (se vaikea sana). Useimmiten olen vain se herkkä ja haavoittuvainen ihminen. Kuten me jokainen tahoillamme.

Voisinkin nyt heittää lausahduksen, että ’se nappi kauluksessa’ on näissä meidän jutuissamme (joihin ei kukaan oikein ota kantaa) ’nappi kurkkuuni’ ۔juttua. Tosin ei minulla taida tänään kovin kauas mikään ajatuskaan lentää.

>Totesin sitten kuitenkin, että olen sinne Lappiin jo aivan liian mukavuudenhaluinen, ja Lapissahan on muutenkin liian pitkä ja kylmä talvikin.<

Ei me nyt niin mukavuudenhaluisiksi saada antautua. Joskus tarttiskin saada sitä kylmää vettä niskaansa ja todella runsaasti. Kyllä sitä soturina sitä nuotiota tai jotain vastaavaa voisi kehitellä sitä kylmyyttä torjumaan.

>Kaipaan siis kovasti tuota mennyttä elämääni, vaikka saattoihan sekin olla aika rankkaa? Jonkin sortin nostalgiaa tämäkin?<

Minullakin aina joskus silloin tällöin/tosin vasta aivan äskettäinkin, ailahti mielessäni jotain tuttua, jossakin aivan vieraassa paikassa. Se on jänskä tunne, mutta se häviää niin nopeasti, ettei siitä saa kiinni.

>Kaikki juoruaminen ja 'hysteerisyys' on sellaista mitä 'tosi mies' ei koskaan tee!<

Mutta oikeesti ne tämän päivän ’miehet’ vaan syyllistyvät tähän. Enemmän/tai riippuu ehkä jutusta, enemmän kuin naiset.

>Jujutsuakin olet treenaillut!<

Lähinnä vain itsepuolustuksen/fysiikan kannalta, vaikka onhan se aika hyvä tapa opetella myös itsehillintää. Kuule, olen kyllä poistunut tatamilta usemman kuin yhden kerran, koska en ole osannut kunnioittaa ’korkeampaani’ (sitä vyön väriä). Tosin aina nöyränä (vaikkakin joskus hampaita kiristellen), tarpeeksi kauan reunalla polvistuneena palannut kehiin. Ps. Olenkin oppinut nauramaan sisään päin, vaikka sillä käyttäytymiselläni osoitankin vain tyhmyyteni. Mutta joskus ne treenitkin voisi olla vähän löysempiä.

>Mun mielestäni tämä 'kasvottomuus/elekielettömyys' on ihan jänskäkin juttu! Monet ei ehkä keskustelis koskaan toistensa kanssa jos näkisivät toisensa fyysisen olemuksen? Ulkoinen olemus kun on usein pettävä! Ehkä se vaatimattoman oloinen 'resupekka/lökäpöksy' onkin oikeasti upea persoona?<

Voi vitsi, kun Sinulla on tuo taito aliarvioida itseäsi. Mutta tuo viimeinen lauseesi pelasti tilanteen, mikäli haluat sen noin ilmaista. Ne oikeet pultsarit ne vasta ihmeitä ovatkin (tällä en tarkoita Sinua). Mutta jonkun asteen ’resupekkoja’ (enkä edellenkään tarkoita Sinua) kuiteskin, ne oikeet pultsarit. Voisi vaan todeta, että fiksuja sellaisia. Näin kesäisin tulee aika useinkin jutusteltua heidän kanssaan, kun käydään torilla tmv. paikassa kahvituokiolla. Kolleegani aina sanovatkin, että mikä ’liisteri’ minussa on, kun ne aina hakeutuu keskusteluihin kanssani. Heitän milloin mitäkin, mutta useimmiten sen lausahduksen, että he aistivat vilpittömyyteni. Eikä niitä pultsareita tarvii oikeesti sääliä, koska useimmat heistä ovat osansa aivan tietoisesti valinneet. Ja joskus tuntuu, että he ovat aika onnellisiakin. En tiedä!

>Kuitenkin siellä sisällä on aina se pieni lapsi, joka kaipaa huomiota!<

Täytyy tunnustaa, että minunkin sisälläni asustaa lapsi. Mutta se lapsi ei kaipaa sitä huomiota muussa kuin välittämisen muodossa. Olenhan siitä joskus jäänyt paitsi.

>Paljon on mätää tässä koulujärjestelmässäkin! Mutta en jaksa siitä tämän enempiä. Alkaa vaan hatuttaa...<

Eikä ainoastaan koulujärjestelmässä vaan monessa niin monessa muussakin asiassa. Loppulauseet tuleekin sitten tuossa jatkossasi…

>Ei me olla täällä hyviä, eikä pahoja, vaan pelkästään inhimillisiä, ja sellainen annetaan meille aina anteeksi!<

Nimenomaan inhimillisiä!

>No, mä kyllä uskon siihen, että jonain päivänä tuo 'lopullinen harmoniakin' on mahdollista!<

Niin minäkin. Sillä kyllähän tämä meininki kiihtyy ja aina vain kiihtyy! Joka suhteessa. Niin kuin tuossa uskonnossakin.

>Kasvoistahan usein näkee sen ihmisen iänkin aina parhaiten!<

Ja niistä voi paljon myös ’lukea’.

>Kaikki saavat olla ihan omia itsejään seurassani!<

Siksi nämä jutustelumme onkin ollut sitä ’nappia’ minulle. Tosin en minä itsekkään paljon mistään säikähdä tai mitään juttua kavahda.

>Hienoa ihmiskunta! Todella hienoa! Mulkvist...<

Emme todellakaan voi muuta kuin ’hurrata’ itsellemme!

>Mutta todellakin! Erilaisuus on kaiken A ja O! Erilaisuus antaa kaiken mielekkyyden tälle elämällemme!<

Juuri näin. Vaikka kyllä sen ymmärtäminen ottaa välillä kovan päälle. Niin monelle ja voisipa lausua, että liian monelle.

Ps. Tuo otsikkosi zippaduida... tuo jotain mieleen lapsuudestani!

Rosatar kirjoitti:

En nyt oikein tiedä mitä oikealta soturinaiselta vaaditaan. Äläkä nyt liiaksi minua rohkeaksi kuvaile. Kun en sitä kuiteskaan aina ole. Olen vain aika intuitiivinen (se vaikea sana). Useimmiten olen vain se herkkä ja haavoittuvainen ihminen. Kuten me jokainen tahoillamme.

Voisinkin nyt heittää lausahduksen, että ’se nappi kauluksessa’ on näissä meidän jutuissamme (joihin ei kukaan oikein ota kantaa) ’nappi kurkkuuni’ ۔juttua. Tosin ei minulla taida tänään kovin kauas mikään ajatuskaan lentää.

>Totesin sitten kuitenkin, että olen sinne Lappiin jo aivan liian mukavuudenhaluinen, ja Lapissahan on muutenkin liian pitkä ja kylmä talvikin.<

Ei me nyt niin mukavuudenhaluisiksi saada antautua. Joskus tarttiskin saada sitä kylmää vettä niskaansa ja todella runsaasti. Kyllä sitä soturina sitä nuotiota tai jotain vastaavaa voisi kehitellä sitä kylmyyttä torjumaan.

>Kaipaan siis kovasti tuota mennyttä elämääni, vaikka saattoihan sekin olla aika rankkaa? Jonkin sortin nostalgiaa tämäkin?<

Minullakin aina joskus silloin tällöin/tosin vasta aivan äskettäinkin, ailahti mielessäni jotain tuttua, jossakin aivan vieraassa paikassa. Se on jänskä tunne, mutta se häviää niin nopeasti, ettei siitä saa kiinni.

>Kaikki juoruaminen ja 'hysteerisyys' on sellaista mitä 'tosi mies' ei koskaan tee!<

Mutta oikeesti ne tämän päivän ’miehet’ vaan syyllistyvät tähän. Enemmän/tai riippuu ehkä jutusta, enemmän kuin naiset.

>Jujutsuakin olet treenaillut!<

Lähinnä vain itsepuolustuksen/fysiikan kannalta, vaikka onhan se aika hyvä tapa opetella myös itsehillintää. Kuule, olen kyllä poistunut tatamilta usemman kuin yhden kerran, koska en ole osannut kunnioittaa ’korkeampaani’ (sitä vyön väriä). Tosin aina nöyränä (vaikkakin joskus hampaita kiristellen), tarpeeksi kauan reunalla polvistuneena palannut kehiin. Ps. Olenkin oppinut nauramaan sisään päin, vaikka sillä käyttäytymiselläni osoitankin vain tyhmyyteni. Mutta joskus ne treenitkin voisi olla vähän löysempiä.

>Mun mielestäni tämä 'kasvottomuus/elekielettömyys' on ihan jänskäkin juttu! Monet ei ehkä keskustelis koskaan toistensa kanssa jos näkisivät toisensa fyysisen olemuksen? Ulkoinen olemus kun on usein pettävä! Ehkä se vaatimattoman oloinen 'resupekka/lökäpöksy' onkin oikeasti upea persoona?<

Voi vitsi, kun Sinulla on tuo taito aliarvioida itseäsi. Mutta tuo viimeinen lauseesi pelasti tilanteen, mikäli haluat sen noin ilmaista. Ne oikeet pultsarit ne vasta ihmeitä ovatkin (tällä en tarkoita Sinua). Mutta jonkun asteen ’resupekkoja’ (enkä edellenkään tarkoita Sinua) kuiteskin, ne oikeet pultsarit. Voisi vaan todeta, että fiksuja sellaisia. Näin kesäisin tulee aika useinkin jutusteltua heidän kanssaan, kun käydään torilla tmv. paikassa kahvituokiolla. Kolleegani aina sanovatkin, että mikä ’liisteri’ minussa on, kun ne aina hakeutuu keskusteluihin kanssani. Heitän milloin mitäkin, mutta useimmiten sen lausahduksen, että he aistivat vilpittömyyteni. Eikä niitä pultsareita tarvii oikeesti sääliä, koska useimmat heistä ovat osansa aivan tietoisesti valinneet. Ja joskus tuntuu, että he ovat aika onnellisiakin. En tiedä!

>Kuitenkin siellä sisällä on aina se pieni lapsi, joka kaipaa huomiota!<

Täytyy tunnustaa, että minunkin sisälläni asustaa lapsi. Mutta se lapsi ei kaipaa sitä huomiota muussa kuin välittämisen muodossa. Olenhan siitä joskus jäänyt paitsi.

>Paljon on mätää tässä koulujärjestelmässäkin! Mutta en jaksa siitä tämän enempiä. Alkaa vaan hatuttaa...<

Eikä ainoastaan koulujärjestelmässä vaan monessa niin monessa muussakin asiassa. Loppulauseet tuleekin sitten tuossa jatkossasi…

>Ei me olla täällä hyviä, eikä pahoja, vaan pelkästään inhimillisiä, ja sellainen annetaan meille aina anteeksi!<

Nimenomaan inhimillisiä!

>No, mä kyllä uskon siihen, että jonain päivänä tuo 'lopullinen harmoniakin' on mahdollista!<

Niin minäkin. Sillä kyllähän tämä meininki kiihtyy ja aina vain kiihtyy! Joka suhteessa. Niin kuin tuossa uskonnossakin.

>Kasvoistahan usein näkee sen ihmisen iänkin aina parhaiten!<

Ja niistä voi paljon myös ’lukea’.

>Kaikki saavat olla ihan omia itsejään seurassani!<

Siksi nämä jutustelumme onkin ollut sitä ’nappia’ minulle. Tosin en minä itsekkään paljon mistään säikähdä tai mitään juttua kavahda.

>Hienoa ihmiskunta! Todella hienoa! Mulkvist...<

Emme todellakaan voi muuta kuin ’hurrata’ itsellemme!

>Mutta todellakin! Erilaisuus on kaiken A ja O! Erilaisuus antaa kaiken mielekkyyden tälle elämällemme!<

Juuri näin. Vaikka kyllä sen ymmärtäminen ottaa välillä kovan päälle. Niin monelle ja voisipa lausua, että liian monelle.

Ps. Tuo otsikkosi zippaduida... tuo jotain mieleen lapsuudestani!

Lue lisää

>>En nyt oikein tiedä mitä oikealta soturinaiselta vaaditaan. Äläkä nyt liiaksi minua rohkeaksi kuvaile. Kun en sitä kuiteskaan aina ole. Olen vain aika intuitiivinen (se vaikea sana). Useimmiten olen vain se herkkä ja haavoittuvainen ihminen. Kuten me jokainen tahoillamme. >Ei me nyt niin mukavuudenhaluisiksi saada antautua. Joskus tarttiskin saada sitä kylmää vettä niskaansa ja todella runsaasti. Kyllä sitä soturina sitä nuotiota tai jotain vastaavaa voisi kehitellä sitä kylmyyttä torjumaan.>Minullakin aina joskus silloin tällöin/tosin vasta aivan äskettäinkin, ailahti mielessäni jotain tuttua, jossakin aivan vieraassa paikassa. Se on jänskä tunne, mutta se häviää niin nopeasti, ettei siitä saa kiinni. >Mutta oikeesti ne tämän päivän ’miehet’ vaan syyllistyvät tähän. Enemmän/tai riippuu ehkä jutusta, enemmän kuin naiset. >Lähinnä vain itsepuolustuksen/fysiikan kannalta, vaikka onhan se aika hyvä tapa opetella myös itsehillintää. Kuule, olen kyllä poistunut tatamilta usemman kuin yhden kerran, koska en ole osannut kunnioittaa ’korkeampaani’ (sitä vyön väriä). Tosin aina nöyränä (vaikkakin joskus hampaita kiristellen), tarpeeksi kauan reunalla polvistuneena palannut kehiin. Ps. Olenkin oppinut nauramaan sisään päin, vaikka sillä käyttäytymiselläni osoitankin vain tyhmyyteni. Mutta joskus ne treenitkin voisi olla vähän löysempiä. >Voi vitsi, kun Sinulla on tuo taito aliarvioida itseäsi. Mutta tuo viimeinen lauseesi pelasti tilanteen, mikäli haluat sen noin ilmaista. Ne oikeet pultsarit ne vasta ihmeitä ovatkin (tällä en tarkoita Sinua). Mutta jonkun asteen ’resupekkoja’ (enkä edellenkään tarkoita Sinua) kuiteskin, ne oikeet pultsarit. Voisi vaan todeta, että fiksuja sellaisia.>Täytyy tunnustaa, että minunkin sisälläni asustaa lapsi. Mutta se lapsi ei kaipaa sitä huomiota muussa kuin välittämisen muodossa. Olenhan siitä joskus jäänyt paitsi.>Eikä ainoastaan koulujärjestelmässä vaan monessa niin monessa muussakin asiassa. Loppulauseet tuleekin sitten tuossa jatkossasi… >Niin minäkin. Sillä kyllähän tämä meininki kiihtyy ja aina vain kiihtyy! Joka suhteessa. Niin kuin tuossa uskonnossakin. >Siksi nämä jutustelumme onkin ollut sitä ’nappia’ minulle. Tosin en minä itsekkään paljon mistään säikähdä tai mitään juttua kavahda. >Emme todellakaan voi muuta kuin ’hurrata’ itsellemme! >Juuri näin. Vaikka kyllä sen ymmärtäminen ottaa välillä kovan päälle. Niin monelle ja voisipa lausua, että liian monelle. >Ps. Tuo otsikkosi zippaduida... tuo jotain mieleen lapsuudestani!

Mr. manynames kirjoitti:

>>En nyt oikein tiedä mitä oikealta soturinaiselta vaaditaan. Äläkä nyt liiaksi minua rohkeaksi kuvaile. Kun en sitä kuiteskaan aina ole. Olen vain aika intuitiivinen (se vaikea sana). Useimmiten olen vain se herkkä ja haavoittuvainen ihminen. Kuten me jokainen tahoillamme. >Ei me nyt niin mukavuudenhaluisiksi saada antautua. Joskus tarttiskin saada sitä kylmää vettä niskaansa ja todella runsaasti. Kyllä sitä soturina sitä nuotiota tai jotain vastaavaa voisi kehitellä sitä kylmyyttä torjumaan.>Minullakin aina joskus silloin tällöin/tosin vasta aivan äskettäinkin, ailahti mielessäni jotain tuttua, jossakin aivan vieraassa paikassa. Se on jänskä tunne, mutta se häviää niin nopeasti, ettei siitä saa kiinni. >Mutta oikeesti ne tämän päivän ’miehet’ vaan syyllistyvät tähän. Enemmän/tai riippuu ehkä jutusta, enemmän kuin naiset. >Lähinnä vain itsepuolustuksen/fysiikan kannalta, vaikka onhan se aika hyvä tapa opetella myös itsehillintää. Kuule, olen kyllä poistunut tatamilta usemman kuin yhden kerran, koska en ole osannut kunnioittaa ’korkeampaani’ (sitä vyön väriä). Tosin aina nöyränä (vaikkakin joskus hampaita kiristellen), tarpeeksi kauan reunalla polvistuneena palannut kehiin. Ps. Olenkin oppinut nauramaan sisään päin, vaikka sillä käyttäytymiselläni osoitankin vain tyhmyyteni. Mutta joskus ne treenitkin voisi olla vähän löysempiä. >Voi vitsi, kun Sinulla on tuo taito aliarvioida itseäsi. Mutta tuo viimeinen lauseesi pelasti tilanteen, mikäli haluat sen noin ilmaista. Ne oikeet pultsarit ne vasta ihmeitä ovatkin (tällä en tarkoita Sinua). Mutta jonkun asteen ’resupekkoja’ (enkä edellenkään tarkoita Sinua) kuiteskin, ne oikeet pultsarit. Voisi vaan todeta, että fiksuja sellaisia.>Täytyy tunnustaa, että minunkin sisälläni asustaa lapsi. Mutta se lapsi ei kaipaa sitä huomiota muussa kuin välittämisen muodossa. Olenhan siitä joskus jäänyt paitsi.>Eikä ainoastaan koulujärjestelmässä vaan monessa niin monessa muussakin asiassa. Loppulauseet tuleekin sitten tuossa jatkossasi… >Niin minäkin. Sillä kyllähän tämä meininki kiihtyy ja aina vain kiihtyy! Joka suhteessa. Niin kuin tuossa uskonnossakin. >Siksi nämä jutustelumme onkin ollut sitä ’nappia’ minulle. Tosin en minä itsekkään paljon mistään säikähdä tai mitään juttua kavahda. >Emme todellakaan voi muuta kuin ’hurrata’ itsellemme! >Juuri näin. Vaikka kyllä sen ymmärtäminen ottaa välillä kovan päälle. Niin monelle ja voisipa lausua, että liian monelle. >Ps. Tuo otsikkosi zippaduida... tuo jotain mieleen lapsuudestani!

Lue lisää

Zippaduida, osaaks´ sä uida, pysyks´ sä pinnalla. Niin me sitä rallateltiin, enkä tainnut aina pysyä. Yltiöpäisenä kun vain piti pysyä tahdissa mukana. Etenkin kun nuorimmaisena siinä poikaporukassa, siis ainoana tyttönä, ei voinut sitä omaa ’heikkouttaan’ osoittaa. Uimaan vaan, ilman uimataitoa.

>Joku ikävä trauma voikin johtua ihan hyvinkin edellisestä elämästä, ja siitä voikin päästä eroon pelkästään muistamalla edellisen elämän tapahtuma, jossa tuo trauma sai alkunsa. Aika 'klassinen esimerkki' onkin joku kova vedenpelko, joka johtuu edellisen elämän hukkumiskuolemasta.<

Eli kyllä minulle se uimisen karttaminen/veden pelko juontaa sieltä lapsuudestani. Olinhan kaksi kertaa ’viisi vaille’ hukkua. Ristiriitaista kylläkin, että kuiteskin edelleen nautin aallokosta ja mitä kovempi myrsky, sitä enemmän nautin. Mutta vain rannalta katsottuna/ihailtuna. Tosin, jos tätä karman kantilta tarkastelee, niin poikani (jota näin karmaan/elämiseen peilattuna pidän pikkuisen varttuneempana sieluna), joka kaikessa muussa liikunnallisessa jutussa on ’huippuluokkaansa’, ei pidä/halua eikä hallitse uimista. Eikä tässä taustalla ole todellakaan ollut minun vierittämä pelko hukkumisesta. Tai en tiedä?
Mutta se siitä lorusta. Tulipa vaan mieleeni, se jatkokin. Puhuttiinpa siitä tänään työpaikallakin, ja laulukin on tästä lorusta kuulemma tehty.

Ja tulipa vain mieleeni edelleenkin kirjoitella tännekin, huolimatta, että tätä samaa soopaa olen koko päivän ja illankin vain tehnyt. Siis tietsikalle. Asiat vain ovat poikenneet toisistaan. Mutta eivät siltä syvimmältä ’olemukseltaan’. Eikö olekin ymmärrettävää? Pääasia, kun itse ymmärtää sitä, mitä yrittää ’hakea’! Ainut lohduttava puoli tässä jutussa nyt oikeesti on se, että joku/jotkut tämänkin todella selkokielisen juttuni siellä työyhteisössänikin ymmärtäisi.

Eikä vain ymmärtäisi vaan ymmärtää. Olenhan tänään jutustellut/kuunnellut/vaihtanut mielipiteitä ihan, voisi sanoa, että aika lähelle näitä juttuja vastaavista asioista. Eli on se toisaalta ollut hieno havaita, etteivät nämä omat (nämä varttuneen ihmisen) ’yltiöpäiset’ aatokset, nyt niin yltiöpäisiä olekaan.

>Suomi on vaan pieni maa, jossa on kuitenkin paljon 'vanhoja sieluja'!<

Eli kaiketi tähänkin pitää vain se, ainaskin tämän karman kannalta, mielensä kääntää!

>Eikös ne kuitenkin sano, että rohkea se, joka sen pelkonsakin myöntää?<

Niinpä! Mutta kun jotkut väittää, että on heikko ihminen, jos omaa pelkoja. Vielä heikompi, jos antaa niiden pelkojen hallita elämäänsä. Toki onhan se pelko hallitsijana aika kurja juttu, mutta kyllä niitä jonkinasteisia/-kaltaisia pelkoja meillä itse kullakin on. Enkä minä niitä nyt niin kauhean ahdistavana edes koekaan. Mikä on tullakseen, niin tulee!

>Mitä mä heitä 'kouluttamaan', oppikoot omista virheistään, niin minäkin olen tehnyt.<

Näin onkin parempi! Oikeesti. Vaikka voihan sen niinkin ajatella, että se oma virheistä oppiminen voi sen oman puhumisen kautta avittaa ehkä noin yhtä prosenttia siitä kuulijakunnasta. Kuten yleensä, olipa aihe mikä tahansa.

>Karma kyllä tulee heidätkin lopulta pudottamaan polvillensa, kaiken voimansa tunnon menettäneinä.<

Olkoot sitten näin! Joku asia tmv. kuiteskin meidät jokaisen joskus, tässäkin elämässä, niille polvillensa tiputtaa.

>Porukassa selviää kuitenkin yleensä aina vähän paremmin.<

Niinpä! Joku aina keksii sen toisen, sen toisen paremman keinon.

>Ne pitäs viedä 'luontoon kasvamaan', kokemaan 'alkuperäistä ihmiselämää', ilman näitä kaikenmaailman vehkeitäkään! Lapset ja nuoret vaan, vaikka väkisin sinne partioon ja luontoon oppimaan! Monet nykypäivän masennuksetkin sun muut häiriöt johtuukin vaan siitä, että nuorilla ei ole enää yhteyttä luontoon! Ihmistä ei ole "suunniteltu" istumaan himassaan ja pelaamaan loputtomasti tietokonepelejään.<

’Väkivaltaahan’ ei saa enää käyttää missään muodossa tämän päivän lasten kasvatuksessa, ei edes sitä tukkapöllyä, selkäsaunasta puhumattakaan. Ei edes näitä, mielestäni aika väkivallattomia keinoja. Olen toki itsekin saanut vitsalöylyä lapsena, eikä niistä ole minulle mitään traumoja syntynyt. Väkivalta sanana on mielestäni liitettävä todellakin johonkin muuhun kuin lasten kasvatukseen. Väkivalta on toisen vahingoittamista niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Mutta kaiketi se henkisellä väkivallalla kasvattaminen on lastenkin suhteen sitten suotavampaa. Siitähän ei jää ulkopuolisia merkkejä. Toki nykyajan nuorilla on tietämys näistäkin asioista, liiankin hyvin. Mutta ne henkisen väkivallan merkit, missä ne näkyvät? Ainaskin joissakin tilastoissa.

>Opetellaan tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen, eikä puhuta enää paskaa heistä selän takana!<

Tätä taitoa saa varmasti itse kukin opetella, joka ikinen päivä.

>Mutta mitä me näillä 'taistelulajeillakaan'? . Itsekin olen vähän sellainen, että en näistä 'arvoasteikoista' niin hirveästi perusta. Niillä on tietenkin oma tarkoituksensa ja paikkansa 'systeemissä', mutta todellinen treeni tapahtuu kuitenkin siellä omassa mielessämme. <

Eipä niin! Jujutsun pääsääntö ’itsepuolustuksena’, siis fyysisen väkivallan osalta on kuiteskin, että karta/ole itse aiheuttamasta tällaisia tilanteita. Mutta jos tahtomattasi joudut tällaiseen tilanteeseen, pakene sitä. Mutta kaiketi se arvoasetelma –jutut on ajautunut näihinkin, sinänsä ’rentouttaviin’ harrastuksiin.

>No, en mä ihan pultsareita meinannut, vaan paremminkin meitä 'tavallisia miehiä'! Luen nyt itsenikin tässä, ehkä poikkeuksellisestikin sellaiseksi? ;-) Mun mielestäni parhaat kundit on usein ihan tavallisia 'naapurin kundeja'. Hoitavat asiansa, kantavat vastuunsa, ovat usein niitä 'arjen puurtajia' joista ei medioissakaan yleensä puhuta.<

Anteeksi, kun en tällä ’pultsari -vertauskuvallani osannut ilmaista mitä halusin. Se oli vaan heitto jollekin/joillekin akateemikoille (mies sellaisille), jotka sen oman viisautensa takaa eivät näe mitään muuta kuin sen oman viisautensa. Heille kun eivät nämä ’äärimäisvertauksetkaan’ mene kaaliin. Siis, että heidän halveksimansa pultsaritkin ovat ajattelumaailmaltaan fiksumpia kuin he. Uskallan toivoa, että ymmärrät, mitä haen.

>Lapsiahan me ollaankin, "Jumalan ikuisia lapsia"!<

Ainaskin minä!

>Koulujärjestelmästähän se usein vain lähtee. Sinne kun on pakko joka päivä mennä kokemaan, kukakin mitäkin?<

Ja tänä päivänä se lähtee jo sieltä tarhatasolta. Jos näille tasoille mennään!

>No, tuskastahan se kaikki viisauskin on yleensä alkunsa saanut. Mun mielestäni heille riittäs kyllä pari elämää paskat housussa siellä ojan pohjalla. <

Ainaskin näin se tällä omalla polulla on edennyt. Tosin se ’tuska’ on vielä riittänyt. Toki moni meistä saisi/soisi kokea osan elämästään myös siellä ojan pohjalla paskat housuissaan, miniminä vuosi tai kaksi.

>Jos tälläsen 'hullun' kanssa tulee juttuun, niin voi mun mielestäni jo vähän onnitella itseään. ;-) Välillähän mä mesoon kuin pahin agitaattori ja hetken päästä olen taas 'järjissäni'.<

Kyllä minulla välillä on tunne, että joutuu sitä ’hullumpienkin’ kanssa toimeen tulemaan. Joten onnittele itteäs vaan! Sama agitaattori-järissämme –olotila se vaihtelee meillä itse kullakin. Kaikille meille ei vain ole löytynyt/suotu sitä sopivaa ’lääkitystä’.

Loppulausetta ei nyt vain löydy tai sitten en vain halua sitä lausua!

Rosatar kirjoitti:

Zippaduida, osaaks´ sä uida, pysyks´ sä pinnalla. Niin me sitä rallateltiin, enkä tainnut aina pysyä. Yltiöpäisenä kun vain piti pysyä tahdissa mukana. Etenkin kun nuorimmaisena siinä poikaporukassa, siis ainoana tyttönä, ei voinut sitä omaa ’heikkouttaan’ osoittaa. Uimaan vaan, ilman uimataitoa.

>Joku ikävä trauma voikin johtua ihan hyvinkin edellisestä elämästä, ja siitä voikin päästä eroon pelkästään muistamalla edellisen elämän tapahtuma, jossa tuo trauma sai alkunsa. Aika 'klassinen esimerkki' onkin joku kova vedenpelko, joka johtuu edellisen elämän hukkumiskuolemasta.<

Eli kyllä minulle se uimisen karttaminen/veden pelko juontaa sieltä lapsuudestani. Olinhan kaksi kertaa ’viisi vaille’ hukkua. Ristiriitaista kylläkin, että kuiteskin edelleen nautin aallokosta ja mitä kovempi myrsky, sitä enemmän nautin. Mutta vain rannalta katsottuna/ihailtuna. Tosin, jos tätä karman kantilta tarkastelee, niin poikani (jota näin karmaan/elämiseen peilattuna pidän pikkuisen varttuneempana sieluna), joka kaikessa muussa liikunnallisessa jutussa on ’huippuluokkaansa’, ei pidä/halua eikä hallitse uimista. Eikä tässä taustalla ole todellakaan ollut minun vierittämä pelko hukkumisesta. Tai en tiedä?
Mutta se siitä lorusta. Tulipa vaan mieleeni, se jatkokin. Puhuttiinpa siitä tänään työpaikallakin, ja laulukin on tästä lorusta kuulemma tehty.

Ja tulipa vain mieleeni edelleenkin kirjoitella tännekin, huolimatta, että tätä samaa soopaa olen koko päivän ja illankin vain tehnyt. Siis tietsikalle. Asiat vain ovat poikenneet toisistaan. Mutta eivät siltä syvimmältä ’olemukseltaan’. Eikö olekin ymmärrettävää? Pääasia, kun itse ymmärtää sitä, mitä yrittää ’hakea’! Ainut lohduttava puoli tässä jutussa nyt oikeesti on se, että joku/jotkut tämänkin todella selkokielisen juttuni siellä työyhteisössänikin ymmärtäisi.

Eikä vain ymmärtäisi vaan ymmärtää. Olenhan tänään jutustellut/kuunnellut/vaihtanut mielipiteitä ihan, voisi sanoa, että aika lähelle näitä juttuja vastaavista asioista. Eli on se toisaalta ollut hieno havaita, etteivät nämä omat (nämä varttuneen ihmisen) ’yltiöpäiset’ aatokset, nyt niin yltiöpäisiä olekaan.

>Suomi on vaan pieni maa, jossa on kuitenkin paljon 'vanhoja sieluja'!<

Eli kaiketi tähänkin pitää vain se, ainaskin tämän karman kannalta, mielensä kääntää!

>Eikös ne kuitenkin sano, että rohkea se, joka sen pelkonsakin myöntää?<

Niinpä! Mutta kun jotkut väittää, että on heikko ihminen, jos omaa pelkoja. Vielä heikompi, jos antaa niiden pelkojen hallita elämäänsä. Toki onhan se pelko hallitsijana aika kurja juttu, mutta kyllä niitä jonkinasteisia/-kaltaisia pelkoja meillä itse kullakin on. Enkä minä niitä nyt niin kauhean ahdistavana edes koekaan. Mikä on tullakseen, niin tulee!

>Mitä mä heitä 'kouluttamaan', oppikoot omista virheistään, niin minäkin olen tehnyt.<

Näin onkin parempi! Oikeesti. Vaikka voihan sen niinkin ajatella, että se oma virheistä oppiminen voi sen oman puhumisen kautta avittaa ehkä noin yhtä prosenttia siitä kuulijakunnasta. Kuten yleensä, olipa aihe mikä tahansa.

>Karma kyllä tulee heidätkin lopulta pudottamaan polvillensa, kaiken voimansa tunnon menettäneinä.<

Olkoot sitten näin! Joku asia tmv. kuiteskin meidät jokaisen joskus, tässäkin elämässä, niille polvillensa tiputtaa.

>Porukassa selviää kuitenkin yleensä aina vähän paremmin.<

Niinpä! Joku aina keksii sen toisen, sen toisen paremman keinon.

>Ne pitäs viedä 'luontoon kasvamaan', kokemaan 'alkuperäistä ihmiselämää', ilman näitä kaikenmaailman vehkeitäkään! Lapset ja nuoret vaan, vaikka väkisin sinne partioon ja luontoon oppimaan! Monet nykypäivän masennuksetkin sun muut häiriöt johtuukin vaan siitä, että nuorilla ei ole enää yhteyttä luontoon! Ihmistä ei ole "suunniteltu" istumaan himassaan ja pelaamaan loputtomasti tietokonepelejään.<

’Väkivaltaahan’ ei saa enää käyttää missään muodossa tämän päivän lasten kasvatuksessa, ei edes sitä tukkapöllyä, selkäsaunasta puhumattakaan. Ei edes näitä, mielestäni aika väkivallattomia keinoja. Olen toki itsekin saanut vitsalöylyä lapsena, eikä niistä ole minulle mitään traumoja syntynyt. Väkivalta sanana on mielestäni liitettävä todellakin johonkin muuhun kuin lasten kasvatukseen. Väkivalta on toisen vahingoittamista niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Mutta kaiketi se henkisellä väkivallalla kasvattaminen on lastenkin suhteen sitten suotavampaa. Siitähän ei jää ulkopuolisia merkkejä. Toki nykyajan nuorilla on tietämys näistäkin asioista, liiankin hyvin. Mutta ne henkisen väkivallan merkit, missä ne näkyvät? Ainaskin joissakin tilastoissa.

>Opetellaan tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen, eikä puhuta enää paskaa heistä selän takana!<

Tätä taitoa saa varmasti itse kukin opetella, joka ikinen päivä.

>Mutta mitä me näillä 'taistelulajeillakaan'? . Itsekin olen vähän sellainen, että en näistä 'arvoasteikoista' niin hirveästi perusta. Niillä on tietenkin oma tarkoituksensa ja paikkansa 'systeemissä', mutta todellinen treeni tapahtuu kuitenkin siellä omassa mielessämme. <

Eipä niin! Jujutsun pääsääntö ’itsepuolustuksena’, siis fyysisen väkivallan osalta on kuiteskin, että karta/ole itse aiheuttamasta tällaisia tilanteita. Mutta jos tahtomattasi joudut tällaiseen tilanteeseen, pakene sitä. Mutta kaiketi se arvoasetelma –jutut on ajautunut näihinkin, sinänsä ’rentouttaviin’ harrastuksiin.

>No, en mä ihan pultsareita meinannut, vaan paremminkin meitä 'tavallisia miehiä'! Luen nyt itsenikin tässä, ehkä poikkeuksellisestikin sellaiseksi? ;-) Mun mielestäni parhaat kundit on usein ihan tavallisia 'naapurin kundeja'. Hoitavat asiansa, kantavat vastuunsa, ovat usein niitä 'arjen puurtajia' joista ei medioissakaan yleensä puhuta.<

Anteeksi, kun en tällä ’pultsari -vertauskuvallani osannut ilmaista mitä halusin. Se oli vaan heitto jollekin/joillekin akateemikoille (mies sellaisille), jotka sen oman viisautensa takaa eivät näe mitään muuta kuin sen oman viisautensa. Heille kun eivät nämä ’äärimäisvertauksetkaan’ mene kaaliin. Siis, että heidän halveksimansa pultsaritkin ovat ajattelumaailmaltaan fiksumpia kuin he. Uskallan toivoa, että ymmärrät, mitä haen.

>Lapsiahan me ollaankin, "Jumalan ikuisia lapsia"!<

Ainaskin minä!

>Koulujärjestelmästähän se usein vain lähtee. Sinne kun on pakko joka päivä mennä kokemaan, kukakin mitäkin?<

Ja tänä päivänä se lähtee jo sieltä tarhatasolta. Jos näille tasoille mennään!

>No, tuskastahan se kaikki viisauskin on yleensä alkunsa saanut. Mun mielestäni heille riittäs kyllä pari elämää paskat housussa siellä ojan pohjalla. <

Ainaskin näin se tällä omalla polulla on edennyt. Tosin se ’tuska’ on vielä riittänyt. Toki moni meistä saisi/soisi kokea osan elämästään myös siellä ojan pohjalla paskat housuissaan, miniminä vuosi tai kaksi.

>Jos tälläsen 'hullun' kanssa tulee juttuun, niin voi mun mielestäni jo vähän onnitella itseään. ;-) Välillähän mä mesoon kuin pahin agitaattori ja hetken päästä olen taas 'järjissäni'.<

Kyllä minulla välillä on tunne, että joutuu sitä ’hullumpienkin’ kanssa toimeen tulemaan. Joten onnittele itteäs vaan! Sama agitaattori-järissämme –olotila se vaihtelee meillä itse kullakin. Kaikille meille ei vain ole löytynyt/suotu sitä sopivaa ’lääkitystä’.

Loppulausetta ei nyt vain löydy tai sitten en vain halua sitä lausua!

Lue lisää

Juu, tuo uiminen onkin aika jännä juttu! Suomessa luulis kaikkien olevan kovia uimareita ja mä olin niitä, jotka jo 7-vuotiaana inhos kun koulussa joutu menemään uimahalliin opettelemaan uimista. Opinkin vasta joskus 14-vuotiaana uimaan jotenkin auttavasti. Onneksi muksumme ovat perineet äidinsä 'vesipetouden'! Uimataidottomuus kun on, ainakin minun mielestäni, vähän häpeällinenkin juttu, vaikka eihän senkään nyt niin pitäs olla? Yllättävän paljon kuitenkin täältä Suomestakin löytyy uimataidottomia!

Eihän se tietenkään automaattisesti sitä merkkaa, jos joku ei osaa uida, ja jopa pelkää vettä, että hän olisi hukkunut jossain ed. elämässään? Tosin musta tuntuu, että tässä ollaan jo kuoltukin vaikka kuinka monta kertaa ja niiden sekaan mahtuu jos jonkinlaista tapaa kuolla. Ennenaikaisia ja luonnollisiakin kuolemia, ja monen elämä voi hyvinkin olla päättynyt hukkumiseenkin. Mä uskoisin, että näin on kaikkien muidenkin ihmisten kohdalla, vaikka eivät ed. elämiinsä uskoisikaan? ;-)

En tiedä onko se sitten enemmänkin 'vanhojen sielujen' kohdalla jotenkin korostuneempaa, kun niillä on enemmän niitä ed. elämiäkin kuin muilla? Luulis ainakin näin olevan? Ovat älykkäitä, herkkiä, mutta välillä aika pelokkaitakin. Ovat kokeneet jo lähes kaikkea mahdollista kamalaakin, mitä vain täällä voi kokea ja sellainen herkistää ja tekee vähän pelokkaaksikin. He tosin pystyvät jo käsittelemään taitavasti pelkojaankin, mikä sekin liittyy siihen 'sielun vanhuuteen'. Ovathan he usein taiteellisiakin ja sehän vaatii älykkyyden ja herkkyyden yhteistyötä, mutta sellaiseen liittyy usein myös arkuutta ja pelokkuutakin. Maailmahan on oikeasti aika paha paikka, vaikka me täällä Suomessa saammekin elää aika rauhallista elämää. Siitäkin syystä täällä Suomessa on paljon 'vanhoja sieluja', sillä he eivät enää kestäisia elämää jossain maassa missä on paljon vielä pahuuttakin. Sellasta se vaan on tämä 'vanhan sielun elämä'! No, en mä edes tiedä olenko minä joku sellainen? Aika 'keskeneräinen' ihminen tunnen vielä kovasti olevani. Voin mä olla vielä se 'nuorempikin sielu', mutta ilmeisesti vähän näistä olosuhteista ja karmastanikin johtuen vähän edellä 'opinnoissani'. Ehkä joku sielu, joka on ryssinyt poikkeuksellisen pahasti jossain elämässään saattaakin 'kasvaa' poikkeuksellisen nopeasti jo muutamasssa elämässään. Joskus musta onkin tuntunut, että olen tässä elämässäni elänyt ja kokenut 5 elämän edestä! Tosin on olemassa sellainenkin juttu, että jokaisen 'sieluniän' lopuksi käytäisiin 'pikakelauksena' kaikki opittu läpi. Vähän kun tekis jotain gradua tai vastaavaa omista ed. elämistään, tai paremminkin kaikesta siitä mitä niiden aikana on oppinut. ;-)

Tää nyt oli taas sarjassamme tätä 'metafyysistä pohdintaa' mitä niin mielelläni täällä harrastelen.

Ehkä sun työyhteisössäkin alkaa nää 'henkiset jutut' muitakin vähitellen kiinnostamaan? Sähän saatat itsekin vähän 'käännyttää' työkavereitas tällaisiin juttuihin? Mä itseasissa uskon, että näin on käymässä vähän joka puolella tätä yhteiskuntaamme? Kivi on laitettu vierimään ja kohta kaikki puhuu näistä karmoistaan ja ed. elämistään! Jostain vitsailustakin voi olla hyvä aloittaa tämä 'henkisyyden ilosanoman levittäminen'! Karma ja reinkarnaatio onkin sellaisia asioita joista saa kaikenlaista huumoriakin aikaiseksi. Mun mielestäni sekin on vaan merkki siitä, että ollaan jo oikeilla jäljillä? ;-) Jos jostain asiasta ei voi vitsailla, niin silloin siinä täytyy olla jotain vikaa ja mätää! =)

Mäkin olen täällä 'jauhanut' näistä karmoista ja reinkarnaatioista jo vuosikausia ja huomannut, miten ihmisten ymmärrys on lisääntynyt vähitellen kokoajan. Omakin ymmärrykseni on lisääntynyt sitä mukaa, kun olen asioista tänne kirjoitellut. Kirjoittaessa sitä nimittäin huomaa itsekin monia uusia juttuja, mitä ei muuten tulisi ihan helposti huomattua. Kannattaa siis kirjoittaa, vaikka kukaan ei lukisikaan! ;-)

>>Niinpä! Mutta kun jotkut väittää, että on heikko ihminen, jos omaa pelkoja. Vielä heikompi, jos antaa niiden pelkojen hallita elämäänsä. Toki onhan se pelko hallitsijana aika kurja juttu, mutta kyllä niitä jonkinasteisia/-kaltaisia pelkoja meillä itse kullakin on. Enkä minä niitä nyt niin kauhean ahdistavana edes koekaan. Mikä on tullakseen, niin tulee! >Näin onkin parempi! Oikeesti. Vaikka voihan sen niinkin ajatella, että se oma virheistä oppiminen voi sen oman puhumisen kautta avittaa ehkä noin yhtä prosenttia siitä kuulijakunnasta. Kuten yleensä, olipa aihe mikä tahansa. >’Väkivaltaahan’ ei saa enää käyttää missään muodossa tämän päivän lasten kasvatuksessa, ei edes sitä tukkapöllyä, selkäsaunasta puhumattakaan. Ei edes näitä, mielestäni aika väkivallattomia keinoja. Olen toki itsekin saanut vitsalöylyä lapsena, eikä niistä ole minulle mitään traumoja syntynyt. Väkivalta sanana on mielestäni liitettävä todellakin johonkin muuhun kuin lasten kasvatukseen. Väkivalta on toisen vahingoittamista niin ruumiillisesti kuin henkisestikin.>Eipä niin! Jujutsun pääsääntö ’itsepuolustuksena’, siis fyysisen väkivallan osalta on kuiteskin, että karta/ole itse aiheuttamasta tällaisia tilanteita. Mutta jos tahtomattasi joudut tällaiseen tilanteeseen, pakene sitä. Mutta kaiketi se arvoasetelma –jutut on ajautunut näihinkin, sinänsä ’rentouttaviin’ harrastuksiin. >Anteeksi, kun en tällä ’pultsari -vertauskuvallani osannut ilmaista mitä halusin. Se oli vaan heitto jollekin/joillekin akateemikoille (mies sellaisille), jotka sen oman viisautensa takaa eivät näe mitään muuta kuin sen oman viisautensa. Heille kun eivät nämä ’äärimäisvertauksetkaan’ mene kaaliin. Siis, että heidän halveksimansa pultsaritkin ovat ajattelumaailmaltaan fiksumpia kuin he. Uskallan toivoa, että ymmärrät, mitä haen. >Kyllä minulla välillä on tunne, että joutuu sitä ’hullumpienkin’ kanssa toimeen tulemaan. Joten onnittele itteäs vaan! Sama agitaattori-järissämme –olotila se vaihtelee meillä itse kullakin. Kaikille meille ei vain ole löytynyt/suotu sitä sopivaa ’lääkitystä’.

Mr. manynames kirjoitti:

Juu, tuo uiminen onkin aika jännä juttu! Suomessa luulis kaikkien olevan kovia uimareita ja mä olin niitä, jotka jo 7-vuotiaana inhos kun koulussa joutu menemään uimahalliin opettelemaan uimista. Opinkin vasta joskus 14-vuotiaana uimaan jotenkin auttavasti. Onneksi muksumme ovat perineet äidinsä 'vesipetouden'! Uimataidottomuus kun on, ainakin minun mielestäni, vähän häpeällinenkin juttu, vaikka eihän senkään nyt niin pitäs olla? Yllättävän paljon kuitenkin täältä Suomestakin löytyy uimataidottomia!

Eihän se tietenkään automaattisesti sitä merkkaa, jos joku ei osaa uida, ja jopa pelkää vettä, että hän olisi hukkunut jossain ed. elämässään? Tosin musta tuntuu, että tässä ollaan jo kuoltukin vaikka kuinka monta kertaa ja niiden sekaan mahtuu jos jonkinlaista tapaa kuolla. Ennenaikaisia ja luonnollisiakin kuolemia, ja monen elämä voi hyvinkin olla päättynyt hukkumiseenkin. Mä uskoisin, että näin on kaikkien muidenkin ihmisten kohdalla, vaikka eivät ed. elämiinsä uskoisikaan? ;-)

En tiedä onko se sitten enemmänkin 'vanhojen sielujen' kohdalla jotenkin korostuneempaa, kun niillä on enemmän niitä ed. elämiäkin kuin muilla? Luulis ainakin näin olevan? Ovat älykkäitä, herkkiä, mutta välillä aika pelokkaitakin. Ovat kokeneet jo lähes kaikkea mahdollista kamalaakin, mitä vain täällä voi kokea ja sellainen herkistää ja tekee vähän pelokkaaksikin. He tosin pystyvät jo käsittelemään taitavasti pelkojaankin, mikä sekin liittyy siihen 'sielun vanhuuteen'. Ovathan he usein taiteellisiakin ja sehän vaatii älykkyyden ja herkkyyden yhteistyötä, mutta sellaiseen liittyy usein myös arkuutta ja pelokkuutakin. Maailmahan on oikeasti aika paha paikka, vaikka me täällä Suomessa saammekin elää aika rauhallista elämää. Siitäkin syystä täällä Suomessa on paljon 'vanhoja sieluja', sillä he eivät enää kestäisia elämää jossain maassa missä on paljon vielä pahuuttakin. Sellasta se vaan on tämä 'vanhan sielun elämä'! No, en mä edes tiedä olenko minä joku sellainen? Aika 'keskeneräinen' ihminen tunnen vielä kovasti olevani. Voin mä olla vielä se 'nuorempikin sielu', mutta ilmeisesti vähän näistä olosuhteista ja karmastanikin johtuen vähän edellä 'opinnoissani'. Ehkä joku sielu, joka on ryssinyt poikkeuksellisen pahasti jossain elämässään saattaakin 'kasvaa' poikkeuksellisen nopeasti jo muutamasssa elämässään. Joskus musta onkin tuntunut, että olen tässä elämässäni elänyt ja kokenut 5 elämän edestä! Tosin on olemassa sellainenkin juttu, että jokaisen 'sieluniän' lopuksi käytäisiin 'pikakelauksena' kaikki opittu läpi. Vähän kun tekis jotain gradua tai vastaavaa omista ed. elämistään, tai paremminkin kaikesta siitä mitä niiden aikana on oppinut. ;-)

Tää nyt oli taas sarjassamme tätä 'metafyysistä pohdintaa' mitä niin mielelläni täällä harrastelen.

Ehkä sun työyhteisössäkin alkaa nää 'henkiset jutut' muitakin vähitellen kiinnostamaan? Sähän saatat itsekin vähän 'käännyttää' työkavereitas tällaisiin juttuihin? Mä itseasissa uskon, että näin on käymässä vähän joka puolella tätä yhteiskuntaamme? Kivi on laitettu vierimään ja kohta kaikki puhuu näistä karmoistaan ja ed. elämistään! Jostain vitsailustakin voi olla hyvä aloittaa tämä 'henkisyyden ilosanoman levittäminen'! Karma ja reinkarnaatio onkin sellaisia asioita joista saa kaikenlaista huumoriakin aikaiseksi. Mun mielestäni sekin on vaan merkki siitä, että ollaan jo oikeilla jäljillä? ;-) Jos jostain asiasta ei voi vitsailla, niin silloin siinä täytyy olla jotain vikaa ja mätää! =)

Mäkin olen täällä 'jauhanut' näistä karmoista ja reinkarnaatioista jo vuosikausia ja huomannut, miten ihmisten ymmärrys on lisääntynyt vähitellen kokoajan. Omakin ymmärrykseni on lisääntynyt sitä mukaa, kun olen asioista tänne kirjoitellut. Kirjoittaessa sitä nimittäin huomaa itsekin monia uusia juttuja, mitä ei muuten tulisi ihan helposti huomattua. Kannattaa siis kirjoittaa, vaikka kukaan ei lukisikaan! ;-)

>>Niinpä! Mutta kun jotkut väittää, että on heikko ihminen, jos omaa pelkoja. Vielä heikompi, jos antaa niiden pelkojen hallita elämäänsä. Toki onhan se pelko hallitsijana aika kurja juttu, mutta kyllä niitä jonkinasteisia/-kaltaisia pelkoja meillä itse kullakin on. Enkä minä niitä nyt niin kauhean ahdistavana edes koekaan. Mikä on tullakseen, niin tulee! >Näin onkin parempi! Oikeesti. Vaikka voihan sen niinkin ajatella, että se oma virheistä oppiminen voi sen oman puhumisen kautta avittaa ehkä noin yhtä prosenttia siitä kuulijakunnasta. Kuten yleensä, olipa aihe mikä tahansa. >’Väkivaltaahan’ ei saa enää käyttää missään muodossa tämän päivän lasten kasvatuksessa, ei edes sitä tukkapöllyä, selkäsaunasta puhumattakaan. Ei edes näitä, mielestäni aika väkivallattomia keinoja. Olen toki itsekin saanut vitsalöylyä lapsena, eikä niistä ole minulle mitään traumoja syntynyt. Väkivalta sanana on mielestäni liitettävä todellakin johonkin muuhun kuin lasten kasvatukseen. Väkivalta on toisen vahingoittamista niin ruumiillisesti kuin henkisestikin.>Eipä niin! Jujutsun pääsääntö ’itsepuolustuksena’, siis fyysisen väkivallan osalta on kuiteskin, että karta/ole itse aiheuttamasta tällaisia tilanteita. Mutta jos tahtomattasi joudut tällaiseen tilanteeseen, pakene sitä. Mutta kaiketi se arvoasetelma –jutut on ajautunut näihinkin, sinänsä ’rentouttaviin’ harrastuksiin. >Anteeksi, kun en tällä ’pultsari -vertauskuvallani osannut ilmaista mitä halusin. Se oli vaan heitto jollekin/joillekin akateemikoille (mies sellaisille), jotka sen oman viisautensa takaa eivät näe mitään muuta kuin sen oman viisautensa. Heille kun eivät nämä ’äärimäisvertauksetkaan’ mene kaaliin. Siis, että heidän halveksimansa pultsaritkin ovat ajattelumaailmaltaan fiksumpia kuin he. Uskallan toivoa, että ymmärrät, mitä haen. >Kyllä minulla välillä on tunne, että joutuu sitä ’hullumpienkin’ kanssa toimeen tulemaan. Joten onnittele itteäs vaan! Sama agitaattori-järissämme –olotila se vaihtelee meillä itse kullakin. Kaikille meille ei vain ole löytynyt/suotu sitä sopivaa ’lääkitystä’.

Lue lisää

>Uimataidottomuus kun on, ainakin minun mielestäni, vähän häpeällinenkin juttu, vaikka eihän senkään nyt niin pitäs olla? Yllättävän paljon kuitenkin täältä Suomestakin löytyy uimataidottomia!<

En tiedä, kuinka suuri häpeä! Mutta toki se on tosiasia, etteivät nykynuoret aineskaan sitä sen ’uimataitomittarin’ perusteella osaa uida. Onkonhan se jotain 200 metriä yhtäsoittoa? Tällä mittarilla minäkin olen uimataidoton. Kaiketi se uiminenkin on aika teknistä lajia. Oma tekniikka on vaan syntynyt ’omien’ oppien mukaan. Kovat on kuitsekin mittarit. Voihan sitä välillä kelluakin.

>…Ovathan he usein taiteellisiakin ja sehän vaatii älykkyyden ja herkkyyden yhteistyötä, mutta sellaiseen liittyy usein myös arkuutta ja pelokkuutakin. Maailmahan on oikeasti aika paha paikka, vaikka me täällä Suomessa saammekin elää aika rauhallista elämää.<

Kyllähän tämä Suomi on meille jokaiselle kuiteskin aika, jos eipä aika erinomainen, maa asua ja olla. Siksi joskus sitä kyselinkin, että jos siihen uudelleen syntymiseen on uskominen, niin onko se sitten joku aivan ’sadistinen’ valtio, jossa se kasvun paikka on siinä ’uudessa elämässään’ koettava. Mutta minusta tuo herkkyys/älyn yhdistelmä on se paras yhdistelmä. Tällaisen yhdistelmän kautta voidaan oikeesti saavuttaa jotain. Useimmilla naisilla tämä yhdistelmä on aika luonteista, ainaskin tämän päivän maailmassa. Toki löytyy sieltä naistenkin keskuudesta niitä pelkkiä älykköjä. Ja naiset ne vasta tässä suhteessa ovatkin älykköjä. Jos mittareiksi asetetaan se oman edun tavoittelu. Olen senkin nähnyt ja kokenut. Mutta minä en ole tässäkään asiassa mikään tuomari. Tuomari tuomitsemaan. Mutta tuo arkuus ja pelokkuus on voitettavissa, kun siihen vain löytyy ’kannatusta’. Ja nyt sitä on löytymässä. Minulle ja kaltaisilleni. Toki minä en koskaan ole ollut pelokas tällaisten maallisten vääryyksien esiintuomisessa. Minun pelkoni liittyvät sisimpääni.

>Ehkä joku sielu, joka on ryssinyt poikkeuksellisen pahasti jossain elämässään saattaakin 'kasvaa' poikkeuksellisen nopeasti jo muutamasssa elämässään. Joskus musta onkin tuntunut, että olen tässä elämässäni elänyt ja kokenut 5 elämän edestä!<

Tuo ryssinnyt sana on aika jänskä, siis sanana. Näin epäolennaisena huomiona vaan. Mutta tuo jatko lauseesi on aika mielenkiintoinen. Nyt, kun tässä näitä elämänarvoja ja elämän mielekkyyttä yleensä, asettelee johonkin asteikkoon, niin. Kyllä sitä näin henkilökohtaisella tasolla on aina tässä elämässä ’pitänyt’ mennä sen vaikeimman kautta. Mikään ei ole ’tullut’ helpolla. Aina on pitänyt taistella. Onneksi sisua on riittänyt. Olen senkin nähnyt, että näin ei ole, valitettavasti kaikkien osalla käynyt. Toki en näin jälkeen käteen niitäkään koettelemuksia, niitä henkilökohtaisia juttuja, pahalla muistele. Ymmärrys vain on lisääntynyt. Niitä lähimmäisiään tai ihmisiä kohtaan yleensä. Eli kyllä minun ’koettelemukseni’ ovat pisara valtameressä Sinun ’ koettelemuksiisi’ nähden. Mutta hienointa minusta on, että Sinä kuiteskin ymmärrät nämä ’jutut’, siis omat pahat olosi ymv. ihan ’selväjärkisesti’ (ymmärrettävää, siis puoleltani?).

>Jos pitää valita haluanko olla vahva, mutta vähän tyhmä ja karski, vai haluanko olla vähän heikompi, mutta herkkä ja älykäs, niin valitsisin luultavasti jälkimmäisen.<

Niin minäkin valitsisin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Ihan vain siitä syystä, että siinä on tietynlaista voimaa. Ei vain voimaa itselleen vaan voimaa myös jakaa sitä toisille. Ja voimaa/älyä ymmärtää toista. Huolimatta siitä, että se herkkyys luo ’vaaran’ myös sille haavoittuvuudelle. Ja siinä sitten taas tarvitaan sitä tietyn luokan karskiutta (aika älykäs selvitys).

>Sähän saatat itsekin vähän 'käännyttää' työkavereitas tällaisiin juttuihin? Mä itseasissa uskon, että näin on käymässä vähän joka puolella tätä yhteiskuntaamme? Kivi on laitettu vierimään ja kohta kaikki puhuu näistä karmoistaan ja ed. elämistään! Jos jostain asiasta ei voi vitsailla, niin silloin siinä täytyy olla jotain vikaa ja mätää!<

En halua käännyttää ketään mihinkään! Mutta olemalla itse avoin se avoimuus löytyy myös sieltä vastapuolelta. Tosin siinä vitsailussakin on aina vain huomioitava se ’vastapeluri’. Jotkut ei vaan tajua siinä vitsailussakaan sen vitsailun tarkoitusperää!

>Jos helvetti on olemassa, niin siellähän olemme sitten kaikki, ihan joka iikka ja jannu täältä! Taivas jääkin sitten jo täysin tyhjilleen... Käsittääkseni pelotkin voi voittaa vain kohtaamalla ne silmästä silmään! …kun taas ihminen jolla on ollut paljon pelkoja, ja joka selvinnyt niistä, taas vakuuttaa jo minutkin paremmin! Pelkojakin siis aina tarvitaan.<

Niinpä, olen tämän siellä toisessa ketjussa näin lausunutkin. Jollain eri nimimerkillä tosin. Siis, että kyllä se taivas on aika tyhjä, jos sinne vain tiettyjen kriteerien perusteella valitaan. Mutta luin yhden mielenkiintoisen artikkelin pariskunnasta, jotka nuorina ihmisinä ovat kuoleman edessä. Molemmilla on parantumaton sairaus. Siltikin he ovat ’valmiita’ kuolemaan. Kaikki järjestelyt on jo tehty, kuten lapsille sijaiskoti, hautajaisjärjestelyt ymv. Ja tämä mies vaimonsa rinnalla tyynenä lausuu: ”Jumala on kaikkialla, läsnä, emme pelkää”. Tämä, jos mikä on sitä pelon voittamista. Kaikkihan me kuolemaa pelkäämme, kaiketi. Mutta tämä lausuma jumalan läsnäolosta aina ja kaikkialla on minullekin täyttä totuutta. Minun Jumalani on aina läsnä. Olinpa kuinka paskamainen tahansa. Minun Jumalani, sen harhaoppisen Jumala, on ainutlaatuinen!

>Laitettais lapset ja nuoret vaikka avantoon uimaan, tai muuten 'luonnonarmoille'! Mun mielestäni se vois olla sellasta 'lempeää kuritusta', joka karaisis samalla pennutkin! Annetaankin luonnon 'kurittaa' lapsemme ja nuoremme! ;-) Musta hyvin viisas ajatus!<

Tämmöinen ohjelma (ehkä joku formaatti jostakin) tulikin telkusta vastikään. Sattumalta sen katsoin. Minäkin joka todella vähän sitä tuijotan. Ja hyvinhän se pelas.

>Onhan toki varmasti paljon viisaita akateemikkojakin, mutta jos sinne opistoonkin menee vain siksi, että vain sieltä voi löytää sen suuren elämänviisauden, niin voi joutua vähän pettymään. Kyllä se elämänviisaus voi löytyä ihan 'sivistymättömästäkin' ihmisestä! ;-) Mutta en mä tiedä haluuko ne tulla oikeesti siellä opistoissaankin viisaiksikaan? Ehkä ne haluu vaan fyrkkaa, aseman ja helpon elämän itselleen?<

Tosi on. Mutta kyllä ne nuoret, hienon arvonimen (manager, director, trainee ymv.) omaavat vaan haluavat sitä rahaa ja asemaa. Opin tänään jonkun uuden sanan, jonkun jonka lyhenne oli jotain (ehkä dinni), mutta joka tarkoitti: ”Double income, no kids”.

>Taidan pysyä vaan 'hulluna', kun silloin voin edes jotenkin pysyä nöyränä. Mua suoraan sanottuna on viime aikoina taas vähän vit**tanut koko ihmiskunta. Kiroon kaikkia ihmisiä tuolla kadullakin!<

Älä suotta pysy nöyränä. Tai älä anna koko ihmiskunnan v……uttaa! Äläkä ketään kiroo! (Toki joskus saa, koska näin me oikeesti kaikki mielessämme joskus ajattelemme ja kaiken kiroamme)!

>Joskus vain haluais 'turruttaa' ittensä ja mähän en tartte siihen muuta kuin lääkityksen lopettamista.<

Niin meistä useimmat haluaisi, siis turruttaa itsensä pois tästä ’todellisuudesta’. Mutta mikä on sitten se ’järkevin’ keino. Sitä pitänee itsekin miettiä!

But now it’s too late for me to think this kind of problems!!

Rosatar kirjoitti:

>Uimataidottomuus kun on, ainakin minun mielestäni, vähän häpeällinenkin juttu, vaikka eihän senkään nyt niin pitäs olla? Yllättävän paljon kuitenkin täältä Suomestakin löytyy uimataidottomia!<

En tiedä, kuinka suuri häpeä! Mutta toki se on tosiasia, etteivät nykynuoret aineskaan sitä sen ’uimataitomittarin’ perusteella osaa uida. Onkonhan se jotain 200 metriä yhtäsoittoa? Tällä mittarilla minäkin olen uimataidoton. Kaiketi se uiminenkin on aika teknistä lajia. Oma tekniikka on vaan syntynyt ’omien’ oppien mukaan. Kovat on kuitsekin mittarit. Voihan sitä välillä kelluakin.

>…Ovathan he usein taiteellisiakin ja sehän vaatii älykkyyden ja herkkyyden yhteistyötä, mutta sellaiseen liittyy usein myös arkuutta ja pelokkuutakin. Maailmahan on oikeasti aika paha paikka, vaikka me täällä Suomessa saammekin elää aika rauhallista elämää.<

Kyllähän tämä Suomi on meille jokaiselle kuiteskin aika, jos eipä aika erinomainen, maa asua ja olla. Siksi joskus sitä kyselinkin, että jos siihen uudelleen syntymiseen on uskominen, niin onko se sitten joku aivan ’sadistinen’ valtio, jossa se kasvun paikka on siinä ’uudessa elämässään’ koettava. Mutta minusta tuo herkkyys/älyn yhdistelmä on se paras yhdistelmä. Tällaisen yhdistelmän kautta voidaan oikeesti saavuttaa jotain. Useimmilla naisilla tämä yhdistelmä on aika luonteista, ainaskin tämän päivän maailmassa. Toki löytyy sieltä naistenkin keskuudesta niitä pelkkiä älykköjä. Ja naiset ne vasta tässä suhteessa ovatkin älykköjä. Jos mittareiksi asetetaan se oman edun tavoittelu. Olen senkin nähnyt ja kokenut. Mutta minä en ole tässäkään asiassa mikään tuomari. Tuomari tuomitsemaan. Mutta tuo arkuus ja pelokkuus on voitettavissa, kun siihen vain löytyy ’kannatusta’. Ja nyt sitä on löytymässä. Minulle ja kaltaisilleni. Toki minä en koskaan ole ollut pelokas tällaisten maallisten vääryyksien esiintuomisessa. Minun pelkoni liittyvät sisimpääni.

>Ehkä joku sielu, joka on ryssinyt poikkeuksellisen pahasti jossain elämässään saattaakin 'kasvaa' poikkeuksellisen nopeasti jo muutamasssa elämässään. Joskus musta onkin tuntunut, että olen tässä elämässäni elänyt ja kokenut 5 elämän edestä!<

Tuo ryssinnyt sana on aika jänskä, siis sanana. Näin epäolennaisena huomiona vaan. Mutta tuo jatko lauseesi on aika mielenkiintoinen. Nyt, kun tässä näitä elämänarvoja ja elämän mielekkyyttä yleensä, asettelee johonkin asteikkoon, niin. Kyllä sitä näin henkilökohtaisella tasolla on aina tässä elämässä ’pitänyt’ mennä sen vaikeimman kautta. Mikään ei ole ’tullut’ helpolla. Aina on pitänyt taistella. Onneksi sisua on riittänyt. Olen senkin nähnyt, että näin ei ole, valitettavasti kaikkien osalla käynyt. Toki en näin jälkeen käteen niitäkään koettelemuksia, niitä henkilökohtaisia juttuja, pahalla muistele. Ymmärrys vain on lisääntynyt. Niitä lähimmäisiään tai ihmisiä kohtaan yleensä. Eli kyllä minun ’koettelemukseni’ ovat pisara valtameressä Sinun ’ koettelemuksiisi’ nähden. Mutta hienointa minusta on, että Sinä kuiteskin ymmärrät nämä ’jutut’, siis omat pahat olosi ymv. ihan ’selväjärkisesti’ (ymmärrettävää, siis puoleltani?).

>Jos pitää valita haluanko olla vahva, mutta vähän tyhmä ja karski, vai haluanko olla vähän heikompi, mutta herkkä ja älykäs, niin valitsisin luultavasti jälkimmäisen.<

Niin minäkin valitsisin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Ihan vain siitä syystä, että siinä on tietynlaista voimaa. Ei vain voimaa itselleen vaan voimaa myös jakaa sitä toisille. Ja voimaa/älyä ymmärtää toista. Huolimatta siitä, että se herkkyys luo ’vaaran’ myös sille haavoittuvuudelle. Ja siinä sitten taas tarvitaan sitä tietyn luokan karskiutta (aika älykäs selvitys).

>Sähän saatat itsekin vähän 'käännyttää' työkavereitas tällaisiin juttuihin? Mä itseasissa uskon, että näin on käymässä vähän joka puolella tätä yhteiskuntaamme? Kivi on laitettu vierimään ja kohta kaikki puhuu näistä karmoistaan ja ed. elämistään! Jos jostain asiasta ei voi vitsailla, niin silloin siinä täytyy olla jotain vikaa ja mätää!<

En halua käännyttää ketään mihinkään! Mutta olemalla itse avoin se avoimuus löytyy myös sieltä vastapuolelta. Tosin siinä vitsailussakin on aina vain huomioitava se ’vastapeluri’. Jotkut ei vaan tajua siinä vitsailussakaan sen vitsailun tarkoitusperää!

>Jos helvetti on olemassa, niin siellähän olemme sitten kaikki, ihan joka iikka ja jannu täältä! Taivas jääkin sitten jo täysin tyhjilleen... Käsittääkseni pelotkin voi voittaa vain kohtaamalla ne silmästä silmään! …kun taas ihminen jolla on ollut paljon pelkoja, ja joka selvinnyt niistä, taas vakuuttaa jo minutkin paremmin! Pelkojakin siis aina tarvitaan.<

Niinpä, olen tämän siellä toisessa ketjussa näin lausunutkin. Jollain eri nimimerkillä tosin. Siis, että kyllä se taivas on aika tyhjä, jos sinne vain tiettyjen kriteerien perusteella valitaan. Mutta luin yhden mielenkiintoisen artikkelin pariskunnasta, jotka nuorina ihmisinä ovat kuoleman edessä. Molemmilla on parantumaton sairaus. Siltikin he ovat ’valmiita’ kuolemaan. Kaikki järjestelyt on jo tehty, kuten lapsille sijaiskoti, hautajaisjärjestelyt ymv. Ja tämä mies vaimonsa rinnalla tyynenä lausuu: ”Jumala on kaikkialla, läsnä, emme pelkää”. Tämä, jos mikä on sitä pelon voittamista. Kaikkihan me kuolemaa pelkäämme, kaiketi. Mutta tämä lausuma jumalan läsnäolosta aina ja kaikkialla on minullekin täyttä totuutta. Minun Jumalani on aina läsnä. Olinpa kuinka paskamainen tahansa. Minun Jumalani, sen harhaoppisen Jumala, on ainutlaatuinen!

>Laitettais lapset ja nuoret vaikka avantoon uimaan, tai muuten 'luonnonarmoille'! Mun mielestäni se vois olla sellasta 'lempeää kuritusta', joka karaisis samalla pennutkin! Annetaankin luonnon 'kurittaa' lapsemme ja nuoremme! ;-) Musta hyvin viisas ajatus!<

Tämmöinen ohjelma (ehkä joku formaatti jostakin) tulikin telkusta vastikään. Sattumalta sen katsoin. Minäkin joka todella vähän sitä tuijotan. Ja hyvinhän se pelas.

>Onhan toki varmasti paljon viisaita akateemikkojakin, mutta jos sinne opistoonkin menee vain siksi, että vain sieltä voi löytää sen suuren elämänviisauden, niin voi joutua vähän pettymään. Kyllä se elämänviisaus voi löytyä ihan 'sivistymättömästäkin' ihmisestä! ;-) Mutta en mä tiedä haluuko ne tulla oikeesti siellä opistoissaankin viisaiksikaan? Ehkä ne haluu vaan fyrkkaa, aseman ja helpon elämän itselleen?<

Tosi on. Mutta kyllä ne nuoret, hienon arvonimen (manager, director, trainee ymv.) omaavat vaan haluavat sitä rahaa ja asemaa. Opin tänään jonkun uuden sanan, jonkun jonka lyhenne oli jotain (ehkä dinni), mutta joka tarkoitti: ”Double income, no kids”.

>Taidan pysyä vaan 'hulluna', kun silloin voin edes jotenkin pysyä nöyränä. Mua suoraan sanottuna on viime aikoina taas vähän vit**tanut koko ihmiskunta. Kiroon kaikkia ihmisiä tuolla kadullakin!<

Älä suotta pysy nöyränä. Tai älä anna koko ihmiskunnan v……uttaa! Äläkä ketään kiroo! (Toki joskus saa, koska näin me oikeesti kaikki mielessämme joskus ajattelemme ja kaiken kiroamme)!

>Joskus vain haluais 'turruttaa' ittensä ja mähän en tartte siihen muuta kuin lääkityksen lopettamista.<

Niin meistä useimmat haluaisi, siis turruttaa itsensä pois tästä ’todellisuudesta’. Mutta mikä on sitten se ’järkevin’ keino. Sitä pitänee itsekin miettiä!

But now it’s too late for me to think this kind of problems!!

Lue lisää

>>Kyllähän tämä Suomi on meille jokaiselle kuiteskin aika, jos eipä aika erinomainen, maa asua ja olla. Siksi joskus sitä kyselinkin, että jos siihen uudelleen syntymiseen on uskominen, niin onko se sitten joku aivan ’sadistinen’ valtio, jossa se kasvun paikka on siinä ’uudessa elämässään’ koettava.> Siis, että kyllä se taivas on aika tyhjä, jos sinne vain tiettyjen kriteerien perusteella valitaan. Mutta luin yhden mielenkiintoisen artikkelin pariskunnasta, jotka nuorina ihmisinä ovat kuoleman edessä. Molemmilla on parantumaton sairaus. Siltikin he ovat ’valmiita’ kuolemaan. Kaikki järjestelyt on jo tehty, kuten lapsille sijaiskoti, hautajaisjärjestelyt ymv. Ja tämä mies vaimonsa rinnalla tyynenä lausuu: ”Jumala on kaikkialla, läsnä, emme pelkää”. Tämä, jos mikä on sitä pelon voittamista.>Tämmöinen ohjelma (ehkä joku formaatti jostakin) tulikin telkusta vastikään. Sattumalta sen katsoin. Minäkin joka todella vähän sitä tuijotan. Ja hyvinhän se pelas. >Tosi on. Mutta kyllä ne nuoret, hienon arvonimen (manager, director, trainee ymv.) omaavat vaan haluavat sitä rahaa ja asemaa. Opin tänään jonkun uuden sanan, jonkun jonka lyhenne oli jotain (ehkä dinni), mutta joka tarkoitti: ”Double income, no kids”.

Mr. manynames kirjoitti:

>>Kyllähän tämä Suomi on meille jokaiselle kuiteskin aika, jos eipä aika erinomainen, maa asua ja olla. Siksi joskus sitä kyselinkin, että jos siihen uudelleen syntymiseen on uskominen, niin onko se sitten joku aivan ’sadistinen’ valtio, jossa se kasvun paikka on siinä ’uudessa elämässään’ koettava.> Siis, että kyllä se taivas on aika tyhjä, jos sinne vain tiettyjen kriteerien perusteella valitaan. Mutta luin yhden mielenkiintoisen artikkelin pariskunnasta, jotka nuorina ihmisinä ovat kuoleman edessä. Molemmilla on parantumaton sairaus. Siltikin he ovat ’valmiita’ kuolemaan. Kaikki järjestelyt on jo tehty, kuten lapsille sijaiskoti, hautajaisjärjestelyt ymv. Ja tämä mies vaimonsa rinnalla tyynenä lausuu: ”Jumala on kaikkialla, läsnä, emme pelkää”. Tämä, jos mikä on sitä pelon voittamista.>Tämmöinen ohjelma (ehkä joku formaatti jostakin) tulikin telkusta vastikään. Sattumalta sen katsoin. Minäkin joka todella vähän sitä tuijotan. Ja hyvinhän se pelas. >Tosi on. Mutta kyllä ne nuoret, hienon arvonimen (manager, director, trainee ymv.) omaavat vaan haluavat sitä rahaa ja asemaa. Opin tänään jonkun uuden sanan, jonkun jonka lyhenne oli jotain (ehkä dinni), mutta joka tarkoitti: ”Double income, no kids”.

Lue lisää

Voi vitsi, että mieli, kieli ja koko pääkoppa on vain tyhjää täysi! Päivät vain soljuvat sitä tuttua juttua, ilman että niistä jäisi mitään mieleenpainuvaa. On vähän robottimainen olo, jota oikeesti ei vain saisi olla. En toki kaipaa mitään extreme ­juttujakaan, mutta jotain kuitsekin. En vain oikein tiedä mitä. Kenties olen vain turhautunut kaikkeen ja kaikkiin. Mutta kait tämäkin on ja varmasti onkin vain ohimenevää. Jos tämä ja tämä olotila onkin vain jonkinasteista nollausta. Että sen jälkeen on taas entistä ehompi ’uusiin taistoihin’.

Toki voihan se syy olla osittain myös jonkin asteista rauhoittumisen tilaakin. Tai toisaalta vain tilaa, jossa ei jaksa kuunnella kenenkään tyhjänpäiväisiä juttuja. Siksi Sinulle kenties onkin niin hyvä puhua, kun tiedän että ymmärrät tätäkin. Tätä minun tyhjyyttäni. Ja enhän minä nyt sitten oikeesti niin tyhjä olekaan, kun nyt näin taas vauhtiin pääsen. Kenties olenkin vain niin täysi kaikkea. No tämä on nyt taas tätä naisen logiikkaa. Aika sekamelskaa naisen logiikaksi. Mutta antaa nyt ajatuksen vain virrata. Johonkin suuntaan.

>Meillähän on kuitenkin kaikki tämä uusi lääketiedekin ja moni vaivakin hoituu suitsait sukkelaan.
En mä diggaa oikein tota 'itsesaastutustakaa'. Pitää yrittää olla 'puhdas', niin mieleltään kuin ruumiiltaankin.

Ei kuiteskaan varmaan tämän tyhjän pään täyttäminen hoidu tällä lääketieteelläkään. Enkä minäkään sitä millään sellaisilla keinoilla halua ’parantaa’. Eiköhän se toipuminen löydy kuiteskin vain elämisen ilosta. Ne asiat on vain löydettävä. Mieltäisin tuon puhtauden mielen osalta vain rehellisyydeksi, niin itseään kuin muitakin kohtaan. Rehellisyys kyllä vaatii aikamoista avoimuutta. Ja se mielen puhtaus ohittaa kyllä sen ruumiin puhtauden. Kyllä me ne osaamme itseämme saastuttaa muutoinkin kuin lääkkeillä, huumeilla tmv. jutuilla. Kuten mainitsitkin:

>…kun kaikki saastuu ja ilmasto lämpenee, kunnes tämä kaikki on pelkkä kaunis muisto vain.<

Toki tuossa ilmaston saastumisen rinnalla on huomioitava myös muita tärkeitä seikkoja, jos niitä nyt viitsii edes tärkeiksi luokitella. No kuiteskin jälkipolvea ajatellen. Siis, ympäristövastuun lisäksi on huomioitava myös se sosiaalinen ja taloudellinen vastuu. Jos näitä hienoja termejä haluaa peilata koko tätä hienoa maapalloamme, tai ainakin tällä planeetalla elävien elämää/heidän touhujaan vasten. Toki se elinympäristö ja sen säilyttäminen luo perustan kaikelle muullekin touhulle.

>Suomessa on tietenkin kyllä se 'painolasti', että olemme vähän sisäänpäinkääntyneitä ja varmaan juuri tästäkin syystä johtuen monet oireilevatkin sitten psyykkisesti. Mutta jotain 'haastettahan' täälläkin pitää vielä olla, ja mun mielestäni ne on just näitä masennuksia, skitsoiluja, maanisdepressiivisyyksiä, anoreksioita ,sun muita 'hulluuksia'<

Kait nämä henkisen puolen oireilut ovatkin syntyneet sen seurauksena, kun kaikki jutut ovat liian hyvin. Ja kaikkia juttuja myös seurataan ja valvotaan. Eli toimintamme on pitkälti ohjattua jo päättäjiemme laatimien ohjeiden/lakien mukaan. Toki jossain mielessä on myös kornia, että emme osaa tästä hyvinvoinnistamme nauttia tai kiittää. Toki nämä ’hulluudet’ voivat aiheutua syistä, joille ei oikeesti vain voi mitään. Ymmärtääkseni nämä sairaudet vain ponnahtavat esiin samoilla periaatteilla kuin joku syöpä tmv. En osaa sanoa, kun en ole näihin asioihin perehtynyt. Eli haastetta kullekin, tasapuolisesti koko maapalloa ajatellen.

>Eikä sekään ole mikään 'lopullinen tuomio' jos sattuu syntymään jonnekin Irakiin. Sieltäkin pääsee pois, vaikkapa pakolaisena tänne Suomeen!<

Mutta kaiketi minunkin on kuiteskin vielä sinne tai johonkin vastaavaan valtioon synnyttävä. Ja anti syntyä vaan. Enkä ’pakenisi’ sitäkään. Mikäli minulla tämä nykyinen luonteeni olisi edelleen tallella.

>Jos vaikka omia menneitä elämiäni mietin, niin onhan niissä tavallaan ollut aika 'sadistisiakin kohtaloita, tai pitäisikö sanoa 'masokistisia'?<

Sanoppa rehellisesti, muistatko todellakin edelliset elämisesi? Ja miksi Sinulle on se taito annettu, miksei vaikkapa minulle? Kaiketi meidän jokaisen olisi helpompaa elää tätäkin maallista soopaa, jos tietäisimme miksi.

>Jos tämä elämäni ei tästä enää yhtään kohene, niin haluan ainakin paremman seuraavan elämän ja olenkin valmis 'uhraamaan' tämän elämäni sitä varten! Mä itseasiassa uskon, että monet muutkin tekee täällä tätä ihan samaa! Erona muhun vaan varmaan se, että eivät sitä oikein osaa tiedostaa.<

Niinpä, tässä lausumassasi se taas tulee esiin. Eli miten se tiedostaminen sitten saadaan esiin, siis itse kullekin. Toki tiedän sen, että Sinulla on tähän aiheeseen liittyvä teoreettinen tietämys huikeaa luokkaa. Minulla ei sitä ole. Minulle minun elämiseni ’viisaus’ on syntynyt vain tämän elämisen kautta. Toki aina niin, että välillä pysähdyn. Kaiketi tämä tyhjyystilanikin on sitä pysähtymistä. Ja oikeesti toivon, että tämä tyhjyystilani kautta olisin pikkuisen kenties vain pikkuisen viisaampi.

>Jostain syystä mäkin olen 'keskustellut henkisesti' täällä netissäkin, lähinnä teidän naisten kanssa? Tai ehkä se syy on se, että olette luonnostanne todellakin hieman miehiä älykkäämpiä ja herkempiä, ja kykenette vähän miehiä paremmin 'keskustelemaan henkisestikin'?<

Minusta ainaskin on hienoa, että miehetkin osaavat keskustella henkisesti ja herkkyydellä. Oikeesti, sen suomennoksen kautta, minua vitsittää kuunnella sitä miesten faktoihin ja aina, aina vain niihin faktoihin perustuvia juttuja. Ja niistä jaksetaan vielä kinastella.

>Jos miehetkin vähän saavuttais näinkin naisia älykkyydessään ja herkkyydessään?<

Sorry, jos olen skeptinen tämän asian suhteen. Tai sitten ne miehet ovat aikamoisia kultakimpaleita. Miehen älykkyys yhdistettynä herkkyyteen on aika haastava yhdistelmä. Ja kokemukseni mukaan täysin mahdoton yhdistelmä. Miehelle nämä kumpikin asia on aivan omana lokeronaan jossain. Kaiketi tätä taustaa vasten juuri nyt ajattelenkin, että jos tämmöinen kultakimpale sieltä seuraavasta elämästä löytyisi, vaikkapa sinne Irakiin. Jos se sitten sieltä löytyisi. Sillä kyllä minulle ainaskin näillä omilla mittareilla mitattuna elämä olisi kuiteskin mielekkäämpää. Eli kenties se tyhjyyden tunnekin katoaisi, kun aina, aina siinä reaalitilanteessa oltaisi suunnilleen samalla viivalla.

>Pitäskö järjestää jotkut 'kuka on kärsinyt eniten kisat'? Heh! En mä rupee kilpailemaan kenenkään kanssa enää edes siitä ainoasta asiasta, missä voisin päästä ihan hyvin ainakin 'alkukarsinnoista' läpi?<

Ei todellakaan. Ei mitään kisoja tämän elämisen kokemuksista. Vaikka voisin minäkin jonkun alkukarsinnan läpäistä. Välieristä en todennäköisesti kuiteskaan.

>En mä oikeesti edes tunne, siis ihan oikeesti täällä pahemmin edes kärsineeni! Mitä siitäkään jos tuolla kadulla jotkut hulluksikin haukkuvat? Enkä mäkään mikään 'pyhimys' ole ja ihan omastakin kokemuksesta tiedän, että joku ihminen voi ärsyttää muita pelkällä olemuksellaan.<

No en minäkään, jos asioita kokonaisuutena mittailee. Loppupelissä tuossa huutelussa ei ole mitään merkitystä. Liittyipä se asiaan kuin asiaan. Kukaan ei todellakaan ole ’pyhimys’. Ei edes ne Jeesukseen ja ikuiseen anteeksiantoon uskovat. Minulle tuo Jeesus –käsite jää ainaskin tässä elämisessäni täysin käsittämättömäksi jutuksi. Edelleenkin minulla on oma Jumalani. Minun oma ainutlaatuinen Jumalani. Joku voi tosin luokitella tämänkin uskontoni ’vääräuskoisuudeksi. Eikä se minua haittaa. En usko taivaaseen ja vielä vähemmän helvettiin.

>Pahuus ei ole kadonnut maailmastamme yhtään mihinkään, se on muuttunut vain peitellymmäksi ja ovelammaksi. No, pahuudellakin on oma tärkeä paikkansa täällä.<

Niinpä, se pahuus on lähempänä kuin arvaammekaan. Tosin sen pahuuden vain, valitettavasti, on vain oltava täällä. Se pahuus on vain ’nähtävä’. Mutta harvat, mutta kuitenkin aina vain useammat sen ’näkevät’. En vain ymmärrä, miksi sen pitää olla näin.

>Onneksemme pahuus on kuitenkin poikkeuksellinen ääripää, joka ohitetaan aika nopeasti.<

Niinkö? En usko!

>En mä tiedä sitten kuinka 'selväjärkisinä' ihmiset näitä mun juttujani täällä pitää? Itse pidän kuitenkin 'juttujani' hyvinkin loogisina ja järkevinä, ainakin tällä hetkellä, kun en ole vielä parempiakaan juttuja 'maailman tarkoituksesta' löytänyt. Mun 'uskossani', kuten sen olen ymmärtänyt, ei ole ainakaan enää mitään suurempaa ristiriitaista!<

Minä ainaskin pidän! Minä, jota vielä ’selväjärkisenä’ pidetään. Jopa niin selväjärkisenä, että aina vain vastuullisimpia tehtäviä annetaan. Minunkaan omassa uskossani ei ole mitään ristiriitaisuuksia. Huolimatta siitä, että, että olen välillä aika kakka ihminen. Tosin se kakkamaisuus on katoamassa. Siitä kait se tyhjyyskin syntyy?

>Kummaa kyllä, että kukaan ei ole pystynyt tätä 'viisauttani' täällä vielä oikein kunnolla haastamaan?<

Eipä! Minä voisin haastaa. En tosin jos perustuu tämän alueen teoriaan. Mutta elämisen kautta voisin olla aika kova vastus. Minä olen tottunut näihin haasteisiin, ainaskin näihin aineellisten puolisiin haasteisiin. Eikä niissäkään mitään ’pahaa’ ole. Mutta kun ei niillä loppupelissä ole kuiteskaan mitään merkitystä! On se jo todettu. Enkä minä yksin.

Enkä nyt tällaista haastetta heittäisi ihan huvikseen. Tulisipa vain se teoria ja empiiria tutkisteltua.

>Oikeastaan joskus olen kyllä tunnistanut täällä jonkun toisenkin, kuten sinäkin, 'viisaan', mutta välillemme ei ole kuitenkaan syntynyt mitään skabaamista.<

Jänskä sana tuo skabaaminen. Kaiketi se viittaa johonkin ’väittelyyn’ tmv. tai sitten ei! En oikeesti ymmärrä sen sisältöä. Toki me olemme aika terapeuttisesti, ainaskin minä koen sen niin, vaikuttaneet toisiimme?

>Todellinen voimahan piileekin aina 'heikkoudessa'. Munkin on vaan pitänyt oppia pois tästä liiasta herkkyydestäni, että 'vaarakin' olis vähäisempi. Joidenkin silmissä saatan tosin näyttätyä jopa vähän karskinakin sällinä? Sellastakin on joskus joku meinannut musta.<

Niin, nimenomaan ’heikkoudessa’. Mutta se heikkous kasautuu lopulta aivan uskomattomaksi voimaksi. Älä koskaan, please, kadota herkkyyttäsi. Karskiutta on vielä liian paljon.

>Siinä vaan kuitenkin käy helposti, että sitä 'käännyttääkin muita vahingossa'! Jos sulla on joku ihan pirun hyvä juttu, niin väkisinkin muut alkaa 'kääntyä'! Ei tartte välttämättä edes pahemmin yrittää sitä, se tulee jo lähes automaattisesti!<

Niinpä! Tai sitten niin siinä käy vain niin, että sen oman itsensä/avoimuutensa kautta auttaa myös toisia avautumaan.

>Näinhän se on välillä täällä vaan nähtävä! Vähän sääli jos elämän sanelee joku 'double income, no kids" juttu. Onko nykyihmiset sitten lapsellisempia kuin ennen? Mun mielestäni ovat!>

Kyllä minunkin mielestäni. Se raha. Mutta antaa vain näittenkin nuorten mennä polkujaan! Polkuja, joilla opitaan elämään. Jos ei sitten tässä, niin sitten jossain muussa.

Hello! Aika yllättävää, että tästä tyhjä päästä kirposi kuitsekin jotain. Ehkä se tyhjyys syntyykin vain tästä todellisuudesta ja sen mielettömyydestä?!

Rostar kirjoitti:

Voi vitsi, että mieli, kieli ja koko pääkoppa on vain tyhjää täysi! Päivät vain soljuvat sitä tuttua juttua, ilman että niistä jäisi mitään mieleenpainuvaa. On vähän robottimainen olo, jota oikeesti ei vain saisi olla. En toki kaipaa mitään extreme ­juttujakaan, mutta jotain kuitsekin. En vain oikein tiedä mitä. Kenties olen vain turhautunut kaikkeen ja kaikkiin. Mutta kait tämäkin on ja varmasti onkin vain ohimenevää. Jos tämä ja tämä olotila onkin vain jonkinasteista nollausta. Että sen jälkeen on taas entistä ehompi ’uusiin taistoihin’.

Toki voihan se syy olla osittain myös jonkin asteista rauhoittumisen tilaakin. Tai toisaalta vain tilaa, jossa ei jaksa kuunnella kenenkään tyhjänpäiväisiä juttuja. Siksi Sinulle kenties onkin niin hyvä puhua, kun tiedän että ymmärrät tätäkin. Tätä minun tyhjyyttäni. Ja enhän minä nyt sitten oikeesti niin tyhjä olekaan, kun nyt näin taas vauhtiin pääsen. Kenties olenkin vain niin täysi kaikkea. No tämä on nyt taas tätä naisen logiikkaa. Aika sekamelskaa naisen logiikaksi. Mutta antaa nyt ajatuksen vain virrata. Johonkin suuntaan.

>Meillähän on kuitenkin kaikki tämä uusi lääketiedekin ja moni vaivakin hoituu suitsait sukkelaan.
En mä diggaa oikein tota 'itsesaastutustakaa'. Pitää yrittää olla 'puhdas', niin mieleltään kuin ruumiiltaankin.

Ei kuiteskaan varmaan tämän tyhjän pään täyttäminen hoidu tällä lääketieteelläkään. Enkä minäkään sitä millään sellaisilla keinoilla halua ’parantaa’. Eiköhän se toipuminen löydy kuiteskin vain elämisen ilosta. Ne asiat on vain löydettävä. Mieltäisin tuon puhtauden mielen osalta vain rehellisyydeksi, niin itseään kuin muitakin kohtaan. Rehellisyys kyllä vaatii aikamoista avoimuutta. Ja se mielen puhtaus ohittaa kyllä sen ruumiin puhtauden. Kyllä me ne osaamme itseämme saastuttaa muutoinkin kuin lääkkeillä, huumeilla tmv. jutuilla. Kuten mainitsitkin:

>…kun kaikki saastuu ja ilmasto lämpenee, kunnes tämä kaikki on pelkkä kaunis muisto vain.<

Toki tuossa ilmaston saastumisen rinnalla on huomioitava myös muita tärkeitä seikkoja, jos niitä nyt viitsii edes tärkeiksi luokitella. No kuiteskin jälkipolvea ajatellen. Siis, ympäristövastuun lisäksi on huomioitava myös se sosiaalinen ja taloudellinen vastuu. Jos näitä hienoja termejä haluaa peilata koko tätä hienoa maapalloamme, tai ainakin tällä planeetalla elävien elämää/heidän touhujaan vasten. Toki se elinympäristö ja sen säilyttäminen luo perustan kaikelle muullekin touhulle.

>Suomessa on tietenkin kyllä se 'painolasti', että olemme vähän sisäänpäinkääntyneitä ja varmaan juuri tästäkin syystä johtuen monet oireilevatkin sitten psyykkisesti. Mutta jotain 'haastettahan' täälläkin pitää vielä olla, ja mun mielestäni ne on just näitä masennuksia, skitsoiluja, maanisdepressiivisyyksiä, anoreksioita ,sun muita 'hulluuksia'<

Kait nämä henkisen puolen oireilut ovatkin syntyneet sen seurauksena, kun kaikki jutut ovat liian hyvin. Ja kaikkia juttuja myös seurataan ja valvotaan. Eli toimintamme on pitkälti ohjattua jo päättäjiemme laatimien ohjeiden/lakien mukaan. Toki jossain mielessä on myös kornia, että emme osaa tästä hyvinvoinnistamme nauttia tai kiittää. Toki nämä ’hulluudet’ voivat aiheutua syistä, joille ei oikeesti vain voi mitään. Ymmärtääkseni nämä sairaudet vain ponnahtavat esiin samoilla periaatteilla kuin joku syöpä tmv. En osaa sanoa, kun en ole näihin asioihin perehtynyt. Eli haastetta kullekin, tasapuolisesti koko maapalloa ajatellen.

>Eikä sekään ole mikään 'lopullinen tuomio' jos sattuu syntymään jonnekin Irakiin. Sieltäkin pääsee pois, vaikkapa pakolaisena tänne Suomeen!<

Mutta kaiketi minunkin on kuiteskin vielä sinne tai johonkin vastaavaan valtioon synnyttävä. Ja anti syntyä vaan. Enkä ’pakenisi’ sitäkään. Mikäli minulla tämä nykyinen luonteeni olisi edelleen tallella.

>Jos vaikka omia menneitä elämiäni mietin, niin onhan niissä tavallaan ollut aika 'sadistisiakin kohtaloita, tai pitäisikö sanoa 'masokistisia'?<

Sanoppa rehellisesti, muistatko todellakin edelliset elämisesi? Ja miksi Sinulle on se taito annettu, miksei vaikkapa minulle? Kaiketi meidän jokaisen olisi helpompaa elää tätäkin maallista soopaa, jos tietäisimme miksi.

>Jos tämä elämäni ei tästä enää yhtään kohene, niin haluan ainakin paremman seuraavan elämän ja olenkin valmis 'uhraamaan' tämän elämäni sitä varten! Mä itseasiassa uskon, että monet muutkin tekee täällä tätä ihan samaa! Erona muhun vaan varmaan se, että eivät sitä oikein osaa tiedostaa.<

Niinpä, tässä lausumassasi se taas tulee esiin. Eli miten se tiedostaminen sitten saadaan esiin, siis itse kullekin. Toki tiedän sen, että Sinulla on tähän aiheeseen liittyvä teoreettinen tietämys huikeaa luokkaa. Minulla ei sitä ole. Minulle minun elämiseni ’viisaus’ on syntynyt vain tämän elämisen kautta. Toki aina niin, että välillä pysähdyn. Kaiketi tämä tyhjyystilanikin on sitä pysähtymistä. Ja oikeesti toivon, että tämä tyhjyystilani kautta olisin pikkuisen kenties vain pikkuisen viisaampi.

>Jostain syystä mäkin olen 'keskustellut henkisesti' täällä netissäkin, lähinnä teidän naisten kanssa? Tai ehkä se syy on se, että olette luonnostanne todellakin hieman miehiä älykkäämpiä ja herkempiä, ja kykenette vähän miehiä paremmin 'keskustelemaan henkisestikin'?<

Minusta ainaskin on hienoa, että miehetkin osaavat keskustella henkisesti ja herkkyydellä. Oikeesti, sen suomennoksen kautta, minua vitsittää kuunnella sitä miesten faktoihin ja aina, aina vain niihin faktoihin perustuvia juttuja. Ja niistä jaksetaan vielä kinastella.

>Jos miehetkin vähän saavuttais näinkin naisia älykkyydessään ja herkkyydessään?<

Sorry, jos olen skeptinen tämän asian suhteen. Tai sitten ne miehet ovat aikamoisia kultakimpaleita. Miehen älykkyys yhdistettynä herkkyyteen on aika haastava yhdistelmä. Ja kokemukseni mukaan täysin mahdoton yhdistelmä. Miehelle nämä kumpikin asia on aivan omana lokeronaan jossain. Kaiketi tätä taustaa vasten juuri nyt ajattelenkin, että jos tämmöinen kultakimpale sieltä seuraavasta elämästä löytyisi, vaikkapa sinne Irakiin. Jos se sitten sieltä löytyisi. Sillä kyllä minulle ainaskin näillä omilla mittareilla mitattuna elämä olisi kuiteskin mielekkäämpää. Eli kenties se tyhjyyden tunnekin katoaisi, kun aina, aina siinä reaalitilanteessa oltaisi suunnilleen samalla viivalla.

>Pitäskö järjestää jotkut 'kuka on kärsinyt eniten kisat'? Heh! En mä rupee kilpailemaan kenenkään kanssa enää edes siitä ainoasta asiasta, missä voisin päästä ihan hyvin ainakin 'alkukarsinnoista' läpi?<

Ei todellakaan. Ei mitään kisoja tämän elämisen kokemuksista. Vaikka voisin minäkin jonkun alkukarsinnan läpäistä. Välieristä en todennäköisesti kuiteskaan.

>En mä oikeesti edes tunne, siis ihan oikeesti täällä pahemmin edes kärsineeni! Mitä siitäkään jos tuolla kadulla jotkut hulluksikin haukkuvat? Enkä mäkään mikään 'pyhimys' ole ja ihan omastakin kokemuksesta tiedän, että joku ihminen voi ärsyttää muita pelkällä olemuksellaan.<

No en minäkään, jos asioita kokonaisuutena mittailee. Loppupelissä tuossa huutelussa ei ole mitään merkitystä. Liittyipä se asiaan kuin asiaan. Kukaan ei todellakaan ole ’pyhimys’. Ei edes ne Jeesukseen ja ikuiseen anteeksiantoon uskovat. Minulle tuo Jeesus –käsite jää ainaskin tässä elämisessäni täysin käsittämättömäksi jutuksi. Edelleenkin minulla on oma Jumalani. Minun oma ainutlaatuinen Jumalani. Joku voi tosin luokitella tämänkin uskontoni ’vääräuskoisuudeksi. Eikä se minua haittaa. En usko taivaaseen ja vielä vähemmän helvettiin.

>Pahuus ei ole kadonnut maailmastamme yhtään mihinkään, se on muuttunut vain peitellymmäksi ja ovelammaksi. No, pahuudellakin on oma tärkeä paikkansa täällä.<

Niinpä, se pahuus on lähempänä kuin arvaammekaan. Tosin sen pahuuden vain, valitettavasti, on vain oltava täällä. Se pahuus on vain ’nähtävä’. Mutta harvat, mutta kuitenkin aina vain useammat sen ’näkevät’. En vain ymmärrä, miksi sen pitää olla näin.

>Onneksemme pahuus on kuitenkin poikkeuksellinen ääripää, joka ohitetaan aika nopeasti.<

Niinkö? En usko!

>En mä tiedä sitten kuinka 'selväjärkisinä' ihmiset näitä mun juttujani täällä pitää? Itse pidän kuitenkin 'juttujani' hyvinkin loogisina ja järkevinä, ainakin tällä hetkellä, kun en ole vielä parempiakaan juttuja 'maailman tarkoituksesta' löytänyt. Mun 'uskossani', kuten sen olen ymmärtänyt, ei ole ainakaan enää mitään suurempaa ristiriitaista!<

Minä ainaskin pidän! Minä, jota vielä ’selväjärkisenä’ pidetään. Jopa niin selväjärkisenä, että aina vain vastuullisimpia tehtäviä annetaan. Minunkaan omassa uskossani ei ole mitään ristiriitaisuuksia. Huolimatta siitä, että, että olen välillä aika kakka ihminen. Tosin se kakkamaisuus on katoamassa. Siitä kait se tyhjyyskin syntyy?

>Kummaa kyllä, että kukaan ei ole pystynyt tätä 'viisauttani' täällä vielä oikein kunnolla haastamaan?<

Eipä! Minä voisin haastaa. En tosin jos perustuu tämän alueen teoriaan. Mutta elämisen kautta voisin olla aika kova vastus. Minä olen tottunut näihin haasteisiin, ainaskin näihin aineellisten puolisiin haasteisiin. Eikä niissäkään mitään ’pahaa’ ole. Mutta kun ei niillä loppupelissä ole kuiteskaan mitään merkitystä! On se jo todettu. Enkä minä yksin.

Enkä nyt tällaista haastetta heittäisi ihan huvikseen. Tulisipa vain se teoria ja empiiria tutkisteltua.

>Oikeastaan joskus olen kyllä tunnistanut täällä jonkun toisenkin, kuten sinäkin, 'viisaan', mutta välillemme ei ole kuitenkaan syntynyt mitään skabaamista.<

Jänskä sana tuo skabaaminen. Kaiketi se viittaa johonkin ’väittelyyn’ tmv. tai sitten ei! En oikeesti ymmärrä sen sisältöä. Toki me olemme aika terapeuttisesti, ainaskin minä koen sen niin, vaikuttaneet toisiimme?

>Todellinen voimahan piileekin aina 'heikkoudessa'. Munkin on vaan pitänyt oppia pois tästä liiasta herkkyydestäni, että 'vaarakin' olis vähäisempi. Joidenkin silmissä saatan tosin näyttätyä jopa vähän karskinakin sällinä? Sellastakin on joskus joku meinannut musta.<

Niin, nimenomaan ’heikkoudessa’. Mutta se heikkous kasautuu lopulta aivan uskomattomaksi voimaksi. Älä koskaan, please, kadota herkkyyttäsi. Karskiutta on vielä liian paljon.

>Siinä vaan kuitenkin käy helposti, että sitä 'käännyttääkin muita vahingossa'! Jos sulla on joku ihan pirun hyvä juttu, niin väkisinkin muut alkaa 'kääntyä'! Ei tartte välttämättä edes pahemmin yrittää sitä, se tulee jo lähes automaattisesti!<

Niinpä! Tai sitten niin siinä käy vain niin, että sen oman itsensä/avoimuutensa kautta auttaa myös toisia avautumaan.

>Näinhän se on välillä täällä vaan nähtävä! Vähän sääli jos elämän sanelee joku 'double income, no kids" juttu. Onko nykyihmiset sitten lapsellisempia kuin ennen? Mun mielestäni ovat!>

Kyllä minunkin mielestäni. Se raha. Mutta antaa vain näittenkin nuorten mennä polkujaan! Polkuja, joilla opitaan elämään. Jos ei sitten tässä, niin sitten jossain muussa.

Hello! Aika yllättävää, että tästä tyhjä päästä kirposi kuitsekin jotain. Ehkä se tyhjyys syntyykin vain tästä todellisuudesta ja sen mielettömyydestä?!

Lue lisää

Tuo 'tyhjyyden tunteminen' taitaa olla aika yleistä nykyisin? Varmaan monen ihmisen masennuskin on siitä alunperin alkanut? Elämämme on tosiaankin jo ehkä liiankin helppoa, ja silloin kaikki saattaa tuntua rutiinilta ja kaikki päivät vain saman toistolta? Monet sitten elävätkin perjatai-iltaa varten päästäkseen irrottautumaan arjesta sen alholinkin avulla.

Mä taas pääsin aika nopeasti eroon tuosta tyhjyyden tunteesta aika nuorena. Sitä ennen se tosin oli viedä minutkin muutaman kerran jo lähes hautaankin asti. Menetin kaiken elämänhaluni aika tarkalleen 20-vuotiaana. Sitä ennen olin pitänyt elämääni hyvinkin mielekkäänä, ja sitten yhtäkkiä se sitä enää ollutkaan! Ei auttanut kun lähteä vaan uudelleen kasamaan sitä elämän mielekkyyttäkin, ja opettelemaan taas nauttimaan niistä samoista asioista, kuin mistä oli ennenkin nauttinut. Ihan helppoahan se ei ollut, mutta ei mikään mahdoton juttu ollenkaan! ;-)

Kyllä mä joskus vieläkin saatan tuntea 'tyhjyyttä', mutta aika nopeasti karkoitan senkin jo pois. 'Hullullahan' on muutenkin aika harvoin tylsää ja tyhjää! =)

Mutta kyllä mäkin olen sitä mieltä, että elämässä pitääkin koko ajan olla, ainakin vähän sitä haastettakin, muuten alkaa helposti vain tuntea sitä tyhjyyden tunnettakin. En tosin kaipaa enää mitään extreemiä yhtään elämääni lisää! Ihan pelkkä arkikin riittää mulle.

>>Ei kuiteskaan varmaan tämän tyhjän pään täyttäminen hoidu tällä lääketieteelläkään. Enkä minäkään sitä millään sellaisilla keinoilla halua ’parantaa’. Eiköhän se toipuminen löydy kuiteskin vain elämisen ilosta. Ne asiat on vain löydettävä.>No kuiteskin jälkipolvea ajatellen. Siis, ympäristövastuun lisäksi on huomioitava myös se sosiaalinen ja taloudellinen vastuu. Jos näitä hienoja termejä haluaa peilata koko tätä hienoa maapalloamme, tai ainakin tällä planeetalla elävien elämää/heidän touhujaan vasten. Toki se elinympäristö ja sen säilyttäminen luo perustan kaikelle muullekin touhulle. >Kait nämä henkisen puolen oireilut ovatkin syntyneet sen seurauksena, kun kaikki jutut ovat liian hyvin. Ja kaikkia juttuja myös seurataan ja valvotaan. Eli toimintamme on pitkälti ohjattua jo päättäjiemme laatimien ohjeiden/lakien mukaan. Toki jossain mielessä on myös kornia, että emme osaa tästä hyvinvoinnistamme nauttia tai kiittää. Toki nämä ’hulluudet’ voivat aiheutua syistä, joille ei oikeesti vain voi mitään. Ymmärtääkseni nämä sairaudet vain ponnahtavat esiin samoilla periaatteilla kuin joku syöpä tmv. En osaa sanoa, kun en ole näihin asioihin perehtynyt. Eli haastetta kullekin, tasapuolisesti koko maapalloa ajatellen. >Sanoppa rehellisesti, muistatko todellakin edelliset elämisesi? Ja miksi Sinulle on se taito annettu, miksei vaikkapa minulle? Kaiketi meidän jokaisen olisi helpompaa elää tätäkin maallista soopaa, jos tietäisimme miksi.>Niinpä, tässä lausumassasi se taas tulee esiin. Eli miten se tiedostaminen sitten saadaan esiin, siis itse kullekin. Toki tiedän sen, että Sinulla on tähän aiheeseen liittyvä teoreettinen tietämys huikeaa luokkaa. Minulla ei sitä ole. Minulle minun elämiseni ’viisaus’ on syntynyt vain tämän elämisen kautta. Toki aina niin, että välillä pysähdyn. Kaiketi tämä tyhjyystilanikin on sitä pysähtymistä. Ja oikeesti toivon, että tämä tyhjyystilani kautta olisin pikkuisen kenties vain pikkuisen viisaampi. >Minusta ainaskin on hienoa, että miehetkin osaavat keskustella henkisesti ja herkkyydellä. Oikeesti, sen suomennoksen kautta, minua vitsittää kuunnella sitä miesten faktoihin ja aina, aina vain niihin faktoihin perustuvia juttuja. Ja niistä jaksetaan vielä kinastella.>Sorry, jos olen skeptinen tämän asian suhteen. Tai sitten ne miehet ovat aikamoisia kultakimpaleita. Miehen älykkyys yhdistettynä herkkyyteen on aika haastava yhdistelmä. >Niinpä, se pahuus on lähempänä kuin arvaammekaan. Tosin sen pahuuden vain, valitettavasti, on vain oltava täällä. Se pahuus on vain ’nähtävä’. Mutta harvat, mutta kuitenkin aina vain useammat sen ’näkevät’. En vain ymmärrä, miksi sen pitää olla näin. >Eipä! Minä voisin haastaa. En tosin jos perustuu tämän alueen teoriaan. Mutta elämisen kautta voisin olla aika kova vastus. Minä olen tottunut näihin haasteisiin, ainaskin näihin aineellisten puolisiin haasteisiin. Eikä niissäkään mitään ’pahaa’ ole. Mutta kun ei niillä loppupelissä ole kuiteskaan mitään merkitystä! On se jo todettu. Enkä minä yksin. >Niin, nimenomaan ’heikkoudessa’. Mutta se heikkous kasautuu lopulta aivan uskomattomaksi voimaksi. Älä koskaan, please, kadota herkkyyttäsi. Karskiutta on vielä liian paljon. >Niinpä! Tai sitten niin siinä käy vain niin, että sen oman itsensä/avoimuutensa kautta auttaa myös toisia avautumaan.>Kyllä minunkin mielestäni. Se raha. Mutta antaa vain näittenkin nuorten mennä polkujaan! Polkuja, joilla opitaan elämään. Jos ei sitten tässä, niin sitten jossain muussa.

Mr. manynames kirjoitti:

Tuo 'tyhjyyden tunteminen' taitaa olla aika yleistä nykyisin? Varmaan monen ihmisen masennuskin on siitä alunperin alkanut? Elämämme on tosiaankin jo ehkä liiankin helppoa, ja silloin kaikki saattaa tuntua rutiinilta ja kaikki päivät vain saman toistolta? Monet sitten elävätkin perjatai-iltaa varten päästäkseen irrottautumaan arjesta sen alholinkin avulla.

Mä taas pääsin aika nopeasti eroon tuosta tyhjyyden tunteesta aika nuorena. Sitä ennen se tosin oli viedä minutkin muutaman kerran jo lähes hautaankin asti. Menetin kaiken elämänhaluni aika tarkalleen 20-vuotiaana. Sitä ennen olin pitänyt elämääni hyvinkin mielekkäänä, ja sitten yhtäkkiä se sitä enää ollutkaan! Ei auttanut kun lähteä vaan uudelleen kasamaan sitä elämän mielekkyyttäkin, ja opettelemaan taas nauttimaan niistä samoista asioista, kuin mistä oli ennenkin nauttinut. Ihan helppoahan se ei ollut, mutta ei mikään mahdoton juttu ollenkaan! ;-)

Kyllä mä joskus vieläkin saatan tuntea 'tyhjyyttä', mutta aika nopeasti karkoitan senkin jo pois. 'Hullullahan' on muutenkin aika harvoin tylsää ja tyhjää! =)

Mutta kyllä mäkin olen sitä mieltä, että elämässä pitääkin koko ajan olla, ainakin vähän sitä haastettakin, muuten alkaa helposti vain tuntea sitä tyhjyyden tunnettakin. En tosin kaipaa enää mitään extreemiä yhtään elämääni lisää! Ihan pelkkä arkikin riittää mulle.

>>Ei kuiteskaan varmaan tämän tyhjän pään täyttäminen hoidu tällä lääketieteelläkään. Enkä minäkään sitä millään sellaisilla keinoilla halua ’parantaa’. Eiköhän se toipuminen löydy kuiteskin vain elämisen ilosta. Ne asiat on vain löydettävä.>No kuiteskin jälkipolvea ajatellen. Siis, ympäristövastuun lisäksi on huomioitava myös se sosiaalinen ja taloudellinen vastuu. Jos näitä hienoja termejä haluaa peilata koko tätä hienoa maapalloamme, tai ainakin tällä planeetalla elävien elämää/heidän touhujaan vasten. Toki se elinympäristö ja sen säilyttäminen luo perustan kaikelle muullekin touhulle. >Kait nämä henkisen puolen oireilut ovatkin syntyneet sen seurauksena, kun kaikki jutut ovat liian hyvin. Ja kaikkia juttuja myös seurataan ja valvotaan. Eli toimintamme on pitkälti ohjattua jo päättäjiemme laatimien ohjeiden/lakien mukaan. Toki jossain mielessä on myös kornia, että emme osaa tästä hyvinvoinnistamme nauttia tai kiittää. Toki nämä ’hulluudet’ voivat aiheutua syistä, joille ei oikeesti vain voi mitään. Ymmärtääkseni nämä sairaudet vain ponnahtavat esiin samoilla periaatteilla kuin joku syöpä tmv. En osaa sanoa, kun en ole näihin asioihin perehtynyt. Eli haastetta kullekin, tasapuolisesti koko maapalloa ajatellen. >Sanoppa rehellisesti, muistatko todellakin edelliset elämisesi? Ja miksi Sinulle on se taito annettu, miksei vaikkapa minulle? Kaiketi meidän jokaisen olisi helpompaa elää tätäkin maallista soopaa, jos tietäisimme miksi.>Niinpä, tässä lausumassasi se taas tulee esiin. Eli miten se tiedostaminen sitten saadaan esiin, siis itse kullekin. Toki tiedän sen, että Sinulla on tähän aiheeseen liittyvä teoreettinen tietämys huikeaa luokkaa. Minulla ei sitä ole. Minulle minun elämiseni ’viisaus’ on syntynyt vain tämän elämisen kautta. Toki aina niin, että välillä pysähdyn. Kaiketi tämä tyhjyystilanikin on sitä pysähtymistä. Ja oikeesti toivon, että tämä tyhjyystilani kautta olisin pikkuisen kenties vain pikkuisen viisaampi. >Minusta ainaskin on hienoa, että miehetkin osaavat keskustella henkisesti ja herkkyydellä. Oikeesti, sen suomennoksen kautta, minua vitsittää kuunnella sitä miesten faktoihin ja aina, aina vain niihin faktoihin perustuvia juttuja. Ja niistä jaksetaan vielä kinastella.>Sorry, jos olen skeptinen tämän asian suhteen. Tai sitten ne miehet ovat aikamoisia kultakimpaleita. Miehen älykkyys yhdistettynä herkkyyteen on aika haastava yhdistelmä. >Niinpä, se pahuus on lähempänä kuin arvaammekaan. Tosin sen pahuuden vain, valitettavasti, on vain oltava täällä. Se pahuus on vain ’nähtävä’. Mutta harvat, mutta kuitenkin aina vain useammat sen ’näkevät’. En vain ymmärrä, miksi sen pitää olla näin. >Eipä! Minä voisin haastaa. En tosin jos perustuu tämän alueen teoriaan. Mutta elämisen kautta voisin olla aika kova vastus. Minä olen tottunut näihin haasteisiin, ainaskin näihin aineellisten puolisiin haasteisiin. Eikä niissäkään mitään ’pahaa’ ole. Mutta kun ei niillä loppupelissä ole kuiteskaan mitään merkitystä! On se jo todettu. Enkä minä yksin. >Niin, nimenomaan ’heikkoudessa’. Mutta se heikkous kasautuu lopulta aivan uskomattomaksi voimaksi. Älä koskaan, please, kadota herkkyyttäsi. Karskiutta on vielä liian paljon. >Niinpä! Tai sitten niin siinä käy vain niin, että sen oman itsensä/avoimuutensa kautta auttaa myös toisia avautumaan.>Kyllä minunkin mielestäni. Se raha. Mutta antaa vain näittenkin nuorten mennä polkujaan! Polkuja, joilla opitaan elämään. Jos ei sitten tässä, niin sitten jossain muussa.

Lue lisää

Kiitos, voit ottaa lisääkin kantaa ajankohtaisiin asioihin. Sinulla on kerrottavaa. "Tyhjästähän" ne asiat lähtee, mutta ne juuri ihmisiä mietityttävät ;-)

Tämä näin välihuomautuksena.

T: olemisen hullu myös.

Mr. manynames kirjoitti:

Tuo 'tyhjyyden tunteminen' taitaa olla aika yleistä nykyisin? Varmaan monen ihmisen masennuskin on siitä alunperin alkanut? Elämämme on tosiaankin jo ehkä liiankin helppoa, ja silloin kaikki saattaa tuntua rutiinilta ja kaikki päivät vain saman toistolta? Monet sitten elävätkin perjatai-iltaa varten päästäkseen irrottautumaan arjesta sen alholinkin avulla.

Mä taas pääsin aika nopeasti eroon tuosta tyhjyyden tunteesta aika nuorena. Sitä ennen se tosin oli viedä minutkin muutaman kerran jo lähes hautaankin asti. Menetin kaiken elämänhaluni aika tarkalleen 20-vuotiaana. Sitä ennen olin pitänyt elämääni hyvinkin mielekkäänä, ja sitten yhtäkkiä se sitä enää ollutkaan! Ei auttanut kun lähteä vaan uudelleen kasamaan sitä elämän mielekkyyttäkin, ja opettelemaan taas nauttimaan niistä samoista asioista, kuin mistä oli ennenkin nauttinut. Ihan helppoahan se ei ollut, mutta ei mikään mahdoton juttu ollenkaan! ;-)

Kyllä mä joskus vieläkin saatan tuntea 'tyhjyyttä', mutta aika nopeasti karkoitan senkin jo pois. 'Hullullahan' on muutenkin aika harvoin tylsää ja tyhjää! =)

Mutta kyllä mäkin olen sitä mieltä, että elämässä pitääkin koko ajan olla, ainakin vähän sitä haastettakin, muuten alkaa helposti vain tuntea sitä tyhjyyden tunnettakin. En tosin kaipaa enää mitään extreemiä yhtään elämääni lisää! Ihan pelkkä arkikin riittää mulle.

>>Ei kuiteskaan varmaan tämän tyhjän pään täyttäminen hoidu tällä lääketieteelläkään. Enkä minäkään sitä millään sellaisilla keinoilla halua ’parantaa’. Eiköhän se toipuminen löydy kuiteskin vain elämisen ilosta. Ne asiat on vain löydettävä.>No kuiteskin jälkipolvea ajatellen. Siis, ympäristövastuun lisäksi on huomioitava myös se sosiaalinen ja taloudellinen vastuu. Jos näitä hienoja termejä haluaa peilata koko tätä hienoa maapalloamme, tai ainakin tällä planeetalla elävien elämää/heidän touhujaan vasten. Toki se elinympäristö ja sen säilyttäminen luo perustan kaikelle muullekin touhulle. >Kait nämä henkisen puolen oireilut ovatkin syntyneet sen seurauksena, kun kaikki jutut ovat liian hyvin. Ja kaikkia juttuja myös seurataan ja valvotaan. Eli toimintamme on pitkälti ohjattua jo päättäjiemme laatimien ohjeiden/lakien mukaan. Toki jossain mielessä on myös kornia, että emme osaa tästä hyvinvoinnistamme nauttia tai kiittää. Toki nämä ’hulluudet’ voivat aiheutua syistä, joille ei oikeesti vain voi mitään. Ymmärtääkseni nämä sairaudet vain ponnahtavat esiin samoilla periaatteilla kuin joku syöpä tmv. En osaa sanoa, kun en ole näihin asioihin perehtynyt. Eli haastetta kullekin, tasapuolisesti koko maapalloa ajatellen. >Sanoppa rehellisesti, muistatko todellakin edelliset elämisesi? Ja miksi Sinulle on se taito annettu, miksei vaikkapa minulle? Kaiketi meidän jokaisen olisi helpompaa elää tätäkin maallista soopaa, jos tietäisimme miksi.>Niinpä, tässä lausumassasi se taas tulee esiin. Eli miten se tiedostaminen sitten saadaan esiin, siis itse kullekin. Toki tiedän sen, että Sinulla on tähän aiheeseen liittyvä teoreettinen tietämys huikeaa luokkaa. Minulla ei sitä ole. Minulle minun elämiseni ’viisaus’ on syntynyt vain tämän elämisen kautta. Toki aina niin, että välillä pysähdyn. Kaiketi tämä tyhjyystilanikin on sitä pysähtymistä. Ja oikeesti toivon, että tämä tyhjyystilani kautta olisin pikkuisen kenties vain pikkuisen viisaampi. >Minusta ainaskin on hienoa, että miehetkin osaavat keskustella henkisesti ja herkkyydellä. Oikeesti, sen suomennoksen kautta, minua vitsittää kuunnella sitä miesten faktoihin ja aina, aina vain niihin faktoihin perustuvia juttuja. Ja niistä jaksetaan vielä kinastella.>Sorry, jos olen skeptinen tämän asian suhteen. Tai sitten ne miehet ovat aikamoisia kultakimpaleita. Miehen älykkyys yhdistettynä herkkyyteen on aika haastava yhdistelmä. >Niinpä, se pahuus on lähempänä kuin arvaammekaan. Tosin sen pahuuden vain, valitettavasti, on vain oltava täällä. Se pahuus on vain ’nähtävä’. Mutta harvat, mutta kuitenkin aina vain useammat sen ’näkevät’. En vain ymmärrä, miksi sen pitää olla näin. >Eipä! Minä voisin haastaa. En tosin jos perustuu tämän alueen teoriaan. Mutta elämisen kautta voisin olla aika kova vastus. Minä olen tottunut näihin haasteisiin, ainaskin näihin aineellisten puolisiin haasteisiin. Eikä niissäkään mitään ’pahaa’ ole. Mutta kun ei niillä loppupelissä ole kuiteskaan mitään merkitystä! On se jo todettu. Enkä minä yksin. >Niin, nimenomaan ’heikkoudessa’. Mutta se heikkous kasautuu lopulta aivan uskomattomaksi voimaksi. Älä koskaan, please, kadota herkkyyttäsi. Karskiutta on vielä liian paljon. >Niinpä! Tai sitten niin siinä käy vain niin, että sen oman itsensä/avoimuutensa kautta auttaa myös toisia avautumaan.>Kyllä minunkin mielestäni. Se raha. Mutta antaa vain näittenkin nuorten mennä polkujaan! Polkuja, joilla opitaan elämään. Jos ei sitten tässä, niin sitten jossain muussa.

Lue lisää

Aikomukseni oli kirjoitella jo eilisiltana, kun se minun tyhjä pääni ja sen sisällä olevat monet lokerikot alkoivat taas täyttyä, sanomasi myötä. Mutta WaibBa:n välihuomautus pysähdytti. Rehellisesti sanottuna ensin negatiivisesti. Sillä minullahan se tyhjä pää oli. Mutta oikeesti se huomautus oli ihan hyvästä. Soisikin, että muutkin osallistuivat tähän juttuun. Jotenkin tässäkin jutustelussamme tulee se tuttu tunne, että yksi tai tässä tapauksessa kaksi puhuu ja toiset kuuntelee. Ei sitten oikein tiedä mitä muut ajattelee, oikeesti. En paljon arvosta niitä takakomerokeskusteluja. Että tämmöistä alkajaisiksi.

Mutta yritän nyt jatkaa tätä juttua mitä jo eilen yritin aloittaa. Voinhan kommentoida WaibBa:n mielipidettä tuossa toisessa ketjussa, jossa alias Pörrikäisenä jotain heitin (ja jonka ’merkityksen’ varmasti ymmärrät, siis nimimerkin Pörrikäinen. PS. Ja oikeesti nyt vasta ymmärrän senkin ’lopputuloksen’).

Ja kyllähän minä oikeesti tiedän mikä minua kirpoo. Mutta kun ei nyt näitä kaikkia aatoksiaan viitsi ihan kaikkien luettavaksi syytää. Onhan se kuitenkin hyvä, että osan ja jollekin.

Ja toki onhan nämä pienen lintukotomme päättäjätkin osaltaan aina sillä toiminnallaan nostattamassa hiuskarvoja pystyyn. Niitten lihavien lompakkojensa sokaisemina. Eli sokea sokeaa ohjatkoon. Sokeuden kautta tätä demokratiaakin toteutetaan. Ja tosihan se on, että eduskunnastakin joutaisi hyllylle reilusti enemmän kuin puolet. Jollei sitten kaikki. Ainaskin vaihtoon. Mutta sinne on aika pitkä matka. Se mädänneisyys alkaa jo ruohojuuri tasolta. Ja se kaksinaismoraali. Olenhan sen kokenut ja aina vain paljon paremmin ’ymmärtänyt’.

Eli kyllä se tyhjyyteni syntyy oikeesti juuri tästä. Jota edesauttaa se jatkuva kamppailu. Kamppailu tuulimyllyjä vastaan. Siitä se luovuttamisen tunnekin syntyy. Että anti mennä vaan, Siis yhteiskunnallisella tasolla. Mutta se lopullinen toivottomuus syntyykin siitä, että sitä tukea ei sitten heru lähipiiristäkään. Ei edes halua ymmärtää. Sama lompakko –periaate tässäkin pätee. Eli elä vaan yksin oman kummallisen ajatusmaailmasi kanssa.

Mutta kyllä se henkilödiktatuuriuskin olisi aika uhkapeliä. Huolimatta sen diktatuurin hyvistä tarkoitusperistä. Ymmärtääkseni tässä tilanteessa vasta niitä tausta-/suojelijajoukkoja tarvitaankin. Riippuu tietysti siitä taustajoukosta, mutta kun se aina vaan kaatuu sinne poliisi- tai sotilaskoneiston puolelle. Mutta se on jo tätä politiikkaa.

Toki ymmärrän mitä sillä ”vallan ”keskittämisellä oikeesti tarkoitit. Ajattelenhan itsekin ja varmasti moni muukin tällä kaavalla. Sillä onhan tässä hyvinvointimme kentässä vielä paljon myös niitä mätäpaiseita. Vaikea niitä on puhkoa, mutta yritystä pitää olla. Uskon kuiteskin aika vahvasti, että meidän jokainen pienempikin hyvää tarkoittava teko tai ajatus tulee vielä pitkässä juoksussa vaikuttamaan. Siis positiivisesti.

>>…elämässä pitääkin koko ajan olla, ainakin vähän sitä haastettakin! Ihan pelkkä arkikin riittää mulle.>Juu, ja vielä jaksan jankata sitä vanhaa juttua: "Ne joille on paljon annettu, myös paljon vaaditaan". Päättäjillä on suurin vastuu ja muillakin siellä 'kuliseissa vaikuttavilla'>Ja mehän ollaan itse se 'jälkipolvi' jos yhtään on jälleenstyntymistäkään uskominen? Tää onkin se syy miksi jälleensyntymisen opettaminen vois olla erittäin hyväksi?>Ihminen kun näyttäisi usein rakastavan tragedioita ja sitä martyyrinkin osaa! Jos elämä on jo liiankin helppoa, niin sitten oikein hakemalla haetaan niitä ongelmia, jotta olis jännempää ja traagisempaakin. Ihminen kai kuvittelee saavansa siten enemmän muiden ihmisten huomiota ja varsinkin rakkautta, kun näytät, että sulla menee oikeen surkeesti? Mutta siihen pitää jotenkin aina liittyä se marttyyrinkin osa. Se on vaan yksi tapa kerjätä itselleen muiden huomiota ja rakkautta! Sellainen on kuitenkin vain se 'hätähuuto'! "Mua ei kukaan rakasta, rakastakaa mua, tai mä tapan itteni!">Ihmiset ei tosiaankaan aina osaa kiittää siitä mitä niillä on? Sen tajuaa usein vasta sitten kun sen on menettänyt. Asiat pitäs kuitenkin aina suhteuttaa johonkin, että oppis niitäkin arvostamaan.>Rehellisesti sanottuna, en muista.>Sulla on mielestäni ainakin erittäin hyvä tiedostaminenkin. Turha vähätellä itseään. Se viisauskin kun tulee usein vaan sen elämänkokemuksemme myötä. Hiljaisesti arjen kautta. Mulla se taas on tullut myös aika rytinälläkin. En mä tällasta kyllä kenellekään toivoisi, vaan just sellaista 'hidasta kypsymistä' enemmänkin.>Osaa ne! Niille vaan ei anneta usein siihen mahdollisuutta. Mieheltäkin vaaditaan nykyään jo niin paljon. Pitää olla menestyvä, hyvännäköinenkin ja muuta sellasta aika pinnallista: Auto, talo, kesämökki, vene yms.! Jääkö siinä sitten aikaa 'herkistelylle'? Naisetkin tietenkin päättää paljon siitä millaisia miehiä ha haluavat itselleen? >Ja onhan niitä sellaisiakin naisia, jotka haluavat jo jotain 'henkisyyttäkin' miehestä? Tosin sillä ei tuoda leipää vielä välttämättä pöytään, eikä matkustella ulkomaille.>Ehkä kaikille ei ole vielä vaan hyväksi nähdä sitä pahuuttakin?>Mä en edes keksi miten me voitais 'skabata' paljon mistään? Mun kanssa on vaikeaa skabata, koska mä nautin niin suunnattomasti häviämisestäkin! =) On niin mukavaa nähdä ihmisten kasvoilla se voitonriemu, että sen takia kannattaakin jo hävitä!>Naiset kyllä yleensä voittaakin mut jutuissaan. Mä olen siihen jo niin tottunut, että en osaa edes laittaa yhtään vastaan, vaan hymyilen hölmöä hymyä takaisin. Jälkeenpäin tulee vaan usein mieleen, että olis pitänyt kyllä sanoa jotain vastaan. Jostain syystä en vaan saa suutani sillä nimenomaisella hetkellä auki, ja otan kaiken 'jäkätyksenkin' vastaan. Voihan se johtua vähän siitäkin, että pidän niin paljon teistä naisista ja menen välillä vähän vaan hämilleni sanomisistanne?>Niinhän se on. Suuri, vahva puukin kaatuu myrskyssä, kun taas hennompi taipuu ja kestää. Enkä mä pääse tästä herkkyydestäni varmaan koskaan tässä elämässäni eroon?>Tai mistäs sen aina tietää, jos joskus katkeroidun ja alan vaikka juomaan?>Mitään kovinkaan kallista en ole kyllä edes tarvinnut>Lapsetkin ehkä oppii arvostamaan rahaakin vähän erilailla…

Rosatar kirjoitti:

Aikomukseni oli kirjoitella jo eilisiltana, kun se minun tyhjä pääni ja sen sisällä olevat monet lokerikot alkoivat taas täyttyä, sanomasi myötä. Mutta WaibBa:n välihuomautus pysähdytti. Rehellisesti sanottuna ensin negatiivisesti. Sillä minullahan se tyhjä pää oli. Mutta oikeesti se huomautus oli ihan hyvästä. Soisikin, että muutkin osallistuivat tähän juttuun. Jotenkin tässäkin jutustelussamme tulee se tuttu tunne, että yksi tai tässä tapauksessa kaksi puhuu ja toiset kuuntelee. Ei sitten oikein tiedä mitä muut ajattelee, oikeesti. En paljon arvosta niitä takakomerokeskusteluja. Että tämmöistä alkajaisiksi.

Mutta yritän nyt jatkaa tätä juttua mitä jo eilen yritin aloittaa. Voinhan kommentoida WaibBa:n mielipidettä tuossa toisessa ketjussa, jossa alias Pörrikäisenä jotain heitin (ja jonka ’merkityksen’ varmasti ymmärrät, siis nimimerkin Pörrikäinen. PS. Ja oikeesti nyt vasta ymmärrän senkin ’lopputuloksen’).

Ja kyllähän minä oikeesti tiedän mikä minua kirpoo. Mutta kun ei nyt näitä kaikkia aatoksiaan viitsi ihan kaikkien luettavaksi syytää. Onhan se kuitenkin hyvä, että osan ja jollekin.

Ja toki onhan nämä pienen lintukotomme päättäjätkin osaltaan aina sillä toiminnallaan nostattamassa hiuskarvoja pystyyn. Niitten lihavien lompakkojensa sokaisemina. Eli sokea sokeaa ohjatkoon. Sokeuden kautta tätä demokratiaakin toteutetaan. Ja tosihan se on, että eduskunnastakin joutaisi hyllylle reilusti enemmän kuin puolet. Jollei sitten kaikki. Ainaskin vaihtoon. Mutta sinne on aika pitkä matka. Se mädänneisyys alkaa jo ruohojuuri tasolta. Ja se kaksinaismoraali. Olenhan sen kokenut ja aina vain paljon paremmin ’ymmärtänyt’.

Eli kyllä se tyhjyyteni syntyy oikeesti juuri tästä. Jota edesauttaa se jatkuva kamppailu. Kamppailu tuulimyllyjä vastaan. Siitä se luovuttamisen tunnekin syntyy. Että anti mennä vaan, Siis yhteiskunnallisella tasolla. Mutta se lopullinen toivottomuus syntyykin siitä, että sitä tukea ei sitten heru lähipiiristäkään. Ei edes halua ymmärtää. Sama lompakko –periaate tässäkin pätee. Eli elä vaan yksin oman kummallisen ajatusmaailmasi kanssa.

Mutta kyllä se henkilödiktatuuriuskin olisi aika uhkapeliä. Huolimatta sen diktatuurin hyvistä tarkoitusperistä. Ymmärtääkseni tässä tilanteessa vasta niitä tausta-/suojelijajoukkoja tarvitaankin. Riippuu tietysti siitä taustajoukosta, mutta kun se aina vaan kaatuu sinne poliisi- tai sotilaskoneiston puolelle. Mutta se on jo tätä politiikkaa.

Toki ymmärrän mitä sillä ”vallan ”keskittämisellä oikeesti tarkoitit. Ajattelenhan itsekin ja varmasti moni muukin tällä kaavalla. Sillä onhan tässä hyvinvointimme kentässä vielä paljon myös niitä mätäpaiseita. Vaikea niitä on puhkoa, mutta yritystä pitää olla. Uskon kuiteskin aika vahvasti, että meidän jokainen pienempikin hyvää tarkoittava teko tai ajatus tulee vielä pitkässä juoksussa vaikuttamaan. Siis positiivisesti.

>>…elämässä pitääkin koko ajan olla, ainakin vähän sitä haastettakin! Ihan pelkkä arkikin riittää mulle.>Juu, ja vielä jaksan jankata sitä vanhaa juttua: "Ne joille on paljon annettu, myös paljon vaaditaan". Päättäjillä on suurin vastuu ja muillakin siellä 'kuliseissa vaikuttavilla'>Ja mehän ollaan itse se 'jälkipolvi' jos yhtään on jälleenstyntymistäkään uskominen? Tää onkin se syy miksi jälleensyntymisen opettaminen vois olla erittäin hyväksi?>Ihminen kun näyttäisi usein rakastavan tragedioita ja sitä martyyrinkin osaa! Jos elämä on jo liiankin helppoa, niin sitten oikein hakemalla haetaan niitä ongelmia, jotta olis jännempää ja traagisempaakin. Ihminen kai kuvittelee saavansa siten enemmän muiden ihmisten huomiota ja varsinkin rakkautta, kun näytät, että sulla menee oikeen surkeesti? Mutta siihen pitää jotenkin aina liittyä se marttyyrinkin osa. Se on vaan yksi tapa kerjätä itselleen muiden huomiota ja rakkautta! Sellainen on kuitenkin vain se 'hätähuuto'! "Mua ei kukaan rakasta, rakastakaa mua, tai mä tapan itteni!">Ihmiset ei tosiaankaan aina osaa kiittää siitä mitä niillä on? Sen tajuaa usein vasta sitten kun sen on menettänyt. Asiat pitäs kuitenkin aina suhteuttaa johonkin, että oppis niitäkin arvostamaan.>Rehellisesti sanottuna, en muista.>Sulla on mielestäni ainakin erittäin hyvä tiedostaminenkin. Turha vähätellä itseään. Se viisauskin kun tulee usein vaan sen elämänkokemuksemme myötä. Hiljaisesti arjen kautta. Mulla se taas on tullut myös aika rytinälläkin. En mä tällasta kyllä kenellekään toivoisi, vaan just sellaista 'hidasta kypsymistä' enemmänkin.>Osaa ne! Niille vaan ei anneta usein siihen mahdollisuutta. Mieheltäkin vaaditaan nykyään jo niin paljon. Pitää olla menestyvä, hyvännäköinenkin ja muuta sellasta aika pinnallista: Auto, talo, kesämökki, vene yms.! Jääkö siinä sitten aikaa 'herkistelylle'? Naisetkin tietenkin päättää paljon siitä millaisia miehiä ha haluavat itselleen? >Ja onhan niitä sellaisiakin naisia, jotka haluavat jo jotain 'henkisyyttäkin' miehestä? Tosin sillä ei tuoda leipää vielä välttämättä pöytään, eikä matkustella ulkomaille.>Ehkä kaikille ei ole vielä vaan hyväksi nähdä sitä pahuuttakin?>Mä en edes keksi miten me voitais 'skabata' paljon mistään? Mun kanssa on vaikeaa skabata, koska mä nautin niin suunnattomasti häviämisestäkin! =) On niin mukavaa nähdä ihmisten kasvoilla se voitonriemu, että sen takia kannattaakin jo hävitä!>Naiset kyllä yleensä voittaakin mut jutuissaan. Mä olen siihen jo niin tottunut, että en osaa edes laittaa yhtään vastaan, vaan hymyilen hölmöä hymyä takaisin. Jälkeenpäin tulee vaan usein mieleen, että olis pitänyt kyllä sanoa jotain vastaan. Jostain syystä en vaan saa suutani sillä nimenomaisella hetkellä auki, ja otan kaiken 'jäkätyksenkin' vastaan. Voihan se johtua vähän siitäkin, että pidän niin paljon teistä naisista ja menen välillä vähän vaan hämilleni sanomisistanne?>Niinhän se on. Suuri, vahva puukin kaatuu myrskyssä, kun taas hennompi taipuu ja kestää. Enkä mä pääse tästä herkkyydestäni varmaan koskaan tässä elämässäni eroon?>Tai mistäs sen aina tietää, jos joskus katkeroidun ja alan vaikka juomaan?>Mitään kovinkaan kallista en ole kyllä edes tarvinnut>Lapsetkin ehkä oppii arvostamaan rahaakin vähän erilailla…

Lue lisää

>>Ja toki onhan nämä pienen lintukotomme päättäjätkin osaltaan aina sillä toiminnallaan nostattamassa hiuskarvoja pystyyn. Niitten lihavien lompakkojensa sokaisemina. Eli sokea sokeaa ohjatkoon. Sokeuden kautta tätä demokratiaakin toteutetaan. Ja tosihan se on, että eduskunnastakin joutaisi hyllylle reilusti enemmän kuin puolet.>Eli kyllä se tyhjyyteni syntyy oikeesti juuri tästä. Jota edesauttaa se jatkuva kamppailu. Kamppailu tuulimyllyjä vastaan. Siitä se luovuttamisen tunnekin syntyy. Että anti mennä vaan, Siis yhteiskunnallisella tasolla. Mutta se lopullinen toivottomuus syntyykin siitä, että sitä tukea ei sitten heru lähipiiristäkään. Ei edes halua ymmärtää. Sama lompakko –periaate tässäkin pätee. Eli elä vaan yksin oman kummallisen ajatusmaailmasi kanssa. >Mutta kyllä se henkilödiktatuuriuskin olisi aika uhkapeliä. Huolimatta sen diktatuurin hyvistä tarkoitusperistä. Ymmärtääkseni tässä tilanteessa vasta niitä tausta-/suojelijajoukkoja tarvitaankin. Riippuu tietysti siitä taustajoukosta, mutta kun se aina vaan kaatuu sinne poliisi- tai sotilaskoneiston puolelle. Mutta se on jo tätä politiikkaa. >Hei ja hello! Nyt Sinä kyseenalaistatkin koko jälleensyntymisen. Ja minä, joka jo vähitellen aloin uskomaan siihen. Kuiteskin ihan realistina. Realistina siinä mielessä, että kaikki kuoleman jälkeinen on meille jokaiselle täyttä todistamatonta tiedettä. Eli onko tämäkin vain tietynlaista uskomista. Harhakuvan luomista jostakin paremmasta. Parempana ihmisenä. >Toisekseen, jos nyt edelleenkin uskon uudelleen syntymiseen. Niin muuttuko sen ihmisen persoona, siis sen ihmisen syvin persoona (kuten luonne ymv.) siinä uudessa elämässä? Vai onko kyseessä aivan uusi persoona?

Rosatar kirjoitti:

Aikomukseni oli kirjoitella jo eilisiltana, kun se minun tyhjä pääni ja sen sisällä olevat monet lokerikot alkoivat taas täyttyä, sanomasi myötä. Mutta WaibBa:n välihuomautus pysähdytti. Rehellisesti sanottuna ensin negatiivisesti. Sillä minullahan se tyhjä pää oli. Mutta oikeesti se huomautus oli ihan hyvästä. Soisikin, että muutkin osallistuivat tähän juttuun. Jotenkin tässäkin jutustelussamme tulee se tuttu tunne, että yksi tai tässä tapauksessa kaksi puhuu ja toiset kuuntelee. Ei sitten oikein tiedä mitä muut ajattelee, oikeesti. En paljon arvosta niitä takakomerokeskusteluja. Että tämmöistä alkajaisiksi.

Mutta yritän nyt jatkaa tätä juttua mitä jo eilen yritin aloittaa. Voinhan kommentoida WaibBa:n mielipidettä tuossa toisessa ketjussa, jossa alias Pörrikäisenä jotain heitin (ja jonka ’merkityksen’ varmasti ymmärrät, siis nimimerkin Pörrikäinen. PS. Ja oikeesti nyt vasta ymmärrän senkin ’lopputuloksen’).

Ja kyllähän minä oikeesti tiedän mikä minua kirpoo. Mutta kun ei nyt näitä kaikkia aatoksiaan viitsi ihan kaikkien luettavaksi syytää. Onhan se kuitenkin hyvä, että osan ja jollekin.

Ja toki onhan nämä pienen lintukotomme päättäjätkin osaltaan aina sillä toiminnallaan nostattamassa hiuskarvoja pystyyn. Niitten lihavien lompakkojensa sokaisemina. Eli sokea sokeaa ohjatkoon. Sokeuden kautta tätä demokratiaakin toteutetaan. Ja tosihan se on, että eduskunnastakin joutaisi hyllylle reilusti enemmän kuin puolet. Jollei sitten kaikki. Ainaskin vaihtoon. Mutta sinne on aika pitkä matka. Se mädänneisyys alkaa jo ruohojuuri tasolta. Ja se kaksinaismoraali. Olenhan sen kokenut ja aina vain paljon paremmin ’ymmärtänyt’.

Eli kyllä se tyhjyyteni syntyy oikeesti juuri tästä. Jota edesauttaa se jatkuva kamppailu. Kamppailu tuulimyllyjä vastaan. Siitä se luovuttamisen tunnekin syntyy. Että anti mennä vaan, Siis yhteiskunnallisella tasolla. Mutta se lopullinen toivottomuus syntyykin siitä, että sitä tukea ei sitten heru lähipiiristäkään. Ei edes halua ymmärtää. Sama lompakko –periaate tässäkin pätee. Eli elä vaan yksin oman kummallisen ajatusmaailmasi kanssa.

Mutta kyllä se henkilödiktatuuriuskin olisi aika uhkapeliä. Huolimatta sen diktatuurin hyvistä tarkoitusperistä. Ymmärtääkseni tässä tilanteessa vasta niitä tausta-/suojelijajoukkoja tarvitaankin. Riippuu tietysti siitä taustajoukosta, mutta kun se aina vaan kaatuu sinne poliisi- tai sotilaskoneiston puolelle. Mutta se on jo tätä politiikkaa.

Toki ymmärrän mitä sillä ”vallan ”keskittämisellä oikeesti tarkoitit. Ajattelenhan itsekin ja varmasti moni muukin tällä kaavalla. Sillä onhan tässä hyvinvointimme kentässä vielä paljon myös niitä mätäpaiseita. Vaikea niitä on puhkoa, mutta yritystä pitää olla. Uskon kuiteskin aika vahvasti, että meidän jokainen pienempikin hyvää tarkoittava teko tai ajatus tulee vielä pitkässä juoksussa vaikuttamaan. Siis positiivisesti.

>>…elämässä pitääkin koko ajan olla, ainakin vähän sitä haastettakin! Ihan pelkkä arkikin riittää mulle.>Juu, ja vielä jaksan jankata sitä vanhaa juttua: "Ne joille on paljon annettu, myös paljon vaaditaan". Päättäjillä on suurin vastuu ja muillakin siellä 'kuliseissa vaikuttavilla'>Ja mehän ollaan itse se 'jälkipolvi' jos yhtään on jälleenstyntymistäkään uskominen? Tää onkin se syy miksi jälleensyntymisen opettaminen vois olla erittäin hyväksi?>Ihminen kun näyttäisi usein rakastavan tragedioita ja sitä martyyrinkin osaa! Jos elämä on jo liiankin helppoa, niin sitten oikein hakemalla haetaan niitä ongelmia, jotta olis jännempää ja traagisempaakin. Ihminen kai kuvittelee saavansa siten enemmän muiden ihmisten huomiota ja varsinkin rakkautta, kun näytät, että sulla menee oikeen surkeesti? Mutta siihen pitää jotenkin aina liittyä se marttyyrinkin osa. Se on vaan yksi tapa kerjätä itselleen muiden huomiota ja rakkautta! Sellainen on kuitenkin vain se 'hätähuuto'! "Mua ei kukaan rakasta, rakastakaa mua, tai mä tapan itteni!">Ihmiset ei tosiaankaan aina osaa kiittää siitä mitä niillä on? Sen tajuaa usein vasta sitten kun sen on menettänyt. Asiat pitäs kuitenkin aina suhteuttaa johonkin, että oppis niitäkin arvostamaan.>Rehellisesti sanottuna, en muista.>Sulla on mielestäni ainakin erittäin hyvä tiedostaminenkin. Turha vähätellä itseään. Se viisauskin kun tulee usein vaan sen elämänkokemuksemme myötä. Hiljaisesti arjen kautta. Mulla se taas on tullut myös aika rytinälläkin. En mä tällasta kyllä kenellekään toivoisi, vaan just sellaista 'hidasta kypsymistä' enemmänkin.>Osaa ne! Niille vaan ei anneta usein siihen mahdollisuutta. Mieheltäkin vaaditaan nykyään jo niin paljon. Pitää olla menestyvä, hyvännäköinenkin ja muuta sellasta aika pinnallista: Auto, talo, kesämökki, vene yms.! Jääkö siinä sitten aikaa 'herkistelylle'? Naisetkin tietenkin päättää paljon siitä millaisia miehiä ha haluavat itselleen? >Ja onhan niitä sellaisiakin naisia, jotka haluavat jo jotain 'henkisyyttäkin' miehestä? Tosin sillä ei tuoda leipää vielä välttämättä pöytään, eikä matkustella ulkomaille.>Ehkä kaikille ei ole vielä vaan hyväksi nähdä sitä pahuuttakin?>Mä en edes keksi miten me voitais 'skabata' paljon mistään? Mun kanssa on vaikeaa skabata, koska mä nautin niin suunnattomasti häviämisestäkin! =) On niin mukavaa nähdä ihmisten kasvoilla se voitonriemu, että sen takia kannattaakin jo hävitä!>Naiset kyllä yleensä voittaakin mut jutuissaan. Mä olen siihen jo niin tottunut, että en osaa edes laittaa yhtään vastaan, vaan hymyilen hölmöä hymyä takaisin. Jälkeenpäin tulee vaan usein mieleen, että olis pitänyt kyllä sanoa jotain vastaan. Jostain syystä en vaan saa suutani sillä nimenomaisella hetkellä auki, ja otan kaiken 'jäkätyksenkin' vastaan. Voihan se johtua vähän siitäkin, että pidän niin paljon teistä naisista ja menen välillä vähän vaan hämilleni sanomisistanne?>Niinhän se on. Suuri, vahva puukin kaatuu myrskyssä, kun taas hennompi taipuu ja kestää. Enkä mä pääse tästä herkkyydestäni varmaan koskaan tässä elämässäni eroon?>Tai mistäs sen aina tietää, jos joskus katkeroidun ja alan vaikka juomaan?>Mitään kovinkaan kallista en ole kyllä edes tarvinnut>Lapsetkin ehkä oppii arvostamaan rahaakin vähän erilailla…

Lue lisää

>>Henkilökohtaisesti olen oppinut kiittämään, kaikesta. Mutta toisaalta olen oppinut, kaiketi kauttasi, ymmärtämään että kaikki jutut ovat osaa tätä elämäämme. Ja tätä kautta minun herkkä luonteeni on valmis ottamaan kaiken vastaan. Kaikki ne jututkin, jotka olisivat saaneet minut muutoin pois ’järjistäni’. Olen tässä suhteessa saanut täyden rauhallisuuden. Joka jossain toisaalla tulkitaan ’kylmyydeksi’, mitä se ei todellakaan ole. >Tästä en halua lausua muuta kuin, että arvostan aina rehellisyyttä.>Toki jokainen mittaa tämän katkeroitumisenkin ihan ittekseen, siis tähän elämiseen. Olenhan senkin nähnyt. Ja jopa osittain ymmärtänytkin. Jos kaikki menee, siis kaikki läheiset kuolevat jonkin ikävän sattuman vuoksi. Ja loppuelämä, siis tuskan peittämiseksi, peitetään juomisella. Itse tässä tuskassani ’poistuisin’ elämästäni vapaaehtoisesti. Mutta sitä elämistä jatketaan vain sen juomisen avulla?? >Minäkään en tarvitse enää tässä elämässäni mitään. En mitään, mitä rahalla mitataan. Sorry, jos olen ’saanut’ jotakin. Olenkin valmis luopumaan kaikesta. Ja minä määrätietoisena olen jo ryhtynyt ’toteuttamaan’ ajatustani. Olen valmis luopumaan kaikesta, toki niin että katto on pääni päällä. Minäkään en tarvitse mitään kallista, minkä rahalla voi ostaa. >Ainaskin minun lapseni.

Anteeksi, että syljen tämän kaiken Sinun silmille. Mutta sen kautta miten olen oppinut Sinut tuntemaan, niin voin, huolletta’ tämänkin sylkeä.

mr. Manynames kirjoitti:

>>Henkilökohtaisesti olen oppinut kiittämään, kaikesta. Mutta toisaalta olen oppinut, kaiketi kauttasi, ymmärtämään että kaikki jutut ovat osaa tätä elämäämme. Ja tätä kautta minun herkkä luonteeni on valmis ottamaan kaiken vastaan. Kaikki ne jututkin, jotka olisivat saaneet minut muutoin pois ’järjistäni’. Olen tässä suhteessa saanut täyden rauhallisuuden. Joka jossain toisaalla tulkitaan ’kylmyydeksi’, mitä se ei todellakaan ole. >Tästä en halua lausua muuta kuin, että arvostan aina rehellisyyttä.>Toki jokainen mittaa tämän katkeroitumisenkin ihan ittekseen, siis tähän elämiseen. Olenhan senkin nähnyt. Ja jopa osittain ymmärtänytkin. Jos kaikki menee, siis kaikki läheiset kuolevat jonkin ikävän sattuman vuoksi. Ja loppuelämä, siis tuskan peittämiseksi, peitetään juomisella. Itse tässä tuskassani ’poistuisin’ elämästäni vapaaehtoisesti. Mutta sitä elämistä jatketaan vain sen juomisen avulla?? >Minäkään en tarvitse enää tässä elämässäni mitään. En mitään, mitä rahalla mitataan. Sorry, jos olen ’saanut’ jotakin. Olenkin valmis luopumaan kaikesta. Ja minä määrätietoisena olen jo ryhtynyt ’toteuttamaan’ ajatustani. Olen valmis luopumaan kaikesta, toki niin että katto on pääni päällä. Minäkään en tarvitse mitään kallista, minkä rahalla voi ostaa. >Ainaskin minun lapseni.

Anteeksi, että syljen tämän kaiken Sinun silmille. Mutta sen kautta miten olen oppinut Sinut tuntemaan, niin voin, huolletta’ tämänkin sylkeä.

Lue lisää

>Mulleko sä "sorryttelet"? Tottakai ihmisten pitää saada kaikenlaista rahallistakin iloa ja tyydytystä! <

En oikeesti tiedä, kenelle. Ehkä Sinullekin. Toki ymmärrän sen, ettei se maallinen hyvä olet tullut tuosta vaan. Vaan tietyn sinnikkyyden tuloksena. En tosin muista, mitkä ne lähtökohdat sen maallisen hyvän tavoittelussa aikanaan olivat. Tarkoitusperät eivät kuiteskaan liittyneet mihinkään kauhean mahtipontiseen. Ja nyt olen tällä puolella tyytyväinen tai enemminkin kiitollinen. Mitään en enää tarvitse, en muuta kuin sen mitä tämä hengissä pysyminen vaatii.

>Ei rahassa ole mitään pahaa sinänsä, vaan siihen liittyvässä ihmisten ahneudessa! Rahaakin pitää 'kierrättää' sillä niin siitä saadaan irti paras mahdollinen hyötykin. Kun kaikilla on sopivasti rahaa, niin kaikki pelaa ja ihmiset on tyytyväisempiä. Ja kun rikkaat sulkevat ahneuksissaan 'rahahanat' niin silloin alkaa lama! Lamat ovat täysin keinotekoisia asioita, jotka johtuvat ahneiden ihmisten toimista. Sellainen hyödyttää heitä ahnehtimaan vieläkin enemmän!<

Eipä niin, kun se raha on kuitenkin kaiken edellytys, siis sen perus elämisenkin kannalta tarkasteltuna. Se ahneus onkin merkittävää. Tai ainaskin mittari, jonka seurauksena ehkä jopa välttelen tällaisia yksilöitä. Eikä se johdu aineskaan kateudesta. Vaan enneminkin säälistä. Ja tässä mielessä en halua edes ketään sääliä. Toki tuota lama käsitettä voidaan tai pitäneekin tarkastella ihan sen kansantalous tieteenkin kannalta. Vaikka sekin on aikamoista tiedettä, niin kyllä siellä aika selkeästi tulee tämä syy-seuraus suhde esiin. Tai paremminkin näihin niin kutsuttuihin suhdannevaihteluihin. Jopa aivan loogisesti. Vaikka kyllä sitä välillä itsekin ihmettelee näitä BKT:n prosenttilukuja.

>>Sulla täytyykin olla fiksut ja viisaat lapset! Etkä sä mitään mun "silmilleni sylje"! Hienotunteisuutesi on jo sillä tasolla, että voit olla ihan huoleti mun suhteen!>Kallispalkkaiset ihmiset, kalliine avustajineen pussaa pääoman persuutta samaan aikaan kun valtiolla olis rahaa enemmän kuin koskaan aiemmin hoitaa tämä köyhyyskin pois!>Emmä tiedä sitten, että katkeruudestako nämä rikkaatkin haluaa vaan viedä muilta kaikki niiden rahat? Kostavat jotenkin niinkin itselleen kateellisille ihmisille! Miten kukaan voi olla niin tyhmä, että haluaa vaan kokoajan lisää ja lisää rahaa, ja mikään ei ole siinä rahanhimossaan hänelle tarpeeksi?>Onkos Jumalankin olemassaolo jotenkin jo todistettu? Ei taida olla? Ja ihan sama jälleensyntymisenkin kanssa. Mä uskon Jumalaan ja jälleensyntymiseen.>Mä veikkaisin, että riippuu vähän siitä persoonastammekin? Jos olemme jo oppineet elämään sopusoinnussa itsemme ja muiden kanssa, niin väittäisin, että silloin persoonamme ei nyt niin hirveästi enää eroaisi siitä persoonasta mikä syntyy uudelleen.>Toisaalta mulla ei ole hirveästi mitään luurankojakaan enää missään kaapissa, ja silloin voi jo ollakin aika rehellinen. Olen myöntänyt avoimesti tämän hulluutenikin koska uskon, että avoimuusa ja rehellisyys kuitenkin niissä loppu peleissäkin todellakin 'perivät maan'. Salailu, valehtelu ja peittely ehkä toimii jonkun aikaakin, mutta pudotus on varmasti jossain vaiheessa edessä! Kannattaakin olla rehellinen ja avoin, sillä silloin ei yleensä putoa vielä kovinkaan korkealta.Aina silloin tällöin joku 'juoppo' tai 'uskovainen' tulee kadulla tai metrossa 'avautumaan' mulle. Ne saattaa sanoa, että mä olen sen oloinen ihminen, että mulle voi avautua.<

Tässä asiassa olen aika samankaltainen liimakärpänen. Ja toki aina ainaskin sanan vaihdan. Ilman minkäänlaista ylemmyydentunnetta tai nenän nyrpistelyä.

>Hirveetä häpeäähän mä jouduin kokemaan kun paskatkin housussa sairaalaan kerran kiidättivät. Se oli kyllä tosi kova kolaus itsetunnolle, kun ne naapuritkin todisti koko tapahtuu ihan lähietäisyydeltä! Voi vaan kuvitella mitä musta sen jälkeen siellä puhuttiin?<

Eiköhän me kaikki joskus, jossain vaiheessa/tilanteessa aiheuta vähän ’hämminkiä’ naapureille. Tilanteilla, jotka eivät synnytä ainoastaan häpeää vaan todellista ja viimeisen päälle rankkaa ’morkkista’. Mutta loppupelissä ne ovatkin vain pelkkää tilannekomiikkaa.

>Mutta kun naiset niin mielellään rakastuu niihin renttuihin tai sitten niihin joilla on se paksu lompakko. No, mutta kyllä se vanheneminen laittaa naisenkin sitten ajattelemaan vähän käytännöllisemmin rakkaudestakin.<

Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu oikein hyvältä. Rentut ovat muutoin ihan ok, paitsi heillä on aina niin ’pätevät’ syyt olla renttuja. Ja fiksua, herkkää rikasta en ole tavannut. Että tavallaan aika onnettomia ihmisluontoja molemmat. Enkä minä naisena aineskaan halua mitään käytännöllistäkään rakkaussuhdetta. Vaan jotain semmoista kunnioitukseen perustuvaa ihmissuhdetta. Jospa tämä sitten toteutuisi siinä seuraavassa elämässäni.

Edelleenkin kiitos, että olet olemassa! Ainaskin yksi ihminen tällä planeetalla saa mielipiteistäsi voimaa. Olitpa ’hullu’ tai et! Sinä itse olet sen, siis sen ’hulluuden’, esiintuonut/määritellyt tällä kanavalla. Mutta minä puolestani en ole oikein siitä täysin vakuuttunut. Joskus jopa ajattelen, että ’tahallasi’ heittelet tätä hulluus –käsitettäsi. Sillä kyllä tällä planeetalla taapertaa, näitä taustoja vasten, monia ’hulluja’.

Rosatar kirjoitti:

>Mulleko sä "sorryttelet"? Tottakai ihmisten pitää saada kaikenlaista rahallistakin iloa ja tyydytystä! <

En oikeesti tiedä, kenelle. Ehkä Sinullekin. Toki ymmärrän sen, ettei se maallinen hyvä olet tullut tuosta vaan. Vaan tietyn sinnikkyyden tuloksena. En tosin muista, mitkä ne lähtökohdat sen maallisen hyvän tavoittelussa aikanaan olivat. Tarkoitusperät eivät kuiteskaan liittyneet mihinkään kauhean mahtipontiseen. Ja nyt olen tällä puolella tyytyväinen tai enemminkin kiitollinen. Mitään en enää tarvitse, en muuta kuin sen mitä tämä hengissä pysyminen vaatii.

>Ei rahassa ole mitään pahaa sinänsä, vaan siihen liittyvässä ihmisten ahneudessa! Rahaakin pitää 'kierrättää' sillä niin siitä saadaan irti paras mahdollinen hyötykin. Kun kaikilla on sopivasti rahaa, niin kaikki pelaa ja ihmiset on tyytyväisempiä. Ja kun rikkaat sulkevat ahneuksissaan 'rahahanat' niin silloin alkaa lama! Lamat ovat täysin keinotekoisia asioita, jotka johtuvat ahneiden ihmisten toimista. Sellainen hyödyttää heitä ahnehtimaan vieläkin enemmän!<

Eipä niin, kun se raha on kuitenkin kaiken edellytys, siis sen perus elämisenkin kannalta tarkasteltuna. Se ahneus onkin merkittävää. Tai ainaskin mittari, jonka seurauksena ehkä jopa välttelen tällaisia yksilöitä. Eikä se johdu aineskaan kateudesta. Vaan enneminkin säälistä. Ja tässä mielessä en halua edes ketään sääliä. Toki tuota lama käsitettä voidaan tai pitäneekin tarkastella ihan sen kansantalous tieteenkin kannalta. Vaikka sekin on aikamoista tiedettä, niin kyllä siellä aika selkeästi tulee tämä syy-seuraus suhde esiin. Tai paremminkin näihin niin kutsuttuihin suhdannevaihteluihin. Jopa aivan loogisesti. Vaikka kyllä sitä välillä itsekin ihmettelee näitä BKT:n prosenttilukuja.

>>Sulla täytyykin olla fiksut ja viisaat lapset! Etkä sä mitään mun "silmilleni sylje"! Hienotunteisuutesi on jo sillä tasolla, että voit olla ihan huoleti mun suhteen!>Kallispalkkaiset ihmiset, kalliine avustajineen pussaa pääoman persuutta samaan aikaan kun valtiolla olis rahaa enemmän kuin koskaan aiemmin hoitaa tämä köyhyyskin pois!>Emmä tiedä sitten, että katkeruudestako nämä rikkaatkin haluaa vaan viedä muilta kaikki niiden rahat? Kostavat jotenkin niinkin itselleen kateellisille ihmisille! Miten kukaan voi olla niin tyhmä, että haluaa vaan kokoajan lisää ja lisää rahaa, ja mikään ei ole siinä rahanhimossaan hänelle tarpeeksi?>Onkos Jumalankin olemassaolo jotenkin jo todistettu? Ei taida olla? Ja ihan sama jälleensyntymisenkin kanssa. Mä uskon Jumalaan ja jälleensyntymiseen.>Mä veikkaisin, että riippuu vähän siitä persoonastammekin? Jos olemme jo oppineet elämään sopusoinnussa itsemme ja muiden kanssa, niin väittäisin, että silloin persoonamme ei nyt niin hirveästi enää eroaisi siitä persoonasta mikä syntyy uudelleen.>Toisaalta mulla ei ole hirveästi mitään luurankojakaan enää missään kaapissa, ja silloin voi jo ollakin aika rehellinen. Olen myöntänyt avoimesti tämän hulluutenikin koska uskon, että avoimuusa ja rehellisyys kuitenkin niissä loppu peleissäkin todellakin 'perivät maan'. Salailu, valehtelu ja peittely ehkä toimii jonkun aikaakin, mutta pudotus on varmasti jossain vaiheessa edessä! Kannattaakin olla rehellinen ja avoin, sillä silloin ei yleensä putoa vielä kovinkaan korkealta.Aina silloin tällöin joku 'juoppo' tai 'uskovainen' tulee kadulla tai metrossa 'avautumaan' mulle. Ne saattaa sanoa, että mä olen sen oloinen ihminen, että mulle voi avautua.<

Tässä asiassa olen aika samankaltainen liimakärpänen. Ja toki aina ainaskin sanan vaihdan. Ilman minkäänlaista ylemmyydentunnetta tai nenän nyrpistelyä.

>Hirveetä häpeäähän mä jouduin kokemaan kun paskatkin housussa sairaalaan kerran kiidättivät. Se oli kyllä tosi kova kolaus itsetunnolle, kun ne naapuritkin todisti koko tapahtuu ihan lähietäisyydeltä! Voi vaan kuvitella mitä musta sen jälkeen siellä puhuttiin?<

Eiköhän me kaikki joskus, jossain vaiheessa/tilanteessa aiheuta vähän ’hämminkiä’ naapureille. Tilanteilla, jotka eivät synnytä ainoastaan häpeää vaan todellista ja viimeisen päälle rankkaa ’morkkista’. Mutta loppupelissä ne ovatkin vain pelkkää tilannekomiikkaa.

>Mutta kun naiset niin mielellään rakastuu niihin renttuihin tai sitten niihin joilla on se paksu lompakko. No, mutta kyllä se vanheneminen laittaa naisenkin sitten ajattelemaan vähän käytännöllisemmin rakkaudestakin.<

Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu oikein hyvältä. Rentut ovat muutoin ihan ok, paitsi heillä on aina niin ’pätevät’ syyt olla renttuja. Ja fiksua, herkkää rikasta en ole tavannut. Että tavallaan aika onnettomia ihmisluontoja molemmat. Enkä minä naisena aineskaan halua mitään käytännöllistäkään rakkaussuhdetta. Vaan jotain semmoista kunnioitukseen perustuvaa ihmissuhdetta. Jospa tämä sitten toteutuisi siinä seuraavassa elämässäni.

Edelleenkin kiitos, että olet olemassa! Ainaskin yksi ihminen tällä planeetalla saa mielipiteistäsi voimaa. Olitpa ’hullu’ tai et! Sinä itse olet sen, siis sen ’hulluuden’, esiintuonut/määritellyt tällä kanavalla. Mutta minä puolestani en ole oikein siitä täysin vakuuttunut. Joskus jopa ajattelen, että ’tahallasi’ heittelet tätä hulluus –käsitettäsi. Sillä kyllä tällä planeetalla taapertaa, näitä taustoja vasten, monia ’hulluja’.

Lue lisää

>>Lapsistani sen verran, että ’osa’ on ja ’osa’ ei. Riippuu millä sitäkin mitataan. Mutta kuiteskin olen oppinut arvostamaan kutakin lastani yksilönä. Sillä täysin erilaisiahan he ovat. Enkä valitettavasti tätä erilaisuutta ole joskus aiemmin havainnut. Tai paremminkin silloin nuorena äitinä. Jos olisin, niin moni ’kiemura’ olisi mennyt sen kevyemmän kautta. Muuta en voi kuiteskaan lausua, että lapseni ovat osa minua ja rakkaimmat täällä maanpäällä. >Tuo hienotunteisuuteni perustunee kaiketinkin sen vastapelurin ’varaan’. Osaan olla myös tosi inhottava ihminen. Ainaskin sanoissani. Sitä inhottavuuttani voi kuvailla jopa loukkaavaksi. Toki olen nyt käsittänyt, että se ainut syy ikävään käyttäytymiseeni on vain väsymys, yhtä hyvin niin fyysinen kuin henkinenkin. Tällöin minun onkin vain parasta liimatta teippi suuni eteen ja painua pehkuihin. >Niinpä. Jokainenhan voi tutustua täällä netissäkin näihin valtioneuvoston talousarvioihin ja budjettiesityksiin. Ainaskin vuoden 2008 budjettiesitys on aikamoisesti ylijäämäinen. Ja siltikin yksittäiset kunnat taistelevat olemassaolostaan. En tiedä! Enkä viitsi nyt ottaa kantaakaan. Sen verran kuiteskin vielä, että poliitikothan sisältyvät siihen ainutlaatuiseen ryhmittymään, joka itse loppupelissä määrittelee sen oman palkkansa. Aika kornia kuiteskin, jos sitä ’mitataan’ Tehyn vaatimuksiin. Täyttä p…aa! Siis kokonaisuutena.>Minäkin uskon omaan Jumalaani. Ja aina Hänen tarkoituksensa jossain vaiheessa olen myös ymmärtänyt. Jopa tänä viikon loppuna. Avut ovat tulleet ahdinkooni. Ja toisaalta tuo jälleen syntymis -juttu menee meikäläisenkin kaaliin. Eihän tässä nyky elämisessä olisi mitään järkeäkään. Meidänhän pitää oppia. Ja sitä oppimista riittää.

Mr. manynames kirjoitti:

>>Lapsistani sen verran, että ’osa’ on ja ’osa’ ei. Riippuu millä sitäkin mitataan. Mutta kuiteskin olen oppinut arvostamaan kutakin lastani yksilönä. Sillä täysin erilaisiahan he ovat. Enkä valitettavasti tätä erilaisuutta ole joskus aiemmin havainnut. Tai paremminkin silloin nuorena äitinä. Jos olisin, niin moni ’kiemura’ olisi mennyt sen kevyemmän kautta. Muuta en voi kuiteskaan lausua, että lapseni ovat osa minua ja rakkaimmat täällä maanpäällä. >Tuo hienotunteisuuteni perustunee kaiketinkin sen vastapelurin ’varaan’. Osaan olla myös tosi inhottava ihminen. Ainaskin sanoissani. Sitä inhottavuuttani voi kuvailla jopa loukkaavaksi. Toki olen nyt käsittänyt, että se ainut syy ikävään käyttäytymiseeni on vain väsymys, yhtä hyvin niin fyysinen kuin henkinenkin. Tällöin minun onkin vain parasta liimatta teippi suuni eteen ja painua pehkuihin. >Niinpä. Jokainenhan voi tutustua täällä netissäkin näihin valtioneuvoston talousarvioihin ja budjettiesityksiin. Ainaskin vuoden 2008 budjettiesitys on aikamoisesti ylijäämäinen. Ja siltikin yksittäiset kunnat taistelevat olemassaolostaan. En tiedä! Enkä viitsi nyt ottaa kantaakaan. Sen verran kuiteskin vielä, että poliitikothan sisältyvät siihen ainutlaatuiseen ryhmittymään, joka itse loppupelissä määrittelee sen oman palkkansa. Aika kornia kuiteskin, jos sitä ’mitataan’ Tehyn vaatimuksiin. Täyttä p…aa! Siis kokonaisuutena.>Minäkin uskon omaan Jumalaani. Ja aina Hänen tarkoituksensa jossain vaiheessa olen myös ymmärtänyt. Jopa tänä viikon loppuna. Avut ovat tulleet ahdinkooni. Ja toisaalta tuo jälleen syntymis -juttu menee meikäläisenkin kaaliin. Eihän tässä nyky elämisessä olisi mitään järkeäkään. Meidänhän pitää oppia. Ja sitä oppimista riittää.

Lue lisää

>Ei sitä vielä nuorena henkilönä yleensä osaakaan vielä ottaa ihan kaikkea huomioon lapsenkasvatuksessakaan? Mä olen kuitenkin vähän sitä mieltä, että lapset kannattais tehdä aika nuorena, 20-30 vuotiaana, vaikka vanhempi ihminen onkin yleensä vähän kypsempi kaikessa.<

Eipä! Ainakin itse olen joskus sitä tältä kantilta miettinyt. Se kasvattaminen oli oikeesti pelkkää sitä luonnollista elämistä. Penskat kulkivat kaikessa mukana, olivat vain osa sitä sen hetkistä ’tilaa’. Ehkä siksi sitä lasten erilaisuutta ei oikein havainnutkaan. Sen ’iltatähden’ kanssa oli jo sitten aika erilainen ote. Sitä kehittymistä seurasi vain aivan eri tavalla ja osasi paremmin/herkemmin tarttua erilaisiin tilanteisiin. Kuiteskaan ilman mitään ylenpalttisuutta. Eli kyllä se oma henkinen kypsyminen oli osaltaan vaikuttamassa myös tässä suhteessa tiettyihin ’onnistumisiin’. Mutta turha niitä menneitä on märehtiä. Kaikella aikansa ja paikkansa. Ja loppupeli on kuitsekin ihan tyydyttävä jos ei hyvä.

>Onhan siinä sekin puoli, että kun lapset saadaan nuoremmalla iällä, niin silloin eri sukupolvien ikäerotkaan eivät ole niin suuria, ja lapsella saattaa olla ne isoisovanhemmatkin vielä elossa?<

Niinpä! Minäkin olen ’voinut’ mennä tyttärieni kanssa yhdessä iltaa viettämään. Tosin se on aika usein kääntynyt niin, että en enää viitsi vain lähteä. Mutta kyllä tämäkin kokemus kerran tai pari vuodessa on antoisaa ja jopa ilakoivaa. Ja onhan se nykynuorille tärkeää oppia myös oikeesti tanssimaan. Niitä ihan perinteisiäkin. Itselleni tanssi voisi olla vaikkapa ihan oikeesti vaikkapa harrastuskin. Ja kenties näin vielä käykin. En tiedä. Kun nyt tässä ’ välissä’ pitää loppuun saattaa tämä opiskelukin, joka on enää viittä vaille. Toki se itseni palkitseminen toteutuu tämän opiskelun jälkeen sitten jollain aivan toisella tavalla/tasolla. Sitäkään en tiedä, kun tuo skenaario ajattelu on jo elämässäni saanut vähän toisarvoisen sijan. Kaikki ajallaan ja tavallaan!

>Isovanhemmillahan on jo sitä aikaakin ihan erilailla lapsenlapsilleen. Musta se onkin mukavaa, kun on useampia sukupolvia vielä elossa. Kun tekee lapset myöhemmällä iällä, niin saattaa hyvinkin käydä niin, että lapset eivät välttämättä tule kovinkaan kauaa tuntemaan edes isovanhempiaan? Sukupolvien yhteys tavallaan katkeaa.<

Näinhän se todennäköisesti menee myös minun kohdallani. Ehkäpä ne tulevaisuudessa syntyvät lapsenlapset ovat vieläkin rakkaampia kuin omat. Tosin aika julmasti ilmaistu, mutta kuitenkin. Henkilökohtaisesti minulla ei omalta puolelta ollut paljonkaan ’yhteyksiä’ isovanhempiini. Yksi mummo, joka sitä tiukemminkin piti vain sitä veljessarjani puolta. Eikä omilla lapsillanikaan ole valitettavasti ollut kuin jotain tätä vastaavaa. Mutta sitäkään on turha surra!

>Mutta toisaalta ajateltuna, eihän lapsia pitäs kasvattaa pumpulissakaan ja suojella jatkuvasti maailman pahuudelta? Rakastavan vanhemman pitäisi myös saada lapsensa kulkemaan niillä omillakin jaloillaan. Monia lapsia taitaa olla kyllä lellitty vähän liikaakin viimeiset 30 vuotta? Kyllä lapsen pitää vähän nähdä sitä elämän rikkinäisyyttäkin, että kasvaisi tasapainoiseksi aikuiseksi. <

Ei todellakaan, missään pumpulissa. Ei tämä elämä ole pumpulia. Ei ketään saa suojella pahuudelta, jolla tarkoitan tätä elämisen realiteettia. Olenkin sanonut ja nyttemmin aina vain useammin: Kulkekaa silmät, korvat ja ennen kaikkea sydän avoinna. Ja tehkää omat arvionne asioista. Ja joskus jopa ajattelen, että tällä omalla muuttuneella ajattelutavallani olen ’valmistelemassa’ itseäni johonkin, jota en tiedä, mutta jota en sen aiemman herkkyyteni perusteella olisi valmis kohtaamaan. Voi olla aika absurdia, mutta näin se minunkin ajatusmaailmani aina joskus muuttuu?!

>Nykyään tietenkin elämme rahan maailmassa, jossa lapsen 'lahjominen' on valitettava yleinen tapa 'kasvattaa'. Se taitaa kuitenkin olla isompi ongelma niillä joilla on se 'paksu lompakkokin'?<

Onhan se toki helpompi siinä omassa ahdingossaan heittää euroset lapsen kätöseen. Pääsepä sitten silläkin ’eroon’ ylimääräisestä. Tai sitten niillä euroilla korvataan vain se oma vanhemmuuteen kuuluva läsnäolo. Ei jakseta tätä oravanpyörää. Ja siksi joskus mietinkin ja jopa kyseenalaistan, että miksi niitä lapsia ’pitää’ sitten oikeesti tehdä?

>Ehkä se on taas sitä jaottelua 'nuoriin ja vanhoihin sieluihin'? 'Nuorten' kanssa joutuukin usein haasteisiin ja 'vanhat' ovat taas usein helppoja kasvattaa ja hyvin 'itseohjautuvia'. Älyllisiä eroja taas ei oikein erota, koska älyltään 'nuoret' ja 'vanhat' ovat melko tasavertaisia, mutta tunnepuoli on jo 'vanhoilla' ihan erilainen. Se herkkyys onkin jo ihan eri luokkaa!<

Näin voinen sen itsekin nyt ajatella. Mutta tuo herkkyyspuoli on kuiteskin kaikilla lapsillani aika vahva elementti, tuosta itseohjautuvuudesta huolimatta. Siltikin aina välillä heitän, että vain sydämellä näkee ne elämän tärkeimmät seikat. Ja ’herran’ haltuun.

>'Nuoret' taas valitsee itselleen yleensä kauniita, voimakkaita ja terveitä kehoja. Musta tuntuu, että esim. yksikään huippu-urheilija tai huippumallikaan ei ole vielä 'vanha sielu'?<

En osaa tätä asiaa arvioida muutoin kuin, että se kuva näistäkin ihmistä perustuu pitkälti vain julkisuudessa esitettyyn. Toki ainut varma on, että hekin vanhenevat, ’rypistyvät’ ja kuolevat. Kenties se seikan ymmärtäminen aikanaan luokin heille ylitsepääsemättömiä ongelmia. Sellaisia ongelmia, mitkä meille taviksille kuuluvat ihan normaalina tähän elämiseen. Onhan ne ihania ne rypyt, ainaskin naurun rypyt ja kenties ne katkeruudenkin aiheuttamat. Pääasia, ettei niitä kuiteskaan keinotekoisesti ’silotella’. Onhan meillä näitä hienojakin esimerkkejä kuten Juice ja Rauli Badding kenties Remukin. Remu on tosi aika vahva, puhumattakaan Andysta!!! Tämä arviointini kyseisiin persooniin, siis Remu ja Andy, perustuu pelkästään heidän persooniinsa, ei siis musiikkiin. Ei aineskaan Andyn. Sillä olen sen aika perinteisen kannalla.

>Jo lapsena sain huomata, että nainen voi olla suustaankin paljon pahempi kuin yksikään mies? Nainen sopiskin paljon paremmin sen pirun osaankin.<

Aika mielenkiintoinen näkökulma. Mutta tottahan se siinä mielessä on, että me naiset osaamme käyttää/ilmaista sen pirullisuutemme aika ’salakavalasti’.

>Parempi vaan ettei patoa sitä oloansa itseensä, vaan antaa tulla kaiken ulos. Siitä ne murhatkin vaan yleensä lähtee, että ihmiset patoaa itseensä sen kaiken negatiivisuutensa. Kyllä lähimmäisen pitää kestää ne toisen huonommatkin hetket ja ymmärtää! Naisilla on vielä ne hormoonikiertonsakin ja meidän miesten pitää vaan tajuta sekin asia!<

Niinpä, kaikki pellolle, ne kaikki sanomattomat sanat ja tunteet. Huutaen tai itkien. Joskus tai jossain vaiheessa/tilanteessa ne kuiteskin sieltä todellakin purkaantuvat. Ja kuinka ikävästi ne voivatkin purkaantua. Onhan se lehdistä luettu. Aika jänskä juttu, että lapsi purkaa pahan olonsa sillä sietämättömällä kiukuttelulla ja itkemisellään. Mutta me aikuiset ’fiksut’ ihmiset emme voi sitä tehdä? Eli olemme tässäkin suhteessa kadottaneet sen lapsen vilpittömyyden ja aitouden.

>Mä tosin ihailen naisissa sitä niiden tempperamenttisuuttakin. Kun ne oikein antaa sieltä tulla! Näitä naisia vaan tuntuis olevan nykyään aika harvassa? Sellaista ei vissiin suoda naisille työelämässäkään? Hiton harmillista! Ihan liikaa on näitä 'hissukoita' nykyään naisissakin. <

Nainenkaan ei siinä omassa tempperaattiuudessakaan saa mennä aina liian pitkälle. Joskus todellakin pitää miettiä! Sillä sen itsehillinnän ja rauhallisuuden kautta tietyissä tilanteessa päästään pitemmälle kuin ne miehet sillä vaahtoamisellaan. Siis nimenomaan tietyissä tilanteissa. Siinä tutussa työympäristössä voi antaa sauhuta sitten.

>Onko se sitten jotenkin 'maalaismainen ominaisuus' naisessa? Pitää olla kotoisin jostain Karjalasta?<

Voi ollakin, joillakin. Mutta mistä Sinä tuon Karjalan heitit? Eli siellä päässä eletään edelleenkin kehä kolmosen sisäpuolella. Onhan näitä tässä armaassa Suomen maassamme myös pohjanmaan asukkaita lappalaisista puhumattakaan. Ymmärtääkseni ne maalaiset vasta osaavatkin elää. Onhan heille luonto ja kuoleminen, eli koko luonnon kiertokulku aivan normaali juttu.

>Naisilla on vielä ne hormoonikiertonsakin ja meidän miesten pitää vaan tajuta sekin asia.<

Kuten meidän naisten ne miesten hormoonikierrot!

>No, en ole koskaan äänestänyt, enkä tule äänestämäänkään! Eduskuntaankin mennään rahan voimalla ja joku nainenkin voi päästä sinne jopa ulkonäöllisin avuinkin. Sitten on kaikki nää erilaiset julkkiksetkin! Siellä ei ole kyllä yhtään kaltaistani ihmistä jota viitsisin äänestää. Ja jos olisikin, niin häntä ei koskaan sinne valittaisi. No, mullahan on se oma visioni siitä 'viisaidenneuvostostakin'.<

Näinhän se menee. Mukana sitä puoluetaktiikkaa. Tarpeeksi edustava ehdokas ääniä keräämään. Toki itse äänestän aina vaikka vaikeaahan se on, kun ehdokastaan ei tunne kuin aivan pintapuolisesti. Siksi se ääni menee aina ehdokkaalle, joka ei vain valitettavasti tule valituksi. Kaiketi tuo ’viisaudenneuvosto’ voisi olla aika varteenotettava uusi puolue. Eiköhän ryhdytä keräämään sitä tarvittavaa kannattaja lukumäärä -listaa?

>Jos ei ole mitään jatkuvuutta näissä elämissämmekin täällä maan päällä, niin jotenkin ihan pähkähullultahan se tuntuu! Pakkohan tässä on selvä järki takana olla! Voi vain lapsen tavoin kysyä: "Mihin me mennään kun me kuollaan? Eikö me vaan voitais syntyä tänne uudelleen?' Näin se lapsi ajattelee ja ratkaisee tämänkin vaikean kysymyksen. Joku 'jatkumohan' on kaikessa oltava! Mistä tullaan ja mihin mennään... <

Kyllä, aivan pähkähulluahan tämä meidän ’ainutkertainen’ eläminen onkin. Ja kyllähän minunkin kysymykseni ovat tällä palstalla olleet tuota lapsen tavoin kysyttyä. Mutta kuiteskin, jostahan me tullaan ja johonkin mennään ja toivottavasti paljon ’viisaampina’. Eli kyllä minulta aika monta ikävää pelkoa on kadonnut. Siis semmoista ’peruspelkoa’. tämän jutustelumme myötä. Muutoin minulla on, kenties jatkuvasti, mielessäni sellaisia ’peruspelkoja’.

>Pitää kuitenkin muistaa, että 'uskovissakin' on paljon ihan tolkuissaan olevaa väkeä.<

Näin on. Minäkin näin harhaoppisena ’omassa uskossani’ pidän vielä itseäni täysin tolkuissa olevana!

>Tuntuu vaan, että 'tehtäväni' tämän elämäni osalta alkaa olla jo tehty? Juu, älä tee itsestäsi 'pelleä'!<

Eikä oo! Aavistelen näin. Enkä minä tee itsestäni mitään pelleä, Sinä vielä vähemmän. Pellethän ne vasta niitä naamareita kantavatkin. Minä en niitä täällä reaalimaailmassa tarvitse! Sinä et niitä enää ’missään’!

>Jännä, että meissä on molemmissa tämä ihan sama piirre? Ehkä meissä on muutenkin paljon samaa? Ei ollut ihan sattumaa siis, että aloimme kirjoittaa toisillemme? Ehkä 'kohtalo' ajoi meidät siihen? Mä en suoraan sanottuna usko mihinkään 'kohtaloon', vaan siihen, että kaikki on etukäteen suunniteltua? Ehkä olemme jollain tasolla 'sielukumppaneitakin'? Mitään romantiikkaa tosin ei varmaan väliltämme kannata lähteä sen enempää etsimään? Heh! Kyllä mä 'aistin', että siellä on joku upea, 'aikuinen nainen' 'toisessa päässä'! Saahan sitä toista aina kehua! ;=) Saahan?<

Niin minustakin tuntuu, siis, että meissä on paljon jotain samaa. Minulle ainaskin syntyy tunne, että tunnen Sinut paremmin kuin jonkun sellaisen ihmisen, jonka kanssa olen ollut tekemisissä useita jopa kymmeniä vuosia. Tuo mainitsemasi ’kohtalo’ minut tällekin palstalle heitti. Oikeesti yksi ihminen ja sen yhden ihmisen lausuma. Tuohon sielunkumppanuuteen olen aika taipuvainen uskomaankin. Tuota romantiikka –käsitettä on aika vaikea tässä arvioida. Minullehan tärkeintä on se arvostus toista kohtaan. Siis aito sellainen. Toki minäkin aistin tässä bittienkin välissä, että ’vastapeluri’ on aivan ainutlaatuista luokkaa! Kehua saa, jos kehu tulee sieltä syvimmästä sydämestä! Joskus tässä olen miettinytkin, että jospa me sen kohtalon johdattamina joskus myös oikeesti kohtaamme?

>Ehkä mä oonkin maan päälle pudonnut 'enkeli'? Juu, onhan tää itseni hulluksi esitteleminen vähän tahallistakin. Voin mä hakea sairaaloistakin tosin mun sairaskertomuksiakin, jos oikein vaaditaan? Ja ne ne vasta onkin hassua luettavaa!<

Ehkä oletkin! Onhan tästä enkeli jutusta tehty ihan jänskä tv-sarjakin. Minä en toki halua tai tarvitse mitään sairauskertomuksia luettavaksi, joissa jotakin ’faktoja’ esitellään. Sillä useimmiten ne ovatkin oikeesti sitä parasta fiktiota!!!

>Kun mä kuolen, niin mä vaan levitän siipeni! Saas nähdä onko ne sitten valkoista pumpulia, vaiko mustaa nahkaa?<

Uskoisin, että siitä välimaastosta!

>Tulipas paljon juttua... ;=)<

Niinpä, paljon juttua. Juttua, joka ei tälle palstalle ehkä niin sovellukaan. Mutta mitä minä siitä välitän?! Kyllä joku ’muu’ senkin asian hoitaa. Toki eivät näillä kanavilla käytävät keskustelut useimmitenkaan vastaa sen aihepiirin mukaan ’luokiteltuja’ juttuja. Mutta kunhan jossakin suunsa aukaisee! Ja tämä kanava on ainaskin minulle täyskymppi.

>Mulla on vaan sellanen käsitys, että karjalaiset olis erityisen iloisia, avoimia ja räiskyviä ihmisiä? Joku nainen, joka oli paljon kierrellyt Suomea, sanoi joskus jossain, että näin se juuri olisi. Pohjanmaalaiset ja lappalaiset taas taisivat olla ihan erilaisia karjalaisiin verrattuina?<

Minulla taas on sellainen käsitys, että ne aidot karjalaiset jäivät aikanaan sinne rajan taakse. Rajan tänne puolelle jääneet ovat ’ kasvaneet’ tai sisäistäneet tämä Suomen kansalaiselle tyypillisen piirteen. Sen ahneuden ja ennen kaikkea sen kateuden. Näillä mittareilla minä mittaan näitä Suomen ’karjalaisia’. Pohjalaisten ja lappalaisten ’mielenlaadusta’ ei ole kokemuksia.

Voinen toki hivenen puolustella näitä Suomen karjalaisiakin. Onhan sukujuureni Suomen karjalasta. Tosin sieltä pohjoisemman puolelta. Siksi minua hivenen ’sävähdytti’ tuo heittosi karjalaisista.

>PK-seudullekin työn ja opiskelujen perässä. Se maaseudun autioituminen on jotenkin niin surullistakin. Mutta ehkä jonain päivänä tämäkin vielä kääntyykin ihan toisinpäin? Se olis kyllä ihan suotavaakin! Kylmä paikkahan vaan tää kaupunki monille maalta tulleille taitaa olla? Mä taas olen sydämmeltäni niin stadilainen, että viihdyn kaupungissa, ja näen sen tavallaan hyvin kauniinakin paikkana!<

Mutta ymmärtääkseni tämän päivän elossamme ei niiden sukujuurienkaan varaan voi mitään laskea. Etenkään tämän kansainvälistymisen myötä. Siellä me kaikki taustoistamme huolimatta ’seikkailemme’ tai sinne meidän on vain mentävä ’seikkailemaan’!! Tosi asiahan se vain on, että se kehä kolmosen elämä on taakse jäänyttä elämää. Onhan se iltatähtenikin tulevaisuudensuunnitelmat kavereineen jossain muualla kuin täällä Suomessa. En tiedä mihin sekin ajattelutapa loppupelissä johtaa? Mutta anti mennä vain. Olenhan siellä itsekin seikkailut, joskus nuorena.

Toki se huomio vielä, että nykynuoret ’havittelevat’ tässä suhteessa vieläkin kylmempiä paikkoja (jos sitä tällä sanalla halutaan ilmaista) kuin stadi. Ja anti mennä edelleenkin. Toki onhan senkin jotkut viisaat havainneet, että useimpia ’juttuja’ sieltä stadista kantsii hajauttaa (tällä meiningillä) näihin kuoleviin maakuntiin. Sorry taas nämä lainausmerkit ja sulkeet!

>Pitääks tuo muka paikkansa? Ei mulla ainakaan mitään hormoneja ole! ;-) Eikä mulla partakaan oikein tahdo kasvaa.<

Tämä lausumasi onkin sitä miesten logiikkaa. Kyllä miehilläkin on se kuukausittainen kiertokulkunsa. Joku on verrannut sitä kiertokulkua meidän jokaisen niin sanottuun biorytmiin. Eli ei se kaikki perustu hormoneihin. Tosin kohdallani myönnän sen naisten hormonikierronkin. Enkä voi sitä vastaan taistella. Valitettavasti! Onneksi sekin aika lähestyy, että pääsen siitäkin eroon. Hope so!

>Ei, ei se ole mikään puolue ollenkaan! Sinne pääsee sellasia ihmisiä, joilla on 'visiota', ja jo vähän sitä elämänkokemustakin. Puolueet on ihan vanhanaikasia ja keinotekoisia, eikä sovi enää tähän aikaamme.<

Sorry, mutta tähän tällaiseen ihannetilanteen pääseminen vaatii jo niin monta, niin monta vuosikymmentä/vuosisataa, että huh huh!

>Ja sitten on vielä ne 'uskovaiset' omine juttuineen, jotka kyllä ilmeisesti uskoo johonkin järjestykseen, mutta mihinkään kehitykseen ne ei vaan vielä oikein osaa millään uskoa? No, ei ihme jos niiden jututkin on sitten sitä mitä ne usein on?<

Niinpä! Tämä juttu voikin olla aika ihmettelemisen aihe tai sitten ei! En osaa oikein arvioida. Eli tuo kehitys? Jos sitä Raamatun sanoman kantilta ajatellaan. Se on kirjoitettu ja lausuttu joskus niin kauan sitten. Vai onko se niin, ettei Raamatun sanomaa voi muuttaa? Tai ainaskin sovittaa siihen elämisen hetkeen (vitsi, kun vaikea ilmaista)? Onhan se minunkin Jumalani aina tässä hetkessä!

>No, miksei olis? Pelleillä on ainakin usein hauskaa! Ehkä mä haluunkin olla pelle? Se on kyllä vähän mystinenkin juttu tämä 'pelleys'! Ei sitäkään oikein ymmärrä, jos ei ensin kokeile sitä? Kaikkee pitäs kokeilla, vaikka taaskaan se yksi elämä täällä ei taida oikein millään vieläkään riittää?<

Niinpä, pellejen tarkoitus onkin tuottaa hauskaa vain toisille. Mutta ei niillä pelleillä itsellään ole loppupelissä olenkaan hauskaa. Siellä pellenaamareiden takana. Ne pellet eivät ole osanneet riisua naamareitaan. Tätä tarkoitin. Eli oikeesti kait samaa tarkoitimmekin?

>Taidat säkin tuntea mut jo paremmin kuin kukaan muu 'reaalimaailman' ihmisistä? Hassua, että tänne nettiin on höpissyt paljon sellaistakin, mitä ei ole muualla kenellekään mennyt kertomaan?<

Jokin kutina minullakin on, että tunnen Sinut. Niin minäkin tänne höpisen paljon sellaista, mitä en aina voi. Tai oikeesti voinkin, koska höpisenkin. Mutta mitä sitä seinille höpisee? Siksi tässä aina välillä ajatteleekin, että jollei tällä kanavalla, niin missä sitten??

>Mäkin uskon kyllä ihan täysin tuohon 'sielunkumppannuteenkin'. Itseasiassa uskon jopa 'sieluperheisiin'!<

Minä ehkä kenties enemmän kuin Sinä! Tuota sielunperhettä en ole vielä kokenut. Tai oikeesti tarkemmin ajateltuna kuitenkin. Tosin aika pienen perheen.

>On ollut muutenkin niin helvetin vaikeeta tässä elämässäni vähän kaikki naisten suhteen. Olen aina jäänyt sinne jonon hännille. Oikeastaan elämäni suurimmat ristiriidat ovatkin johtuneet aina suhteestani naissukupuoleen.<

Tyypillistä miesten ajattelumaailmaa. En viitsi kommentoida sen enempää tuota käsitystäsi homous -käsitettäsi.

>Sussakin on kieltämättä paljon 'soturiin' viittaavaa! Tunnut aika järjestelmälliseltä?<

En tiedä mitä oikeesti kohdallani tarkoitat tuolla ’soturi’ –käsitteellä. En ole käynyt mitään armeijoita. Mutta muutoin olen aina taistellut, siis paikastani, mielipiteistäni, elämästäni ja nyttemmin tämän elämän mielekkyydestä yleensä. Se minun järjestelmällisyyteni on ollut aika ajoittain jopa liiallista perfektionismia. Onneksi olen pääsemässä siitäkin eroon!

>Mä aina 'suuruudehulluudessani' näen itseni menneissä elämissäni kaikenmaailman traagisissakin 'rooleissa'.<

Älä palaa menneeseen. Elä vain tätä hetkeä, niin minäkin. Kaikki ollut, kaikki tehdyt teot tai lausutut sanat ovat vain mennyttä. Ei mennyttä saa sen enempää miettiä. Aika ei kulje taaksepäin. Miksi siis kiusata itseään? Siis itsensä kiusaamistahan se vain on.

>Voisin mä oikein kirjottaa ne mun sairaskertomukset tännekin. Saisivat ihmiset todellakin nauraa koko jutulle.<

Voit kirjoittaa, jos haluat. Minua ne eivät vakuuta suuntaan eikä toiseen (toki ’jonkin asteisen naurun’ sisimmässäni voisin nauraa). Tosin ei varmaan monia muitakaan.

>Juu, ehdottomasti se 'kuolemanenkeli', jolle sallitaan jo molemmat roolit!<

Anteeksi, vasta jälkeenpäin ymmärsin mitä sillä pumpuli/nahkasiipi jutullasi tarkoitit! Minä ajattelin jotain ihan muuta!

Rosatar kirjoitti:

>Tulipas paljon juttua... ;=)<

Niinpä, paljon juttua. Juttua, joka ei tälle palstalle ehkä niin sovellukaan. Mutta mitä minä siitä välitän?! Kyllä joku ’muu’ senkin asian hoitaa. Toki eivät näillä kanavilla käytävät keskustelut useimmitenkaan vastaa sen aihepiirin mukaan ’luokiteltuja’ juttuja. Mutta kunhan jossakin suunsa aukaisee! Ja tämä kanava on ainaskin minulle täyskymppi.

>Mulla on vaan sellanen käsitys, että karjalaiset olis erityisen iloisia, avoimia ja räiskyviä ihmisiä? Joku nainen, joka oli paljon kierrellyt Suomea, sanoi joskus jossain, että näin se juuri olisi. Pohjanmaalaiset ja lappalaiset taas taisivat olla ihan erilaisia karjalaisiin verrattuina?<

Minulla taas on sellainen käsitys, että ne aidot karjalaiset jäivät aikanaan sinne rajan taakse. Rajan tänne puolelle jääneet ovat ’ kasvaneet’ tai sisäistäneet tämä Suomen kansalaiselle tyypillisen piirteen. Sen ahneuden ja ennen kaikkea sen kateuden. Näillä mittareilla minä mittaan näitä Suomen ’karjalaisia’. Pohjalaisten ja lappalaisten ’mielenlaadusta’ ei ole kokemuksia.

Voinen toki hivenen puolustella näitä Suomen karjalaisiakin. Onhan sukujuureni Suomen karjalasta. Tosin sieltä pohjoisemman puolelta. Siksi minua hivenen ’sävähdytti’ tuo heittosi karjalaisista.

>PK-seudullekin työn ja opiskelujen perässä. Se maaseudun autioituminen on jotenkin niin surullistakin. Mutta ehkä jonain päivänä tämäkin vielä kääntyykin ihan toisinpäin? Se olis kyllä ihan suotavaakin! Kylmä paikkahan vaan tää kaupunki monille maalta tulleille taitaa olla? Mä taas olen sydämmeltäni niin stadilainen, että viihdyn kaupungissa, ja näen sen tavallaan hyvin kauniinakin paikkana!<

Mutta ymmärtääkseni tämän päivän elossamme ei niiden sukujuurienkaan varaan voi mitään laskea. Etenkään tämän kansainvälistymisen myötä. Siellä me kaikki taustoistamme huolimatta ’seikkailemme’ tai sinne meidän on vain mentävä ’seikkailemaan’!! Tosi asiahan se vain on, että se kehä kolmosen elämä on taakse jäänyttä elämää. Onhan se iltatähtenikin tulevaisuudensuunnitelmat kavereineen jossain muualla kuin täällä Suomessa. En tiedä mihin sekin ajattelutapa loppupelissä johtaa? Mutta anti mennä vain. Olenhan siellä itsekin seikkailut, joskus nuorena.

Toki se huomio vielä, että nykynuoret ’havittelevat’ tässä suhteessa vieläkin kylmempiä paikkoja (jos sitä tällä sanalla halutaan ilmaista) kuin stadi. Ja anti mennä edelleenkin. Toki onhan senkin jotkut viisaat havainneet, että useimpia ’juttuja’ sieltä stadista kantsii hajauttaa (tällä meiningillä) näihin kuoleviin maakuntiin. Sorry taas nämä lainausmerkit ja sulkeet!

>Pitääks tuo muka paikkansa? Ei mulla ainakaan mitään hormoneja ole! ;-) Eikä mulla partakaan oikein tahdo kasvaa.<

Tämä lausumasi onkin sitä miesten logiikkaa. Kyllä miehilläkin on se kuukausittainen kiertokulkunsa. Joku on verrannut sitä kiertokulkua meidän jokaisen niin sanottuun biorytmiin. Eli ei se kaikki perustu hormoneihin. Tosin kohdallani myönnän sen naisten hormonikierronkin. Enkä voi sitä vastaan taistella. Valitettavasti! Onneksi sekin aika lähestyy, että pääsen siitäkin eroon. Hope so!

>Ei, ei se ole mikään puolue ollenkaan! Sinne pääsee sellasia ihmisiä, joilla on 'visiota', ja jo vähän sitä elämänkokemustakin. Puolueet on ihan vanhanaikasia ja keinotekoisia, eikä sovi enää tähän aikaamme.<

Sorry, mutta tähän tällaiseen ihannetilanteen pääseminen vaatii jo niin monta, niin monta vuosikymmentä/vuosisataa, että huh huh!

>Ja sitten on vielä ne 'uskovaiset' omine juttuineen, jotka kyllä ilmeisesti uskoo johonkin järjestykseen, mutta mihinkään kehitykseen ne ei vaan vielä oikein osaa millään uskoa? No, ei ihme jos niiden jututkin on sitten sitä mitä ne usein on?<

Niinpä! Tämä juttu voikin olla aika ihmettelemisen aihe tai sitten ei! En osaa oikein arvioida. Eli tuo kehitys? Jos sitä Raamatun sanoman kantilta ajatellaan. Se on kirjoitettu ja lausuttu joskus niin kauan sitten. Vai onko se niin, ettei Raamatun sanomaa voi muuttaa? Tai ainaskin sovittaa siihen elämisen hetkeen (vitsi, kun vaikea ilmaista)? Onhan se minunkin Jumalani aina tässä hetkessä!

>No, miksei olis? Pelleillä on ainakin usein hauskaa! Ehkä mä haluunkin olla pelle? Se on kyllä vähän mystinenkin juttu tämä 'pelleys'! Ei sitäkään oikein ymmärrä, jos ei ensin kokeile sitä? Kaikkee pitäs kokeilla, vaikka taaskaan se yksi elämä täällä ei taida oikein millään vieläkään riittää?<

Niinpä, pellejen tarkoitus onkin tuottaa hauskaa vain toisille. Mutta ei niillä pelleillä itsellään ole loppupelissä olenkaan hauskaa. Siellä pellenaamareiden takana. Ne pellet eivät ole osanneet riisua naamareitaan. Tätä tarkoitin. Eli oikeesti kait samaa tarkoitimmekin?

>Taidat säkin tuntea mut jo paremmin kuin kukaan muu 'reaalimaailman' ihmisistä? Hassua, että tänne nettiin on höpissyt paljon sellaistakin, mitä ei ole muualla kenellekään mennyt kertomaan?<

Jokin kutina minullakin on, että tunnen Sinut. Niin minäkin tänne höpisen paljon sellaista, mitä en aina voi. Tai oikeesti voinkin, koska höpisenkin. Mutta mitä sitä seinille höpisee? Siksi tässä aina välillä ajatteleekin, että jollei tällä kanavalla, niin missä sitten??

>Mäkin uskon kyllä ihan täysin tuohon 'sielunkumppannuteenkin'. Itseasiassa uskon jopa 'sieluperheisiin'!<

Minä ehkä kenties enemmän kuin Sinä! Tuota sielunperhettä en ole vielä kokenut. Tai oikeesti tarkemmin ajateltuna kuitenkin. Tosin aika pienen perheen.

>On ollut muutenkin niin helvetin vaikeeta tässä elämässäni vähän kaikki naisten suhteen. Olen aina jäänyt sinne jonon hännille. Oikeastaan elämäni suurimmat ristiriidat ovatkin johtuneet aina suhteestani naissukupuoleen.<

Tyypillistä miesten ajattelumaailmaa. En viitsi kommentoida sen enempää tuota käsitystäsi homous -käsitettäsi.

>Sussakin on kieltämättä paljon 'soturiin' viittaavaa! Tunnut aika järjestelmälliseltä?<

En tiedä mitä oikeesti kohdallani tarkoitat tuolla ’soturi’ –käsitteellä. En ole käynyt mitään armeijoita. Mutta muutoin olen aina taistellut, siis paikastani, mielipiteistäni, elämästäni ja nyttemmin tämän elämän mielekkyydestä yleensä. Se minun järjestelmällisyyteni on ollut aika ajoittain jopa liiallista perfektionismia. Onneksi olen pääsemässä siitäkin eroon!

>Mä aina 'suuruudehulluudessani' näen itseni menneissä elämissäni kaikenmaailman traagisissakin 'rooleissa'.<

Älä palaa menneeseen. Elä vain tätä hetkeä, niin minäkin. Kaikki ollut, kaikki tehdyt teot tai lausutut sanat ovat vain mennyttä. Ei mennyttä saa sen enempää miettiä. Aika ei kulje taaksepäin. Miksi siis kiusata itseään? Siis itsensä kiusaamistahan se vain on.

>Voisin mä oikein kirjottaa ne mun sairaskertomukset tännekin. Saisivat ihmiset todellakin nauraa koko jutulle.<

Voit kirjoittaa, jos haluat. Minua ne eivät vakuuta suuntaan eikä toiseen (toki ’jonkin asteisen naurun’ sisimmässäni voisin nauraa). Tosin ei varmaan monia muitakaan.

>Juu, ehdottomasti se 'kuolemanenkeli', jolle sallitaan jo molemmat roolit!<

Anteeksi, vasta jälkeenpäin ymmärsin mitä sillä pumpuli/nahkasiipi jutullasi tarkoitit! Minä ajattelin jotain ihan muuta!

Lue lisää

>>Toki eivät näillä kanavilla käytävät keskustelut useimmitenkaan vastaa sen aihepiirin mukaan ’luokiteltuja’ juttuja. Mutta kunhan jossakin suunsa aukaisee! Ja tämä kanava on ainaskin minulle täyskymppi. >Minulla taas on sellainen käsitys, että ne aidot karjalaiset jäivät aikanaan sinne rajan taakse. Rajan tänne puolelle jääneet ovat ’ kasvaneet’ tai sisäistäneet tämä Suomen kansalaiselle tyypillisen piirteen. Sen ahneuden ja ennen kaikkea sen kateuden. Näillä mittareilla minä mittaan näitä Suomen ’karjalaisia’. Pohjalaisten ja lappalaisten ’mielenlaadusta’ ei ole kokemuksia. >Voinen toki hivenen puolustella näitä Suomen karjalaisiakin. Onhan sukujuureni Suomen karjalasta. Tosin sieltä pohjoisemman puolelta. Siksi minua hivenen ’sävähdytti’ tuo heittosi karjalaisista.>Mutta ymmärtääkseni tämän päivän elossamme ei niiden sukujuurienkaan varaan voi mitään laskea. Etenkään tämän kansainvälistymisen myötä. Siellä me kaikki taustoistamme huolimatta ’seikkailemme’ tai sinne meidän on vain mentävä ’seikkailemaan’!! Tosi asiahan se vain on, että se kehä kolmosen elämä on taakse jäänyttä elämää.>Toki se huomio vielä, että nykynuoret ’havittelevat’ tässä suhteessa vieläkin kylmempiä paikkoja (jos sitä tällä sanalla halutaan ilmaista) kuin stadi. Ja anti mennä edelleenkin. Toki onhan senkin jotkut viisaat havainneet, että useimpia ’juttuja’ sieltä stadista kantsii hajauttaa (tällä meiningillä) näihin kuoleviin maakuntiin. Sorry taas nämä lainausmerkit ja sulkeet! >Tämä lausumasi onkin sitä miesten logiikkaa. Kyllä miehilläkin on se kuukausittainen kiertokulkunsa. Joku on verrannut sitä kiertokulkua meidän jokaisen niin sanottuun biorytmiin. Eli ei se kaikki perustu hormoneihin. Tosin kohdallani myönnän sen naisten hormonikierronkin. Enkä voi sitä vastaan taistella. Valitettavasti! Onneksi sekin aika lähestyy, että pääsen siitäkin eroon. Hope so!>Sorry, mutta tähän tällaiseen ihannetilanteen pääseminen vaatii jo niin monta, niin monta vuosikymmentä/vuosisataa, että huh huh! >Niinpä! Tämä juttu voikin olla aika ihmettelemisen aihe tai sitten ei! En osaa oikein arvioida. Eli tuo kehitys? Jos sitä Raamatun sanoman kantilta ajatellaan. Se on kirjoitettu ja lausuttu joskus niin kauan sitten. Vai onko se niin, ettei Raamatun sanomaa voi muuttaa? Tai ainaskin sovittaa siihen elämisen hetkeen (vitsi, kun vaikea ilmaista)? Onhan se minunkin Jumalani aina tässä hetkessä! >Niinpä, pellejen tarkoitus onkin tuottaa hauskaa vain toisille. Mutta ei niillä pelleillä itsellään ole loppupelissä olenkaan hauskaa. Siellä pellenaamareiden takana. Ne pellet eivät ole osanneet riisua naamareitaan. Tätä tarkoitin. Eli oikeesti kait samaa tarkoitimmekin? >Jokin kutina minullakin on, että tunnen Sinut. Niin minäkin tänne höpisen paljon sellaista, mitä en aina voi. Tai oikeesti voinkin, koska höpisenkin. Mutta mitä sitä seinille höpisee? Siksi tässä aina välillä ajatteleekin, että jollei tällä kanavalla, niin missä sitten?? >Tyypillistä miesten ajattelumaailmaa. En viitsi kommentoida sen enempää tuota käsitystäsi homous -käsitettäsi. >En tiedä mitä oikeesti kohdallani tarkoitat tuolla ’soturi’ –käsitteellä. En ole käynyt mitään armeijoita. Mutta muutoin olen aina taistellut, siis paikastani, mielipiteistäni, elämästäni ja nyttemmin tämän elämän mielekkyydestä yleensä. Se minun järjestelmällisyyteni on ollut aika ajoittain jopa liiallista perfektionismia. Onneksi olen pääsemässä siitäkin eroon! >Älä palaa menneeseen. Elä vain tätä hetkeä, niin minäkin. Kaikki ollut, kaikki tehdyt teot tai lausutut sanat ovat vain mennyttä. Ei mennyttä saa sen enempää miettiä. Aika ei kulje taaksepäin. Miksi siis kiusata itseään? Siis itsensä kiusaamistahan se vain on.>Voit kirjoittaa, jos haluat. Minua ne eivät vakuuta suuntaan eikä toiseen (toki ’jonkin asteisen naurun’ sisimmässäni voisin nauraa). Tosin ei varmaan monia muitakaan.

Mr. manynames kirjoitti:

>>Toki eivät näillä kanavilla käytävät keskustelut useimmitenkaan vastaa sen aihepiirin mukaan ’luokiteltuja’ juttuja. Mutta kunhan jossakin suunsa aukaisee! Ja tämä kanava on ainaskin minulle täyskymppi. >Minulla taas on sellainen käsitys, että ne aidot karjalaiset jäivät aikanaan sinne rajan taakse. Rajan tänne puolelle jääneet ovat ’ kasvaneet’ tai sisäistäneet tämä Suomen kansalaiselle tyypillisen piirteen. Sen ahneuden ja ennen kaikkea sen kateuden. Näillä mittareilla minä mittaan näitä Suomen ’karjalaisia’. Pohjalaisten ja lappalaisten ’mielenlaadusta’ ei ole kokemuksia. >Voinen toki hivenen puolustella näitä Suomen karjalaisiakin. Onhan sukujuureni Suomen karjalasta. Tosin sieltä pohjoisemman puolelta. Siksi minua hivenen ’sävähdytti’ tuo heittosi karjalaisista.>Mutta ymmärtääkseni tämän päivän elossamme ei niiden sukujuurienkaan varaan voi mitään laskea. Etenkään tämän kansainvälistymisen myötä. Siellä me kaikki taustoistamme huolimatta ’seikkailemme’ tai sinne meidän on vain mentävä ’seikkailemaan’!! Tosi asiahan se vain on, että se kehä kolmosen elämä on taakse jäänyttä elämää.>Toki se huomio vielä, että nykynuoret ’havittelevat’ tässä suhteessa vieläkin kylmempiä paikkoja (jos sitä tällä sanalla halutaan ilmaista) kuin stadi. Ja anti mennä edelleenkin. Toki onhan senkin jotkut viisaat havainneet, että useimpia ’juttuja’ sieltä stadista kantsii hajauttaa (tällä meiningillä) näihin kuoleviin maakuntiin. Sorry taas nämä lainausmerkit ja sulkeet! >Tämä lausumasi onkin sitä miesten logiikkaa. Kyllä miehilläkin on se kuukausittainen kiertokulkunsa. Joku on verrannut sitä kiertokulkua meidän jokaisen niin sanottuun biorytmiin. Eli ei se kaikki perustu hormoneihin. Tosin kohdallani myönnän sen naisten hormonikierronkin. Enkä voi sitä vastaan taistella. Valitettavasti! Onneksi sekin aika lähestyy, että pääsen siitäkin eroon. Hope so!>Sorry, mutta tähän tällaiseen ihannetilanteen pääseminen vaatii jo niin monta, niin monta vuosikymmentä/vuosisataa, että huh huh! >Niinpä! Tämä juttu voikin olla aika ihmettelemisen aihe tai sitten ei! En osaa oikein arvioida. Eli tuo kehitys? Jos sitä Raamatun sanoman kantilta ajatellaan. Se on kirjoitettu ja lausuttu joskus niin kauan sitten. Vai onko se niin, ettei Raamatun sanomaa voi muuttaa? Tai ainaskin sovittaa siihen elämisen hetkeen (vitsi, kun vaikea ilmaista)? Onhan se minunkin Jumalani aina tässä hetkessä! >Niinpä, pellejen tarkoitus onkin tuottaa hauskaa vain toisille. Mutta ei niillä pelleillä itsellään ole loppupelissä olenkaan hauskaa. Siellä pellenaamareiden takana. Ne pellet eivät ole osanneet riisua naamareitaan. Tätä tarkoitin. Eli oikeesti kait samaa tarkoitimmekin? >Jokin kutina minullakin on, että tunnen Sinut. Niin minäkin tänne höpisen paljon sellaista, mitä en aina voi. Tai oikeesti voinkin, koska höpisenkin. Mutta mitä sitä seinille höpisee? Siksi tässä aina välillä ajatteleekin, että jollei tällä kanavalla, niin missä sitten?? >Tyypillistä miesten ajattelumaailmaa. En viitsi kommentoida sen enempää tuota käsitystäsi homous -käsitettäsi. >En tiedä mitä oikeesti kohdallani tarkoitat tuolla ’soturi’ –käsitteellä. En ole käynyt mitään armeijoita. Mutta muutoin olen aina taistellut, siis paikastani, mielipiteistäni, elämästäni ja nyttemmin tämän elämän mielekkyydestä yleensä. Se minun järjestelmällisyyteni on ollut aika ajoittain jopa liiallista perfektionismia. Onneksi olen pääsemässä siitäkin eroon! >Älä palaa menneeseen. Elä vain tätä hetkeä, niin minäkin. Kaikki ollut, kaikki tehdyt teot tai lausutut sanat ovat vain mennyttä. Ei mennyttä saa sen enempää miettiä. Aika ei kulje taaksepäin. Miksi siis kiusata itseään? Siis itsensä kiusaamistahan se vain on.>Voit kirjoittaa, jos haluat. Minua ne eivät vakuuta suuntaan eikä toiseen (toki ’jonkin asteisen naurun’ sisimmässäni voisin nauraa). Tosin ei varmaan monia muitakaan.

Lue lisää

Hei, nyt minulla on pallo vähän jos ei täysin hukassa.

En tiedä mihin 'turvautuisin'. Mutta Sinuun kuiteskin, kun jollain tasolla tunnet minut.

Minä 'soturinainen' olen jokseenkin pulassa, siis henkisesti. Toki tiedostan, että tämänkin stressin yli on päästävä ja pääsenkin. Mutta on niin tyhmää, kun kaikkea on vain pyöriteltävä päässään.

Karmani on karmaa. Sekin on jo lohduttavaa! Ja kaiketi minä en nyt vain osaa ajatella tätä sillä minun loogisella ajattelutavallanikaan.

Heitänpä tämän nyt vain Sinulle, jonkun 'jutun', mikä ei oikesti ole mikään juttukaan. But You know!

Huomenna lienee jo parempi päivä tai ainaskin ylihuomenna?!

Aika selkokielistä jutustelua puoleltani??

Rostar kirjoitti:

Hei, nyt minulla on pallo vähän jos ei täysin hukassa.

En tiedä mihin 'turvautuisin'. Mutta Sinuun kuiteskin, kun jollain tasolla tunnet minut.

Minä 'soturinainen' olen jokseenkin pulassa, siis henkisesti. Toki tiedostan, että tämänkin stressin yli on päästävä ja pääsenkin. Mutta on niin tyhmää, kun kaikkea on vain pyöriteltävä päässään.

Karmani on karmaa. Sekin on jo lohduttavaa! Ja kaiketi minä en nyt vain osaa ajatella tätä sillä minun loogisella ajattelutavallanikaan.

Heitänpä tämän nyt vain Sinulle, jonkun 'jutun', mikä ei oikesti ole mikään juttukaan. But You know!

Huomenna lienee jo parempi päivä tai ainaskin ylihuomenna?!

Aika selkokielistä jutustelua puoleltani??

Lue lisää

>>Hei, nyt minulla on pallo vähän jos ei täysin hukassa.

En tiedä mihin 'turvautuisin'. Mutta Sinuun kuiteskin, kun jollain tasolla tunnet minut. >Huomenna lienee jo parempi päivä tai ainaskin ylihuomenna?!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Hei, nyt minulla on pallo vähän jos ei täysin hukassa.

En tiedä mihin 'turvautuisin'. Mutta Sinuun kuiteskin, kun jollain tasolla tunnet minut. >Huomenna lienee jo parempi päivä tai ainaskin ylihuomenna?!

Lue lisää

Hei!

Kyllä se minun pikku palloni hukkui ihan pelkästään tähän reaalimaailman kaaokseen.

>Joskushan voi käydä niinkin, että nämä nettikirjoittelut alkavat pyöriä vähän liikakin mielessä? Tälläset 'henkiset jutut' on muutenkin vähän rankkoja ja vievät paljon niitä 'energioitamme'. Pää voi olla välillä vähän pyörälläkin?<

Eikä se kaaos ole millään tavoin kytköksissä tähän nettikirjoitteluun. Ja tiedäthän Sinä muutoinkin, ettei minun pikku pääni, näin realistina, mene näistä tällaisista jutuista mitenkään sekaisin.

>Oletan nyt vaan, että nää jutut voi vähän jopa sekoittaakin sun mieltäsi, ja silloin kannattais ottaakin vähän vaan etäisyyttä.<

Eikä sekoita! Päinvastoin, minulle nämä jutustelut ja yleensä tämä karma-ajatus on lisännyt sisäistä rauhaani ja vahvistanut minun todellista persoona –käsitystäni.

>Ehkä olet vaan vähän "humaltunut" näistä kaikista yhteisistä 'henkisistä' jutusteluistamme ja välillä vaan tulee se 'laskuhumalakin'.<

Minä en kait oikeesti humallu muusta kuin siitä viinasta ja nimenomaan viinasta. En niinkään lempijuomastani oluesta.

>Mä olen välillä sellanen, että asiat vaan pyörii päässä samaa rataa ja nukahtamiseen voi mennä pitkälle toistakin tuntia.<

Sama vika, ja se on todella kiusallista. Yleensä minulle jää ne työasiat pyörimään jopa koko yöksikin. Aika hassua, mutta niin se vain joskus menee.

>Sä taidat kuitenkin olla vielä aika terve kaikinpuolin? Mä taas olen jo vähän 'romu'. Tuntuu vähän oudolta, että eläisin vielä 20 vuottakin? Henkisesti rankka elämä on kyllä ihan hiton kuluttavaa fysiikallekin! Kun mieli hajoaa, niin muu keho seuraa perässä! No, mulla on vaan varmaan vähän heikompi mieli tässä elämässäni kuin muilla ihmisillä?<

Vaikea kuvitella, että olisit romu. Mutta meneekö se oikeesti niin, että mielen hajoaminen vaikuttaa myös fyysiseen puoleen? En tiedä millä mittareilla Sinä tuota ’heikompaa ’mieltäsi’ mittaat. Mutta minusta Sinulla on tosi vahva ja mahtava mieli. Annoithan kauniita ja aivan hyödyllisiäkin ’opastuksia’ minulle, välillä ’tiukkapipoiselle’ ihmiselle. Ja siitähän ne kaaoksetkin useimmiten syntyvät.

>Sullekin tää kirjottelu on ollut varmaan vähän sitä 'uutta ja jännää', mutta kaikki sellainenhan muuttuu väkisinkin jossain vaiheessa aika arkiseksikin, normaaliksi puuhaksi.<

Uutta toki, jännyydestä en tiedä. Mutta oiva henkireikä tämä ainaskin on. Ei tämä siinä mielessä voi oikein milloinkaan muuttua arkiseksi puuhasteluksi.

Kaaostakaan ei pidä pelätä, vielä vähemmän sitä karata. Kohta kaikki on hyvin!

Rosatar kirjoitti:

Hei!

Kyllä se minun pikku palloni hukkui ihan pelkästään tähän reaalimaailman kaaokseen.

>Joskushan voi käydä niinkin, että nämä nettikirjoittelut alkavat pyöriä vähän liikakin mielessä? Tälläset 'henkiset jutut' on muutenkin vähän rankkoja ja vievät paljon niitä 'energioitamme'. Pää voi olla välillä vähän pyörälläkin?<

Eikä se kaaos ole millään tavoin kytköksissä tähän nettikirjoitteluun. Ja tiedäthän Sinä muutoinkin, ettei minun pikku pääni, näin realistina, mene näistä tällaisista jutuista mitenkään sekaisin.

>Oletan nyt vaan, että nää jutut voi vähän jopa sekoittaakin sun mieltäsi, ja silloin kannattais ottaakin vähän vaan etäisyyttä.<

Eikä sekoita! Päinvastoin, minulle nämä jutustelut ja yleensä tämä karma-ajatus on lisännyt sisäistä rauhaani ja vahvistanut minun todellista persoona –käsitystäni.

>Ehkä olet vaan vähän "humaltunut" näistä kaikista yhteisistä 'henkisistä' jutusteluistamme ja välillä vaan tulee se 'laskuhumalakin'.<

Minä en kait oikeesti humallu muusta kuin siitä viinasta ja nimenomaan viinasta. En niinkään lempijuomastani oluesta.

>Mä olen välillä sellanen, että asiat vaan pyörii päässä samaa rataa ja nukahtamiseen voi mennä pitkälle toistakin tuntia.<

Sama vika, ja se on todella kiusallista. Yleensä minulle jää ne työasiat pyörimään jopa koko yöksikin. Aika hassua, mutta niin se vain joskus menee.

>Sä taidat kuitenkin olla vielä aika terve kaikinpuolin? Mä taas olen jo vähän 'romu'. Tuntuu vähän oudolta, että eläisin vielä 20 vuottakin? Henkisesti rankka elämä on kyllä ihan hiton kuluttavaa fysiikallekin! Kun mieli hajoaa, niin muu keho seuraa perässä! No, mulla on vaan varmaan vähän heikompi mieli tässä elämässäni kuin muilla ihmisillä?<

Vaikea kuvitella, että olisit romu. Mutta meneekö se oikeesti niin, että mielen hajoaminen vaikuttaa myös fyysiseen puoleen? En tiedä millä mittareilla Sinä tuota ’heikompaa ’mieltäsi’ mittaat. Mutta minusta Sinulla on tosi vahva ja mahtava mieli. Annoithan kauniita ja aivan hyödyllisiäkin ’opastuksia’ minulle, välillä ’tiukkapipoiselle’ ihmiselle. Ja siitähän ne kaaoksetkin useimmiten syntyvät.

>Sullekin tää kirjottelu on ollut varmaan vähän sitä 'uutta ja jännää', mutta kaikki sellainenhan muuttuu väkisinkin jossain vaiheessa aika arkiseksikin, normaaliksi puuhaksi.<

Uutta toki, jännyydestä en tiedä. Mutta oiva henkireikä tämä ainaskin on. Ei tämä siinä mielessä voi oikein milloinkaan muuttua arkiseksi puuhasteluksi.

Kaaostakaan ei pidä pelätä, vielä vähemmän sitä karata. Kohta kaikki on hyvin!

Lue lisää

>>Eikä se kaaos ole millään tavoin kytköksissä tähän nettikirjoitteluun. Ja tiedäthän Sinä muutoinkin, ettei minun pikku pääni, näin realistina, mene näistä tällaisista jutuista mitenkään sekaisin. >Minä en kait oikeesti humallu muusta kuin siitä viinasta ja nimenomaan viinasta. En niinkään lempijuomastani oluesta.>Vaikea kuvitella, että olisit romu. Mutta meneekö se oikeesti niin, että mielen hajoaminen vaikuttaa myös fyysiseen puoleen? En tiedä millä mittareilla Sinä tuota ’heikompaa ’mieltäsi’ mittaat. Mutta minusta Sinulla on tosi vahva ja mahtava mieli. Annoithan kauniita ja aivan hyödyllisiäkin ’opastuksia’ minulle, välillä ’tiukkapipoiselle’ ihmiselle. Ja siitähän ne kaaoksetkin useimmiten syntyvät. >Uutta toki, jännyydestä en tiedä. Mutta oiva henkireikä tämä ainaskin on. Ei tämä siinä mielessä voi oikein milloinkaan muuttua arkiseksi puuhasteluksi.

Kaaostakaan ei pidä pelätä, vielä vähemmän sitä karata. Kohta kaikki on hyvin!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Eikä se kaaos ole millään tavoin kytköksissä tähän nettikirjoitteluun. Ja tiedäthän Sinä muutoinkin, ettei minun pikku pääni, näin realistina, mene näistä tällaisista jutuista mitenkään sekaisin. >Minä en kait oikeesti humallu muusta kuin siitä viinasta ja nimenomaan viinasta. En niinkään lempijuomastani oluesta.>Vaikea kuvitella, että olisit romu. Mutta meneekö se oikeesti niin, että mielen hajoaminen vaikuttaa myös fyysiseen puoleen? En tiedä millä mittareilla Sinä tuota ’heikompaa ’mieltäsi’ mittaat. Mutta minusta Sinulla on tosi vahva ja mahtava mieli. Annoithan kauniita ja aivan hyödyllisiäkin ’opastuksia’ minulle, välillä ’tiukkapipoiselle’ ihmiselle. Ja siitähän ne kaaoksetkin useimmiten syntyvät. >Uutta toki, jännyydestä en tiedä. Mutta oiva henkireikä tämä ainaskin on. Ei tämä siinä mielessä voi oikein milloinkaan muuttua arkiseksi puuhasteluksi.

Kaaostakaan ei pidä pelätä, vielä vähemmän sitä karata. Kohta kaikki on hyvin!

Lue lisää

>Joo, mä vähän ihmettelinkin, mutta aina ei voi olla ihan varma kaikesta? Joskus vähän vaan mietityttää sekin, että 'käännytääkö' sitä ihmisiä näillä höpinöillään johonkin sellaiseen mikä ei ehkä ole heille ihan hyväksi?<

Kyllä Sinun pitäisi tässä suhteessa olla ainaskin minusta varma! Kukin ajatelkoon tahollaan ’höpinöitäsi’ ja jokainen tehköön tahoillaan omat johtopäätöksensä. Näin yksinkertaista se on!

>No, maailmahan on nykyään jo niin täynnä kaikenlaista ihme juttuakin…<

Enemmän minua kuiteskin ihmetyttää nämä keskustelupalstat ja keskustelupalstoilla käytävät jutustelut yleensä. Tuolla jossain muuallakin vain esitetään referaatteja jostakin ja jonkun toisen sanomista. Se oma minuus on yhtä kuin joku sanoma johon uskotaan tai halutaan uskoa. Tätä tausta vasten se minun realistinen olemuksenikin on aivan ymmärrettävää. Minä aina kyseenalaistan kaiken ja aina minulla on jokin mielipide. Joko oma vahva sellainen tai toisen näkökantaa tukeva. Kuitenkin niin, että hyväksyn (joskus pitkin hampain) poikkeavatkin näkökannat.

Mutta oikeesti tässä reaalimaailmassa ei tietämys yhdistettynä herkkyyteen ole se kaikkein paras yhdistelmä. Oikeesti se on se kaikkein vitsimäisin yhdistelmä! Tämä tällainen ihmisolo vain paljastaa kaiken mielettömyyden! Tämän elämisen mielettömyyden!

>Ja mä itsekin aina vähän epäilen kaikkea sitä mihin uskon? <

Vaikea asia kommentoitavaksi. Toki en tätä kautta halua menettää sitä uutta ’uskoani’ (=jälleensyntyminen), jonka kauttasi olen saanut/luonut. Eikä loppupelissä Sinunkaan näkemyksesi ole sitä omaa perususkoani kaatanut, uskoani siihen minun omaan, tavallaan ’kaiken sallivaan’ Jumalaani. Eli erhedys ja oppi.

>Mun aivoni taas kykynee tuottamaan jotain huumettakin siinä määrin, että olen ihan ekstaasissakin joskus jonkin aikaa.<

Anteeksi, etten ymmärrä tämän kaltaista huumetta. Tai huono ilmaisu. Ymmärtäisin, jos sen näkisin tai kokisin. Kaiketi viimeisen päälle ymmärtäisin, ymmäränhän kaikkea muutankin. Mikään juttu ei oikeesti enää mene yli ymmärrykseni.

>No, mä uskon siihen, että ihmisen mieli vaikuttaa ihan helskutisti kehoonkin! Tai pitäskö puhua paremminkin siitä 'negatiivisesta ja positiivisesta ajattelusta'?<

Mutta näinhän se meneekin. Siksi pitääkin välillä räiskyä tai välillä pitää suoda tuokio olla aivan hiljaa.

>Vaikka jotkut ammattilaiset väittääkin muuta, niin mä uskon, että nää 'mömmötkin tappaa mua hiljalleen'! Onhan näillä kaikenmaailman sivuvaikutuksiakin. Mutta joskus on vaan pakko valita kahdesta pahasta se pienempi paha.<

En tiedä. Eikä kenenkään tarvitse tällaisia juttuja tietääkään. Toivon, vain, että ne mömmöt Sinua auttavat! Mitä siitä jos ruumis rappeuttuukin? Sinulla on upea mieli, nauti siitä! Minäkin nautin vain ja ainostaan siitä, että se minun pikku sisäinen ’minäni’ kasvaa ja kehittyy.

>Näin olen sen ymmärtänytkin! Kaikilla ihmisillä pitäskin olla jokin tällänen 'henkireikä'. Pitäskin vaan innostaa niitä vaan rohkeesti tulemaan tänne nettiinkin kirjoittelemaan. Joillain keskustelupalstoillahan ihmiset ovat oikein järjestäneet yhteisiä tapaamisiakin. Kaikilla pitäs kuitenkin olla joku 'oma jenginsäkin'. Joku joukko jossa kuulua sisäpiiriin.<

Niinpä! Henkireikänsä kullakin, ja joskus pelkäänkin, että minut tältä palstalta heitetään huitsin nevadaan. Mutta siitä vaan. Nuo tapaamisjutut voisi olla aika mielenkiintoinen juttu. Onhan tämän luonteisia ’saman hengen’ juttupiirejä aihe/asia-alueelta vaikka kuinka mielin määrin. Ilman rajoja.

Toki minä en haluaisi muuta kuin vain joku joskus pitäis’ kii, pelkästään pitäis kii, joku joka oikeesti ymmärtäisi!

Rostar kirjoitti:

>Joo, mä vähän ihmettelinkin, mutta aina ei voi olla ihan varma kaikesta? Joskus vähän vaan mietityttää sekin, että 'käännytääkö' sitä ihmisiä näillä höpinöillään johonkin sellaiseen mikä ei ehkä ole heille ihan hyväksi?<

Kyllä Sinun pitäisi tässä suhteessa olla ainaskin minusta varma! Kukin ajatelkoon tahollaan ’höpinöitäsi’ ja jokainen tehköön tahoillaan omat johtopäätöksensä. Näin yksinkertaista se on!

>No, maailmahan on nykyään jo niin täynnä kaikenlaista ihme juttuakin…<

Enemmän minua kuiteskin ihmetyttää nämä keskustelupalstat ja keskustelupalstoilla käytävät jutustelut yleensä. Tuolla jossain muuallakin vain esitetään referaatteja jostakin ja jonkun toisen sanomista. Se oma minuus on yhtä kuin joku sanoma johon uskotaan tai halutaan uskoa. Tätä tausta vasten se minun realistinen olemuksenikin on aivan ymmärrettävää. Minä aina kyseenalaistan kaiken ja aina minulla on jokin mielipide. Joko oma vahva sellainen tai toisen näkökantaa tukeva. Kuitenkin niin, että hyväksyn (joskus pitkin hampain) poikkeavatkin näkökannat.

Mutta oikeesti tässä reaalimaailmassa ei tietämys yhdistettynä herkkyyteen ole se kaikkein paras yhdistelmä. Oikeesti se on se kaikkein vitsimäisin yhdistelmä! Tämä tällainen ihmisolo vain paljastaa kaiken mielettömyyden! Tämän elämisen mielettömyyden!

>Ja mä itsekin aina vähän epäilen kaikkea sitä mihin uskon? <

Vaikea asia kommentoitavaksi. Toki en tätä kautta halua menettää sitä uutta ’uskoani’ (=jälleensyntyminen), jonka kauttasi olen saanut/luonut. Eikä loppupelissä Sinunkaan näkemyksesi ole sitä omaa perususkoani kaatanut, uskoani siihen minun omaan, tavallaan ’kaiken sallivaan’ Jumalaani. Eli erhedys ja oppi.

>Mun aivoni taas kykynee tuottamaan jotain huumettakin siinä määrin, että olen ihan ekstaasissakin joskus jonkin aikaa.<

Anteeksi, etten ymmärrä tämän kaltaista huumetta. Tai huono ilmaisu. Ymmärtäisin, jos sen näkisin tai kokisin. Kaiketi viimeisen päälle ymmärtäisin, ymmäränhän kaikkea muutankin. Mikään juttu ei oikeesti enää mene yli ymmärrykseni.

>No, mä uskon siihen, että ihmisen mieli vaikuttaa ihan helskutisti kehoonkin! Tai pitäskö puhua paremminkin siitä 'negatiivisesta ja positiivisesta ajattelusta'?<

Mutta näinhän se meneekin. Siksi pitääkin välillä räiskyä tai välillä pitää suoda tuokio olla aivan hiljaa.

>Vaikka jotkut ammattilaiset väittääkin muuta, niin mä uskon, että nää 'mömmötkin tappaa mua hiljalleen'! Onhan näillä kaikenmaailman sivuvaikutuksiakin. Mutta joskus on vaan pakko valita kahdesta pahasta se pienempi paha.<

En tiedä. Eikä kenenkään tarvitse tällaisia juttuja tietääkään. Toivon, vain, että ne mömmöt Sinua auttavat! Mitä siitä jos ruumis rappeuttuukin? Sinulla on upea mieli, nauti siitä! Minäkin nautin vain ja ainostaan siitä, että se minun pikku sisäinen ’minäni’ kasvaa ja kehittyy.

>Näin olen sen ymmärtänytkin! Kaikilla ihmisillä pitäskin olla jokin tällänen 'henkireikä'. Pitäskin vaan innostaa niitä vaan rohkeesti tulemaan tänne nettiinkin kirjoittelemaan. Joillain keskustelupalstoillahan ihmiset ovat oikein järjestäneet yhteisiä tapaamisiakin. Kaikilla pitäs kuitenkin olla joku 'oma jenginsäkin'. Joku joukko jossa kuulua sisäpiiriin.<

Niinpä! Henkireikänsä kullakin, ja joskus pelkäänkin, että minut tältä palstalta heitetään huitsin nevadaan. Mutta siitä vaan. Nuo tapaamisjutut voisi olla aika mielenkiintoinen juttu. Onhan tämän luonteisia ’saman hengen’ juttupiirejä aihe/asia-alueelta vaikka kuinka mielin määrin. Ilman rajoja.

Toki minä en haluaisi muuta kuin vain joku joskus pitäis’ kii, pelkästään pitäis kii, joku joka oikeesti ymmärtäisi!

Lue lisää

>>Enemmän minua kuiteskin ihmetyttää nämä keskustelupalstat ja keskustelupalstoilla käytävät jutustelut yleensä. Tuolla jossain muuallakin vain esitetään referaatteja jostakin ja jonkun toisen sanomista. Se oma minuus on yhtä kuin joku sanoma johon uskotaan tai halutaan uskoa. Tätä tausta vasten se minun realistinen olemuksenikin on aivan ymmärrettävää. Minä aina kyseenalaistan kaiken ja aina minulla on jokin mielipide. Joko oma vahva sellainen tai toisen näkökantaa tukeva. Kuitenkin niin, että hyväksyn (joskus pitkin hampain) poikkeavatkin näkökannat. >Mutta oikeesti tässä reaalimaailmassa ei tietämys yhdistettynä herkkyyteen ole se kaikkein paras yhdistelmä. Oikeesti se on se kaikkein vitsimäisin yhdistelmä! Tämä tällainen ihmisolo vain paljastaa kaiken mielettömyyden! Tämän elämisen mielettömyyden!>Vaikea asia kommentoitavaksi. Toki en tätä kautta halua menettää sitä uutta ’uskoani’ (=jälleensyntyminen), jonka kauttasi olen saanut/luonut. Eikä loppupelissä Sinunkaan näkemyksesi ole sitä omaa perususkoani kaatanut, uskoani siihen minun omaan, tavallaan ’kaiken sallivaan’ Jumalaani. Eli erhedys ja oppi. >Anteeksi, etten ymmärrä tämän kaltaista huumetta. Tai huono ilmaisu. Ymmärtäisin, jos sen näkisin tai kokisin. Kaiketi viimeisen päälle ymmärtäisin, ymmäränhän kaikkea muutankin. Mikään juttu ei oikeesti enää mene yli ymmärrykseni.>En tiedä. Eikä kenenkään tarvitse tällaisia juttuja tietääkään. Toivon, vain, että ne mömmöt Sinua auttavat! Mitä siitä jos ruumis rappeuttuukin? Sinulla on upea mieli, nauti siitä! Minäkin nautin vain ja ainostaan siitä, että se minun pikku sisäinen ’minäni’ kasvaa ja kehittyy. >Niinpä! Henkireikänsä kullakin, ja joskus pelkäänkin, että minut tältä palstalta heitetään huitsin nevadaan. Mutta siitä vaan. Nuo tapaamisjutut voisi olla aika mielenkiintoinen juttu. Onhan tämän luonteisia ’saman hengen’ juttupiirejä aihe/asia-alueelta vaikka kuinka mielin määrin. Ilman rajoja. >Toki minä en haluaisi muuta kuin vain joku joskus pitäis’ kii, pelkästään pitäis kii, joku joka oikeesti ymmärtäisi!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Enemmän minua kuiteskin ihmetyttää nämä keskustelupalstat ja keskustelupalstoilla käytävät jutustelut yleensä. Tuolla jossain muuallakin vain esitetään referaatteja jostakin ja jonkun toisen sanomista. Se oma minuus on yhtä kuin joku sanoma johon uskotaan tai halutaan uskoa. Tätä tausta vasten se minun realistinen olemuksenikin on aivan ymmärrettävää. Minä aina kyseenalaistan kaiken ja aina minulla on jokin mielipide. Joko oma vahva sellainen tai toisen näkökantaa tukeva. Kuitenkin niin, että hyväksyn (joskus pitkin hampain) poikkeavatkin näkökannat. >Mutta oikeesti tässä reaalimaailmassa ei tietämys yhdistettynä herkkyyteen ole se kaikkein paras yhdistelmä. Oikeesti se on se kaikkein vitsimäisin yhdistelmä! Tämä tällainen ihmisolo vain paljastaa kaiken mielettömyyden! Tämän elämisen mielettömyyden!>Vaikea asia kommentoitavaksi. Toki en tätä kautta halua menettää sitä uutta ’uskoani’ (=jälleensyntyminen), jonka kauttasi olen saanut/luonut. Eikä loppupelissä Sinunkaan näkemyksesi ole sitä omaa perususkoani kaatanut, uskoani siihen minun omaan, tavallaan ’kaiken sallivaan’ Jumalaani. Eli erhedys ja oppi. >Anteeksi, etten ymmärrä tämän kaltaista huumetta. Tai huono ilmaisu. Ymmärtäisin, jos sen näkisin tai kokisin. Kaiketi viimeisen päälle ymmärtäisin, ymmäränhän kaikkea muutankin. Mikään juttu ei oikeesti enää mene yli ymmärrykseni.>En tiedä. Eikä kenenkään tarvitse tällaisia juttuja tietääkään. Toivon, vain, että ne mömmöt Sinua auttavat! Mitä siitä jos ruumis rappeuttuukin? Sinulla on upea mieli, nauti siitä! Minäkin nautin vain ja ainostaan siitä, että se minun pikku sisäinen ’minäni’ kasvaa ja kehittyy. >Niinpä! Henkireikänsä kullakin, ja joskus pelkäänkin, että minut tältä palstalta heitetään huitsin nevadaan. Mutta siitä vaan. Nuo tapaamisjutut voisi olla aika mielenkiintoinen juttu. Onhan tämän luonteisia ’saman hengen’ juttupiirejä aihe/asia-alueelta vaikka kuinka mielin määrin. Ilman rajoja. >Toki minä en haluaisi muuta kuin vain joku joskus pitäis’ kii, pelkästään pitäis kii, joku joka oikeesti ymmärtäisi!

Lue lisää

Hei!

Minusta kyllä tuntuu, ettei välillä ole oikein helppo tarttua mihinkään tilaisuuteen. Kaikkein vähiten sellaiseen tilaisuuteen, mikä olisi siltä omalta kannaltasi tarkasteltuna kenties se paras tilaisuus. Mutta kaiketi niin ne oikeat tilaisuudet vain tulevat sitten ajallaan. Kuten tulevatkin. Olenhan sen niin usein kokenut ja siltikin vielä viitsin heitellä tällaisia epäilyksiä. Mutta heittelenpä vaan! Kait se vaan on sitä tietynlaista kärsimättömyyttä?

Kärsimättömyyttä tai jopa jonkin asteista ahdistustakin. Toisaalta minua vitsittää, että Sinulla on vara olla niin täysin avoin ja rehellinen kaiken suhteen. Täällä netissäkin. Tosin puoleltani rumasti sanottu, mutta näin vaan aattelen, nyt ja tässä. Ja anteeksi, että tämän minun viimeaikainen jutustelu on ollut pelkkää aliarvoista syljeskelyä. Kun loppupelissä se ei ole kuin tämän oman sisäisen arvomaailma-ajattelun taistoa, vastaan jotain aivan uskomatonta arvomaailmaa.

>Ehkä osa on vaan vielä sen verran nuorta porukkaa, että eivät oikein vielä osaa puhua muuten kuin referoiden? Sinä ja minä taas puhumme todellakin enemmän jo sen arkisen elämänkokemuksemmekin kautta. Tämä kannattaakin vaan pitää mielessä, kun ihmisten juttuja lueskelee. Ja kyllä ihmiset yleensä sen iänkin mukana kuitenkin vähän kypsyy ulos niistä ylilyönneistäänkin. 'Henkistä ikää vaan lisää peliin'!<

Kyllähän minä yritänkin kaikkea ymmärtää. Mutta kun ne jotkut vanhemmat ja varttuneemmatkin puhuvat vain referoiden jotakin suppeanäköisyytensä tukemaa sanomaa. Avarakatseisuus tai laajanäköisyys tai oikeesti se realismi on täysin hukassa. Eli ei se fyysinen ikä useimmitenkaan ole vielä tae henkisestä kypsyydestä. Mutta eihän niille vanhemmille ja virkauransa ’suojaamille’ ihmisille voi niin kauhean julkisesti naureskellakaan, sisäänpäin kuiteskin. Aikamoista löpinää puoleltani?!

>Onneksi täällä Suomessa tämä asia on kuitenkin jo paremmin. Jossain NL:ssa herkkiä 'taiteilijasieluja' suljettiin vankiloihin ja mielisairaaloihin 'toisinajattelijoina'.<

Niinpä, onneksi elämmekin Suomessa, enkä siellä jatkossakaan paljon muualla haluaisi asustella! Aineskaan tällaisena vastarannan kiiskenä.

Mutta ihan varma ei voi kuitenkaan olla. Olen nähnyt myös sitäkin puolta mistä uskovat puhuvat, etten voi heitäkään suoralta kädeltä väittää valehtelijoiksikaan. Olen sitä mieltä, että kaikkea pitääkin koetella ja epäillä! Muuten ei ole edistystä, eikä kehitystä!<

Emmehän me oikeesti voi olla oikein mistään asiasta varma. Ei siitäkään mikä täysin varmalta näyttää! En minäkään ketään halua valehtelijaksi suoralta kädeltä väittää. Onhan usko ollut monelle se oikea pelastus, pelastus jostakin toisesta pahasta. Kunhan sekin usko vaan pysyy mittakaavoissaan. En vain oikein voi sietää fanatismia millään alueella. Fanatismi on siitä vähän huono piirre, että siitä on niin vaikea irrottautua! Huumetta kuin huumetta.

>Mutta ehkä ne hiukan muita 'henkisemmät ihmiset' on vaan vähän sellasia ristiriitasia persoonia, joista ei oikein ota enää selvää?<

Hyvä oivallus muutoin, mutta sana ristiriitainen on vähän ’vaarallinen’ sana sanana. Mielestäni ihmisten mielipiteet voivat olla keskenään ristiriidassa mutta sen oman itsensä kanssa ei saisi niitä ristiriitoja olla?

>Palsta kun palsta! Tää on ihan hyvä ja hiljainen palsta joka sopii varmaan tähänkin pikku jutusteluumme?<

OK! Olen samaa mieltä. Olethan sen joskus osuvasti sanonutkin, että koko tämä pieni elomme kaikkine ajatuksineen on vain ja ainoastaan sitä karmaa!

Alussa kiehuen ja sitten jo hymyillen!!

Rosatar kirjoitti:

Hei!

Minusta kyllä tuntuu, ettei välillä ole oikein helppo tarttua mihinkään tilaisuuteen. Kaikkein vähiten sellaiseen tilaisuuteen, mikä olisi siltä omalta kannaltasi tarkasteltuna kenties se paras tilaisuus. Mutta kaiketi niin ne oikeat tilaisuudet vain tulevat sitten ajallaan. Kuten tulevatkin. Olenhan sen niin usein kokenut ja siltikin vielä viitsin heitellä tällaisia epäilyksiä. Mutta heittelenpä vaan! Kait se vaan on sitä tietynlaista kärsimättömyyttä?

Kärsimättömyyttä tai jopa jonkin asteista ahdistustakin. Toisaalta minua vitsittää, että Sinulla on vara olla niin täysin avoin ja rehellinen kaiken suhteen. Täällä netissäkin. Tosin puoleltani rumasti sanottu, mutta näin vaan aattelen, nyt ja tässä. Ja anteeksi, että tämän minun viimeaikainen jutustelu on ollut pelkkää aliarvoista syljeskelyä. Kun loppupelissä se ei ole kuin tämän oman sisäisen arvomaailma-ajattelun taistoa, vastaan jotain aivan uskomatonta arvomaailmaa.

>Ehkä osa on vaan vielä sen verran nuorta porukkaa, että eivät oikein vielä osaa puhua muuten kuin referoiden? Sinä ja minä taas puhumme todellakin enemmän jo sen arkisen elämänkokemuksemmekin kautta. Tämä kannattaakin vaan pitää mielessä, kun ihmisten juttuja lueskelee. Ja kyllä ihmiset yleensä sen iänkin mukana kuitenkin vähän kypsyy ulos niistä ylilyönneistäänkin. 'Henkistä ikää vaan lisää peliin'!<

Kyllähän minä yritänkin kaikkea ymmärtää. Mutta kun ne jotkut vanhemmat ja varttuneemmatkin puhuvat vain referoiden jotakin suppeanäköisyytensä tukemaa sanomaa. Avarakatseisuus tai laajanäköisyys tai oikeesti se realismi on täysin hukassa. Eli ei se fyysinen ikä useimmitenkaan ole vielä tae henkisestä kypsyydestä. Mutta eihän niille vanhemmille ja virkauransa ’suojaamille’ ihmisille voi niin kauhean julkisesti naureskellakaan, sisäänpäin kuiteskin. Aikamoista löpinää puoleltani?!

>Onneksi täällä Suomessa tämä asia on kuitenkin jo paremmin. Jossain NL:ssa herkkiä 'taiteilijasieluja' suljettiin vankiloihin ja mielisairaaloihin 'toisinajattelijoina'.<

Niinpä, onneksi elämmekin Suomessa, enkä siellä jatkossakaan paljon muualla haluaisi asustella! Aineskaan tällaisena vastarannan kiiskenä.

Mutta ihan varma ei voi kuitenkaan olla. Olen nähnyt myös sitäkin puolta mistä uskovat puhuvat, etten voi heitäkään suoralta kädeltä väittää valehtelijoiksikaan. Olen sitä mieltä, että kaikkea pitääkin koetella ja epäillä! Muuten ei ole edistystä, eikä kehitystä!<

Emmehän me oikeesti voi olla oikein mistään asiasta varma. Ei siitäkään mikä täysin varmalta näyttää! En minäkään ketään halua valehtelijaksi suoralta kädeltä väittää. Onhan usko ollut monelle se oikea pelastus, pelastus jostakin toisesta pahasta. Kunhan sekin usko vaan pysyy mittakaavoissaan. En vain oikein voi sietää fanatismia millään alueella. Fanatismi on siitä vähän huono piirre, että siitä on niin vaikea irrottautua! Huumetta kuin huumetta.

>Mutta ehkä ne hiukan muita 'henkisemmät ihmiset' on vaan vähän sellasia ristiriitasia persoonia, joista ei oikein ota enää selvää?<

Hyvä oivallus muutoin, mutta sana ristiriitainen on vähän ’vaarallinen’ sana sanana. Mielestäni ihmisten mielipiteet voivat olla keskenään ristiriidassa mutta sen oman itsensä kanssa ei saisi niitä ristiriitoja olla?

>Palsta kun palsta! Tää on ihan hyvä ja hiljainen palsta joka sopii varmaan tähänkin pikku jutusteluumme?<

OK! Olen samaa mieltä. Olethan sen joskus osuvasti sanonutkin, että koko tämä pieni elomme kaikkine ajatuksineen on vain ja ainoastaan sitä karmaa!

Alussa kiehuen ja sitten jo hymyillen!!

Lue lisää

Ai, sä ootkin lomalla? =)

Huomasin vaan, että olet vieraillut tuolla "mitä kuoleman jälkeen" palstallakin.

>>Mutta kaiketi niin ne oikeat tilaisuudet vain tulevat sitten ajallaan. Kuten tulevatkin. Olenhan sen niin usein kokenut ja siltikin vielä viitsin heitellä tällaisia epäilyksiä. Mutta heittelenpä vaan! Kait se vaan on sitä tietynlaista kärsimättömyyttä? >Kärsimättömyyttä tai jopa jonkin asteista ahdistustakin. Toisaalta minua vitsittää, että Sinulla on vara olla niin täysin avoin ja rehellinen kaiken suhteen. Täällä netissäkin. Tosin puoleltani rumasti sanottu, mutta näin vaan aattelen, nyt ja tässä. Ja anteeksi, että tämän minun viimeaikainen jutustelu on ollut pelkkää aliarvoista syljeskelyä. Kun loppupelissä se ei ole kuin tämän oman sisäisen arvomaailma-ajattelun taistoa, vastaan jotain aivan uskomatonta arvomaailmaa. >Kyllähän minä yritänkin kaikkea ymmärtää. Mutta kun ne jotkut vanhemmat ja varttuneemmatkin puhuvat vain referoiden jotakin suppeanäköisyytensä tukemaa sanomaa. Avarakatseisuus tai laajanäköisyys tai oikeesti se realismi on täysin hukassa. Eli ei se fyysinen ikä useimmitenkaan ole vielä tae henkisestä kypsyydestä.>Kyllä se vain valitettavasti on niin, että ne vastarannan kiisket jossain muussa päin maailmaa edelleenkin heitellään ala-arvoisiin ’huonetiloihin’ analysoimaan ajattelumaailmaansa, vieläpä ’apujen’ kera. Eli ei se nyt niin kauhean rankkaa oikeesti täällä Suomessa olekaan, siis se vastarannan kiiskenä oleminen. Tai sitten vain ne ’mittarit’ ovat vähän eri luokkaa. Toki ehkä vieläkin rankempia? >Emmehän me oikeesti voi olla oikein mistään asiasta varma. Ei siitäkään mikä täysin varmalta näyttää! En minäkään ketään halua valehtelijaksi suoralta kädeltä väittää. Onhan usko ollut monelle se oikea pelastus, pelastus jostakin toisesta pahasta. Kunhan sekin usko vaan pysyy mittakaavoissaan. En vain oikein voi sietää fanatismia millään alueella. Fanatismi on siitä vähän huono piirre, että siitä on niin vaikea irrottautua! Huumetta kuin huumetta.

Mr. manynames kirjoitti:

Ai, sä ootkin lomalla? =)

Huomasin vaan, että olet vieraillut tuolla "mitä kuoleman jälkeen" palstallakin.

>>Mutta kaiketi niin ne oikeat tilaisuudet vain tulevat sitten ajallaan. Kuten tulevatkin. Olenhan sen niin usein kokenut ja siltikin vielä viitsin heitellä tällaisia epäilyksiä. Mutta heittelenpä vaan! Kait se vaan on sitä tietynlaista kärsimättömyyttä? >Kärsimättömyyttä tai jopa jonkin asteista ahdistustakin. Toisaalta minua vitsittää, että Sinulla on vara olla niin täysin avoin ja rehellinen kaiken suhteen. Täällä netissäkin. Tosin puoleltani rumasti sanottu, mutta näin vaan aattelen, nyt ja tässä. Ja anteeksi, että tämän minun viimeaikainen jutustelu on ollut pelkkää aliarvoista syljeskelyä. Kun loppupelissä se ei ole kuin tämän oman sisäisen arvomaailma-ajattelun taistoa, vastaan jotain aivan uskomatonta arvomaailmaa. >Kyllähän minä yritänkin kaikkea ymmärtää. Mutta kun ne jotkut vanhemmat ja varttuneemmatkin puhuvat vain referoiden jotakin suppeanäköisyytensä tukemaa sanomaa. Avarakatseisuus tai laajanäköisyys tai oikeesti se realismi on täysin hukassa. Eli ei se fyysinen ikä useimmitenkaan ole vielä tae henkisestä kypsyydestä.>Kyllä se vain valitettavasti on niin, että ne vastarannan kiisket jossain muussa päin maailmaa edelleenkin heitellään ala-arvoisiin ’huonetiloihin’ analysoimaan ajattelumaailmaansa, vieläpä ’apujen’ kera. Eli ei se nyt niin kauhean rankkaa oikeesti täällä Suomessa olekaan, siis se vastarannan kiiskenä oleminen. Tai sitten vain ne ’mittarit’ ovat vähän eri luokkaa. Toki ehkä vieläkin rankempia? >Emmehän me oikeesti voi olla oikein mistään asiasta varma. Ei siitäkään mikä täysin varmalta näyttää! En minäkään ketään halua valehtelijaksi suoralta kädeltä väittää. Onhan usko ollut monelle se oikea pelastus, pelastus jostakin toisesta pahasta. Kunhan sekin usko vaan pysyy mittakaavoissaan. En vain oikein voi sietää fanatismia millään alueella. Fanatismi on siitä vähän huono piirre, että siitä on niin vaikea irrottautua! Huumetta kuin huumetta.

Lue lisää

Ei tätä kait voi kuitenkaan ihan lomaksikaan, siinä sanan varsinaisessa mielessä mainostaa, kun pitää joku oma juttu tässä ohessa ’loppuun saattaa’. No loma kuin loma!

>Huomasin vaan, että olet vieraillut tuolla "mitä kuoleman jälkeen" palstallakin.<

Niinkö?! En minä nyt sinnekään olisi ihan ittekseni ajautunut, mutta Sinähän sen vinkin joskus siitä annoit. Ja kaiken Sinä sitten havaitsetkin. Eli kaiketi olenkin aika ’läpinäkyvä’. Mutta haitanneeko se mitään? Tuleepahan vain pidettyä vähän breikkiä tässä!

>Hiljaa usein hyvä tulee ja silleen! Kärsivällisyyttä kannattaakin aina opetella, vaikka sekään ei ole nykyisin oikein 'muodissa'.<

Toki olen tämän ymmärtänyt, mutta kun joskus on vaan tehtävä jotain jossakin, jonkun toisen määräämässä ja säätämässä ajassa. Siksi se kärsivällisyys on välillä hukassa. Ja tällaisessa olotilassa oleminen se sitten saa minut ’syljeskelemään’ sen oman stressini johonkin suuntaan. Ja tuo ’syljeskely’ on vähän huono sana. Mutta kun jostain syystä sekin on juurtunut tähän sanastooni. Toki tiedän, että ymmärrät, mitä sillä tarkoitan.

>Ei kai mulla tässä nyt enää tosiaankaan niin hirveesti menetettävää ole, että voin olla täysin rehellinen itselleni ja muillekin?<

No oikeesti meidän jokaisen pitää pyrkiäkin siihen totaaliseen rehellisyyteen. Ja ennen kaikkea rehellisyyteen itseään kohtaan. Mutta kun se on niin vitsin vaikeata! Ja toisaalta kyllä siinä loppupelissä, olipa peli mikä hyvänsä, se rehellisyys on kaiken A ja O!

>No, se kokonaiskuva kuitenkin yleensä ratkaisee ja onhan mussa ihan varmasti aimo annos narsismiakin?<

No, en nyt oikein osaa yhdistää tuota narsisti –käsitettä Sinuun! Kunhan heittelet! Muutoinhan niitä oikeita narsisteja varten pitäisi Suomen kielen perussanastoon kehitellä ihka uusi sana. Sillä kyllähän se kokonaisuus on aina kokonaisuus. Toki monenlaisista sekä hyvistä että huonoista palasista koottu. Ymmärtääkseni kukaan ihminen ei voi täydelliseksi tulla, ei millään keinoilla!

>Mitä näistä on mitään paineita itselleen ottamaan? Ehkä sitten jos näitä alkais lukea miljoona ihmistä?<

Ei toki tarvitsekaan. En minäkään, vaikken kaikkea nyt niin voi syljeskelläkään. Onhan minulla kuiteskin se perinteinen päiväkirja. Päiväkirja, jota kirjoitellaan ihan perinteisesti aina vain kynällä. Lueskelin tuossa ihan äskettäin niitä nuoruusaikani päiväkirjojakin. Ja aika mielenkiintoista, että aina sieltä taustalla heijastelee se minun oma minuuteni. Toki kehitystä oli havaittavissa. Lähinnä se ilmeni turhan höttyilyn karsimisena. Ja tietynasteisena nöyrtymisenä. Joka ei toki tarkoita, että minua kuiteskaan milloinkaan tai missään tilanteessa alistettaisiin. Olen kyllä sen verran jääräpää, en tiedä onko hyväksi vain pahaksi. Mutta kun lapaseksi ei vain saa tulla.

>Ollaan jo siinä asemassa, että ei paljon enää voi alemmaksi mennä?<

Älä viitti! En tiedä mihin lausumasi perustat, mutta…

>Kiusasin muita ed. elämässäni ja nyt ne vaan kiusaa vuorostaan mua. Sitä saa mitä tilaa! Karman laki!<

Hei ja hello, olen aistivani jotakin…? Missä se Sinun soturi luonteesi nyt piileskelee? Kait sitä nyt tätä Karman lakiakin voi vähän muilata?

>Tosin mun mielestäni tämä vihani on sitä ihan oikeutettuakin vihaa ns. pyhää vihaa? Ja sitä pitää tällaisena aikana tunteakin! Se on vaan täysin tervettä! Eli ei kannata huolestua mitenkään puolestani! Olen jo ihan sieltä lapsuudestani saakka tuntenut tätä ihan samaa vihan 'muotoa'. Ei siis mitään uutta auringon alla, ainakaan mun elämässäni! ;) Kai siitä jopa jotain voimaakin saan? Joskus tuntus jopa, että henkäsisin suustani tultakin, kun olen oikein täynnä 'pyhää vihaa'!<

Voiko vihaa pitää pyhänä? Minusta viha sanana on taas yksi niitä käsitteellisimpiä, jopa ’vaarallisimpia’ sanoja. Toki en osaa sitä mieltää mitä lausumallasi ’pyhän vihan’ –käsitteellä tarkoitat. Muutoin viha yhdistettynä tunteisiin pitää saada pois itsestään. Itse en käytä sitä sanaa enkä oikeesti tunnekaan ketään kohtaan vihaa. Vihani on saanut uuden muodon: Sääli.

>Ajat on rankat ja ihmisiä pelottaa vähän kaikki mitä täällä tapahtuu! Siinä pelossaan ne sitten menee hädissään ihan minkä tahansa 'pelastusta' lupaavan matkaan. Pieni ihminen onkin siinä sitten aika ihmeissään, kun koko ihmiskunta tuntuu olevan tulossa hulluksi?<

Niinpä, uskonto on aika hyvä keino kerätä ihmisiä pois pelon ilmapiiristä. Mutta senkin pitäisi tapahtua himppu asiallisemmin?! Tai ja vai, eikö ihmiset itse jaksa omilla aivoillaan ajatella tätä elämää ja ennen kaikkea sitä kuolemaa. Kuolemahan voi tai on meille vain uusi mahdollisuus?! Toki tuleehan sitä itse kullekin pientä kapinamieltä, kun haluaisi vain elää, mutta kun kuiteskin pitää kuolla. Ja koska kaikki kuolemme arvoon, asemaan tai mihin tahansa asiaan peilattuna, niin miksemme sitä hyväksy? Itse olen valmis kuolemaan juuri silloin ja sillä tavalla, kuin se on minulle määrätty. Ja se siitä!

>Mä en muuten ikinä puhu lapsille mitään näitä juttuja. En edes omilleni! Heidän mielensä ei ole vaan vielä sillä 'tasolla'. Parempi vaan antaa heidän ensin ihan itse kiinnostua näistä 'henkisistäkin' jutuista? Ja jos heitä ei yhtään kiinnosta, niin ei siinäkään sitten mitään?<

En minäkään kuin kenties ehkä jollain ’yleisellä’ tasolla. Olen myös oppinut, ettei mitään elämiseen liittyvää omaa ’periaatetta’ saa lapsille tyrkyttää. Aika vaikeeta, mutta pitäisi vain olla se taito. Kukin vain pitäisi nähdä omana erilaisena yksilönään. Eikä missään nimessä hylätä, jos ne lasten/nuorten omat kokeilut ovat menneet päin peetä!

>Mistäänhän ei voi olla tosiaankaan täysin varma? Onko kaikki vaan äärimäisen ovelaa harhautusta?>

Maybe, maybe not! Voihan sitä tältäkin kantilta pohtia. Ehkä joskus liiallinen pohtiminen on kuiteskin vain pahasta?

>Tyhmät ja tollot 'pelastuukin' paljon muita helpommalla, kuin viisaat ja fiksut! Ei voi muuta sanoa, kuin äärimmäisen "pirullinen juttu"!<

Toki tämä asia on aika pitkälti faktaa! Olen tätä itsekin usein ajatellut. Kyllä tällaiset ihmiset jossain ellei useamassa mielessä selviä tästä elämästä huomattavasti helpommalla, suoraviivaisemmin. Joskus jopa kadehdin heitä! Eli kyllä se tieto luo sitä tuskaa, asiassa kuin asiassa!

Mutta vielä en aio uskoa sitä, että kaikki oppimani olis vaan pelkkää kusetusta? Kaikki reinkarnaatiot ja karmatkin!<

Ei kenenkään ei Sinun eikä minun eikä kenenkään oppikoulu ole mitään kusetusta!

>Tää ihmisten erilaisuuskin on niin iso juttu, että on vaikeaa käsittää, että kaikki olis muka 'samalla viivalla' menossa sinne taivaaseenkin?<

Me kaikki olemme ’samalla viivalla’ sen kaikkialla läsnä olevan Jumalamme edessä. Olemmehan erilaisia. Mutta se on elämän rikkautta ja Joku sen jossakin ymmärtää!

>Äh! Mä oon ihan liikaa lukenut uskovien helvettijuttuja vaan viimeaikoina! Muutenkin saa nähdä sitä 'helvettiäkin' jo ihan tarpeeks tässä arjessakin!<

Ja Sinäkö niihin uskot??? Siis noihin helvettijuttuihin. Ei voi olla niin. Sinähän olet ollut ainaskin minulle uskomaton voimavara ja varmasti monelle muullekin!!

Arki on meille kaikille välillä yhtä helvettiä, mutta anti olla vaan! Tukekaamme vain toisiamme!!

Rosatar kirjoitti:

Ei tätä kait voi kuitenkaan ihan lomaksikaan, siinä sanan varsinaisessa mielessä mainostaa, kun pitää joku oma juttu tässä ohessa ’loppuun saattaa’. No loma kuin loma!

>Huomasin vaan, että olet vieraillut tuolla "mitä kuoleman jälkeen" palstallakin.<

Niinkö?! En minä nyt sinnekään olisi ihan ittekseni ajautunut, mutta Sinähän sen vinkin joskus siitä annoit. Ja kaiken Sinä sitten havaitsetkin. Eli kaiketi olenkin aika ’läpinäkyvä’. Mutta haitanneeko se mitään? Tuleepahan vain pidettyä vähän breikkiä tässä!

>Hiljaa usein hyvä tulee ja silleen! Kärsivällisyyttä kannattaakin aina opetella, vaikka sekään ei ole nykyisin oikein 'muodissa'.<

Toki olen tämän ymmärtänyt, mutta kun joskus on vaan tehtävä jotain jossakin, jonkun toisen määräämässä ja säätämässä ajassa. Siksi se kärsivällisyys on välillä hukassa. Ja tällaisessa olotilassa oleminen se sitten saa minut ’syljeskelemään’ sen oman stressini johonkin suuntaan. Ja tuo ’syljeskely’ on vähän huono sana. Mutta kun jostain syystä sekin on juurtunut tähän sanastooni. Toki tiedän, että ymmärrät, mitä sillä tarkoitan.

>Ei kai mulla tässä nyt enää tosiaankaan niin hirveesti menetettävää ole, että voin olla täysin rehellinen itselleni ja muillekin?<

No oikeesti meidän jokaisen pitää pyrkiäkin siihen totaaliseen rehellisyyteen. Ja ennen kaikkea rehellisyyteen itseään kohtaan. Mutta kun se on niin vitsin vaikeata! Ja toisaalta kyllä siinä loppupelissä, olipa peli mikä hyvänsä, se rehellisyys on kaiken A ja O!

>No, se kokonaiskuva kuitenkin yleensä ratkaisee ja onhan mussa ihan varmasti aimo annos narsismiakin?<

No, en nyt oikein osaa yhdistää tuota narsisti –käsitettä Sinuun! Kunhan heittelet! Muutoinhan niitä oikeita narsisteja varten pitäisi Suomen kielen perussanastoon kehitellä ihka uusi sana. Sillä kyllähän se kokonaisuus on aina kokonaisuus. Toki monenlaisista sekä hyvistä että huonoista palasista koottu. Ymmärtääkseni kukaan ihminen ei voi täydelliseksi tulla, ei millään keinoilla!

>Mitä näistä on mitään paineita itselleen ottamaan? Ehkä sitten jos näitä alkais lukea miljoona ihmistä?<

Ei toki tarvitsekaan. En minäkään, vaikken kaikkea nyt niin voi syljeskelläkään. Onhan minulla kuiteskin se perinteinen päiväkirja. Päiväkirja, jota kirjoitellaan ihan perinteisesti aina vain kynällä. Lueskelin tuossa ihan äskettäin niitä nuoruusaikani päiväkirjojakin. Ja aika mielenkiintoista, että aina sieltä taustalla heijastelee se minun oma minuuteni. Toki kehitystä oli havaittavissa. Lähinnä se ilmeni turhan höttyilyn karsimisena. Ja tietynasteisena nöyrtymisenä. Joka ei toki tarkoita, että minua kuiteskaan milloinkaan tai missään tilanteessa alistettaisiin. Olen kyllä sen verran jääräpää, en tiedä onko hyväksi vain pahaksi. Mutta kun lapaseksi ei vain saa tulla.

>Ollaan jo siinä asemassa, että ei paljon enää voi alemmaksi mennä?<

Älä viitti! En tiedä mihin lausumasi perustat, mutta…

>Kiusasin muita ed. elämässäni ja nyt ne vaan kiusaa vuorostaan mua. Sitä saa mitä tilaa! Karman laki!<

Hei ja hello, olen aistivani jotakin…? Missä se Sinun soturi luonteesi nyt piileskelee? Kait sitä nyt tätä Karman lakiakin voi vähän muilata?

>Tosin mun mielestäni tämä vihani on sitä ihan oikeutettuakin vihaa ns. pyhää vihaa? Ja sitä pitää tällaisena aikana tunteakin! Se on vaan täysin tervettä! Eli ei kannata huolestua mitenkään puolestani! Olen jo ihan sieltä lapsuudestani saakka tuntenut tätä ihan samaa vihan 'muotoa'. Ei siis mitään uutta auringon alla, ainakaan mun elämässäni! ;) Kai siitä jopa jotain voimaakin saan? Joskus tuntus jopa, että henkäsisin suustani tultakin, kun olen oikein täynnä 'pyhää vihaa'!<

Voiko vihaa pitää pyhänä? Minusta viha sanana on taas yksi niitä käsitteellisimpiä, jopa ’vaarallisimpia’ sanoja. Toki en osaa sitä mieltää mitä lausumallasi ’pyhän vihan’ –käsitteellä tarkoitat. Muutoin viha yhdistettynä tunteisiin pitää saada pois itsestään. Itse en käytä sitä sanaa enkä oikeesti tunnekaan ketään kohtaan vihaa. Vihani on saanut uuden muodon: Sääli.

>Ajat on rankat ja ihmisiä pelottaa vähän kaikki mitä täällä tapahtuu! Siinä pelossaan ne sitten menee hädissään ihan minkä tahansa 'pelastusta' lupaavan matkaan. Pieni ihminen onkin siinä sitten aika ihmeissään, kun koko ihmiskunta tuntuu olevan tulossa hulluksi?<

Niinpä, uskonto on aika hyvä keino kerätä ihmisiä pois pelon ilmapiiristä. Mutta senkin pitäisi tapahtua himppu asiallisemmin?! Tai ja vai, eikö ihmiset itse jaksa omilla aivoillaan ajatella tätä elämää ja ennen kaikkea sitä kuolemaa. Kuolemahan voi tai on meille vain uusi mahdollisuus?! Toki tuleehan sitä itse kullekin pientä kapinamieltä, kun haluaisi vain elää, mutta kun kuiteskin pitää kuolla. Ja koska kaikki kuolemme arvoon, asemaan tai mihin tahansa asiaan peilattuna, niin miksemme sitä hyväksy? Itse olen valmis kuolemaan juuri silloin ja sillä tavalla, kuin se on minulle määrätty. Ja se siitä!

>Mä en muuten ikinä puhu lapsille mitään näitä juttuja. En edes omilleni! Heidän mielensä ei ole vaan vielä sillä 'tasolla'. Parempi vaan antaa heidän ensin ihan itse kiinnostua näistä 'henkisistäkin' jutuista? Ja jos heitä ei yhtään kiinnosta, niin ei siinäkään sitten mitään?<

En minäkään kuin kenties ehkä jollain ’yleisellä’ tasolla. Olen myös oppinut, ettei mitään elämiseen liittyvää omaa ’periaatetta’ saa lapsille tyrkyttää. Aika vaikeeta, mutta pitäisi vain olla se taito. Kukin vain pitäisi nähdä omana erilaisena yksilönään. Eikä missään nimessä hylätä, jos ne lasten/nuorten omat kokeilut ovat menneet päin peetä!

>Mistäänhän ei voi olla tosiaankaan täysin varma? Onko kaikki vaan äärimäisen ovelaa harhautusta?>

Maybe, maybe not! Voihan sitä tältäkin kantilta pohtia. Ehkä joskus liiallinen pohtiminen on kuiteskin vain pahasta?

>Tyhmät ja tollot 'pelastuukin' paljon muita helpommalla, kuin viisaat ja fiksut! Ei voi muuta sanoa, kuin äärimmäisen "pirullinen juttu"!<

Toki tämä asia on aika pitkälti faktaa! Olen tätä itsekin usein ajatellut. Kyllä tällaiset ihmiset jossain ellei useamassa mielessä selviä tästä elämästä huomattavasti helpommalla, suoraviivaisemmin. Joskus jopa kadehdin heitä! Eli kyllä se tieto luo sitä tuskaa, asiassa kuin asiassa!

Mutta vielä en aio uskoa sitä, että kaikki oppimani olis vaan pelkkää kusetusta? Kaikki reinkarnaatiot ja karmatkin!<

Ei kenenkään ei Sinun eikä minun eikä kenenkään oppikoulu ole mitään kusetusta!

>Tää ihmisten erilaisuuskin on niin iso juttu, että on vaikeaa käsittää, että kaikki olis muka 'samalla viivalla' menossa sinne taivaaseenkin?<

Me kaikki olemme ’samalla viivalla’ sen kaikkialla läsnä olevan Jumalamme edessä. Olemmehan erilaisia. Mutta se on elämän rikkautta ja Joku sen jossakin ymmärtää!

>Äh! Mä oon ihan liikaa lukenut uskovien helvettijuttuja vaan viimeaikoina! Muutenkin saa nähdä sitä 'helvettiäkin' jo ihan tarpeeks tässä arjessakin!<

Ja Sinäkö niihin uskot??? Siis noihin helvettijuttuihin. Ei voi olla niin. Sinähän olet ollut ainaskin minulle uskomaton voimavara ja varmasti monelle muullekin!!

Arki on meille kaikille välillä yhtä helvettiä, mutta anti olla vaan! Tukekaamme vain toisiamme!!

Lue lisää

>>Niinkö?! En minä nyt sinnekään olisi ihan ittekseni ajautunut, mutta Sinähän sen vinkin joskus siitä annoit. Ja kaiken Sinä sitten havaitsetkin. Eli kaiketi olenkin aika ’läpinäkyvä’. Mutta haitanneeko se mitään?>No, en nyt oikein osaa yhdistää tuota narsisti –käsitettä Sinuun! Kunhan heittelet! Muutoinhan niitä oikeita narsisteja varten pitäisi Suomen kielen perussanastoon kehitellä ihka uusi sana. Sillä kyllähän se kokonaisuus on aina kokonaisuus. Toki monenlaisista sekä hyvistä että huonoista palasista koottu. Ymmärtääkseni kukaan ihminen ei voi täydelliseksi tulla, ei millään keinoilla!>Ei toki tarvitsekaan. En minäkään, vaikken kaikkea nyt niin voi syljeskelläkään. Onhan minulla kuiteskin se perinteinen päiväkirja. Päiväkirja, jota kirjoitellaan ihan perinteisesti aina vain kynällä. Lueskelin tuossa ihan äskettäin niitä nuoruusaikani päiväkirjojakin. Ja aika mielenkiintoista, että aina sieltä taustalla heijastelee se minun oma minuuteni. Toki kehitystä oli havaittavissa. Lähinnä se ilmeni turhan höttyilyn karsimisena. Ja tietynasteisena nöyrtymisenä. Joka ei toki tarkoita, että minua kuiteskaan milloinkaan tai missään tilanteessa alistettaisiin. Olen kyllä sen verran jääräpää, en tiedä onko hyväksi vain pahaksi. Mutta kun lapaseksi ei vain saa tulla. >Älä viitti! En tiedä mihin lausumasi perustat, mutta… >Hei ja hello, olen aistivani jotakin…? Missä se Sinun soturi luonteesi nyt piileskelee? Kait sitä nyt tätä Karman lakiakin voi vähän muilata? >Voiko vihaa pitää pyhänä? Minusta viha sanana on taas yksi niitä käsitteellisimpiä, jopa ’vaarallisimpia’ sanoja. Toki en osaa sitä mieltää mitä lausumallasi ’pyhän vihan’ –käsitteellä tarkoitat. Muutoin viha yhdistettynä tunteisiin pitää saada pois itsestään. Itse en käytä sitä sanaa enkä oikeesti tunnekaan ketään kohtaan vihaa. Vihani on saanut uuden muodon: Sääli.>Maybe, maybe not! Voihan sitä tältäkin kantilta pohtia. Ehkä joskus liiallinen pohtiminen on kuiteskin vain pahasta? >Toki tämä asia on aika pitkälti faktaa! Olen tätä itsekin usein ajatellut. Kyllä tällaiset ihmiset jossain ellei useamassa mielessä selviä tästä elämästä huomattavasti helpommalla, suoraviivaisemmin. Joskus jopa kadehdin heitä! Eli kyllä se tieto luo sitä tuskaa, asiassa kuin asiassa! >Ja Sinäkö niihin uskot??? Siis noihin helvettijuttuihin. Ei voi olla niin. Sinähän olet ollut ainaskin minulle uskomaton voimavara ja varmasti monelle muullekin!!

Arki on meille kaikille välillä yhtä helvettiä, mutta anti olla vaan! Tukekaamme vain toisiamme!!

mr. Manynames kirjoitti:

>>Niinkö?! En minä nyt sinnekään olisi ihan ittekseni ajautunut, mutta Sinähän sen vinkin joskus siitä annoit. Ja kaiken Sinä sitten havaitsetkin. Eli kaiketi olenkin aika ’läpinäkyvä’. Mutta haitanneeko se mitään?>No, en nyt oikein osaa yhdistää tuota narsisti –käsitettä Sinuun! Kunhan heittelet! Muutoinhan niitä oikeita narsisteja varten pitäisi Suomen kielen perussanastoon kehitellä ihka uusi sana. Sillä kyllähän se kokonaisuus on aina kokonaisuus. Toki monenlaisista sekä hyvistä että huonoista palasista koottu. Ymmärtääkseni kukaan ihminen ei voi täydelliseksi tulla, ei millään keinoilla!>Ei toki tarvitsekaan. En minäkään, vaikken kaikkea nyt niin voi syljeskelläkään. Onhan minulla kuiteskin se perinteinen päiväkirja. Päiväkirja, jota kirjoitellaan ihan perinteisesti aina vain kynällä. Lueskelin tuossa ihan äskettäin niitä nuoruusaikani päiväkirjojakin. Ja aika mielenkiintoista, että aina sieltä taustalla heijastelee se minun oma minuuteni. Toki kehitystä oli havaittavissa. Lähinnä se ilmeni turhan höttyilyn karsimisena. Ja tietynasteisena nöyrtymisenä. Joka ei toki tarkoita, että minua kuiteskaan milloinkaan tai missään tilanteessa alistettaisiin. Olen kyllä sen verran jääräpää, en tiedä onko hyväksi vain pahaksi. Mutta kun lapaseksi ei vain saa tulla. >Älä viitti! En tiedä mihin lausumasi perustat, mutta… >Hei ja hello, olen aistivani jotakin…? Missä se Sinun soturi luonteesi nyt piileskelee? Kait sitä nyt tätä Karman lakiakin voi vähän muilata? >Voiko vihaa pitää pyhänä? Minusta viha sanana on taas yksi niitä käsitteellisimpiä, jopa ’vaarallisimpia’ sanoja. Toki en osaa sitä mieltää mitä lausumallasi ’pyhän vihan’ –käsitteellä tarkoitat. Muutoin viha yhdistettynä tunteisiin pitää saada pois itsestään. Itse en käytä sitä sanaa enkä oikeesti tunnekaan ketään kohtaan vihaa. Vihani on saanut uuden muodon: Sääli.>Maybe, maybe not! Voihan sitä tältäkin kantilta pohtia. Ehkä joskus liiallinen pohtiminen on kuiteskin vain pahasta? >Toki tämä asia on aika pitkälti faktaa! Olen tätä itsekin usein ajatellut. Kyllä tällaiset ihmiset jossain ellei useamassa mielessä selviä tästä elämästä huomattavasti helpommalla, suoraviivaisemmin. Joskus jopa kadehdin heitä! Eli kyllä se tieto luo sitä tuskaa, asiassa kuin asiassa! >Ja Sinäkö niihin uskot??? Siis noihin helvettijuttuihin. Ei voi olla niin. Sinähän olet ollut ainaskin minulle uskomaton voimavara ja varmasti monelle muullekin!!

Arki on meille kaikille välillä yhtä helvettiä, mutta anti olla vaan! Tukekaamme vain toisiamme!!

Lue lisää

Ei tämä minun polkuni johda mihinkään? Pitää kait tehdä ne Justiinat?

Toki olet seurannut tuota asetelmaa uudessa ketjussa? En tiedä olenko niissä esitettyjen näkemysten perusteella huorin tekijä vai mikä? En osaa oikein sitä itsekään jäsentää. Ne piiloviestit vain kun näin osoittavat. Jollen sitten vain olen liian ’vainoharhainen’ näiden piiloviestien suhteen? Kait se reaalimaailma on tehnyt minusta sitten vain täysin skeptisen ihmisen

Ja minä kun kerrankin ’löysin’ omaa ajatusmaailmaani vasten peilaavan ihmisen!

Ja onko siinä mitään pahaa, jos olen joskus esittänyt, että haluaisin vain että joku, joku ymmärtää pitäis vain kii’? Kait sekin kuuluu osana tätä kulttuuriamme: älä vain kosketa mua! jne.

Pitääkö tämänkin päättyä tähän? Toki itse en sitä haluaisi, mutta jotkut muut kokenevat tämän jutustelumme liian ’riettaaksi’? Mutta kait tämä kulttuurimme on tätä?! Vitsi kun kaikilla muillakin kuiteskin olisi ollut mahdollisuus tuoda, siihen väliin, se oma mielipiteensä! Mutta ei näillä palstoilla mitään omia mielipiteitä oikeesti kuitenkaan esitetä?!

Olen murheellinen! Mutta onhan minulla Jumalani, jolle höpötän!

Rostar kirjoitti:

Ei tämä minun polkuni johda mihinkään? Pitää kait tehdä ne Justiinat?

Toki olet seurannut tuota asetelmaa uudessa ketjussa? En tiedä olenko niissä esitettyjen näkemysten perusteella huorin tekijä vai mikä? En osaa oikein sitä itsekään jäsentää. Ne piiloviestit vain kun näin osoittavat. Jollen sitten vain olen liian ’vainoharhainen’ näiden piiloviestien suhteen? Kait se reaalimaailma on tehnyt minusta sitten vain täysin skeptisen ihmisen

Ja minä kun kerrankin ’löysin’ omaa ajatusmaailmaani vasten peilaavan ihmisen!

Ja onko siinä mitään pahaa, jos olen joskus esittänyt, että haluaisin vain että joku, joku ymmärtää pitäis vain kii’? Kait sekin kuuluu osana tätä kulttuuriamme: älä vain kosketa mua! jne.

Pitääkö tämänkin päättyä tähän? Toki itse en sitä haluaisi, mutta jotkut muut kokenevat tämän jutustelumme liian ’riettaaksi’? Mutta kait tämä kulttuurimme on tätä?! Vitsi kun kaikilla muillakin kuiteskin olisi ollut mahdollisuus tuoda, siihen väliin, se oma mielipiteensä! Mutta ei näillä palstoilla mitään omia mielipiteitä oikeesti kuitenkaan esitetä?!

Olen murheellinen! Mutta onhan minulla Jumalani, jolle höpötän!

Lue lisää

>>Toki olet seurannut tuota asetelmaa uudessa ketjussa? En tiedä olenko niissä esitettyjen näkemysten perusteella huorin tekijä vai mikä? En osaa oikein sitä itsekään jäsentää. Ne piiloviestit vain kun näin osoittavat. Jollen sitten vain olen liian ’vainoharhainen’ näiden piiloviestien suhteen?>Ja onko siinä mitään pahaa, jos olen joskus esittänyt, että haluaisin vain että joku, joku ymmärtää pitäis vain kii’? Kait sekin kuuluu osana tätä kulttuuriamme: älä vain kosketa mua! jne. >Pitääkö tämänkin päättyä tähän? Toki itse en sitä haluaisi, mutta jotkut muut kokenevat tämän jutustelumme liian ’riettaaksi’? Mutta kait tämä kulttuurimme on tätä?! Vitsi kun kaikilla muillakin kuiteskin olisi ollut mahdollisuus tuoda, siihen väliin, se oma mielipiteensä! Mutta ei näillä palstoilla mitään omia mielipiteitä oikeesti kuitenkaan esitetä?!

Mr. manynames kirjoitti:

>>Toki olet seurannut tuota asetelmaa uudessa ketjussa? En tiedä olenko niissä esitettyjen näkemysten perusteella huorin tekijä vai mikä? En osaa oikein sitä itsekään jäsentää. Ne piiloviestit vain kun näin osoittavat. Jollen sitten vain olen liian ’vainoharhainen’ näiden piiloviestien suhteen?>Ja onko siinä mitään pahaa, jos olen joskus esittänyt, että haluaisin vain että joku, joku ymmärtää pitäis vain kii’? Kait sekin kuuluu osana tätä kulttuuriamme: älä vain kosketa mua! jne. >Pitääkö tämänkin päättyä tähän? Toki itse en sitä haluaisi, mutta jotkut muut kokenevat tämän jutustelumme liian ’riettaaksi’? Mutta kait tämä kulttuurimme on tätä?! Vitsi kun kaikilla muillakin kuiteskin olisi ollut mahdollisuus tuoda, siihen väliin, se oma mielipiteensä! Mutta ei näillä palstoilla mitään omia mielipiteitä oikeesti kuitenkaan esitetä?!

Lue lisää

OK! Mutta kun tää koko loma on ollut suomeksi sanottuna ihan perseestä!

Olen kaikeitinkin vain stressantunut. Mutta kohta hellittää! Se minun lopputyöni näet on kuiteskin viittä vaille valmis. Sitä tässä on nyt tämä koko loma 'hakattu', aamusta iltaan.

>Ehkä olet tulkinnut vaan tosiaankin vähän väärin koko jutun? Jos tällä kirjoittajalla on jotain asiaa sinulle tai minulle, niin kommentoikoon tässä samaisessa ketjussa, jos hänessä on miestä siihen?<

Niinpä. Kaiketi se ei ollut minulle nyt suoranaisesti edes tarkoitettu. Väsyneenä sitä vain on joskus niin kriittinen ja 'ylimitoittaa' näitä juttuja. Minähän olin kuin pieni kiukutteleva lapsi.

Mutta joskus vaan nousee niskakarvat pystyyn, kun selvällä Suomen kielellä esitettyihin kysymyksiin vastataan jollakin 'Kiinan' kielellä.

>Siinä nyt näyttäs taas olevan joku uskonsa sokaisema kummallinen höpöttäjä taas asialla! Jätin sen litanian kyllä pääosin lukematta.<

Sääli, kun joku tuhoaa sen elämänsä näin uskon kautta! Mutta olkoot!

Uusi päivä ja uudet kujeet. Tosin minulla se menee edelleenkin tämän koneen äärellä, sitä yhtä 'soopaa' kasatessa. Mutta onpahan sekin sitten suunnilleen valmis!