Paras ystäväni on muuttamassa aika kauas pois.Tuntuu nyt jo kauhealta ajatella että sen jälkeen yhteiset hetket ja yhteyden pito muulla tavalla kun puhelimitse tulee radikaalisesti vähentymään.Nyt jo tuntuu aika tyhjältä tää elämän sisältö, en halua edes ajatella tulevaa.
Onko täällä muita jotka kokenut samoin ja millä tavalla siitä yli pääsee? Olisi kiva vaan jakaa ajatuksia saman kohtalon kokeneilta.
Onko täällä muita jotka kokenut samoin ja millä tavalla siitä yli pääsee? Olisi kiva vaan jakaa ajatuksia saman kohtalon kokeneilta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
muutin toiselle paikkakunnalle ja paras ystäväni (ja muut kaverit) jäivät tietenkin monen sadan kilometrin päähän.
Aluksi pidin yhteyttä kaikkiin kavereihin.
Mutta loppujen lopuksi jokainen heistä on jäänyt.
Ainoastaan paras ystäväni on ainut ketä vielä tapaan.
Näemme muutaman kerran vuodessa ja tulemme loistavasti juttuun kuten ennenkin.
Hetket kun näen häntä on oikeata juhlaa ja nautin joka sekunnista:)
Olen saanut muutaman uuden kaverin tältä uudelta paikkakunnalta ja on ihan mukavaa kun on edes jotain seuraa.
Kannattaa vain aloittaa joku harrastus ja keksiä mukavaa puuhaa niin kyllä sillä pääsee jo eteenpäin!
Tsemppiä sulle.
..aluksi aika tyhjältä mahtaa tuntua, niin ainakin kuvittelis että se menee.Se kun on niin eri asia puhua puhelimeen jonkun kanssa kun että on kasvotusten jotain tekemässä.Mutta ainakin viimestään kun välimatkaa tulee väliin niin näkee että miten tulee menemään jatkossa. Toisaalta ei oo epäilystäkään että yhteydenpito loppuisi:). Silti hyvin painava asia on.
Meitä oli parin vuoden ikähaitarilla tyttöporukka. Sit yks lähti lukiossa vaihtariksi vuodeksi, oltiin siis muutama vuosi tunnettu jo sitä ennen. No, siinä sitten kävi niin että mulla ei enää homma toiminut sen kanssa. Näennäisesti ollaan oltu kavereita, mut on tehnyt mieli toivottaa se kauas pois. Sit yks toinen tästä porukasta oli sen kans edelleen tyyliin parhaita kavereita. En mä tajuu mikä siinä oli, oliko se sitten kiinni yhteydenpidon määrästä, kun en mä muista et olisin mitenkään erityisen usein mailaillut.
Sen verran mitä oon huomannut esim. eriytymisestä sitten kun ei enää olla samassa koulussa, niin kyllä ne ihmiset katoaa sitten aika helposti vaikka olis olleet sillä hetkellä olleet tärkeitä. Ne oikeasti hyvät kaverit säilyy kuitenkin ja ne kenen kanssa jaksaa pitää yhteyttä.