Vietimme kuluneella viikolla vaimoni kanssa hääpäiväämme. Kirjoitin pienen jutun siitä, kuinka hääpäivämme ovat kuluneet; niitä onkin jo aika liuta takana. Totean jutussani, että vaimoni ansiota on, etten ole koskaan unohtanut hääpäiväämme.
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Kuinka te juhlitte hääpäiväänne? Onko koskaan sattunut niin, että päivä olisi päässyt unohtumaan? Mitä siitä seurasi? Kuinka tärkeää mielestäsi on, että puolisosi muistaa hääpäivänne?
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Kuinka te juhlitte hääpäiväänne? Onko koskaan sattunut niin, että päivä olisi päässyt unohtumaan? Mitä siitä seurasi? Kuinka tärkeää mielestäsi on, että puolisosi muistaa hääpäivänne?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eipä meillä ainakaan muisteta hääpäivää. On niin kiireenä aikana.Hyvä kun muistettiin silloin joskus vuonna ???? Ja miks aina ootetaan että miehen pitäis muistaa. Jaa mutta yksi pyöreä vuosi me muistettiin mutta sillon oli muutakin muistamista ja olimme etelässä matkoilla.
Meillä on aina ollut niin että vuorotellen toinen hoitaa hääpäiväohjelman, ja toinen ostaa lahjan. Lahja on ollut sellainen mihin käytetään enemmän ajatusta kuin rahaa.
Viimeksi mies vei "yllärinä" minut kylpyläviikonlopulle, ja ihanaa oli ja ekaa kertaa pääsin hierojalle. Ja minä taas tein historiikki kirjasen meistä.
Ensin oli 100 syytä mistä häntä kiitän, kirjoitin tärkeä päivämäärät, (ensi suudelmat, kihlauksen, kosinnat ja hääpäivän ja kaikkea muuta mukavaa jne jne) Tarkoitus olisi että aina silloin tällöin kirjoittaisimme siihen yhteisiä tapahtumia tärkeistä ja vähemmän tärkeistä yhteisitä tapahtumista, jotta vanhoina mummoina ja pappoina voimme istua kiikkustuolissa ja muistella mennyttä nuoruutta. (monet asait kun helposti tuppaa unohtumaan helposti ajan kanssa)
Usko tai älä, mieheni todella suunnittelee meille kahdenistuttavaa kiikkustuolia =D.
Niin, sen verran vielä lisään että sovimme miehen kanssa siitä että hääpäivän tulemme aina muistamaan. Se on hyvä hetki rikkoa aina sitä arkipäivää ja rutiinia. Kun muutenkin on aina niin kamalan kiire joka paikkaan.
Minulla mies vieläkin jaksaa muistaa kihlajaispäivän, hääpäivien välissä olevat puolivuotispäivät, seurustelun aloituksesta vuosipäivät, päivät jolloin ensimmäistä kertaa suudeltiin (joka vuosi sama paikka ja aika, mutta en kerro missä =) jne jne...) Pakko tunnustaa että minulta moni merkkipäivä tuppaa unohtumaan. Mutta hääpäivää EN KOSKAAN unohtaisi
Teillä on toistenne muistamisessa enemmän kuin viiden tähden ohjelma. Kyllä noilla keinoin pitäisi avioliiton pysyä tuoreena; onneksi olkoon!
Kiitos, tuo oli todella ihana ja mukava kuulla =)
Toivon tosiaan että vielä 10, 20 ja 30 vuodenkin päästä tilanne olisi ihan sama, eikä arki pääsis tappamaan tilannetta. Avioliittohan vaatii ihan älyttömän paljon työtä molemmilta, mutta ihanaahan se on "mukavaa työtä" tehdessä.
NIIN KYLLÄ MÄ SEN MUISTAISIN JA SITTEN VIELÄ KAIVERRETTUNA 1.6 KLO 8.30 JA PAIKKANA OIS SITTE VIELÄ PUOTILAN KIRKKO TAI JOHANNEKSEN KIRKKO
Päivämäärien muistamisessa ei ole mitään ongelmaa.
Mutta ei sitä päivää tarvitse erityisemmin juhlia, päivä muiden joukossa.
Olemme juhlineet hääpäiviämme (kohta 26)useinmiten lasillisella kuohuvaa. Lahjoista olemme luopuneet, rakkauden jakaminen on arvokkaampaa. Pyöreitä tai ns. "tasavuosia olemme juhlistaneet esim. risteilyllä ym.
20-vuotishääpäivän vietimme tanssilavalla, jossa Kari Tapio lauloi meille (tanssipaikan omistajan kehoituksesta ilm. hän on tuttumme)Häämuistojen Valssin. Se lämmitti. Viime vuonna juhlimme hopeahääpäiväämme juhlapäivällisellä, jonne "karkasimme" ystäviemme luo.
Ehdotin häitä miehen syntymäpäiväksi ja näin tehtiin. Eipä ole päässyt unohtumaan kummaltakaan :-)
Hääpäivää on mielestämme kiva muistaa ja hehkutella, mutta varsinaisesta arjesta se juhla on repäistävä.
häävideolta voi virkistää muistia :)
Kauan on hääpäivästä aikaa kulunut. Alkuaikoina muistin, yksinkertaisesti jo siitäkin syystä, että menimme naimisiin mieheni syntymäpäivänä.
Mieheni ei ole monenkymmenen vuoden aikana kertaakaan muistanut hääpäiväämme, ei syntymäpäivääni, ei jouluna eikä muulloinkaan.
Em. asiat ei ole hänen tapanaan, se on taitamattomuutta tai välinpitämättömyyttä tms. Itsekin olen vuosien saatossa väsynyt toisen muistamiseen, huomioimiseen. Mies ei näytä erityisemmin pitävän siitä, että häntä mitenkään muistetaan.
Aika arkista arkea siis täällä. Onneksi olkoon teille muille.