Lapsenkasvoisuus

muuten kyllä ihan miehen mitoissa, mutta naamalta nuoren näköinen. Olen kanssa 23v ja jopa kaupassa jos ostan lonkeroa niin kysytään henkkareita. Kyllähän lookkia saa vanhemmaksi, esimerkiksi parralla yms.. mutta sitten naiset ei tykkää jne.. noo ehkäpä sitten 50v:nä kelpaan kun olen hyvin säilynyt :)

Olen 24 v. ja yleensä kysytään papereita baarissa ja muualla... Mutta minulla taas toisinpäin, eli aikuisilta naisilta saan joskus katseita, kun taas teineiltä en. Esimerkiksi kun menen johonkin teinihelvettiin, ei minulla ole vientiä, mutta jossain räkäläpaikassa olis. Kumma juttu.

Mulla sama juttu aikoinaan. Se voi tuntua välillä vaikealta ja saa päänaukomista osakseen. Itsestäsi se lopulta riippuu. Jos itsetunto kohdallaan, niin asian voi käänntää positiiviseksi seikaksi. Mulla kävi just sen takia lopulta aika hyvä flaxi.

Niin ja aika korjaa nämä asiat. Multa kysyttiin 27 vanhana röökiin paperit, mutta nyt ei kommentteja lapsenkasvoisuudesta tule. Näytän nykyään ikäistäni vanhemmalta, että silleen. Muuten, olen elellyt parisuhteessa 13 v. ja perhettä on.

missä lukee: "Haluvan ihailua vahhemmilta naisilta". Uskon, että sinut huomataan.

Mulla on sama ongelma, hieman se on jo helpottanut, mutta edelleen oon selvästi nuoremman näköinen. Olen 31, papereita kysytään edelleen toisinaan.

Ongelma se on siksi, että omanikäiset miehet ei lähesty, kun luulevat nuoremmaksi. Ja ehkä siksi, että tykkään käydä vaihtoehtohenkisissä ravintoloissa, joissa keski-ikä on 25, ei 35.
En enää viitsi sekaantua yli kahta vuotta nuorempiin miehiin, ja he myös säikähtää joskus ikääni, kun luulivat iskevänsä itseään nuorempaa.

Ok, tonkin vielä kestää, kun heti sanoo ikänsä, eikä vasta pitkän juttelun jälkeen. MUTTA sellainen juttu, että vaikka kasvoista näyttäisinkin nuoremmalta, niin vartalossa kyllä näkyy jo ikä. Selluliittia on jonkin verran, vaikka liikakiloja ei ole kuin pari. Se on karseeta ja hirveän näköistä. Kamalaa on just se ristiriita, että miehet ehkä luulee muuta, kun kasvot on nuoremmat ja vaatteiden kanssa olen ok-painoinen, ja sitten se kamala turn-off kun vaatteet lähtee ja aamulla valoisassa joutuu näkemään paremmin.

Mitä mieltä ylipäätään selluliitista?
Pitääkö mun nyt lopettaa miehenpyynti muka kokonaan? Voiko miehet ymmärtää tätä ilmiötä ja olla sille suopeita

Jos sulle kasvaa parta anna sen kasvaa. Ite jouduin pitämään vielä yli kolmekymppisenä partaa ja viiksiä, että asiakkaat otti vakavasti. Samoin jos tarvii silmälaseja niin kannattaa katsoa millaiset pokat ottaa. Pari vuotta saa lisää sopivalla mallilla.

Baarissa kannattaa joskus kokeilla pikkutakkia.

P.S.

Asiassa on hyvätkin puolensa. Huomaat sen kun alat lähestyä neljääkymmentä ;)

Mä olen lähes kääpiön mitoissa(164cm)oleva 23 vuotias mies ja olen myöskin lapsenkasvoinen, sekä kroppa on pienikokoinen. Näytän 13 vuotiaalta pojalta, enkä saa katseita keneltäkään naiselta ja olen hirveässä kriisissä.
Tuloksena =

- Ei ole ystäviä, eikä mitään sosiaalisia suhteita.
-Ei naissuhteita, eikä varmasti tulekkaan.
-Tunnen itseni niin epäkelvoksi, että jätin koulut kesken, koska tässä yhteiskunnassa ei tämmöistä "miestä" tarvita, eikä ole kyllä motivaatiotakaan enää.
-Häpeän näyttäytyä yleisillä paikoilla.
-Sairastuin vakaviin psyykkisiin ongelmiin ja mietin koko ajan itsemurhaa.

Että älkää viitsikö ihmiset valittaa! Joillain voi olla asiat paljon huonommin.

parran kasvatus, pokat, pikkutakit yms. aikuisempi pukeutuminen. hyvä ryhti, itsevarmuus, sanaton viestintä, tekee paljon:)