Niin se vaan on.
Olkaa iloisia edes siitä, että teillä on joskus ollut perhe ja lapset.
Vaikka lapset ovat lentäneet ulos pesästä ja mies on lähtenyt toisen naisen matkaan niin olemmehan me keski-ikäiset naiset sentään saaneet kokea häivähdyksen perheonnea.
Täytyy nauttia siitä, että on edes jonkinlainen terveys tallella, välillä jopa töitä.
Avioeron jälkeen alkaa usein kiihkeä prosessi hakea uusi kumppani tilalle. Kuten kävi minulle. Erostani oli kulunut vain kolme vuotta ja olin ollut yksin nuo vuodet ja sitten aloin etsiä kumppania miltei pakkomielteenomaisesti. Eikä sitä löytynyt. Kului vuosi ja sitten huomasin, että olenkin jo niin piintynyt omiin tapoihini ettei elämääni edes mahtuisi kumppania. Ystävän voisin ottaa, mutta en miestä saman katon alle.
Netin kautta olen löytänyt ystäviä, kirjoituskavereita. Muutoin olisin erittäin yksinäinen. Suomi24treffi-ilmarin poistin vuosi sitten ja olen silloin tällöin käynyt lukemassa ja kirjoittelemassa palstoille.
Neljä-viisi vuotta täysin seksitöntä elämää on takana ja nyt ei enää kaipaa edes kenenkään kosketusta. Vähän samanlainen ilmiö kuin suklaanhimo. Kun päättää olla ilman suklaata puoli vuotta niin huomaa, ettei enää tee mieli...
Vaikka kehoni ei ole läskistynyt, niin se on rupsahtanut. En edes ilkeäisi meni alastomana miehen kanssa peiton alle, koska kroppani on ruma ja veltto.
Tällaista tajunnanvirtaa...
Olkaa iloisia edes siitä, että teillä on joskus ollut perhe ja lapset.
Vaikka lapset ovat lentäneet ulos pesästä ja mies on lähtenyt toisen naisen matkaan niin olemmehan me keski-ikäiset naiset sentään saaneet kokea häivähdyksen perheonnea.
Täytyy nauttia siitä, että on edes jonkinlainen terveys tallella, välillä jopa töitä.
Avioeron jälkeen alkaa usein kiihkeä prosessi hakea uusi kumppani tilalle. Kuten kävi minulle. Erostani oli kulunut vain kolme vuotta ja olin ollut yksin nuo vuodet ja sitten aloin etsiä kumppania miltei pakkomielteenomaisesti. Eikä sitä löytynyt. Kului vuosi ja sitten huomasin, että olenkin jo niin piintynyt omiin tapoihini ettei elämääni edes mahtuisi kumppania. Ystävän voisin ottaa, mutta en miestä saman katon alle.
Netin kautta olen löytänyt ystäviä, kirjoituskavereita. Muutoin olisin erittäin yksinäinen. Suomi24treffi-ilmarin poistin vuosi sitten ja olen silloin tällöin käynyt lukemassa ja kirjoittelemassa palstoille.
Neljä-viisi vuotta täysin seksitöntä elämää on takana ja nyt ei enää kaipaa edes kenenkään kosketusta. Vähän samanlainen ilmiö kuin suklaanhimo. Kun päättää olla ilman suklaata puoli vuotta niin huomaa, ettei enää tee mieli...
Vaikka kehoni ei ole läskistynyt, niin se on rupsahtanut. En edes ilkeäisi meni alastomana miehen kanssa peiton alle, koska kroppani on ruma ja veltto.
Tällaista tajunnanvirtaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
elämättä. Kyllä seksi sujuu rupsahtaneellakin kropalla. Ei ne miehetkään säily muuttumattomana, usko pois :). Jos vastaan tulee mukava, haluttava mies, niin pehkuun vaan. Elämä pitää elää täysillä, loppuun saakka!
vaan pidä silmät auki. Itse elin 10 v yksinhuoltajana pitkän liiton jälkeen, hoidin vanhempiani, tein kahta työtä, ei siihen mahtunut miehiä, muutamia seurusteluyrityksiä kylläkin.
Sitten laitoin ilmoituksen kuvallani, sain paljon vastauksia, myös häneltä, joka sinnikkyydellään valloitti sydämeni. Ja minkälaista elämäni nyt onkaan? Pois on yksinäiset vuodet. Nuoret ovat lentäneet pois pesästä ja minä nautin elämästäni ihanan miehen kanssa tehden yhdessä kaikenlaista. Seksikin on ihanaa ja tärkeää, mutta ehdottomasti tärkeintä on toisen läheisyys, ystävyys, yhdessä tekeminen, on se sitten matkustelua tai mökkeilyä, veneilyä tai marjastamista. Teemme yhdessä kaikenlaista. En olisi enää voinut kuvitella tällaista rakkautta itselleni. Mieheni mielestä olen kaunis ja seksikäs, silti kroppani on parhaat päivät nähnyt, olen ihan ikäiseni näköinen, tosin en ruma itsenikään mielestä. Joten älä sinäkään luovuta, kauneus on katsojan silmissä ja miehet katsovat meitä naisia eri silmällä kuin me naiset itse, me näemme yleensä vain vikoja. Mutta voihan sitä yksinkin elää, ei siinäkään elämässä ole mitään vikaa!
Kun mies on siittänyt lapset ja nainen synnyttänyt niin sen jälkeenhän ihminen on evoluution kannalta jokseenkin tarpeeton yksilö. Siinä mielessä ymmärrän ap:n kirjoitusta. Ihmisen elämä voisi sopivasti päättyä siinä vaiheessa kun hän täyttää 50 vuotta. Poikkeuksena olisivat ne naispuoliset yksilöt, jotka ovat saaneet jälkeläisensä 40 vuotta täytettyään. Lapsella pitäisi olla oikeus vanhempiinsa 18-vuotiaaksi saakka.
Nykyisin vanhukset elävät kauemmin ja ovat siksi sairaalloisempia. Miettikää myös yhteiskunnallisia kustannuksia, jotka ovat poissa nuorten hyvinvoinnista.
miehethän voi siittää lapsia ties minkä ikäiseksi ja naisten panosta kasvavien lasten tukena tarvitaan. Myös isovanhemmilla on merkittävä rooli nuorten vanhempien ja lastenlasten kannalta.
Älä vaan hakeudu hoitoalalle, jossa voisit näkemystäsi käytännössä toteuttaa.