Onko edelleen niin, että parisuhteessa eläviä ihmisiä arvostetaan enemmän ja heidän katsotaan onnistuneen elämässään sinkkuja paremmin? Mielestäni on.
Itse muistan yläaste ja lukioaikoina kun en itse vielä seurustellut (Olen 20v nainen) niin kadehdin aina hirveästi seurustelevia tyttöjä. Muistan miten mietin mitä kaikkea ihanaa he voivat tehdä poikaystäviensä kanssa ym. Lisäksi ajattelin, että heissä on jotain mitä minussa ei, koska ovat löytäneet poikaystävät. Toisinsanoen pidin seurustelevia tyttöjä itseäni parempina.
Nykyään sama meno jatkuu, mutta eri muodossa. Sukulaiset ovat toki kyselleet poikaystävän perään jo monta vuotta. Auta armias kun pari vuotta nuorempi sisko alkoi seurustella, olin niin kateellinen ja katkera ettette usko. En sitä hänelle myöntänyt, mutta koin hänen olevani itseäni parempi ja mietin, miksi hän onnistui löytämään poikaystävän mutta minä en.
Seurustelukumppani on edelleen status juttu. Ihmiset arvioivat toisiaan, "tuo tyyppi nyt ei varmasti seurustele". Kun kuullaan, että jollain vähemmän nätillä tytöllä/komealla miehellä onkin seurustelukumppani niin hänen arvostus nousee ihmisten silmissä välittömästi. "Pakko hänessä jotain mielenkiintoista on olla, kun on onnistunut seurustelukumppanin löytämään."
Etenkin nuoret ovat sellaisia, että pätevät poikaystävillään ja sinkkukavereita ei pidetä yhtä hyvinä. "Älä välitä kyllä säkin vielä jonkun ehkä joskus löydät."
Tosi on.
Itse muistan yläaste ja lukioaikoina kun en itse vielä seurustellut (Olen 20v nainen) niin kadehdin aina hirveästi seurustelevia tyttöjä. Muistan miten mietin mitä kaikkea ihanaa he voivat tehdä poikaystäviensä kanssa ym. Lisäksi ajattelin, että heissä on jotain mitä minussa ei, koska ovat löytäneet poikaystävät. Toisinsanoen pidin seurustelevia tyttöjä itseäni parempina.
Nykyään sama meno jatkuu, mutta eri muodossa. Sukulaiset ovat toki kyselleet poikaystävän perään jo monta vuotta. Auta armias kun pari vuotta nuorempi sisko alkoi seurustella, olin niin kateellinen ja katkera ettette usko. En sitä hänelle myöntänyt, mutta koin hänen olevani itseäni parempi ja mietin, miksi hän onnistui löytämään poikaystävän mutta minä en.
Seurustelukumppani on edelleen status juttu. Ihmiset arvioivat toisiaan, "tuo tyyppi nyt ei varmasti seurustele". Kun kuullaan, että jollain vähemmän nätillä tytöllä/komealla miehellä onkin seurustelukumppani niin hänen arvostus nousee ihmisten silmissä välittömästi. "Pakko hänessä jotain mielenkiintoista on olla, kun on onnistunut seurustelukumppanin löytämään."
Etenkin nuoret ovat sellaisia, että pätevät poikaystävillään ja sinkkukavereita ei pidetä yhtä hyvinä. "Älä välitä kyllä säkin vielä jonkun ehkä joskus löydät."
Tosi on.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Saattaapa monikin ajatella juuri tuolla tavalla, mutta aika moni sitten ei. Sinulle sinkkuus on selvästi ongelma, joten toki se päässäsi pyörii ja on näköjään päässyt yleistykseksi asti.
Muistan yläasteelta sen, että nätit tytöt seurustelivat jo 14-vuotiaina (se oli sitä ikuista rakkautta...) ja pitivät ihan ehdottomasti itseään prinsessoina. Teini-iän äärimmäisen herkkä itsetunto oli syy ja seuraus sille, että seurustelu tuntui seurustelemattoman mielestä kovin hienolta ja oma olo kurjalta.
Olen sinkku yhä näin nelissäkymmenissäkin, mutten ota siitä paineita. Yhä useammin tuntuu siltä, että tämän parempaa olotilaa ei edes ole. :)
Onhan noita sukulaisia ja muita ihmisiä, joille sinkkuus - ja vieläpä omavalintainen sinkkuus - on suuren kummastuksen aihe; on myös joitakin, joiden mielestä kaikki naimattomat ja lapsettomat ovat hukkaan menneitä ja tarpeettomia nilviäisiä. Suurin osa ihmisistä ei piittaa asiasta ollenkaan. On kuitenkin ihmisiä, jotka ajattelevat täysin eri tavalla kuin sinä: heidän mielestään sinkkuuden syynä on aikaavievä kiinnostus työhön ja tutkimukseen, tykästyminen omaan vapauteen ja valtavan itsenäinen ja riippumaton luonne. Näitä pidetään hatunnoston arvoisina ominaisuuksina, ja joillekin ne ovat kateuden aihe.
Tuolla parin aloituksen päässä on toinen (?) parikymppinen tyttö, jolla on isoja ja harkitsemattomia ajatuksia sinkkuudesta. Kaksikymppinen on pitkälti vielä lapsekas varsinkin ihmissuhdeasioissa, ihan hyvällä sanottuna. Kyllä ne asenteet siitä vielä muuttuvat, niin sinun kuin ympäristösikin - tai sitten eivät.
että parisuhteessa elävät OVAT onnistuneet paremmin. sitten on näitä jotka keksivät hyviä puolia sinkkuudesta... =D. ihmisen ainoa tarkoitus on pariutua. se on vaistomaista ja sitä ei voi välttää.
Puhut silkkaa paskaa :)
Ensiksikin korjaisin, että ihmisen tarkoitus ei ole pariutua, vaan paritella ja lisääntyä - jos sitäkään nyt tarkoitukseksi voi sanoa. Eipä sitä muuallakaan eläinmaailmassa moni sukuaan jatka; sitä pääsevät tekemään ne, joilla riittää kokoa ja voimia - vai ovatko suurikokoisemmat ihmiset automaattisesti "parempia" kuin pienemmät?
Toiseksi, vaistomaista on myös puolustaa pentuja ja ronkkia ruokansa, mistä saa. Logiikkasi mukaan myös naapuriston pentujen ja emojen sekä kilpakosijoiden listiminen tekisi ihmisestäkin paremman yksilön kuin semmoinen, joka ei listi toisia puolustamisen ja/tai ruoan vuoksi.
Jos haluat puhua ihmisten maailmasta, jossa nykyisin hallitsevat lait eivätkä vaistot, voit alkajaisiksi listata pariutumisen hyvät puolet. Sitten katsotaan, kuinka ne tekevät jostakusta paremman kuin toisesta. ;)
antoikohan tuon kommentin Jenni 15v. Toki hyvä parisuhde on loistavaa, mutta ennemmin yksin kuin jossain paskassa suhteessa jossa ollaan vain sen takia jotta joku on. Ihmisen tarkoitus on lisääntyä, ei pariutua. Pariutuminen itseasiassa on luonnonvastaista.
on. Huippu on se kun joku tulee sanomaan jotain. Vappuna kaverin eukon kaverit kysyivät: Eikö sulla ole tyttöystävää? Ja ilmeet oli sellasia sääliviä yms.. vittu että mua vitutti sillon. Sitten ne illalla baarissa alko "hakemaan" mulle naista, voi jessus
En ymmärrä miks helvetissä sukulaisten, tuttujen pitää kysellä joka kerta että joko mies on löytynyt. Samoin, kyllä vituttaa
Jotkut ihmiset eivät vain ymmärrä kysymystä ahdistavaksi tai luokkaavaksi.
Toisekseen se on asia, joka on kylmiltään helppo kysyä. Jos ei sukulaisia usein näe, niin voi puheenaiheet olla vähissä.
Tiedän kyllä kuinka tuo kysymys vituttaa. Mm. tuosta syystä en mielelläni enää lähde sukulaisia tapaamaan. Tuli vaan mieleen, että ehkä he eivät kuitenkaan pahaa tarkoita kysymyksellään.
että pahaa tarkoittaisivat, mutta se tuntuu aikas pahalta, sitä tuntee sillon ittesä niin luuseriksi, että tekisi mieli vajota maan alle.
me ollaan parempia :)
mutta kyllä tekin vielä ehkä jonkun löydätte :)
Olen täysin samaa mieltä! Aivan totaalisen samaa mieltä.
Nainen 19.
Ei tiedä milloin se seurusteleva pari eroaa ja olette sinkkuja vielä itse? Ei voi tietää.
Mutta minkäs teet kun kaikki muut saa sen parin mutta itse ei.