Normaalisti, lihakset käyttävät polttoaineen hiilihydraateista valmistettua glykogeenia sekä rasvaa. Molemmat muuttuvat ATP:ksi joka on lihaksen varsinainen polttoaine.
Arjen askareissa käytetään polttoaineena rasvaa jonkin verran enemmän kuin hiilihydraatteja. Ravinto kuitenkin vaikuttaa jonkun verran tähän suhteeseen
Kasvisruokavaliollakin olevan elimistö muodostaa kasvien hiiihydraateista rasvaa, sitä tarvitaan mm. elimistön rakennusaineena. Sitä valmistetaan kuitenkin myös lihasten polttoaineksi, mutta koska sitä on suhteellisen niukasti, lihasten glykogeenin käyttö tehostuu ja se muodostaa lihakseen ATP:tä tavallista enemmän ja rasvaa kuluu vastaavasti vähemmän.
Mikäli sen sijaan hiilareita on saatavilla niukasti tai ei ollenkaan, lihaksen rasvankäyttöominaisuus tehostuu ja glykogeenia kuluu tavanomaisen tilanteeseen nähden vähemmän. Maksa kuitankin valmistaa glykogeenin valmistamiseen tarvitavaat aineet joita lihaksessa sitten käytetään, mutta koska sitä siis on suhteellisen niukasti, rasvaa käytetään tavanomaista enemmän ATP:n valmistamiseen.
Kaiken kaikkiaan tilanne on siis se, että ATP:tä muodostetaan aina sekä glykogeenista että rasvasta, enemmän sitä kumpaa on helpommin saatavissa. ATP käytetään sitten saman tein, se toimii lihaksessa aivan samalla tavalla on se valmistettu kummasta aineesta tahansa. Itse ATP:n valmistusprosessi on hitaampaa kun sitä tehdään rasvasta.
Ainoa tilanne, missä lihas käy pelkästään rasvasta muodostetulla ATP:llä, on se että lihasta on rasitettu riittävän pitkään riittävällä kuormalla (n 1,5 tuntia) ja sen seurauksena on lihaksen glykogeenivarastojen loppuminen. Tällöin voi kirjaimellisesti sanoa että ihminen käy rasvalla.
Urehilijoilla ja vaarsin useilla kuntoliikkujilla on kokemusta siitä miten "käydään rasvalla". He tietävät miltä se tuntuu, miten elimistö reagoi, mitä se vaikuttaa suorityskykyyn, mitä se vaikuttaa sydämen syketaajuuteen ja maitohapon muodostukseen yms.
Sen sijaan fanaaattisimmankin sohvaperuna-VHH:laisen lihaksen käyttävät aina sokeria, vaikka ei laittaisi suuhunsa hiilihydraatin murustakaan.
Eikö olekin kohtalon ivaa! Henkilöt jotka fanaattisesti noudattavat mitä tiukintakin VHH-dieettiä, eivät voi ikinä kokea miten "käydään rasvalla". Mukana on aina X määrä sokerista tuotettua glykogeenia.
Ja täällä kun usein korostetaan omakohtaisia kokemuksia mm. VHH:sta, niin urheilijat voivat kertoa omakohtaisia kokemuksia "rasvalla käymisestä".
Niin että te sokerilla käyvät sohvaperuna-VHH:laiset. Napittakaa suunne ja kuunnelkaa kokeneita siitä minkälaista on rasvalla käyminen. Teillä ei ole asiasta mitään kokemusta ja näin ollen teidän osanne on pääasiassa kyselijän osa.
Arjen askareissa käytetään polttoaineena rasvaa jonkin verran enemmän kuin hiilihydraatteja. Ravinto kuitenkin vaikuttaa jonkun verran tähän suhteeseen
Kasvisruokavaliollakin olevan elimistö muodostaa kasvien hiiihydraateista rasvaa, sitä tarvitaan mm. elimistön rakennusaineena. Sitä valmistetaan kuitenkin myös lihasten polttoaineksi, mutta koska sitä on suhteellisen niukasti, lihasten glykogeenin käyttö tehostuu ja se muodostaa lihakseen ATP:tä tavallista enemmän ja rasvaa kuluu vastaavasti vähemmän.
Mikäli sen sijaan hiilareita on saatavilla niukasti tai ei ollenkaan, lihaksen rasvankäyttöominaisuus tehostuu ja glykogeenia kuluu tavanomaisen tilanteeseen nähden vähemmän. Maksa kuitankin valmistaa glykogeenin valmistamiseen tarvitavaat aineet joita lihaksessa sitten käytetään, mutta koska sitä siis on suhteellisen niukasti, rasvaa käytetään tavanomaista enemmän ATP:n valmistamiseen.
Kaiken kaikkiaan tilanne on siis se, että ATP:tä muodostetaan aina sekä glykogeenista että rasvasta, enemmän sitä kumpaa on helpommin saatavissa. ATP käytetään sitten saman tein, se toimii lihaksessa aivan samalla tavalla on se valmistettu kummasta aineesta tahansa. Itse ATP:n valmistusprosessi on hitaampaa kun sitä tehdään rasvasta.
Ainoa tilanne, missä lihas käy pelkästään rasvasta muodostetulla ATP:llä, on se että lihasta on rasitettu riittävän pitkään riittävällä kuormalla (n 1,5 tuntia) ja sen seurauksena on lihaksen glykogeenivarastojen loppuminen. Tällöin voi kirjaimellisesti sanoa että ihminen käy rasvalla.
Urehilijoilla ja vaarsin useilla kuntoliikkujilla on kokemusta siitä miten "käydään rasvalla". He tietävät miltä se tuntuu, miten elimistö reagoi, mitä se vaikuttaa suorityskykyyn, mitä se vaikuttaa sydämen syketaajuuteen ja maitohapon muodostukseen yms.
Sen sijaan fanaaattisimmankin sohvaperuna-VHH:laisen lihaksen käyttävät aina sokeria, vaikka ei laittaisi suuhunsa hiilihydraatin murustakaan.
Eikö olekin kohtalon ivaa! Henkilöt jotka fanaattisesti noudattavat mitä tiukintakin VHH-dieettiä, eivät voi ikinä kokea miten "käydään rasvalla". Mukana on aina X määrä sokerista tuotettua glykogeenia.
Ja täällä kun usein korostetaan omakohtaisia kokemuksia mm. VHH:sta, niin urheilijat voivat kertoa omakohtaisia kokemuksia "rasvalla käymisestä".
Niin että te sokerilla käyvät sohvaperuna-VHH:laiset. Napittakaa suunne ja kuunnelkaa kokeneita siitä minkälaista on rasvalla käyminen. Teillä ei ole asiasta mitään kokemusta ja näin ollen teidän osanne on pääasiassa kyselijän osa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kari Mattila sanoi äskettäin eräässä ketjussa, että "kuntoilija pärjää pelkällä rasvalla, jos opettaa elimistönsä käyttämään energianlähteenä rasvaa".
Minä vastasin hänelle, että maratoonarina henk.koht. tiedän, mitä tarkoittaa "elimistön opettaminen rasvankäyttöön energianlähteenä", eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, ettei tarvitsisi syödä hiilihydraatteja. Mattila yllättäen poisti kommenttini. Tosiaan aikomus oli valottaa häntä hieman, kun ei näyttänyt tietävän yhtään mistä puhui. Kiitos sinulle, teit sen puolestani, kattavastikin!
tarkoitus selvitä maaliin tai yrittää voittaa se. Jos tarkoituksena on läpijuoksu, on ihan sama millaista ruokavaliota noudattaa, onko runsas-, vähähiilihydraattisella tai ketoosissa. Jos taas pyrkii voittoon niin huippumaratoonareilla glykogeeni loppuu siinä 30-35 km:n kohdalla ja loppuosa maratonista menee tahdon voimalla ja rasvaa polttamalla. Siinä sitten syntyy eroja rasvanpolttokyvyn suhteen. Kansallisen tason maratoonarilla "seinä tulee vastaan" lähes samassa kohdassa. Erona on vain se, että harrastelijan kärsimys voi kestää tunnin tai yli kun huippu-urheilija pääsee 20-30 min kärsimyksellä maaliin. Harrastelija, joka juoksee läpi voidakseen kertoa juosseensa maratonin ei koe tätä seinään juoksu ilmiötä.
hohhoijjaa.
Kaksi asiaa maratonilla.
Yksikään harrastelija ei juokse maratonia läpi.
Mieti mitä kirjoitat ja kelle.
Olet tainnut juosta satasella seinään.
ETtä näitä mattiloita piisaa.
Tuskin olet juossut edes bussipysäkille.
hiilarivarannot riittävät noin kahden tunnin kovatehoiseen suoritukseen riippumatta kehonpainosta. (Isompi kaveri ...kovempi kulutus...isommat lihakset ja maksa mihin varastoitua...)
Siksi ne huippumaratoonarit ihmettelevätkin, miten joku jaksaa juosta neljä tuntia ??
Eivätkä ne edes v...tuile hitaammilleen...
Kohta saamme luka mitä Heikkilä on kirjassaan sanonut, siitä miten ihminen voidaan opettaa käymään rasvalla.
Voi jopa olla että Mattila on oikein erityisesti tivannut Heikkilältä tätä. Johon Heikkilä on sitten lopuksi puuskaissut: " No hyvä on, hyvä on, sinä sitten käyt kokonaan rasvalla. Ja olisitko nyt niin hyvä etkä enää soittelisi tänne".
Että tällä tavoin Heikkilä on kertonut miten ihminen saadaan "oppimaan" käymään rasvalla.
On se aika surkeaa kun sokerikäyntinen Mattila ei pysty muodostamaan ainoatakaan mielipidettä ilman Heikkilää.
Eräs henkilö liittyy todella hyvin läheisesti tähän H.... jos vaikka olisi samasta perheestä niin läheltä ja nopeasti löytää tulokset ja tutkimukset mitkä sopivat pirtaan. Tosin osa näistä tutkimuksista ovat 20-30v vanhoja mutta kuitenkin.